2014/09/14

BANDANA BABY


En oo varsinaisesti jenkkihuivifani mitenkään muuten kuin kuin nostalgian osalta, mutta silti, kun sain päähäni ajatuksen jenkkihuivituttinauhasta, niin eihän siitä päässyt yli eikä ympäri! Pakko oli kokeilla. Onhan tuo nyt aivan erityisen suloinen, ainakin mun mielestä!

Ja  erityisominaisuutena lisättäköön vielä, että tämä toimii tarvittaessa myös hätäkuolarättinä ja se on varsin helppo pestä; ei muutakun solmut auki ja pesukoneeseen kuuteen kymppiin. Näppärää! Ja ainahan kankaan voi vaihtaa, jos ko. huivi alkaa kyllästyttämään.


Materiaalit on simppelit:
- Jenkkihuivi
- Tuttinauhaklipsi
- Tuttirengas, jos käytössä on tappitutti

Jenkkihuivia etsin kirpparilta, mutten onnistunut löytämään siihen "mun on pakko tehä tää heti" -hätään, joten ostin uuden täältä. Tuttinauhatarvikkeita löytyy mukavan kattavasti Nappikauppa Punahilkasta, josta siis oon ostanut sekä tuttinauhaklipsejä että tuttirenkaita.  


Tämän tekemisestä sen verran, että ensin leikkasin huivin neljään osaan, jonka jälkeen madalsin vielä hieman kahta kulmaa (yllä), että huivi olisi hieman kapeampi tuttinauhan keskeltä. Lopuksi huolittelin huivin reunat mahdollisimman kapeasti kaksin kerroin, ja ompelin parin millin päästä reunasta. Sitten vaan huivi kaksinkerroin, toiseen päähän solmin klipsi, ja toiseen päähän voi solmia joko tuttirenkaan tai suoraan tutin. 




Kiitos vielä suloiselle mallille, josta tuli samalla ensimmäinen jenkkituttinauhalainen. Meijän kaveri liittyy sit jengiin vähän myöhemmin mukaan :)

-hanne

2014/09/09

OSTOSLISTAKAUPPAKASSI


Mulla on yhä käynnistymisongelmia käsitöiden kanssa. Tai nyt kyllä olisi kauhea palo tehdä kaikkea ja neuloosikin on taas lyönyt päälle, mutta pää jumittaa! Hipelöin materiaaleja, mietin, hipelöin taas, mutta aloittaminen on vaikeaa. Silloin pitääkin kai tarttua vaan ekaan mieleen tulleeseen ajatukseen ja pitää siitä kiinni, vaikka ajatus tuntuukin välillä vähän hölmöltä. 

Niin syntyi ostoslistakauppakassi, lista pohjautuu tosielämään.



Kirjonnasta ja tekemisestä sen verran, että kirjoitin listan kassiin omalla taviskäsialalla (olkoonkin vähän tuollainen mitä on) käyttäen merkkauskynää, joka häviää kankaasta helposti hieman hankaamalla. Pistoina käytin tikkipistoja. En tällä kertaa käyttänyt kirjontakehikkoa tehdessä, sujuuhan tuo homma ilmankin, jos on vaan tarkka ettei kiristä liikaa pistoja. Siinäpä se! 


Jotain lisää tämä kassi ehkä vielä kaipaisi, ehkä otsikon tai muuta, mutta en osannut päättää, joten jääkööt nyt vielä ilman. Voihan tätä sitten aina jatkaa myöhemmin, ja esim. ensivuonna listaan pitänee lisätä ainakin vaipat ja piltti. Ja totuuden nimissä myös karkkipussi. Ja suklaata. Joo...suklaata....mä taidankin lähteä tästä käymään kaupassa! Tsau!

-hanne

2014/08/31

KEHTO

Kiitos ystävät onnitteluista! Mä vähän ajattelinkin, että ehkä jokunen teistä on jo vähän veikkaillutkin syytä blogin hijaisuudelle :)

Minä sekä mun kaksi veljeä ollaan nukuttu aikoinamme ekat kolmisen kuukautta kehdossa, jonka on tehnyt äidin veli, mun kummisetä, noin 35 vuotta sitten. Äiti antoi silloin hieman mittoja kehtoa varten, sillä perinteiset kehdot on kovin kapeita. Tämä onkin kooltaan varsin tilava, hieman äitiyspakkauksen laatikkoa pienempi. Mä oon aina ajatellut, että nukuttaisin myös itse mielläni lastani kehdossa aluksi. Niinpä kun meidän pieni ilmoitti tulostaan, kaivettiin me Joken kanssa vanha kehto esiin varastosta. Se oli (meidän makuun) hieman koristeellisempi kuin muistin, mutta eipä siinä mitään, kun kerta saatiin lupa sekä äidiltä että tekijältä vähän päivittää sitä meitä varten. Eikun töihin! 

Niin joo. Kuvissa näkyy aina Jokke työn touhussa, mutta ihan oikeesti mäkin tein osani!


Kehdon päätyjen kanssa pohdittiin pitkään, mitä tehtäisiin. Molemmat pois, vai vaan toinen? Jätetäänkö toinen pää hieman korkeammaksi? Vedetäänkö suora linja, vai vähän kaareva? Päädyttiin lopulta symmetrisiin, kaareviin päätyihin, ja mä oon kyllä tyytyväinen! Jokke joutui hieman säätämään, että sai kaariin oikeat suhteet. Mun vaatimaton mielipide kuitenkin on, että lopputulos on täydellinen. Sit vaan hiottiin ja hiottiin, käsin ja koneella (mä hioin kans!)





Maalaus oli kyllä kokonaan Joken homma. Me haluttiin kehdosta vaalea, muttei aivan valkoista. Valittiinkin hyvin vaalea harmaa, joka kyllä loppujen lopuksi olisi voinut olla ehkä kuitenkin asteen verran tummempi. Höhlä. Jätettiinkin harkintaan uudelleen maalaaminen, mutta luulenpa että tässä me kuitenkin pysytään.



Äitikin innostui kaivelemaan kaapeistaan vielä tallessa olevia vanhoja lakanoita, joista osa lienee isän pikkusiskonkin aikaisia. Kissapussilakana pääsee ainakin meille käytöön, sen alla myös mä oon nukkunut silloin...no, aika kauan sitten :)

Onko teillä nukuttu kehdossa, nyt tai silloin aikoinaan?

-hanne

2014/08/29

ARVATKAAS MITÄ





Nyt mä palaan hieman tarkemmin tuohon mun alkukesäisen blogitaukoilun perimmäisiin syihin. Nokkelimmat pokkelimmat voivat jo tuosta kuvasta ehkä bongata, mikä vei aikas paljon alkukesästä mun energiaa ja ajatuksia pois blogista ja käsitöistä. Meille tulee vauva! On tämä vaan aika ihmeellistä, varsinkin nyt kun liikkeet tuntuu. Siellä se melskaa, mun lapsi!

Mä oon muuten aina ajatellut, että sinä päivänä kun saan plussan, pärähtää mulle aivan armoton vauvanvaatteiden väkerrysvietti. Mutta arvatkaapa mitä! Toisin kävi, tai suorastaan aivan päinvastoin, kun käsityöt jäikin kokonaan tauolle. Toki asiaan vaikutti kovasti myös kouluvuoden loppurutistuksen tuoma väsymys ja siihen päälle ei-joka-hetki-aivan-superi-olo, niin näin siinä nyt sitten kävi. Mutta ehkä sitä toisinaan pitää antaa käsille tauko ja päänsisäistä tilaa muillekin asioille, erityisesti tämmöisille maailman tärkeimmille.


Yhdet pökät mä oon saanut kuiteskin tehtyä, ja nyt on sitten jo muitakin hommia tuloillaan. Että ei tää ehkä vaatettomaksi jää tämä lapsi! Ylläolevat kortit sain myös väännettyä, ja ne lähtivät kesällä iloisten uutisten ja pienten kirjailujen kera tulevalle sedälle ja tädille.

Semmoista :) Palaillaan ystävät!

-hanne

2014/08/24

JATKOKEHITTELYÄ VAILLA


Tää on näitä "hei voisko semmonen toimia jos..." -tekeleitä, jotka toisinaan tosiaan toimiikin ja toisinaan taas eivät yhtään (ja päätyvät roskiin). Tai sitten kolmantena vaihtoehtona on "melkein/tavallaan toimiminen", jolloin voin aina viedä ne sitten äitille. Äitit on nimittäin siitä(kin) hyviä, että niille voi lahjoittaa sellaisia(kin) juttuja, jotka ovat periaatteessa ihan käyttökelpoisia, mutta sen verran poikkeavat siitä alkuperäisestä päänsisäisestä mielikuvasta, että itsellä jäisi käyttämättä ihan vaan sen harmituksenkin vuoksi. Että kun ei tää nyt oo kuitenkaan just sitä mitä piti. Mutta äitit yleensä tykkää niistä silti.

Niin että äiti, tässä on sulle uusi pannunalunen :)



Se, mikä mulla alunperin oli mielessä, oli neulotun pannunalusen värjääminen semmoisella roisketekniikalla, käyttämällä ruiskuemulsiota ja väripigmenttiä. Ajattelin vähän sellaista "hups tähän on kaatunut jotain mustetta" -tyyppistä isohkoa musteläiskää (vaikka kahviläiskä olisi kyllä uskottavampi, kun eihän mulla mitään mustepulloja ole). Mutta eihän sellaista hienoa läiskää saanut alkuunkaan tällaiselle pinalle.

No, sitten meinasin siirtyä sellaiseen moniväriseen pisararoiskutteluun, mutta rohkeus loppui kesken ja lopputulokseksi jäi hieman roiskeinen pinta, jossa oli lisäksi yksi isompi läiskä (se ensimmäinen värjäyskokeilu). Tartuin lopulta pensseliin, ja nyt tästä tuli tällainen koivun runko -pinta. Joka näyttää muuten nyt näissä kuvissa vähän kivemmalle kuin mitä livenä. Että jos katselisin kotiani koko ajan vaan kameranlinssin läpi, niin voi olla että tulisin myös itse tätä käyttäneeksi.

Mutta ehkä vielä palaan tuohon pisararoiskutteluhommeliin...Ehkä. Tai sitten keksin taas puolessa välissä jotain aivan muuta. Ehkä.



Itse pannunalunen on muuten neulottu kasin puikoilla, aina oikein Suomen Langan aivan mainiosta 24-säikeisestä Moppi-langasta. Lanka on saatu yhteistyökuvioiden pohjalta, johon palajan myöhemmin. Mukava materiaali, joka toimii mm. juurikin tällaisissa (toisinaan) laiskan tekijän nopeissa virkkaus- ja neulontatöissä, mutta siihen matonkuteeseen (mitä usein tulee käytettyä) verrattuna neule on selvästi selvästi pehmeämpää ja laskeutuvampaa paksuudestaan huolimatta. Näin ollen tämä toimii erihyvin myös patalappunakin. Ja koska moppilanka on tuollaista monisäikeistä, on neuleen pinta kauniin elävä.

-hanne

2014/08/18

VIIVOITTIMEEN KIRJOITETTU


Nyt ei kyllä liikuta kovin läheisesti käsitöiden maailmassa, mutta jaanpa silti teille nämä nostalgiafiilistelyni,  ja noin 10-12 -vuotiaan Hannen suurimmat salaisuudet. Kesäloman viimeisiä päiviä viettäessäni vanhempieni luona, kävin piipahtamassa Seinäjoella ystäväni mahtavassa Holmström Second Hand -liikkeessä. Siellä hipeilöin muutamaakin kultaiselta ysikytluvulta tuttua tavaraa niin fiiliksissä, että intouduin lopulta kaivelemaan yhden sateisen iltapäivän ajan lapsuudenkotini pöytälaatikoita. 

Ja ah mitä aarteita! Ihan muutamia mainitakseni, tyylikäs, ala-asteella ehkä kolmannella luokalla käyttämäni nahkainen Hanne -penaali (täytteineen tietenkin), korkkaamaton (!!!) Neiti Etsivä Fan Club -muistikirja sekä -viivoitin, ja löytyipä yksi erimakea lompakkokin (siitä kuva löytyy Instagramin -puolelta). Näistä ainakin penaali ja viivoitin pääsee heti takaisin toimintaan mukaan, nyt kun koulukin on jatkumassa taas. Ja melkein tuo lompakkokin pitää ottaa taas hyötykäyttöön.


Ja niitä salaisuuksia! Nimittäin Neiti Etsivä -viivoittimen takaa löytyi teksti "I love you Nick & Mark".  Nick viitannee Backstreet Boys:n jäseneen, mutta Mark, ah, siitä ei ole epäillyksen häivääkään, nimittäin noin kolmen vuoden ajan pienen Hannen sydän kuului tiiviisti Take Thatin Mark Owenille. 

Jokke muuten huomautti, että näköjään olen ollut käytännön ihminen jo nuorempanakin; Viivoittimen "I love you" -teksti on kaiverrettu viivoittimeen pysyvästi, mutta poikien nimet on näemmä vain lyijykynällä kirjoitettu, joten ne voi sitten näppärästi aina tarpeen mukaan vaihtaa. Aika kiva ominaisuus, pitää kai nyt sitten kirjoittaa siihen Jokke, niin ei koulukaverit joudu juoruilemaan. 


Ja jos jotenkin etäisesti liitän tämän nostalgiapläjäykseni myös käsitöihin, niin teittekö/pidittekö te ala-asteella tällaisia salaisuus -pussukoita, joiden sisältä löytyi supersalainen lappunen jossa luki ihastuksen nimi? Meillä näitä oli kaulassa ehkä joskus vitosluokalla. Mulla on näitä useampikin, ompelin kaikki jostain tarkoin valitusta, ihanasta kukkakankaasta. Teki aivan mieli ottaa käteen pieni kangastilkku ja kirjailla itselle tällainen uusi salaisuuspussukka, vaikkei tässä nyt enää suurempia rakkaussalaisuuksia ehkä olekkaan.

Niin ja mikä nimi tämän pussin sisällä olevasta lapusta paljastuikaan....?



No tietenkin se tosirakkaus, Mark!

-hanne

2014/08/10

VIRKATUT KORVAKORUT




Me saatiin tälle kesälle kaksi hääkutsua, molemmat tietty just samalle päivälle ja eri puolille suomea. Voi harmitus! Valittiin lopulta ne häät, jonne oltiin jo ehditty ilmoittautua. Mekon häihin hain tapani mukaan päivää ennen häitä, ja korvikset sekä kortti syntyi edellisenä iltana / hääjuhlien aamuna. Milloinkahan sitä ihminen oppisi aikatauluttamaan elämäänsä järkevämmin?

 
Nämä korvakorut syntyi onneksi aika nopeasti 1,5 nron virkkuukoukulla ja karhunlangalla. Ihan hauskaa puuhaa, ja näitähän voi varioida loputtomiin. Luokkakaverilla oon nähnyt aivan mainiot minikokoiset isoäidinneliökorvakorut, liekkö ehkä ompelulangalla tai muliinilangalla virkatut? Vähän tällä lainatulla ajatuksella nämäkin nyt syntyi. Tein kukkaset, koska ajatus ei nyt ehtinyt sen innovatiivisempiin syövereihin. Mutta näin myöhemmin oon pohtinut, että miltähän näyttäisi korvissa vaikkapa minikokoinen, ompelulangalla virkattu pitsipöytäliina? Riittäisköhän kärsivällisyys kokeilemiseen?


Näitä peruskukkia on helppo varioida, nyt tein nämä kukkaset about tällä tavalla: 

Tee lankaan pieni lenkki. Virkkaa lenkkiin 9 kiinteää silmukkaa ja sulje rinki piilosilmukalla. Kiristä aloituslenkki tiukaksi. Virkkaa 5 ketjusilmukkaa, jätä 1 ks väliin ja virkkaa seuraavaan kiinteään silmukkaan piilosilmukka. *Virkkaa 4 kjs, jätä 1 ks väliin, virkkaa seuraavaan kiinteään silmukkaan ps*, toista *-* vielä 3 kertaa = viisi sakaraa. Virkkaa ensimmäiseen sakaraan 2 ks, 1 puoli pylväs, 2 ks ja siirry seuraavaan sakaraan. Virkkaa siihen taas *2 ks 1 puolipylväs, 2 ks* ja siirry taas seuraavaan. Toista *-* seuraavissakin sakaroissa. Virkkaa 1 ps sakaroiden väliin, vedä lanka nurjalle puolelle. Päättele langat.

Laita pikaliimatippa korvispohjaan ja paina kukka kiinni pohjaan.


Kortiksi syntyi tällä kertaa hieman naivistinen, langalla kirjailtu kortti, jossa kukkien keskellä on kihlajaisten kiitoskortista napattu kuva. Mun piti alunperin kirjailla korttiin kokonainen kukkameri, mutta no, se vähän kiireinen aikataulu...Eiköhän onnittelut menneet perille tuollakin. 

Tsau taas, me lähetään nyt hakemaan karkkia Makuunista!

-hanne

2014/07/31

TURBAANIPYYHE


Terkkuja mökiltä! 

Netti toimii täällä yhtä hyvin kuin lomalaisen pää, mutta ei anneta sen häiritä! Mökillä mulla on aina ahkerasti käytössä pyyheturbaani, sillä aina ei jaksa saunassa pestä hiuksia ja vielä vähemmän kiinnostaa hiusten kuivaaminen. Iso pyyhe kuitenkin painaa paljon ja meikäläisen jännitysherkät hartiat jämähtää nopeasti. Mutta tällainen näpsäkkä tuunattu pyyhe on kyllä erinomainen! 




Tämän kyseisen yksilön on tehnyt mun näppärä anoppi. Anoppi oli alunperin saanut tällaisen siskoltaan, ja on sen pohjalta tehnyt näitä nyt itsekin lahjaksi. Mikä mainio lahja esimerkiksi mökille.

Oma tapani pukea pyyhe on saman tyylinen, kuin normaalinkin pyyhkeen päähän kietaisu. Pää alaspäin, nappikohta niskaan, hiukset tuonne hieman pidemmän ja kapeamman osion sisään, pari rullausta ja pötkylä pään yli niskaan, kuminauhalenkki nappiin kiinni.




Tekoprosessi on simppeli: 
Otetaan tavallinen froteepyyhe, taitetaan se kahtia pitkittäissuuntaisesti ja toinen reuna leikataan kaarevasti puolikkaan pisaran muotoon, kuten yllä kuvassa. Kuva on hieman huonosta kulmasta, mutta pyyhe siis kapenee toiseen päähän päin. Sauma kulkee kauttaaltaan tuossa kaarevassa reunassa. Kapeampaan päähän sauman kohtaan kiinnitetään pieni kuminauhalenksu ja toiseen päähän taas nappi. Siinäpä se. Sauman voi vetäistä joko saumurilla tai perus ompelukoneella. Mainio tapa kierrättää vanhoja pyyhkeitä!

-hanne

2014/07/18

SIVISTYNYT VAUVA


Tuossa juuri ennen blogi(ttomaan)koomaan vaipumistani toukokuussa, uhkailin pistää ilmoille vielä yhden vauvapostauksen. Se jäi silloin laittamatta, joten laitetaanpas nyt.

Baby Sophisticate on vauvan neuletakkimalli, joka on ollut (varmasti monen teidänkin) To Do -listalla tovin, ja nyt vihdoin puikkoillakin. Ystäviemme laskettu aika lähestyi keväällä, ja se mulla olikin mielessä, kun Wanhan sataman kässämessujen Titityy <3 Kerä kojulta sujahti ostoskassiini kaksi vyyhtiä Louhettaren luolan Pohjan neito -lankaa, värinä hopea. Lanka on 100% superwash -merinovillaa, joten se soveltuu erihyvin lasten vaatteisiin. Väri ei kuvassa taaskaan pääse oikein oikeuksiinsa, mutta se on sitä tuttua ja taattua Louhettaren luolan kauneutta alusta loppuun asti.


Itse villatakin ohjehan löytyy Ravelrystä ilmaiseksi, ja mikä vielä parempaa - neuletakki neulotaan top-down tyylisesti pääntiestä alaspäin, ilman sauman saumaa! Ei oo kuulkaas monimutkainen tekele! Ja jos vielä helpommalla haluaa päästä (niinkun mä halusin tietty), niin Äidin lintu -blogista löytyy ohjeen suomennos.

Lisähaastetta sain kuitenkin, kun totesin että alkuperäinen ohje on tehty vieläkin selvästi paksummalle langalle, kuin mitä tämä Pohjan neito on. Kokeilin ensin tehdä neuletta ohjeen suuremman koon mukaan (6-12kk) mutta sekin osoittautui liian pieneksi. Siispä päädyin muokkaamaan ohjetta kauttaaltaan hieman isommaksi. Ja eikö olisi tosi näppärää, jos olisin tuolloin tarkasti laittanut ylös muokkaukset ja voisin ne teille nyt tähän kertoa? Mutta enpä ottanut!! Sorppa!! Jos joku ehdottomasti ne tarvitsee, niin voinen pyytää takin uudelta omistajaltaan pikalainaan ja kokeilla laskeskella silmukoita. 

Väitäisin kuitenkin, että aloituskierroksella silmukoita oli ohjeen isomman koon 34 silmukan sijaan muistaakseni 40 tai 42, ja samassa suhteessa kasvattelin myös muita mittoja. Siltikin takki on aika pikkuruinen, luulisin että menee 2-4kk ikäiselle. Mutta eipä tässä nokkakaan kauan tuhissut ja lankaa meni suurin piirtein puolitoista vyyhtiä. Sitä jäi siis vielä töppösten verran!



-hanne

ps. kiitos kaikille teille takaisintervetulotoivotuksista <3

2014/07/13

HEI TAAS!

Toivottavasti teitä vielä sieltä ruudun takaa löytyy!


Aloittaiskohan sitä pahoitteluilla vai selittelyillä? 
Viimeinen postaus näyttäisi olevan kahden kuukauden takaa! Huh! Siinä kohtaa kun hyvältä ystävältäni oltiin kysytty että "onko sillä Eilen Tein -blogaajalla kaikki kunnossa, kun blogi on hiljentynyt?" tuli viimeistään aika huono omatunto. Vannon, että jos olisin tiennyt että tämä tauko venyy näin kovasti, olisin ihan suosiolla ilmoittanut blogilomasta. Mutta kun oon joka viikko ajatellut, että en mä nyt mitään taukoa pidä, teen ihan kohta postauksen...Juuh, mun ihan kohtat on toisinaan aika pitkiä. Jokkehan olisi tietty tämän voinut etukäteen kertoakin, koska ainakin kotihommien kanssa mä usein "ihan kohta vien ruokalautasen sohvalta tiskipöydälle" ja "ihan kohta viikkaan nää vaatteet tästä kaappiin". Hih.

Taukoiluni takana on kaikenmoista (joista lisää myöhemmin), mutta yhtenä isoinpana asiana se, että mä en oo oikeasti tehnyt yhden yhtä käsityötä! En neulonut, en virkannut, en ommellut, en mitään! Ihan outoa! No, paitsi nyt kuluneen viikon aikana taas vihdoin ja viimein. Nyt on myös vihdoin pari betonimuottia jo jemmassa, neuletyö kohta valmis ja seuraava saippuaresepti valittuna. Että vähitellen, vähitellen! Täytyy myöntää, että jonkin verran iski näköjään käsityöuupumus, kun sai kesäkuun alussa puristettua työllä ja tuskalla viimeiset koulutyöt palautukseen. Kaippa se sitten on tässä käsityöttömyyden takanakin. Mutta tästä se taas lähtee, kesätöitäkin on enää kaksi viikkoa ennen lomaa. Jee sille!


Mä ajattelin, että mun paluupostaukseksi sopii toinen todellinen "ihan kohta" projekti. 

Kaksi vuotta sitten(!!), kesällä 2012 oltiin ystävien maatilalla vierailulla. Sain silloin samaiselta vierailulta mukaan vanhasta navetasta pelastetun ruosteisen lämpölampun. Lampun antanut on ollut blogin innokas lukija, ja antoi lampun ajatuksella että keksisitkö tästä tehdä jotain. No, uskomattoman oivaltava suunnittelmani oli tehdä tästä lampusta lamppu! Ha! Mitä luovuutta! Mutta kun kerta aihio on niin valtaisan hieno ja meillä keittiön katossa lampun menevä kolo, niin mikä jottei! 

Niin ja rehellisyyden nimissä sanottakoon, että Jokke on vastuussa aika monesta työvaiheesta tässä projektissa.


Alkutilanne oli aika vääntynyt ja ruosteinen. Ensimmäisen kerran tämä projekti liikahti eteenpäin silloin kesällä 2012 heti pian lampun saamisen jälkeen. Silloin harjailin lampun kehikon teräsharjalla läpi ja sainkin irti melko suuren osan näppeihin tuntuvasta ruosteesta.



Ruosteen perusteellisempaa poistoa miettiessäni kuin tilauksesta Susanna pisti ilmoille postauksen omasta ruosteenpoistokokeilusta. Siinäpä ratkaisu! Hain apteekista sitruunahappoa, ämpäriin muutama litra lämmintä vettä, 200g sitruunahappoa (Susannan ohjeen mukaan oikea suhde olisi 100g/1 litra) ja seos seisomaan yön yli. Enpä tietenkään ollut tajunnut ottaa kuvaa lopputuloksesta, mutta ylläolevassa kuvassa näkyy jo varsin hyvin irti ravisseen ruosteen määrä! Ja toden totta, seuraavana päivänä huuhtelin ämpäristä lähes ruosteettoman kehikon! Pinta oli toki epätasainen, Jokke sitä myöhemmin vielä hieman hioi tasaisemmaksi.


Sitten lamppu unohtuikin pitkäksi aikaa. Olikohan se alkuvuonna 2013, kun Jokke lopulta harjasi ja hioi lampun kuvunkin siistiksi pahimmasta ruosteesta. Pinta pyyhittiin vielä tinnerillä pinnan puhdistamiseksi. Sitten kuvun sisäpuoli sai pintaansa valkoisen maalin. Sitten, arvatkaa mitä, projetki unohtui taas VUODEKSI!




Helmikuussa 2014 me lopulta todettiin, että nyt me todella nyt tarvitaan se keittiön lamppu. Jokke tarttui työhön, ja maalaili lampun kehikon sekä kuvun ulkopuolen ensin kauttaaltaan pariin kertaan valkoisella pohjamaalilla ja lopuksi vielä parin kerroksen verran kiiltävällä mustalla. 



Ja juu...taisi siinä mennä vielä pari kuukautta, että jostain kaapinperältä saatiin kaivettua esiin punainen kangasjohto ja polttimo, ja värkättiin lamppu vihdoin ja viimein sinne keittiön kattoon. Joskus sitä hiljaa hyvä tulee, mutta ehkä tämä lamppu olisi aivan yhtä kiva nopeamminkin tehtynä!

Mutta nyt on meikä takaisin ruudun takana ja keittiössä uusi hieno kattovalo! 
Ja tällä kertaa palaan takaisin linjoille oikeasti PIAN! ;)

-hanne