2014/07/18

SIVISTYNYT VAUVA


Tuossa juuri ennen blogi(ttomaan)koomaan vaipumistani toukokuussa, uhkailin pistää ilmoille vielä yhden vauvapostauksen. Se jäi silloin laittamatta, joten laitetaanpas nyt.

Baby Sophisticate on vauvan neuletakkimalli, joka on ollut (varmasti monen teidänkin) To Do -listalla tovin, ja nyt vihdoin puikkoillakin. Ystäviemme laskettu aika lähestyi keväällä, ja se mulla olikin mielessä, kun Wanhan sataman kässämessujen Titityy <3 Kerä kojulta sujahti ostoskassiini kaksi vyyhtiä Louhettaren luolan Pohjan neito -lankaa, värinä hopea. Lanka on 100% superwash -merinovillaa, joten se soveltuu erihyvin lasten vaatteisiin. Väri ei kuvassa taaskaan pääse oikein oikeuksiinsa, mutta se on sitä tuttua ja taattua Louhettaren luolan kauneutta alusta loppuun asti.


Itse villatakin ohjehan löytyy Ravelrystä ilmaiseksi, ja mikä vielä parempaa - neuletakki neulotaan top-down tyylisesti pääntiestä alaspäin, ilman sauman saumaa! Ei oo kuulkaas monimutkainen tekele! Ja jos vielä helpommalla haluaa päästä (niinkun mä halusin tietty), niin Äidin lintu -blogista löytyy ohjeen suomennos.

Lisähaastetta sain kuitenkin, kun totesin että alkuperäinen ohje on tehty vieläkin selvästi paksummalle langalle, kuin mitä tämä Pohjan neito on. Kokeilin ensin tehdä neuletta ohjeen suuremman koon mukaan (6-12kk) mutta sekin osoittautui liian pieneksi. Siispä päädyin muokkaamaan ohjetta kauttaaltaan hieman isommaksi. Ja eikö olisi tosi näppärää, jos olisin tuolloin tarkasti laittanut ylös muokkaukset ja voisin ne teille nyt tähän kertoa? Mutta enpä ottanut!! Sorppa!! Jos joku ehdottomasti ne tarvitsee, niin voinen pyytää takin uudelta omistajaltaan pikalainaan ja kokeilla laskeskella silmukoita. 

Väitäisin kuitenkin, että aloituskierroksella silmukoita oli ohjeen isomman koon 34 silmukan sijaan muistaakseni 40 tai 42, ja samassa suhteessa kasvattelin myös muita mittoja. Siltikin takki on aika pikkuruinen, luulisin että menee 2-4kk ikäiselle. Mutta eipä tässä nokkakaan kauan tuhissut ja lankaa meni suurin piirtein puolitoista vyyhtiä. Sitä jäi siis vielä töppösten verran!



-hanne

ps. kiitos kaikille teille takaisintervetulotoivotuksista <3

2014/07/13

HEI TAAS!

Toivottavasti teitä vielä sieltä ruudun takaa löytyy!


Aloittaiskohan sitä pahoitteluilla vai selittelyillä? 
Viimeinen postaus näyttäisi olevan kahden kuukauden takaa! Huh! Siinä kohtaa kun hyvältä ystävältäni oltiin kysytty että "onko sillä Eilen Tein -blogaajalla kaikki kunnossa, kun blogi on hiljentynyt?" tuli viimeistään aika huono omatunto. Vannon, että jos olisin tiennyt että tämä tauko venyy näin kovasti, olisin ihan suosiolla ilmoittanut blogilomasta. Mutta kun oon joka viikko ajatellut, että en mä nyt mitään taukoa pidä, teen ihan kohta postauksen...Juuh, mun ihan kohtat on toisinaan aika pitkiä. Jokkehan olisi tietty tämän voinut etukäteen kertoakin, koska ainakin kotihommien kanssa mä usein "ihan kohta vien ruokalautasen sohvalta tiskipöydälle" ja "ihan kohta viikkaan nää vaatteet tästä kaappiin". Hih.

Taukoiluni takana on kaikenmoista (joista lisää myöhemmin), mutta yhtenä isoinpana asiana se, että mä en oo oikeasti tehnyt yhden yhtä käsityötä! En neulonut, en virkannut, en ommellut, en mitään! Ihan outoa! No, paitsi nyt kuluneen viikon aikana taas vihdoin ja viimein. Nyt on myös vihdoin pari betonimuottia jo jemmassa, neuletyö kohta valmis ja seuraava saippuaresepti valittuna. Että vähitellen, vähitellen! Täytyy myöntää, että jonkin verran iski näköjään käsityöuupumus, kun sai kesäkuun alussa puristettua työllä ja tuskalla viimeiset koulutyöt palautukseen. Kaippa se sitten on tässä käsityöttömyyden takanakin. Mutta tästä se taas lähtee, kesätöitäkin on enää kaksi viikkoa ennen lomaa. Jee sille!


Mä ajattelin, että mun paluupostaukseksi sopii toinen todellinen "ihan kohta" projekti. 

Kaksi vuotta sitten(!!), kesällä 2012 oltiin ystävien maatilalla vierailulla. Sain silloin samaiselta vierailulta mukaan vanhasta navetasta pelastetun ruosteisen lämpölampun. Lampun antanut on ollut blogin innokas lukija, ja antoi lampun ajatuksella että keksisitkö tästä tehdä jotain. No, uskomattoman oivaltava suunnittelmani oli tehdä tästä lampusta lamppu! Ha! Mitä luovuutta! Mutta kun kerta aihio on niin valtaisan hieno ja meillä keittiön katossa lampun menevä kolo, niin mikä jottei! 

Niin ja rehellisyyden nimissä sanottakoon, että Jokke on vastuussa aika monesta työvaiheesta tässä projektissa.


Alkutilanne oli aika vääntynyt ja ruosteinen. Ensimmäisen kerran tämä projekti liikahti eteenpäin silloin kesällä 2012 heti pian lampun saamisen jälkeen. Silloin harjailin lampun kehikon teräsharjalla läpi ja sainkin irti melko suuren osan näppeihin tuntuvasta ruosteesta.



Ruosteen perusteellisempaa poistoa miettiessäni kuin tilauksesta Susanna pisti ilmoille postauksen omasta ruosteenpoistokokeilusta. Siinäpä ratkaisu! Hain apteekista sitruunahappoa, ämpäriin muutama litra lämmintä vettä, 200g sitruunahappoa (Susannan ohjeen mukaan oikea suhde olisi 100g/1 litra) ja seos seisomaan yön yli. Enpä tietenkään ollut tajunnut ottaa kuvaa lopputuloksesta, mutta ylläolevassa kuvassa näkyy jo varsin hyvin irti ravisseen ruosteen määrä! Ja toden totta, seuraavana päivänä huuhtelin ämpäristä lähes ruosteettoman kehikon! Pinta oli toki epätasainen, Jokke sitä myöhemmin vielä hieman hioi tasaisemmaksi.


Sitten lamppu unohtuikin pitkäksi aikaa. Olikohan se alkuvuonna 2013, kun Jokke lopulta harjasi ja hioi lampun kuvunkin siistiksi pahimmasta ruosteesta. Pinta pyyhittiin vielä tinnerillä pinnan puhdistamiseksi. Sitten kuvun sisäpuoli sai pintaansa valkoisen maalin. Sitten, arvatkaa mitä, projetki unohtui taas VUODEKSI!




Helmikuussa 2014 me lopulta todettiin, että nyt me todella nyt tarvitaan se keittiön lamppu. Jokke tarttui työhön, ja maalaili lampun kehikon sekä kuvun ulkopuolen ensin kauttaaltaan pariin kertaan valkoisella pohjamaalilla ja lopuksi vielä parin kerroksen verran kiiltävällä mustalla. 



Ja juu...taisi siinä mennä vielä pari kuukautta, että jostain kaapinperältä saatiin kaivettua esiin punainen kangasjohto ja polttimo, ja värkättiin lamppu vihdoin ja viimein sinne keittiön kattoon. Joskus sitä hiljaa hyvä tulee, mutta ehkä tämä lamppu olisi aivan yhtä kiva nopeamminkin tehtynä!

Mutta nyt on meikä takaisin ruudun takana ja keittiössä uusi hieno kattovalo! 
Ja tällä kertaa palaan takaisin linjoille oikeasti PIAN! ;)

-hanne

2014/04/29

HARSOHULLUTUS


En kyllä äkkiä muista koska olisin viimeksi innostunut niin kovasti kässähommasta, kuin nyt innostuin harsojen tuunaamisesta! Miten outo innostumiskohde! Mä uhosin Jokelle perustavani vielä harsotehtaan tänne, ja harsotan kaikkien kavereiden vauvat ja vaikka ne kaveritkin! Kivaa, helppoa ja helposti kivaa!

Kaikki lähti siitä, että kasasin leijonapojan tulevalle äidille vaippakakkua, ja halusin sinne harsoja mukaan. Kuukausi aiemmin olimme tehneet toisen leijonapojan äidille vaippakakun, ja sinne ostimme tyylikkäitä Smålfolk -harsoja mukaan. Mutta nyt en löytänyt muita yhtä hienoja, enkä halunnut ostaa samoja. Ostin siis Prismasta Pikku Piian harsopaketin ja ajattelin että laitan vaan niitä perusvalkoisia harsoja vaippakakkuun, mutta sittenpä tuli mieleen että perunanpainanta on mulla vielä kokeilematta! Ainakin Kotipalapeli ja Piipadoo tuli äkkiseltään mieleen inspislähteeksi. Päädyin  käyttämään tuota samaa puolikuuta, ylläri ylläri, ja vitsi että tuli kiva! Tein vielä  toisellekin vauveliinille perunapainantaharson, kolmioireunuksilla.

Ja kun kerta tuunaamisen alkuun oli päästy, ja laatikossa pyöri pussi DEKA -batiikkiväriä, niin päätinpä koklailla liukuvärjäystäkin. Värjäyksen tein abouttiarallaa hieman samaan tyyliin kun viime kevään kokeilut (täällä ja täällä): Tein eka superlaihan väriseoksen pieneen vesimäärään ja dippasin sinne koko harson. Sitten sekoitin veteen lopun värijauheen ja upotin alareunan väriin. Sitten aina muutaman minuutin välein lisäsin reippaalla otteella kuumaa vettä väriseokseen ja syötin harsoa hiljalleen aina vähän pidemmälle veteen.



Vaikea sanoa että kuinka hyvin tuo painoväri pysyy harsoissa, voi hyvinkin olla, että se ahkerassa käytössä vähitellen kuluu. Liukuvärin uskoisin sen sijaan pysyvän oikein hyvin. Mutta ens tuunauskerralla hommaan kyllä vaan vähän laadukkaampia harsoja tai ompelen ne ite! Ikean harsot tuntui jo huomattavasti parempilaatuisilta. Onko vinkkejä muista hyvistä, valkoisista ja kohtalaisen edullisista harsopaketeista? Tai onko kokemusta mistä saisi hyvää harsokangasta, jos vaikka itse ompelisi?


Ja vielä ne vaippakakut. Näihin meni molempiin se Pampersin 58 vaipan paketti ja molempiin tein vielä tuttinauhat mukaan. Sinisen vaippakakun tuttinauhaan kirjailin "ihanin" ja tuossa keltaisessa lukee vauvan sympaattinen työnimi.

Mulla olis vielä yksi vauvajuttu esittelemättä, mutta muuttuuko tämä pian vauvablogiksi, jos on kolme perättäistä "tein kaverin vauvalle" -postausta?

:D

-hanne

2014/04/24

LEIJONAPOJAT






Mun kaksi rakasta rakasta työkaveria saavat molemmat pojan, toinen jo syntyi, ja toinen seuraa perässä ihan kohta! Jee! Syksyllä kässämessuilta mukaan lähti Murun ihastuttavaa Leo -luomupuuvillaneulosta, josta nyt ompelin pojille Ottebre 3/2013 lehden Star Star -leikkipuvun kaavoilla kesäpotkarit. Nämä on niin liikuttavat!



Ja ihana on tosiaan kangaskin! Näihin Murun neuloksiin mä oon päässyt käsiksi oikeastaan vain messuilla, mutta ainaskin tällä hetkellä niitä näyttäisi myyvän myös Vanja Sea, rajoitetun erän verran. Leon lisäksi mun omaa silmää miellyttää erityisesti myös Parvi -neulos. Siitäkin vois saada vaikka mitä ihanaa! 

Apua, lanka-addikti mussa tuntuu saaneen pikkusisaren, kangasaddiktin!! Vaviskaa, te asuntomme pienet neliöt ja lompakkoni vähäiset kolikkoni!

-hanne

2014/04/20

VIIMEINEN VÄINÄMÖINEN








Ja hyvää pääsiäistä ystävät!
Nyt on käytetty tuo Louhettaren luolan Väinämöinen pientä sinistä nöttöstä vaille loppuun asti! Johan siitä syntyi huivi ja pipo...Mutta jotenkin nyt koin syvää kiintymystä tähän lankaa. Viimeiseksi halusin vielä jotain harmaavoittoista, vaikka sitä olikin jäljellä ihan tosi vähän vaan.

Musta tuli viime keväisten Ruista ranteeseen -kämmenikkäiden myötä vannoutunut kämmenikäs ihminen. Kämmenikkäiden kans kun on vaan niin helppo elää; kädet pysyy lämpiminä ja tarvittaessa saa jemmattua sormetkin sinne sisään jos on enemmän viimaa. Ja sit voi tietty käyttää helposti kännykkää, mikäs sen tärkeämpää! Niinpä langanloput päätyi kämmenikkäiksi. Nämä tein hieman muunnellen tuota mun Ruista ranteeseen -ohjetta, silmukkamäärän taisin tiputtaa peräti neljäänkymmeneen, varsi on tietty paljon lyhyempi ja resorit pidemmät. Hieman meinasi tuo harmaa loppua kesken, ja varsi oiskin voinut olla vähän pidempi, mutta toimii nuo noinkin.


Ja että nyt erityisesti välittyisi tämä pääsiäinen, niin pakko kuulkaas laittaa tähän pääsiäisnoita kissoineen. Tämän on pienen pieni hanne omin pikku kätösin, tunteella ja innolla askarrellut joskus vuosia sitten. Tuo kissa on niin liikuttava! Noita-akka pääsi kissoineen koristamaan nyt pääsiäisenä mun vanhempien pihalle perinteisen pääsiäiskuusen(?!?) oksia pääsiäisen ajaksi.


Jännä muuten, että mua edelleen neulotuttaa, vaikka on jo aikas kunnolla kevät. Yleensä tähän aikaan alkaa neulonta tökkiä. No mutta tänään lähti tilaukseen Molla Millssin UUSI VIRKKURI -KIRJA!!!! joten ehkä se...ööö...virkkuusi(?) sieltä nostaa taas päätään! Lisäksi tein nyt viikonloppuna kevään ekat betonihommelit, ja se jos mikä on aina varma kesän merkki ;) 

Vieläkö te neulotte?

-hanne

2014/04/05

SE LÄMMITTÄÄ PÄÄTÄ


Mä sain taas tuta oman älykkyyteni kun aloin kirjoittamaan tätä postausta. Kirjoitin nääs, että tein tällaisen kevyemmän kevätpipon, jonka tarkoitus on vaan vähän lämmittää päätä. Juuh, keksin siis aivan uuden käyttötavan pipolle - pään lämmittäminen.

Se mitä yritin sanoa, on että mulla on sellainen pää (ja korvat!!!), että se (ne) tarvittee päällensä jotain vielä pitkälle alkukesäänkin. Ei tietty mitään superkuumaa tai lämmintä, mutta jotain. Ja tällainen ohuesta langasta tehty kevyt pipo pienine tuuletusaukkoineen ajaa erinomaisesti asian ainakin toistaiseksi. Ehkä joku puuvillalanka+pantasysteemi voisi olla sitten vähän myöhemmin kepoisampi, mutta koska tätä ihanaista Väinämöistä oli vielä jäljellä lempparihuivista, niin eihän sitä nyt passanut jättää käyttämättä.

KROOKUS -KEVÄTPIPO [ohje]


Lanka: Louhettaren luolan Väinämöinen, väri Farkku
Puikot: nro 3 sukkapuikot tai pyöröpuikot
Menekki: noin 45g
Koko: löysähkö malli, korkeus noin 25cm


Reunus:
Luo puikoille 119 silmukkaa. Suosittelen hieman joustavaa luomistapaa, esim. saksalaiseen tyyliin (German Twist Cast on -tapa, ohjevideo esim. täällä). Jaa silmukat tasaisesti puikoille. *Neulo 1 krs oikein, 1 krs nurin*. Toista *-* vielä 8 kertaa tai kunnes reunus on halutun korkuinen. Mun pipossa tein reunusta 16 krs ja reunus on noin 3 cm korkea.

Pitsineule:
Tästä eteenpäin neulotaan sileää, eli kaikki silmukat oikein. Neulo 1 krs kaikki silmukat oikein. Sitten aloitetaan pitsineulekuvio. Se sijoittuu viimeisen puikon alkupuolelle. Neulo aina oikein, kunnes kierroksella on neulomatta 27 silmukkaa (tämä sijoitaa pitsikuvion sitten myöhemmin kavennuksissa kavennusten väliin). Aloita pitsineule alla olevan kuvion mukaisesti. Omassa pipossani toistin mallikuviota kuusi kertaa ennen kavennuksia.



        *kaavio tehty Knitting Pattern -sivuston avulla 


Kavennukset:
Aloita kavennukset samalla kierroksella, kun aloitat pitsineuleen mallikerran seitsemännen kerran alusta.
Neulo heti kierroksen alussa *2 s oikein yhteen, neulo 15 s*. Toista *-* vielä 6 kertaa, eli koko kierroksen ajan. Neulo 1 krs oikein (tehden kuitenkin samalla pisineuletta kaavion mukaan). *Neulo 2 s oikein yhteen, neulo 14 s*. Toista *-* koko kierros. Neulo 1 krs ilman kavennuksia. *Neulo 2 s oikein yhteen, neulo 13 s*. Toista *-* koko kierros. Neulo 1 krs ilman kavennuksia. Jatka näin neuloen siis kavennukset joka toinen kierros. Jokaisella kavennuskierroksella kavennusten välissä on yksi silmukka vähemmän.

HUOM.
Kun kavennukset siirtyvät pitsineulekuvion päälle, jatka vielä pitsineuletta toistamalla kuvion rivejä 1 ja 2. Kun kavennusten välissä on enää 4 s, lopeta sekä pitsineule että välikierrokset. Neulo siis kaikki silmukat oikein ja tee kavennukset joka kierroksella. 

Kun silmukoita on jäljellä noin about 10, katkaise lanka ja vedä se silmukoiden läpi. 

Viimeistely:
Päättele langat ja höyrytä pitsikuvio huolellisesti, että kuvio aukeaa paremmin.


Untolla on kyllä nyt kiinnostuskiikarit hukassa.
 
No, mä tästä jatkan pään lämmittämistä viinilasillisella lauantain ja äitin vierailun kunniaksi. Nähään!

-hanne

2014/03/30

KERÄPUSSI



Tää meikän pussukka vaatii vielä ehkä jonnin verran jatkokehittelyä ollaakseen super, mutta on se silti jo nyt varsin kiva ja toivottavasti aika toimivakin. Mä neulon koulussa paljon, ja tuntuu että kaikki mun kauniit kerät hajoaa alta aikayksikön, kun heittelen ne aina vain tuonne repun pohjalle muiden kamojen joukkoon. Keräpussukan/-suojan teko onkin ollut listalla tovin, ja nyt viimein, kun on tuhat ja yksi koulutyötä tehtävänä, näen tarpeellisimmaksi tehdä tämän juuri nyt. Tietty!

 
Tässä pussukassa sain monta käsityöllistä kärpästä yhdellä iskulla varsinaisen pussukan lisäksi. Mä nääs näpsäkästi yhdistin useamman mielessä olleen ajatuksen ja kokeilun samaan työhön. Mä kokeilin:

a) Miltä rullaverho tuntuu ompelumateriaalina 
b) Testasin koneparsintaa mun uudella kirjontapaininjalalla (jee!) ja 
c) Kokeilin laatikkopussin tekemistä, maan mainio ohje löytyy TÄÄLTÄ


Ja sitä jatkokehittelyä tarvitaan:

a) Rullaverhokangas on hyvän jämäkkä materiaali, mutta siihen tulee ryppyjä nopeasti. Lisäksi valkoinen väri ei oo ehkä paras tähän pussiin...miltäköhän tää mahtaa näyttää, kun se on kuukauden päivät pyörinyt mun repussa? En myöskään vuorittanut pussia koska ajattelin että siitä tulisi liian raskas/jäykkä. Ajattelin väärin.

b) Koneparsinta on MAHTAVAA, vaikka tuosta mun "lankakerästä" tulikin aivan liian iso pussin kylkeen. Mut kuiteski. Mä <3 koneparsinta. 

c) Juu...ymmärrän että laatikko ei ehkä oo optimaalisin muoto pyöreille kerille, mutta tykkään tästä silti. Ehkä voisin kokeilla ommella nuo kulmasaumat hieman pyöreiksi? Ja tykkään tästä, vaikka unohdinkin ommella vetoketjun alkuun ja loppuun sellaiset kankaiset lipareet...ymmärrän nyt, että ne ei oo pelkät koristeet, vaan autta(isi)vat huomattavasti vetoketjun käytöä...jooh, eli ens kerralla ne mukaan. Tänne mahtuu puikot mukaan, se oli hyvä. Keriä menee kaksi ja molempien kerien langoille on omat purjerenkaalla vahvistetut ulostuloreiät. Mutta ehkä lisäksi teen kuiteski vielä sellaisen yhden kerän versionkin, siis pyöreän pussukan johon menee just yksi pyöreä kerä.


Koneparsintaa, mun kone on PFAFF Ambition 1.5 ja paininjalka on siis avoin vapaa tikkausjalka

Ai ja nuo lankakerät ovat Wanhan sataman kässämessuilta ostamaani Louhettaren luolan Pohjan neito -lankaa, värinä Hopea. Kaunis kaunis lanka!

Semmosta! Sit ehkä pitäis niitä kouluhommia...Tsau!

-hanne

2014/03/23

OODI HUIVILLE


Mä niin tykkään tästä. Tykkään tykkään tykkään. Mä rakastan huivin lankojen värejä ja mä rakastan tätä huivin mallia! Tämön ihana! IHANA! Mä halaan ja pussailen tätä, ja kietoudun siihen uudelleen ja uudelleen ja tykkään siitä ikuisesti!

Lankana mulla on tässä Louhettaren luolan Väinämöistä*. Valkkasin väreiksi sinisen Farkun ja harmaan Savun. Valinta oli helppo, koska ne nyt sattuivat olemaan ehkä maailman kauneimmat vyyhdit. Tuo sininen, se on kuulkaas ihanimman värinen sininen ikinä ja harmaan sävy on mukavan lämmin. Molempien lankojen väri ja pinta on elävä, mutta kuitenkin rauhallinen. Huivi ei siis pidä nyt sisällään varsinaista värien ilotulitusta, ja raidoitus voisi ehkä päästä paremmin esiin voimakkaammilla kontrasteilla, mutta nämä nyt on vaan aivan mun värit! Huiviin sain Jonnalta Kerästä vyyhdit kumpaakin sävyä, ja sinistä ostin vielä yhden vyyhdin lisää, kun se uupui vähän kesken. Nyt mulla on sitten sitä ihanaa sinistä jäljellä vielä muihinkin puuhiin. Ja jäi sitä harmaatakin nykerö. Jotain kivaa pitää näistä vielä tehdä!




Ja sit tämä malli. Voi Veera Välimäki! Huivi on tietenkin Veeran Stripe Study -huivi. Tämä on itseasiassa mun ensimmäinen Veeran mallin mukaan tehty neule, vaikka multa löytyy kyllä hyllystä myös Veeran kertakaikkisen hieno Lankaleikki -kirja. Sieltä olisi muutama malli ehdottomasti tehtävä, ehkä sitten seuraavan neuloosin iskiessä! Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa myös Veeran Ravelryn neulemallikokoelma

Nyt mä halusin valkata itelleni ison ja selkeän huivin, ja sitä tämä todella on. Huivi on suunnitteltu selkeäksi tehdä, eikä lankoja jää pääteltäväksi kuin kaksi molempia värejä. Huivin jujuina on Veeralle tyypillinen kauniisti laskeutuva ja joustava ainaoikein neulepinta, mielenkiintoinen raidoitus ja lyhennetyt kierrokset. Huivi on kolmiohuivi, mutta raikkaan epäsymmetrinen. Osaisinpa tällaisen vielä joskus itsekin suunnitella!


Tässä nyt yhdistyi kaksi hienoa ja laadukasta suomalaista, Louhettaren luolan Väinämöinen kauniine sävyineen ja neulonnan rokkistaran Veera Välimäen Stripe Study. Lämmin lämmin suositus molemmista! 

Terkut myös Elmalta, että ihana on.

-hanne

*osin siis saatu blogin kautta, osin itse ostettu

2014/03/16

NEULAVIHKO





Vähäkö ois, jos vielä joku päivä löytäisin sen mystisen kätkön, jonne katoaa kaikki mun pinnit, neulat ja pampulat. Siinä olis kuulkaas loppuelämän varastot noita kaikkia! No mut neuloja varten tein nyt oman jemman, josko ne vähän paremmin pysyis tallessa. Voi nimittäin tietenkin olla, että niiden katoamista on edesauttanut se, että oon yleensä jemmaillut niitä esim. lähimpään lankavyötteeseen, housujen taskun suuhun ja pöydän reunalle...Ja saattaapa pari neulaa löytyä myös sohvan käsinojaan painuneenakin. Ja öö...ehkä myös verhosta. Ja sisustuskorin reunasta. Siis paikoista, joihin helposti yllän tästä käsityönurkkauksestani (sohvalta). Tämmösessä neulavihossa neulat pysynevät ehkä vähän paremmassa tallessa ja kulkeutuvat myös näppärämmin kouluun kirjontatunnille. Ei tästä tullu lähellekkään niin hieno kuin syksyisestä ompeluteknologian neulatyynystä, mutta ihan toimiva kuiteski.





Mutta se on mikä tässä neulavihossa on erityisen siistiä on se, että nyt on kyllä monenmoista koulussa opittua tungettuna samaan työhön: Kansien sisäpuoli on värjäyskurssilla värjättyä kangasta, samoin vihon sivujen villa on itse värjättyä ja tietenkin siten myöhemmin myös itse huovuttamaa. Ja kirjonnat on tietty myös itse tehtyjä, joskin tuo kirjontakäsiala vaatii kyllä todella vielä harjoitusta.



Napin valkkasin edesmenneeltä mummaltani peritystä nappikokoelmasta. Ajattelin että se tuo vihkoseen kivan lisän, kun mumma oli kerta itsekin innokas kirjoja. Semmonen mustakin vielä tulee!

-hanne

2014/03/10

KAHVITAUOLLA


No niin, täällä taas, johan tässä vierähti enemmänkin kuin kahvitauon verran postausten välillä! Aikaa ja ennen kaikkea energiaa vie koulun aika tiiviin ohjelmiston lisäksi Jokkeseni todella invalidisoiva selkäkipu. No, vielä viikko ja päästään leikkaukseen, ehkä sitten helpottaa. Mutta nyt just jotenkin tuntuu, että neulomukset ja ompeluksetkin etenee takkuillen, vaikka koko ajan jotain yritän väkertää....Siispä tein taas saippuaa! Mainio ratkaisu!

Nooh, ei sekään nyt tietenkään aivan silleen onnistunut kuin ajattelin, tuossa pitäisi nääs olla pienoista marmorimaista kuviota noiden kahden värin risteymäkohdassa. Mutta on tuo nyt parempi kuin viimekertainen kasvissosekeiton näköinen saippua!


Tämän saippuan rasvoina on kaakaovoita, kookosrasvaa, oliiviöljyä, risiiniöljyö sekä palmuöljyä. Reseptinä on Saara Kuhan Saippuakirjan Hyvä perussaippua -resepti, jota Saara kehuu yhdeksi omaksi lempireseptikseen. Jaoin saippuamassan kahtia ja sekoitin toiseen aavistuksen kahvia sekä hieman kahvinpuruja. Kahvisaippua on kuulemma hieman kuorivaa ja se poistaa hyvin hajuja. Ainakin nyt tässä on kiva, mieto kahvin ja kaakaon tuoksu. Toivottavasti se säilyy!

Ruususuolasaippua

Ai ja sainhan mä viimein käyttöön myös nuo aiemmat saippuaerät! Siis mun itse tekemää saippuaa!! Jee sille! Mun aivan ehdoton suosikki noista mun tekeleistä on tuo ylläoleva suolasaippua. Se ei kyllä kauheasti vaahtoa, mutta eipä tuo haittaa. Suolasaippua on suolan vuoksi hellävarainen ja oonkin sillä nyt kokeen omaisesti pessyt iltaisin kasvojakin, vaikka mulla on varsin atooppinen ja herkkä iho. Mielenkiintoista nähdä, että vaikuttaako tuo saippua suuntaan tai toiseen kasvojen ihon kunnon osalta. Se on myös siitä ihanaa, että se ei tarvitse alleen saippuatelinettä! Suolasaippuan voi iskeä suoraan altaan reunalle, ja se pysyy siinä hyvänä ilman että muuttuu limaiseksi tai valuttaa pitkin allasta semmosta keltaista saippualimaa.

Avokadosaippua ja kehäkukkasaippua

Toinen suosikki on vasemmanpuoleinen avokadosaippua. Se on silkkisen tuntuista ja vaahtoaa ihanasti. Yllättäen tuo oikeanpuoleinen saippuakin (mun ensimmäinen oma reseptikokeilu!!) onnistui ihan kohtalaisesti, saippua vaahtoaa hyvin ja sopivan kovaa, mutta kasvissosekeittomainen ulkonäkö ei oikein houkuttele. Lisäksi sähelsin ilmeisesti aivan liikaa keltaisen värin kanssa, sillä saippuan vaahto on todella keltaista! Lähteehän se huuhdellessa pois, mutta ei se nyt silti oo ehkä kovin toivottava ominaisuus. Huoh. Ehkä mä vielä pitäydyn Saaran resepteissä.
 
Mukavaa alkavaa viikkoa ystävät!

-hanne