2014/04/24

LEIJONAPOJAT






Mun kaksi rakasta rakasta työkaveria saavat molemmat pojan, toinen jo syntyi, ja toinen seuraa perässä ihan kohta! Jee! Syksyllä kässämessuilta mukaan lähti Murun ihastuttavaa Leo -luomupuuvillaneulosta, josta nyt ompelin pojille Ottebre 3/2013 lehden Star Star -leikkipuvun kaavoilla kesäpotkarit. Nämä on niin liikuttavat!



Ja ihana on tosiaan kangaskin! Näihin Murun neuloksiin mä oon päässyt käsiksi oikeastaan vain messuilla, mutta ainaskin tällä hetkellä niitä näyttäisi myyvän myös Vanja Sea, rajoitetun erän verran. Leon lisäksi mun omaa silmää miellyttää erityisesti myös Parvi -neulos. Siitäkin vois saada vaikka mitä ihanaa! 

Apua, lanka-addikti mussa tuntuu saaneen pikkusisaren, kangasaddiktin!! Vaviskaa, te asuntomme pienet neliöt ja lompakkoni vähäiset kolikkoni!

-hanne

2014/04/20

VIIMEINEN VÄINÄMÖINEN








Ja hyvää pääsiäistä ystävät!
Nyt on käytetty tuo Louhettaren luolan Väinämöinen pientä sinistä nöttöstä vaille loppuun asti! Johan siitä syntyi huivi ja pipo...Mutta jotenkin nyt koin syvää kiintymystä tähän lankaa. Viimeiseksi halusin vielä jotain harmaavoittoista, vaikka sitä olikin jäljellä ihan tosi vähän vaan.

Musta tuli viime keväisten Ruista ranteeseen -kämmenikkäiden myötä vannoutunut kämmenikäs ihminen. Kämmenikkäiden kans kun on vaan niin helppo elää; kädet pysyy lämpiminä ja tarvittaessa saa jemmattua sormetkin sinne sisään jos on enemmän viimaa. Ja sit voi tietty käyttää helposti kännykkää, mikäs sen tärkeämpää! Niinpä langanloput päätyi kämmenikkäiksi. Nämä tein hieman muunnellen tuota mun Ruista ranteeseen -ohjetta, silmukkamäärän taisin tiputtaa peräti neljäänkymmeneen, varsi on tietty paljon lyhyempi ja resorit pidemmät. Hieman meinasi tuo harmaa loppua kesken, ja varsi oiskin voinut olla vähän pidempi, mutta toimii nuo noinkin.


Ja että nyt erityisesti välittyisi tämä pääsiäinen, niin pakko kuulkaas laittaa tähän pääsiäisnoita kissoineen. Tämän on pienen pieni hanne omin pikku kätösin, tunteella ja innolla askarrellut joskus vuosia sitten. Tuo kissa on niin liikuttava! Noita-akka pääsi kissoineen koristamaan nyt pääsiäisenä mun vanhempien pihalle perinteisen pääsiäiskuusen(?!?) oksia pääsiäisen ajaksi.


Jännä muuten, että mua edelleen neulotuttaa, vaikka on jo aikas kunnolla kevät. Yleensä tähän aikaan alkaa neulonta tökkiä. No mutta tänään lähti tilaukseen Molla Millssin UUSI VIRKKURI -KIRJA!!!! joten ehkä se...ööö...virkkuusi(?) sieltä nostaa taas päätään! Lisäksi tein nyt viikonloppuna kevään ekat betonihommelit, ja se jos mikä on aina varma kesän merkki ;) 

Vieläkö te neulotte?

-hanne

2014/04/05

SE LÄMMITTÄÄ PÄÄTÄ


Mä sain taas tuta oman älykkyyteni kun aloin kirjoittamaan tätä postausta. Kirjoitin nääs, että tein tällaisen kevyemmän kevätpipon, jonka tarkoitus on vaan vähän lämmittää päätä. Juuh, keksin siis aivan uuden käyttötavan pipolle - pään lämmittäminen.

Se mitä yritin sanoa, on että mulla on sellainen pää (ja korvat!!!), että se (ne) tarvittee päällensä jotain vielä pitkälle alkukesäänkin. Ei tietty mitään superkuumaa tai lämmintä, mutta jotain. Ja tällainen ohuesta langasta tehty kevyt pipo pienine tuuletusaukkoineen ajaa erinomaisesti asian ainakin toistaiseksi. Ehkä joku puuvillalanka+pantasysteemi voisi olla sitten vähän myöhemmin kepoisampi, mutta koska tätä ihanaista Väinämöistä oli vielä jäljellä lempparihuivista, niin eihän sitä nyt passanut jättää käyttämättä.

KROOKUS -KEVÄTPIPO [ohje]


Lanka: Louhettaren luolan Väinämöinen, väri Farkku
Puikot: nro 3 sukkapuikot tai pyöröpuikot
Menekki: noin 45g
Koko: löysähkö malli, korkeus noin 25cm


Reunus:
Luo puikoille 119 silmukkaa. Suosittelen hieman joustavaa luomistapaa, esim. saksalaiseen tyyliin (German Twist Cast on -tapa, ohjevideo esim. täällä). Jaa silmukat tasaisesti puikoille. *Neulo 1 krs oikein, 1 krs nurin*. Toista *-* vielä 8 kertaa tai kunnes reunus on halutun korkuinen. Mun pipossa tein reunusta 16 krs ja reunus on noin 3 cm korkea.

Pitsineule:
Tästä eteenpäin neulotaan sileää, eli kaikki silmukat oikein. Neulo 1 krs kaikki silmukat oikein. Sitten aloitetaan pitsineulekuvio. Se sijoittuu viimeisen puikon alkupuolelle. Neulo aina oikein, kunnes kierroksella on neulomatta 27 silmukkaa (tämä sijoitaa pitsikuvion sitten myöhemmin kavennuksissa kavennusten väliin). Aloita pitsineule alla olevan kuvion mukaisesti. Omassa pipossani toistin mallikuviota kuusi kertaa ennen kavennuksia.



        *kaavio tehty Knitting Pattern -sivuston avulla 


Kavennukset:
Aloita kavennukset samalla kierroksella, kun aloitat pitsineuleen mallikerran seitsemännen kerran alusta.
Neulo heti kierroksen alussa *2 s oikein yhteen, neulo 15 s*. Toista *-* vielä 6 kertaa, eli koko kierroksen ajan. Neulo 1 krs oikein (tehden kuitenkin samalla pisineuletta kaavion mukaan). *Neulo 2 s oikein yhteen, neulo 14 s*. Toista *-* koko kierros. Neulo 1 krs ilman kavennuksia. *Neulo 2 s oikein yhteen, neulo 13 s*. Toista *-* koko kierros. Neulo 1 krs ilman kavennuksia. Jatka näin neuloen siis kavennukset joka toinen kierros. Jokaisella kavennuskierroksella kavennusten välissä on yksi silmukka vähemmän.

HUOM.
Kun kavennukset siirtyvät pitsineulekuvion päälle, jatka vielä pitsineuletta toistamalla kuvion rivejä 1 ja 2. Kun kavennusten välissä on enää 4 s, lopeta sekä pitsineule että välikierrokset. Neulo siis kaikki silmukat oikein ja tee kavennukset joka kierroksella. 

Kun silmukoita on jäljellä noin about 10, katkaise lanka ja vedä se silmukoiden läpi. 

Viimeistely:
Päättele langat ja höyrytä pitsikuvio huolellisesti, että kuvio aukeaa paremmin.


Untolla on kyllä nyt kiinnostuskiikarit hukassa.
 
No, mä tästä jatkan pään lämmittämistä viinilasillisella lauantain ja äitin vierailun kunniaksi. Nähään!

-hanne

2014/03/30

KERÄPUSSI



Tää meikän pussukka vaatii vielä ehkä jonnin verran jatkokehittelyä ollaakseen super, mutta on se silti jo nyt varsin kiva ja toivottavasti aika toimivakin. Mä neulon koulussa paljon, ja tuntuu että kaikki mun kauniit kerät hajoaa alta aikayksikön, kun heittelen ne aina vain tuonne repun pohjalle muiden kamojen joukkoon. Keräpussukan/-suojan teko onkin ollut listalla tovin, ja nyt viimein, kun on tuhat ja yksi koulutyötä tehtävänä, näen tarpeellisimmaksi tehdä tämän juuri nyt. Tietty!

 
Tässä pussukassa sain monta käsityöllistä kärpästä yhdellä iskulla varsinaisen pussukan lisäksi. Mä nääs näpsäkästi yhdistin useamman mielessä olleen ajatuksen ja kokeilun samaan työhön. Mä kokeilin:

a) Miltä rullaverho tuntuu ompelumateriaalina 
b) Testasin koneparsintaa mun uudella kirjontapaininjalalla (jee!) ja 
c) Kokeilin laatikkopussin tekemistä, maan mainio ohje löytyy TÄÄLTÄ


Ja sitä jatkokehittelyä tarvitaan:

a) Rullaverhokangas on hyvän jämäkkä materiaali, mutta siihen tulee ryppyjä nopeasti. Lisäksi valkoinen väri ei oo ehkä paras tähän pussiin...miltäköhän tää mahtaa näyttää, kun se on kuukauden päivät pyörinyt mun repussa? En myöskään vuorittanut pussia koska ajattelin että siitä tulisi liian raskas/jäykkä. Ajattelin väärin.

b) Koneparsinta on MAHTAVAA, vaikka tuosta mun "lankakerästä" tulikin aivan liian iso pussin kylkeen. Mut kuiteski. Mä <3 koneparsinta. 

c) Juu...ymmärrän että laatikko ei ehkä oo optimaalisin muoto pyöreille kerille, mutta tykkään tästä silti. Ehkä voisin kokeilla ommella nuo kulmasaumat hieman pyöreiksi? Ja tykkään tästä, vaikka unohdinkin ommella vetoketjun alkuun ja loppuun sellaiset kankaiset lipareet...ymmärrän nyt, että ne ei oo pelkät koristeet, vaan autta(isi)vat huomattavasti vetoketjun käytöä...jooh, eli ens kerralla ne mukaan. Tänne mahtuu puikot mukaan, se oli hyvä. Keriä menee kaksi ja molempien kerien langoille on omat purjerenkaalla vahvistetut ulostuloreiät. Mutta ehkä lisäksi teen kuiteski vielä sellaisen yhden kerän versionkin, siis pyöreän pussukan johon menee just yksi pyöreä kerä.


Koneparsintaa, mun kone on PFAFF Ambition 1.5 ja paininjalka on siis avoin vapaa tikkausjalka

Ai ja nuo lankakerät ovat Wanhan sataman kässämessuilta ostamaani Louhettaren luolan Pohjan neito -lankaa, värinä Hopea. Kaunis kaunis lanka!

Semmosta! Sit ehkä pitäis niitä kouluhommia...Tsau!

-hanne

2014/03/23

OODI HUIVILLE


Mä niin tykkään tästä. Tykkään tykkään tykkään. Mä rakastan huivin lankojen värejä ja mä rakastan tätä huivin mallia! Tämön ihana! IHANA! Mä halaan ja pussailen tätä, ja kietoudun siihen uudelleen ja uudelleen ja tykkään siitä ikuisesti!

Lankana mulla on tässä Louhettaren luolan Väinämöistä*. Valkkasin väreiksi sinisen Farkun ja harmaan Savun. Valinta oli helppo, koska ne nyt sattuivat olemaan ehkä maailman kauneimmat vyyhdit. Tuo sininen, se on kuulkaas ihanimman värinen sininen ikinä ja harmaan sävy on mukavan lämmin. Molempien lankojen väri ja pinta on elävä, mutta kuitenkin rauhallinen. Huivi ei siis pidä nyt sisällään varsinaista värien ilotulitusta, ja raidoitus voisi ehkä päästä paremmin esiin voimakkaammilla kontrasteilla, mutta nämä nyt on vaan aivan mun värit! Huiviin sain Jonnalta Kerästä vyyhdit kumpaakin sävyä, ja sinistä ostin vielä yhden vyyhdin lisää, kun se uupui vähän kesken. Nyt mulla on sitten sitä ihanaa sinistä jäljellä vielä muihinkin puuhiin. Ja jäi sitä harmaatakin nykerö. Jotain kivaa pitää näistä vielä tehdä!




Ja sit tämä malli. Voi Veera Välimäki! Huivi on tietenkin Veeran Stripe Study -huivi. Tämä on itseasiassa mun ensimmäinen Veeran mallin mukaan tehty neule, vaikka multa löytyy kyllä hyllystä myös Veeran kertakaikkisen hieno Lankaleikki -kirja. Sieltä olisi muutama malli ehdottomasti tehtävä, ehkä sitten seuraavan neuloosin iskiessä! Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa myös Veeran Ravelryn neulemallikokoelma

Nyt mä halusin valkata itelleni ison ja selkeän huivin, ja sitä tämä todella on. Huivi on suunnitteltu selkeäksi tehdä, eikä lankoja jää pääteltäväksi kuin kaksi molempia värejä. Huivin jujuina on Veeralle tyypillinen kauniisti laskeutuva ja joustava ainaoikein neulepinta, mielenkiintoinen raidoitus ja lyhennetyt kierrokset. Huivi on kolmiohuivi, mutta raikkaan epäsymmetrinen. Osaisinpa tällaisen vielä joskus itsekin suunnitella!


Tässä nyt yhdistyi kaksi hienoa ja laadukasta suomalaista, Louhettaren luolan Väinämöinen kauniine sävyineen ja neulonnan rokkistaran Veera Välimäen Stripe Study. Lämmin lämmin suositus molemmista! 

Terkut myös Elmalta, että ihana on.

-hanne

*osin siis saatu blogin kautta, osin itse ostettu

2014/03/16

NEULAVIHKO





Vähäkö ois, jos vielä joku päivä löytäisin sen mystisen kätkön, jonne katoaa kaikki mun pinnit, neulat ja pampulat. Siinä olis kuulkaas loppuelämän varastot noita kaikkia! No mut neuloja varten tein nyt oman jemman, josko ne vähän paremmin pysyis tallessa. Voi nimittäin tietenkin olla, että niiden katoamista on edesauttanut se, että oon yleensä jemmaillut niitä esim. lähimpään lankavyötteeseen, housujen taskun suuhun ja pöydän reunalle...Ja saattaapa pari neulaa löytyä myös sohvan käsinojaan painuneenakin. Ja öö...ehkä myös verhosta. Ja sisustuskorin reunasta. Siis paikoista, joihin helposti yllän tästä käsityönurkkauksestani (sohvalta). Tämmösessä neulavihossa neulat pysynevät ehkä vähän paremmassa tallessa ja kulkeutuvat myös näppärämmin kouluun kirjontatunnille. Ei tästä tullu lähellekkään niin hieno kuin syksyisestä ompeluteknologian neulatyynystä, mutta ihan toimiva kuiteski.





Mutta se on mikä tässä neulavihossa on erityisen siistiä on se, että nyt on kyllä monenmoista koulussa opittua tungettuna samaan työhön: Kansien sisäpuoli on värjäyskurssilla värjättyä kangasta, samoin vihon sivujen villa on itse värjättyä ja tietenkin siten myöhemmin myös itse huovuttamaa. Ja kirjonnat on tietty myös itse tehtyjä, joskin tuo kirjontakäsiala vaatii kyllä todella vielä harjoitusta.



Napin valkkasin edesmenneeltä mummaltani peritystä nappikokoelmasta. Ajattelin että se tuo vihkoseen kivan lisän, kun mumma oli kerta itsekin innokas kirjoja. Semmonen mustakin vielä tulee!

-hanne

2014/03/10

KAHVITAUOLLA


No niin, täällä taas, johan tässä vierähti enemmänkin kuin kahvitauon verran postausten välillä! Aikaa ja ennen kaikkea energiaa vie koulun aika tiiviin ohjelmiston lisäksi Jokkeseni todella invalidisoiva selkäkipu. No, vielä viikko ja päästään leikkaukseen, ehkä sitten helpottaa. Mutta nyt just jotenkin tuntuu, että neulomukset ja ompeluksetkin etenee takkuillen, vaikka koko ajan jotain yritän väkertää....Siispä tein taas saippuaa! Mainio ratkaisu!

Nooh, ei sekään nyt tietenkään aivan silleen onnistunut kuin ajattelin, tuossa pitäisi nääs olla pienoista marmorimaista kuviota noiden kahden värin risteymäkohdassa. Mutta on tuo nyt parempi kuin viimekertainen kasvissosekeiton näköinen saippua!


Tämän saippuan rasvoina on kaakaovoita, kookosrasvaa, oliiviöljyä, risiiniöljyö sekä palmuöljyä. Reseptinä on Saara Kuhan Saippuakirjan Hyvä perussaippua -resepti, jota Saara kehuu yhdeksi omaksi lempireseptikseen. Jaoin saippuamassan kahtia ja sekoitin toiseen aavistuksen kahvia sekä hieman kahvinpuruja. Kahvisaippua on kuulemma hieman kuorivaa ja se poistaa hyvin hajuja. Ainakin nyt tässä on kiva, mieto kahvin ja kaakaon tuoksu. Toivottavasti se säilyy!

Ruususuolasaippua

Ai ja sainhan mä viimein käyttöön myös nuo aiemmat saippuaerät! Siis mun itse tekemää saippuaa!! Jee sille! Mun aivan ehdoton suosikki noista mun tekeleistä on tuo ylläoleva suolasaippua. Se ei kyllä kauheasti vaahtoa, mutta eipä tuo haittaa. Suolasaippua on suolan vuoksi hellävarainen ja oonkin sillä nyt kokeen omaisesti pessyt iltaisin kasvojakin, vaikka mulla on varsin atooppinen ja herkkä iho. Mielenkiintoista nähdä, että vaikuttaako tuo saippua suuntaan tai toiseen kasvojen ihon kunnon osalta. Se on myös siitä ihanaa, että se ei tarvitse alleen saippuatelinettä! Suolasaippuan voi iskeä suoraan altaan reunalle, ja se pysyy siinä hyvänä ilman että muuttuu limaiseksi tai valuttaa pitkin allasta semmosta keltaista saippualimaa.

Avokadosaippua ja kehäkukkasaippua

Toinen suosikki on vasemmanpuoleinen avokadosaippua. Se on silkkisen tuntuista ja vaahtoaa ihanasti. Yllättäen tuo oikeanpuoleinen saippuakin (mun ensimmäinen oma reseptikokeilu!!) onnistui ihan kohtalaisesti, saippua vaahtoaa hyvin ja sopivan kovaa, mutta kasvissosekeittomainen ulkonäkö ei oikein houkuttele. Lisäksi sähelsin ilmeisesti aivan liikaa keltaisen värin kanssa, sillä saippuan vaahto on todella keltaista! Lähteehän se huuhdellessa pois, mutta ei se nyt silti oo ehkä kovin toivottava ominaisuus. Huoh. Ehkä mä vielä pitäydyn Saaran resepteissä.
 
Mukavaa alkavaa viikkoa ystävät!

-hanne

2014/02/22

MINÄ SYDÄN KOULU

Vuosi sitten näihin aikoihin tulin siihen tulokseen, että tartun unelmaan ja haen kässäalalle opiskelemaan. Vähän myöhemmin heräsi ajatus käsityönopettajan opinnoista ja kesällä kopsahti Helsingin yliopiston kutsukirje postissa. Tällä viikolla mä oon viettänyt koululla neljänä päivänä 11 tuntia, ensin normaalitunnit ja sitten siihen perään useamman tunnin neulekonesessio. Koti on sotkussa, pinna vähän kireellä ja blogi reppana postauksia vailla, mutta kouluun hakeminen on ainakin tähän asti ollut yksi mun parhaita ratkaisuja! Ja sitä paitsi, jos koulu olis viikonloppuna auki, olisin mennyt sinne varmaan tänäänkin, neulekoneen ääreen tai värjäysluokkaan.

Syksyllä kun kerroin täällä blogissa että lähden kouluun, lupasin myös vähän päivitellä tännekin koulukuulumisia. Aika menee nopeasti, mutta tässä nyt vähän viiveellä tiivistelmä ensimmäisen puolen vuoden taitoaineista ja vähän muistakin puuhailuista.


OMPELUTEKNOLOGIA


Pussihelmainen liivihame
Liivihameen tasokuvat ja rakenteiden poikkileikkauskuvat
Rakenneharjoitus 1. Yhden kaitaleen napinläpitasku
Rakenneharjoitus 2. Amerikan halkio
Ompeluteknologia oli ensimmäisiä syksyllä alkaneita kursseja ja yksi mun tähänastisista lemppareista. Modernista nimestään huolimatta kurssi piti sisällään ompelun perusteita. Kurssilla käytiin läpi asioita aina ompelukoneen ja saumurin langoittamisesta erilaisiin rakenteisiin ja niiden poikkileikkauskuviin asti. Varsinaisina kurssitöinä oli kahden vapaa valinnaisen rakenteen harjoittelu, lapsen liivihameen suunnittelu, ompelu ja siitä rakennekuvien piirtäminen, saumuriharjoitus, käsityötieteen kurssin kanssa yhteinen ompelutyö sekä kirjalliset työt (mm. itsereflektioita em. töistä, sekä oman työpisteen ergonomian arvointi). Kurssin työt oli määritelty siten, että kukin sai tehdä itselleen sopivan haasteellisia töitä, mikä on kyllä tosi hyvä. Mä tein liivihametehtävässä vuoritetun ja pussihelmaisen hameen, koska oon tehnyt vuoritettuja vaatteita viimeksi yläasteella. 


 KÄSITYÖTIETEEN PERUSTEET

Robotti Ruttunen kuuntelee kaikki sun murheet
Käsityötieteen perusteiden kurssi oli pitkälti luontepainotteinen kurssi, mutta osana kurssia tehtiin myös pienissä ryhmissä suunnittelutyö, jossa tavoitteena oli rakentaa kolmiulotteinen palapeli näkövammaisille lapsille. Suunnittelulla oli tietyt raamit, jotka ohjasivat ryhmien etenemistä. Meidän kolmen hengen ryhmä halusi tehdä koottavan lelun, joka kestäisi hyvin leikkimistä. Palasia voi yhdistellä mielensä mukaan tai tuntopalautteen/värikontrastien avulla. Robotin esikuvana toimi Röllin ihana Robotti Ruttunen ja siitä voi irrottaa kädet, jalat sekä pään. Lisäksi raajojen päissä on magneetit ja mahan sisällä on hieman metallia, joten kädet ja jalat tarttuu mahaan. Robotin suunnitelma toteutettiin sitten ompeluteknologian kurssityönä, mä vastasin tuon neliön muotoisen mahan tekemisestä. Valmis robotti sekä muiden ryhmien työt luovutettiin Celia -kirjastolle. Me pidettiin sympaattisesta Ruttusestamme niin paljon, että saatoin hieman halatakin sitä hyvästiksi. Toivottavasti se pääsee moniin kivoihin leikkeihin uudessa kodissaan!


NEULONTA JA VIRKKAUS

Sormikas ja kämmenikäs



Neulekoneharjoituksia
Marimekkosukat, joissa on yhdistettynä käsinneulontaharjoituksina sädekavennus, kantapää ja kirjoneule

Ihana neulonnan ja virkkauksen kurssi on yhä kesken, loput kurssityöt pitäisi palauttaa parin viikon päästä, hui! Syksyn aikana kurssilla ollaan harjoiteltu vasenkätisesti neulomista (kokeilkaapa huviksenne!), pitsineuletta, kirjoneuletta, kantapään tekemistä, lapasia, kärkikavennuksia, virkkausta sekä koneneulontaa. Kurssin töitä on saanut pääosin toteuttaa joko yksittäisinä harjoitustilkkuina tai kokonaisina töinä, miten nyt vaan itse halusi niitä toteuttaa. Esim. kantapää -harjoitukseen todellakin riitti pelkkä irrallinen kantapää kiilakavennuksineen. Lapaset (tai sormikkaat) piti kuitenkin suunnitella ja toteuttaa kokonaan, joskin niissäkin riitti että palautti vain toisen käden hanskan. Mulla oli ollut mielessä jo aiemmin tuollaiset sormikkaat, joihin saa napitettua kiinni kämmenikkään, mutta molempia voisi käyttää erikseenkin. Niistä tuli ihan hauskat, joskin napit haluan kyllä vielä vaihtaa paremman värisiin.

Nyt kurssin päättyessä täytyy palauttaa loput harjoitustilkut (mun tapauksessa esim. ne vasenkätisesti neulotut, pitsineule, virkkauksen harjoitukset, pieni virkkaustyö) sekä kurssin varsinainen työ, neulevaate. Sen sai tehdä käsin tai neulekoneella. Mä teen koneella, koska se on mulle uutta ja ajattelin että oppisin siinä enemmän. Ja opinhan mä! Siitä lisää sitten myöhemmin keväällä.


VISUAALINEN SUUNNITTELU

Kuosikokeiluja oman nimen ambigrammista
Harjoituksia värin murtamisesta
 
Visuaalinen suunnittelu on pitänyt sisällään vähän kaikenmoista piirtelyä ja maalailua, ja sepä vaatikin vähän uudenlaista asennoitumista tällaiselta ei kovin tottuneelta kynän tai siveltimen käyttäjältä...Mutta ei kaiken nyt tarvitsekkaan olla niin kivaa, eihän? Kurssin alkuosion, sommitteluoppiin painottuva puoliskon koin vaikeasti lähetyttäväksi. Jotain ehkä kertoo sekin, että mulle tuottaa yhä vaikeuksia kertoa mitä kurssilla opin, heh. Kurssin jälkipuolisko, värioppi, oli kuitenkin paljon selkeämpää ja antoisampaa puuhaa. Kurssin työt olivat ryhmätöinä sekä yksilötöinä tehtyjä puuhia, paljon maalaamista, kuten nyt vaikka aiemmin blogissa vilahtaneet musteläiskät.


TEKSTIILIMATERIAALIT

Teksiitimateriaalikansio ja materiaalinäytteitä
Tekstiilimateriaalikurssi oli loppujen lopuksi varsin mielenkiintoinen kokonaisuus, vaikka mulle kyllä tuottaa aina vaikeuksia aineet, joissa tulee oppia pienessä ajassa paljon yksityiskohtaista tietoa. Kurssilla opeteltiin ensiksi luonnonkuitujen ja tekokuitujen ominaisuuksia, tutkittiin niitä mikroskoopilla ja polttokokeilla. Sitten laskettiin lankojen tex-numeroita ja kierteitä ja loppukurssi paneuduttiin kankaisiin; erilaisiin sidoksiin, kudottuihin ja neulottuihin kankaisiin, viimeistyksiin, värjäyksiin sekä kankaiden kauppanimiin. Kurssityönä piti tentin lisäksi rykäistä kansio, johon piti jaotella kurssin aikana kerätyt miljoonat mallitilkut niiden rakenteen tai/ja valmistustavan mukaan. Kansiota kootessa (tietty viimeisenä iltana) meinasi hieman pinna kiristyä ja koinkin tärkeämmäksi jättää tilkut hetkeksi sikseen ja päällystää kansio asiaan kuuluvalla tavalla. Siitä tuli erittäin ruma ja huvittava, peige loimusametti ryppyyn liimattuna tuo mieleen sellaisen koiran, jolla on liikaa nahkaa, tiiättekö? Kansio nauratti sen verran että jaksoin plärätä tilkut loppuun asti.

*****

Semmoista! Nyt meillä on meneillään mm. kankaan värjäyskurssi, kirjontaa ja kaavoitusta. Pian alkaa myös vaatetus 1. kurssi sekä kankaan painanta. Kivaakivaakivaa. Töitä saa tietenkin tehdä paljon, mutta sehän kuuluu asiaan. Ja siitä puheen ollen, mulla oiskin pari esseetä kirjoittettavana. Pitää ehkä paneutua nyt niihin. Palaillaan!

-hanne

2014/02/14

SAIPPUAT LIPEÄÄ KÄSISTÄ!




Eikö ole siis kerrassaan nerokas otsikko! Siinä on saippua, joo, ja siten on lipeä mainittuna, tietenkin. Ja otsikon mukaisesti tämä mun saippuainnostus meinaa todellakin saman tien karata multa käsistä (ei yllätys sinänsä). Niin että mä ikäänkuin naulasin tuohon yhteen otsikkoon aika lailla kaiken olennaisen, eikös! Kerrankin sitä onnistuu! Voittajafiilis!!

Eiku ei ookkaan, yksi asiahan siitä jäi puuttumaan, nimittäin ARVONNAN VOITTAJA! No, saapa ainakin joku teistä voittajafiiliksen. Kiitos taas miljoonasti teille kaikille osallistuneille, kiva että noinkin moni teistä on aiheesta kiinnostunut. Saattaapi nimittäin olla, että saippuoita nähdään jatkossa jonkin verran täällä blogissa.




Random.org toimi ystävällisesti jälleen onnettarena, ja arpa osui MERVIN kommentin kohdalle. Merville siis lähtee tuommoinen alla oleva Saara Kuhan Saippuakirja. Sillä pääsee aivan erinomaisesti saippuanteon alkuun. Laitatko Mervi minulle mailia tuonne sivupalkissa olevaan sähköpostiosoitteeseen, niin saadaan kirja perille asti :)




Sitten vielä saippuasta
Jokke on tuossa seuraillut mun touhuja ja eilen se lopulta sanoi että "hei Hanne, kuka muuten oikeesti enää käyttää palasaippuaa?". Heh, aivan totta. Me ei ainaskaan olla käytetty palasaippuaa enää aikoihin, ja nyt mä yhtäkkiä suollan niitä laatikkotolkulla. Mutta mä jotenkin haluaisin ajatella, että nämä mun pienet palasaippuat tulee lyömään laudalta ne kaupan kuivattavat ja kirvelevät palasaippuat. Mä kerron sitten lopputuleman. Mutta kävi miten kävi, on tämä kyllä aika koukuttavaa touhua!

Tän Saara Kuhan Saippuakirjan oon nyt lukenut monelta osin läpi varmaan jo ainaski kolme kertaa. Suosittelen sitä todella, jos haluaa saippuahommiin kunnolla paneutua. Saaralta löytyy myös blogi, sekä puoti josta saa saippuantekovälineitä. Saippuakirjan lisäksi oon lukenut blogeja. Erityisellä lämmöllä suosittelen Kotikemistin pieni paja -blogia. Sieltä löytyy myös tosi hyvä postaussarja "aloittelijan saippuanteko-opas", joka kannattaa myös lukea läpi, jos aihe kiinnostaa. Ja muutenkin, mä luulen että mitä enemmän tähän paneutuu ja mitä enemmän tästä hankkii tietoa, niin sen antoisampaa tämä on.

  
Ja lipeästä
Todella monet teistä kommentoi tuonne arvontapostaukseen, että saippuanteko on ollut mielessä, mutta lipeän vuoksi ei oo tullut kokeiltua. Ja samaahan mäkin jännitin. Saara Kuha vertaa kirjassaan lipeää tulikuumaan veteen: molempien kanssa on oltava varovainen ja molemmat polttavat joutuessaan iholle. Mutta kun suhtautuu varotoimiin vakavuudella (siis kumihanskat ja suojalasit käyttöön!) ja tutustuu lipeän käyttöön riittävästi, niin sen kanssa pärjää hyvin. Eli ei kannata siis pelkän lipeänpelon antaa estää kokeilemista!

Omalla reseptillä tehtyä kehäkukkasaippuaa, joka näyttääkin kasvissosekeittosaippualta. Öö...nam?
 
Ja mikä siinä on niin kivaa 
Aivan parasta on se suunnittelu. Että mitä saippuaa tekisin, mitä ominaisuuksia haluaisin, ja mitä siihen vois laittaa. Öljyjen, värien ja muottien miettiminen. Miltä se vois näyttää sit valmiita...aina ei nimittäin ehkä onnistu. Voi esimerkiksi suunnitella tekevänsä ihastuttavaa, marmorikuvioista kehäkukkasaippuaa, ja saadakkin aikaiseksi huonosti sekoitetun kasvissosekeiton näköistä saippuaa (kuten yllä). Sähläsin tuon kanssa sekä värin, kuivatun kehäkukan käytön ja lipeän osalta. Käytön kannalta lipeän kanssa sählääminen on tietenkin se hankalin juttu (lipeää tuli saippuaan hieman vähemmän kuin piti), mutta onneksi saippua vaikuttaisi kuitenkin kovettuvan käyttökelpoiseksi. Toisaalta käytössä vasta näkee kuinka rasvaiseksi saippua jää.
 
Toiseksi parasta on kovettuneen saippuan kuoriminen esiin muotista seuraavana päivänä. Ja sen leikkaaminen. Saa vähän tuntua siitä miltä saippua tulee näyttämään, vaikkakin erityisesti väri voi vielä ajan kanssa muuttua suuntaan tai toiseen.

Kolmanneksi parasta on se itse tekeminen. Tämä on vasta kolmantena siksi, että vaikka lipeän kanssa läträäminen on helpompaa kuin pelkäsin, niin on se silti ainakin vielä vähän jännittävää. Lipeän lisäksi pitää vähän seurailla myös kokkailujen lämpötiloja, riippuen mitä aineksia saippuassa käyttää. Homma siis vaatii vähän keskittymistä. Ai ja se tiskaaminen lopuksi on vähän tylsää. 

Omaa saippuaa mä pääsen kokeilemaan kunnolla vasta kun eka satsi on kypsynyt (noin parin viikon päästä). Toivon kovasti että sitten se varsinainen saippuan käyttö hyppää tuonne kaikista kivoimmaksi asiaksi! :)

Suolasaippuaa, jolta odotan suuria! Tehty Saara Kuhan suolasaippuareseptillä


JA HEI VIELÄ, IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ YSTÄVÄT HYVÄT!!
JA MUISTAKAA TSEKKAILLA TÄNÄÄN NEULOJIEN YÖN TARJOUKSIA 


-hanne

2014/02/09

MARRASKUU -huivi




Mä oon viivytellyt tän huivin postaamista, että joskos olisin saanut kirjoitettua tähän ohjeenkin samaan syssyyn, mutta menköön nyt!  Pitäis nimittäin vähän koeneuloa ja tarkistella...helpottais myös jos olisin silloin neuloessa vähän kirjoitellut ylös mitä tuli neulottua, hih. Ja huivi kuiteski valmistui jo melkein pari kuukautta sitten. 

Tän neulomisen aloitin nimensä mukaisesti marraskuussa, joka viime vuonna kestikin mun arvion mukaan ainaski kolme kuukautta. Huivi valmistui silleen, että sain nämä kuvat otettua sen joulukuun yhden ainokaisen lumisateen jälkeen.








Jos neulonta-ajankohta oli synkkä, niin lanka oli kyllä sitten kaikkea muuta. Huivi syntyi nääs Kerästä kokeiluun saaduilla, aina yhtä ihanan Isagerin langoilla. Tällä kertaa puikoilla oli Alpaca 2:sta*, joka on kyllä aivan super juurikin huiveihin. Ja vois olla ehkä myös paitoihin. Tai pipoon? Sormikkaisiin? Se on paljon pehmoisempaa kuin aiemmin testaamani Tvinni, mutta siinä on sitten kuitenkin sitä samaa rouheutta. Huiviin riitti kaksi 50g kerää, ja molempia värejä jäi vielä nöttöset jäljelle. Joken mielestä nöttönen ei oo oikea sana, mutta siinä se on kyllä väärässä.







Jos muuten joskus pimeys ahdistaa, ja jos sattuu niin kurjasti ettei lankakaan piristä, niin voin kyllä  lämpimästi suositella neulomaan pallomeressä tai riippukeinussa. Ja uskotteko, että erityisesti pallomeressä oli kyllä mitä mukavin neuloa, kun pallot tukee kädet just semmoseen asentoon kun ne haluat. Ei siis tarvi ku vaan vähä sormia liikutella. AH! Mä testasin ja hyväksi totesin tämän marraskuussa viikonloppuvierailulla Turussa ystävien yhteisessä toimintaterapiayrityksessä, Terapia Taikamatossa. MÄ HALUAN OMAN PALLOMEREN. Ei mulla muuta. Mukavaa alkavaa viikkoa!
:)

*saatu blogin kautta

-hanne