YÖN YLI OMPELULANIT

Koulu pyörähti käyntiin taas kolmisen viikkoa sitten ja meikäläinen pääsi ottamaan tuntumaa täyspäiväisen opiskelujen ja taaperoisen hoidon yhdistämisestä. Juu, on ollut aika haipakkaa! Mutta sen verran aikaa varastin, että viime viikonloppuna vietin yhden ihanan reippaan vuorokauden kokonaan itselleni ompelulaneilla. En ollut etukäteen ajatellut blogata laneista, joten kamera ei ollut mukana - siispä vain kännykkäräpsyjä. Mutta kun sunnuntaiaamulla heräsin laneilla lyhyiden, mutta yhtenäisten yöunien jälkeen yläkerrasta kuuluvaan ompelukoneen hurinaan ja ystävieni iloiseen jutteluun, niin aattelin että tämä pitää jotenkin teillekin jakaa! 

Eli. Toisin kuin kuvista voisi päätellä, ompelulanien idea ei oo (vain) sotkea asuntoa, vaan kimppaommella! Kukin laneille osallistuva ompelijatar pakkaa mukaansa ihanimmat kankaansa, to do -listalla olevat kaavansa, ompelutarvikkeensa sekä ompelukoneensa/saumurinsa/peitetikkikoneensa (jos näitä kotoa löytyy) ja suuntaa nokkansa kohti sovittua paikkaa. Tässä tapauksessa ystäväni kotiin, josta muu perhe oli evakuoitu anoppilaan. Sitten pistetään koneet lyöntiin ja ommellaan! Ommellaan ommellaan ommellaan. Lauantai aamupäivästä sunnuntaihin iltapäivän puolelle. Välillä vähän kahvia, aika paljon karkkia ja sopivasti tortillaa. Saunoakkin piti, mutta eihän me maltettu! Ompelulanit toteutetaan ehkä yleensä päiväseltään vaan, mutta tällä ystäväporukalla (kaikilla samanikäiset taaperot) on mukava toteuttaa nämä tälleen vähän pyjamabileiden henkeen.

Meitä oli tällä kerralla kuusi naista mukana, ja käytössä oli (peräti) neljä saumuria, kolme ompelukonetta ja yksi peitetikkikone. Saumureihin laitettiin jokaiseen eriväriset langat, ompelukoneista yhdessä oli koko ajan kaksoisneula. Näin on helppo hyppiä koneelta toiselle eriväristen kankaiden kanssa, eikä tarvitse käyttää aikaa lankojen vaihtamiseen. Lisäksi me pidettiin kangasvaihtokauppaa, piirrettiin toistemme suosittelemia kaavoja ja vaihdettiin tietty kuulumisia. Ja kätevää on myös se, että jos joku asia on jollekin uusi, löytyy joukosta varmasti aina joku, joka osaa neuvoa.

No, täytyy myöntää että mä en oo laneilla parhaimmillani. Tai siis tehokkaimmillani. Meidän porukassa oli mukana yksi, joka oli ommellut aiemmin lähinnä yläasteella ja meidän edellisillä ompelulaneilla kesällä. Ja nyt hän tykkitteli menemään reilussa vuorokaudessa tytölleen kaksi paitaa, tunikan, mekon, tuubihuivin ja legginssit. Jep! Mä sen sijaan sain aikaan yhdet housut (joista puuttuu napit), yhdet ulkohousut (joista vielä lahkeet ja vyötärö kääntämättä), trikoopannan (joista kääntöaukko vielä ompelematta) ja synttärilahjakassin aihion Jokelle (sen ompelin eilen valmiiksi). Mutta ei se mitään! On kiva olla vaan ja ommella, ilman sen kummempia tulostavoitteita. Tai ehkä nyt tavoitteena olikin hengähtää vähän ja rentoutua. 

Niin että suosittelen! Kokeilkaa! Ja Iltalehtityyliin vielä "viisi vinkkiä - näin onnistut varmasti ompelulanittamaan"

1. Suunnittele edes vähän etukäteen mitä haluat tehdä, ettei tarvi ottaa mukaan kaikkia omistamiasi kankaita tai aloittaa joka työ kaavojen piirtämisestä
2. Ruokaa (ja karkkia) pitää tietenkin olla, mä suosittelen jotain nopeaa ja iisiä, kukaan ei kuitenkaan halua käyttää ihan kauheasti aikaa kokkaamiseen.
3. Lattiatilaa tarvitaan yllättävän paljon! Samoin pöytätilaa, tuoleja ja jatkojohtoja. Niin ja emmännältä pitkää pinnaa sotkun ja kangaspölyn sietämiseen!
4. Aikaa menee aina paljon kaikkeen muuhunkin kuin ompeluun. Niinpä koneita ei tarvita yhtä montaa kuin ompelijaa, jos kaikille on ok että kaikki saa käyttää kaikkien koneita
5. Sopikaa etukäteen kuka tuo mitäkin koneita, kaavapaperia, lankoja, lehtiä yms. Helpottaa jos kaikkien ei tarvitse raahata kaikkea!

Ei mulla muuta, halusinpa vaan jakaa tämän superin kokemuksen! 

Eikun olihan mulla se vielä että huomenna (tai siis tänään....) starttaa Seinäjoen Käsityö -messut!!! Sinne taas tieni vie, sekä perjantaiksi että lauantaiksi. Ja ainakin viimevuoden perusteella voin messuja suositella. Nähdäänkö siellä?  

-Hanne

PÄIVÄKOTILAISEN VARUSTEET

Ja niin se alkoi, pelätty päiväkoti. Kaksi viikkoa harjoittelua ensin yhdessä ja lopuksi erillään, ja sitten äiti palasi kouluun ja lapsi aloitti päiväkotiuransa. Tai no, ehtihän poikanen olla harjoittelun jälkeen peräti yhden päivän hoidossa, kun iski jo se kuuluisa päiväkodinaloitusflunssa, ja loppuviikko ollaankin sitten heti kotona. Huoh. Mutta maanantaina sitten taas. 

Tuo ihana täydellinen poikanen yllätti mut tässäkin asiassa taas suoriutumalla harjoittelusta paljon paremmin kuin äiti ikinä milloinkaan uskalsi toivoa! Vaikka eihän se silti helppoa oo, noin iso muutos...kellekkään meistä! Poikasta eronhetki hetken itkettää ja kotona illat sekä yöt ovat olleet vähän levottomampia. Ja nyt kun me vanhemmat ollaan selviämässä tuosta pahimmasta ahdistuksesta että kuinkahan vaikea se aloitus oikein tuleekaan olemaan ja mimmonen päiväkoti on, iski uusi yllätyksenä tullut ahdistus siitä, että nyt mun oma pieni poika on tuolla toisten, vieraiden aikuisten kanssa viettämässä päiväänsä, enkä mä tiedä että mitä siellä tapahtuu! Millaisia leikkiä poika leikkii ja millaisille jutuille poika nauraa. Mikä ehkä on päivän aikana jännittävää tai mikä innostavaa. Tuntuu että jään paljosta paitsi, vaikkei ne päivät kotona olekkaan ihan aina olleet pelkkää yhdessä olemisen ihanuutta....Mutta tästäkin ahdistuksesta pääsee yli, kuulemma. Vaikka tällä hetkellä vielä se yli pääseminenkin tuntuu jotenkin väärältä! Ei oo helppoa! No, onneksi me saadaan pidettyä hoito kuitenkin nelipäiväisenä ja päivittäinen tuntimääräkin pyörii 5-6 tunnissa. Ja varmasti päiväkoti tuo lopulta paljon hyvää.

Mutta kyllä mulla oli ihan käsityöllisiäkin asioita tässä ajatuksena kertoa! Ompelu ja kässäily on ollut mulle tässä(kin) elämäntilanteessa terapiaa. Kun pitää valmistautua johonkin isompaan muutokseen, antaa käsillä tekeminen aina sellaisen lohdullisen tunteen että tässä tosiaan tehdään jotain konkreettista valmistautumista. Olkoonkin että se olisi vain tossut, reppu tai uudet vaatteet. 

No niin! Se reppu eka! Monet onkin varmasti nähneet näitä Villa & Villa -blogin uskomattoman tyhjentävän ohjeistuksen avulla tehtyjä Kånken -tyylisiä reppuja. Pakko oli itekkin tehdä oma minireppu! En valehtele, tässä oli kyllä hommaa ja väkertämistä. Oli tukikankaiden puuduttavaa kiinnittämistä, palojen leikkailua, neulaamista ja vaiheita vaiheiden perään. Mutta ei mitään mahdotonta onneksi! Haastavinta olikin oikeastaan kankaiden ja värien päättäminen, tai ennen kaikkea haluttujen värien metsästys. Siinä menikin vähän mönkään, kun ihastuin tuohon vetskarin väriin, mutta en löytänyt sen väristä kangasta/nauhaa hihnoihin tai vuoriin. Ni piti ottaa harmaata. Höh. Mutta aika liikkis tästä silti tuli! Ihana kissa (tai poikasen mukaan "kiia") -kangasmerkin ostin Novamelinalta, kankaat on eurokankaasta ja vetoketjut Nappitalosta. Repussa on siis edessä tasku ja sisällä tuollainen yksi lokero/tilanjakaja. 

Tossut taas sitten tein erihyvien Marian Ateljee -blogin ohjeiden/kaavojen avulla! Paitsi että nahkaa käyntinkin vain pohjassa, ja muuten tein tossut Verson puodin ihanasta Mummolan tuntu -joustokollarista. Ja vähän muokkasin kaavaa poikasen jalkaan sopivammaksi, ja tosiaan kankaalle toimivaksi. Instangramin puolella lupasin laittaa kuvat muokkauksista, joten ne on tuossa alla. Muutoin tossut on siis koottu Marian Ateljee -blogin ohjeistuksen mukaan.

Alkuperäiset ohjeet ja kaavat Marian Ateljee

Vaatekerta on jo vähän aiemmin ommeltu. Jostain syystä näitä tehdessä ajattelin koko ajan että nää on päällä sitten ekana päiväkotipäivänä. No, ei ne ollut, hehe! Mutta ens viikolla varppina on! Paita on 1/16 Ottobren Skogsdjur kaavalla tehty koossa 86. Lisäsin paitaan vielä taskun Aarrekidin Rannalle -kuosista. Persikkaisen trikoon oon ostanut Käpyseltä. Legginssit on taas tehty Ottobren Catepilar -kaavalla 86 koossa, ja kangas on Nappinjan ihana Kuura! 

Ai ja kun päiväkotivarusteita tässä esittelen, niin pakko vinkata vielä valokuva-albumista! Nimittäin ainakin tämän meidän poikasen kohdalla päiväkodin aloittamista on helpannut tosi tosi paljon tämmönen albumi pojallee tärkeistä ja tuttuista jutuista, jota on luettu kun on tullut suru. Tai ei sen tietenkään tarvi mikään albumi olla, mutta halusin tehdä tämmösen muutenkin muistoksi, niin sainpa tehtyä sen nyt päiväkodin aloituksen yhteyteen, ja varmaan vielä lisäilen jonkin verran sivuja tähän jälkeenpäinkin. Joka sivulla on siis aina joku teema, siitä kuvia ja sitten tekstinä ns. kuvan lukuohje, jossa on niitä asioita joita poikanen itse kuvasta kommentoi ja jotka eniten kiinnostaa. Esimerkiksi nyt vaikka että "Paapalla on hieno moottoripyörä, ja kun paappa ajaa moottoripyörällä, on paapalla päällä kypärä eli "akka".

Ensimmäiset päivät hoitajat kuljettivat albumia mukana varmuuden vuoksi koko ajan, lopulta sitten vain mun lähtiessä pois. Varsinkin moottoripyörä/traktori -aukeama on ollut tärkeä ja lohdullinen, ja esim. ekoille päikkäreille poika nukahti aukeamaa katsellen. Että tämmöinen on tosiaan ollut meillä ainakin hirmu iso helpotus!

Tsemppiä kaikille muillekin syksyn muutosten tuulissa huojuville <3 

-hanne