KERÄILYÄ HELSINGISSÄ!

Heihoi, oottekos pistäneet merkille, että Kerän Jonna ja Elina tekevät huomenna torstaina neulerynnäkön Helsinkiin kirjastoautoon tiskiliina-workshopin merkeissä? Meikä ainaskin ajatteli rynnistää puikkoineen heti paikalle, jahka työpaikaltani irtoan.

Kerän blogista poimittua tietoa:

Torstai 16.5. kello 16–21
Tiskirättityöpajat Helsingissä!
Kerä goes Helsinki! Vedämme päivän aikana kaksi tiskiliina-workshopia kirjastoauto Starassa. Opettelemme erilaisia pintaneuleita ja testailemme monenlaisia materiaaleja: voit tuoda mukanasi vaikkapa bambu-, puuvilla- ja pellavalankoja tai ostaa sellaisia meiltä. Tarvitset myös 4–5 mm:n puikot. Ensimmäinen työpaja järkätään Ruskeasuon pysäkillä (Kiskontie/Raisiontie) kello 16–18. Sieltä siirrymme Kruununhakaan, Liisankadun pysäkille, jolla neulomme kello 19–21. Vapaa pääsy, ei ennakkoilmoittautumisia. Tulkaapa mukaan neulomaan luovalla, letkeällä asenteella tiskiliina, joka kestää kulutusta, imee kuin unelma eikä haise. Ja tekniikoita voi toki soveltaa vaikka mihin neulontaan! Lue lisää Helsingin kirjastoautoista täältä: www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Kirjastoauto/Palvelut/Helsingin_kirjastoautot(1010) ja täältä: www.facebook.com/kirjastoauto.Helsinki


-hanne

HANN€N PUSSUKKA

Nyt perin epäsuomalaisesti sanon, että mä oon ehkä vähän ylpeä tästä! Ensinäkin, koska sain ylipäätänsä tehtyä tämän valmiiksi asti! Ihan saavutus sinänsä, kun oon yrittänyt tehdä uutta kännykkäpussia kohta kolme vuotta. Oikeasti. Mä mukamas tituleeraan itteeni jonkinmoiseksi kässääjääksi ja kattokaa, minkämoista kännykkäpussia käytin vielä viime viikolla töissä! Niin noloa. Ja tällä kertaa en sano, että miks tämän tekemistä piti noin kauan roikottaa, että helpostihan se sitten syntyi kun vaan teki...En sano, koska ei se nyt ihan niin helposti syntynyt. Ei tämä nyt mitenkään ylivoimainenkaan ollut, mutta oli tässä vähän väkertämistä...ja minä ja ompelukone...no, sanotaanko, että me ollaan päätetty edetä meidän suhteessa hitaasti. Käydään ensin vähän vaan kahvilla ja leffassa...tiedättehän. Mutta nyt pussini on valmis, ja oon tästä sen verran innoissani, että aloitin tänään työpaikalla omalta osaltani viikkotiimin esittelemällä ensin kännykkäpussini työkavereille. First things first!

Toiseksi ylipistyn siksi, että tämä sopii kuin nenä päähän, tai sanotaanko että kuin kännykkäpussi olalle just mulle ja just mun työpaikalle, jossa saan palkkani mm. siitä että piirrätän melkeinpä päivittäin lapsilla osana arviointia ihmispiirustuksen. Nyt voin sitten itse näyttää lapsukaisille, että kattokaapas tämmösen mä oon piirtänyt joskus pienenä. Voidaan sitten vähän nauraa tuolle mutrusuulle yhdessä. Ja noille E:n viivoille. Koska olihan se nyt ihan mahdoton tehtävä muistaa, että kuinka monta viivaa siihen nyt tulikaan. Kolme on niin epämääräinen luku. Laitoin sitten varmuuden vuoksi muutaman ylimääräisen, niin ei ainakaan lopu kesken. Ja sitten voi tarvittaessa jakaa lisäviivoja vaikka A:han ja H:hon, jos vaikka niistä jää puuttumaan. 

Niin ja kolmantena ylpeyden aiheena on se, että tämä on ihan oikeasti käyttökelpoinen. No, en mä tiedän miten tällainen pussi voisi olla jotenkin toimimaton, mutta kuiteski, tämä toimii erityisen hyvin! Roikkuu tiukasti mun olalla, kun kiidän pitkin sairaalan käytäviä. Tein pussin silleen, että hihnan saa myös pois, jos sille päälle satun tulemaan. Hihnojen päissä on avainrenkaat ja pussin toisessa reunassa on papukaijalukko, jos tarvii saada vaikka avaimet tiukasti matkaan mukaan.

Mutta etten nyt aivan liiaksi ylpistyisi, niin annan itselleni miinuksen kangasvalinnasta. Kävin pussin nääs läpi teippiharjalla tämänkin kuvaussession aikana kolme erillistä kertaa, ja silti kuvissa näkyy...Tadaa! Kissankarvoja! Nyt joudun aloitamaan sitten joka päivä aamuni töissä silittelemällä tuosta hellästi ja rakkaudella irti tuota karvaa. No ei vaiskaa, en mä oikeasti, se sota on hävitty ajat sitten.

No joo, mä oon ehkä aika paljonkin ylpeä tästä.

Ja tässä vielä mun alkuperäinen työ vuodelta -86. Otin hieman taiteilijan vapauksia näin jälkikäteen tuon värimaailman kanssa...Mutta heittäkääpä mulle analyysi tästä kuvasta, jossa on siis meidän perhe. Miten tulkitsette kuvaa, jossa kaikilla ihmisillä on suu alaspäin (paitsi kissalla oikeassa reunassa?!?) ja MITÄ OVAT NUO PALLOT NOILLA IHMISILLÄ NILKOISSA? Huomatkaa, että myös tuo näennäisesti onnellinen kissa on kahlittu nilkastaan. Äidin mukaan mä piirsin yhdessä välissä jostain syystä aina ihmiset tällä tavoin. What? Suupielet väärinpäin ja kahleet jalkoihin? Mikä ihastuttava, iloinen lapsi! Ja kaikesta huolimatta mulla oli oikein onnellinen lapsuus! 

:D

-hanne

ÄIDILLE

Äideille kerran HEI! 

Mä tein meidän äitille äitienpäiväaattosaunaan samaa kuorintavoidetta, jota mun Raisa ystävä teki mulle mun polttarisaunaan. Mä olin aivan ihmeissäni silloin tuon tökötin vaikutuksista. Toki olin lukenut juttuja tuollaisista DIY kuorintavoiteista, mutta silti, miten ihana tuntuma tuli iholle ihan vain tuollaisilla perusaineilla! Tässä hieman muunneltu ja näppituntumalla sekoiteltu ohje Raisan antamasta reseptistä.

DIY kuorintavoide

2-3 rkl oliiviöljyä

1 dl juoksevaa hunajaa

1/2 dl ruokosokeria

1/2 dl fariinisokeria

1 vanilijatanko

Lisää astiaan ensin öljy ja sitten hunaja, sekoita hyvin. Lisää vielä sokerit ja sekoita taas. Mä käytin tässä kahta eri sokeria, mutta lopputuloksen kannalta käynee yhtälailla mikä tahansa hieman karkeampi sokeri. Leikkaa vanilijatanko puoliksi ja halkaise puolikkaat niin että vanilijan siemenet saa kaavittua tangon sisältä. Sekoita siemet kuorintavoiteeseen. Kaada tökötti purkkiin ja laita vielä vanilijatangon puolikkaat kuorintavoiteen sekaan/päälle. Vanilijan tarkoitus on tuoda lähinnä aromia, sen voi korvata yhtälailla vanilijaesanssilla tai jollain muulla esanssilla (esim. sitruuna). 

Käyttö

Levitä kevyesti hieroen ympäri kehoa ja istahda hetkeksi saunaan. Huuhtele huolellisesti, kuivaa ja nauti pehmeästä, kosteutetusta ihosta, sekä ihanien äitien seurasta :)

-hanne

HUIVI JA LANKA

Toiset ne vetää jo t-paitaa päälle ja shortseja jalkaa, mutta mä vasta varovaisesti luovun välihousuista. Tuleeks se kesä nyt sitten oikeasti? Saako vielä postailla neulottuja, villaisia juttuja?

Mutta jos ostaa uuden takin, niin tarvii myös uuden huivin. Vaikka oliskin jo melkein kesä. Ihana ihana Cladonia on odottanut kärsivällisesti vuoroaan ja pääsi nyt puikoille aivan yhtä ihanan Araucania Botany Lacen kanssa. Cladonia löytyi Ravelrystä, mutta muistan nähteeni sen monissa suomalaisissakin blogeissa. Cladonia on kyllä semmonen malli, että semmosen jos joskus osaisi itse suunnitella, niin olisin kyllä yksi onnellinen kässääjätyttö! Botany Lace taas löytyi Kerästä. Mä sain osallistua Keräläisen kautta tässä keväällä yhteen projektiin, jonka myötä tutustuin tähän lankaan. Tässä huivissa tuo vihertävä/sinertävä lanka on Kerästä saatua (muistaakseni väri pt1798), ja keltainen (väri pt2114 ) on taas Botany Lace huumassa omatoimisesti hamstraamaani uutuusväriä. 

Ja sit vielä lankaholistin mainospuhe. Teitä on varoitettu!

Jos vain suinkin pääsette, käykää joskus ottamassa näppituntumaa tuohon Botany Laceen. Se on ehkä jämerin lanka mitä on vähään aikaan vastaan tullut. Chileläistä, käsin värjättyä ihanuutta. Se on varsin ohutta (mikä siis on ainakin mulle vähän sellainen nou nou), mutta sitä neulotaan kuitenkin peräti koon 3 1/2 puikoilla ja Cladonia -huivini tein nro 4 puikoilla. Langassa on tasainen, tiukka kierre, minkä vuoksi se joustaa kovasti. Tämä taas tekee sen, että isohkoista puikoista huolimatta langan jousto vetää valmiin neuleen tiiviiksi. Ja kun tuollaista ohutta lankaa neuloo isommilla puikoilla, niin neuleesta tulee pehmoista ja laskeutuvaa. Saatteko kiinni? Niin ja koska lanka on  merinovillaa, niin se on tietty suuuuperrr lämmintä. Aijaijai!

-hanne

MÄ TEEN AINASKI ÄITILLE SYDÄMEN

Mulla oli taas yövieraana ihana pieni Miksu-serkku, joka "raktorikuskiksi" suhtautuu yllättävän innokkaasti aina näihin mun askarteluehdotuksiin. Me ollaan jo aiemmin askarreltu magneettiautoja, hamahelmijuttuja ja mä oon oon hyödyntänyt Miksun piirustuksia kirjontahommiin. Myös kutistemuovijuttuja me ollaan tehty ennenkin, ne jäi vain silloin kuvaamatta. Nyt Miksu itse ehdotti, että tehtäisiin taas niitä. 

Ja että "mä teen ainaski äitille sydämen". Ja niinhän se teki.

Kutistemuovi on varmaan kaikille jo tuttu? Ekan kerran näin näitä lasten kanssa tehtyjä versioita Craft and creativity -blogissa, ja sieltä löytyy myös tarkempaa ohjeistusta.  Meillä on tässä käytössä huurteinen kalvo, johon tarttuu ihan perus puuvärit. Reikä tehtiin tavallisella paperirei'ittimellä. Tämä on kyllä kiva puuhaa lasten kanssa, ja varsin siistiä, helppoa ja edullista. Näistä tuli nyt avaimenperiä. 

Ja tehtiin me taas hamahelmiäkin. Tuossa yllä näkyy rekka, siitä tulee ehkä magneetti, jos löydän jostain kaapin perältä magneetteja.

Mäkin sain vielä omat avaimenperäni, kun kauniisti pyysin. Oikealla on tietenkin bussi ja keskellä oon minä ja Unto -kissa, kuten kuvasta saattaa tunnistaa. Mun kuva on tehty tavallisilla tusseilla (ei siis pernament -tusseilla), nekin tarttui yllätten huurteiseen kalvoon. EDIT, näköjään nuo tussit eivät kiinnitykkään kuitenkaan kunnolla, vaan kastuessa pyrkivät leviämään kutistetusta työstä. Höh.

-hanne

ILMA(PALLO)PALLOTTELUA

Toimintaterapeutti minussa haluaisi vähä luennoida esim. tasapainon ja asennonhallinnan kehityksestä, mutta se olis varmaan aika tylsää luettavaa. Mutta sanonpa kuitenkin, että pallopelit on kyllä yksi parhaista keinoista tukea kokoinaisvaltaisesti lapsen motoriikan kehitystä.

Mutta pallot on kyllä aika vaikeita. Ehkä kun ne on niin pyöreitä. Ja niin nopeita. Mutta ilmapallot, ne on toista maata! Varppina jokainen lasten kanssa töitä tekevä toiminta- ja fysioterapeutti vannoo ilmapallojen nimeen, koska: a) ilmapallo liikkuu palloa hitaammin --> pelailu, ja sen harjoittelu, on huomattavasti helpompaa (ja vähemmän kivuliasta, toim.huom.) b) ilmapallolla voi pallotella myös sisällä  c) melkein kaikki lapset innostuu ilmapalloista.

Mä oon pelannut töissä monet erät ilmapallopesistä, -tennistä, -korista, -lentopalloa, ei-saa-ehtiä-maahan-asti -pallottelua ja kokeillut ilmapallonpompottelun ennätyksiä pompotellen kädellä, varpailla, kyynerpäällä, otsalla, pepulla, polvella ja muistaakseni kerran korvallakin, mutta se oli kyllä aika vaikeeta. Kokeiltaa vaikka.



Mutta jos pelaaja onkin kuitenkin vähän taitavempi, voi ilmapallottelua vähän vaikeuttaa, ja tästä päästäänkin vihdoin itse aiheeseen. Jos nääs ilmapalloon lisää tasaisesti painoa, liikkuu pallo vähän nopeammin kuin pelkkä ilmpallo, mutta edelleen kuitenkin hitaammin kuin tavallinen pallo. Ja näin on pelailu asteen verran haastavampaa. Silloin tällöin kaupassa näkyy kangaspussukoita, jotka on tarkoitettu ajamaan tätä samaa asiaa, mutta kollega ehdotti että kokeilisin tehdä itse.

No nyt lipsahti vähän tuonne työelämän puolelle, mutta kyllä nämä toimisi mun mielestä kotonakin? Ilmapallon tuunausta ja jämälankojen hävitystä?

OHJE

Kokeilin tehdä vähän erikokoisia pussukoita, ja pallon kokohan sen loppujen lopuksi määrittää. Jos käytössä on ohuempi lanka tai isompi pallo, kannataa lisätä joko ketjusilmukoiden määrää tai lenkkien määrää.

Lanka: Seitsemän veljestä
Koukku: nro 4
Menekki: 40 g
Ilmapallon halkaisija: 65 cm

Virkkaa 10 kjs ja sulje ringiksi piilosilmukalla. Tee rinkiin kiinteä silmukka, *virkkaa 8 kjs, tee rinkiin ks*. Toista *-* vielä 12 kertaa = 13 ketjusilmukkalenkkiä. Virkkaa 4 piilosilmukkaa ensimmäisen kjs-lenkin sivuun, ja vielä 1 kiinteä silmukka lenkkiin noin puoleen väliin, eli korkeimpaan kohtaan (kierroksen aloituskohta). *Virkkaa 8 kjs, virkkaa 1 ks seuraavan lenkin keskelle.* Toista *-* vielä 11 kertaa.

Kierros suljetaan kuten alla kuvissa: Eli virkkaa 4 kjs (kuva 1), tee kolmoispylväs, eli ota kolme langankiertoa koukulle (kuva 2), Pujota koukku läpi kierroksen aloituskohdasta (kuva 3), ota taas langankierto ja tee pylväs loppuun (= ota lanka koukulle, ja vedä kahden koukulla olevan langan kierron läpi. Toista vielä 3 kertaa). Nyt olet seuraavan kierroksen aloituskohdassa (kuva 4).

Jatka virkaten kierroksia eli virkkaa 8 kjs ja 1 ks seuraavan lenkin puoleen väliin ja sulje aina kierros kuten yllä. Tee yhteensä 20 kierrosta.

Virkkaa viimeinen kierros: *Virkkaa 1 kjs, tee 1 ks seuraavan lenkin puoleen väliin* toista *-* vielä 12 kertaa. Katkaise lanka ja vedä se viimeisestä silmukasta läpi. Päättele langanpäät.

Pujota sitten ilmapallo verkkopussukan sisään (lopetuspään aukosta) ja puhalla palloon sopivasti ilmaa. Katso että pallo asettuu hyvin verkon keskelle. Solmi ilmapallon suu.

Ja sit ois kuulkaa kohta vappu! Mikä mahtava keksintö, ilmainen vapaapäivä! Eikö oo yhtään hullumpi tuo seuraavalla viikolla tuleva helatorstaikaan, vai mitä!

-hanne

ALKU

Mulla on ollut käytössä töissä kohta kolme vuotta Gollan violetti kännykkäpussi, josta en pitänyt silloin kun sen sain, enkä pidä vieläkään. Nyt se on kaupan päälle vielä kauhtunut ja kulahtanut. Oikea kaunotar siis. Kohta saman kolme vuotta (!) oon yrittänyt tehdä itelleni uutta kännykkäpussia. Kerran pääsin jo loppuun asti, kuva näkyy tuossa alla. Mutta sitten mä ollutkaan tyytyväinen neulepussukan muotoon, se oli mun mielestä vähän liian kapea kehyksiinsä. Siispä jatkoin ruman Gollapussin käyttöä (!?) ja jätin tuon neulepussukkaparan lojumaan käyttämättömänä mun kässäkassin pohjalle. Onneksi yksi toinen toimintaterapeutti adoptoi lopulta tuon neulepussukan käyttöönsä.

Mutta nyt hyvät ystävät, viikonloppuna vihdoin aloitin mun oman kännykkäpussukan tekemisen, ja nyt aion päästä loppuun asti! Niin! Asian varmistamiseksi ajattelin laittaa alun tänne näytille. Sitten mun on ihan pakko saada tuo valmiiksi. Pussukkan etupuolelle tulee tuo kolme ja puolivuotiaan Hannen omakuva, jonka kirjoin viikonloppuna (kera kissankarvojen, heh). Ja ettei tule väärinkäsityksiä, niin kyllä, mulla oli oikein onnellinen lapsuus. 

Miksi tämä aikaansaaminen on joskus niin kauhean vaikeaa?

-hanne

TEIN JA TEIN

Eka mä tein lankaa ekan kerran ikinä. Olin siitä iloinen, sen kaikista möykyistä ja mytyistä, lirukohdista ja alikierteestäkin. Piti saada kokeilla tehdä siitä jotain, vaikka paksuuden vaihtelun vuoksi tiesin, että tulos olisi vähintäänkin vino. Eka kokeilin puikoilla, mutta päädyin koukkuun nro 7. Siitä tuli pannunalunen, malli syntyi pään sopukoista työn tuoksinnassa.

Tommonen noin. Mutta nyt mua kuitenkin vähä mietityttää, että oisko se pitänytkin jättää vyyhdiksi, oisko se ollut kivempi säilyttää silleen? Kehystää vaikka. Tehdä semmonen kollaasi, missä on nuo kolme-ekaa-ikinä vyyhtiä on rinnakkain, numeroituna, 1., 2. ja 3. Oisko se ollut parempi kuiteski? Se sopisi mun täydellisen käsityöhuoneen seinälle, joka on siellä täydellisessä talossa, minkä saan sitten vielä joskus.

Vasemmalla nro 2 ja oikealla nro 3. Ne ovat jo selvästi ykköstä tasalaatuisempia, joskin omalla pikku lisämausteella tietty. Kolmonen on paksudeltaan jossain ehkä isoveikan tuntumassa. On tää vaan hauskaa puuhaa. Nämä ovat siis värttinällä kehrätty koko joukko, rukkin ääreen en ole ehtinyt sitten viikonlopun kurssin, vaikka sormia (ja jalkoja) syyhyttäis!!

-hanne

RUKKIKURSSILLA

Mukavaista lauantai-iltaa ystävät!
Nyt on pakko hieman hehkuttaa taannoista rukkikehruukurssia. Keskiviikkona vetäisin buranaa naamaan pitämään kurissa keväistä vierastani flunssaa, ja kipaisin rukkikurssille Villavyyhtiin. Mä olin edellisenä iltana kokenut valaistumisen villan käsittelyn kanssa värttinäkehruuta harjoitellessani, ja odotinkin näitä opintoja innolla. Mä oon epäilemättä isältäni perinyt mieltymyksen vekottimiin, joiden tarkoituksena on hoitaa joku työ aiempaa nopeammin ja näppärämmin (poikkeuksena tähän neulekone, jonka kokeilemiseen en oo toistaiseksi tuntenut vetoa). Niinpä epäilin jo valmiiksi, että pitäisin ehkä rukilla kehräämisestä vielä enemmän kuin värttinällä kehräämisesti.

Ja kyllä, kyllä, näinhän se oli!

Vaikka onhan molemmissa puolensa tietenkin...rukilla kehrääminen on (mun mielestä) helpompaa, ergonomisempaa ja paaljon nopeampaa; kärsimättömänä ihmisenä pidin siitä, että rukin kanssa sai aikas nopeasti valmista, tai ainakin valmiimpaa. Toisaalta taas värttinällä kehräämisessä on jotain erittäin meditatiivistä, eikä sen kanssa oikein voi lipsahtaa liialliseen tehokkuuteen, käsillä tekemisenhän pitäisi kuitenkin olla ennen kaikkea rentouttavaa puuhaa. Mainittakoon vielä, että värttinä maksaa vähintäänkin 500€ vähemmän kuin rukki, ja mahtuu vaikka käsilaukun pohjalle, toisin kuin rukit...Mutta silti!

Kurssilla käytettiin modernia rukkia, jotka eroavat perinnerukeista kokonsa ja ulkonäkönsä lisäksi myös sillä, että niissä on useimmiten kaksi poljinta, mikä helpottaa kovasti hommaa. Yllä Villavyyhdin Jenni näyttää mallia. Tällä kurssilla keskityttiin nyt yksisäikeisen langan kehräämiseen, lisäksi me saatiin ottaa näppi- ja jalkatuntutumaa erilaisiin rukkeihin. Mä ihastuin Schachtin Ladybug -rukkiin, joka oli simppeli hallita ja sieltä edullisemmasta päästä. Ja arvatkaa nyt vaan, mikä siintää tämän materialistin hankintatoiveissa tulevaisuudessa...Onneksi tähän akuuttiin innostukseen auttaa Villavyyhdin rukit, joita saa käydä kaupassa polkemassa.

Yllä siis ihastuttava Ladybug. Joo, punainen ei ole mun väri ja suosisin ehkä ennemmin kokonaan puista vehjettä, mutta tämä se on kuitenkin nyt ajatuksissani kehrännyt vielä ehkä hieman möykkyistä ja yli- tai alikierteistä lankaa, mutta omaa, itsetehtyä lankaa kuitenkin.

Tuonne värttinäkehruu -postaukseen oli pari jo kommentoineet pitävänsa myös kehräämisestä. Onko teistä muista kukaan kokeillut? Suositteko värittinää vai rukkia? Entäpäs perinnerukkia vai moderniarukkia?

-hanne

VÄRTTINÄKURSSILLA

Lauantaina vietin mitä mukavimman päivän värttinäkehruukurssilla Helsingissä Villavyyhdissä. Olin jotenkin unohtanut, kuinka antoisaa on uuden oppiminen. Tai kuten tässä tapauksessa, uuden oppimisen yrittäminen.  Mutta kuitenkin. Ja yllätyin, kuinka onnellinen sitä voi olla ihan vaan siitä, että saa päivän lopuksi pidellä käsissään itse kehräämäänsä lankavyyhtiä. Olkoonkin muotopuolilankaa, joka näyttää sitä että se olisi kehrätty käyttäen apuna raastinta ja vähän vasaraa.

Sunnuntaina langan pesemisen ja kuivaamisen jälkeen kuljin vyyhti kädessäni ympäri kämppää, silittelin sitä välillä, ihailin, vähän nauroin sille ja silittelin taas. Hannen pieni vammavyyhti. Mietin joskos neuloisin siitä jotain. Pitäisi vaan päättää, että jos neuloisin, niin käyttäysinkö nro 3 puikkoja, vai nro 10 puikkoja, koska suurin piirtein tällä välillä langanpaksuus vaihtelee.

Mulle koko värttinäkehruu oli täysin mystinen toimitus ennen kurssin alkua. En varmaan olisi tunnistanut edes tuota hassua hyrrää värttinäksi. Mutta se se on kuulkaas on. Värttinä. Kurssilla käytiin myös läpi, että millainen on se värttinä, johon Prinsessa Ruusunen satuttaa sormensa, ja kuinka virheellistä tietoa Disneyn kuvittajat värttinästä tarjoaa, aika perusteellinen kurssi siis! Ylläolevassa kuvassa on mun ihan ensimmäiseksi kehrätty säie. Siitä se sitten lähti. 

Tältä näyttää kehrääminen värttinällä, muutaman vuoden harjoittelun jälkeen. Värttinään pyöräytetään vauhtia, jolloin se jää pyörimään hyrrän tavoin ilmassa, kiertäen samalla villakuituun kierrettä. Kuullostaa helpolta? Tässä kehrääjänä tietenkin Villavyyhdin Jenni, meidän muiden touhu ei ollut ihan yhtä sutjakkaa, mutta eipä se tietenkään voisikaan olla. Kurssikaveri, Kerroksia -blogin Pitko sanoi osuvasti, että Jennin homma näytti siltä, että villatopsin sisällä on piilossa lankakerä, mistä Jenni vetelee rennosti valmista lankaa. Siltä se tosiaan näytti, kun oma värttinä taas siinä rinnalla karkaili pyörimään väärään suuntaan ja kopsahteli kesken kaiken lattialle.

Yllä meikä kertaamassa lankaa yksisäikeisestä kaksi säikeiseksi. Se oli vähän helpompaa, ainakin jos ei hukannut heti alussa langan päitä kerän sisään, kuten allekirjoittanut. Kuvasta kiitos Tarja Kuismalle!

Kuva: Tarja Kuisma

Ja onnellisesti valmista, kerrattu lanka värttinästä vyyhdinpuille ja valmis vyyhti kainaloon. Mä itse lähdin kurssille lähinnä siksi, että ajattelin että kun tietää vähän miten lanka syntyy, ymmärtää myös muutenkin paremmin miten se missäkin neuleessa käyttäytyy. Syvälliseen ymmärrykseen on vielä matkaa aika monen lankatopsin verran, mutta jo nyt kyllä osaa arvostaa jokaista vyyhtiä taas asteen enemmän (koska vielä aiemminhan en pitänyt langasta juuri lainkaan....eiku...).

Siinä se on. Mun pikkuruinen vyyhti. Huomenna jatkan Villavyyhdissä Jennin opastuksella rukkikehruuta, saas nähdä mitä siitä tulee. Mutta jo nyt pidän tästä, kehräämisestä siis. Loputtoman rentouttavaa hommaa, ja vaikka tämä vaatii HIRVEÄSTI harjoittelua, niin näköjään tämmöiseen pörrölankaankin voi olla pieni kässääjä kovin kovin tyytyväinen. Jos teillä on mahkuja osallistua joskus vastaavalle kurssille, niin suosittelen kyllä lämmöllä kokeilemaan.

Kiitokset kurssikavereille seurasta ja kannustuksesta, Tarjalle kuvailujeesistä & kuvista, ja tietty Jennille opastuksesta!

-hanne