2017/10/15

SAUMA SAUMALTA




Vielä hieman liian ison bodyn kaavana Paapiin kaavakirjan Hippu, ihan huippu kaava, vaikka vauvan ilmeestä voisi muuta päätellä! :D


 
Yhteistyössä Nosh Organicsin kanssa

Ruuuuuuuhkavuodet, vai onko sittenkään? Kun esikoinen oli vauva, tuntui etten vauvalta ehtinyt tehdä mitään. Nyt kun on esikoinen JA vauva, tuntuu että silloin kaksi ja puoli vuotta sitten oli aikaa ihan tolkuttomasti. Ja että NYT ei ehdi tehdä mitään. Ja varmaan jos tähän tulisi kolmas lapsi, tuntuisi taas että kyllähän sitä (ylimääräistä) aikaa näin kahden kanssa vielä piisasi....Oonko oikeassa? Tämän teorian tueksi esitin itselleni tämän postauksen kuvissa näkyvät tekeleet. Nimittäin jännästi sitä tulee kuitenkin näköjään nipistettyä itelleen aikaa vaikkapa vaan parin sauman ompeluun. Ja sauma saumalta sitten syntyykin vaate!

Toki tämän mahdollistaa myös a) (ainakin toistaiseksi) hyvin nukkuva ja tyytyväinen vauva b) esikoisen kolme osa-aikaista hoitopäivää viikossa ja c) aviomies. Niin ja keittiön pöydälle makuuhuoneen ompelupöydältä siirretty saumuri.

Mutta näinpä oli siis hiljalleen ja vähän huomaamattakin kasaantunut pino vaatetta kuvattavaksi ja käytettäväksi. Tai no oikeammin käytettäväksi ja kuvattavaksi, sillä jokainen näistä on tainnut pyörähtää päällä jo muutaman pesukerran verran ennen kuin ehdin kuvaamaankin. Ihan semmoista perusvaatetta, peruskäyttöön ja todelliseen tarpeeseen. 

Ja mä oon muuten aina ihmetellyt miksi ihmiset pukee lapsiaan samisteluvaatteisiin. En ihmetele enää. Tekis mieli ommella koko perheelle samanlaiset asut! Syytän hormoneja!



Paidassa musta-vanilija raita joustocollege*, bodyssä musta-vanilija Myrsky jersey* ja kummassakin resorit vaaleansinisestä 1x1 resorista*. Keltainen resori on jämäpalalaatikosta kaivettu.
Farkkucollegea*, värin nimi oli siniharmaa, mutta se näyttäisi nyt olevan loppu.
Näissä on kankaana myös farkkucollege, jonka oon joskus ajat sitten ostanut, mutta luullakseni väri on aika vastaava kuin just takasin myyntiin tullut tumman harmaa. Kaavana on muuten Hippie baby Ottobrestä, uusi kaavatuttavuus, menee jatkoon!   
Musta-vanilija pippuricollege*


Kankaat näissä on järjestään mun luottomateriaaleja NOSHilta, osa saatuja, harmaa fc taas ajat sitten ostettu. Housuissa varsinkin näin syksyllä ja talvea vasten farkkucollege ja pippuricollege on just hyviä ja taaperon kestäviä, kun taas paidat teen mieluiten joustocollegesta. Bodeja en taas tee mieluiten yhtään mistään, koska mun mielestä niissä on aikas kova duuni. Mutta sitten kun teen, niin tuon Myrsky jerseyn jälkeen olisi vielä toinenkin jersey odottamassa joskos sen leikkelisin. Ja  jonkin aika sitten ilmestynyt uusi väri Laventelikin oli näytepalassa niiiiin superkiva, että ehkä sitäkin on pakko saada bodyn verran....

Sit omien muksujen vaatetuksen lisäksi on syntynyt vielä pari muutakin vaatetta, ihan puolisalaa nekin! Jämäpaloista taskupaita lahjaksi yhdelle suloiselle 2-vuotiaalle ja sitten tuo allaoleva pipo ompeluryhmä Saumanvara hyväntekeväisyys huutokauppaan, jossa tällä kertaa kerätään rahaa Syöpäsäätiön "Pelasta miehet" -kamppanjaan (siis ex-movember tempaus). Huutokaupan tulot ohjataan eturauhassyöpä- ja kivestutkimukseen.


Niin ja siis vinkkinä tosiaan, että tämä Saumanvaran versio "Pelastetaan Eetut" -hyväntekeväisyyshuutokauppa käydään 1.11. facebookissa, huutokauppasivusto löytyy täältä, ja kohteita ilmestyy sinne nyt hiljalleen lokakuun ajan.  Multa sinne tulee nyt siis ainakin tuo talvilakki (koko noin 50) huudettavaksi! Katotaan löytyykö rakosta vielä muihin juttuihin.

Tässäkin musta-vanilija joustocollege ja lisäksi luumun värinen jc*. Piilotasku oli välitön hitti myös oman taaperon sovittaessa tätä!






Mutta nyt taas yllä kipaiseva vankikarkuri kaipaa kuskia salama mcqueenille! Joten tsau!

- hanne

2017/09/26

TEKNISESTI PÄTEVÄ





Se ois nyt silleen, että vaikka nämä mun opinnot on ainakin osin vähän hitaanlaisesti edennyt tämän toistuvan lisääntymiseni myötä, niin teknisen työn opettajan opinnot on mulla nyt pulkassa!! Jiihaa!!

Pääaineena mulla on siis käsityötiede, ja tein teknisen työn open perus- ja aineopinnot laajana sivuaineena, mikä antaa mulle aineopettajan pätevyyden tuohonkin hommaan. Sopivasti tietenkin just nyt, kun uudessa opetussuunnitelmassa on kokonaan luovuttu tekstiili ja tekninen -jaottelusta ja puhutaan vain käsityöstä. Tämän myötä myös kaikki kässäopet olisivat jatkossa vain kässäopeja, ei siis teknisen ja/tai tekstiilin opettajia. Noh, aika näyttää että onko tästä tutkinnosta mulle työllistymisen kanssa hyötyä. Itse ajattelisin ja ennenkaikkea tietty toivoisin että on. Ainakin mä nyt ihan oikeasti voisin opettaa kumpaakin.  

Mutta vaikka en voisikaan siis tulevaisuudessa työelämässä leveillä molempien aineiden pätevyydellä, niin olipa kyllä niin superhypermukava ja mielenkiintoinen tutkinto tehdä, että en usko että koskaan asiaa harmittelisin. Erityisesti siksi, että näitä opintoja sai tehdä. Ei niinkään lukea ja päntätä ja kirjoittaa, vaan tehdä. Hankkia ajokilometrejä eri laitteille, kuten meidän opettaja asian ilmaisi. Ottaa näppituntumaa materiaaleihin ja työstötapoihin. Ja siinä missä tekstiilin puolella vain koneneulonta on ollut mulle ennestään kokonaan uusi tekniikka, niin teknisen puolella vain puun työstö käsityökaluin oli edes jossain määrin tuttua. Mutta nyt on kuulkaas kahden vuoden aikana sorvattu, hitsattu, sirkkelöity, porattu, sahattu, pakotettu, taottu, höylätty, kolvattu, hiottu, maalattu ja laserleikkurinkin kanssa kikkailtu. On myös mokailtu (paljon), rikottu, kiroiltu, teippailtu haavoja ja tehty turhaa työtä, mutta ennen kaikkea on opittu. Ja sehän se on ihan parasta, uusien juttujen kanssa puuhailu! Lisäksi meillä oli kerrassaan mainio porukka ns. saman sorvin äärellä, että aika onnistunut sivuainevalinta kaiken kaikkiaan.

Yksi mielenkiintoisimmista opeista on muuten ollut uudenlainen suhtautuminen estetiikkaan. Teknisen työn puolella se ei nimittäin joka työssä korostu ihan samalla tavalla, kuin mihin oon tekstiilipuolella tottunut. Se on ollut virkistävää! Esimerkiksi tuo yllä oleva, öh, pyörillä liikkuva nippusitein koottu muovinpala on yksi kurssityö, josta numeron sai ennen kaikkea sen mukaan kenen auto oli nopein. Ei siis tarvinnut hioa ja viilata, vaan miettiä vain, että miten mä saan kuljetettua tuon sähkömoottorin mahdollisimman nopeasti pyörien päällä pisteestä A pisteeseen B. Mä päädyin panostamaan keveyteen ja se kannatti, taisin olla toiseksi nopein! Rumahana tuo on ku mikä, mutta just se olikin niin virkistävää!



Aika tosi paljon opittavaa tietty yhä on, tai siis sitähän on loputtomiin! Mutta nyt on pohjaa mille voi jatkaa. Ja rohkeutta! Kun jotenkin itelle nuo puu-, metalli- ja elektroniikkatyöt on aina tuntunut jotenkin semmosilta, että käsi leikkautuu irti jo kun pikkasen katteleekin sirkkeliin päin. Mutta nyt tiedän, että ei irtoo, ellen työnnä sitä kättäni sinne suojalaitteiden alle. Tästä on hyvä jatkaa!

Yllä näkyvät laatikot tein muuten viimeisen jakson kurssityönä. Ohjeena oli kehittää jotain tuotetta eteenpäin omia tarpeita vastaavaksi, ja sitten valmistaa se. Tässä tapauksessa tein lelulaatikot, joita meille todellakin tarvittiin! Nämä pyrin valmistamaan niin, että laatikot on kestävät, tarvittaessa pinottavat, liikuteltavat, suljettavat, helposti siivottavat ja omaan makuun sopivat. Laatikoiden etuseinämät/kuviot on toteutettu laserleikkurilla vanerilevylle. Sitten maalasin toisen levyn ja liimasin nämä kaksi vanerilevyä päällekäin. Laatikot kokosin lamelloliitoksin. Vielä pari vuotta sitten olisin veikannut lamelloliitoksen tarkoittavan ehkä jotain italialaista perinnettä. 

Juuh, oppiminen on siistiä! 

-hanne

2017/09/16

TERVETULOA VAUVA!




Heipä hei! 

Hän on täällä <3 Pikkuinen poika, joka ainakin tällä hetkellä on ihan eri näköinen tyyppi kuin veljensä.

Ollaan saatu nyt ihmetellä ja opetella elämää nelihenkisenä perheenä nyt vajaa neljä viikkoa. Arki on taas isyysloman jälkeen startannut ja mä klikkailin sen kunniaksi taas bloggerinkin auki, moro vaan kaikki! Elo on sujunut mukavanlaisesti, isoveli on ottanut roolinsa vastaan paremmin kuin uskalsin toivoa, ja pikkuveli on taas sopivan leppoisa tapaus, joka nukkuu ja syö hyvin, mutta osaa toisaalta vaatia myös syliaikansa, kuten vauvan kuuluukin. Ei tää nyt ihan pelkkää piknikkiä oo tietenkään, mutta ainakin toistaiseksi on kaikki mennyt tosi kivasti!

Instagramin puolella elokuussa muutamasti mainitsinkin, että vauveli antoi sen verran ootella itseensä, että ehdinpä väsäillä ennen syntymää muutamat TO DO -listalla olleet jututkin valmiiksi! Yliaikaisen vauvan kässääjä-äidin iloja!  

 
Isoimpana puuhana oli babynest tai siis vauvanpesä suomalaisittain. Eka ajattelin että en tee pesää, on turhake, sitten mietin että kyllähän siitä varmaan voisi vähän iloa ollakin ja seuraavaksi olin jo materiaaleja hankkimassa. Ja näin lopuksi ajattelen että:

A) Ei ole turhake, on ihan kiva ja näppärä käytössä! Ja siitä on sekin hyöty, että sillä saa aika mukavasti markkeerattua lähistöllä/ympärillä leikkivälle isoveljelle, että pikkuveli nukkuu nyt tässä sohvalla, ole varovainen. Semmoinen vauvan oma turvavyöhyke.
B) Tätä ei ollut tietenkään järkevintä tehdä trikoosta, olkoonkin että käytin Aarrekidin hyvin niukasti joustavaa puuvillatrikoota. Reunatäytteet nimittäin venyttää jonkin verran tuota kankaan kuosia niin, että se näyttää reunoissa hieman haaleammalle kuin pohjassa.
C) Tuollaisen kosteuden pidättävä ja helposti konepestävä irtopohja on erinäppärä vauvan kanssa!
D) En mä tämmöstä kyllä uusiksi halua tehdä, oli aika rasittava homma! Tai jos tekisin, niin kokeilisin ehkä tätä Frutti Di Mutsin ohjetta yksinkertaisemmin toteutettavaan babynestiin.




Muut To Do vauvalle -jutut olikin sitten pienempiä puuhia: Tuttinauha, rapinalelu ja sitten hieman aiemmin jo pujottelemani imetyskorun etsiminen "säilytyksestä", heh! 

Tein aikanaan esikoisellekin tutti-/lelunauhan, johon kirjoin muistoksi vauvan työnimen, joten toki tällekin vauvelille piti tehdä omansa! Esikoista kutsuttiin siis Milliksi vielä päivä ennen ristiäistäkin, ja nyt kuopuksen Omppu -nimi on myös sen verran tiukasti juurtunut, että varsinainen nimi on yhä päättämättä! Noh, onhan tässä ristiäisiin vielä pari viikkoa aikaa...

Myös rapinalelun tein aikoinaan esikoiselle, nyt tämän versio kakkosen päivitin Nappikauppa Punahilkasta ostamillani lisätoiminnoilla. Rapinalelusta löytyykin silikoninen, ommeltava purukulma, toisessa yläkulmassa on sisällä töötti/vinku ja monitoimiripustusrenkaalla lelun saa näppärästi vaunun kuomuun roikkumaan. Lisäksi rapinalelusta löytyy tietenkin sisältä rapinaa (kinkunpaistopussia), imeskelynauhoja sekä tietenkin Onni ja Ilonan vauvalle suorastaan hypnoottinen kankainen TSI-katselukuva, jonka aplikoin kiinni hieman alkuperäistä isompaan kangaspalaan. Pallokangas on Marimekon. 

Imetyskorun/kantokorun osaset on myös Nappikauppa punahilkasta, tämän pujottelussa ei kauaa nokka tuhissut!


Jaahas, sitten taas ruokintahommiin! Palaillaan! <3

-hanne

2017/08/12

VAUVALLE, TOIVOO ISOVELI



Yhä täällä yhdessä kasassa!  

Löysin kangaspinoistani harsokankaan, jonka olin joskus huolitellut ja jättänyt odottamaan yhtäkkistä vauvalahjatarvetta ajatellen. Mun mielestä itse painetut/värjätyt harsot on nimittäin kiva ja näppärä vauvavieminen ja niitä onkin tullut jokunen itse tehtyä

Tällä kertaa päätin kuitenkin, että tämä tulee vauvalahjaksi omalle vauvalle. Me ollaan ostettu tulevalle isoveljelle valmiiksi "isovelilahja" joka ajateltiin antaa sitten synnärillä tuoreelle isoveljelle. Joten ajattelinpa, että myös isoveli voisi sitten tuoda uudelle pikkuveljelle lahjan. Yhteistuumin me maalattiinkin sitten harso lahjaksi, niin että "Omppuvauva voi nukkua tämän kanssa".




Tästä tuli ihana taidepläjäys! Harsosta löytyy ainakin auto sekä oma nimi että äitin ja isän nimet! Maalaustekniikkana oli sekä penselillä maalaaminen, että pensselien heittely harson päälle. 

Painopasta oli mulla loppu, joten tällä kertaa käytin painamiseen Emotuotannon ruiskuemulsiota väripigmenttien kanssa. Ruiskuemulsio toimikin ihan superhyvin tähän tarkoitukseen! Painopasta jättää nimittäin painokohdan hieman kankeammaksi, ruiskuemulsio taas värjää ilman, että värjätty kohta jää kummemmin tuntumaan. Mä sekoitin käyttöön kolme väriä, joita poikanen vielä sekoitteli lisää vaihtelemalla pensseleitä väreistä toiseen. 

Lattia suojattiin harson alta elmukelmulla, harson reunat teipattiin lattiaan, kaikki tekstiilit poistettiin lähietäisyydeltä ja poikanen vedettiin boksereilleen maalaustilanteeseen. Suosittelen kaikkia näitä toimenpiteitä lämmöllä! Mä mietin, että saatanpa antaa poikaselle vielä pensselin alle jonkun noista valkoisista pienistä bodeistakin, joita meillä on useampiakin kappaleita, sen verran hauskaa puuhaa tämä oli!

-hanne

2017/07/30

KOTIUTUMISVAATTEET VALMIINA, VAUVA VIELÄ PUUTTUU






Luulitte varmaan että oon täällä jo vauvahuuruissa, vaan ei, enpä vielä! Vielä joitakin päiviä tai viikkoja...luulisin? Ehkä? Tämä on jännää aikaa kun vauva voi tulla huomenna tai sitten voipi vierähtää vielä melkein neljäkin viikkoa! Mutta siis, me ollaan nautittu kesälomasta niin, että en oo blogin ääreen ehtinyt pysähtyä! Kässähommia oon kuitenkin jonkin verran ehtinyt tehdä, ja parit ohjeistuksetkin oon kirjoitellut ja kuvannut muistikortille talteen odottelemaan. 

Mutta nyt pikasemmin ilmoille ensin kotiutumisvaatesetti vauvalle jonka eilen tein (hih) valmiiksi! kaikki koossa about 56 tai vähän päälle. Mä oon päättänyt, etten kauheasti nyt ompele vaatteita ihan pienimmässä koossa, kun ne menee niin vähän aikaa ja meillä on esikoisen jäljiltä kuitenkin aika riittävä pino vaatteita valmiiksi...Mutta kotiutumisvaatteisiin halusin kuitenkin vähän panostaa, ja toki kaikki nämä jäävät sitten käyttöön, niin pitkäksi aikaa kuin vaan nyt mahtuvat.





Kevyt trikoojumpsuit syntyi muokaten 4/12 Ottobren jumpsuit kaavaa aika reippaasti (mm. kaventelin koko pukua ja lisäsin pituutta vähän joka mittaan). Kankaaksi valkkasin ihanan ihana Curious Cumulus -kankaan vanhemmasta Story of Roon mallistosta, jota tuli just sopivasti pieni erä myyntiin. Samoin hupun vuori Gray Drip Drop, on Roo clothingin tuotantoa. Sitä jäikin onneksi varastoon pieni pala josta saan vielä jotain muutakin. Mä tykkään tuollaisista tuon pisaran tyyppisistä kankaista, joissa on omaa jujua, mutta jotka on kuitenkin tosi helppo yhdistellä sekä muihin kuoseihin, että yksivärisiin kankaisiin. 


Jumpsuittiin väkersin vielä yksityiskohdiksi kaksiväriset resorit ja lisäksi vaihdoin vetskarin vetimen violetiksi. Kokeilin ensimmäistä kertaa ommella myös kääntöhihat, kun törmäsin AnnaKooKoo -blogin just hyvän simppeliin ohjeistukseen kääntöhihan ompeluun. Luulin että se olisi vaikeaa, mutta eipä ei ollutkaan! Mähän oon siis aatellut, että tätä koleaa kesää seuraa tietenkin pitkä ja lämmin syksy, jolloin tällainen kevyt trikoojumppis onkin sitten just hyvä päiväunille ja vaunulenkeille! 





Bodya en jaksanut ommella, siinä siinä nyt oikaisin. Halusin kuitenkin vähän tuunata kaupan versiota, joten aplikoin bodyyn Curious Cumulus -kankaasta yhden pilven, joka mätsäsi kohtalaisen kivasti väreiltään tuohon Vimman Merenpoika Letti -kankaaseen. Housujen kaava on niin monen kaavan, valmisvaatteet ja vapaan saumuroinnin tulos, että siihen en osaa kaavaa nimetä, mutta toivotaan että ovat jalassa kivat. Vähän isot ehkä, mutta mahtuupa tovin. Lisäksi ompsaisin vielä tuollaiset ohuet tumput, joita Poikasella käytin aikanaan aika pitkäänkin, kun tyyppi oli sen verran kova huitomaan ja raapimaan. Niihin otin mallia vähän äitiyspakkauksen tumpuista.



Semmonen suloinen setti siis syntyi! Mukaan sairaalakassiin pakkaan tietenkin vielä sukat ja Ruskovillan silkkimyssyn sekä varmuuden vuoksi sukkahousut, peiton, äitini neuloman villatakin ja villasukat koska no, suomen kesä.  

Katotaan ehdinkö palaamaan vielä linjoille ennen vauvaa! Jaiks!

-hanne

2017/07/09

SAUMURILLE ROSKIS/ALUSTA [ohje]



Mulla on ollut nyt saumuri reilu kaksi vuotta. Ensin heräteostoksena ostettu ja ihan kiltisti palvellut hullujen päivien halpissinger, jonka nyt sitten päivitin ihanaan ihanaan Jukiin. Ja sen saman kaksi vuotta oon ommellut ilman roskakoteloa, pyyhkäisten vaan aina saumojen jälkeen roskat vähän taaemmas pöydälle. Ja osin vahingossa syliin. Ja lattialle. Että niin piti taas pitkittää yhtä hommaa, joka loppujen lopuksi oli helppo ja nopea toteuttaa ja joka kuitenkin helpottaa harrastusta: Roskis saumurin leikkuujätteelle! 

Muitakin ohjeita näihin löytyy, esimerkiksi vaikka Villa&Villa blogista sekä Nappinjan blogista. Mutta mulla ei ollut nyt vihdoin inspiraation iskiessä kanttinauhaa, enkä muutenkaan kyllä ole jotenkaan innokas vinonauhakanttaaja. Siispä väsäsin oman alustani ilman kanttausta. Pähkäilyn jälkeen päätin tehdä alustan kaksinkertaisena, jolloin myös pöydän pintaa vasten on nihkeä vahakangas, ja saumuri pysyykin tosi tukevasti paikallaan, vaikka saumurin imukuppijalat ei saakkaan nyt kontaktia pöytään. 

Oma alustani/roskikseni on aika pieni, tai siis kapea, sellainen, että tämän saumurin jalat asettuu juuri sen päälle. Ajattelin, että näin roskis on mahdollisimman vähän tiellä roikkuessaan pöydän reunalta. 

Tästä tuli mun mielestä varsin jämäkkä ja hyvin aukipysyvä yksilö! 


OHJE

Vahakangasta tarvitaan:

Alustakappaleet 2 kpl 48cm x 25cm
Taskukappale 1kpl 32cm x 25cm

Mitat sisältää saumanvarat. Mittaa kuitenkin ennen leikkaamista oman saumurin (jalkojen) leveys, että alustan leveys varmasti riittää saumurin alle. 

Aseta alustakappaleet oikeat puolet vastakkain. Taita taskupussi pituussuunnassa kahtia, nurjat puolet vastakkain ja asettele tasku alustakappaleiden väliin alas siten, että taitettu taitettu reuna on ylempänä (ks. nuolen kohta kuvassa alla), ja kaikkien kappaleiden alareunat sekä sivut ovat tarkasti tasan. Neulaa kappaleet sivuistaan yhteen. Huom. nuppari jättää vahakankaaseen reiän, joten neulat kannattaa asettaa siihen kohtaa mihin ommel tullaan ompelemaan. 




Ompele kappaleet yhteen sivuista ja pohjasta. Yläreuna jätetään vielä auki kääntöaukoksi. 

Periaatteessa työn voin tässä kohtaa jo todeta toimivaksi, kääntää oikeinpäin ja kääntää vielä yläreunan reunat sisään ja tikata kiinni. Mä halusin kuitenkin vähän pohjaan muotoa.

Eli, pujota käsi työn sisälle ja varmista näppituntumalla että taskukappale asettuu varmasti molemmista alakulmista samaa alustakappaletta vasten. Taita sitten molemmat pohjakulmat kaksinkerroin siten, että sivusauma asettuu tarkalleen pohjasauman kanssa päällekäin. Sivu- ja pohjasauman saumanvarat kannattaa kääntää eri suuntaan, kuin missä taskukappale on työn sisällä, näin välttää turhan paksut rakenteet. 

Neulaa molemmista kulmista pohja-/sivusaumoihin nähden suorakulmaan noin 3cm mittainen pätkä, ja ompele ko. kohta. Leikkaa kulmista ylimääräiset kolmiot pois läheltä äsken ommeltua saumaa. Käännä työ oikeinpäin. 







Nyt taas työn voisi julistaa valmiiksi, kääntää yläreunat sisäänpäin ja ommella. Mä kuitenkin yläreunan ompelun yhteydessa halusin vielä siistiä vähän työtä ja varmistaa taskun aukipysymistä omplelemalla tikkauksen alustakappaleen reunaan ja hieman taskun sisään. Aloitin tikkauksen siis muutaman sentin verran tuolta taskun sisältä, jatkoin ompelua alustakappaleen sivuja ja yläreunaa pitkin ja taas sivua alas ja muutaman sentin verran taskukappaleen sisään (ks. kuva alla).




No nyt se on valmis! Ei enää roskia sylissä ja lattialla, jiihaa!

-hanne