2015/05/12

KIIPEILYPUU


 
Ootteko laittaneet merkille, että siinä missä vauvan vaatteet on usein täynnä sydämiä ja hellyttäviä eläinprinttejä, niin eläinten tarvikkeet on usein eläinkuosisia tai tassunjäljillä koristeltuja. Ja minä kun haluaisin vaan yksinkertaisuutta ja yksivärisyyttä! 

Erityisesti kissojen kiipeily/raapimapuu on aiheuttanut päänvaivaa. Se on tuikitarpeellinen (jos haluaa säilyttää sohvat kunnossa) ja kuitenkin aika massiivinen välinen pieneen asuntoon. Olisi siis kiva että se olisi kiva! Mutta kun ei. Ne eläinkaupan tasopuut on A) tyyriitä B) ei yleensä oikein mun silmää mielyttäviä C) liian massiivisia ja D) ainakin meidän kissoille tylsiä, kun ne tykkäisivät kiivetä, eikä vaan loikata tasolta toiselle. On toki kivempiakin markkinoilla, niitä semmoisia tynnyrin muotoisia, mutta niissä ongelmana on kohta B) ja moninkertaisena!

Siispä siis itse tehden (tai laitetaan siis Jokke asialle)! Meidän puu ei ole täydellinen, ja vaatisi vielä vähän fiksausta, ja narukin loppui vähän kesken. Siinä oli myös ehkä aika kova hommakin...mutta se toimii! Sohva säästyy kynsiltä ja kissat saavat kiipeillä. Hintaa tälle tuli ehkä hieman alta 50 egeä. 

 
Materilaaleina meillä on tässä

- Ikean Stolmen pylväs 
- Stolmen ripustuskiinnike, 3 kpl
- aika monta metriä juuttinarua, joka on joskus vuosia sitten tullut ostettua joltain torikauppiaalta
- kuramatto
- tasot, meillä lastulevyä, mutta suositellaan ehdottomasti paksua vaneria
- koristemutterin sisään mahtuva ruuvi
- muttereita ja prikkoja kuromaan umpeen levyn ja ripustuskiinnikkeen välisen raon
- ruuveja kattokiinnitystä varten 
- kontaktiliimaa
- maalia
- Pieni vanerikiekko pylvään alaosaan tukemaan narua

Kiipeilypuun runkona toimii siis Stolmen pylväs, joka on kiilattu lattiasta kattoon ja katossa on vielä ruuvikiinnitys. Tasoina toimii lastulevyt ja kas tässä yksi juttu minkä olisi voinut tehdä toisin! Lastulevy on aikas pehmeä materiaali ja tulee varmasti vielä joskus murtumaan meidän keijukaisten hyppiessä puussa tasolta toiselle. Jo valmiiksi pari levyä oli vähän kierossa....parempi matsku olisi siis ihan kunnon vaneri tms.  

Levyt oli sahattu pyöreksi ja jokaiseen tehtiin putken mentävä reikä noin 5cm päähän reunasta. Lisäksi ripustuskiinnikkeiden kiinnitystä varten porattiin levyihin valmiiksi reiät. Pintaan sudittiin hieman maalia. Kuramaton palaset leikattiin tässä vaiheessa, mutta liimattiin vasta lopuksi paikalleen.



Rehellisyyden nimissä sanottava, että tämän kokoaminen oli rasittavaa puuhaa. Ensin pujoteltiin levyt paikalleen putkeen ripustuskiinnikkeen päälle. Sitten levyn päälle tuollainen koristemutteri ja ruuvi levyn alta, ripustuskiinnikkeen läpi koristemutterin sisään. Niin ja parit mutterit sekä prikat väliin. Levyt kiristettiin paikalleen. Sitten vielä asemoitiin paalu paikalleen, pujotettiin pieni vanerikiekko alaosan kiristysmutterin päälle ja porattiin koko höskä kattoon kiinni. 

Seuraavaksi aloitettiin narun kieputus. Tämä se vasta rasittavaa olikin! Narun häntä jätettiin putkea vasten (niin että ensimmäiset kieputuskierrokset asettuu hännän päälle) ja kieputus aloitettiin alhaalta vanerikiekon päältä, koko ajan ylöspäin siirtyen. Aina välillä vasaroitiin narukierteitä tiukemmalle ja koko ajan kiskottiin niin kovasti kun pystyttiin. Kun päästiin levyn alle, vedettiin naru näppärimmästä kohtaa levyn reunan yli ja aloitettiin kieputus seuraavaan väliin.


Naru loppui meiltä kesken juuri  ennen viimeistä putken pätkää, mutta näinpä ei tarvinnut miettiä minne narun pään olisi lopuksi kiinnittänyt - nyt sen sai hyvin kiinni avaamalla yhtä mutteria ja pujottamalla narun pään tuonne levyn ja ripustuskiinnikkeen väliin (kuva yllä). Tuntuu siinä pysyvän tiukasti paikallaan!

Ihan lopuksi asetettiin vielä kuramaton palaset paikalleen. Ne me liimattiin kiinni kontaktiliimalla. Näin kissat pääsee kiipeämään myös niistä tukea ottamalla. Ja jos joku ihmettelee, niin tuo putken yläosassa näkyvä musta kohta on teippiä. Se odottaa vielä fiksausta nätimmäksi...tuossa kohtaa nimittäin Stolmen pylvään sisempi putki tulee ulomman sisältä, ja putken reunat kolisee toisiaan vasten kissojen riehuessa puussa. Teipillä kolina lakkaa, mutta toki tuo voisi olla vähän nätimpikin...


No mutta semmoinen "pieni" puuha! Juu, helpommalla olisi päässyt kukkaron nyörejä raottamalla tai laittamalla pylväs vain täyteen noita tasoja, ilman juuttinarua. Mutta nyt tuo on kyllä saavuttanut kovasti suosiota kissojen keskuudessa sekä kiipelyominaisuuksiensa että köllöttelymahdollisuuden vuoksi. Ja ihmiset tykkää kiipeilypuun siroudesta sekä sohvan ehjistä kankaista!

-hanne

2015/05/05

NOSH UUTUUDET JA ASTETTA KIVEMMAT IMETYSMEKOT

Kuvat lainattu NOSH:n sivuilta

(Blogiyhteistyö) 
Vähän ennen mun äitiyslomaa Jokke vihjaili nätisti, että nyt kun oot enemmän kotosalla, niin sähän voisit hankkia vaikka jotain kivoja mekkoja kotivaatteiksi. Voi ehkä olla, että takapuolesta roikkuvat vanhat collegehousut (Jokke kutsuu niitä vaippahousuiksi) ja nukkaantunut paita ei aivan mee kivoista kotivaatteista. Olin itekkin aivan intona, että joo nythän mä alan vähän satsaamaan, itsenikin iloksi....ja sitten tuli muutto, joulu ja vauva, niin niinhän niiden mekkojen hankinta jäi.

Olinkin jo tuomittu kulkemaan vaippahousuissani, kunnes yhtäkkiä syttyi ompelumania ja samaan syssyyn sain vielä NOSH:lta mahdollisuuden päästä ottamaan näppi- ja ompelutuntumaa NOSH:n naisten kankaiden kesäuutuuksiin! Kokeiluja varten sain palaset Kide -jerseytä sekä Maxiraitaa sekä vielä ripauksen aquan väristä resoria

Ja tadaa!! Mulla on kaksi aivan superkivaa tunikaa/mekkoa! Mä tykkään näistä niiiiin paljon, ovat ihania kumpainenkin! Nyt saa lentää meikän vaippahousut roskiin. Näiden mekkkojen ominaisuuksiin kuuluu ihanuuden lisäksi myös imetyshelppous, mikä on tietenkin tärkeä ominaisuus tässä elämäntilanteessa.


Ensin syntyi mekko, jossa kankaana on harmaan/vanilijan värinen Kide*. Kide on napakkaa mutta pehmoista jerseytä, sellaista, että kun sitä vähän hiveltää, niin tietää että nyt on laatua käsillä. Printti toimisi erinomaisesti myös legginssinä, mutta mä halusin tästä ehdottomasti mekon. Kaavan pohjalla on Ruskamekko imetysluukulla. Maustin ja muokkasin kaavaa parilla muullakin valmiskaavalla ja sekä mututuntumalla. Mekko on päällä istuva mutta rento, sopivan lämmin ja kuitenkin kevyt. Eikä imettäessä kummemmin vilku!



Toinen saamani kangas oli Maxiraitaa, harmaan/aquan värisenä*. Maxiraitaa olin jo aiemminkin vilkuillut NOSH:n kangasvalikoimista, joten innoissani kävin nyt sen työstöön. Tämä kangas on yhtä pehmeää, hieman joustavampaa ja ehkä aavistuksen ohkaisempaakin jerseytä kuin Kide. Pyörittelin pitkään kangasta kädessä ja ajattelin, etten saisi tästä reilusta metrin palasesta tunikaa. Mutta kappas vaan, syntyihän siitä semmoinen, ja vahingossa vielä melko pitkähihainenkin, vaikka alunperin ajattelin t-paitahihaista.

Tätä jälkimmäistä tunikaa tehdessä aloin jo valmiiksi murehtia, että jääkö nämä ihanat käyttämättä sitten kun ihmetys loppuu. No, voihan noita imetysluukkuvaatteita käyttää ilman imetystäkin, mutta päätin kuitenkin toteuttaa tämän tunikan imetysluukun sijaan tekemällä pääntielle syvän nepparilistan. Naps vaan, niin onnistuu imetyskin! Jälkeenpäin tuli mieleen, että jos tuonne nepparilistan alle miehustaan lisäisi vielä kangassuikaleen, ei imettäessäkään vilkkuisi kuin kivat kankaat. Mutta mitäs sitä turhia ujostelemaan!

Tässäkin kaavan pohjalla oli Ruskamekko (lähinnä kädentien osalta), ja muutoin kaavat syntyi taas parin muun valmiskaavan, yhden kauppaostoisen topin sekä mututuntuman perusteella. Pääntien kanttauksen, nepparilistan sekä helmaresorin tein tuosta aquan värisestä resorista*, joka on muuten niin mukavan ohkaista resoria, että se sopii täydellisesti kanttauksiin.



Hei hei siis vaippahousuille! Ja vaikka koko ajan puhunkin kotimekoista, niin kyllä nämä todella jäävät päälle kaupungillekin lähdettäessä. Olipa erimukava ja todellakin tarpeeseen tullut projekti. Ja tämän sekä edellisen postauksen pohjalta voin kyllä todella antaa aivan vilpitömän suosituksen NOSH:in kankaista! Iso plussa vielä luomukankaista ja vastuullisuudesta

-hanne

*saatu blogiyhteistyön kautta

2015/04/27

KEVÄTFLUNSSA?




Tulinpa pikaisesti kertomaan, että oon sairastunut pahemman kerran. Taudin nimi on ompeloosi, ja sen yksi vakavimmista oireista on erittäin voimakas kangasmania. Toinen hankala oire on saumurikuume, jonka kyllä paransin nopeasti, yksinkertaisesti ostamalla saumurin hulluilta päiviltä (Singer 14sh754, ei mikään Bernina tai Janome siis, mutta aivan soiva peli tähän tilanteeseen). Niin että nyt aletaan olla jo aika keskivakavassa tilanteessa! Jokasyksyinen neuloosi, lankahamstrauksella varustettuna, on siis saanut keväisen toverin. Ja lompakko kiittää!

Mutta on tässä hyviäkin puolia! Voipi nimittäin vääntäistä eräällekin 1v. sankarille paidan ja pipon synttäriviemisiksi. Kangas on NOSH:n kevät/kesä malliston TIIKERI -kuosia. Mä tykkään! Superpehmoista, luomua ja kesäisen kevyttä materiaalia. Lastenvaatteita tehdessä on tietty vielä sekin hyvä puoli, että kun on tehnyt tommosesta metrin palasesta paidan ja pipon, niin kangasta on yhä jäljellä helposti tuota omaakin pikkutiikeriä varten. Mietinkin jotain kesäistä bodya, tai ehkä kenties jumpsuittia...kangas on nimittäin niin kevyttä trikoota, että se toiminee myös lämpimämmilläkin keleillä. Paidan kanttaukset tein harmaalla resorilla ja pipon vuoren sekä tupsun astetta vaaleammalla trikoolla, molemmat PAAPIILTA.




Ai joo vielä, paita on tehty Ottobreen On the Road -kaavalla. Malli oli aika slimmi, toivottavasti mahtuu kuitenkin tovin. Pipo on taas NOSHin mainio lippapipo, jonka kaava on ladattavissa ilmaiseksi NOSHin sivuilta, täältä

No, mä meen tästä tautia parantelemaan tonne makkariin kaavojen ja kankaitteni keskelle, tsau!

-hanne

2015/04/16

LAULUPEITTO




Tää vauva-aika on kyllä vaan aika erilaista kun mikään muu aika aiemmin. Ei, tämä ei tullut meille varsinaisesti yllätyksenä, oltiin sen verran aiheeseen paneuduttu että "kaikki mullistuu" oli ihan odotuksissa, mutta silti jotenkin huvittaa, että ne muutokset näkyy ihan pienissäkin jutuissa. Esimerkkinä nyt vaikka laulaminen. Kyllä me aiemminkin paljon lauleskeltiin, mutta nyt vauvan myötä lauluteemat on kyllä vähintäänkin värittynyt. Esim. Jokke tossa kuuluu juuri pesevän Milliä säestäen pesemistä "pylly pestään pylly pestään jee jee jee" laululla. Muita aina yhtä toimivia lauluteemoja pyllyn pesun lisäksi on Millin söpöys ja mussukkuus, imuroinnin merkityksen selostus sekä nukkumisen tärkeys. Mut lauletaan me välillä ihan oikeaitakin lauluja! Repertuoosi ei ehkä ole iso, mutta koko ajan laajentuva, kiitos lahjaksi saadun Kultaisen lastenlaulukirjan.

Tein tuossa jokin aika sitten Millille köllöttelypeiton ja halusin Tiinan innoittamana kirjoa peittoon jotain vähän muistoksikin. Tuolla oikeassa alakulmassa rapinalelun alla on kirjottuna Millin kokonimi ja syntymäaika, mutta jotain muutakin piti saada. Tovin mietittyäni päädyin kirjomaan otteita meidän ainakin tämän hetken suosikkilauluista. Aivan mainio päätös! Tästä tuli nimittäin todellinen korvamatomatto! Siihen kun istahtaa, niin alkaa välittömästi pyörimään päässä joku näistä kappaleista, kun sen sanat sattuu silmiin. Veikkaan, että ko. ominaisuus alkaa rasittaa jonkun ajan päästä, mutta nyt tällä hetkellä, ja näillä imetysaivoilla, on ihan jees ettei tarvi kauheesti miettiä että mitäs mä nyt laulaisin.


Ite matosta sen verran, että kangas on fb-kirpputorilta bongattu edukas pala Marimekon Kivet -kangasta, toinen puoli Eurokankaasta haettua vaaleanharmaata puuvillaa ja välissä on pehmikkeenä vanua. Peiton koko on noin 120x120cm.

Ja sitten "tunnetko tämän laulun" -tehtävä:

1. Kyllä vauvaa naurattaa
2. Hän lauleli kauniita laulujaan
3. Kotiluolaan näytän sulle tien
4. Suojassas suo mun olla
5. Perhonen korvanlehdellä
6. Sunnuntaina suukon antaa






Tästä tuli aika ihana, että mätsää sen puolesta hyvin käyttäjäänsä!   

-hanne

2015/04/10

TAKATALVI?








Ajattelin jo, että postaan tämän huivin vasta ensi syksynä, mutta mitä sitä turhaan pitkittämään, vaikka huivi oliskin aaaaivan eri vuodenaikaan suunniteltu ja kuvatkin kuukauden takaa. Koska miksei sitä nyt voisi kääriytyä viileinä kevätiltoinakin pehmeään villaan ja palmikoihin? Kun huiviprojekti alkoi syksyllä (jep!) tämän nimeksi piti tulla Nietos. Mutta ehkäpä Takatalvi onkin nyt osuvampi nimi, kiitos hitauteni ja hieman erilaisen loppu- ja alkuvuoden. Ehkä suunnittelen sitten syksyllä tähän pipon kaveriksi, niin tulee postattua tämä myös talvea ajatellen.

Huiviprojekti siis alkoi syksyllä yhteistyönä Eiran lankojen kanssa. Sain valita haluamani langat tähän jo tovin mielessä olleeseen huiviin. Pitkään keriä pyörittelin, mutta päädyin lopulta luottomerkkiin Lang Yarnsiin sekä Langin luottolankaan, Novenaan*. Novenan kaveriksi muhkeutta tuomaan otin mukaan Alpaca Superlight* -langan. Ja aika ihanuus tästä tuli, merinovillaa ja alpakkaa! Huivi on muhkea ja iso, mutta kevyt (185g). Novenahan on erinomaisen neuloutuva (onko se sana?) lanka, ja superlight luisui työssä mukana aivan yhtä nätisti. Ja yllättäen myös purkaminen onnistui langan karvaisuudesta huolimatta helposti (tämä on tärkeä ominaisuus, koska ei työtä ilman kertaalleen alusta aloittamista...)



TAKATALVI -HUIVI

Novena, vaaleanharmaa, 5 kerää (noin 120g)
Alpaca superlight, harmaa, 3 kerää (noin 75g)
6 puikot tai käsialan mukaan, sekä apupuikko palmikkoa varten


OHJE
Huivi neulotaan molemmilla langoilla yhtä aikaa neuloen. Luo löyhästi tai joustavalla aloituksella (esim. Twisted german cast on) 140 silmukkaa. Neulo 3 kierrosta helmineuletta (= 1s oikein, 1s nurin). Jatka helmineuletta koko huivin ajan molemmissa reunoissa aina kolmen silmukan verran, neuloen 1s oikein, 1s nurin, 1s oikein.

Helmineulekierrosten jälkeen aloita sekä palmikkokuvio että toisen reunan kavennukset. Ensimmäinen rivi neulotaan huivin nurjalta puolelta.

Nurjapuoli:
Neulo 3 s helmineuletta (1 s oikein, 1 s nurin, 1 s oikein). Neulo 4 s oikein ja aloita neulominen alla olevan kaavion mukaan. Toista kaavion kuvio yhteensä yhdeksän kertaa. Neulo sitten vielä 3 s oikein. Jäljellä olevilla neljällä silmukalla neulo helmineulereuna sekä kavennus: Neulo 1 s oikein, 2 s nurin yhteen, 1 s oikein.

Oikeapuoli:
Neulo reunaan 3 s helmineuletta (1s oikein, 1s nurin, 1s oikein). Neulo vielä 3 s nurin ja jatka kaavion mukaan neulomista, toista kaavio yhdeksän kertaa. Neulo vielä 4s nurin sekä helmineulereuna (1 s oikein, 1 s nurin, 1 s oikein).

Kavennukset toistuvat siis joka kierroksella nurjalla puolella, minkä myötä palmikkoketjut kaventuvat hiljalleen pois. Jatka oikealla puolella palmikon neulomista aina niin kauan, että palmikon muodostavasta kuudesta silmukasta ensimmäinen kaventuu pois. Jatka tämän jälkeen lopuilla palmikkosilmukoilla neulomista oikealla puolella oikein ja nurjalla nurin, kunnes kaikki ko. palmikon silmukat kaventuvat pois. Näin jokaisen palmikkoketjun loppuun jää siis pieni häntä sileää neuletta (ks alin kuva).

Kun jäljellä on 4 silmukkaa, päättele silmukat. Höyrytä huivi ja erityisesti helmineulereunat huolellisesti.

Neulontakaavio:




Siinäpä se! Huivi on perusidealtaan varsin simppeli, ja ainakin meikän hermoille sopii paremmin tällainen huivi mikä aloitetaan maksimisilmukkamäärällä ja kavennellaan siitä vähitellen ;) Huivi on myös helposti muokattavissa, kokeile vaikka erilaisilla palmikoilla tai silmukkamäärillä. Huomaa kuitenkin että mitä enemmän palmikossa on silmukoita, sen pidempi palmikon häntä on. 

Kiitos vielä Eiran langoille tämän mahdollistamisesta! Sainpas vihdoin tämänkin huivin valmiiksi asti sieltä ideavihkosten sivuilta. Jee! 

-hanne

*saatu blogiyhteistyön kautta