Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit

2018/01/07

LÄMMINTÄ KÄTTÄ JA PUHTAAT PÖYDÄT



Tämä oli ensin hyvää joulua -postaus, sitten välipäiväpostaus, sitten uudenvuoden postaus ja nyt on tammikuutakin menty jo viikko! Hups vaan! Syytän kaikkea sitä joulusuklaan määrää! No, napsin lopulta joulukuvat postauksen raakileesta pois, heh, ja esittelenkin vain nämä kaksi käsityöllistä hurahdusta, ommellut lapaset ja kestorätit!

Tänä vuonna itsetehdyt lahjat jäi ihan muutamiin pieniin juttuihin, mutta haittaako se, jos ne on näin ihania! Kukkakuosilliset, ommellut lapaset ehti olla vuodenpäivät To do -listalla, mutta kun saatiin tietää, että meidän isompi poikanen siirtyy joulun jälkeen isojen ryhmään(!!) päiväkodissa, hylkäsin aiemmat kestorättilahjasuunnitelmat ja halusin ennemmin antaa hoitajille lämpimän kädenpuristuksen kuluneesta puolesta toista vuodesta.




Olin siis jo aiemmin suunnitellut ompelevani lapaset nimen omaan kukkakuosista. Jotenkin mua viehätti ajatus että talvellakin saa upottaa kätensä kukkasiin. Ja ihanimmat kukkakuosit löytyy ehdottomasti Nuppu Printiltä! Kipaisinkin vielä ainakin toistaiseksi Helsingistä löytyvään Kuusi Colleciveen kukkakaupoille. Mukaan valkkasin mustavalkoista Sydäntalvea joustokollarina. Vuoriksi leikkein jo aiemmin Kangaskapinasta hankkimaani tummanharmaata merinovillaa. 

Niin ja kaavana käytin Tehtaamo -blogin superhyvää lapaskaavaa! Resoria vielä ranteeseen ja Kismet "kiitos" tekstillä lapasten väliin mukaan. Näistä tuli kerrassaan ihanat! Tätä Sydäntalvea jäi vielä semmoinen pieni palanen, että saan siitä ehkä itellenikin samanlaiset, jahka ehtisin taas ompelukoneen ääreen.

Ja sen verran tosiaan innostuin näistä, että kun aiemmin suunntitelemani lahja veljen vaimolle meni puihin, hyödynsin vielä uudelleen Kuusen tarjontaa ja ostin toistakin Nupun kuosia, tällä kertaa harmaata Kanervaa trikoisena. Näistä tuli, jos mahdollista, jotenkin vieläkin ihastuttavammat lapaset! Mukaan ompelin vielä tuollaisen kaulurin/tuubihuivin, ja sekä lapasissa että tuubihuivissa on merinovillavuori.


Toisena juttuna sitten nämä ommellut kestorätit, olkoonkin että oon vuosia jäljessä tämän villityksen kanssa!

Mutta siis, ennen kun saatiin tietää päiväkodin ryhmänvaihdosta, olin tosiaan alustavasti suunnitellut ompelevani hoitajille muutamat kestorätit muistamiseksi. Ja koska olin jo hankkinut vähän materiaalejakin näihin, ompelinkin muutamat rätit pieniksi joulukukkasiksi. Osaan näistä kokeilin ottaa pojatkin mukaan tekemiseen siten, että pienemmän poikasen jaloilla painettiin rätteihin sydän ja isompi poikanen askarteli puuvärien ja paperileikkureiden kanssa rätteihin vyötteet. Tämä kyseinen on mummalle viety rätti.

Kuosipuoli on Verson puodin Satukumpua joustofroteisena ja nurjapuoli on bambutrikoota Myllymuksuilta. Näistäkin tuli tosi kivat! Harjoituskappale jäi omaan käyttöön ja oon tykännyt siitä sen verran, että suunnittelin surauttelevani näitä jonkin verran varastoonkin, nämä nimittäin syntyy nopsasti ja on kiva pikkuvieminen jokaiselle, joka joskus pyyhkii pöytiä tai pölyjä. Ja ihania kuosejahan on rajattomasti, joten näistä saa vaikka minkälaisia! Nämäkin siis ehdottomasti jatkoon!



Nyt mulla on työnalla muuten pitkästä aikaa neulehommia, akuuttiin tarpeeseen! Joulusuklaatkin on jo syöty, joten yritän saada blogiinkin asti ne, jahka valmistuvat. Tsau!

-hanne

2016/01/09

JOULULAHJUKSIA




Mähän en oo koskaan tehnyt mitenkään isoa määrää joululahjoja ite, mutta joka vuosi aina jotain ja poikkeuksetta aina ihan just ennen joulua. Yleensä päättelen vipoja juttuja aattoaamuna, eikä se poikkeus ollut tämäkään vuosi. Hei, miksi rikkoa perinteitä! Ja jos ihan totta puhutaan, niin kaksi aikomistani lahjoista on itseasiassa vielä tekemättäkin...heh!  


Äitille tunika

Päätin jo kesällä että teen kyllä äitille lahjaksi tunikan. Kangasta haeskelin hiljalleen syksyn aikana ja marraskuussa totesin, että paras voisi olla mun melkeimpä suosikkimateriaaliksi noussut NOSH:n farkkucollege aquan värisenä. Mutta silti vielä emmin ostamista, pelkäsin että väri olisi liian vihertävä ja pastelli, eikä semmonen harmahtavan sinertävä. Jahkailin pitkään ja sitten vielä posti hukkasi hetkeksi paketin. Niin että sakseni upotin kankaaseen lopulta kolme päivää ennen aattoa. Harkitsin kyllä, että joskos antaisinkin tunikan puolivalmiina, ajattelin nimittäin että joitakin muutoksia siihen kuitenkin ehkä pitäisi tehdä...Mutta kun kerta ompelutti, niin tein valmiiksi asti. Jätin vain sellaisia väljyyksiä että muokkaus olisi mahdollista.




Väri oli muuten sitten just tosi hyvä, ja lahja muutenkin tosi mieluinen! Sovituksen jälkeen me äitin kans päätettiin kuitenkin yhteistuumin tehdä muokkaukset sekä pääntielle että helmaan. Pääntielle olin alun perin tehnyt huolittelun alavaralla, mutta vaikka se kuvissa näyttää kivalle, niin käytössä se oli vähän toimimaton ja tönkkö ratkaisu tälle paksuhkolle kankaalle. Lisäksi olkasaumaa piti vähän suoristaa, joten mä purin alavaran pois, ja tein huolittelun kapealla resorinsuikaleella. Istuu paljon paremmin!

Alkuperäinen helma (yllä) taas päätyi muokkaukseen, koska se oli jotenkin liian raskas siron äitini päälle. Niinpä surautin saumurilla sivut kapeammaksi, ja napsaisin helmasta pätkän pois. Käänsin helmaa sen verran, että sinne voipi pujottaa kuminauhan, tai sitten helman voi jättää tuolleen auki. Kumpi on teidän mielestä parempi? Taskupussit on Vimman ihanaa Lettiä ja tunikan malli jälleen sekoitus Ruskamekkoa, Annukan aurinkoisen piilotaskutunikaa ja Noshin taskumekkoa. Kokonaisuudessaan tästä tuli tosi tosi kiva!




Veljelle pipo

Veli oli kirjoittanut joulupukin listaan toiveeks "pipon, joka sopii kaiken kanssa". Törmäsin vähän ennen joulua Nupu nupu -blogin tyylikkääseen Nökö-pipoon, ja se valikoitui esikuvaksi, kun lähtin automatkalla joululoman viettoon neulomaan pipoa. Langaksi olin kotoa napannut mukaan Lang yarnsin ihanaa Novenaa, se on pipossa kevyt, ja sitä sattui mulla olemaan pari kerää kahdessa eri harmaan sävyssä. Kuten esikuvaansa, tätäkin pipoa voipi pitää tuolleen vähän myssynpänä tai sitten vähän skarpimmin päätä myöden. Neulepinnaksi valkkasin Broken Seed Stitchin, josta oonkin halunnut kokeilla pipoa.

En nyt tiiä täyttääkö tämä aivan veljen vaatimuksia kaiken kanssa sopivuudesta, mutta hieno ja mukavan tuntuinen tästä ainakin tuli! Mää voisin tästä kirjoitella ohjeenkin jossain kohtaa, niin jäis itellekin talteen. 













Veljelle ja isälle...pussillinen kissanhiekkaa?

Toisinsanoen, kosteuden kerääjä autoon! Fb-ompeluryhmissä levisi villityksen lailla just ennen joulua nämä helposti valmistuvat pussukat, joiden fuktiona on siis estää kostealla ilmalla auton ikkunoiden huurustuminen. Ja taikana näissä toimii silicakissanhiekka. Ei siis sellainen harmaata paakuuntuvaa hiekkaa, vaan sellaista kirkasta silicageelihiekkaa. Mä käytin S-marketin omaa.

Sujautin hiekkaa vanhan sukkahousun lahkeeseen (sisäpussi ei kuulemma ole pakollinen, mutta ei siitä haittaakaan ole), ompelin lahkeen umpeen molemmista päistään. Sitten ompelin puuvillasta noin 20cmx25cm pussin, jonka yhteen saumaan kiinnitin vielä tuollaisen lenkin. Ajattelin että lenkistä voi kosteuden kerääjän ripustaa autoon roikkumaan tai vaikka sitoa kiinni jonnekin. Auton ollessa parkissa nämä siis kannattaa sijoittaa lähelle laseja, mutta turvallisuussyistä liikkeessä ne on hyvä nakata vaikka lattialle.



Omiin pusseihin kirjoitin vielä mukaan tällaisen saatteen:

AUTOILIJA!

Huurtuuko auton lasit?
Pääseekö naapurit starttaamaan ennen sinua?
Väsyttääkö odottelu ja tuulettimien huudatus?
Oletko aina halunnut kasan kissanhiekkaa autoosi?

Ei hätää! Ongelmasi on ratkaistu!
Uusi, mullistava supermegahuurusieppari on täällä! 
Sinun tarvitsee vain sijoittaa tämä tyylikäs ja huomaamaton pussi autoosi, ja huuru on poissa!

Supermegahuurusieppari kerää kosteuden autostasi ja näin saat heittää hyvästi sumeille laseille ja odottelulle! Supermegahuurusieppari sisältää uskomatonta keksintöä, silica-kissanhiekkaa, joka suorastaan imaisee helposti laseihin tiivistyvän vesihöyryn itseensä. Ja mikä parasta, kun sen teho hiipuu, voit kuivata pussin uunissa tai saunan jälkilämmössä 
ja se toimii taas kuin uusi!

Kokeile heti ja ihastu!
Koska olemme varmoja että ihastut tuotteeseemme, sillä ei ole lainkaan palautusoikeutta!

Hyvää joulua!


Semmosta! Katotaan että saankohan ne kaksi puuttuvaa lahjaa vielä joskus valmiiksi...ensijouluksi nyt ehkä ainakin?

-Hanne

2015/12/31

JOULUPAIDAT


Jaiks! Joulukuu hujahtikin multa blogitta ohi lähes kokonaan! Onneksi aikas uskomattoman monessa blogissa on kuitenkin pyörinyt mitä idearikkaimpia ja kauneimpia joulukalentereita, joten luettava on tuskin päässyt teiltä loppumaan. Mulla on ainakin ollut aivan hankaluuksia pysyä edes perässä! Näin jälkeenpäinkin suosittelen selaamaan läpi ainakin Hupsistarallaa, No home without you, Muita ihania, Tehtaamo, Punatukka ja kaksi karhua sekä Missä neuloimme kerran -blogien kalenterit!



Mutta käsitöitä on radiohiljaisuudesta huolimatta syntynyt kovastikin, oon nyt vaan aijempaa enemmän tuskaillut tän valottomuuden kanssa. Ollaan asuttu nyt vuosi tässä uudessa asunnossa, mutta vasta tänä talvena laitoin merkille, että meidän kämppä on pimeä. Siis niiiin pimeä. Ikkunat on näppärästi silleen, että auringon vai nähdä iltapäivästä, niin että parvekkeelta pistää päänsä ulos ja katsoo. Kesällä aurinko yltää kyllä keittiöön ja olkkariinkin asti, mutta ei kyllä oikein näköjään näin talvella. Pihakuvien ottamista varten pitäisi taas sitten lähteä aina koko porukalla ulos. Kovin on hankalaa, eikä innosta pimeiden kuvion otto. Pitääkö tässä nyt alkaa studiota rakentamaan? Miten te muut blogilliset saatte kuvattua näin pimeällä? Kamera jalustaan ja piiitkä valotusaika? Raakakuvia? 

No mutta nyt joululomalla täällä mun vanhempien luona, on nämä pihakuvat vähän näppärämmin toteutettavissa. Siispä sain vihdoin kuvattua myös jo vähän aiemmin valmistuneet ja lähes tauotta koko joululoman päällä olleet mun ja Millin joulupaidat. En mä aiemmin edes tiennyt että tarvin joulupaidan!

Mun paidan kaava on sekoitus Ruskamekkoa, Annukan aurinkoisen piilotaskutunikaa ja Noshin taskumekkoa. Ja se on ollut päällä ihan koko joulun! Kangas on i k a s y r in ihanaa Himmeliä. Millin paidan kangas löytyi Kangaskapinasta. Ensimmäinen reaktio tästä varsin överistä lahjapaperikankaasta oli "no huh", ja jo seuraava se tänä vuonna kovin tutuksi tullut "tätä on aivan pakko saada". Harkitsin myös legginssejä itelleni, mutta toivuin tästä ajatuksesta kohtalaisen nopeasti.

Huh! Ehdinpä postata tälle vuodelle! Onhan tässä vielä tommonen seitsemän tuntia aikaa ennen vuotta 2016!

Ihanaa vuoden vaihdetta toverit! 
 Eilen tein kiittää ja kumartaa kuluneesta vuodesta. Se on ollut kaikin puolin erilainen ja ihmeellinen! 


Katotaan joskos saisin alkuvuodesta purettua postattavien juttujen sumaa! Mutta nyt äkkiä autoon ja ystävien juo herkuttelemaan ja saunomaan :)

-hanne

2014/12/23

JOULUPOLKKAKARKKEJA


 
Kovin vähälle on joulunlaitto jäänyt tänävuonna, mutta ei se haittaa, tulee se joulu ilmankin. Pari To Do -listalla roikkunutta joulujuttua ehdin kuitenkin kokeilemaan, ja onhan tässä vielä vuorokausi aikaa tehdä vaikka mitä, hahaa! 
 
Toinen koklaamani juttu oli No home without you -blogista bongaamani kastehelmikulhoilla kaunistetut joulukoristeet askartelumassasta (mun versiot Instagramissa). En taidakkaan olla olenkaan ainut joka näitä on tehnyt tänävuonna! Ja toinen kokeilu oli nämä polkkakarkit. Tämän idean olin tägännyt Pinterestiin varmaan vuosi sitten. Ensimmäinen kokeilu murennetuilla karkkikepeillä ei toiminut lainkaan (karkkimassa jäi liian ohueksi ja murtui), mutta varsinaisilla polkkakarkeilla homma toimi paremmin. Tämä on pikainen homma, jos haluaa vielä kuuseen tai pöydälle pari syötävää koristetta, siis ettei vaan jäisi sokerivajausta jouluna!!

 
Alkuperäinen ohje löytyy TÄÄLTÄ. Siinä on käytetty paljon kauniimpia ja tässä työssä paremmin toimivia polkkakarkkeja. Näillä ainoilla mun löytämillä karkeilla esim. tuo possu näyttää aivan pekonille! Naminami!

Joulupolkkakarkit syntyi simppelisti:
  1. Lämmitä uuni noin 175 asteeseen
  2. Voitele piparkakkumuotit ohuesti öljyllä vaikka ihan vaan sormella sivelemällä. Mulla oli käytössä rypsiöljyä.
  3. Asettele polkkakarkkeja muotteihin, mieluiten tiiviimmin keskelle, kuin muotin reunaa vasten. Reunaa vasten oleva karkkimassa alkaa nopeasti kiehumaan ja sekoittaa kiehuessaan värit. Polkkakarkkeja kannattaa olla mahd. monta; mitä paksumpi karkista tulee, sen paremmin se säilyy ehjänä irrotusvaiheessa.
  4. Laita uuniin noin 4-9 minuutiksi. Seuraa koko ajan karkkeja. Ne sulavat melko nopeasti kunhan pääsevät vauhtiin. Mitä vähemmän karkkimassa pääsee kiehumaan, sen selkeämpinä värit säilyvät.
  5. Anna karkkimassan jäähtyä pieni hetki ja tee sitten coctailtikulla karkkeihin reikä, jos haluat ripustaa karkit. Tikku kannattaa ensin öljytä.
  6. Anna karkkien jäähtyä kokonaan ja irrota ne sitten muoteista VAROVASTI, karkki murtuu varsin helposti tässä kohtaa! Venyttele varovasti muotin reunoja ja paina karkkia reunoistaan hieman alaspäin.



Mun murtunut sydän, snif!


Tuossa ylläoleva polkkakarkkimassa pääsi vähän kiehahtamaan, minkä vuoksi ulkonäkö ei aivan silmiä hivele. Karkin kiilto tulee öljystä, joten sitä kannattaa tosiaan sivellä maltillisesti. Muuten karkit jäävät aika tahmeiksi. 

Naapurin tekemä kaunis olkitähtihimmeli

  

 
Mutta nyt me keskitytään paketointiin ja jouluherkkujen syöntiin, palataan siis joulun jälkeen! 

KIITOS KULUNEESTA VUODESTA TE KAIKKI IHANAT LUKIJAT, BLOGISISARET JA YHTEISTYÖTAHOT! 
IHANAA JOULUA KAIKILLE <3 

Syökää, neulokaa ja nauttikaa!


-hanne ja jokke

2014/12/20

TOIMIKAS



Hellurei aivan liian pitkästä aikaa! 
Nyt on muutettu tavarat uuteen osoitteeseen (huh!), päivätyöt pulkkassa, äitiysloma aloitettu ja kouluhommatkin on tältä syksyltä aikalailla paketissa (toinen huh!). Minkähän takia muuten monet asioiden hoitamiseen viittaavat sanonnat on kauhean talviaiheisia? Homma pulkassa tai paketissa tai hanskassa? Miksei vaikka homma riippukeinussa tai kesämekossa? Kysynpä vaan.

Ja kouluhommista puheenollen, tässäpä mun tämän syksyn aivan suosikkilempparikurssin, kankaankudonnan, kurssityö. Mä oon kutonut viimeksi ala-asteella, mutta muistin kyllä että se on superkivaa. Muistin myös mihin tarvitaan luhaa, polkusia ja viriötä, mutta siinä kohtaa kun alettiin puhumaan niisinnästä ja sidonnasta, niin olin viimeistään aika pihalla. Kankaankudonnan termistö on kyllä jotain, mikä kuullostaa vähintäänkin pahemman luokan koulukiusaamiselta. Miettikää nyt miltä kuullostaa, jos sanon että oon nyt syksyllä koulussa niisinyt, sitonut, pistellyt pirtaan ja suunnitellut poljentaa.

Mutta lupaan etten kiusannut ketään muuta kuin itseäni, suunnittelemalla leveän toimikashuivin, jossa materiaalina on ohut alpakkalanka (DROPS alpaca mix). Oli nimittäin jonnin verran töitä tuon tekemisessä! Mutta sainpas itselleni aivan valtaisan ihanan, ison, pehmeän, lämpimän mutta kuitenkin ohuen kietoutumishuivin! Huivi on lähes 70 cm leveä ja melkein 2 metriä pitkä, joten siihen mahtuu kyllä kietoutumaan. Jokkekin lupasi heti auliisti huivin nähdessään, että voi kyllä kovasti sitä multa lainata. Jokellahan on tunnetusti taustaa huivivarkauksien osalta, joten pitänee olla tarkkana!


Meinasin muuten tässä samalla esitellä teille vähän mun mahaakin, joka on omasta ja Joken mielestä vaatimattomasti maailman ihanin, mutta ei se nyt oikein tästä kuvasta hahmotukkaan. Sen sijaan voitte hyvin nähdä juurikasvusta, kuinka paljon hiukset ehtii kasvaa raskauden alusta täysaikaisuuden kynnykselle asti. Nimittäin aika yllättävän paljon! Ja yllättäen niin ehtii kasvaa mahakin :)


Pulkista ja paketeista tuli muuten vielä mieleen, että aivan kohta on joulu! Kaikessa tässä hässäkässä joulukortit jäi tekemättä, ja joululahjatkin on lähes kokonaan ostostaustaisia, mutta onneksi se joulu tulee ilman käsitöitäkin. Tässä veljen vaimon näyte sellaisesta stressittömästä joulunlaitosta, johon vielä ehkä itekkin ehdin. Yksinkertaista ja valtavan kaunista!

-hanne

2014/01/03

JOULULAHJAKSI TEHTYÄ




Sanonpa taas, että kässääjäksi teen vähän lahjoja itse ja nekin vähät yleensä hetken mielijohteesta ja kaksi päivää ennen aattoa. Tämä vuosi ei ollut poikkeus. Mallinukkeneulatyynyn olin kyllä painanut itelleni mieleen jo kesällä, että teenpä tuon lahjaksi. Mutta koska mieli on epämääräinen ja sekava paikka, oli napakka päätökseni hukkunut sinne jonnekin neulesuunnitelmien taakse ja löytyi vasta...no, juurikin muutama päivä ennen joulua. Niin ja se ainoa ajoissa aloitettu lahja, tuubihuivi, olikin sitten ainoa, mikä ei valmistunut jouluksi. Jouduin nimittäin viittä vaille valmiin huivin kanssa taipumaan siihen, että se lanka ei vaan riitä tällä silmukkamäärällä. Ei muutaku alusta. Tähän huiviin palaan myöhemmin.

No mutta sitten näihin lahjoihin. Ei niitä tosiaan montaa oo, mutta jokunen, ja pari näistä on ehdottomasti vinkkaamisen arvoinen idea!


Mun suosikki on ehkä tämä sovitusnukkeneulatyyny! Ei ehkä sopisi kaikille neulatyynyksi, mutta jos tuntee ompelijan, jolla on kuulemma toisinaan neulatyyny tai/ja nuppineulat kateissa ja joka lisäksi omistaa tämmöisen samanmoisen mallinuken todellisessa koossa, niin semmoiselle ajattelisin tämmöisen mannekiinineulatyynyn sopivan oikein hyvinkin. Ainakin näin päätin, ja tein.

Jalkana on spr-kirpparilta aikoinaan häiden keksitelineiden tekoa varten hamstrattu kynttilänjalka, kangas löytyi Eurokankaan valikoimasta, täyte Ikean tyynystä, ompelukone äidin työpöydältä ja neulatyynyn ja jalan yhdistämiseen käyttämäni liima Prisman hyllystä.

Ai ja se tärkein tieto! Mulle tämä idea tuli vastaan Tarinoita punaisen katon alta -blogissa, tässäpä linkki alkuperäiseen DIY Dish:n videotutoriaaliin nuken tekemisestä ja jopa kaavat nuken tekemiseen on saatavilla täältä.


Nämä kupinaluset olivat sitten niin viimetinkaan aloitettu puuha, että! Mutta kun mieleen yhtäkkiä muistui Harmaata arkea -blogissa vastaantullut kaunis kupinalunen, kotoa sattui löytymään hauska vihertävä Yliristniemen tilan suomenlampaanvillalanka ja saajakin oli mielessä, niin ei se muuta kun tekee vaan! Kupinalusia syntyi yhteensä kuusi, eikä niiden tekemisessä kyllä kauaa nokka tuhissut. Alkuperäinen ohje löytyy ilmaiseksi Ravelrystä, täältä. Hieman muokkasin ohjetta neulomalla pari kierrosta lisää keskelle ja loppukavennusten väliin.


Ihastuttava kalanruotopanta pomppasi näköpiiriini Lankakauppa Kerän blogissa, kiitos miljoonasti Jonna! Kuvasin kyllä valmiin pannan ihan asiallisestikin, mutta joka otos oli puhki palanut. Siispä kaivoin muistikortilta sovituskuvan, jonka Jokke napsaisi sekunttia ennen kuin poistuttiin kotoa kohti joululoman viettoa. Siksi tuo hieman yli-innokas ilme. Normaalisti mä oon rauhallinen ja fiksu.

Lankana tässä oli jo aiemmin erinomaiseksi toteamani ihanuus, Debbie Blissin Paloma, jota olin onneksi jo aiemmin sattumalta ostanut pari vyyhtiä Eiran lankojen ystävyysmyynnistä. Ja kävinpä hamstraamassa sitä vielä lisääkin just ennen joulua. Ja koska tosiaan hieman innostuin tästä ohjeesta, niin tein niitä sitten neljälle lahjaksi. Ja teen kyllä vielä itsellenikin. Ihana ihana ohje ja aivan täydellinen panta näille keleille!


Koulussa meillä on ollut koneneulontaa, ja mää kuulkaa tykkään siitä! Onhan se ihan erilaista käsinneulonta, mutta kuten opiskelutoverini totesi, se on ihan eri laji kuin käsineulonta, eikä niitä oikein kannatakkaan vertailla.

Kävin koulun neulekoneilla pyörähtämässä juuri ennen lomaa, ja päätin samalla kokeilla reikäkorttien käyttöä neulekoneessa. Kokeilun tuloksena syntyi suorakaiteen muotoinen neule, jonka saumasin lyhyistä reunoista 2/3 osan matkalta kiinni. Ajatuksena oli kiinnittää vielä napit ja virkata napinlävet tuohon auki olevaan osaan, mutta huivin lahjaksi saanut äitiseni tuntui pitävän siitä tuollaisenaan. Auki oleva reuna asettuu aika kivasti eteen ja toisaalta yltää selän puolella peittämään hyvin niskan. 

Tuubihuivissa käytin siis jonkinmoista ihan tsäkällä kansiosta nypättyä kertoneulereikäkorttia. Neuleen oikea puoli on sileän neuleen näköistä pienellä tvistillä (oikeasti, joka toinen silmukka kääntyy vähän mutkalle). Nurjapuoli on taas tuollaista, no, jännitävää kohokuviota. Molemmat puolet ovat kauniita ja huivi sopiikin ihan kummin päin vain pidettäväksi. Lankana on Drops Alpaca.


Ja ai niin! Teinhän mä just ennen joulua vielä parit himmelitkin! Punainen jäi porukoille, keltaisen taas vein anoppilaan jouluviemisenä. Mutta olipa vaikea löytää 3mm pillejä! Ja koluttuani lähes kaikki mieleeni tulleet kaupat läpi, niitä löytyikin sitten äitin kaapista! Hyvä äiti!

Semmosta tällä kertaa ja tänä jouluna! Siihen yhteen kesken jääneeseen (mutta nyt kyllä jo melkein valmiiseen huiviin) palaan tässä aivan kohta. On nimittäin todellakin esittelyn arvoinen lanka ja myös esittelyn (ja jopa videotutoriaalin!) arvoinen neulos. Oottakaas vaan!

-hanne

2013/12/22

JOULU JOULU!

Kaksi yötä jouluun. Vielä olis pari (eli kuusi) pientä lahjaksi tarkoitettua käsityötä kesken, ai ja aloitin mä yhen himmelinkin vielä. Mutta se vähän niinkun kuuluu mun jouluperinteisiin, siis että viimeiset lahjat innostun aloittamaan pari päivää ennen joulua, ja sitten tulee KIIRE!! Joskus muistan kuivanneeni hiustenkuivaajalla jotain huovutettua tossua, että pystyisin paketoimaan sen ennen pukin tuloa. Mutta mä en kuitenkaan suostu puhumaan joulustressistä, koska stressi on typerää ja tämä taas on kivaa!


Joulukuusi me kuitenkin käytiin jo hakemassa omasta metsästä oikein porukalla, äitin, isän ja veljen kanssa. Nähtiin myös aavistuksen verran lunta, voitteko uskoa! Lunta! Mutta kotimatkalla sitte iski kunnon vesisade, että se siitä.




Ja sitten se yksi parhaista jutuista, lahjojen paketointi! Olisin halunnut valkoista joulupaperia, mutten löytänyt. Hyvin kuitenkin toimii, kun tommosen Tiimarin peruspaperin kääntää nurinpäin. Saa sitä valkoista paperia, josta vähän kuultaa hauskasti läpi nuo hiutaleet.


Mä muuten tykkään joulusta, tiesittekö?

*****

Mutta sitä vaan siis tulin ennen kaikkea sanomaan, että ihanaa ihanaa ihanaa Joulua teille kaikille, rakkaat lukijat, piipahtelija ja kanssa bloggaajat! Nauttikaa, syökää ja rentoutukaa! Palataan sitten joulun jälkeen!

- hannetonttu

2013/12/16

HIMMELIKORVIKSET




Jeejeejee 1/10 osa käsityönopettajan opintoja takana! Ja nyt, kun koulu on pois alta, mä ehkä ehdin kunnolla virittymään jouluhommiin! Onhan tässä nyt vielä hyvin aikaa, peräti reilu viikko! Ehtii vielä vaikka mitä! Voisin kyllä myös tekaista koulun ekasta puolesta vuodesta ja sen hommista tässä joskus tänne yhteenvetoa...Mutta nyt sitä jouluvirittäytymistä ensin.

Tein viime jouluna kulkuskorvikset, ja suunnittelin silloin myös himmelikorviksia, mutta ne jäi, koska joulu meni jo. Mutta nyt sitten olin vähän aikaisemmin liikenteessä jo kokeilin. Kivat tuli, vaikka aijon kyllä edelleen kilistellä myös kulkuskorviksissani. Että tontut tietää missä liikun.



 

Himmelikorvakorut


Tarvikkeet
- 12 kpl lasiputkihelmiä
- 1-3 kpl tavallisia lasihelmiä (ei pakollinen)
- ohutta metallilankaa
- korvakoruaihiot

Himmelin tekoon löytyy paljon hyviä ohjeita. Esim. Yhteishyvän sivuilla on hyvä ohjeistus, samoin Youtubesta löytyy aivan erihyvä ohje. Ja sitten kuitenkin vielä munkin versio, niin ei lopu ohjeet kesken.

1 & 2
Napsaise ohutta metallilankaa noin 40 cm pätkä. Leikkaa mieluummin liian pitkä, kuin liian lyhyt pätkä. Himmeliin tarvitsee 12 kpl lasiputkihelmiä, mun omat oli 1,1cm pitkiä. Helmen pituus määrittää luonnollisesti himmelin koon. Pujota metallilankaan kolme lasiputkihelmeä. Taita helmet kolmioksi ja kiepauta metallilankoja kertaalleen yhteen kulmassa A. Jätä toinen pää (noin 10 cm) odottaamaan.

3 & 4
Pujota pidempään rautalankaan kaksi helmeä ja kiepauta rautalanka pari kertaa kulman B ympärille.



5 & 6
Lisää taas kaksi helmeä ja kiepauta rautalanka nyt kulman C ympäri.

7 & 8
Kaksi helmeä ja kiepautus kulman D ympäri



9 & 10
Ja vielä kertaalleen lisää kaksi helmeä ja kiepauta kulman E ympäri. Nyt työssä on viisi kolmiota.

11 & 12 
Pujota vielä yksi helmi ja kiepauta sitten pujottelulanka taas kulman A ympäri.



13 & 14
Pujota sitten molemmat rautalangat helmen läpi kulmasta A kohti vielä avonaista kulmaa (voit katkoa rautalangat tässä kohtaa jo yhtä pitkiksi). Kiepauta viimeinenkin kulma kiinni.

15 & 16
Sitten kiinnitetään korvakoruaihio. Tässä apuna käytin lasihelmiä, mutta homma onnistunee ilmankin. Pujota rautalankoihin oman maun mukaan 1-3 pyöreää lasihelmeä sekä korvakoruaihio. Kiinnittää voi monin eri tavoin, mä tein nyt silleen, että pujotin toisen rautalangoista ylinpänä (lähimpänä korvakorua) olevan helmen läpi, ja sitten ulkokautta kiertäen takaisin korvakoruaihiota kohden. Kiepautin rautalangan kertaalleen rautalangan "kaulan" ympäri korvakoruaihion ja helmien välissä, ja sitten vielä molemmat rautalangat kerran korvakoruaihion läpi, ja vielä rautalangan kaulan ympäri. Lopuksi pujottelin rautalangat vielä lasihelmien läpi ja yhden putkihelmen läpi. Ylimääräiset päät voi katkoa pois.

Postauksen ylhäällä näkyvät taustat korvakoruille leikkelin viimevuotisista joulukorteista. Semmosta! Pitäisköhän sitten vielä vaikka tehä niitä joulukortteja? Hyvin vielä ehtii!


*****




Ja sit vielä näin jälkikäteistiedotteena, että meikä pääsi lauantaina jutustelemaan Ylex:n viikonlopun Lifestyleslottiosioon vähän joululahjojen tekemisestä yhdessä Elämää Eirassa -blogin ihanan Katjan sekä Anne Lainton kanssa. Olipa hauska ja jänskä kokemus! 

-hanne