2014/10/19

VOITTAJA...

...oon kyllä minä kaikkien teidän lukijoiden myötä! Kiitos valtaisasta osanotosta arvontaan, kiitos onnitteluista ja muista ihanista kommenteista sekä seuraavien puuhienne jakamisesta.

Jos kaikki SEURAAVAKSI TEEN lauseet ovat toteutuneet, niin seuraavaksi on tehty aivan valtaisa määrä sukkia, huiveja/tuubihuiveja, villatakkeja, säärystimiä, peitoja, lapasia ja kämmenikkäitä itselle, puolisolle, veljelle, siskolle äidille, isälle, kummilapsille ja erityisesti pukin konttiin. Lisäksi on tehty myös paljon töitä, tee/kahvi/kaakaokupposia, ilta/aamupalaa ja muita ruokia, palveluksia, kampauksia, hilloa, esitelmiä ja magneetteja. Toivottavasti aivan joka ikinen suunnitelma on toteutunut! Niin ja kiitos monista hyvistä vinkeistä kivoihin neuleohjeisiin :)

 

True Random Number Generator arpoi meille ystävällisesti voittajan. Tällä kertaa onni osui Puikoilta pujonnu -blogin Piian kohdalle ja Piialle siis lähtee Eiran langoilta paketillinen mun lempilankoja, toivomissaan väreissä. Laitatko Piia tulemaan mulle sähköpostia, niin saadaan paketti perille! Piialla näyttäisi muuten olevan lankalaihis meneillään, toivottavasti tämä voitto ei nyt sotke koko laihista ;)



 

Kiitos vielä kaikille osallistujille ja kiitos Eiran langoille yhteistyöstä!

-hanne

2014/10/08

KOLMEVUOTIAS! [arvonta]



Nyt se olis semmonen homma, että eilen tein otti ja täytti jo tuossa reipas viikko sitten jo kolme vuotta! Sehän on blogillekin jo ihan hyvä ikä! Kolme vuotta sitten mä toivuin meidän kesähäistä ja tein päivätöitä toimintaterapeuttina. Tänään mä oon nauranut sylissä makaavalle kissalle, joka hytkähtelee vauvan potkiessa mun mahassa, ja painanut käsityönopettajan opintojeni sisustustekstiilikurssin työhön logoa sekä suunnitellut kankaankudonta -kurssin loimilankoja. Tiedättekö, mä oon aivan varma, että ilman tätä blogia en olisi nyt opiskelemassa itselleni uutta ja innostavaa alaa!

Ja jälleen kerran täytyy myös todeta, että vaikka tämä blogaaminen on harrastuksena mitä antoisin ja mielenkiintoisin, niin ei tässä ainakaan mulle olisi puoleksikaan samanmoista pointtia, jos ei teitä lukijoita siellä toisella puolella olisi. Tänä vuonna sain nähdä myös isoksi ilokseni sen, että teidän porukka ei tuntunut harvenevan, vaikka blogi ehti viettää tovin hengähdystaukoakin. Kiitos, kiitos kiitos teille! Jo siitäkin syystä pitää ehdottomasti taas pykätä pientä arvontaa pystyyn!


eilen tein  -lempilangat  ARVONTA

Tällä kertaa sain synttäriarvontaan yhteistyökamuksi Eiran Langat, joka maahantuo mitä ihanaisempia laatulankoja. Lankoja löytää sekä jälleenmyyjiltä että Eiran lankojen omasta myymälästä Helsingistä. Ja kun mulle antaa vapaat kädet arvontapalkinnon miettimiseen, niin minähän päädyn näissä nostalgisissa fiiliksissäni arpomaan korillisen lankoja, jotka ovat aivan mun suosikkeja näiden kolmen vuoden varrelta, ja joilla mielelläni jokaisen teistä lahjoisin! Lankojen yhteisarvo on 48,10 €. Toivottavasti nämä maistuvat myös teille, ja jos nämä ovat enestään vieraita, niin lämmöllä voin suositella tutustumista! 





Palkinto pitää sisällään:

2 vyyhtiä Debbie Blissin Palomaa (60 % baby-alpakka, 40 % merinovilla)
1 vyyhti Araucania yarnsin Botany Lacea (100 % merinovilla)
2 kerää Lang Yarnsin Novenaa (50 % merinovilla, 30 % baby-alpakka, 20 % polyamidi)

 Paketin mukana lähtee voittajalle myös uusin Eiran langat -lehti, 
josta löytyy yhdeksän blogaajakollegan neuleohjeet!

Voittaja saa itse valita mieluisat värit lankoihin



Hieman pitää fiilistellä näitä lankoja, en nääs turhaan juuri näitä rakkaudella ja huolella valkannut!  Paloma on muhkea ja pehmeä suosikki jo pidemmältä ajalta, siitä on mulla syntynyt esim. kalanruotopantoja ja tuubihuivi/kauluri, vielä tekis mieli koklata vaikkapa Jonnan mainiota Yhden illan tuubihuivia tai saman sarjan pipoa (ja noin miljoona muuta juttua...). Ensimmäiset Palomat muistan saaneeni ihka ensimmäisestä blogitapaamisestani! Chileläiseen, käsinvärjättyyn Botany Laceen sain tutustua reipas vuosi sitten, kun sain sitä materiaaliksi ensimmäisen Eiran langat -lehden ohjetta varten. Aivan ihastuttavan pehmeä, joustava ja laadukas lanka, josta syntyi lopulta paritkin Ruista ranteeseen -kämmenikkäät ohjeineen sekä myös ihana Cladonia huivi (ohje täällä). Tämä lanka on jäänytkin aivan erityisellä rakkaudella mun mieleen! Kaikista pikkuohjeistani Ruista ranteeseen on ehkäpä se, josta olen kaikista ylpein. Viimeksi tänään vetäisin ne käsiini. Novena on taas uudempi ihastus, joskin käsissäni mä oon pyöritellyt näitä keriä jo ainakin vuosi sitten. Novena on ontelomaista, keveää ja riittoisaa lankaa. Se on sattunut mulle aiemmin silmiin muissa blogeissa esim. Rikke -pipolankana. Mulla sormet syyhysi tehdä Novenasta nyt erityisesti huivia, ja nytpä sitten oiskin työn alla kaksikin Novena -huivia (kuvissa alimpana). Näistä lisää tuonnempana!




ARVONTAAN OSALLISTUMINEN


Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin tämän postauksen kommenttikenttään. Osallistua voi kuka vaan, ja kaikki saavat yhden arvan. Anonyymit, jättäkääs myös mailiosoite ja/tai nimimerkki! Koska mä niiiiin pidän noista lauseiden jatkamisista ja teidän tarinoinnista, niin ajattelin mennä samalla linjalla kuin aiemmissakin (1 ja 2) synttäriarvonnoissa. Mä taidan pyrkiä käyttämään näissä arvonnoissa lopulta kaikenlaiset aikamääreet, nyt voisi olla vuorossa "seuraavaksi". Eli:
Jatka lausetta "SEURAAVAKSI TEEN..." 

Mä aloitan! Seuraavaksi teen loimen luontiohjeet kankaankudonnankurssille. Ja iltapalaa, mun on nälkä! 

Osallistua voi välillä heti just nyt - 17.10. puoleen yöhön asti

Pus teille kaikille, ja onnea arvontaan! 

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! 
KIITOS KAIKILLE OSALLISTUJILLE <3


HUOM! Jos kommenttisi ei näy, klikkaa kommenttiketjun lopusta kohtaa 
"Lataa lisää..." niin näkyy loputkin kommentit :)

-hanne

2014/10/04

TAIDEPÖKSYT



Mulla oli keväällä koulussa monta kivaa tekniikkakurssia, mm. kankaanpainantaa ja kirjontaa. Pitääkin tehdä niistä yhteenveto tännekin! Nerokkuudella varustettu luokkatoverini pisti tuolloin tarkasti talteen kankaanpainannan kurssin "suttupaperinsa", siis sen kankaanpalasen, johon testaili pensselillä kaikkia sekoittamiaan sävyjä. Ja voi kuulkaas siitä kankaasta syntyi hienouksia sitten hieman myöhemmin kirjonnan kurssilla, kun suttukankaan väriläiskät täydentyivät ja muotoutuivat helmillä, käsinkirjonnalla ja konekirjonnalla!

Ja minähän terävänä tyttönä tunnistan kyllä pöllittävät ideat!



Keväällä sitten "painoinkin" palasen kangasta sutimalla siihen pensselillä pitkin ja poikin sävyjä toisensa perään, silleen suttupaperihenkeen, pieni vauvahaave mielessäni. Hieman pitkäpiimäisesti edennyt housujen ompelu taas valmistui vihdoin eilen. Kirjonnat jätin nyt näistä varsin räyhäkkäistä pöksyistä vähemmälle, mutta yksi pieni sydän tuolla pepun puolella vaati kuitenkin ääriviivat.  

Housujen kaavoina on Ottobre Design 3/2013 Summer Sea -housut, lahkeita vaan taisin hieman näissä pidentää. Kangas on Eurokankaasta hamstrattua puuvillaista collegea, jonka nurja puoli on ihanan pehmeäksi harjattu. Kangasväreinä toimii Emo-tuotannon Emo-painoemulsiota, johon sekoittelin sattumanvaraisesti eri saman firman väripigmenttejä.  

-hanne

2014/09/27

KALENTERIN PÄÄLLYSTYS


Helou taas!

Mä oon aina ollut kalenteri-ihmisiä. Varsinkin lukio- ja AMK-opintojen aikana käytin vimpan päälle aikaa ja harkintaa just sen oikean ja kaikki kriteerit täyttävän kalenterin valintaan ja hankintaan. Kalenterin kannet päällystin yleensä yhtä tarkasti harkitulla kankaalla. Työelämässä käytin työpaikan kalenteria, mutta nyt taas yliopistossa saan hankkia aina ihka oman kalenterin! Jei!

Tänä vuonna päädyin yllättäen Helsingin yliopiston omaan kalenteriin, joka oli nyt paljon kivempi kuin viimevuoden kierreselkäinen läpyskä. Mutta kannet pitää nytkin päällystää, ihan jo senkin takia, että aika moni muukin on päätynyt tähän samaan kalenteriin. Menee pian kalenterit pöydällä sekaisin!



Kansien päällystyksen toteutan yleensä hyvälaatuisella yleisliimalla, joka ei rypistä paperia ja kuivahtaa nopeasti. Esim tuo yllä käyttämäni Scotchin Universal -geeliliima on oikein toimiva. Liimatessa kannattaa olla tarkkana, ettei venytä kangasta liiaksi. Kansien sisäpuolen saa tosi siistiksi, kun lopuksi liimaa ensimmäisen sivun kiinni kanteen, kuten yllä.



Noin! No okei, kirjailuissani päädyin lähes samaan kuin mitä tuossa alkuperäisessäkin kannessa oli, heh! Mutta on se nyt vähän enemmän omannäköinen, ja lisäksi vohvelikankaassa on se hyvä puoli, että vaikka toi kangas on nyt tuohon liimattu, voisin yhä halutessani tehä tuonne taakse kankaan pinaan vähän perinteisempiä vohvelikirjontoja. Ehkä tästä vielä syksyn aikana tuunautuu mitä värikkäin kalenteri. Pitääkin jemmata vähän kirjontalankoja penaaliin mukaan tylsempien luentojen varalle.

Mukavaa viikonloppua toverit, meikä palaa nyt taas kandin alkutyöstöön (jaiks!).

-hanne

2014/09/14

BANDANA BABY


En oo varsinaisesti jenkkihuivifani mitenkään muuten kuin kuin nostalgian osalta, mutta silti, kun sain päähäni ajatuksen jenkkihuivituttinauhasta, niin eihän siitä päässyt yli eikä ympäri! Pakko oli kokeilla. Onhan tuo nyt aivan erityisen suloinen, ainakin mun mielestä!

Ja  erityisominaisuutena lisättäköön vielä, että tämä toimii tarvittaessa myös hätäkuolarättinä ja se on varsin helppo pestä; ei muutakun solmut auki ja pesukoneeseen kuuteen kymppiin. Näppärää! Ja ainahan kankaan voi vaihtaa, jos ko. huivi alkaa kyllästyttämään.


Materiaalit on simppelit:
- Jenkkihuivi
- Tuttinauhaklipsi
- Tuttirengas, jos käytössä on tappitutti

Jenkkihuivia etsin kirpparilta, mutten onnistunut löytämään siihen "mun on pakko tehä tää heti" -hätään, joten ostin uuden täältä. Tuttinauhatarvikkeita löytyy mukavan kattavasti Nappikauppa Punahilkasta, josta siis oon ostanut sekä tuttinauhaklipsejä että tuttirenkaita.  


Tämän tekemisestä sen verran, että ensin leikkasin huivin neljään osaan, jonka jälkeen madalsin vielä hieman kahta kulmaa (yllä), että huivi olisi hieman kapeampi tuttinauhan keskeltä. Lopuksi huolittelin huivin reunat mahdollisimman kapeasti kaksin kerroin, ja ompelin parin millin päästä reunasta. Sitten vaan huivi kaksinkerroin, toiseen päähän solmin klipsi, ja toiseen päähän voi solmia joko tuttirenkaan tai suoraan tutin. 




Kiitos vielä suloiselle mallille, josta tuli samalla ensimmäinen jenkkituttinauhalainen. Meijän kaveri liittyy sit jengiin vähän myöhemmin mukaan :)

-hanne

2014/09/09

OSTOSLISTAKAUPPAKASSI


Mulla on yhä käynnistymisongelmia käsitöiden kanssa. Tai nyt kyllä olisi kauhea palo tehdä kaikkea ja neuloosikin on taas lyönyt päälle, mutta pää jumittaa! Hipelöin materiaaleja, mietin, hipelöin taas, mutta aloittaminen on vaikeaa. Silloin pitääkin kai tarttua vaan ekaan mieleen tulleeseen ajatukseen ja pitää siitä kiinni, vaikka ajatus tuntuukin välillä vähän hölmöltä. 

Niin syntyi ostoslistakauppakassi, lista pohjautuu tosielämään.



Kirjonnasta ja tekemisestä sen verran, että kirjoitin listan kassiin omalla taviskäsialalla (olkoonkin vähän tuollainen mitä on) käyttäen merkkauskynää, joka häviää kankaasta helposti hieman hankaamalla. Pistoina käytin tikkipistoja. En tällä kertaa käyttänyt kirjontakehikkoa tehdessä, sujuuhan tuo homma ilmankin, jos on vaan tarkka ettei kiristä liikaa pistoja. Siinäpä se! 


Jotain lisää tämä kassi ehkä vielä kaipaisi, ehkä otsikon tai muuta, mutta en osannut päättää, joten jääkööt nyt vielä ilman. Voihan tätä sitten aina jatkaa myöhemmin, ja esim. ensivuonna listaan pitänee lisätä ainakin vaipat ja piltti. Ja totuuden nimissä myös karkkipussi. Ja suklaata. Joo...suklaata....mä taidankin lähteä tästä käymään kaupassa! Tsau!

-hanne

2014/08/31

KEHTO

Kiitos ystävät onnitteluista! Mä vähän ajattelinkin, että ehkä jokunen teistä on jo vähän veikkaillutkin syytä blogin hijaisuudelle :)

Minä sekä mun kaksi veljeä ollaan nukuttu aikoinamme ekat kolmisen kuukautta kehdossa, jonka on tehnyt äidin veli, mun kummisetä, noin 35 vuotta sitten. Äiti antoi silloin hieman mittoja kehtoa varten, sillä perinteiset kehdot on kovin kapeita. Tämä onkin kooltaan varsin tilava, hieman äitiyspakkauksen laatikkoa pienempi. Mä oon aina ajatellut, että nukuttaisin myös itse mielläni lastani kehdossa aluksi. Niinpä kun meidän pieni ilmoitti tulostaan, kaivettiin me Joken kanssa vanha kehto esiin varastosta. Se oli (meidän makuun) hieman koristeellisempi kuin muistin, mutta eipä siinä mitään, kun kerta saatiin lupa sekä äidiltä että tekijältä vähän päivittää sitä meitä varten. Eikun töihin! 

Niin joo. Kuvissa näkyy aina Jokke työn touhussa, mutta ihan oikeesti mäkin tein osani!


Kehdon päätyjen kanssa pohdittiin pitkään, mitä tehtäisiin. Molemmat pois, vai vaan toinen? Jätetäänkö toinen pää hieman korkeammaksi? Vedetäänkö suora linja, vai vähän kaareva? Päädyttiin lopulta symmetrisiin, kaareviin päätyihin, ja mä oon kyllä tyytyväinen! Jokke joutui hieman säätämään, että sai kaariin oikeat suhteet. Mun vaatimaton mielipide kuitenkin on, että lopputulos on täydellinen. Sit vaan hiottiin ja hiottiin, käsin ja koneella (mä hioin kans!)





Maalaus oli kyllä kokonaan Joken homma. Me haluttiin kehdosta vaalea, muttei aivan valkoista. Valittiinkin hyvin vaalea harmaa, joka kyllä loppujen lopuksi olisi voinut olla ehkä kuitenkin asteen verran tummempi. Höhlä. Jätettiinkin harkintaan uudelleen maalaaminen, mutta luulenpa että tässä me kuitenkin pysytään.



Äitikin innostui kaivelemaan kaapeistaan vielä tallessa olevia vanhoja lakanoita, joista osa lienee isän pikkusiskonkin aikaisia. Kissapussilakana pääsee ainakin meille käytöön, sen alla myös mä oon nukkunut silloin...no, aika kauan sitten :)

Onko teillä nukuttu kehdossa, nyt tai silloin aikoinaan?

-hanne

2014/08/29

ARVATKAAS MITÄ





Nyt mä palaan hieman tarkemmin tuohon mun alkukesäisen blogitaukoilun perimmäisiin syihin. Nokkelimmat pokkelimmat voivat jo tuosta kuvasta ehkä bongata, mikä vei aikas paljon alkukesästä mun energiaa ja ajatuksia pois blogista ja käsitöistä. Meille tulee vauva! On tämä vaan aika ihmeellistä, varsinkin nyt kun liikkeet tuntuu. Siellä se melskaa, mun lapsi!

Mä oon muuten aina ajatellut, että sinä päivänä kun saan plussan, pärähtää mulle aivan armoton vauvanvaatteiden väkerrysvietti. Mutta arvatkaapa mitä! Toisin kävi, tai suorastaan aivan päinvastoin, kun käsityöt jäikin kokonaan tauolle. Toki asiaan vaikutti kovasti myös kouluvuoden loppurutistuksen tuoma väsymys ja siihen päälle ei-joka-hetki-aivan-superi-olo, niin näin siinä nyt sitten kävi. Mutta ehkä sitä toisinaan pitää antaa käsille tauko ja päänsisäistä tilaa muillekin asioille, erityisesti tämmöisille maailman tärkeimmille.


Yhdet pökät mä oon saanut kuiteskin tehtyä, ja nyt on sitten jo muitakin hommia tuloillaan. Että ei tää ehkä vaatettomaksi jää tämä lapsi! Ylläolevat kortit sain myös väännettyä, ja ne lähtivät kesällä iloisten uutisten ja pienten kirjailujen kera tulevalle sedälle ja tädille.

Semmoista :) Palaillaan ystävät!

-hanne

2014/08/24

JATKOKEHITTELYÄ VAILLA


Tää on näitä "hei voisko semmonen toimia jos..." -tekeleitä, jotka toisinaan tosiaan toimiikin ja toisinaan taas eivät yhtään (ja päätyvät roskiin). Tai sitten kolmantena vaihtoehtona on "melkein/tavallaan toimiminen", jolloin voin aina viedä ne sitten äitille. Äitit on nimittäin siitä(kin) hyviä, että niille voi lahjoittaa sellaisia(kin) juttuja, jotka ovat periaatteessa ihan käyttökelpoisia, mutta sen verran poikkeavat siitä alkuperäisestä päänsisäisestä mielikuvasta, että itsellä jäisi käyttämättä ihan vaan sen harmituksenkin vuoksi. Että kun ei tää nyt oo kuitenkaan just sitä mitä piti. Mutta äitit yleensä tykkää niistä silti.

Niin että äiti, tässä on sulle uusi pannunalunen :)



Se, mikä mulla alunperin oli mielessä, oli neulotun pannunalusen värjääminen semmoisella roisketekniikalla, käyttämällä ruiskuemulsiota ja väripigmenttiä. Ajattelin vähän sellaista "hups tähän on kaatunut jotain mustetta" -tyyppistä isohkoa musteläiskää (vaikka kahviläiskä olisi kyllä uskottavampi, kun eihän mulla mitään mustepulloja ole). Mutta eihän sellaista hienoa läiskää saanut alkuunkaan tällaiselle pinalle.

No, sitten meinasin siirtyä sellaiseen moniväriseen pisararoiskutteluun, mutta rohkeus loppui kesken ja lopputulokseksi jäi hieman roiskeinen pinta, jossa oli lisäksi yksi isompi läiskä (se ensimmäinen värjäyskokeilu). Tartuin lopulta pensseliin, ja nyt tästä tuli tällainen koivun runko -pinta. Joka näyttää muuten nyt näissä kuvissa vähän kivemmalle kuin mitä livenä. Että jos katselisin kotiani koko ajan vaan kameranlinssin läpi, niin voi olla että tulisin myös itse tätä käyttäneeksi.

Mutta ehkä vielä palaan tuohon pisararoiskutteluhommeliin...Ehkä. Tai sitten keksin taas puolessa välissä jotain aivan muuta. Ehkä.



Itse pannunalunen on muuten neulottu kasin puikoilla, aina oikein Suomen Langan aivan mainiosta 24-säikeisestä Moppi-langasta. Lanka on saatu yhteistyökuvioiden pohjalta, johon palajan myöhemmin. Mukava materiaali, joka toimii mm. juurikin tällaisissa (toisinaan) laiskan tekijän nopeissa virkkaus- ja neulontatöissä, mutta siihen matonkuteeseen (mitä usein tulee käytettyä) verrattuna neule on selvästi selvästi pehmeämpää ja laskeutuvampaa paksuudestaan huolimatta. Näin ollen tämä toimii erihyvin myös patalappunakin. Ja koska moppilanka on tuollaista monisäikeistä, on neuleen pinta kauniin elävä.

-hanne

2014/08/18

VIIVOITTIMEEN KIRJOITETTU


Nyt ei kyllä liikuta kovin läheisesti käsitöiden maailmassa, mutta jaanpa silti teille nämä nostalgiafiilistelyni,  ja noin 10-12 -vuotiaan Hannen suurimmat salaisuudet. Kesäloman viimeisiä päiviä viettäessäni vanhempieni luona, kävin piipahtamassa Seinäjoella ystäväni mahtavassa Holmström Second Hand -liikkeessä. Siellä hipeilöin muutamaakin kultaiselta ysikytluvulta tuttua tavaraa niin fiiliksissä, että intouduin lopulta kaivelemaan yhden sateisen iltapäivän ajan lapsuudenkotini pöytälaatikoita. 

Ja ah mitä aarteita! Ihan muutamia mainitakseni, tyylikäs, ala-asteella ehkä kolmannella luokalla käyttämäni nahkainen Hanne -penaali (täytteineen tietenkin), korkkaamaton (!!!) Neiti Etsivä Fan Club -muistikirja sekä -viivoitin, ja löytyipä yksi erimakea lompakkokin (siitä kuva löytyy Instagramin -puolelta). Näistä ainakin penaali ja viivoitin pääsee heti takaisin toimintaan mukaan, nyt kun koulukin on jatkumassa taas. Ja melkein tuo lompakkokin pitää ottaa taas hyötykäyttöön.


Ja niitä salaisuuksia! Nimittäin Neiti Etsivä -viivoittimen takaa löytyi teksti "I love you Nick & Mark".  Nick viitannee Backstreet Boys:n jäseneen, mutta Mark, ah, siitä ei ole epäillyksen häivääkään, nimittäin noin kolmen vuoden ajan pienen Hannen sydän kuului tiiviisti Take Thatin Mark Owenille. 

Jokke muuten huomautti, että näköjään olen ollut käytännön ihminen jo nuorempanakin; Viivoittimen "I love you" -teksti on kaiverrettu viivoittimeen pysyvästi, mutta poikien nimet on näemmä vain lyijykynällä kirjoitettu, joten ne voi sitten näppärästi aina tarpeen mukaan vaihtaa. Aika kiva ominaisuus, pitää kai nyt sitten kirjoittaa siihen Jokke, niin ei koulukaverit joudu juoruilemaan. 


Ja jos jotenkin etäisesti liitän tämän nostalgiapläjäykseni myös käsitöihin, niin teittekö/pidittekö te ala-asteella tällaisia salaisuus -pussukoita, joiden sisältä löytyi supersalainen lappunen jossa luki ihastuksen nimi? Meillä näitä oli kaulassa ehkä joskus vitosluokalla. Mulla on näitä useampikin, ompelin kaikki jostain tarkoin valitusta, ihanasta kukkakankaasta. Teki aivan mieli ottaa käteen pieni kangastilkku ja kirjailla itselle tällainen uusi salaisuuspussukka, vaikkei tässä nyt enää suurempia rakkaussalaisuuksia ehkä olekkaan.

Niin ja mikä nimi tämän pussin sisällä olevasta lapusta paljastuikaan....?



No tietenkin se tosirakkaus, Mark!

-hanne