2014/08/18

VIIVOITTIMEEN KIRJOITETTU


Nyt ei kyllä liikuta kovin läheisesti käsitöiden maailmassa, mutta jaanpa silti teille nämä nostalgiafiilistelyni,  ja noin 10-12 -vuotiaan Hannen suurimmat salaisuudet. Kesäloman viimeisiä päiviä viettäessäni vanhempieni luona, kävin piipahtamassa Seinäjoella ystäväni mahtavassa Holmström Second Hand -liikkeessä. Siellä hipeilöin muutamaakin kultaiselta ysikytluvulta tuttua tavaraa niin fiiliksissä, että intouduin lopulta kaivelemaan yhden sateisen iltapäivän ajan lapsuudenkotini pöytälaatikoita. 

Ja ah mitä aarteita! Ihan muutamia mainitakseni, tyylikäs, ala-asteella ehkä kolmannella luokalla käyttämäni nahkainen Hanne -penaali (täytteineen tietenkin), korkkaamaton (!!!) Neiti Etsivä Fan Club -muistikirja sekä -viivoitin, ja löytyipä yksi erimakea lompakkokin (siitä kuva löytyy Instagramin -puolelta). Näistä ainakin penaali ja viivoitin pääsee heti takaisin toimintaan mukaan, nyt kun koulukin on jatkumassa taas. Ja melkein tuo lompakkokin pitää ottaa taas hyötykäyttöön.


Ja niitä salaisuuksia! Nimittäin Neiti Etsivä -viivoittimen takaa löytyi teksti "I love you Nick & Mark".  Nick viitannee Backstreet Boys:n jäseneen, mutta Mark, ah, siitä ei ole epäillyksen häivääkään, nimittäin noin kolmen vuoden ajan pienen Hannen sydän kuului tiiviisti Take Thatin Mark Owenille. 

Jokke muuten huomautti, että näköjään olen ollut käytännön ihminen jo nuorempanakin; Viivoittimen "I love you" -teksti on kaiverrettu viivoittimeen pysyvästi, mutta poikien nimet on näemmä vain lyijykynällä kirjoitettu, joten ne voi sitten näppärästi aina tarpeen mukaan vaihtaa. Aika kiva ominaisuus, pitää kai nyt sitten kirjoittaa siihen Jokke, niin ei koulukaverit joudu juoruilemaan. 


Ja jos jotenkin etäisesti liitän tämän nostalgiapläjäykseni myös käsitöihin, niin teittekö/pidittekö te ala-asteella tällaisia salaisuus -pussukoita, joiden sisältä löytyi supersalainen lappunen jossa luki ihastuksen nimi? Meillä näitä oli kaulassa ehkä joskus vitosluokalla. Mulla on näitä useampikin, ompelin kaikki jostain tarkoin valitusta, ihanasta kukkakankaasta. Teki aivan mieli ottaa käteen pieni kangastilkku ja kirjailla itselle tällainen uusi salaisuuspussukka, vaikkei tässä nyt enää suurempia rakkaussalaisuuksia ehkä olekkaan.

Niin ja mikä nimi tämän pussin sisällä olevasta lapusta paljastuikaan....?



No tietenkin se tosirakkaus, Mark!

-hanne

2014/08/10

VIRKATUT KORVAKORUT




Me saatiin tälle kesälle kaksi hääkutsua, molemmat tietty just samalle päivälle ja eri puolille suomea. Voi harmitus! Valittiin lopulta ne häät, jonne oltiin jo ehditty ilmoittautua. Mekon häihin hain tapani mukaan päivää ennen häitä, ja korvikset sekä kortti syntyi edellisenä iltana / hääjuhlien aamuna. Milloinkahan sitä ihminen oppisi aikatauluttamaan elämäänsä järkevämmin?

 
Nämä korvakorut syntyi onneksi aika nopeasti 1,5 nron virkkuukoukulla ja karhunlangalla. Ihan hauskaa puuhaa, ja näitähän voi varioida loputtomiin. Luokkakaverilla oon nähnyt aivan mainiot minikokoiset isoäidinneliökorvakorut, liekkö ehkä ompelulangalla tai muliinilangalla virkatut? Vähän tällä lainatulla ajatuksella nämäkin nyt syntyi. Tein kukkaset, koska ajatus ei nyt ehtinyt sen innovatiivisempiin syövereihin. Mutta näin myöhemmin oon pohtinut, että miltähän näyttäisi korvissa vaikkapa minikokoinen, ompelulangalla virkattu pitsipöytäliina? Riittäisköhän kärsivällisyys kokeilemiseen?


Näitä peruskukkia on helppo varioida, nyt tein nämä kukkaset about tällä tavalla: 

Tee lankaan pieni lenkki. Virkkaa lenkkiin 9 kiinteää silmukkaa ja sulje rinki piilosilmukalla. Kiristä aloituslenkki tiukaksi. Virkkaa 5 ketjusilmukkaa, jätä 1 ks väliin ja virkkaa seuraavaan kiinteään silmukkaan piilosilmukka. *Virkkaa 4 kjs, jätä 1 ks väliin, virkkaa seuraavaan kiinteään silmukkaan ps*, toista *-* vielä 3 kertaa = viisi sakaraa. Virkkaa ensimmäiseen sakaraan 2 ks, 1 puoli pylväs, 2 ks ja siirry seuraavaan sakaraan. Virkkaa siihen taas *2 ks 1 puolipylväs, 2 ks* ja siirry taas seuraavaan. Toista *-* seuraavissakin sakaroissa. Virkkaa 1 ps sakaroiden väliin, vedä lanka nurjalle puolelle. Päättele langat.

Laita pikaliimatippa korvispohjaan ja paina kukka kiinni pohjaan.


Kortiksi syntyi tällä kertaa hieman naivistinen, langalla kirjailtu kortti, jossa kukkien keskellä on kihlajaisten kiitoskortista napattu kuva. Mun piti alunperin kirjailla korttiin kokonainen kukkameri, mutta no, se vähän kiireinen aikataulu...Eiköhän onnittelut menneet perille tuollakin. 

Tsau taas, me lähetään nyt hakemaan karkkia Makuunista!

-hanne

2014/07/31

TURBAANIPYYHE


Terkkuja mökiltä! 

Netti toimii täällä yhtä hyvin kuin lomalaisen pää, mutta ei anneta sen häiritä! Mökillä mulla on aina ahkerasti käytössä pyyheturbaani, sillä aina ei jaksa saunassa pestä hiuksia ja vielä vähemmän kiinnostaa hiusten kuivaaminen. Iso pyyhe kuitenkin painaa paljon ja meikäläisen jännitysherkät hartiat jämähtää nopeasti. Mutta tällainen näpsäkkä tuunattu pyyhe on kyllä erinomainen! 




Tämän kyseisen yksilön on tehnyt mun näppärä anoppi. Anoppi oli alunperin saanut tällaisen siskoltaan, ja on sen pohjalta tehnyt näitä nyt itsekin lahjaksi. Mikä mainio lahja esimerkiksi mökille.

Oma tapani pukea pyyhe on saman tyylinen, kuin normaalinkin pyyhkeen päähän kietaisu. Pää alaspäin, nappikohta niskaan, hiukset tuonne hieman pidemmän ja kapeamman osion sisään, pari rullausta ja pötkylä pään yli niskaan, kuminauhalenkki nappiin kiinni.




Tekoprosessi on simppeli: 
Otetaan tavallinen froteepyyhe, taitetaan se kahtia pitkittäissuuntaisesti ja toinen reuna leikataan kaarevasti puolikkaan pisaran muotoon, kuten yllä kuvassa. Kuva on hieman huonosta kulmasta, mutta pyyhe siis kapenee toiseen päähän päin. Sauma kulkee kauttaaltaan tuossa kaarevassa reunassa. Kapeampaan päähän sauman kohtaan kiinnitetään pieni kuminauhalenksu ja toiseen päähän taas nappi. Siinäpä se. Sauman voi vetäistä joko saumurilla tai perus ompelukoneella. Mainio tapa kierrättää vanhoja pyyhkeitä!

-hanne

2014/07/18

SIVISTYNYT VAUVA


Tuossa juuri ennen blogi(ttomaan)koomaan vaipumistani toukokuussa, uhkailin pistää ilmoille vielä yhden vauvapostauksen. Se jäi silloin laittamatta, joten laitetaanpas nyt.

Baby Sophisticate on vauvan neuletakkimalli, joka on ollut (varmasti monen teidänkin) To Do -listalla tovin, ja nyt vihdoin puikkoillakin. Ystäviemme laskettu aika lähestyi keväällä, ja se mulla olikin mielessä, kun Wanhan sataman kässämessujen Titityy <3 Kerä kojulta sujahti ostoskassiini kaksi vyyhtiä Louhettaren luolan Pohjan neito -lankaa, värinä hopea. Lanka on 100% superwash -merinovillaa, joten se soveltuu erihyvin lasten vaatteisiin. Väri ei kuvassa taaskaan pääse oikein oikeuksiinsa, mutta se on sitä tuttua ja taattua Louhettaren luolan kauneutta alusta loppuun asti.


Itse villatakin ohjehan löytyy Ravelrystä ilmaiseksi, ja mikä vielä parempaa - neuletakki neulotaan top-down tyylisesti pääntiestä alaspäin, ilman sauman saumaa! Ei oo kuulkaas monimutkainen tekele! Ja jos vielä helpommalla haluaa päästä (niinkun mä halusin tietty), niin Äidin lintu -blogista löytyy ohjeen suomennos.

Lisähaastetta sain kuitenkin, kun totesin että alkuperäinen ohje on tehty vieläkin selvästi paksummalle langalle, kuin mitä tämä Pohjan neito on. Kokeilin ensin tehdä neuletta ohjeen suuremman koon mukaan (6-12kk) mutta sekin osoittautui liian pieneksi. Siispä päädyin muokkaamaan ohjetta kauttaaltaan hieman isommaksi. Ja eikö olisi tosi näppärää, jos olisin tuolloin tarkasti laittanut ylös muokkaukset ja voisin ne teille nyt tähän kertoa? Mutta enpä ottanut!! Sorppa!! Jos joku ehdottomasti ne tarvitsee, niin voinen pyytää takin uudelta omistajaltaan pikalainaan ja kokeilla laskeskella silmukoita. 

Väitäisin kuitenkin, että aloituskierroksella silmukoita oli ohjeen isomman koon 34 silmukan sijaan muistaakseni 40 tai 42, ja samassa suhteessa kasvattelin myös muita mittoja. Siltikin takki on aika pikkuruinen, luulisin että menee 2-4kk ikäiselle. Mutta eipä tässä nokkakaan kauan tuhissut ja lankaa meni suurin piirtein puolitoista vyyhtiä. Sitä jäi siis vielä töppösten verran!



-hanne

ps. kiitos kaikille teille takaisintervetulotoivotuksista <3

2014/07/13

HEI TAAS!

Toivottavasti teitä vielä sieltä ruudun takaa löytyy!


Aloittaiskohan sitä pahoitteluilla vai selittelyillä? 
Viimeinen postaus näyttäisi olevan kahden kuukauden takaa! Huh! Siinä kohtaa kun hyvältä ystävältäni oltiin kysytty että "onko sillä Eilen Tein -blogaajalla kaikki kunnossa, kun blogi on hiljentynyt?" tuli viimeistään aika huono omatunto. Vannon, että jos olisin tiennyt että tämä tauko venyy näin kovasti, olisin ihan suosiolla ilmoittanut blogilomasta. Mutta kun oon joka viikko ajatellut, että en mä nyt mitään taukoa pidä, teen ihan kohta postauksen...Juuh, mun ihan kohtat on toisinaan aika pitkiä. Jokkehan olisi tietty tämän voinut etukäteen kertoakin, koska ainakin kotihommien kanssa mä usein "ihan kohta vien ruokalautasen sohvalta tiskipöydälle" ja "ihan kohta viikkaan nää vaatteet tästä kaappiin". Hih.

Taukoiluni takana on kaikenmoista (joista lisää myöhemmin), mutta yhtenä isoinpana asiana se, että mä en oo oikeasti tehnyt yhden yhtä käsityötä! En neulonut, en virkannut, en ommellut, en mitään! Ihan outoa! No, paitsi nyt kuluneen viikon aikana taas vihdoin ja viimein. Nyt on myös vihdoin pari betonimuottia jo jemmassa, neuletyö kohta valmis ja seuraava saippuaresepti valittuna. Että vähitellen, vähitellen! Täytyy myöntää, että jonkin verran iski näköjään käsityöuupumus, kun sai kesäkuun alussa puristettua työllä ja tuskalla viimeiset koulutyöt palautukseen. Kaippa se sitten on tässä käsityöttömyyden takanakin. Mutta tästä se taas lähtee, kesätöitäkin on enää kaksi viikkoa ennen lomaa. Jee sille!


Mä ajattelin, että mun paluupostaukseksi sopii toinen todellinen "ihan kohta" projekti. 

Kaksi vuotta sitten(!!), kesällä 2012 oltiin ystävien maatilalla vierailulla. Sain silloin samaiselta vierailulta mukaan vanhasta navetasta pelastetun ruosteisen lämpölampun. Lampun antanut on ollut blogin innokas lukija, ja antoi lampun ajatuksella että keksisitkö tästä tehdä jotain. No, uskomattoman oivaltava suunnittelmani oli tehdä tästä lampusta lamppu! Ha! Mitä luovuutta! Mutta kun kerta aihio on niin valtaisan hieno ja meillä keittiön katossa lampun menevä kolo, niin mikä jottei! 

Niin ja rehellisyyden nimissä sanottakoon, että Jokke on vastuussa aika monesta työvaiheesta tässä projektissa.


Alkutilanne oli aika vääntynyt ja ruosteinen. Ensimmäisen kerran tämä projekti liikahti eteenpäin silloin kesällä 2012 heti pian lampun saamisen jälkeen. Silloin harjailin lampun kehikon teräsharjalla läpi ja sainkin irti melko suuren osan näppeihin tuntuvasta ruosteesta.



Ruosteen perusteellisempaa poistoa miettiessäni kuin tilauksesta Susanna pisti ilmoille postauksen omasta ruosteenpoistokokeilusta. Siinäpä ratkaisu! Hain apteekista sitruunahappoa, ämpäriin muutama litra lämmintä vettä, 200g sitruunahappoa (Susannan ohjeen mukaan oikea suhde olisi 100g/1 litra) ja seos seisomaan yön yli. Enpä tietenkään ollut tajunnut ottaa kuvaa lopputuloksesta, mutta ylläolevassa kuvassa näkyy jo varsin hyvin irti ravisseen ruosteen määrä! Ja toden totta, seuraavana päivänä huuhtelin ämpäristä lähes ruosteettoman kehikon! Pinta oli toki epätasainen, Jokke sitä myöhemmin vielä hieman hioi tasaisemmaksi.


Sitten lamppu unohtuikin pitkäksi aikaa. Olikohan se alkuvuonna 2013, kun Jokke lopulta harjasi ja hioi lampun kuvunkin siistiksi pahimmasta ruosteesta. Pinta pyyhittiin vielä tinnerillä pinnan puhdistamiseksi. Sitten kuvun sisäpuoli sai pintaansa valkoisen maalin. Sitten, arvatkaa mitä, projetki unohtui taas VUODEKSI!




Helmikuussa 2014 me lopulta todettiin, että nyt me todella nyt tarvitaan se keittiön lamppu. Jokke tarttui työhön, ja maalaili lampun kehikon sekä kuvun ulkopuolen ensin kauttaaltaan pariin kertaan valkoisella pohjamaalilla ja lopuksi vielä parin kerroksen verran kiiltävällä mustalla. 



Ja juu...taisi siinä mennä vielä pari kuukautta, että jostain kaapinperältä saatiin kaivettua esiin punainen kangasjohto ja polttimo, ja värkättiin lamppu vihdoin ja viimein sinne keittiön kattoon. Joskus sitä hiljaa hyvä tulee, mutta ehkä tämä lamppu olisi aivan yhtä kiva nopeamminkin tehtynä!

Mutta nyt on meikä takaisin ruudun takana ja keittiössä uusi hieno kattovalo! 
Ja tällä kertaa palaan takaisin linjoille oikeasti PIAN! ;)

-hanne

2014/04/29

HARSOHULLUTUS


En kyllä äkkiä muista koska olisin viimeksi innostunut niin kovasti kässähommasta, kuin nyt innostuin harsojen tuunaamisesta! Miten outo innostumiskohde! Mä uhosin Jokelle perustavani vielä harsotehtaan tänne, ja harsotan kaikkien kavereiden vauvat ja vaikka ne kaveritkin! Kivaa, helppoa ja helposti kivaa!

Kaikki lähti siitä, että kasasin leijonapojan tulevalle äidille vaippakakkua, ja halusin sinne harsoja mukaan. Kuukausi aiemmin olimme tehneet toisen leijonapojan äidille vaippakakun, ja sinne ostimme tyylikkäitä Smålfolk -harsoja mukaan. Mutta nyt en löytänyt muita yhtä hienoja, enkä halunnut ostaa samoja. Ostin siis Prismasta Pikku Piian harsopaketin ja ajattelin että laitan vaan niitä perusvalkoisia harsoja vaippakakkuun, mutta sittenpä tuli mieleen että perunanpainanta on mulla vielä kokeilematta! Ainakin Kotipalapeli ja Piipadoo tuli äkkiseltään mieleen inspislähteeksi. Päädyin  käyttämään tuota samaa puolikuuta, ylläri ylläri, ja vitsi että tuli kiva! Tein vielä  toisellekin vauveliinille perunapainantaharson, kolmioireunuksilla.

Ja kun kerta tuunaamisen alkuun oli päästy, ja laatikossa pyöri pussi DEKA -batiikkiväriä, niin päätinpä koklailla liukuvärjäystäkin. Värjäyksen tein abouttiarallaa hieman samaan tyyliin kun viime kevään kokeilut (täällä ja täällä): Tein eka superlaihan väriseoksen pieneen vesimäärään ja dippasin sinne koko harson. Sitten sekoitin veteen lopun värijauheen ja upotin alareunan väriin. Sitten aina muutaman minuutin välein lisäsin reippaalla otteella kuumaa vettä väriseokseen ja syötin harsoa hiljalleen aina vähän pidemmälle veteen.



Vaikea sanoa että kuinka hyvin tuo painoväri pysyy harsoissa, voi hyvinkin olla, että se ahkerassa käytössä vähitellen kuluu. Liukuvärin uskoisin sen sijaan pysyvän oikein hyvin. Mutta ens tuunauskerralla hommaan kyllä vaan vähän laadukkaampia harsoja tai ompelen ne ite! Ikean harsot tuntui jo huomattavasti parempilaatuisilta. Onko vinkkejä muista hyvistä, valkoisista ja kohtalaisen edullisista harsopaketeista? Tai onko kokemusta mistä saisi hyvää harsokangasta, jos vaikka itse ompelisi?


Ja vielä ne vaippakakut. Näihin meni molempiin se Pampersin 58 vaipan paketti ja molempiin tein vielä tuttinauhat mukaan. Sinisen vaippakakun tuttinauhaan kirjailin "ihanin" ja tuossa keltaisessa lukee vauvan sympaattinen työnimi.

Mulla olis vielä yksi vauvajuttu esittelemättä, mutta muuttuuko tämä pian vauvablogiksi, jos on kolme perättäistä "tein kaverin vauvalle" -postausta?

:D

-hanne

2014/04/24

LEIJONAPOJAT






Mun kaksi rakasta rakasta työkaveria saavat molemmat pojan, toinen jo syntyi, ja toinen seuraa perässä ihan kohta! Jee! Syksyllä kässämessuilta mukaan lähti Murun ihastuttavaa Leo -luomupuuvillaneulosta, josta nyt ompelin pojille Ottebre 3/2013 lehden Star Star -leikkipuvun kaavoilla kesäpotkarit. Nämä on niin liikuttavat!



Ja ihana on tosiaan kangaskin! Näihin Murun neuloksiin mä oon päässyt käsiksi oikeastaan vain messuilla, mutta ainaskin tällä hetkellä niitä näyttäisi myyvän myös Vanja Sea, rajoitetun erän verran. Leon lisäksi mun omaa silmää miellyttää erityisesti myös Parvi -neulos. Siitäkin vois saada vaikka mitä ihanaa! 

Apua, lanka-addikti mussa tuntuu saaneen pikkusisaren, kangasaddiktin!! Vaviskaa, te asuntomme pienet neliöt ja lompakkoni vähäiset kolikkoni!

-hanne

2014/04/20

VIIMEINEN VÄINÄMÖINEN








Ja hyvää pääsiäistä ystävät!
Nyt on käytetty tuo Louhettaren luolan Väinämöinen pientä sinistä nöttöstä vaille loppuun asti! Johan siitä syntyi huivi ja pipo...Mutta jotenkin nyt koin syvää kiintymystä tähän lankaa. Viimeiseksi halusin vielä jotain harmaavoittoista, vaikka sitä olikin jäljellä ihan tosi vähän vaan.

Musta tuli viime keväisten Ruista ranteeseen -kämmenikkäiden myötä vannoutunut kämmenikäs ihminen. Kämmenikkäiden kans kun on vaan niin helppo elää; kädet pysyy lämpiminä ja tarvittaessa saa jemmattua sormetkin sinne sisään jos on enemmän viimaa. Ja sit voi tietty käyttää helposti kännykkää, mikäs sen tärkeämpää! Niinpä langanloput päätyi kämmenikkäiksi. Nämä tein hieman muunnellen tuota mun Ruista ranteeseen -ohjetta, silmukkamäärän taisin tiputtaa peräti neljäänkymmeneen, varsi on tietty paljon lyhyempi ja resorit pidemmät. Hieman meinasi tuo harmaa loppua kesken, ja varsi oiskin voinut olla vähän pidempi, mutta toimii nuo noinkin.


Ja että nyt erityisesti välittyisi tämä pääsiäinen, niin pakko kuulkaas laittaa tähän pääsiäisnoita kissoineen. Tämän on pienen pieni hanne omin pikku kätösin, tunteella ja innolla askarrellut joskus vuosia sitten. Tuo kissa on niin liikuttava! Noita-akka pääsi kissoineen koristamaan nyt pääsiäisenä mun vanhempien pihalle perinteisen pääsiäiskuusen(?!?) oksia pääsiäisen ajaksi.


Jännä muuten, että mua edelleen neulotuttaa, vaikka on jo aikas kunnolla kevät. Yleensä tähän aikaan alkaa neulonta tökkiä. No mutta tänään lähti tilaukseen Molla Millssin UUSI VIRKKURI -KIRJA!!!! joten ehkä se...ööö...virkkuusi(?) sieltä nostaa taas päätään! Lisäksi tein nyt viikonloppuna kevään ekat betonihommelit, ja se jos mikä on aina varma kesän merkki ;) 

Vieläkö te neulotte?

-hanne

2014/04/05

SE LÄMMITTÄÄ PÄÄTÄ


Mä sain taas tuta oman älykkyyteni kun aloin kirjoittamaan tätä postausta. Kirjoitin nääs, että tein tällaisen kevyemmän kevätpipon, jonka tarkoitus on vaan vähän lämmittää päätä. Juuh, keksin siis aivan uuden käyttötavan pipolle - pään lämmittäminen.

Se mitä yritin sanoa, on että mulla on sellainen pää (ja korvat!!!), että se (ne) tarvittee päällensä jotain vielä pitkälle alkukesäänkin. Ei tietty mitään superkuumaa tai lämmintä, mutta jotain. Ja tällainen ohuesta langasta tehty kevyt pipo pienine tuuletusaukkoineen ajaa erinomaisesti asian ainakin toistaiseksi. Ehkä joku puuvillalanka+pantasysteemi voisi olla sitten vähän myöhemmin kepoisampi, mutta koska tätä ihanaista Väinämöistä oli vielä jäljellä lempparihuivista, niin eihän sitä nyt passanut jättää käyttämättä.

KROOKUS -KEVÄTPIPO [ohje]


Lanka: Louhettaren luolan Väinämöinen, väri Farkku
Puikot: nro 3 sukkapuikot tai pyöröpuikot
Menekki: noin 45g
Koko: löysähkö malli, korkeus noin 25cm


Reunus:
Luo puikoille 119 silmukkaa. Suosittelen hieman joustavaa luomistapaa, esim. saksalaiseen tyyliin (German Twist Cast on -tapa, ohjevideo esim. täällä). Jaa silmukat tasaisesti puikoille. *Neulo 1 krs oikein, 1 krs nurin*. Toista *-* vielä 8 kertaa tai kunnes reunus on halutun korkuinen. Mun pipossa tein reunusta 16 krs ja reunus on noin 3 cm korkea.

Pitsineule:
Tästä eteenpäin neulotaan sileää, eli kaikki silmukat oikein. Neulo 1 krs kaikki silmukat oikein. Sitten aloitetaan pitsineulekuvio. Se sijoittuu viimeisen puikon alkupuolelle. Neulo aina oikein, kunnes kierroksella on neulomatta 27 silmukkaa (tämä sijoitaa pitsikuvion sitten myöhemmin kavennuksissa kavennusten väliin). Aloita pitsineule alla olevan kuvion mukaisesti. Omassa pipossani toistin mallikuviota kuusi kertaa ennen kavennuksia.



        *kaavio tehty Knitting Pattern -sivuston avulla 


Kavennukset:
Aloita kavennukset samalla kierroksella, kun aloitat pitsineuleen mallikerran seitsemännen kerran alusta.
Neulo heti kierroksen alussa *2 s oikein yhteen, neulo 15 s*. Toista *-* vielä 6 kertaa, eli koko kierroksen ajan. Neulo 1 krs oikein (tehden kuitenkin samalla pisineuletta kaavion mukaan). *Neulo 2 s oikein yhteen, neulo 14 s*. Toista *-* koko kierros. Neulo 1 krs ilman kavennuksia. *Neulo 2 s oikein yhteen, neulo 13 s*. Toista *-* koko kierros. Neulo 1 krs ilman kavennuksia. Jatka näin neuloen siis kavennukset joka toinen kierros. Jokaisella kavennuskierroksella kavennusten välissä on yksi silmukka vähemmän.

HUOM.
Kun kavennukset siirtyvät pitsineulekuvion päälle, jatka vielä pitsineuletta toistamalla kuvion rivejä 1 ja 2. Kun kavennusten välissä on enää 4 s, lopeta sekä pitsineule että välikierrokset. Neulo siis kaikki silmukat oikein ja tee kavennukset joka kierroksella. 

Kun silmukoita on jäljellä noin about 10, katkaise lanka ja vedä se silmukoiden läpi. 

Viimeistely:
Päättele langat ja höyrytä pitsikuvio huolellisesti, että kuvio aukeaa paremmin.


Untolla on kyllä nyt kiinnostuskiikarit hukassa.
 
No, mä tästä jatkan pään lämmittämistä viinilasillisella lauantain ja äitin vierailun kunniaksi. Nähään!

-hanne

2014/03/30

KERÄPUSSI



Tää meikän pussukka vaatii vielä ehkä jonnin verran jatkokehittelyä ollaakseen super, mutta on se silti jo nyt varsin kiva ja toivottavasti aika toimivakin. Mä neulon koulussa paljon, ja tuntuu että kaikki mun kauniit kerät hajoaa alta aikayksikön, kun heittelen ne aina vain tuonne repun pohjalle muiden kamojen joukkoon. Keräpussukan/-suojan teko onkin ollut listalla tovin, ja nyt viimein, kun on tuhat ja yksi koulutyötä tehtävänä, näen tarpeellisimmaksi tehdä tämän juuri nyt. Tietty!

 
Tässä pussukassa sain monta käsityöllistä kärpästä yhdellä iskulla varsinaisen pussukan lisäksi. Mä nääs näpsäkästi yhdistin useamman mielessä olleen ajatuksen ja kokeilun samaan työhön. Mä kokeilin:

a) Miltä rullaverho tuntuu ompelumateriaalina 
b) Testasin koneparsintaa mun uudella kirjontapaininjalalla (jee!) ja 
c) Kokeilin laatikkopussin tekemistä, maan mainio ohje löytyy TÄÄLTÄ


Ja sitä jatkokehittelyä tarvitaan:

a) Rullaverhokangas on hyvän jämäkkä materiaali, mutta siihen tulee ryppyjä nopeasti. Lisäksi valkoinen väri ei oo ehkä paras tähän pussiin...miltäköhän tää mahtaa näyttää, kun se on kuukauden päivät pyörinyt mun repussa? En myöskään vuorittanut pussia koska ajattelin että siitä tulisi liian raskas/jäykkä. Ajattelin väärin.

b) Koneparsinta on MAHTAVAA, vaikka tuosta mun "lankakerästä" tulikin aivan liian iso pussin kylkeen. Mut kuiteski. Mä <3 koneparsinta. 

c) Juu...ymmärrän että laatikko ei ehkä oo optimaalisin muoto pyöreille kerille, mutta tykkään tästä silti. Ehkä voisin kokeilla ommella nuo kulmasaumat hieman pyöreiksi? Ja tykkään tästä, vaikka unohdinkin ommella vetoketjun alkuun ja loppuun sellaiset kankaiset lipareet...ymmärrän nyt, että ne ei oo pelkät koristeet, vaan autta(isi)vat huomattavasti vetoketjun käytöä...jooh, eli ens kerralla ne mukaan. Tänne mahtuu puikot mukaan, se oli hyvä. Keriä menee kaksi ja molempien kerien langoille on omat purjerenkaalla vahvistetut ulostuloreiät. Mutta ehkä lisäksi teen kuiteski vielä sellaisen yhden kerän versionkin, siis pyöreän pussukan johon menee just yksi pyöreä kerä.


Koneparsintaa, mun kone on PFAFF Ambition 1.5 ja paininjalka on siis avoin vapaa tikkausjalka

Ai ja nuo lankakerät ovat Wanhan sataman kässämessuilta ostamaani Louhettaren luolan Pohjan neito -lankaa, värinä Hopea. Kaunis kaunis lanka!

Semmosta! Sit ehkä pitäis niitä kouluhommia...Tsau!

-hanne