2015/04/16

LAULUPEITTO




Tää vauva-aika on kyllä vaan aika erilaista kun mikään muu aika aiemmin. Ei, tämä ei tullut meille varsinaisesti yllätyksenä, oltiin sen verran aiheeseen paneuduttu että "kaikki mullistuu" oli ihan odotuksissa, mutta silti jotenkin huvittaa, että ne muutokset näkyy ihan pienissäkin jutuissa. Esimerkkinä nyt vaikka laulaminen. Kyllä me aiemminkin paljon lauleskeltiin, mutta nyt vauvan myötä lauluteemat on kyllä vähintäänkin värittynyt. Esim. Jokke tossa kuuluu juuri pesevän Milliä säestäen pesemistä "pylly pestään pylly pestään jee jee jee" laululla. Muita aina yhtä toimivia lauluteemoja pyllyn pesun lisäksi on Millin söpöys ja mussukkuus, imuroinnin merkityksen selostus sekä nukkumisen tärkeys. Mut lauletaan me välillä ihan oikeaitakin lauluja! Repertuoosi ei ehkä ole iso, mutta koko ajan laajentuva, kiitos lahjaksi saadun Kultaisen lastenlaulukirjan.

Tein tuossa jokin aika sitten Millille köllöttelypeiton ja halusin Tiinan innoittamana kirjoa peittoon jotain vähän muistoksikin. Tuolla oikeassa alakulmassa rapinalelun alla on kirjottuna Millin kokonimi ja syntymäaika, mutta jotain muutakin piti saada. Tovin mietittyäni päädyin kirjomaan otteita meidän ainakin tämän hetken suosikkilauluista. Aivan mainio päätös! Tästä tuli nimittäin todellinen korvamatomatto! Siihen kun istahtaa, niin alkaa välittömästi pyörimään päässä joku näistä kappaleista, kun sen sanat sattuu silmiin. Veikkaan, että ko. ominaisuus alkaa rasittaa jonkun ajan päästä, mutta nyt tällä hetkellä, ja näillä imetysaivoilla, on ihan jees ettei tarvi kauheesti miettiä että mitäs mä nyt laulaisin.


Ite matosta sen verran, että kangas on fb-kirpputorilta bongattu edukas pala Marimekon Kivet -kangasta, toinen puoli Eurokankaasta haettua vaaleanharmaata puuvillaa ja välissä on pehmikkeenä vanua. Peiton koko on noin 120x120cm.

Ja sitten "tunnetko tämän laulun" -tehtävä:

1. Kyllä vauvaa naurattaa
2. Hän lauleli kauniita laulujaan
3. Kotiluolaan näytän sulle tien
4. Suojassas suo mun olla
5. Perhonen korvanlehdellä
6. Sunnuntaina suukon antaa






Tästä tuli aika ihana, että mätsää sen puolesta hyvin käyttäjäänsä!   

-hanne

2015/04/10

TAKATALVI?








Ajattelin jo, että postaan tämän huivin vasta ensi syksynä, mutta mitä sitä turhaan pitkittämään, vaikka huivi oliskin aaaaivan eri vuodenaikaan suunniteltu ja kuvatkin kuukauden takaa. Koska miksei sitä nyt voisi kääriytyä viileinä kevätiltoinakin pehmeään villaan ja palmikoihin? Kun huiviprojekti alkoi syksyllä (jep!) tämän nimeksi piti tulla Nietos. Mutta ehkäpä Takatalvi onkin nyt osuvampi nimi, kiitos hitauteni ja hieman erilaisen loppu- ja alkuvuoden. Ehkä suunnittelen sitten syksyllä tähän pipon kaveriksi, niin tulee postattua tämä myös talvea ajatellen.

Huiviprojekti siis alkoi syksyllä yhteistyönä Eiran lankojen kanssa. Sain valita haluamani langat tähän jo tovin mielessä olleeseen huiviin. Pitkään keriä pyörittelin, mutta päädyin lopulta luottomerkkiin Lang Yarnsiin sekä Langin luottolankaan, Novenaan*. Novenan kaveriksi muhkeutta tuomaan otin mukaan Alpaca Superlight* -langan. Ja aika ihanuus tästä tuli, merinovillaa ja alpakkaa! Huivi on muhkea ja iso, mutta kevyt (185g). Novenahan on erinomaisen neuloutuva (onko se sana?) lanka, ja superlight luisui työssä mukana aivan yhtä nätisti. Ja yllättäen myös purkaminen onnistui langan karvaisuudesta huolimatta helposti (tämä on tärkeä ominaisuus, koska ei työtä ilman kertaalleen alusta aloittamista...)



TAKATALVI -HUIVI

Novena, vaaleanharmaa, 5 kerää (noin 120g)
Alpaca superlight, harmaa, 3 kerää (noin 75g)
6 puikot tai käsialan mukaan, sekä apupuikko palmikkoa varten


OHJE
Huivi neulotaan molemmilla langoilla yhtä aikaa neuloen. Luo löyhästi tai joustavalla aloituksella (esim. Twisted german cast on) 140 silmukkaa. Neulo 3 kierrosta helmineuletta (= 1s oikein, 1s nurin). Jatka helmineuletta koko huivin ajan molemmissa reunoissa aina kolmen silmukan verran, neuloen 1s oikein, 1s nurin, 1s oikein.

Helmineulekierrosten jälkeen aloita sekä palmikkokuvio että toisen reunan kavennukset. Ensimmäinen rivi neulotaan huivin nurjalta puolelta.

Nurjapuoli:
Neulo 3 s helmineuletta (1 s oikein, 1 s nurin, 1 s oikein). Neulo 4 s oikein ja aloita neulominen alla olevan kaavion mukaan. Toista kaavion kuvio yhteensä yhdeksän kertaa. Neulo sitten vielä 3 s oikein. Jäljellä olevilla neljällä silmukalla neulo helmineulereuna sekä kavennus: Neulo 1 s oikein, 2 s nurin yhteen, 1 s oikein.

Oikeapuoli:
Neulo reunaan 3 s helmineuletta (1s oikein, 1s nurin, 1s oikein). Neulo vielä 3 s nurin ja jatka kaavion mukaan neulomista, toista kaavio yhdeksän kertaa. Neulo vielä 4s nurin sekä helmineulereuna (1 s oikein, 1 s nurin, 1 s oikein).

Kavennukset toistuvat siis joka kierroksella nurjalla puolella, minkä myötä palmikkoketjut kaventuvat hiljalleen pois. Jatka oikealla puolella palmikon neulomista aina niin kauan, että palmikon muodostavasta kuudesta silmukasta ensimmäinen kaventuu pois. Jatka tämän jälkeen lopuilla palmikkosilmukoilla neulomista oikealla puolella oikein ja nurjalla nurin, kunnes kaikki ko. palmikon silmukat kaventuvat pois. Näin jokaisen palmikkoketjun loppuun jää siis pieni häntä sileää neuletta (ks alin kuva).

Kun jäljellä on 4 silmukkaa, päättele silmukat. Höyrytä huivi ja erityisesti helmineulereunat huolellisesti.

Neulontakaavio:




Siinäpä se! Huivi on perusidealtaan varsin simppeli, ja ainakin meikän hermoille sopii paremmin tällainen huivi mikä aloitetaan maksimisilmukkamäärällä ja kavennellaan siitä vähitellen ;) Huivi on myös helposti muokattavissa, kokeile vaikka erilaisilla palmikoilla tai silmukkamäärillä. Huomaa kuitenkin että mitä enemmän palmikossa on silmukoita, sen pidempi palmikon häntä on. 

Kiitos vielä Eiran langoille tämän mahdollistamisesta! Sainpas vihdoin tämänkin huivin valmiiksi asti sieltä ideavihkosten sivuilta. Jee! 

-hanne

*saatu blogiyhteistyön kautta

2015/03/19

VAUNUN VARUSTELUA







Jos tämmönen kotinyhjääjä ja sohvalla jumittaja niinku mä saa vauvan, ni pitää yrittää kaikin tavoin madaltaa tuota kotioven kynnystä ulkomaailmaan, ettei tapahdu totaalista jämähtämistä. Näppärät ja toimivat vaunut onkin kyllä yks varsin oleellinen kynnyksen madaltaja, ainakin mulle! Että niihin kyllä suosittelen panostamista! Meidän vaunut on Brio Smilet pehmeällä kantokopalla ja hoitolaukkuna on Skip Hop Duo Delux. Molemmat ovat ainakin täällä Helsingissä toimineet paremmin kun hyvin!

Mutta vielä mukavempaa on vaunuttelu, kun muutkin lisähärpäkkeet on semmoset mistä ite pitää! 2014 äitiyspakkauksen Aappa-apinat jakanee mielipiteitä, osa pitää niistä kovasti, osa (esim. mä) taas vähemmän kovasti. Siispä muutoin niin mainio makuupussi sai uuden kuosin. 





Siellä hän torkkuu!

Makuupussin kankaaksi valikoitui Marimekon ihana Siirtolapuutarha. Pussin päällystys vaati vähän aikaa ja näpräystä, mutta ei ole mitenkään ylivoimainen projekti kuitenkaan. Suosittelen siis, jos yhtään kuosi mietityttää! On nimittäin aikas tosi paljon hauskempi käyttääkin tuota makuupussia, ja epäilemättä nukkuminenkin sujuu oikein makoisasti siirtopuutarhassa. Maan mainiot ohjeet löytyy tähän projektiin löytyy Tosimummon blogista, täältä.










Vaunuverho on sitten toinen kiva projekti vaunujen varusteluun liittyen. Talven pakkasilla ja viimassa verho on ainakin mun mielestä ollut välttämätön, ja aurinkoisemmilla keleillä se toimii myös hyvin aurinkovarjona. Ja ainakin tää meidän jamppa tuntuu nauttivan unillaan myös sen suomasta rauhasta. 

Mun vaunuverhosuunnitelmat loksahti kohdilleen, kun näin koulussa erilahjakkaan opiskelijakaverini suunnittelemaa ja painamaa, aivan ihastuttavaa ruusunalleprinttiä. Se sopi kuin nakutettu tuohon verhoon! Mulla on samaisesta printistä myös narureppu kässäkassikäytössä (koska kässäkassejahan ei voi koskaan olla liikaa), sen voi kurkata instagramista. Reppu on taiteilijan itsensä tekemä, vaunuverhon taas toteutin kiikuttamalla palan kangasta Janitalle painoon ja ompelin verhon sitten Villa & Villan ohjetta mukaillen. Mä tykkään!



Heijastimia en ollut erityisemmin miettinyt, kun vaunuissa on itsessään jo melko hyvät heijastimet, mutta kun vastaan tulee hieno, niin tokihan se piti saada! Tämä ihanainen kettuheijastin on toisen lahjakkaan opiskelijatoverini käsiäalaa. Ja mikäs sen hienompaa, näitä repolaisia saa ostaa muutkin Maker's Marketista, täältä!

Vaunulelut ei oo meillä vielä ihan just ajankohtaisia, sillä tuo meidän Milli nukahtaa vaunuihin oikeastaan samantien kun sen sinne nostaa. Niinpä tuo Liberoamppari riittää nyt toistaiseksi kateltavaksi niiksi muutamiksi hereilläolosekunneiksi. Mutta silti mulla on jemmassa jo pari, oman äitini rakkaudella säästämiä vaunuleluja mun lapsuudesta. Voiko hienompia ollakkaan! Ja testikatselmuksen myötä myös Milli totesi lelut oikein kiinnostaviksi.

Vielä tarkoitus olisi väsätä soittolelu Onni ja Ilonan katselukankaasta tuonne katosta roikkumaan katseltavaksi ja kuunneltavaksi, jahka jostain löydän narullisen soittorasian. Saako niitä jostain, vai onko näppärintä purkaa joku kirpparilöytö?

-hanne

2015/03/04

MILLIN PIENI JA TUTTINAUHAT

"Työnimi" -tuttinauha nepparilla

Viimeksi kun postailin tuttinauhoista, sain kommentin anonyymiltä, että kai ymmärrän ettei tuttia tarvitse heti suuhun tukkia. Juuh, ymmärrän :) Mutta melko usein tutti kuitenkin on käytössä ainakin jossain vaiheessa tai joissain tilanteissa, ja no, tuttinauha on vaan mitä mukavin pikku kässäpuuha ja vauvavieminen, ainakin mun mielestä. Niitä onkin tullut tehtyä useita ja senpä myötä tuttinauhoja on tosiaan täällä blogissakin vilahdellut. Oon tehnyt aiemmin mm. muutaman amigurumi-tuttinauhoja ja nyt viimeaikoina on ollut hauska tehdä ystävien lapsille tuttinauhoja, joihin oon kirjaillut muistoksi vauvan odotusajan "työnimen". Semmoinen piti myös meille saada! Meillä työnimeksi tarttui heti pian plussan jälkeen Milli, kun totesin raskauden alussa Jokelle, että nyt se on aivan millin pieni. Milli jatkoi elämää meidän puheissa oikeastaan melkeinpä kastepäivään asti, ja nyt se on muistona tuossa mun suosikkinauhassa.

Mutta tosiaan, muutamia tuttinauhoja on tullut tehtyä ja nyt myös käytettyä. Ajattelin, että kirjoitan vähän yhteenvedon omaisesti mun tuttinauhakokeiluista. Kommentteja ja omia hyväksi kokemia malleja/vinkkejä otetaan vastaan!

Helmituttinauha lenkillä

MATERIAALIT JA TEKNIIKAT

Eniten oon tainnut tehdä tuttinauhoja ompelemalla, mutta virkattujakin nauhoja on tullut paljon tehtyä. Ommellessa materiaaliksi nyt käy tietenkin mikä tahansa kangas tai vaikka valmis nauha, virkatessa oon suosinut bambunlankaa, koska se on antibakteerinen materiaali. Molemmissa tapauksissa materiaalin on ehkä hyvä olla sellainen, että sen voisi tarvittaessa pestä pesukoneessa. 

Yhden nauhan oon tehnyt myös helmiä pujottelemalla. Se on sievä, mutta nyt käytössä ehkä vähän kömpelö, jos sitä täytyy esimerkiksi vetää vauvan alta pois. Lisäksi helmien kanssa saa olla supervarovainen, pelkän langan lisäksi kannattanee pujottaa helmet vielä siimaan, niin langan mahdollinen katkeaminen ei aiheuta vaaratilannetta. Muutoinkin tietenkin tuttinauhojen kanssa on tärkää muistaa että kaikki osat on tiukasti kiinnitetty. Turvallisuutta ei voine liikaa korostaa!

Solmimalla tehtyjä tuttinauhoja

Sitten oon tehnyt vielä tuttinauhoja solmimalla. Nämä syntyvät tietenkin aivan super simppelisti ja tuttinauha on helppo purkaa jos haluaa vaihtelua. Solmujen tiukkuus on tietenkin hyvä välillä tarkistaa, ehkä erityisesti tuon nipsun kiinnityksen irtoaminen voisi aiheuttaa mahdollisen nielemisvaaratilanteen vähän isompien lasten kanssa. Mutta ainakin tuon huivituttinauhan solmut kiinnittyi tosi tiukaksi. Toisen solmitun tuttinauhan tekaisin meille ristiäisiin. Olihan tuo vähän ehkä korni, mutta meillä ei muuten vaaleansinistä nähty, niin olipa nyt ainakin tuttinauhassa! Tuossa ei ollut lainkaan nipsua, vaan ajatuksena oli lähinnä, että nauhan sai itselle roikkumaan ranteeseen tai tutti ylipäänsä löytyi helpommin kun siitä roikkui nauha. Rusetin tein mainiolla Lauramaisen täydellinen rusetti -ohjeella. 

Nuo tuttinauhojen nipsut ja tuttirenkaat oon muuten aina ostanut Nappikauppa Punahilkasta. Pakko kehaista, että valikoima on erinomainen ja toimitus aivan supernopea! Ja tuolta löytää myös hyvän valikoiman erilaisia nauhoja, jos haluaa oikein helposti syntyvän tuttinauhan.

Tuttinauhoja lenkillä

RAKENNE

"Rakenteen" puolesta, mä oon tehnyt oikeastaan kahdenlaisia tuttinauhoja. Eniten on tullut tehtyä semmosia, missä on lenkki tai neppari, joiden avulla tuttinauhan saa kiinni joko suoraan lenkkitutiin, tai johon saa kiinni tuollaisen kumilenksun/tuttirenkaan, ja sen avulla sitten tappitutin. Nämä on näppäriä myös sen takia, että jos sattuukin olemaan sellainen vauva jolle ei tutti maistu, saa nauhaan kiinni jotain muuta. Just tuunasinkin jälkeenpäin Kalpa-vauvan tuttinauhaan nepparit, että siitä sai lelunauhan. Kalpa kun ei ole laisinkaan tutista kiinnostunut!

Välillä oon tehnyt myös pelkästään tappitutteihin käyviä tuttinauhoja, joissa on vaan suoraan kiinni tuo kumilenksu. Onhan tuokin toimiva, mutta se ei oikein käy lenkkituttiin, jos sellaista käyttää. Toisaalta näitä on ollut nopea ja helppo tehdä, jos nyt ei ole sattunut olemaan nepparia ja nepparipihtejä käsillä.

"Kalpa" -vauvan työnimituttinauhan muutin nepparilliseksi lelunauhaksi

Tuttinauhoja jotka käyvät vaan tappituttiin




KOKO

Nauhan pituutta tulee aina vähän arvottua. Nauhan olis hyvä olla mun mielestä niin pitkä, että voi vähän valita kiinnityskohtaa, mutta kuitenkin niin lyhyt, ettei nauhan kanssa tule kuristumisvaaraa, tai ettei tuttia tarvi aina kaivella jostain vauvan alta. Sopiva pituus on mun makuun jotain 20-25cm väliltä. 

Tuttinauhan varsinaisen koon kanssa voi toimia maalaisjärjellä; aivan ohut naru voi ehkä vaatia enemmän etsiskelyä, kun taas kauhean massiivinen nauha on tietenkin hankala sijoittaa vauvan vaatteisiin kiinni. Esim. tuo ylempänä näkyvä apina amigurumituttinauha on mun mielestä jo vähän siinä rajoilla, että onko se käytössä vielä näppärä. Mutta nämä lienee myös makuasioita.

*****

Mitkä on teidän tuttinauhaniksit ja lempi materiaali/tekniikat/mallit? Linkkejäkin otetaan innolla vastaan :)

-hanne

2015/02/19

HYPNOPINGVIINI JA KAVERIT



HEI TAAS KAIKKI!!

Ja kiitos tuhannesti kaikista ihanista onnitteluista ja sanoista <3 Me ollaan hiljalleen totuteltu arkeen tämän nyt jo neliviikkoisen murun kanssa. Hän on osoittautunut kohtalaisen perustyytyväiseksi kaveriksi, joka osaa kuitenkin ilmaista myös hyvin tarmokkaasti tahtonsa. Ja mikäs siinä, eipä jää ainakaan äitille epäselväksi, että sitä ruokaa ja nyt heti!

Nyt sitten varoituksen sana, sattuneista syistä mun postaukset tulee varmaan pyörimään tässä lähiaikoina vauvateemaisten käsitöiden ympärillä. Tekeillä on kyllä vähän muutakin, mutta jännästi käsityöinto kohdistuu nyt juuri näihin vauvalle -juttuihin...Kärsivällisyyttä siis te, joilla nämä jutut ei liipaa ihan just sitä suosikkiteemaa :)


NO NIIN, ASIAAN!

Poika on ollut alusta asti varsin innokas ja tarkka tuijottelija. Olin ostanut jo ennen syntymää Paapiin Ketut -kortin, joka oli ollut ystävän vauvalle hoitopydän vieressä tuijotteluhitti. Hyvin toimi se meilläkin! Neuvolasta saatiin myös se perinteinen hymynaama, joka kiinnosti sekin. Mutta sitten sattumalta törmäsin Onni ja Ilonan vauvan katselukortteihin ja tilasin meille sekä TSI-katselukangasta (pihinä ja köyhänä ostin 2. laatuista, mutta toimii hyvin sekin) sekä kaksi korttia, ampparin ja pingviinin

Ja varsinkin tuo pingviini osoittautui aivan täydeksi hitiksi hoitopöydällä! Kaveri nimittäin jaksaa tuijottaa sitä herkeämättä ja suu auki pitkät tovit, ja pingviini se taisi saada ne ensihymytkin vanhempien sijaan. Pingviini saiki nopeasti lisänimen hypno, niin vangitseva se tälle meidän  sankarille oli. 

Nyt kun uskallan jo luottaa siihen, että vauvan voi jättää nukkumaan ilman, että äidin pitää olla siinä koko ajan vieressä tuijottamassa, oon ehtinyt unien aikaan piipahtamaan taas ompelukoneellakin. Yksi ensimmäisistä töistä olikin työstää katselukankaasta tuijottelu kolmio, johon mukaan pääsi tietenkin ystävämme hypnopinviini. Toisena puuhana tein rapistelulelun, joka ei vielä ole aivan ajankohtainen, mutta voi sitäkin tuijotella ja ääni myös jo kiinnostaa. 

 
KOLMION TEKEMISESTÄ

Kolmion sivut ovat siis katselukangasta, joiden taakse silitin vielä tukevaa liimakangasta. Päädyt ovat markiisikangasta, toinen on musta ja toinen valkoinen. Täyte on hyväksihavaittua IKEAN halvimmasta tyynystä revittyä vanua. Kanan taakse sujautin vielä yhden kinkunpaistopussin taiteltuna rapisemaan. Reunojen tunnustelulappuset on Nappikauppa Punahilkasta tilattuja nauhoja.
 

Ensin silitin liimakankaat kiinni, sitten valikoin lappuset, ja ompelin ne reunoihin. Näin laput tulee kiinni leluun kahdella ompeleella, ja pysyvät siis turvallisemmin paikallaan. Lappujen päät kannattaa jättää myös vähän pidemmiksi lelun sisään, niin ei tarvi jännitellä nauhan purkautumistakaan ja sen myötä lappujen irtoamista. Turvalisuus ennen kaikkea!




Ompelin katselukuvat seuraavaksi ympyräksi ja leikkasin sekä ompelin paikoilleen päätykolmiot. Valkoisesta kolmiosta jätin yhden sivun auki täyttämistä varten.  Sitten tukin sisälle vanua ja sujautin tosiaan vielä kanan taakse yhden rapisevan kinkunpaistopussin (taiteltuna). Täyttöaukon ompelin käsin kiinni. Siinäpä se!


RAPINALELUN TEKEMISESTÄ

Ennen näiden lelujen tekoa kyselin käsityöblogit -faceryhmästä sopivia rapinamateriaaleja rapinalelun täytteeksi. Kinkunpaistopussia sielläkin suositeltiin, mutta hyväksitodettuja täytteitä oli myös mm. karkkipaperit ja sipsipussit. Mä päädyin paistopussiin, kun ajattelin että se kestää hyvin pesua, ja mä myös rennosti silitin valmiit neliöt. Eivät olleet siitä moksiskaan!


Tässäkin materiaaleina oli katselukankaan lisäksi liimakangas, hypistelylappuset sekä tosiaan kinkunpaistopussi. Rapinaleluun käytin hieman kevyempää liimakangasta. Liimakankaan kiinnittämisen jälkeen ompelin lappuset kiinni toisen neliön reunoihin. Sitten taittelin ja ompelin molempien neliöiden taakse yhden kinkunpaistopussin. Ajattelin, että kun kinkunpaistopussi on ommeltu kiinni, se pysyy paremmin paikoillaan myös pesukoneessa. Ylimääräisen muovin leikkasin reunoilta pois. Sitten vaan oikeat puolet vastakkain ja reunojen ompelu. Kääntöaukon kannattaa olla aika reilun kokoinen, sillä kinkunpaistopussi tekee neliöstä aika jäykän. Kääntöaukon ompelin taas käsin kiinni. Valmis!


Vielä olisi muutama palanen katselukangasta jäljellä, katotaan mitä niistä syntyy!

-hanne