2014/02/22

MINÄ SYDÄN KOULU

Vuosi sitten näihin aikoihin tulin siihen tulokseen, että tartun unelmaan ja haen kässäalalle opiskelemaan. Vähän myöhemmin heräsi ajatus käsityönopettajan opinnoista ja kesällä kopsahti Helsingin yliopiston kutsukirje postissa. Tällä viikolla mä oon viettänyt koululla neljänä päivänä 11 tuntia, ensin normaalitunnit ja sitten siihen perään useamman tunnin neulekonesessio. Koti on sotkussa, pinna vähän kireellä ja blogi reppana postauksia vailla, mutta kouluun hakeminen on ainakin tähän asti ollut yksi mun parhaita ratkaisuja! Ja sitä paitsi, jos koulu olis viikonloppuna auki, olisin mennyt sinne varmaan tänäänkin, neulekoneen ääreen tai värjäysluokkaan.

Syksyllä kun kerroin täällä blogissa että lähden kouluun, lupasin myös vähän päivitellä tännekin koulukuulumisia. Aika menee nopeasti, mutta tässä nyt vähän viiveellä tiivistelmä ensimmäisen puolen vuoden taitoaineista ja vähän muistakin puuhailuista.


OMPELUTEKNOLOGIA


Pussihelmainen liivihame
Liivihameen tasokuvat ja rakenteiden poikkileikkauskuvat
Rakenneharjoitus 1. Yhden kaitaleen napinläpitasku
Rakenneharjoitus 2. Amerikan halkio
Ompeluteknologia oli ensimmäisiä syksyllä alkaneita kursseja ja yksi mun tähänastisista lemppareista. Modernista nimestään huolimatta kurssi piti sisällään ompelun perusteita. Kurssilla käytiin läpi asioita aina ompelukoneen ja saumurin langoittamisesta erilaisiin rakenteisiin ja niiden poikkileikkauskuviin asti. Varsinaisina kurssitöinä oli kahden vapaa valinnaisen rakenteen harjoittelu, lapsen liivihameen suunnittelu, ompelu ja siitä rakennekuvien piirtäminen, saumuriharjoitus, käsityötieteen kurssin kanssa yhteinen ompelutyö sekä kirjalliset työt (mm. itsereflektioita em. töistä, sekä oman työpisteen ergonomian arvointi). Kurssin työt oli määritelty siten, että kukin sai tehdä itselleen sopivan haasteellisia töitä, mikä on kyllä tosi hyvä. Mä tein liivihametehtävässä vuoritetun ja pussihelmaisen hameen, koska oon tehnyt vuoritettuja vaatteita viimeksi yläasteella. 


 KÄSITYÖTIETEEN PERUSTEET

Robotti Ruttunen kuuntelee kaikki sun murheet
Käsityötieteen perusteiden kurssi oli pitkälti luontepainotteinen kurssi, mutta osana kurssia tehtiin myös pienissä ryhmissä suunnittelutyö, jossa tavoitteena oli rakentaa kolmiulotteinen palapeli näkövammaisille lapsille. Suunnittelulla oli tietyt raamit, jotka ohjasivat ryhmien etenemistä. Meidän kolmen hengen ryhmä halusi tehdä koottavan lelun, joka kestäisi hyvin leikkimistä. Palasia voi yhdistellä mielensä mukaan tai tuntopalautteen/värikontrastien avulla. Robotin esikuvana toimi Röllin ihana Robotti Ruttunen ja siitä voi irrottaa kädet, jalat sekä pään. Lisäksi raajojen päissä on magneetit ja mahan sisällä on hieman metallia, joten kädet ja jalat tarttuu mahaan. Robotin suunnitelma toteutettiin sitten ompeluteknologian kurssityönä, mä vastasin tuon neliön muotoisen mahan tekemisestä. Valmis robotti sekä muiden ryhmien työt luovutettiin Celia -kirjastolle. Me pidettiin sympaattisesta Ruttusestamme niin paljon, että saatoin hieman halatakin sitä hyvästiksi. Toivottavasti se pääsee moniin kivoihin leikkeihin uudessa kodissaan!


NEULONTA JA VIRKKAUS

Sormikas ja kämmenikäs



Neulekoneharjoituksia
Marimekkosukat, joissa on yhdistettynä käsinneulontaharjoituksina sädekavennus, kantapää ja kirjoneule

Ihana neulonnan ja virkkauksen kurssi on yhä kesken, loput kurssityöt pitäisi palauttaa parin viikon päästä, hui! Syksyn aikana kurssilla ollaan harjoiteltu vasenkätisesti neulomista (kokeilkaapa huviksenne!), pitsineuletta, kirjoneuletta, kantapään tekemistä, lapasia, kärkikavennuksia, virkkausta sekä koneneulontaa. Kurssin töitä on saanut pääosin toteuttaa joko yksittäisinä harjoitustilkkuina tai kokonaisina töinä, miten nyt vaan itse halusi niitä toteuttaa. Esim. kantapää -harjoitukseen todellakin riitti pelkkä irrallinen kantapää kiilakavennuksineen. Lapaset (tai sormikkaat) piti kuitenkin suunnitella ja toteuttaa kokonaan, joskin niissäkin riitti että palautti vain toisen käden hanskan. Mulla oli ollut mielessä jo aiemmin tuollaiset sormikkaat, joihin saa napitettua kiinni kämmenikkään, mutta molempia voisi käyttää erikseenkin. Niistä tuli ihan hauskat, joskin napit haluan kyllä vielä vaihtaa paremman värisiin.

Nyt kurssin päättyessä täytyy palauttaa loput harjoitustilkut (mun tapauksessa esim. ne vasenkätisesti neulotut, pitsineule, virkkauksen harjoitukset, pieni virkkaustyö) sekä kurssin varsinainen työ, neulevaate. Sen sai tehdä käsin tai neulekoneella. Mä teen koneella, koska se on mulle uutta ja ajattelin että oppisin siinä enemmän. Ja opinhan mä! Siitä lisää sitten myöhemmin keväällä.


VISUAALINEN SUUNNITTELU

Kuosikokeiluja oman nimen ambigrammista
Harjoituksia värin murtamisesta
 
Visuaalinen suunnittelu on pitänyt sisällään vähän kaikenmoista piirtelyä ja maalailua, ja sepä vaatikin vähän uudenlaista asennoitumista tällaiselta ei kovin tottuneelta kynän tai siveltimen käyttäjältä...Mutta ei kaiken nyt tarvitsekkaan olla niin kivaa, eihän? Kurssin alkuosion, sommitteluoppiin painottuva puoliskon koin vaikeasti lähetyttäväksi. Jotain ehkä kertoo sekin, että mulle tuottaa yhä vaikeuksia kertoa mitä kurssilla opin, heh. Kurssin jälkipuolisko, värioppi, oli kuitenkin paljon selkeämpää ja antoisampaa puuhaa. Kurssin työt olivat ryhmätöinä sekä yksilötöinä tehtyjä puuhia, paljon maalaamista, kuten nyt vaikka aiemmin blogissa vilahtaneet musteläiskät.


TEKSTIILIMATERIAALIT

Teksiitimateriaalikansio ja materiaalinäytteitä
Tekstiilimateriaalikurssi oli loppujen lopuksi varsin mielenkiintoinen kokonaisuus, vaikka mulle kyllä tuottaa aina vaikeuksia aineet, joissa tulee oppia pienessä ajassa paljon yksityiskohtaista tietoa. Kurssilla opeteltiin ensiksi luonnonkuitujen ja tekokuitujen ominaisuuksia, tutkittiin niitä mikroskoopilla ja polttokokeilla. Sitten laskettiin lankojen tex-numeroita ja kierteitä ja loppukurssi paneuduttiin kankaisiin; erilaisiin sidoksiin, kudottuihin ja neulottuihin kankaisiin, viimeistyksiin, värjäyksiin sekä kankaiden kauppanimiin. Kurssityönä piti tentin lisäksi rykäistä kansio, johon piti jaotella kurssin aikana kerätyt miljoonat mallitilkut niiden rakenteen tai/ja valmistustavan mukaan. Kansiota kootessa (tietty viimeisenä iltana) meinasi hieman pinna kiristyä ja koinkin tärkeämmäksi jättää tilkut hetkeksi sikseen ja päällystää kansio asiaan kuuluvalla tavalla. Siitä tuli erittäin ruma ja huvittava, peige loimusametti ryppyyn liimattuna tuo mieleen sellaisen koiran, jolla on liikaa nahkaa, tiiättekö? Kansio nauratti sen verran että jaksoin plärätä tilkut loppuun asti.

*****

Semmoista! Nyt meillä on meneillään mm. kankaan värjäyskurssi, kirjontaa ja kaavoitusta. Pian alkaa myös vaatetus 1. kurssi sekä kankaan painanta. Kivaakivaakivaa. Töitä saa tietenkin tehdä paljon, mutta sehän kuuluu asiaan. Ja siitä puheen ollen, mulla oiskin pari esseetä kirjoittettavana. Pitää ehkä paneutua nyt niihin. Palaillaan!

-hanne

2014/02/14

SAIPPUAT LIPEÄÄ KÄSISTÄ!




Eikö ole siis kerrassaan nerokas otsikko! Siinä on saippua, joo, ja siten on lipeä mainittuna, tietenkin. Ja otsikon mukaisesti tämä mun saippuainnostus meinaa todellakin saman tien karata multa käsistä (ei yllätys sinänsä). Niin että mä ikäänkuin naulasin tuohon yhteen otsikkoon aika lailla kaiken olennaisen, eikös! Kerrankin sitä onnistuu! Voittajafiilis!!

Eiku ei ookkaan, yksi asiahan siitä jäi puuttumaan, nimittäin ARVONNAN VOITTAJA! No, saapa ainakin joku teistä voittajafiiliksen. Kiitos taas miljoonasti teille kaikille osallistuneille, kiva että noinkin moni teistä on aiheesta kiinnostunut. Saattaapi nimittäin olla, että saippuoita nähdään jatkossa jonkin verran täällä blogissa.




Random.org toimi ystävällisesti jälleen onnettarena, ja arpa osui MERVIN kommentin kohdalle. Merville siis lähtee tuommoinen alla oleva Saara Kuhan Saippuakirja. Sillä pääsee aivan erinomaisesti saippuanteon alkuun. Laitatko Mervi minulle mailia tuonne sivupalkissa olevaan sähköpostiosoitteeseen, niin saadaan kirja perille asti :)




Sitten vielä saippuasta
Jokke on tuossa seuraillut mun touhuja ja eilen se lopulta sanoi että "hei Hanne, kuka muuten oikeesti enää käyttää palasaippuaa?". Heh, aivan totta. Me ei ainaskaan olla käytetty palasaippuaa enää aikoihin, ja nyt mä yhtäkkiä suollan niitä laatikkotolkulla. Mutta mä jotenkin haluaisin ajatella, että nämä mun pienet palasaippuat tulee lyömään laudalta ne kaupan kuivattavat ja kirvelevät palasaippuat. Mä kerron sitten lopputuleman. Mutta kävi miten kävi, on tämä kyllä aika koukuttavaa touhua!

Tän Saara Kuhan Saippuakirjan oon nyt lukenut monelta osin läpi varmaan jo ainaski kolme kertaa. Suosittelen sitä todella, jos haluaa saippuahommiin kunnolla paneutua. Saaralta löytyy myös blogi, sekä puoti josta saa saippuantekovälineitä. Saippuakirjan lisäksi oon lukenut blogeja. Erityisellä lämmöllä suosittelen Kotikemistin pieni paja -blogia. Sieltä löytyy myös tosi hyvä postaussarja "aloittelijan saippuanteko-opas", joka kannattaa myös lukea läpi, jos aihe kiinnostaa. Ja muutenkin, mä luulen että mitä enemmän tähän paneutuu ja mitä enemmän tästä hankkii tietoa, niin sen antoisampaa tämä on.

  
Ja lipeästä
Todella monet teistä kommentoi tuonne arvontapostaukseen, että saippuanteko on ollut mielessä, mutta lipeän vuoksi ei oo tullut kokeiltua. Ja samaahan mäkin jännitin. Saara Kuha vertaa kirjassaan lipeää tulikuumaan veteen: molempien kanssa on oltava varovainen ja molemmat polttavat joutuessaan iholle. Mutta kun suhtautuu varotoimiin vakavuudella (siis kumihanskat ja suojalasit käyttöön!) ja tutustuu lipeän käyttöön riittävästi, niin sen kanssa pärjää hyvin. Eli ei kannata siis pelkän lipeänpelon antaa estää kokeilemista!

Omalla reseptillä tehtyä kehäkukkasaippuaa, joka näyttääkin kasvissosekeittosaippualta. Öö...nam?
 
Ja mikä siinä on niin kivaa 
Aivan parasta on se suunnittelu. Että mitä saippuaa tekisin, mitä ominaisuuksia haluaisin, ja mitä siihen vois laittaa. Öljyjen, värien ja muottien miettiminen. Miltä se vois näyttää sit valmiita...aina ei nimittäin ehkä onnistu. Voi esimerkiksi suunnitella tekevänsä ihastuttavaa, marmorikuvioista kehäkukkasaippuaa, ja saadakkin aikaiseksi huonosti sekoitetun kasvissosekeiton näköistä saippuaa (kuten yllä). Sähläsin tuon kanssa sekä värin, kuivatun kehäkukan käytön ja lipeän osalta. Käytön kannalta lipeän kanssa sählääminen on tietenkin se hankalin juttu (lipeää tuli saippuaan hieman vähemmän kuin piti), mutta onneksi saippua vaikuttaisi kuitenkin kovettuvan käyttökelpoiseksi. Toisaalta käytössä vasta näkee kuinka rasvaiseksi saippua jää.
 
Toiseksi parasta on kovettuneen saippuan kuoriminen esiin muotista seuraavana päivänä. Ja sen leikkaaminen. Saa vähän tuntua siitä miltä saippua tulee näyttämään, vaikkakin erityisesti väri voi vielä ajan kanssa muuttua suuntaan tai toiseen.

Kolmanneksi parasta on se itse tekeminen. Tämä on vasta kolmantena siksi, että vaikka lipeän kanssa läträäminen on helpompaa kuin pelkäsin, niin on se silti ainakin vielä vähän jännittävää. Lipeän lisäksi pitää vähän seurailla myös kokkailujen lämpötiloja, riippuen mitä aineksia saippuassa käyttää. Homma siis vaatii vähän keskittymistä. Ai ja se tiskaaminen lopuksi on vähän tylsää. 

Omaa saippuaa mä pääsen kokeilemaan kunnolla vasta kun eka satsi on kypsynyt (noin parin viikon päästä). Toivon kovasti että sitten se varsinainen saippuan käyttö hyppää tuonne kaikista kivoimmaksi asiaksi! :)

Suolasaippuaa, jolta odotan suuria! Tehty Saara Kuhan suolasaippuareseptillä


JA HEI VIELÄ, IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ YSTÄVÄT HYVÄT!!
JA MUISTAKAA TSEKKAILLA TÄNÄÄN NEULOJIEN YÖN TARJOUKSIA 


-hanne

2014/02/09

MARRASKUU -huivi




Mä oon viivytellyt tän huivin postaamista, että joskos olisin saanut kirjoitettua tähän ohjeenkin samaan syssyyn, mutta menköön nyt!  Pitäis nimittäin vähän koeneuloa ja tarkistella...helpottais myös jos olisin silloin neuloessa vähän kirjoitellut ylös mitä tuli neulottua, hih. Ja huivi kuiteski valmistui jo melkein pari kuukautta sitten. 

Tän neulomisen aloitin nimensä mukaisesti marraskuussa, joka viime vuonna kestikin mun arvion mukaan ainaski kolme kuukautta. Huivi valmistui silleen, että sain nämä kuvat otettua sen joulukuun yhden ainokaisen lumisateen jälkeen.








Jos neulonta-ajankohta oli synkkä, niin lanka oli kyllä sitten kaikkea muuta. Huivi syntyi nääs Kerästä kokeiluun saaduilla, aina yhtä ihanan Isagerin langoilla. Tällä kertaa puikoilla oli Alpaca 2:sta*, joka on kyllä aivan super juurikin huiveihin. Ja vois olla ehkä myös paitoihin. Tai pipoon? Sormikkaisiin? Se on paljon pehmoisempaa kuin aiemmin testaamani Tvinni, mutta siinä on sitten kuitenkin sitä samaa rouheutta. Huiviin riitti kaksi 50g kerää, ja molempia värejä jäi vielä nöttöset jäljelle. Joken mielestä nöttönen ei oo oikea sana, mutta siinä se on kyllä väärässä.







Jos muuten joskus pimeys ahdistaa, ja jos sattuu niin kurjasti ettei lankakaan piristä, niin voin kyllä  lämpimästi suositella neulomaan pallomeressä tai riippukeinussa. Ja uskotteko, että erityisesti pallomeressä oli kyllä mitä mukavin neuloa, kun pallot tukee kädet just semmoseen asentoon kun ne haluat. Ei siis tarvi ku vaan vähä sormia liikutella. AH! Mä testasin ja hyväksi totesin tämän marraskuussa viikonloppuvierailulla Turussa ystävien yhteisessä toimintaterapiayrityksessä, Terapia Taikamatossa. MÄ HALUAN OMAN PALLOMEREN. Ei mulla muuta. Mukavaa alkavaa viikkoa!
:)

*saatu blogin kautta

-hanne

2014/02/03

SAIPPUA // ARVONTA



Saippuan teko on yks semmonen projekti, mistä mä oon haaveillut kauan. Mutta kun sen aloittaminen on tuntunut vähän vaikealle...Mä yleensä lähen vähän soitellen sotaan kässäprojekteissa, mutta saippuahommissa läträilläänkin vähän villaa voimakkaampien aineiden kanssa. Niin että nyt pitäis ihan oikeasti perehtyä aiheeseen. Sit pitäis olla ko. työhön joutava sauvasekoitin, grammapuntari, lipeää (mistä ihmeestä saa lipeää?!), erilaisia rasvoja ja muotteja. Ja sitten kun mieleen tulee vielä väkisinkin Fight Club ja sen lipeäpalovamma. Hui.



Mutta joskus joku muu tönäisee arkailevan asiat eteenpäin. Mulle tarjottiin tossa joulun alla blogiyhteistyötä, jossa saisin itselleni Saara Kuhan uuden Saippuakirjan* sekä toisen kappaleen teille hyvät ystävät arvottavaksi. Nyt osui tämä kirja niin sopivaan saumaan että!

Eikä se sitten ollutkaan niin vaikeaa. Lipeää tilasin Lahtisen vahvalimosta, sillä luin että sieltä saa parasta lipeää saippuan tekoon. Grammapuntaria lainasin kotoa ja sauvasekoittimenkin jostain sitten kaivaisin. Ja ohjeet tekemiseen sain sitten siitä Saippuakirjasta. Luin kirjan oikeasti kannesta kanteen, ja selasin vielä moneen kertaan osioita, joissa käytiin läpi eri tapoja valmistaa saippuaa, eri öljyjen ominaisuuksia, eri lisukkemahdollisuuksia ja eri reseptejä. Siis todella innostuin asiasta! Tiesittekö esim. että itsevalmistetun saippuan tulee kypsyä ainakin kuukauden päivät ennen käyttöön ottamista saippuan syntymiseen tarvittavan kemiallisen prosessin läpikäymiseksi? Opin kiisselivaiheesta, geelivaiheesta, ylirasvoittamisesta sun muusta. Saaran resepteistä valikoin turvallisen kuuloisen avokadosaippuan, johon rohkaistuin lisäämään vähän vielä tuoretta muussattua avokadoa.


Teko oli yllättävänkin nopsakkaa. Ja ehkä hyvä niin, koska sen verran jänskää kemistin puuhaa se oli ainaski nyt ekalla kerralla, että mulla sydän hakkas ja jalat tärisi koko ajan. Niin että jos homma oliskin kestänyt oikeen tosi pitkään, olis meikäläinen varmaan jossain kohtaa pökertynyt keittiön lattialle. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, mulla säily taju ja tänään aivan järkevän näköistä saippuaa leikasi onnellinen pieni hanne. Mun oma rakas eka saippua!




Ja tosiaan, pitkästä aikaa ARVONTAA! 
Jos joku teistäkin kaipaisi tönäystä saippuan maailmaan tai muuten vaan on aiheesta kiinnostunut, niin laitetaas arpoen yksi kappale Saara Kuhan Saippuakirjaa. Arvontaan voi osallistua kaikki, ja jokainen saa yhden arvan. Arvontaan osallistutaan jättämällä postauksen alle kommentti. Kertokaas mulle samalla, että ootteko koskaan tehneet/harkinneet tekevänne itse saippuaa? Ja anonyymit, muistakaas jättää mailiaosoite tai ainakin nimimerkinpoikasta. 


Arvonta alkaa NYT ja päättyy 13.2.2014 puolelta öin.
Katotaan että oisko mulla silloin jo seuraava satsi saippuaa valmiina!


ARVONTA ON PÄÄTTYNYT, KIITOS OSALLISTUJILLE!!

kuva

- hanne
*saatu blogin kautta

ps. Meikä pisti pystyyn muuten Instagram -tilin Eilen teinille. Aloittelen vasta sen käyttöä, mutta tarkoitus on jatkossa napsia sinne kuvia keskeneräisistä töistä, kouluhommista, tulevista postauksista sun muusta. Saa seurata sielläkin :)