2018/02/05

LIIKENNEMATTOREPPU



Mä oon saanut jo esikoisen alkuraskaudesta asti olla osana ryhmää, jossa meitä on sellainen sopivan kokoinen joukkio samanikäisten lasten äitejä. Tämä ryhmä on ollut parhain mahdollinen vertaistuki, tietotoimisto ja henkinen tukiverkko. Edelleen tämän porukan puoleen käännyn kun meinaan repiä hiukset päästäni tahtoikäisen kanssa tai kun kaipaan vaikka kokemuksia haalareista. Mutta myös silloin kun etin parasta kakun täytettä, suosituksia hyvästä kirjasta tai kun tarvii jonnekin purkaa ärsytys/jakaa hyvä fiilis. Ja onpa meillä oma ompelulaniporukkakin!

Ja tämä siis liittyy postaukseen siten, että me ollaan myös tehty tämän superporukan sisällä joitakin lahjavaihtoja lapsille, viimeksi nyt kun nämä meidän lapset täytti kolme. Meille arpa antoi lahjansaajaksi tällä kertaa Jaskan, joka sattumoisen tykkää myös autoista, jos voitte kolmevuotiaasta pojasta uskoa! Jaskan äiti ompelee myös, joten ajattelin että teenkin tälläkertaa jotain muuta kuin vaatetta (joita oon siis aiemmissa lahjavaihdoissa tehnyt).

Mulla on ollu mielessä lelureppu, joka toki käy moneen muuhunkin käyttöön, mutta siis myös semmoseen että repun voi ottaa vaikka junareissuille mukaan, pakata täyteen puuhaa ja sitten kohteessa avata leikkikäyttöön. Kun ompeluryhmä Saumavaran viime syksyn huutokaupassa näin Villa & Villa -blogin mahtavan käärittävän liikennematon, alkoi ajatus tarkentua tämmöseksi liikennemattorepuksi, jonka saa avattua kokonaan. Repun pohjalla on vielä tunneli, josta pääsee ajamaan läpi.


Ja tästä tuli kyllä tosi kiva! Upposi ainakin sekä meidän poikaan että lahjansaajalle! Reppu on malliltaan tosi simppeli, jätin kaikki taskut ynnä muut pois. Ompelujärjestys vaatii vielä vähän hiontaa jos meinaan tehdä tällaisen uudelleen...sitä pitää siis pohtia, nyt vuorin kiinnitys vetoketjuun meni vähän kikkailuksi eikä jälki ollut oikein priimaa.

Repussa hyödynsin kerrankin kierrätysmatskuja! Vain metrivetoketjun ostin tätä varten Jyväskylän kangaskaupasta. Sininen kangas on vanhaa pöytäliinaa, nauhat purit vanhasta mainosrepusta joten vältyin kaikilta solkien kiinnittelyiltä, ompelin vain sellaisenaan tähän reppuun kiinni! Tukikankaat ja nahkanpalan kaivelin omista varastoista. Liikennematto on taas sitten vahankangasmaista matskua, jonka kaveri diilasi mulle Villa & Villa -blogin Jaanan vinkkaamana Turun Jätti-Rätistä (MUOKS ja netistä sitä löytää Tampereen vaahtomuovista). Ostin sitä sen verran ison palan että siitä riittää nyt muutamaankin liikennemattoprojektiin. Kankaan tausta on harsomaista kangasta eikä kudottua, joten se ei taida olla yhtä kestävää kuin semmoset pöytäliinakernit, mutta toivotaan että se kuitenkin kestää tässä käyttökohteessa.



Nyt pitäisi sitten löytää inspis jossain kohtaa vielä toisen repun tekemiseen, että oma poikanenkin saa tällaisen. Tätä on nimittäin koeajon jälkeen muutamasti jo kaipailtu, ja ois se junamatkakin muutaman viikon päästä tiedossa! 

Mukavaa alkuviikkoa ja just startannutta helmikuuta kaikille!

-hanne

2018/01/29

NEUVOLAKORTIN KANNET






Tavallaanhan mulla oli jo kankaiset neuvolakortinkannet molemmille pojille, mutta sitten sain ystävältä palaset Vimman puuvillaa kahdessa eri värissä, niin oli tietenkin ihan tosi välttämättömän pakko saada tiimikannet pojille. Ja niistä tuli aika ihanat! Molempien kankaat ovat tietenkin Letti -kuosia ja nimet painoin kässämessuilta ostettuun parkkinahkaan, Jokelta joululahjaksi saamallani meistisarjalla. Esikoinen valkkasi itselleen tuon hieman turkoosin kankaan ja pikkuveljelle jäi siis ruohonvihreä. Tigeristä tarttui joskus aiemmin mukaan puuvillanauhaa, jossa toistuu teksti Handmade with <3 ja siitä napsaisin palat näihin.

Mainio ohje neuvolakorttikansien ompeluun löytyy muuten sitten vanhasta kunnon Villapata kiehuu -blogista! Mä en säilytä näissä kelakortteja tai muita kortteja, joten en nyt tehnyt korttitaskuja. Tukikangaskin on vain päällyskankaassa, sillä mä käytän näiden kanssa noita neuvolasta saatuja muovikansia.






Vauva kasvaa hurjaa vauhtia ja nyt esikoisen vauva-aikaa verrattuna tulee mietittyä enemmän, että mitä sitä haluaa säilyttää ja jemmata muistojen laatikkoon. Että mitkä on niitä asioita kuvien ja videoiden lisäksi, joita on sitten myöhemmin kiva näyttää että tämmöstä se oli silloin, kattokaapas. Jo siitäkin syystä oli hauska tehdä nämä neuvolakortin kannet just tästä Letistä kun se on kyllä just niin hitti, ainakin ompelupiireissä. Samoin nuo nahkaiset yksityiskohdat. Saa nähdä että onko Letti -kuosi sitten joskus vuosien ja vuosien päästä korni vaikko ihanan retro! Mitäs veikkaatte?

-hanne

2018/01/07

LÄMMINTÄ KÄTTÄ JA PUHTAAT PÖYDÄT



Tämä oli ensin hyvää joulua -postaus, sitten välipäiväpostaus, sitten uudenvuoden postaus ja nyt on tammikuutakin menty jo viikko! Hups vaan! Syytän kaikkea sitä joulusuklaan määrää! No, napsin lopulta joulukuvat postauksen raakileesta pois, heh, ja esittelenkin vain nämä kaksi käsityöllistä hurahdusta, ommellut lapaset ja kestorätit!

Tänä vuonna itsetehdyt lahjat jäi ihan muutamiin pieniin juttuihin, mutta haittaako se, jos ne on näin ihania! Kukkakuosilliset, ommellut lapaset ehti olla vuodenpäivät To do -listalla, mutta kun saatiin tietää, että meidän isompi poikanen siirtyy joulun jälkeen isojen ryhmään(!!) päiväkodissa, hylkäsin aiemmat kestorättilahjasuunnitelmat ja halusin ennemmin antaa hoitajille lämpimän kädenpuristuksen kuluneesta puolesta toista vuodesta.




Olin siis jo aiemmin suunnitellut ompelevani lapaset nimen omaan kukkakuosista. Jotenkin mua viehätti ajatus että talvellakin saa upottaa kätensä kukkasiin. Ja ihanimmat kukkakuosit löytyy ehdottomasti Nuppu Printiltä! Kipaisinkin vielä ainakin toistaiseksi Helsingistä löytyvään Kuusi Colleciveen kukkakaupoille. Mukaan valkkasin mustavalkoista Sydäntalvea joustokollarina. Vuoriksi leikkein jo aiemmin Kangaskapinasta hankkimaani tummanharmaata merinovillaa. 

Niin ja kaavana käytin Tehtaamo -blogin superhyvää lapaskaavaa! Resoria vielä ranteeseen ja Kismet "kiitos" tekstillä lapasten väliin mukaan. Näistä tuli kerrassaan ihanat! Tätä Sydäntalvea jäi vielä semmoinen pieni palanen, että saan siitä ehkä itellenikin samanlaiset, jahka ehtisin taas ompelukoneen ääreen.

Ja sen verran tosiaan innostuin näistä, että kun aiemmin suunntitelemani lahja veljen vaimolle meni puihin, hyödynsin vielä uudelleen Kuusen tarjontaa ja ostin toistakin Nupun kuosia, tällä kertaa harmaata Kanervaa trikoisena. Näistä tuli, jos mahdollista, jotenkin vieläkin ihastuttavammat lapaset! Mukaan ompelin vielä tuollaisen kaulurin/tuubihuivin, ja sekä lapasissa että tuubihuivissa on merinovillavuori.


Toisena juttuna sitten nämä ommellut kestorätit, olkoonkin että oon vuosia jäljessä tämän villityksen kanssa!

Mutta siis, ennen kun saatiin tietää päiväkodin ryhmänvaihdosta, olin tosiaan alustavasti suunnitellut ompelevani hoitajille muutamat kestorätit muistamiseksi. Ja koska olin jo hankkinut vähän materiaalejakin näihin, ompelinkin muutamat rätit pieniksi joulukukkasiksi. Osaan näistä kokeilin ottaa pojatkin mukaan tekemiseen siten, että pienemmän poikasen jaloilla painettiin rätteihin sydän ja isompi poikanen askarteli puuvärien ja paperileikkureiden kanssa rätteihin vyötteet. Tämä kyseinen on mummalle viety rätti.

Kuosipuoli on Verson puodin Satukumpua joustofroteisena ja nurjapuoli on bambutrikoota Myllymuksuilta. Näistäkin tuli tosi kivat! Harjoituskappale jäi omaan käyttöön ja oon tykännyt siitä sen verran, että suunnittelin surauttelevani näitä jonkin verran varastoonkin, nämä nimittäin syntyy nopsasti ja on kiva pikkuvieminen jokaiselle, joka joskus pyyhkii pöytiä tai pölyjä. Ja ihania kuosejahan on rajattomasti, joten näistä saa vaikka minkälaisia! Nämäkin siis ehdottomasti jatkoon!



Nyt mulla on työnalla muuten pitkästä aikaa neulehommia, akuuttiin tarpeeseen! Joulusuklaatkin on jo syöty, joten yritän saada blogiinkin asti ne, jahka valmistuvat. Tsau!

-hanne

2017/12/15

PARSAKALISTIN


Joskus sattuu niin, että tulee mieleen ajatus jonka haluaisi kokeilla toteuttaa ja sitten sattumalta ihan parin päivän päästä törmää ihan just sopivaan saajaan. Niin onhan se sitten pakko saada testata se idea. Vaikka se olisi outo. Tai tosi outo. Etkä tunne sitä saajaa ollenkaan. Niin silti.

Mä nimittäin mietin tuossa aiemmin syksyllä helistimiä. Että virkkaampa tälle pienemmälle poikaselle sitten kans sellaisen söpön helistimen. Vaikka sen pupun, johon löytyy ohjekin Sormustin -blogista. Tai vähän muokkaan ohjetta ja teen vaikkapa pesukarhun tai ketun. Tai oisko apina outo valinta? No, tavallaan kun puurenkaaseen kiinnitetään eläimen irrallinen pää vauvan imeskeltäväksi, niin voiko siinä nyt sitten miettiä että onko jonkun eläimen pää oudompi kuin toinen. No, kana kyllä olisi ehkä vähän hämärä. Tai niin, voishan se olla jotain muutakin kuin eläimen pää. Sitten se voisi olla oikeasti outo vauvan helistimeksi. Esimerkiksi makkara olisi hauska, mutta todella oikeasti outo. Tai banaani? Se ois jo hieno outo! Entä donitsi, tai hei kuppikakku? Siitä sais hauskan! Porkkana vois olla hyvä kans, tai joku sieni. Tai parsakaali! Joo!! Parsakaali olisi just niin hyvä, kun sillä me ainakin viime kierroksella aloitettiin kiinteät. Ja niin varmaan nytkin. Joo. Helistin, jossa olisi parsakaali. Parsakalistin. Haa haa. No, ehkä en kuitenkaan sellaista ala tekemään. 








Paitsi että ihan pian ylläolevan ajatuskulun jälkeen luin Simppeli sormiruokakeittiö -blogia ja facebookryhmää ylläpitävän Marjutin koskettavan blogikirjoituksen uudesta raskaudesta ja alun haasteista. Luettuani ajattelin, tiesin, että virkkaanpa sen sittenkin. Sen parsakaalihelistimen. Marjutin vauvalle. Parsakaali kun on tavallaan Simppelin sormiruokakeittiön maskotti tai vähintäänkin onnenkasvis, ja tuleva vauva oli työnimeltään Parsakalle! Niin että tämän täytyy olla merkki! Että ei muuta kuin työhön. Äitini kysyi jossain kohtaa kun tein koeversiota irrallisesta parsasta, että "siiiiis....tunneksä sen jotenkin?". Eh, en, en ollenkaan. Mutta ei se haittaa! Tunnen yhteyttä, se riittää nyt! Ja niin virkkasin helistimen, josta tuli vähintäänkin hämärä, mutta just hyvä. Osoitteen stalkkasin yhteisen ystävän kautta ja parsakalistin on jo kotiutunut Parsakallea oottelemaan.

Helistimestä sen verran speksejä, että vaikka eka meinasin tehdä parsakaalin vapaasti virkkaamalla, törmäsin kuitenkin Etsyssä niin mainioon ohjeeseen, että päätin hyödyntää sitä hieman soveltaen. Puinen renkula on Nappikauppa Punahilkasta aiemmin ostettu ja lankana on vanha kunnon Blend Bamboo. Sisällä oleva pieni helistin on Sormustimen Annilta lunastettu, kun mulla olevat olivat liian isoja parsan sisään. 

Niin ja tokikaan en ole tuolle omalle pojalle saanut aikaiseksi omaa helistintä, huoh! Suutarin lapsella ei ole, ja niin edelleen. Mutta tarkoitus kyllä on! Ehkä se banaani, se olisi hauska! Silleen osin auki kuorittuna ehkä? Tai sit ne suutarinlapsen kengät? Se oliskin riittävän outo helistin!

Ehkä mä vielä vähän jatkan tän suunnittelua...
-Hanne

2017/12/01

KAHDEN KAUPAN KOKOISET KÄSSÄMESSUT




Mukavaa joulukuun ensimmäistä!! Perinteikkäästi mä en järjestä joulukalenteria, heh, mutta monet muut blogit ja kaupat onneksi järjestää! Mutta semmonen jouluinen menovinkki mulla ois kuitenkin jakaa teille näin joulukuun kunniaksi!

Mä nimittäin vietin tiistaina mukavat pari tuntia ikäänkuin käsityömessuilla, mutta ilman niitä messuja ja ihan Helsingin keskustassa. Ei muuta kuin vauva, vaunut, kamera ja lompakko mukaan, metrolla Kaisaniemeen ja sieltä muutama kortteli Senaatintorille ja Katariinan kadulle. Sieltä löytyy sekä Kuusi Collective että MadeBy Helsinki. Ensimmäinen pitää sisällään kuusi kangaskauppaa ja jälkimmäisestä löytyy ne messuilta tutut inspiroivat käsityöt. Eikä tuosta pitkä olisi Taito Shoppiinkaan (Eteläesplanadi 4), jos lankojakin tarvitsee. Ja jos mukana on lapsia niin tuossa saman kadun kulmassa on myös Lasten kaupunki, vierailun arvoinen sekin!

Mä piirsin teille ihan kartan Kaisaniemestä metrolta (tai Eurokankaalta, heh), kun ite ainakin jotenkin hahmotin mielessäni että kaupat olisi jotenkin kauempana tai hankalamman matkan päässä:




Ensin menin "messuillani" Kuuseen. Kuusi on siis yhtäkuin Käpynen, Paapii, Nuppu, Ikasyr, Vanja Sea ja Ommellinen. Kuusesta löytyy sekä näiden kuuden kaupan valmistuotantoa että sitten niitä kankaita. Aah! Ihania kankaita! Ja pakalta! Löytyy kyllä joitakin valmispalojakin, mutta suurelta osin kankaat ovat nimen omaan pakalla, josta voi ostaa haluamaansa herkkua haluamansa määrän. Kuusi onkin siis ihan kauppa, eikä niinkään messulaari taikka popup.

Erihuippua on myös se, että kankaiden ja vaatteiden lisäksi Kuusessa on myös työpiste, josta löytyy peitetikkikone, ompelukone ja kaksi saumuria. Näitä saa käyttää aina jos Kuusessa ei ole meneillään pajaa. Niin ja siis siellä on tosiaan pajojakin! Tähän mennessä on pidetty jo ainakin pipopaja ja joulukoristepaja, eilen taisi olla tonttulakkipaja ja huhujen mukaan tulossa on vielä esim. Nuppumekkopaja. Ja muitakin juttuja on jo suunnitteilla.

Itse haahuilin Kuusessa kuin messuilla ikään, varmaan ainakin tunnin, hipelöin ehkä joka kangasta ja ostinkin lopulta pitkän mietinnän jälkeen kankaan poikien jouluvaatteita ajatellen. Jututin Kuusen mukavia yrittäjiä ja istahdin vielä työpisteelleenkin ruokkimaan vauvaa. Kuusi oli ihana! Ai ja sinne tosiaan pääsee hyvin vaunuillakin, kunhan pujahtaa vaan juuri ennen Katariinankadun sisäänkäyntiä talojen sisäpihalle. Kuusen ainoa huono puoli on se, että se on paikallaan vain tammikuun 10. päivään asti. Että jos meinaa käydä, niin nyt on sen aika!





Kuusesta siirryin tien yli ja muutaman metrin Senaatintorille päin, kohti MadeBy Helsinki -kauppaa. Nyt täytyy nolona myöntää, että vaikka kyseinen kauppa on ollut paikallaan jo kolme vuotta, kuulin siitä kunnolla vasta nyt, kun (itsekkin kaupassa tuotteitaan myyvä) opiskelukaverini vinkkasi firmasta. MadeBy Helsinki pitää siis sisällään kotimaisten pienyrittäjien hienouksia, siis niitä käsitöitä, mitä messuillakin tosiaan aina ihastelee. Lisäksi liikkeessä on ihanan kutsuva työpajanurkkaus, jossa järjestetään pajoja ja jossa voi kaupassa käydessään myös hetkeksi istahtaa kahvikupposelle ja neulomaan.

Tällä hetkellä työpajanurkkausta koristaa aikamoinen määrä villasukka, sillä meneillään on MadeBy Hope -keräys jossa kerätään villasukkia jouluksi vähävaraisille tai kriisin kokeneille perheille. Sukkia voi muuten aina jouluun asti toimittaa liikkeeseen, ja myös paikanpäälle voi mennä neulomaan omista tai siellä tarjolla olevista langoista! Nytkin pöydällä oli yhdet sukat, joita seuraava tekijä sai jatkaa.

Niin ja kuumaakin kuumepi vink vink vielä, tänä viikonloppuna 1.-3.12 samaisessa työpajanurkkauksessa on käynnissä ilmainen omatoimipaja, jossa voi käydä askartelemassa tämän vuoden jouluhitiksi muodostuneen tontun oven!





MadeBy Helsingin mielenkiintoiseksi tekee mun mielestä ehkä erityisesti se, että se ei oo oikeastaan vain kauppa, vaan siellä on tosiaan ohjattuja pajoja, tilaa pysähtyä vähän kässäilemään ja on siellä pieni kahvilakin! Mukavaa on myös se, että liikkeessä myyjinä toimii vuorotellen tekijät itse. Niin ja valikoimaa kyllä löytyy kupista saippuan, vaatteiden ja korujen kautta heijastimiin asti ja eteenpäin. Tänne (tai putiikin verkkokauppaan) vois mun mielestä hyvin mennä ratkomaan ongelmaa "mitä lahjaksi ihmiselle jolla on jo kaikkea".


Noh niin tulikohan hehkutettua niinkuin käsityömessuja konsanaan, heh! Mutta kun oli vaan kerrassaan niin mukava reissu, matkaan lähdin vähän extempore, ihan vaan tavallisena marraskuisena tiistain, ja sitten sainkin tehdä kunnon kässäsukelluksen! Ja jotenkin sitä myös kauheasti toivoisi että tällaisia kivijalkakauppoja oikeasti säilyisi tarjolla. Onhan se juu näppärää kotisohvalta klikkailla ajatuksella harkiten ostoksia, mutta ihan eri fiilikseen kyllä pääsee kun saa oikeasti pikkasen sivellä poskea vasten ihanaa neulosta tai tutkia paikan päällä taitavien tekijöiden kättenjälkiä.

Kohta, siis kai jo huomenna?? Senaatintorilla starttaa muuten perinteiset Tuomaan markkinat, silloin (tai siis siellä käydessä) ainakin kannattaa eksyä torilta pari askelta Katariinan kadulle päin piipahtamaan näissä kahdessa kivassa putiikissa! 

-hanne