2018/11/15

PIPARKAKKUMUOTTI LAPSEN PIIRUSTUKSESTA




Mulla on meneillään työläs mutta antoisa viimeinen (!!!) opetusharjoittelu näissä kässäopeopinnoissani. Harjoittelut on aina olleet mielenkiintoisia ja tämä harjoittelu on vasta puolessa välissä, mutta tiedän jo nyt että siitä saan ehdottomasti eniten irti monellakin tasolla. Yksi kerrassaan hieno homma on ollut 3D mallintamiseen ja tulostamiseen tutustuminen, ja jopa sen opettaminen! Ja vaikka en nyt heti oo itelleni 3D printteriä ostamassa, heh, (niitähän saa käyttää monissa kirjastoissa ihan ilmaiseksi, vink vink), niin jälleen kerran, innostuin! 

Isänpäivän kynnyksellä tartuin ohjaavan opettajani kertomaan kouluprojektiin, jossa olivat tulostaneet oppilaiden suunnittelemia piparimuotteja. Mä pyysin esikoista piirtämään "keksin, jonka haluaisit isälle antaa isänpäivänä", ja sain kulmikkaan tuotoksen, joka on ehkä mörkö, tai sitten kummitus. Saattoi toi halloweenin läheisyys vähän vaikuttaa teemaan enenmmän kuin isän miettiminen, mutta mitäs siitä, hieno tuli! 




Sitten pikkasen näytin kuvalle photoshoppia, muutin kuvan mallinnosohjelman ymmärtämään muotoon Inkscape -ohjelmalla ja lopuksi mallinsin piparkakkumuotin Tinkercad -ohjelmalla, joka on muuten erittäin helppo käyttää, ilmainen ja selaisemma toimiva 3D mallinnosohjelma! (www.tinkercad.com). Siten vain tekele auki 3D tulostimen omalla ohjelmalla,  tallennus tikulle ja tulostumaan. 

Jaaaaa kun sain tulosteen ulos, ohjaava opettajani kysyi (kuultuaan ensin miten olin piparkakkumuotin tehnyt), että olinko tietoinen että oli olemassa ILMAINEN NETTISIVU JOKA TEKEE SUORAAN KUVASTA PIPARKAKKUMUOTIN JA TARJOILEE SEN TAKAISIN VALMIINA TIEDOSTONA PRINTTERIN OHJELMALLE AVATTAVAKSI. Jeep, en tiennyt, koska muuten en ehkä olisi käyttänyt puuhaan sitä noin kolmea tuntia, jonka nyt käytin. Mutta ei siinä. Teille nyt kuitenkin tiedoksi, että älkää tehkö kuten minä, vaan tehkää järkevämmin!




Eli, jos teillä on pääsy kirjaston 3D tulostimelle, niin tässäpä vinkki vaikkapa jouluiseksi lahjaksi kummille tai isovanhemmille! Paras on, kun lapsen (tai hei, vaikka sun oma!) piirustus on valkoisella paperilla, piirrettynä mustalla tai muulla selkeäkontrastisella värillä. Sitten skannaat tai nappaat kuvan piirustuksesta (niin ettei kuvassa näy kuin valkoinen tausta ja piirustus), ja lataat sen sivustolle www.cookiecaster.com (klikkaa kohdasta Trace niin pääset lataamaan kuvan), muuttele kokoa ja leikkuupinnan korkeutta/paksuutta halutunlaiseksi ja tallenna tiedosto tikulle. Sit vaan tikun kanssa kirjastoon jossa on printteri. Henkilökunta auttaa varmasti tulostamisen käynnistämisessä (tiedosto tulee ensin avata tulostimen ohjelmalla ja tallentaa tikulle uudelleen. 

Tulostaminen on vielä tämän päivän pienillä koneilla hiiiiiiiiidasta. Esim vaikka tässä mun omassa tulosteen täyttö ja kerrosten rakentuminen oli säädetty mahd. pienelle (minkä vuoksi tulostusjälkikin on tuollaista vähän epätasaisempaa) kesti tämän tulostaminen melkein puolitoista tuntia. 

Mutta muotista tuli hauska ja ennenkaikkea isälle rakas. Niin ja kekseistä tuli hyviä ja karkkisia, kuten kuuluukin. More is more!

-Hanne

Ps. HUOMENNA TAMPEREELLE KÄDENTAIDOT -MESSUILLE!!! JEEEEEE!!!

2018/10/15

ETUPISTOJA





Helou! Oottehan jo tarttuneet Taitoliiton valitsemaan vuoden 2018 käsityötekniikkaan, kirjontaan?

Mä sain keväällä erityisen mielenkiintoisen, blogiin liittymättömän työehdotuksen. Unelmien käsityöt -lehden syksyn numeroon oli suunnitteilla juttu etupistokirjonnasta, ja mä sain tehdä juttuun tulevat kirjonnat. Lähetti kiikutti mulle laatikollisen kirjottavia tuotteita ja sain aikalailla vapaat kädet toteutuksessa. Lisäksi kirjoittelin juttuun ohjeet ja vinkkiviitoset. Nyt tämä mukava "kesätyö" on luettavissa uusimmassa Unelmien käsityöt lehdessä kolmen aukeaman juttuna! Ja vaikka nyt itse sanonkin, niin jutusta tuli tosi kiva!

Tekniikkana etupisto oli joo tuttu, mutta en kyllä muista että olisin pelkästään sitä käyttäen tehnyt mitään isompaa työtä, jos nyt ei lapsuuden ompelukuvia lasketa. Ja kuulkaas, siinäpä vasta pisto! Aiheeseen paneutuminen, sekä netissä että ihan käsin kokeilemalla kaikenlaista, valaisi jälleen kerran että yksinkertaisellakin jutulla voi saada tehtyä vaikka ja mitä. Lehdessä olevien juttujen lisäksi harjoitukseksi ja ihan vaan omaksi ilokseni (no ja ihan taas vaan puhtaasta tekniikkahurahtamisesta) mä esimerkiksi kirjoin tuon ylimmän kuvan pädipussukan täyttämällä pistoilla pintaa erisuuntiin alueittain. Tää oli ihan puhtaasti pinterestin haamupinnistä kopsattu idea, mutta hyvä esimerkki tekniikan monipuolisuudesta. Ja mikä parasta, näihin pistoihin pystyy ihan kuka tahansa!  Tekniikka on nopea, helppo, varioitavissa ja toteutettavissa monin materiaalein. Ja siinä kohtaa kun tuntuu että kaipaisi kirjontaan lisää variaatiota, ei muuta kun käyttöön hakusana sashiko embroidery, ja taas mennään!





-hanne

2018/09/16

NYT REPPU JUPISET!



Tervehdys pitkähköksi venyneen kesätauon jälkeen! Useampaakin postausta oon aloitellut pitkin loppukesää, mutta vasta nyt kun lueskelin oman graduaiheeni keksimisen tueksi ja inspiraation lähteeksi uunituoretta väitöskirjaa neuloblogeista, tuli tarve saada oikeasti elämää taas tänne eilen tein puolellekin. Olkoonkin, että tämä haiskahtaa pahasti sen graduaiheen päättämisen välttelyltä! Mitään en myönnä!

Tämän em. väitöskirjan viiden vuoden välein (2008 ja 2013) tehdyn kyselyn tuloksista väläyteltiin, että blogien suurin kukoistuaika olisi ohi. Ehkä näin onkin? Vai onko muoto jotenkin muuttumassa? Ainakin oma blogini on muuttunut, mutta se nyt on ehkä vain luonnollista, yhden ihmisen tarinan muutos. Mitään blogien suoranaista korvaajaa en myöskään oo löytänyt, siis jotain paikkaa missä samalla tavalla olisi ideat ja ohjeet tallennettuna ja samalla jaossa. Siis perusteellisemmin kuin vaikkapa instassa, helpommin löydettävissä kuin facen ryhmissä ja näppärämmin selattavana kuin youtube -videoilla. Ravelryn tyyppiset ryhmät on toki yksi...Onko? En tiedä. Ehkä mun pitää tutkia tätä! Minne kässääjät tallettaa tekeleensä? No, meikäläisen Eilen tein on edelleen mitä on, vaikkakin harvakseen päivittyen. Ja viimeksi toissapäivänä sieltä (täältä) tarkistelin mittoja, joita ei mulla missään muualla ole ylhäällä, heh! Musta tuntuu, että niin kauan kuin teen käsitöitä, en voi kokonaan lopettaa blogaamista, koska sitten en koskaan laita mitään mihinkään talteen. Ja sit harmittaa kun arvon uusiksi toimivia mittoja/materiaaleja/tekniikoita.

Ja siiiiis, aasinsiltana itse aiheeseen, näitä tarkistelemiani mittoja tarvin reppuun, jonka alustavasta suunnitelmasta poiketen toteutinkin lähes täysin samalla tavalla, kuin ihanan ihanan joutsenreppuni, jonka tein ohjeineen pari vuotta sitten. Sekin reppu on vielä hengissä, mutta hieman huoltoa vailla. Ja kun Jokke jäi nyt vuorostaan kotiin vauvelssonin (no okei yksivuotiaan) kanssa ja mä vapauduin takas koulunpenkille, tuli selkee tarve uudelle repulle, tietenkin.







Kankaan sukelsin Eurokankaan palalaareista, tämä on jotain verhoilukangasta, paksua, jämäkkää ja aika karheaakin. Ja valtavan kaunista! Jokke on varaillut kankaanjämää itselleen johonkin laukkujutskaan, koska kangas on vaan kerrassaan ajattoman tyylikästä. Repun vuorikankaasta järjestin muuten Instagramin storyssa äänestyksen, vaihtoehtoina oli tämä kässäopeopintojeni ekana keväänä yhtenä kurssityönä värjäämäni ja painamani kangas ja sitten Vimman värikäs puuvilla. Äänestys oli tiukka, mutta noin 10% enemmistön tuella päädyin tähän origamikankaaseen. Onhan se jo syntytaustansakkin vuoksi sovelias koulureppuun!

Parkkinahkaiset hihnat on Rustoopuorista jo ekan repun aikoihin ostettu, soljet on Hobby pointista, ja harmaa hihna Killinkosken nauhtatehtaan tehdasmyymälästä (menkää muuten ihmeessä käymään täällä jos satutte lähistölle!!!). Kankaan pintaan hinkkasin Fjällravenin mehiläisvaha/parafiinilla vähän kosteudensuojaa. Vuorin tuin tukikankaalla.

Ainut isompi muokkaus aiempaan reppuun oli Fjällraveinin yhdestä repusta tuttu muunneltavuus, jossa reppuhihnat saa kiskaistua yhdeksi pitkäksi olkahihnaksi. No, ekalla käyttökerralla jouduin toteamaan että hihnasysteemi ei kuitenkaan tuollaisena toiminut, nauhat luistaa liiaksi kun repussa on enemmän painoa. Pitänee joku nepparihommeli vielä lisätä. 




Sellaista siis! Luonnoksissa odottaa postauksen alkuja mekon muokkauksista ja niiden vaikutuksesta, taaperon ruokalapusta kaavoineen, koulutyönä parini kanssa tekemästäni sivustosta joustavien kankaiden ompelun tueksi sekä myös vähän tietoa vihdoin keväällä valmiiksi saamastani kandista, jossa tutkin inspiraatiota tuottavia tekijöitä käsityöllisissä blogipostauksissa. Varsinkin viimeinen näistä on sellainen jonka jakamista tänne teille odotan, oottehan te sitä tutkimusjoukkoa!

Mukavaa alkavaa viikkoa!

-Hanne

2018/06/19

HELPPO JA HELPOMPI VALEAMPIAISENPESÄ [ohje]






Huomasinpas facesta tässä taannoin, että tädilläni on ampiaispulma parvekkeella. Oltiin sattumalta tapaamassa piahkoin yo-juhlien merkeissä, niin päätinpäs laittaa virkaten. Kuulemma nämä toimii? Ja kun en osannut päättää kokoa, tein ensin yhden kaksinkertaisella langalla, sitten toisen samalla ohjeella ja yksinkertaisella langalla, ja nyt kokeilumielessä vähän myöhemmin vielä yhden matonkuteella. Ettei jäisi silleen puolitiehen tämä homma!

Sitten toissa viikonloppuna ihanassa Ommelissa törmäsin ihanaan Inkaan, ja sain hetken rupattelun myötä tietää, että en ole ainut joka toisinaan googlaa jonkun oman ohjeensa/kässäilynsä kun miettii että mites se nyt tulikaan tehtyä/on järkevä tehdä, heh! Joten sen tiedon rohkaisemana, tässäpä sitten nämäkin ohjeet tänne muistiin ja jakoon!

Nämä valmistuvat nopsasti, matonkudeversio ihan supernopeasti, mutta lankaisiakin virkkaa illassa helposti muutaman! 

Valeampiaispesä villalangasta virkaten


Lanka: meleerattu harmaa seiskaveikka. Kaksinkertaisella langalla virkattuun pesään menekki noin 30g, yksinkertaiseen noin 15g
Koukku: Kaksinkertaisella langalla virkaten nro 5, yksinkertaisella nro 3,5 (tai käsialan mukaan)
Koko: Kaksinkertaisella langalla virkattuna korkeus noin 12 cm, leveys noin 8 cm. Yksinkertaisella langalla korkeus noin 9 cm ja leveys noin 6 cm

Lisäksi tarvitaan täytettä, esimerkiksi sanomalehti, kahvipaketti tai saumurijäte toimii hyvin.

Aloitus: Tee langasta lenkki (ns.  magic ring aloitus, ohje esim. täällä) ja virkkaa lenkkiin 6 kiinteää silmukkaa. Kiristä lenkki tiukaksi ja sulje kierros piilosilmukalla ensimmäiseen kiinteään silmukkaan. Virkkaa 3 ketjusilmukkaa. 

1. krs: Virkkaa jokaiseen kiinteään silmukkaan 2 pylvästä. Sulje kierros piilosilmukalla. Virkkaa 3 ketjusilmukkaa.
2. ja 3.  krs: Virkkaa *1 pylväs yhteen pyvääseen, virkkaa 2 pylvästä yhteen pylvääseen*, toista *-* koko kierroksen ajan. Sulje kierros piilosilmukalla. Virkkaa 3 ketjusilmukkaa
4. -8. krs: Virkkaa 1 pylväs jokaiseen pylvääseen. Sulje kierros piilosilmukalla. Virkkaa 3 ketjusilmukkaa.
9. krs: (kavennuskierros) Virkkaa *3 pylvästä (yksi pylväs aina yhteen pylvääseen), jätä 1 pylväs välistä*, toista *-* koko kierros. Sulje kierros piilosilmukalla. Virkkaa 3 ketjusilmukkaa.
10. krs: (kavennuskierros) Virkkaa *2 pylvästä (yksi pylväs aina yhteen pylvääseen), jätä 1 pylväs välistä*, toista *-* koko kierros. Sulje kierros piilosilmukalla.

Täytä tässä kohtaa työ esimerkiksi kangassilpulla.

Lopetus: Virkkaa 1 kiinteä silmukka jokatoiseen pylvääseen. Jatka näin kunnes täyttöaukko on suurinpiirtein kiinni. Katkaise lanka mutta jätä pitkä häntä ripustusnarun virkkaamiseen ja päättelyyn. Pujottele langalla muutaman kerran auko kunnolla kiinni. 

Ripustusnaruksi riittänee villalankapätkäkin, mutta varsinkin jos pesä on virkattu kaksinkertaisella langalla, on tässä kohtaa helppo erottaa langat toisistaan ja virkata kummallakin vähän tukevammat nauhat ripustamista varten.


Huom. tässä pesässä täytteenä on paksua pakkausmuovia, mutta lukija vinkkasi että linnut saattavat nokkia muovia pesästä. Jos siis pesä on jossain minne pääsee linnutkin, voi muovitäyte olla linnuille vaaraksi!

 

Valeampiaispesä matonkuteesta virkaten


Lanka: Meleeratun harmaa ontelokude, menekki noin 50g
Koukku: nro 8, tai käsialan mukaan
Koko: Korkeus noin 10 cm ja leveys noin 8 cm

Aloitus: Tee langasta lenkki (ns.  magic ring aloitus, ohje esim. täällä) ja virkkaa lenkkiin 6 kiinteää silmukkaa. Kiristä lenkki tiukaksi ja sulje kierros piilosilmukalla ensimmäiseen kiinteään silmukkaan. Virkkaa3  ketjusilmukkaa.

1. krs: Virkkaa jokaiseen kiinteään silmukkaan 2 pylvästä. Sulje kierros piilosilmukalla. Virkkaa 3 ketjusilmukkaa.
2. ja 3. krs: Virkkaa 1 pylväs jokaiseen pylvääseen. Sulje kierros piilosilmukalla. Virkkaa 3 ketjusilmukkaa.
4. krs: (kavennuskierros) Virkkaa *1 pylväs yhteen pylvääseen, jätä 1 pylväs välistä*. Toista *-* koko kierros. Sulje kierros piilosilmukalla. 

Kuteesta virkattu pesä on niin tukeva, että sitä ei tarvitse erikseen täyttää. Se pysyy kyllä muodossaan!

Lopetus: Virkkaa 1 kiinteäsilmukka joka toiseen pylvääseen. Jatka, kunnes täyttöaukko on suurinpirrtein kiinni. Katkaise lanka, mutta jätä pitkä häntä ripustusnarua varten. Pujottele kuteella muutaman kerran auko kunnolla kiinni. Vedä virkkuukoukun avulla kuteen pää pesän sisään ja sivusta ulos. Tee kuteeseen paksu solmu ja verä ripustuslenkistä solmu pesän sisään. 


Ripusta roikkumaan! Vapiskaa ampparit, tää paikka on jo varattu!




-Hanne

2018/05/10

KUPLIA JA DINOSAURUKSIA [alekoodi]



(yhteistyössä Ommelkuplan kanssa)

Tekemäni empiirisen tutkimuksen pohjalta voin kertoa, että ylläoleva kuva on tarkin mahdollinen, mitä on mahdollista saada kahdesta pojasta, joiden päälle puhalletaan saippuakuplia. Ja toisen empiirisen tutkimukseni pohjalta voin myös sanoa, että ompelumerkit* on yks semmonen hiljattain löytämäni juttu, millä saa ihan todella pienellä vaivalla omasta mielestäni todella paljon jujua ja fiilistä vaatteeseen.

Ja oonkin tässä viimeaikoina vähän noita ompelumerkkejä hamstrannut. Se eilen tein -saumamerkki on mulla yhä tilaamatta, mutta kun sain mahdollisuuden saada Ommelkuplan kankaita ommeltavaksi, niin halusin ehdottomasti myös noita superhienoja keinonahkaisia merkkejä. Varsinkin noi Vuorisaurusmerkit! En kestä! Tarkoitus oli joka tapauksessa ommella esikoiselle softshell -takki, mutta kun näin nuo dinomerkit niin no, tavallaan ompelin tuon kuopuksen softshelltakin ihan vaan siksi, että sain idean että oisko hauska jos molemmilla olis takit, ihan erilaiset muuten, mutta värit menis hauskasti ristiin, molemmissa olisi huppu vuoritettu upealla upealla Ommelkuplan Vuorisaurus -kankaalla (tällä hetkellä verkkokaupasta valitettavasti loppu, tulossa on kyllä kuulemma lisää pian!) ja sit vielä noi dino-ompelumerkit. Niin pakko oli ottaa työn alle ja aika ihanat niistä kyllä tuli!






Mahtaakohan Ommelkupla olla teille jo tuttu, siis ihan firmana, eikä pelkästään siihen sellaiseen ihanaan ompelukoomaan vajoamisena, heh. Ommelkupla on pieni ja uudehko Tamperelainen yritys jonka valikoimasta löytyy Öko-Tex Standardin omaavia kankaita, resoria, tupsuja, kaavoja ja tietenkin noita ompelumerkkejäkin. Ompelukupla lipui mun tietoisuuteen jo jokin aika sitten, kun näin ensi kerran kuvia tuosta ylläkin vähän näkyvästä, maalauksellisesta Vuorisauruskankaasta. Se oli kyllä rakkautta ensisilmäyksellä! Tykästyin kovasti myös tuohon Kuplat -kankaaseen, sekä kuosina että teemana. Yritin saada valokuvaan näkymään molempien kankaiden valtaisan värisävyjen määrän, mutta ei ne oikein kuvana toistu. Mielenkiinnolla odotan mm. vähän myöhemmin ilmestyvää Kivikokoelma -kangasta. Aihe kun on tuttu ja löytyy yleensä joka ulkoilun jälkeen isomman poikasen taskusta.

Niin ja lycraakin on tulossa ennakkomyyntiin reilun viikon päästä, vink vink!

Sain jaettavaksi teille myös 10% alennuskoodin! Koodilla EILENTEIN10 saa alennuksen koko valikoimasta, eikä ole vähimmäistilausmäärää. Koodi on voimassa 17.5. asti. (Muokattu voimassaolopäivä, meni väärin sekä päivä että kuu :D)




Niin ja vaatteista vielä sen verran, että pienemmälle tein tommosen vielä hieman reilun vaunuhupparin koossa 74. Siinä kaavana on Ommelkuplan oma kaava Isohuppu, joskin muokkasin kaavaan taskut. Ja isommalle tein Ottobren hieman modatulla Trick kaavalla kesäpöksyt, ja kerrankin ihan just oikeaan hetkeen valmistui nämä, nimittäin nythän siellä on KESÄ!!! Takkien kaavat on myös Ottobresta, mutta en mitenkään saa nyt nimiä päähän, voin tarvittaessa nekin nimet kaivella. 

Nyt vois vaikka vetäistä kuplahousut jalkaan ja mennä pihalle puhaltemaan saippuakuplia! Mukavaista ihanaista pitkää viikonloppua ja äitienpäivää!

-hanne