2016/07/20

NEULEFESTARIT 2016

PomPom
Lanitium ex machina
la Bein aimée
Louhettaren luola
Mä näin myös Stephen Westin!!



Niin siinä sitten hieman yllättäen kävikin, että lauantaina klo 7:00 mä tönötin Seinäjoen matkakeskuksen pihassa odottamassa Onnibussia kohti Jyväskylää ja neulefestareita! Että festaritunnelma olisi autenttinen, oli unta takana levolliset kolme tuntia, kun hampaita tekevä poikanen vaaaaalvoi. Mutta ei sitä ole ennenkään festareilla pieni univelka haitannut!

Neulomattomille lyhyesti tiivistettynä, neulefestarit oli siis lankakauppa Titityyn järkkäämä viikonlopun mittainen tapahtuma, joka piti sisällään mm. lankamarkkinat jossa oli myyjiä ympäri eurooppaakin, paljon erilaisia kursseja joita piti mm. kansainvälisesti tunnetut neulesuperstarat, meet&greet tapaamisia, neulekulkue ja lauantaina vielä iltabileet. Tämmösiä pippaloita ei ole ennen suomessa neulesaralla nähty!

Lentävä lapanen

Mun matkalle lähdön ratkaisi se, että sainkin yllättäen Mehukekkereiden Veeran peruutuspaikan Jonna Hietalan Tarinallisen neulekuvan salat -kurssille. Vähä stressiä pukkasi, kun kurssille kehotettiin ottamaan mukaan suosikkilankaa ja neule kuvausharjoitusta varten, eikä mulla ollut kesälomareissulla (jostapäin festareille lähdin) mukana yhtä ainokaista neuletta!!! No, äkkiä työ puikolle (joka ei kyllä ehtinyt valmistua), äidin juuri neulomat sukat varalta mukaan ja luonnollisesti olin vielä pakotettu ostamaan festareilta kerän ihanaista lankaa kuvausrekvisiitaksi! Kova kohtalo!

Ootteko huomanneet, että aika harvoin joutuu katumaan sitä että päättääkin lähteä jonnekin? Näin se oli taaskin, oli nimittäin kokonaisuudessaan tosi innostava ja ihana päivä! Hieman harmitti sää (satoi koko aamupäivän niin että pihalla ei voinut istuskella ja neuloa) ja oma aikataulu. Lauantaina illalla ois nimittäin ollut festareiden iltabileet, jonne ois ollut tosi kiva jäädä! Mutta en saanut järkättyä yöpaikkaa ja Jyväskylästä ei päässyt enää puolilta öin Seinäjoelle takaisin. Joten höh ja illalla Onnibussilla takas kotio.

Mutta siis! Aamupäivä vierähti mukavasti Hupsistarallaa -Terhin seurassa lankakojuja ja Toivolan vanhan pihan myymälöitä kierrellen. Ja käytiin toki festarihenkeen vetämässä roskaruokaakin! Iltapäivän puolella tuli vihdoin aurinko esiin, jolloin ehittiin pieni tovi myös istuskella pihalla neuloen. Tähän oisin voinut käyttää enemmänkin aikaa, mutta se sade. Sitten pitikin jo suunnistaa kurssia kohti. Mä olisin halunnut kauheasti päästä kokemaan neuleguru Stephen Westin kurssin ihan vaan kun oon ymmärtänyt että kaveri on mitä inspiroivin ja innostavin kurssittaja, ja just nyt kaipaisin kyllä inspistä tuonne neulesaralle. Mut hei, näin mä Stephenin ohimennen kuitenkin!! Eikä sitä oikein olisi voinutkaan olla näkemättä, on nimittäin sen verran värikäs kaveri. Kun Stephen käveli ohi, mun vieressä istunut nainen kattoi perään ja totes hymyillen, että "Stephenille on unohtunut taas pyjama päälle" :D Kyllä! Enkä oo ikuna nähnyt ketään joka kantaa pyjaman yhtä tyylikkäästi! Mutta siis, oisin tosiaan halunnut Stephenin kurssille, mutta se oli täynnä, tietenkin. Mutta odotin innolla myös valokuvauskurssia, uskon että se oli sisällöltään mulle kuitenkin vielä osuvampi kuin Stephenin värikurssi. 


Tämmösiä kameraansa uppoutuneita, neuleita asettelevia tyyppejä käyskentelikin sitten Vanhan pappilan takapihalla lauantaina iltapäivästä. Jonnan kuvauskurssi oli tosi antoisa! Mukaan tartui tietoa, niksejä ja kikkakolmosia, ja ehkä tärkeimpänä into kehittää itseään kuvaajana. Niin ja pienoinen kuume paremman objektiivin perään....Kurssin alkupuolella käytiin läpi kuvaamista lähtien aina ihan kameran teknisestä puolesta ja ehdittiin sivuamaan vähän kuvien käsittelyäkin. Sekä tietenkin niitä tekijöitä jotka tuo tunnelmaa ja tarinaa neulekuvaan. Aikaa oli varattu myös kuvien ottamiseen ja niitä käytiin ihan lopuksi vähän läpi. Aiheesta riittäisi tietenkin opiskeltavaa loputtomiin, mutta aika paljon ehdittiin kolmessa tunnissakin!



Yllä muutama kuva joita napsin kurssin aikana. Ja siis myös se mun ostos! Enemmänkin olisi langat huudellut mua, mutta nyt oli tiukka opiskelija/kotihoidontuki -budjetti mulla matkassa. Tämä kyseinen kerä on muuten Pom Pom -nimisen uuden käsityöputiikin antia. Ihastuttavan värisiä, käsinvärjättyjä namilankoja (ja mä päädyin harmaaseen....), joista osa oli tämmöistä Terhin sanoin "nöftälankaa". Kyseisen langan nimi on Donegal Sock ja se on käsinvärjätty. Ihastuin tähän niin, että vasta kotona muistin että mähän olin alun perin suunnitellut ostavani Titityyltä Isagerin lankoja....hups!

Mukava päivä siis kaikenkaikkiaan! Toivottavasti tämmöinen järkätään uudelleenkin! Sitten kyllä järjestän itteni paikanpäälle pitkän kaavan kautta! En tiedä mikä fiilis olisi jäänyt neulefestareista, jos olisin vaan sateisen aamupäivän aikana pyörähtänyt festareilla ilman että olisi osallistunut millekkään kurssille (niinkuin jossain vaiheessa meinasin tehdä), mutta nyt ainakin mukaan tarttui niin mukavasti intoa, että lipsahtaa kohta pitkästä aikaa neuloosin puolelle! Ja mikäs sen ihanampaa! Kiitos Titityylle järkkäämisestä, Jonnalle kurssista ja Terhille seurasta! Ens vuonna uusiksi?

-hanne

2016/07/14

SYKSY TULEE, OLENKO VALMIS?




Syysjuttuja pitäisi jo miettiä, vaikka mieli on vielä aikaslailla kesässä! Vähän stressaakin tuo syksyn läheisyys, kun se tuo mukanaan tiiviimmin pyörivää koulua ja poikasen päiväkodin aloituksen. Äitiä meinaa ahdistaa! Mutta tämän postauksen syyskosketus on kuitenkin kerrassaan miellyttävä ja pehmoinen, sehän nimittäin sisältää NOSH:in syysennakkomalliston kankaita, joita sain ennakkoon vähä kokeilla. Toivottavasti syksy starttaisi sitten yhtä ihanasti!

Nyt tavoitteena oli tehdä käyttövaatetta pienillä jujuilla, tavallista arkea piristämään. Mä napsuttelinkin syksyn kankaista kokeiltavaksi itseäni varten joustocollegea tumman turkoosina mustilla raidoilla* sekä mustaa jerseytä*, ja poikasta varten taas jerseytä meleerattuna harmaana* sekä sinisenä*. Kotoa löytyikin jo omista aiemmista hamstrauksista korallia resoria ja korallia farkkucollegea.



Musta on tässä puolentoista vuoden aikana kuoriutunut todellinen tunika/mekkotyttö! Tämmönen perusmekkonen, laadukkaasta kankaasta tehtynä on aika monipuolinen käyttövaate! Mä löhöön tämmönen päällä kotisohvalla, kipaisen kaupassa ja koulussa, ja vähän siistimpien kenkien ja kampauksen kanssa menee tämmönen juhlavampanakin asuna. Pitkät hihat teit syksyä ja talvea ajatellen, mutta kylläpä tämä on päällä ollut ihan kesäpäivänäkin. Noshin joustocollegea en ookkaan tainnut ennen kokeilla, eikä kyllä taaskaan tarvinnut pettyä! Kangas on ihanan pehmoista ja napakkaa, ja siinä on mukavasti joustoa. Mä tykkään myös siitä, että raidat on kankaaseen kudottuna pelkän painamisen sijaan. Ne siis näkyvät yhtälailla nurjalla ja kangasta voisikin käyttää myös vaikka nurinpäin.  Mun kokemuksen mukaan tämmöset matskut pitää myös värinsä valtavan hyvin, kun lanka on läpivärjättyä.

Tän mekon juju syntyi tuosta olan rakenteesta, jonka tein mustasta jerseystä. Mutta sanonpa vaan, että olipahan taas kikkailua tuon kaavoitus, jos ottaa huomioon kuinka simppelin näkönen ja oikeastaan aika huomaamaton tuo on! Opiskelijakollega oli bongannut tuon rakenteen jostain ja toteutti sen keväällä meidän vaatetuksen kurssilla omaan paitaansa. Mä apinoin rakenteen omaan tunikaani ja tein pääntielle vähän kaartoa alavaran avulla. Olan kaksinkertainen musta jersey on vahvistettu (vähän liiankin tukevaksi...) tukikankaalla. Sivusauman taskupussit on myös mustaa jerseytä.

Kiva tästä tuli, yhtä aikaa jotenkin raikas mutta kuitenkin klassinen. Ja vielä kun verhoan kalkkunakoipeni sukkahousuihin, lienee kokonaisuus vielä miellyttävämpi! Joustokollaria mulla oli 120cm ja se riitti tähän just ja just! Alunperin olin kyllä aatellut tehdä tästä kankaasta vielä jotain samisteluvaatetta poikasellekin, mutta enpä mä tätä muistanut kun tilasin kankaan! Pyörittelin kankaan jämiä epätoivoissani, että joskos niistä ois jotain vielä poikaselle saanut, mutta ei! Jokke sitten lohdutti, että kyllä niistä säärystimet vois just ja just pojalle saada. Heh, ehkä nyt ei! No, kiva että tuli kerrankin käytettyä kangas aikalailla viimeiseen soiroon asti!





Poikaselle tein myös perusvaatetta, joka toimisi jo nyt kesällä, että myös sitten myöhemmin syksyllä. Noshin puuvillajerseyt tai tuttavallisemmin trikoot, on mukavan napakkaa ja aika paksuakin laatua, niin että paita ja leggarit toimivat varmasti läpi talven. Settiin kuuluu siis legginssit, paita sinisellä pääntiellä, valenappilistalla ja korallinvärisillä resoreilla sekä shortsit nyt loppukesää ajatellen. Mulla on nyt voimakas viehätys meleerattuihin kankaisiin ja tämmönen ihan perusharmaakin toimii kyllä tosi tosi kivasti muihin väreihin yhdistettynä. Tai hei, vaikka ihan pelkästäänkin! 

Paidan kaava on Ottobren Skogsdjur, jossa on hauska, hieman takaa pidempi helma. Leggareissa on kaavana Catepilar ja shortsit on muokattu Relaxed fit -kaavan pohjalta. Kaikki koossa 86 ja söpöyttä täynnä tietty! Napit on mun äidin kiinni pistelemät (tattista vaan avusta taas!) ja langoissa toistuu paidan värit. Vähän meinasi paita + leggarit tuoda ensin mieleen yökkärit, mutta kun vaatteet täytti taaperolla, tuli tästä tosi kiva setti! Shortsit on toimittanut jo mm. rippijuhlavaatetuksen virkaa, paita on ollut nyt kolme päivää (!!) putkeen päällä ja housut on jo kahdesti pestyt. Näistä tuli lempparisetti!


Toivoisin kuitenkin että syksyn tulo saisi vielä viivytellä pitkään! Mulla ois postauksiakin jonoksi asti, pitäisi nyt vaan kunnolla malttaa ottaa kesältä aikaa niiden kirjoittamiseen...kesä älä lopu vielä!

-hanne


p.s Ootteko menossa Jyväskylän kesän neulefestareille?  Mun ei pitänyt päästä, ja nyt ehkä voisinkin päästä, mutta apua ne alkaa jo huomenna! Katotaan saanko järkättyä itseni mukaan vaikko enkö! Veikkaan että tiedossa on kuitenkin mitä mukavin tapahtuma!

EDIT. Mä pääsen neulefestareille!! JeeJeeJee! Lauantaina Jyväskylä kutsuu, siellä nähään!

*) Kankaat saatu

2016/06/07

ILOA OMMELTUNA!



Kun Jaana ja Minna Villa & Villa blogista kysyi halukkuuttani osallistua ommellen iloa -hyväntekeväisyyshaasteeseen, keksin monen monta syytä miksi en osallistuisi. Mutta sitten kuitenkin huomasin näppäileväni vastaukseen että toki toki. Jo senkin takia, että aika harvoin tulee harmiteltua sitä että on lähtenyt johonkin mukaan, yleensä se on toisinpäin! Ja niin oli nytkin, onneksi osallistuin! Joo, ei kaikki ollut ihan ruusuilla ompelemista, ja ajankohta päällekäin koulutöiden palautusten kanssa oli vähintäänkin huono. Mutta oli kyllä aika tosi hieno fiilis lopulta kääriä valmiit vaatteet pakettiin ja laittaa postiin!



Mulle valikoitui ommeltavaksi jotain 2 ja 4 -vuotiaille veljeksille. Urakka oli melko helposti lähestyttävä, sillä ainoat toiveet joita perheeltä sain, koski vaatekokoa ja lisäksi pojat olivat itse valinneet kuosit, joita toivoivat käytettäväksi. Sain myös vähän tietoa poikien lempiväreistä sekä lempijutuista. Sain siis varsin vapaat kädet! Suunnitelmaa tein hieman ompelukollegani Saaran kanssa, joka ompeli saman perheen toisille lapsille. Yhdessä päätimme ommella pojille pitkähihaiset ja shortsit.

Mutta kylläpä mä silti sain kulutettua tuntitolkulla aikaa ihan vaan jahkaamiseen, että mitä sitä nyt tekisi! Toki mä oon ennenkin tehnyt toisille vaatteita, mutta yleensä aina yllätyksenä, en sillä tavoin että tiedän että vaatteita odotetaan! Arvoinkin sitten kaikkea mahdollista kaavoista lähtien. Paita vai huppari, vuoritanko hupun vai en? Laitanko olkapaikat vai kyynerpääpaikat vai jätänkö ne pois? Entä kummin päin tähipaitaan kankaat, musta tähti vaikko kuosillinen? Onko ihana Mehujäätaikaa -kesäkuosi hassu hupparissa, pitäisikö siitä tehdä vain hellevaatteita? Ja niin edespäin.

Mutta onneksi pahimpien pähkäilyjen keskellä saatoin aina kääntyä meidän ommellen iloa -ompelijatarporukan puoleen! Meidän keskusteluketjusta facessa tuli varsinainen tuki ja turva, ja kysyinpä siellä viimeksi eilen vinkkiä jo aivan muihin ompelujuttuihin.

Neljävuotiaan huppari
Päätin käyttää poikien toivekuoseja nimen omaan paidassa. Isomman pojan paidan idea muotoutui nopeasti, kun yhdeksi poikien lempijutuksi oli mainittu tähdet ja toivekuosina oli Käpysen turkoosi Tähdet -jersey, jonka sain Käpyseltä lahjoituksena tähän projektiin. Olin joskus aikaisemmin pistänyt korvan taa Made for Apes -blogin tähtipaidan ohjeen. Nytpä pääsin sitäkin kokeilemaan! Lempiväreiksi oli listattu turkoosi ja musta. Paidan pohjakaavana on Raide (Ottobre 6/12) ja huppu on Beagle boy-kaavasta (Ottobre 4/13), koko 116. Tästä tuli aika raikas!

Kaksivuotiaan huppari


Pienemmän pojan paitaa pähkäilin vähän pidempään. Lopulta päätin antaa kuosin olla pääosassa ilman sen kummempia temppuiluja. Pojan kuositoiveena oli aivan ihastuttava Käpysen Mehujäätaikaa -jersey ja ehdottomaksi suosikkiväriksi kerrottiin pinkki, ja pinkkiähän siihen sitten oli saatava! Tässäkin paita on tehty pääosin Raide -kaavalla ja huppu Beagle boy -kaavalla. Koko on 98. Sekä pinkki (aniliini) jersey että Mehujäätaikaa kangas on Käpysen lahjoittama.







Shortsien osalta päätin käyttää molemmissa kaavoina uusimman Ottobren (3/16) Trick -kaavaa. Värit valikoin taas poikien lempivärien pohjalta. Tähdet tein aplikoimalla. Kiristysnyorin aukot halusin tehdä ommellen, sillä mulla huonoja kokemuksia sirkkojen pysyvyyden kanssa, vaikka niitä kuinka tukikankailla vahvistaisi. Hyvä ohje ommeltuun kiristysnyörin aukkoon löytyy täältä. Nämä on suht nopsakat tehdä, ja varmasti kestää!

Shortsien musta kangas on myös Käpysen lahjoitettamaa mustaa joustocollegea, turkoosi resori on Käpyseltä tilattua ja pinkki Eurokankaasta. Pieniä kauhunhetkiä koin, kun sain shortsit valmiiksi ja törmäsin parissakin blogissa kommenttiin, että Trick -kaava onkin tosi kapeaa mitoitusta! Ja mulla oli näissä vieläpä jc trikoon sijaan! Jaiks! Sain kuitenkin perheen äidiltä onneksi viestin, että shortsit sopivat. Huh! Tein samalla kaavalla vielä omalle poikasellekin shortsit ja niistä tuli kyllä kivat!




Halusin tehdä vielä äidillekin jotain pikaista edes. Ompelinkin äidille trikoisen pannan samisteluväreissä. Vähän solmimistavasta riippuen saa pannasta enemmän musta tai pinkin. Pitää tehä tämmönen itellekin, mulla on nimittäin semmoset helposti pienessäkin tuulessa paleltuvat korvat, että tämmöstä todella tarvisin hiekkalaatikon reunalla kököttäessäni!

http://www.kapynen.fi/


Ihan valtavan iso kiitos ensinäkin Villa&Villa blogin Jaanalle ja Minnalle jotka ideoivat, käynnistivät ja hoitivat koko hankkeen eteenpäin, sekä kannustivat, auttoivat ja tsemppasivat meitä kaikkia tämän projektin aikana <3

Yhtä iso kiitos myös Käpyselle, joka ainakin minun osaltani todellakin mahdollisti tämän projektin!! Oma elämäntilanne on kuitenkin just nyt vähän semmonen, että en olisi pystynyt itse toivekankaita hankkimaan. Enkä ollut todella ainut projektin ompelija, jolle Käpynen lahjoitti pyydetyt kankaat. Kiitos kiitos!! Ja lämmin kiitos myös muille mukana olleille kangaskaupoille, Tyyne Esterille, Paapiille, Nappinjalle, Koot.fille ja Ikasyrille! Ilman lahjoituksia olisi tämä prokkis jäänyt paljon pienemmäksi!

Ja vielä mä haluan nakata kiitoksella haasteen muita ompelijoita, ootte aika <3

Muita tässä projektissa valmistuneita vaatteita voipi käydä katsomassa sekä tietenkin mukana olevien ompelijoiden blogeissa ja instagrameissa. Villa&Villa tekee myös lopuksi vielä koostepostauksen kaikista vaatteista, jahka kaikki on valmiina ja toimitettu perille. Instagramiin ilmestyy myös kuvia hästäkillä #ommelleniloa

Ja ne ompelijat:
Cutie/Noora,  Fagerwear/Hanna,  HAH/Iina,  HannaMi/Hanna,  Helmoja ja hepeneitä/Krista,  Hippu/Emmi,   HommaHuone/Sanne-Maija,  Kaiken takana on äiti/Hanski,  Kototeko/Sanna,  Kärpäsiä keitossa by Mersia/Mersia,   Kätilön käsistä/Johanna,  Liljatar/Heidi,  Lydia/Linda,  mehelmie/Emmi,  Miiinullekko/Julia,  Mumintalo/Helena,  m3niemi/Marja,  Osifa/Sofia,  Punatukka ja kaksi karhua/Hanna,  saaraoikarinen/Saara,  Unelmallinen/Kati,  Vaahtokarkkimonsteri/Kirsi,  Villa Kiana/Mari,  Villa Pipo/Hanna  ja  Villa&Villa/Jaana ja Minna

-hanne

2016/05/30

TURVALONKEROITA TULOILLAAN! [ja arvonnan voittaja]




Keskiviikkona virkkailtiin hyvää mieltä Oulunkylän Lankamaailmassa. Mä pääsin paikalle nippa nappa viideksi ja kyllä kuulkaas mieltä lämmitti, kun paikalla oli jo silloin yli kolmekymmentä innokasta virkkuria! Parhaimmillaan meitä sitten olikin siellä yli neljäkymmentä, tuolitkin loppui kesken ja Lankamaailman ihana henkilökunta rullaili viimeisille tulijoille toimistotuolejaan. Mä ainakin yllätyin siitä, että lähes joka iikka tuntui olevan paikalla melkein sen koko kaksi ja puolituntia, mitä meillä aikaa oli! Ja työskentely oli sen verran intensiivistä että Lankamaailman kattama kaffipöytäkin pysyi varsin koskemattomana, kun tämä ihana naislauma vaan yksinkertaisesti istui ja virkkasi! No ja jutteli, tietenkin!

Mahtava oli huomata myös se, että paikalle vaikutti tulleen myös monta sellaista, joille virkkaaminen oli vähemmän tuttua ja joille lonkero oli ensimmäinen laatuaan. Ja sitten oli niitä, jotka tullessaan toivat mukanaan kasan jo valmiitakin lonkeroita. Ja kaikkea siltä väliltä! Mun pöydässä istui esimerkiksi yksi, joka työsti ensimmäistä turvalonkeroaan (ja siitä tuli mitä sympaattisin lonkeroinen!) sekä sitten myös koko turvalonkerovillityksen äiti, Annika Pakkanen, joka on siis tehnyt turvalonkeroiden alkuperäisen ohjeen. Annika virkkasikin siinä illan aikana lonkeronsa nro 121!

Lämmin kiitos vielä teille kaikille paikalle tulleille! Teki mieli sielläkin jo kilistää lasia (tai koukkuja?) ja pitää pieni kiitospuhe, heh! Ja iso kiitos myös Terhille joka oitis innostui tähän mukaan sekä Lankamaailmalle joka myös tarttui heti ehdotukseen ja tarjosi meille tilat, tarjoilut ja materiaalit!!

Lankamaailma ottaa muuten vastaan turvalonkeroita 15.6. saakka, minkä jälkeen he pesevät ja toimittavat koko kasan Lastenklinikalle. Mullakin on vielä pari kesken.

Tässä on tuloillaan vasemmalla ensimmäinen ikinä ja oikealla lonkero nro 121!

Ja vielä kerran linkkaan Turvalonkeroista kiinnostuneille, että ohje löytyy TÄÄLTÄ, video-ohjeistuksen lonkeron tekemiseen voi katsoa TÄÄLLÄ, ja Annika Pakkasen turvalonkero -faceryhmä löytyy TÄÄLTÄ :) 

Ja jos muut keskosiin ja muihin tehohoidettaviin vauvoihin liittyvät hyväntekeväisyyskäsityöt kiinnostaa, niin tsekatkaapa esimerkiksi Nuppupeitto ja kenguruhoitomyssy.

*****


Ja hei! Ehdinpä arpoa jo voittajan Emman makeat piirakat -kirjalle kaikkien teidän Laura lähes ammattilaisten, Tauno tuurilla onnistujien, Ulla uuniin polttajien, Krista kokeilijoiden, Sanna soveltajien, Niina nautiskelijaleipojien ja muiden jauhopeukalojen joukosta! Tällä kertaa vanha toverini, True Random Number Generator valkkasi voittajaksi nro 49 joka on Juulia! Onnea voittajalle ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! 

-hanne

2016/05/25

HERKKUJA JA KIRJA-ARVONTA



No siis, mussahan ei oo kauheesti jauhopeukalon vikaa...tai jos ihan rehellisiä ollaan niin, ongelma on ehkä laiskuus. En vaan jaksa leipoa. Ostan karkkipussin. Kiitos nam. Onkin siis vähän heikko pohja ottaa tutkailuun leivontakirjaa....vai onko? Toisaalta, ei näitä kirjoja ehkä ammattilaisille tehdä! Lisäksi oli äitienpäiväkin tulossa ja Jokke lupas, että se tekee mulle sieltä minkä tahansa herkun, niin hei, mikä ettei! Kyllä multa syöminen ainaski sujuu! Postiluukusta kolahtikin pian uunituore Emman makeat piirakat* -kirja kaksin kappalein, joista toinen tietty lähtee jollekin teistä! Siitäpä lisää lopussa!

Mä oon tavannut kirjan tekijän, Painted by cakes -blogaajan Emma Iivanaisen kolmesti. Ekan kerran 2013 kun osallistuin ite käsityöblogaajien paneelikeskusteluun Tampereella Käsin tehty -tapahtumassa. Emma oli samassa tapahtumassa demoamassa kakkujen koristelua ja kävin mielenkiinnosta seuraamassa miten homma hoituu. Samana vuonna Emma oli pompsahtanut esiin ensin Koko suomi leipoo -kisassa ja palkittu myös vuoden käsityöläisenä. Seuraavan kerran nähtiin vuosi sitten Emman puolison Teräsvaari -dokumentin ensi-illassa. Ja sitten, ettei liian nopeesti edettäisi, niin Emman omissa häissä! Meillä on nimittäin semmonen yhteys, että meidän molempien miekkoset soittelee samassa bändissä

Emmaa en kuitenkaan voi sanoa tuntevani, mutta kirjan (tai tämä on itseasiassa jo kolmas!) olin tietenkin laittanut merkille. Ja itseasiassa vähän selaillutkin kirjakaupassa (te voitte vilaista kirjaa vaikkapa täällä). Tiesinkin etukäteen että ohjeet vaikuttivat olevan pääosin helppohkoja, helppoja tai superhelppoja, ja yksinkertaisilla kikoilla kauniiksi loihdittuna. Ja häätarjoilun perusteella veikkasin että myös suhteellisen nam!



Kirja sisältää siis 40 reseptiä herkkupiiraisiin, ja kyllähän mäkin tietenkin halusin jonkun sieltä itse kokeilla tehdä. Mulla usein leipomishommat tyssää (jo) siihen, että kiehtovan reseptin viidentoista aineen listalta multa löytyy kaapista neljä. Kun leipoo vähän, on aika vähän kaapissa mitään valmiina. Emman makeiden piirakoiden joukosta löytyy kuitenkin myös semmosia reseptejä, joilla pykää herkun kasaan ihan muutamalla ainesosalla.

Niinpä eka arvoinkin että tekisinkö esimerkiksi Tarte tatinin vaikko ehkä Popcornpiirakan. Ja sitten aikani tuumattua yllätin itseni valkkaamalla työn alle vähän enemmän väkerrystä ja ainesosia vaativat sitruuna-marenkipiiraat. No, ei tämäkään vaikea ollut. Työläin vaihe oli taikinan kauliminen ja vuokiin asettelu. Niin ja kadonneen pursottimen epätoivoinen etsiminen. Se ei nimittäin ollut enää siellä sohvan alla missä mä sen viimeksi näin. Ärsyttävää, ei saisi siirrellä tavaroita "parempaan talteen" jos niillä kerta on jo ihan mieleenpainuva (taaperon valitsema) paikka. Ei löytynyt ei! Ei mun piiraista tullut ollenkaan niin kauniita kuin kirjassa, se pursotin ois ehkä auttanut asiaa...mutta maku oli kyllä kohdillaan! Ja vaikka mun pursotus oli enemmänkin lässäytys, niin kattokaa nyt, kyllä tuokin aika herkun näköinen on!



Sit toisena kokeiltiin limepiirakkaa. Tai siis, pojat leipoi, minä söin! Tää on niitä piirakoita joka on ekana päivänä tosi hyvää, seuraavana vielä parempaa ja sit vielä paljon parempaa. Ellei se sitten lopu jo silloin ekana päivänä. Ja tässä oli vielä vähemmän hommaa: keksipohja, ainekset sekaisin ja uuniin. Ja nam. Koristella ois voinut, mutta se pursotin oli yhä jossain. Jokke suunnitteli että kokeilee vielä ainakin Twin Peaks kirsikkapiirakan ja mä aion vielä ainakin Banoffeen kokeilla. Koska, no, keksiä, banaania, kinuskia ja kermavaahtoa!


Hei ja sitten se arvonta! Kuten aluksi mainitsin, mulla ois tuossa yksi kirja myös jollekin teistä!  Ja koska kohta yo-juhlat sun muut kolkuttaa ovella, niin laitetaas se pikaisesti arpoen, jos vaikka kirjasta löytyisi vinkkiä juhlaherkkuihinkin. 


Arvonta alkaa nyt! Ja päättyy sunnuntaina 29.5. puolilta öin. 
Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta. Kertokaapas vaikka että ootko leivonnan suhteen ehkäpä Laura lähes ammattilainen, Tauno tuurilla onnistuja, Ulla uuniin polttaja vaikko joku muu. Ja jos sulla on vinkata lempiherkkuresepti niin kerro toki! Palkinto postitellaan vain suomen sisällä. Ai ja anonyymit, jättäkäähän taas toimiva mailiosoite :)

Onnea arvontaan!

******

Hei ps!! Tänään ois sitten se Lankamaailman turvalonkeroiden virkkausilta! Nähdäänkö siellä?

-hanne

*) kirja saatu kustantajalta