2017/11/15

KUINKA SELVIYTYÄ TAMPEREEN KÄDENTAIDOT -MESSUILTA PÄIVÄSSÄ



Ohoi, kässäsisaret, ainakin meikäläisen vuoden messukohokohta, Tampereen kässämessut lähestyy! Ne järjestetään 17-19.11. Tampereen messu- ja urheilukeskuksessa. Siis ihan just nyt! Mä meen pitkästä aikaa sinne vain yhdeksi päiväksi, koska en jaksa kahta päivää kulkea siellä vauvan kanssa, enkä toisaalta halua olla vauvasta erossakaan.

Nämä messut ovat suuret. Siis todella suuret. Ja koska oon nyt vain yhden päivän, pitää laatia kunnon taistelusuunnitelma käytettävissä olevan messuajan optimoimiseksi! Ja koska tälläkin kertaa meen messuille blogisti -lappu rintapielessä, päätin että yhdistän nämä kaksi ja hoidan tämän blogiosion jo etukäteen jakamalla teillekin mun taistelusuunnitelman! Varsinaista messutunnelmaa voi sitten seurata vaikkapa instagramista ja tietty monista monista muista blogeista! Sitten asiaan!


LINKIT JA KANAVAT

Messujen kotisivut kannattaa luonnollisesti ottaa haltuun ennen messuja
Facebook -sivut taas sitten pitävät sisällään mm. tärppejä, joita ei muualta ehkä löydä!
Näytteilleasettajat voi tutkia messujen sivuilta läpi erilaisin hakukriteerein. Mä kävin läpi halli kerrallaan.
Opaskartta on näppärä tulostaa etukäteen ja merkkailla siihen ainakin ne must see -näytteilleasettajat!
Ohjelmaan kannattaa samoin paneutua ja laittaa muistiin mielenkiintoisten juttujen kloajat ja lavat
Liput on näköjään perjantaille ja sunnuntaille vähän edullisemmat kuin lauantaille, ja ennakkoon ostettuna säästää jokaisen päivän lipusta pari euroa, ja välttyy jonoista messuille mentäessä!
Saapuminen messuille on olennaista lukaista, varsinkin jos tulee kauempaa. Parkkipaikkoja on rajoitetusti, mutta bussit kyllä kulkee hyvin!

Messujen virallinen hashtag on #kädentaidot


KULKEMINEN

Mä menen paikanpäälle Helsingistä autolla vanhempieni kyydissä ja lähden pois junalla. Mä oon ollut vain kerran messuilla autolla, silloin paikka löytyi ihan helposti parkkialueelta, joskin kyllä pienen kävelymatkan päästä. Parkkeeraus maksaa 6€. Nyt on kuitenkin kovasti etukäteen varoiteltu ruuhkasta ja käytössä on myös maksuton!! etäpysäköinti, josta on ilmainen bussikuljetus. Suosittelen harkitsemaan sitä jos tulee autolla!

Pois menen siis junalla, asemalle messuhallilta pääsen näppärästi bussilla. Busseja (bussit nro 14 ja 14y ainakin) kulkee Tampereen keskustan ja messujen välillä tiheästi, noin 10min välein koko messujen ajan. Matka kestää muistaakseni noin 20min vai vähän enemmänkin, ja koska varsinkin poislähtiessä on kova ruuhka, kannattaa aikaa varata reippaasti, sillä välttämättä et mahdu heti ensimmäiseen lähtevään bussiin.

Myös muuten junat saattavat olla normaalia täydempiä, joten lippu kannattaa hankkia hyvissä ajoin jos junalla kulkee.




MITÄ MUKAAN

Oma listani on kutakuinkin tällainen:

Kännykkä
Varavirta+laturi
Kamera?
Lompakko (ja jonkin verran myös käteistä, vaikka monilla myyjillä käykin nykyään kortti)
Aluekartta merkintöineen
Blogistivahvistus
Juomapullo
Pientä purtavaa
Neuletyö matkalle 
Käsidesi
Särkylääkkeet (varoiksi, koska mikään ei rasita enempää kun havahtua alkavaan migreeniin heti messupäivän alkuun...)
Vaatetuksen osalta jotain kevyttä ja näppärää
Vauvan tarvikkeet (rengasliina tai kantoreppu, vaipat, harsoja, peppupyyhkeitä, vaihtovaatteita, vaunut, leluja, pari tuttia, vaipanvaihtoalusta, vaunuverho tuomaan omaa rauhaa)

Mulla on messuilla siis vaunut koko ajan mukana, joten laukku voi olla mikä vaan vaunuihin mahtuva. Jos ei olisi vaunuja, nappaisin mukaan varmaankin repun.


OHJELMA

Kannattaa ehdottomasti tsekata etukäteen mitä ohjelmaa on niillä päivillä jolloin on messuille menossa. Ajat sekä esiintymislavat (ja halli!) kannattaa myös merkata ylös, lavoja nimittäin riittää! Lisäksi messuilla on aina useampia näyttelyjä, työpajoja jne. Merkkaa nekin karttaan, jos ne yhtään kiinnostaa!

Nettisivujen ohjelma -sivu on musta vähän hankala, päiväkohtaista ohjelmaa ei näe helposti kerralla, vaan ne pitää vähän kaivella esiin lava kerrallaan. Mulle mielenkiintoisimmat jutut pyörii C-hallin Idealavalla. Lisäksi tutkin tarkkaan osastoilla tarjolla olevan ohjelman. Myös Taito -lava kiinnostaa.

Mä oon siis menossa perjantaina ja silloin haluaisin mennä katsomaan ainakin osin seuraavia esityksiä:

Idealava:
klo 11.30 Pikselivirkkaus, Novita
klo 12.00 Välkyt vanttuut ja muita heijastavia asusteita, Jenny Saarimaa
klo 13.30 Molla Mills ja uusi Virkkuri-kirja
klo 14.30 Monitoimisaha tositoimissa, Neorex Oy

Taitolava:
Klo 12.30 Ryijyn ompelu. Pieni persoonallinen ryijy syntyy itse suunnitellen ja ommellen valmiille ryijynpohjakankaalle, Taito Ylä-Savo

Lisäksi mua kiinnostaa Taitaja2018 -näytös: 100-vuotiaan Suomen vaatekaappi Ohjelmalavalla klo 13:15 sekä BÄÄ!-lankalaboratorio (osasto A30) ja Suomenlippu -näyttelyn. Ja monet osastoilla olevat työnäytökset.

Ja kuten näkyy, kaikkiin näihinkään en mitenkään voi ehtiä!




OSTOSTÄRPIT

Mä en yleensä kuluta messuilla ihan kauheasti rahaa, mutta jotain aina tarttuu mukaan. Nyt tänä vuonna oon hieman koonnut listaa millaisia asioita ainakin pitäisi etsiä ja tutkia:

- Vegaaninahka! Ompeluryhmissä syksyn hittituotetta, vegaaninahkaa on aiemmin löytynyt ainakin Ullakan (c 1119) kojulta. Samoin heillä on ainakin verkkokaupan valikoimissa myös esim. korkkikangasta mitä kiinnostaisi kokeilla. Näihin käyn ottamassa näppituntumaa.
- Sock blank on mulla vielä kokeilematta! Niitä siis aion käydä tutkimassa ainakin Kässäkerho PomPomin kojulla (c 814)
- Metsolalla oon nähnyt ihanaa Pupu Tupuna ja Traktori -kangasta. Oiskohan messuillakin saatavilla? (c 119)
- Tarvisin lapasiin jonkun paksun ihanan herkkulangan. Ehkä Snurresta? (c227)
- Silityskalvoja ajattelin myös tutkia, niitä löytynee ainakin Wenströmiltä? (a 175)
- Nahkaiset yksityiskohdat vaatteissa on myös aika hitti nyt. Toivottavasti muutamat paikalla olevat nahkurit ovat villityksestä tietoisia ja tuovat mukanaan myyntiin pieniä nahkapalasia! 

Mä siis ihan istahdin alas ja selasin kartta kourassa näytteilleasettajat halli kerrallaan, ja samaan tahtiin merkkasin värikoodein tai/ja kirjoittaen omaan karttaani mun must see -kohteet. Näitä on sekä ne samat vanhat tutut että joitakin uusia tuttuja, ja sitten ihan ylläreitä. Esimerkkeinä nyt vaikka Jujuna (c 127), joka on kaavoineen nyt ensimmäistä kertaa messuilla, samoin kankaita myyvä Lalia (c 672) on uusi messuilija. Nämä ainakin on mun kartalla! Sitten esim. Tyypit (e 316) nostin listalle ihan vaan kun oli niin kiinnostava nimi ja nettisivut nopealla vilkaisulla vakuutti ja Ekolikka (a 907) taas kiinnostaa ekologisesti valmistettujen lankojen takia. Kankaiden parissa esim. luomupuuvillankäyttö onkin aika yleistäkin, mutta lankojen kohdalla tästä ehkä vähemmän puhutaan. Ja sitten on vielä moooooonta muuta.


RUOKAPUOLI JA VESSAHOMMAT

Ruokapuoli on messuilla aina vähän haastavaa. Messuhallien ruokapaikat on mun kokemuksen mukaan usein pikkusen tyyriitä mun kukkarolle, lisäksi haluaisin hoitaa ruokailut aina nopeasti pois alta. Tampereen messuilla oonkin käynyt aina vetäisemässä jossain kohtaa semmosen, no, vähän kämäisen hampurilaisaterian pääsisäänkäynnin lähistöllä. Kun en mä messuille koskaan ruuan takia ole mennyt! Se on vaan pakollinen paha mikä pitää aina nopeasti hoitaa alta pois. Siispä tuo pikaruoka on aina ollut toimiva, eikä jonoja oo siellä yleensä mitenkään ihan kauheasti ollut. Lisäksi kannattaa varata mukaan edes vähän omia eväitä, vaikka toki messujen Deli -kojuiltakin löytyy kaikenlaista.

Vauvan ruokapuoli hoituu meillä vielä omalla tuotannolla ja sopivasti tänä vuonna ensimmäistä kertaa messuilta löytyy myös jonkinlainen imetystila! Se sijaitsee jossain E-hallin eteläisen sisäänkäynnin lähistöltä. Tämä onkin ollut musta selvä puute aiemmin, joten jee tälle! Toivottavasti siellä olisi myös nyt mikro käytettävissä kiinteitä syöville ja pulloruokailijoille.

Vessojen osalta kannattaa suosia muita kuin pääaulassa olevia. Niihin on usein jonoa ja perällä olevissa vessoissa taas sitten usein ei ole. Koskaan en oo minnekkään vessaan tampereella ihan kauhean pitään odotellut, joten kaippa niitä siellä riittävästi on.


MESSUILLA MUUTEN

Mä oon siis menossa paikanpäälle vaunujen kanssa. Tämä ei missään nimessä mitenkään päin ole kauhean näppärää. Tampereen messuilla on valtavasti porukkaa, varsinkin lauantaina. Ja vaikka käytävät on kohtalaisen leveät, ne menee silti aika ajoin tukkoon. Perjantaina taitaa olla hiljaisinta (joskin silloinkin porukkaa riittää....), joten se on mun valinta. Pidän myös perjantain tunnelmasta, siinä on jotain erilailla jännittynyttä ja odottavaa, kaikki ovat innoissaan ja hyllyt täynnä tavaraa! 

Messuilla on muuten yleensä ollut mun mielestä todella lämmin, ja mä oon yleensä vilukissa! Joten vaatetta ei kannata kauheasti kantaa mukaan. Aulasta löytyy ulkovaateille valvottu narikka 2€ hintaan.

Semmosta! Sitten mukaan kannattaa varata myös tietty hyvät hermot ja iloista asennetta, ettei vaikka käy harmittamaan yksi käytäviä vaunuillaan ruuhkauttava bloggari, heh. Nähdäänlö messuilla?! Saa myös vinkata omat vinkit ja tärpit!!

-hanne

2017/11/12

YHDEN KÄSITYÖN TARINA (ja arvonnan voittaja)



Irrotin tuossa taannoin pesemistä varten makkarin ovesta todellisen arjen apurimme, ja tuli mieleen siinä samalla, että tämä kaksi ja puolivuotta sitten eräänä myöhäisyönä epätoivoisesti vauhdilla väsätty tekele on ehkä kaikista mun käsitöistä se hyödyllisin ja aktiivisimmin käytetyin.

Homma meni siis näin: Meillä on kaksi kissaa, jotka nukkui meidän makkarissa. Sit tuli vauva ja perhepeti, enkä uskaltanut antaa kissojen nukkua ekan parin kuukauden aikana makkarissa. Mutta kissareppanat varsin pitkään jaksoi pitkin yötä ja yleensä päivälläkin vauvan päiväunien aikaan käydä kokeilemassa onneaan raapimalla makkarin ovea, joka sitten kolisi karmeja vasten. Ja sitten me, toisinaan vauvakin, heräiltiin tähän pitkin yötä. Kiva lisä vauva-arkeen! Tovi pidettiin oven päällä pyyhettä, joka esti ovea heilumasta sitä muutamaa milliä mitä se pääsi heilumaan, mutta sit meni hermot pyyhkeisiinkin. Ja niinpä minä kaivoin esiin vanhan pöytäliinan, leikkasin siitä parit palat, taittelin ja ompelin tommosen.....jutun. Ja se kuulkaas toimii! Ei enää kolinaa tai pyyhkeitä. Tekeleen kappaleet lipsui ommellessa toistensa päältä, tikit vähän vaeltelee vinoon ja nauhoista tuli pikkasen liian tönköt, mutta silti, tämä on ihan paras! Just niin paksu että ovi menee helposti kiinni ja pysyy kiinni, mutta estää kuitenkin sen pienen liikkeen ja sen sietämättömän klonks klonks klonks.

Kissat pääsi joskus puolen vuoden jälkeen takaisin makkariin yöksi, mutta edelleen aina jos makkarin ovi oli kiinni esim. päikkäreiden takia, kissat protestoi raapimalla ovea, oli ne kummalla puolella ovea tahansa. Vaan eipä kolissut ei! Ja nyt on seuraava vauva ja taas kissat yöt makkarikiellossa. Eikä muuten vieläkään kolise. Niin että voittamaton tuote jo vuodesta 2015!



Niin ajattelinpa jakaa teillekin tämän käsityöllisen onnistumiseni! Joskus näköjään parhaat jutut ei vaadi pitkää suunnittelua tai teknistä panostusta, riittää ihan vaan ärsyyntyminen, heh!

Mikä on teidän hämärin/onnettomin/pikaisin mutta kuitenkin toimivin/tarpeellisin/käytännöllisin käsityötuote? Tai voiko käsityö edes olla onneton, jos se on kuitenkin tavallaan onnistunut?


  *****

Hei ja sitten muuten vielä arvonnan voittaja! Oli taas eilen tehty monet sukat, ruuat ja työt! Ja joululahjojakin jo vino pino, pitäis varmaan itekkin startata. True random number generator arvoi ystävällisesti mulle voitokkaaksi Aino P:n, joka eilen teki aroniamehua! Onnea! Laitatko mulle mailia niin saadaan lahjakortti perille :)

-hanne

2017/10/30

KUUDEN VUODEN AJAN [arvonta]

Magneettihelminauha
Virkatut lumihiutaleheijastimet

Tadaa -huivi

Origamiheijastin
Kissan kestävä betonimaljakko
Peruskauluri
Ostoslistakauppakassi
Musteläiskäpainettu body
Ruista ranteeseen -kämmenikkäät
Haaremihousut vauvalle
Takatalvi -huivi

Rapinalelu vauvalle
Joutsenreppu

Tiiättekö mitä mä eilen tein? Luin sängyssä yömyöhään mun blogin vanhoja postauksia! Siis varmaan pari tuntia putkeen! Menee jo varmaan vähä nolouden puolelle, heh! Mutta oli kuulkaas semmonenkin nostalgiatrippi, että ihan hätkähdin kun vauva vieressä yhtäkkiä älähti ja heräs yösyötölle. 

Kuusi vuotta! Niin kauan on Eilen tein ollut olemassa. Kauemman aikaa kuin mun lapset. Kauemmin kuin mitä ollaan asuttu tässä kodissa. Kauemmin kun mitä oon opiskellut. Bloggausinto ja blogaamiseen käytettävissä oleva aika on just nyt toista kuin mitä se oli kuusi vuotta sitten, mutta oon sanonut tän ennenkin: Edelleen, mun käsityöprosesseihin liittyy vahvasti se, että aina tekemisen aikana vähän väliä mietin että pitäiskö tästä vaiheesta ottaa kuva, oiskohan tästä jollekin hyötyä, tai että sitten postaukseen kyllä tästä hommasta kirjoitan että daadidaadidaa. Vaikka en sitten ehtisikkään koskaan mitään kirjoittaa tai kuvata. Mutta siis eilen tein ja te lukijat ootte aina hommissa mukana <3

Toki oon monesti miettinyt että pitäiskös sitä nyt vaan jäädä suosiolla hetkeksi telakalle kun postaustahtikin on mitä on...mutta en mä kuulkaas pysty enkä malta! Nytkin selatessani noita vanhoja ylläkin näkyviä juttuja mietin monesti, että vitsi mitä kaikkea sitä on tullut tehtyä ja niin kiva että ne on täällä tallessa! Ohjeitakin on tullut kirjoiteltua aikamoinen määrä, hyvä että on nekin jossain ylhäällä. Ja vaikka en nyt hetkeen oo keksinyt mitään niin nerokasta (eheh) kuin vaikka esim. tuo (edelleen ahkerasti käytössä oleva, joskin päivitystä kaipaava) ostoslistakauppakassi, niin kyllä mä vielä joskus!


Mutta siis yritän tässä siis sanoa että jihuu, kuusivuotiaita ollaan! 


Ja ehkä myös sitä, että oon aika ylpeäkin tästä blogistani ja varsinkin sen matkasta. Ja iloinen siitä, että teitä on koko ajan täällä mukana ollut, mä en nimittäin olisi ihan itekseni jaksanut tätä näin pitkään kirjoitella. Niin ja vielä yritän sanoa että ARVONTA! Koska pitäähän tätä nyt vähän juhlistaa! 


Saan arpoa teille  45€ arvoisen lahjakortin NOSH:lle
 
Sillä saa jo aika hyvän kasan kankaita jos ompelu innostaa, taikka sitten jotain valmista hienoutta. Ja vinkkinä, että toinen samanlainen kortti lähtee arvontaan instagramin puolelle, siellä voipi myös kokeilla onneaan. Mennään arvonnassa tämän nostalgisoinnin innoittamana samalla teemalla, kuin mun ihan ekassa arvonnassa, eli:



Arvontaan osallistutaan jatkamalla kommentteihin lausetta "EILEN TEIN...."

Jokainen saa (täällä) yhden arvan ja anonyymien varsinkin kannattaa jättää toimiva mailiosoite :) 

Arvonta alkaa NYT ja päättyy 8.11. puoleltaöin

Onnea kaikille arvontaan!

-hanne 

2017/10/15

SAUMA SAUMALTA




Vielä hieman liian ison bodyn kaavana Paapiin kaavakirjan Hippu, ihan huippu kaava, vaikka vauvan ilmeestä voisi muuta päätellä! :D



Yhteistyössä Nosh Organicsin kanssa

Ruuuuuuuhkavuodet, vai onko sittenkään? Kun esikoinen oli vauva, tuntui etten vauvalta ehtinyt tehdä mitään. Nyt kun on esikoinen JA vauva, tuntuu että silloin kaksi ja puoli vuotta sitten oli aikaa ihan tolkuttomasti. Ja että NYT ei ehdi tehdä mitään. Ja varmaan jos tähän tulisi kolmas lapsi, tuntuisi taas että kyllähän sitä (ylimääräistä) aikaa näin kahden kanssa vielä piisasi....Oonko oikeassa? Tämän teorian tueksi esitin itselleni tämän postauksen kuvissa näkyvät tekeleet. Nimittäin jännästi sitä tulee kuitenkin näköjään nipistettyä itelleen aikaa vaikkapa vaan parin sauman ompeluun. Ja sauma saumalta sitten syntyykin vaate!

Toki tämän mahdollistaa myös a) (ainakin toistaiseksi) hyvin nukkuva ja tyytyväinen vauva b) esikoisen kolme osa-aikaista hoitopäivää viikossa ja c) aviomies. Niin ja keittiön pöydälle makuuhuoneen ompelupöydältä siirretty saumuri.

Mutta näinpä oli siis hiljalleen ja vähän huomaamattakin kasaantunut pino vaatetta kuvattavaksi ja käytettäväksi. Tai no oikeammin käytettäväksi ja kuvattavaksi, sillä jokainen näistä on tainnut pyörähtää päällä jo muutaman pesukerran verran ennen kuin ehdin kuvaamaankin. Ihan semmoista perusvaatetta, peruskäyttöön ja todelliseen tarpeeseen. 

Ja mä oon muuten aina ihmetellyt miksi ihmiset pukee lapsiaan samisteluvaatteisiin. En ihmetele enää. Tekis mieli ommella koko perheelle samanlaiset asut! Syytän hormoneja!



Paidassa musta-vanilija raita joustocollege*, bodyssä musta-vanilija Myrsky jersey* ja kummassakin resorit vaaleansinisestä 1x1 resorista*. Keltainen resori on jämäpalalaatikosta kaivettu.
Farkkucollegea*, värin nimi oli siniharmaa, mutta se näyttäisi nyt olevan loppu.
Näissä on kankaana myös farkkucollege, jonka oon joskus ajat sitten ostanut, mutta luullakseni väri on aika vastaava kuin just takasin myyntiin tullut tumman harmaa. Kaavana on muuten Hippie baby Ottobrestä, uusi kaavatuttavuus, menee jatkoon! 
Musta-vanilija pippuricollege*


Kankaat näissä on järjestään mun luottomateriaaleja NOSHilta, osa saatuja, harmaa fc taas ajat sitten ostettu. Housuissa varsinkin näin syksyllä ja talvea vasten farkkucollege ja pippuricollege on just hyviä ja taaperon kestäviä, kun taas paidat teen mieluiten joustocollegesta. Bodeja en taas tee mieluiten yhtään mistään, koska mun mielestä niissä on aikas kova duuni. Mutta sitten kun teen, niin tuon Myrsky jerseyn jälkeen olisi vielä toinenkin jersey odottamassa joskos sen leikkelisin. Ja  jonkin aika sitten ilmestynyt uusi väri Laventelikin oli näytepalassa niiiiin superkiva, että ehkä sitäkin on pakko saada bodyn verran....

Sit omien muksujen vaatetuksen lisäksi on syntynyt vielä pari muutakin vaatetta, ihan puolisalaa nekin! Jämäpaloista taskupaita lahjaksi yhdelle suloiselle 2-vuotiaalle ja sitten tuo allaoleva pipo ompeluryhmä Saumanvara hyväntekeväisyys huutokauppaan, jossa tällä kertaa kerätään rahaa Syöpäsäätiön "Pelasta miehet" -kamppanjaan (siis ex-movember tempaus). Huutokaupan tulot ohjataan eturauhassyöpä- ja kivestutkimukseen.


Niin ja siis vinkkinä tosiaan, että tämä Saumanvaran versio "Pelastetaan Eetut" -hyväntekeväisyyshuutokauppa käydään 1.11. facebookissa, huutokauppasivusto löytyy täältä, ja kohteita ilmestyy sinne nyt hiljalleen lokakuun ajan.  Multa sinne tulee nyt siis ainakin tuo talvilakki (koko noin 50) huudettavaksi! Katotaan löytyykö rakosta vielä muihin juttuihin.

Pipon mainio kaava on muuten Kaavailuja blogista, kaavan voi ostaa täältä
Tässäkin musta-vanilija joustocollege ja lisäksi luumun värinen jc*. Piilotasku oli välitön hitti myös oman taaperon sovittaessa tätä!







Mutta nyt taas yllä kipaiseva vankikarkuri kaipaa kuskia salama mcqueenille! Joten tsau!

- hanne

2017/09/26

TEKNISESTI PÄTEVÄ





Se ois nyt silleen, että vaikka nämä mun opinnot on ainakin osin vähän hitaanlaisesti edennyt tämän toistuvan lisääntymiseni myötä, niin teknisen työn opettajan opinnot on mulla nyt pulkassa!! Jiihaa!!

Pääaineena mulla on siis käsityötiede, ja tein teknisen työn open perus- ja aineopinnot laajana sivuaineena, mikä antaa mulle aineopettajan pätevyyden tuohonkin hommaan. Sopivasti tietenkin just nyt, kun uudessa opetussuunnitelmassa on kokonaan luovuttu tekstiili ja tekninen -jaottelusta ja puhutaan vain käsityöstä. Tämän myötä myös kaikki kässäopet olisivat jatkossa vain kässäopeja, ei siis teknisen ja/tai tekstiilin opettajia. Noh, aika näyttää että onko tästä tutkinnosta mulle työllistymisen kanssa hyötyä. Itse ajattelisin ja ennenkaikkea tietty toivoisin että on. Ainakin mä nyt ihan oikeasti voisin opettaa kumpaakin.  

Mutta vaikka en voisikaan siis tulevaisuudessa työelämässä leveillä molempien aineiden pätevyydellä, niin olipa kyllä niin superhypermukava ja mielenkiintoinen tutkinto tehdä, että en usko että koskaan asiaa harmittelisin. Erityisesti siksi, että näitä opintoja sai tehdä. Ei niinkään lukea ja päntätä ja kirjoittaa, vaan tehdä. Hankkia ajokilometrejä eri laitteille, kuten meidän opettaja asian ilmaisi. Ottaa näppituntumaa materiaaleihin ja työstötapoihin. Ja siinä missä tekstiilin puolella vain koneneulonta on ollut mulle ennestään kokonaan uusi tekniikka, niin teknisen puolella vain puun työstö käsityökaluin oli edes jossain määrin tuttua. Mutta nyt on kuulkaas kahden vuoden aikana sorvattu, hitsattu, sirkkelöity, porattu, sahattu, pakotettu, taottu, höylätty, kolvattu, hiottu, maalattu ja laserleikkurinkin kanssa kikkailtu. On myös mokailtu (paljon), rikottu, kiroiltu, teippailtu haavoja ja tehty turhaa työtä, mutta ennen kaikkea on opittu. Ja sehän se on ihan parasta, uusien juttujen kanssa puuhailu! Lisäksi meillä oli kerrassaan mainio porukka ns. saman sorvin äärellä, että aika onnistunut sivuainevalinta kaiken kaikkiaan.

Yksi mielenkiintoisimmista opeista on muuten ollut uudenlainen suhtautuminen estetiikkaan. Teknisen työn puolella se ei nimittäin joka työssä korostu ihan samalla tavalla, kuin mihin oon tekstiilipuolella tottunut. Se on ollut virkistävää! Esimerkiksi tuo yllä oleva, öh, pyörillä liikkuva nippusitein koottu muovinpala on yksi kurssityö, josta numeron sai ennen kaikkea sen mukaan kenen auto oli nopein. Ei siis tarvinnut hioa ja viilata, vaan miettiä vain, että miten mä saan kuljetettua tuon sähkömoottorin mahdollisimman nopeasti pyörien päällä pisteestä A pisteeseen B. Mä päädyin panostamaan keveyteen ja se kannatti, taisin olla toiseksi nopein! Rumahana tuo on ku mikä, mutta just se olikin niin virkistävää!



Aika tosi paljon opittavaa tietty yhä on, tai siis sitähän on loputtomiin! Mutta nyt on pohjaa mille voi jatkaa. Ja rohkeutta! Kun jotenkin itelle nuo puu-, metalli- ja elektroniikkatyöt on aina tuntunut jotenkin semmosilta, että käsi leikkautuu irti jo kun pikkasen katteleekin sirkkeliin päin. Mutta nyt tiedän, että ei irtoo, ellen työnnä sitä kättäni sinne suojalaitteiden alle. Tästä on hyvä jatkaa!

Yllä näkyvät laatikot tein muuten viimeisen jakson kurssityönä. Ohjeena oli kehittää jotain tuotetta eteenpäin omia tarpeita vastaavaksi, ja sitten valmistaa se. Tässä tapauksessa tein lelulaatikot, joita meille todellakin tarvittiin! Nämä pyrin valmistamaan niin, että laatikot on kestävät, tarvittaessa pinottavat, liikuteltavat, suljettavat, helposti siivottavat ja omaan makuun sopivat. Laatikoiden etuseinämät/kuviot on toteutettu laserleikkurilla vanerilevylle. Sitten maalasin toisen levyn ja liimasin nämä kaksi vanerilevyä päällekäin. Laatikot kokosin lamelloliitoksin. Vielä pari vuotta sitten olisin veikannut lamelloliitoksen tarkoittavan ehkä jotain italialaista perinnettä. 

Juuh, oppiminen on siistiä! 

-hanne