2016/08/20

PÄIVÄKOTIVAATTEITA + NOSH KIDS AW16/17





Päiväkodin alku lähenee, ja ihan kuin kotona oltaisiin tähän asti oltu ilman vaatteita, oli tietenkin nyt valtava tarve päiväkotivaatteiden ompeluun. Mutta housuista suurin osa oli kyllä ihan tosissaan jäämässä pieneksi ja eikä paitoja ole koskaan taaperolla liikaa. Niin ja lempilakkikin oli jäämässä pieneksi. Että ihan kokonaan tässä ei nyt ollut kyse vaan hermostuneen äidin terapeuttisesta toiminnasta. Mutta joo, ehkä vähän sitäkin.

Päiväkotivaatteiden ja äidin hermojen työstön mahdollisti NOSH tarjoamalla taas mahdollisuuden ennakkonäppituntuman ottamiseen syksyn lasten malliston uutuuskankaisiin. Mallistosta löytyi sekä tuttuja kuoseja ja materiaaleja uusissa väreissä että kokonaan uusia kuosia. Ja mähän sitten halusin tietenkin kokeilla vähän kaikkea.

Alaosia varten valkkailin kangasta, josta ei niin lika heti näkyisi ja joka kestäisi vähän vauhdikkaampaakin leikkiä. Mukaan tarttui siis vanhaa suosikkia, farkkucollegea navyna ja mustana. Ja sitten myös ehdottomasti taas pippuricollegea, johon kovasti mielistyin viime kevään kokeilussa. Havittelelin kuumeisesti sinivihreää pippuricollegea, mutta blogikollegat olivat vikkeläsormisempia klikkareita! Nappasin kuitenkin samaista väriä raitaisena. Ja sitten vielä vähän sinivihreää jerseytä. Ja Jokke tykästyi uuteen Myrsky -kuosiin, niin vielä sitäkin sinisenä joustocollegena. No nyt on!



Ja eikun työhön. Ompelupöydälle varasin nokkelana tyttönä vielä suikaleen puuvillanauhaa, jota ajattelin lisätä jokaisessa vaatteessa johonkin saumaan, niin saisin nimikoitua vaatteet. Suunnitelmissa oli tehdä perusvaatetta, pienin lisäyksin taas. Farkkucollegehousuissa on kaavassa pohjalla Ottobren Felaxed fit koossa 86, mutta tein aika paljon muutoksia: Kaventelin kaavaa, mustiin levensin taskuja ja poistin keskisauman, sinisiin taas tein vinovalesepaluksen. Pippuricollegehousuissa halusin kokeilla uusimman lasten Ottobrelehden 4/16 Sweat & Merino -housukaavaa, mutta se oli kyllä niin leveä mun makuun, että saumuroin reippaalla kädellä senttejä pois. Lisäsin raitahousuihin vielä taakse taskun sinisestä pippuricollegesta.

Myrskypaidan pidin simppelinä. Kaavana on tässäkin 4/2016 Ottobren kokeilu, Lil' Bear -kaava, joka osoittautui varsin kivaksi kaavaksi! Samoin kangas itse osoittautui aivan huipuksi! Joustocollege on laadultaan taattua Noshia ja kuosi toimii vaateessa paljon kivemmin kuin ajattelin! Kyllä se Jokke vaan aina tietää! Resorit on Noshin navyn väristä resoria omista varastoista. Toisen paidan taustalla on taas paljon muokkauksia. Tää on lisäksi vähän tämmönen Mainio apinointi, mutta ai että siitä tuli kiva! Olkoonkin, että valkoinen ei ole ehkä paras väri taaperon paitaan. 

Tarkoitus oli tehdä vielä pippuricollegestakin paita, kangashan on superylimega leveää, joten tuosta 50cm palasta saan housujen lisäksi tosiaan paidankin. Mutta meillä on kuitenkin koossa 86 jo useampikin paita valmiiksi ja osa 80 kokoisistakin mahtuu yhä, joten päätin nyt kuitenkin jättää loppukankaan vielä odottamaan. 

Ja lakki! Siitä tuli kerrassaan ihana! Kaavat piirtelin salaa viime kevään ja vähän viileämpien kesäpäivien aivan lempparihatusta. Alkuperäinen lakki on Punaisen Norsun ihana minilippis, joka on nyt jäämässä pieneksi. Suurentelin vähän kaavaa (korvalappusia vähän liikaakin...) ja hyvä tuli! Niin ja lakin kangas on myös tuota mustaa farkkucollegea.




Ai niin. Ja arvatkaa nuuten moneenko näihin kuudesta vaatekappaleesta muistin ommellessa lisätä sen nimikointia varten olevan kangassuikaleen? Yhteen. Huoh.

-hanne

2016/08/14

VAUVALAHJAT ITSE TEHDEN




Multa pyydettiin tossa jokin aika sitten pientä kommentointia Kotivinkin vauvalahja -juttuun siitä, mikä tai millainen on mun mielestä hyvä itse tehty vauvalahja. Jäinkin miettimään, että aihetta voisi enemmänkin pyöritellä! Nämä on nyt mun ajatuksia ja kokemuksia aiheesta. Pyörittelin tätä postausta pitkään, mutta varmasti silti monta juttua on unohtunut! Musta oiskin hauska, jos tämä voisi olla sillä tavalla elävä postaus, että voisin muokata/täydentää juttuja, jos saan teiltä lisäkommentteja aiheeseen :)


YLEISIÄ HUOMIOITA JA VINKKIVIITOSIA

  • Turvallisuus. Tätä ei voi liikaa korostaa, mutta maalaisjärki kantaa jo pitkälle. Tai oikeastaan perille. Ainakin nyt myrkkyvapaita materiaaleja ja kaikki mahdollisesti irtoavat osat tiuuuukasti kiinni.
  • Perheen mieltymykset. Jos tiedät että perhe rakastaa mustan eri sävyjä tai vaihtoehtoisesti sateenkaaren kaikkia värejä yhtäkaikaa, niin onhan se kiva tehdä (ja saada) semmoista mikä sujahtaa kotiin helposti. Toisaalta taas.....
  • ...Tee mitä tykkäät! Aika usein jos materiaalit, yhdistelmät on semmosia, että tekisi mieli itse pitää vaikka ne ylisöpöt sukat (oli vauvaa tai ei) niin lahja todennäköisesti osuu ja uppoaa!
  • Yksilöllistä. No siis, itse tehtyhän on jo lähtökohtaisesti yksilöllinen ja ainutlaatuinen. Mutta kun kirjoo vielä mukaan vaikka vauvan nimen tai työnimen, lauseen äidin lempilaulusta tai syntympäivän, tekee se lahjasta vielä omemman.
  • Tee mahdollisuuksien pitkäikäistä. Varsinkin nopeasti pieneksi jäävissä vaatteissa! Bodeissa voi kokeilla laittaa tuplanepparit haaroihin, ja hihansuihin sekä housujen lahkeisiin käännettävät resorit.
  • Tee monikäyttöistä. Esimerkiksi tuttinauha on kiva vauvavieminen, mutta kaikki vauvat ei vaan suostu tuttiin vaikka mitä temppuja tekisi. Meillä tuttinirsoilija lopetti tuttien käytön lopullisesti 6kk ikäisenä. Mutta jos tuttinauhasta tekeekin semmoisen että se toimii myös lelunauhana, niin se pääsee käyttöön kuitenkin.
  • Erityistarpeet? Onko perheessä vaikkapa villa-allergiaa tai vauva pikkuruisen pieni keskonen? Kun ite tekee, voi materiaaleja ja kokoa yms. vähän fiksata sopivimmiksi.
  • Pesu ennen. Mä olin ekan vuoden aikana aika tarkka että käytän hajusteettomia pesuaineita. Ja kun kerran ostin kirpparilta vaatteen joka oli pesty voimakkaasti hajustetulla pesuaineella, ni mä yllätyin kuinka pitkään se voimakas tuoksu säilyi. Jos siis mahdollista, niin varmempi on tehdä mahdolliset esipesut ilman tuoksuja tai ainakin mahd. vähin tuoksuin.
  • Pesu jälkeen. Vauvajutut on toisinaan kuorutettu parsakaalilla, puklulla ja/tai kakalla. Ei oo huono homma jos lahjuksen voi nakata huoletta pesukoneeseen. Esim. villalangoista löytyy usein myös ne superwash vaihtoehdot. Ja jos viemisen sitten tosiaan voi nakata koneeseen, on se hyvä kertoa, ettei äiti turhaan käsin hinkkaa pesukoneen kestävästä nutusta tahroja.
  • Turhake vs. hyödyke. Tää on vähän kaksipiippuinen juttu. Toiset esimerkiksi vannoo imetystyyjen ja vaunuverhojen nimeen, toisilla ne jää keräämään pölyä. Mutta usein jos on kyse ekasta lapsesta, ei ehkä voi etukäteen tietää onko joku juttu tarpeellinen. Turhalta tuntuva juttu voikin olla ihan arjen pelastaja. Tai sitten ei. Mutta siis, jos pelkäät että lahja jää käyttämättömäksi, tee joku takuuvarma. Mä esimerkiksi tiedän tasan yhden ihmisen joka ei käytä harsoja, enkä ketään joka ei käytä bodeja tai villasukkia. Toisaalta vähän erikoisempi lahja voi olla perheelle todella mieleenjäävä ja sellainen mikä olisi muuten jäänyt hankkimatta.
  • Imetys ja kestovaippailu. Kaikki äidit ei imetä, ja joskus imetykseen liittyy raskaskin imetyspettymys. Silloin esimerkiksi kestoliivinsuojat on aika hutilahja. Kaikki perheet ei myöskään kestovaippaile, esim. minä en oo koskaan saanut sitä kokeiltua, joten äitiyspakkauksen kestovaippakin on jäänyt laatikkoon. Jos mahdollista, niin tee siis vähän salapoliisityötä ennen tällaisia lahjoja.
  • "Tää on vaan tämmönen pieni ja arkinen juttu". Juuri se voi olla se paras lahja! Vauvatarvikeet on toisinaan aika tilaa vieviä ja niitähän kertyy! Pienet jutut on helppo ottaa vastaan ja jos vieminen on tarkoitettu ihan perusarkeen, on se todennäköisesti myös erittäin hyödyllinen ja käyttöön tuleva lahja. Esim nyt vaikka tutti-/lelunauha on vaan usein pieni ja arkinen, mutta ah niin näppärä! 
 
Jaoin nyt mieleen tulleet lahjat neljään ryhmään (ja olipa muuten vaikea miettiä järkevää jakoa!) : Tarvikkeet, lelut, vaatteet ja äidille. En nyt kommentoinut jokaista lahjaa erikseen, vaan ryhmää yhtenä kokonaisuutena. Listasin myös lahjojen perään linkin tai parikin ohjeeseen/inspiskuvaan ko. lahjaan liittyen. Näitä suosittelen lämmöllä googlaamaan lisääkin, netti on pullollaan ihastuttavia ideoita ja ohjeita!



 
TARVIKKEET 

- Tuttinauhat/lelunauha Eilen tein
- Ruokalappu  Kolmen karuselli 
- Hihallinen ruokapaita Sanna tekee ja purkaa 
- Kuolalappu LaRa LiL
- Huppupyyhe No home without you
- Harsot mun tekemiä
- Torkkupeitto/köllöttelypeitto Novita
- Neuvolakortin kannet Villapata kiehuu
- Toukkapussi Simpsukka 
- Kestovaipat Eräs perhe
- Villavaippahousut Siskoneule
- TrippTrapp syöttötuolin pehmusteet  Ruttuja  
- Vaunukuppiteline Hupsistarallaa 
- Pinnasängyn pehmusteet  Pillkeitä
- Vaunuverho Villa&Villa
- Babynest Unelmallinen
- Kaukalopussi Yksi pieni käsityöblogi

Tämä on ehkä mun suosikki ryhmän! Monet näistä on nimittäin sellaisia vauvaviemisiä/-tarvikkeita, joita ei kaupasta saa ehkä lainkaan tai sitten monen monta rahaa pulittamalla. Toisaalta monet on myös sellaisia, että näitä ei periaatteessa tarvi kuin yhden. Siis että jos perheellä on jo kaukalopussi, ei välttämättä toista tarvitse. Tämä ryhmä sisältää paljon myös näitä vähän kiistanalaisia vauvatarvikkeita, esimerkiksi vaunuverho on sellainen, että osa ei ymmärrä sen käyttöä lainkaan, ja osa (kuten minä) kokee sen taas aivan supernäppäräksi. Varmimpia hittilahjoja tästä ryhmästä lienee listan alkupään tarvikkeet, sillä voin melkein luvata että kaikki vauvat ainakin jossain vaiheessa syö (sotkuisesti) ja kuolaa. Toisaalta loppupään vähän suuritöisemmät ja harvinaisemmat vauvaviemiset voivat olla juuri niitä juttuja, joita perhe ei olisi tullut itse hankkineeksi.



LELUT                               

- Helistin Lauramainen
- Rapinalelu Eilen tein 
- Pehmolelu No home without you
- Pehmokirja  Ripaus tunnelmaa (vähän isommalle lapselle)
- Mobile Pilkkeitä
- Uniriepu Janitan kätösistä 
- Leikkimatto Lähiömutsi
- Lelukaari Koko[koti]ko
- Keinu Pinjacolada (myös vähän isommalle lapselle)

Lelut on semmoisia vauvaviemisiä, joita on ainakin mun mielestä ihana saada ja vähintäänkin yhtä ihana tehdä. Niitä tehdessä turvallisuustekijät on vain otettava erityisen tarkasti huomioon. Kaupan lelujahan vahditaan monin lakipykälin, joten voisin ajatella että joitakin tuoreita vanhempia jännittää antaa itsetehtyjä leluja vauvan riepoteltavaksi. Mä oonkin saattanut vielä sitten erikseen antaessa mainita vanhemmille esim. että nää on kiinni sitten tulpaompeleella kiinni. Myös helppo pestävyys on plussaa!

Muuten sitten leluista sanoisin että ihan pienet palleroisethan rakastaa kontrasteja ja selkeitä muotoja. Mun mielestä Onni ja Ilonan TSI-katsekangas onkin aivan hittimateriaali tuollaisen alle 6kk leluihin! Leluja tehdessä voi hyödyntää kirppareiden vanhoja leluja, joista voi irrotella esim. vinkuvia, kiliseviä tai soivia elementtejä piiloteltaviksi lelujen sisään. Kirppareilla pyörii myös varsin pikkurahalla noita lelukaari/leikkimattohökötyksiä, jotka ovat, no, ei niin esteettisesti miellyttäviä mutta ah niin hyödyllisiä! Niin tommosen vanhan kaaren kun jaksaa päällystää uudelleen, voi saada oikein vuoden hittilahjan aikaiseksi!


VAATTEET                        

- Body Tosimummo (kuvat ei valitettavasti näy), Miinullekko (bodyn kääntöhihan teko)
- Myssy Novita
- Tumput Piipertäjät
- Villahaalari TeeTee Drops Design
- Unipussi Kotikutoista 
- Neulemakuupussi Drops Design
- Tossut Irinka itseteossa

Tässäpä kohtalaisen varma vauvalahjaryhmä. Kuitenkin kaikkia lapsia puetaan, väittäisin! Toki vanhemmilla voi olla aika tarkka maku ja tyylikin vauvan vaatteiden suhteen, mutta kyllä itsetehty vaate on kuitenkin jotenkin niin rakkautta täynnä, että uskoisin ja toivoisin, että ne ei jää pyörimään kaappiin käyttämättä! Kuoseista ja väreistä muuten ehkä sen verran, että kannustan kovasti rohkeuteen! No, toki jos on tiedossa että perhe haluaa ehdottomasti pojalleen vain "poikavärejä" niin eikai siinä sitten, mutta muuten ei kannata liiaksi miettiä että onko joku liian "tyttömäinen" tai "poikamainen".  

Muuten vaatteista sanoisin että ihan pikkuruisen kanssa kääntöhihat on erihyvä, monet vannoo myös kietaisubodien nimeen (mä en oppinut niitä koskaan käyttämään). Pääntien helppo pukeminen (= joku nepparisysteemi tai kirjekuoripääntie) on hieno homma! Neuloessa suosittelisin langaksi jotain mielellään konepestävää lankaa, mutta suosisin ennen kaikkea luonnonkuituja ja mahdollisimman pehmeää ja kutittamatonta materiaalia.




ÄIDILLE                            

- Imetystyyny Tilduliinu
- Kestoliivinsuojat VillaKiana
- Imetys-/kantoliinailukoru Pieniä hetkiä

Mites nämä mun äidille suunnatut lahjat liittyykin nyt vain imetykseen! Vinkatkaa muitakin viemisiä äidille ja tietty vaikka isällekin! Mutta näistä esimerkeistä sen verran, että kestoliivinsuojat oli ainakin mulla kultaakin kalliimpi apu, kun ne kaupan kauheat läpyskät jotenkin vain liimautui kiinni ja/tai falskasi. Itselleni tein liivinsuojia kunnon imuilla (kaksi kerrosta bambufroteeta, ihoa vasten aina kuivan tuntuinen coomax ja ulkokerros kosteutta pitävää PUL -kangasta). Imetystyynyn päällisen olisi myös hyvä olla helposti pestävissä koska sitä maitoa voip olla alkuun siellä ja täällä. Imetyskoru on varmasti mainio lahja myös kantoliinailua tai -reppuilua harrastavalle!

*****

Tämmöistä listaa sain nyt tehtyä! Kommentoikaa jos tulee mieleen jotain :)

-hanne

2016/08/04

SUOJAKUORTEN JÄÄHYVÄISASU




Mä oon ehkä aiemminkin maininnut, että mä oon niitä ihmisiä (onhan meitä?), jotka toisinaan silittää tavaroita hyvästiksi ja kiittää lempivaatteitaan ennen kuin pistää ne kiertoon. Ja kun niinkin henkilökohtainen tavara, kuin entinen hyvin palvellut iphone suojakuorineen lähti seuraavalle käyttäjälle, saatoin jopa vähän halatakkin. Siis ihan pikasesti vaan. Ei kyyneleitä. Suojakuoretkin oli tässä tapauksessa vähän, no, normaalisuojakuoria läheisemmät, kun ne olivat ne ristipistokuoret joihin kirjoin ruusun neljä vuotta sitten "väliaikaiseksi kuvaksi". Ja sen samaisen ruusunhan mä siitä nyt purin.

Mutta siis! Nyt kun puhelin suojakuorineen matkasi siis kaverini perheelle, kirjoin suojakuoriin uuden kuvan jonka veikkasin sopivan vähän paremmin uuden omistajansa, kolmasluokkalaisen pojan, makuun. Ja kun kerta tein kaaviot, niin ajattelin että laitan ne nyt tännekin. 



Mulla oli kirjontamalliksi nuo kaksi vaihtoehtoa,  mutta en osannut sanoa olisko tuo valosapeli ollut riittävän tunnistettava, joten päädyin tekstiin. Nuo kirjontamallit on nyt siis tehty vain kuvankäsittelyohjelmalla, eikä ruudukkokaan näy näköjään aivan kunnolla. Mutta jos joku just nyt sattumalta etsii tuon kokoista Darth Vaderin kuvaa kirjottavaksi, niin ehkä tästä on jotain apua.

Ja ai että muuten rassaa, että kirjoin tuon Darth Vaderin aavistuksen liian vasempaan reunaan! Argh! No, mieluinen se kuitenkin kuulemma oli!

-hanne

2016/07/20

NEULEFESTARIT 2016

PomPom
Lanitium ex machina
la Bein aimée
Louhettaren luola
Mä näin myös Stephen Westin!!



Niin siinä sitten hieman yllättäen kävikin, että lauantaina klo 7:00 mä tönötin Seinäjoen matkakeskuksen pihassa odottamassa Onnibussia kohti Jyväskylää ja neulefestareita! Että festaritunnelma olisi autenttinen, oli unta takana levolliset kolme tuntia, kun hampaita tekevä poikanen vaaaaalvoi. Mutta ei sitä ole ennenkään festareilla pieni univelka haitannut!

Neulomattomille lyhyesti tiivistettynä, neulefestarit oli siis lankakauppa Titityyn järkkäämä viikonlopun mittainen tapahtuma, joka piti sisällään mm. lankamarkkinat jossa oli myyjiä ympäri eurooppaakin, paljon erilaisia kursseja joita piti mm. kansainvälisesti tunnetut neulesuperstarat, meet&greet tapaamisia, neulekulkue ja lauantaina vielä iltabileet. Tämmösiä pippaloita ei ole ennen suomessa neulesaralla nähty!

Lentävä lapanen

Mun matkalle lähdön ratkaisi se, että sainkin yllättäen Mehukekkereiden Veeran peruutuspaikan Jonna Hietalan Tarinallisen neulekuvan salat -kurssille. Vähä stressiä pukkasi, kun kurssille kehotettiin ottamaan mukaan suosikkilankaa ja neule kuvausharjoitusta varten, eikä mulla ollut kesälomareissulla (jostapäin festareille lähdin) mukana yhtä ainokaista neuletta!!! No, äkkiä työ puikolle (joka ei kyllä ehtinyt valmistua), äidin juuri neulomat sukat varalta mukaan ja luonnollisesti olin vielä pakotettu ostamaan festareilta kerän ihanaista lankaa kuvausrekvisiitaksi! Kova kohtalo!

Ootteko huomanneet, että aika harvoin joutuu katumaan sitä että päättääkin lähteä jonnekin? Näin se oli taaskin, oli nimittäin kokonaisuudessaan tosi innostava ja ihana päivä! Hieman harmitti sää (satoi koko aamupäivän niin että pihalla ei voinut istuskella ja neuloa) ja oma aikataulu. Lauantaina illalla ois nimittäin ollut festareiden iltabileet, jonne ois ollut tosi kiva jäädä! Mutta en saanut järkättyä yöpaikkaa ja Jyväskylästä ei päässyt enää puolilta öin Seinäjoelle takaisin. Joten höh ja illalla Onnibussilla takas kotio.

Mutta siis! Aamupäivä vierähti mukavasti Hupsistarallaa -Terhin seurassa lankakojuja ja Toivolan vanhan pihan myymälöitä kierrellen. Ja käytiin toki festarihenkeen vetämässä roskaruokaakin! Iltapäivän puolella tuli vihdoin aurinko esiin, jolloin ehittiin pieni tovi myös istuskella pihalla neuloen. Tähän oisin voinut käyttää enemmänkin aikaa, mutta se sade. Sitten pitikin jo suunnistaa kurssia kohti. Mä olisin halunnut kauheasti päästä kokemaan neuleguru Stephen Westin kurssin ihan vaan kun oon ymmärtänyt että kaveri on mitä inspiroivin ja innostavin kurssittaja, ja just nyt kaipaisin kyllä inspistä tuonne neulesaralle. Mut hei, näin mä Stephenin ohimennen kuitenkin!! Eikä sitä oikein olisi voinutkaan olla näkemättä, on nimittäin sen verran värikäs kaveri. Kun Stephen käveli ohi, mun vieressä istunut nainen kattoi perään ja totes hymyillen, että "Stephenille on unohtunut taas pyjama päälle" :D Kyllä! Enkä oo ikuna nähnyt ketään joka kantaa pyjaman yhtä tyylikkäästi! Mutta siis, oisin tosiaan halunnut Stephenin kurssille, mutta se oli täynnä, tietenkin. Mutta odotin innolla myös valokuvauskurssia, uskon että se oli sisällöltään mulle kuitenkin vielä osuvampi kuin Stephenin värikurssi. 



Tämmösiä kameraansa uppoutuneita, neuleita asettelevia tyyppejä käyskentelikin sitten Vanhan pappilan takapihalla lauantaina iltapäivästä. Jonnan kuvauskurssi oli tosi antoisa! Mukaan tartui tietoa, niksejä ja kikkakolmosia, ja ehkä tärkeimpänä into kehittää itseään kuvaajana. Niin ja pienoinen kuume paremman objektiivin perään....Kurssin alkupuolella käytiin läpi kuvaamista lähtien aina ihan kameran teknisestä puolesta ja ehdittiin sivuamaan vähän kuvien käsittelyäkin. Sekä tietenkin niitä tekijöitä jotka tuo tunnelmaa ja tarinaa neulekuvaan. Aikaa oli varattu myös kuvien ottamiseen ja niitä käytiin ihan lopuksi vähän läpi. Aiheesta riittäisi tietenkin opiskeltavaa loputtomiin, mutta aika paljon ehdittiin kolmessa tunnissakin!



Yllä muutama kuva joita napsin kurssin aikana. Ja siis myös se mun ostos! Enemmänkin olisi langat huudellut mua, mutta nyt oli tiukka opiskelija/kotihoidontuki -budjetti mulla matkassa. Tämä kyseinen kerä on muuten Pom Pom -nimisen uuden käsityöputiikin antia. Ihastuttavan värisiä, käsinvärjättyjä namilankoja (ja mä päädyin harmaaseen....), joista osa oli tämmöistä Terhin sanoin "nöftälankaa". Kyseisen langan nimi on Donegal Sock ja se on käsinvärjätty. Ihastuin tähän niin, että vasta kotona muistin että mähän olin alun perin suunnitellut ostavani Titityyltä Isagerin lankoja....hups!

Mukava päivä siis kaikenkaikkiaan! Toivottavasti tämmöinen järkätään uudelleenkin! Sitten kyllä järjestän itteni paikanpäälle pitkän kaavan kautta! En tiedä mikä fiilis olisi jäänyt neulefestareista, jos olisin vaan sateisen aamupäivän aikana pyörähtänyt festareilla ilman että olisi osallistunut millekkään kurssille (niinkuin jossain vaiheessa meinasin tehdä), mutta nyt ainakin mukaan tarttui niin mukavasti intoa, että lipsahtaa kohta pitkästä aikaa neuloosin puolelle! Ja mikäs sen ihanampaa! Kiitos Titityylle järkkäämisestä, Jonnalle kurssista ja Terhille seurasta! Ens vuonna uusiksi?

-hanne

2016/07/14

SYKSY TULEE, OLENKO VALMIS?




Syysjuttuja pitäisi jo miettiä, vaikka mieli on vielä aikaslailla kesässä! Vähän stressaakin tuo syksyn läheisyys, kun se tuo mukanaan tiiviimmin pyörivää koulua ja poikasen päiväkodin aloituksen. Äitiä meinaa ahdistaa! Mutta tämän postauksen syyskosketus on kuitenkin kerrassaan miellyttävä ja pehmoinen, sehän nimittäin sisältää NOSH:in syysennakkomalliston kankaita, joita sain ennakkoon vähä kokeilla. Toivottavasti syksy starttaisi sitten yhtä ihanasti!

Nyt tavoitteena oli tehdä käyttövaatetta pienillä jujuilla, tavallista arkea piristämään. Mä napsuttelinkin syksyn kankaista kokeiltavaksi itseäni varten joustocollegea tumman turkoosina mustilla raidoilla* sekä mustaa jerseytä*, ja poikasta varten taas jerseytä meleerattuna harmaana* sekä sinisenä*. Kotoa löytyikin jo omista aiemmista hamstrauksista korallia resoria ja korallia farkkucollegea.



Musta on tässä puolentoista vuoden aikana kuoriutunut todellinen tunika/mekkotyttö! Tämmönen perusmekkonen, laadukkaasta kankaasta tehtynä on aika monipuolinen käyttövaate! Mä löhöön tämmönen päällä kotisohvalla, kipaisen kaupassa ja koulussa, ja vähän siistimpien kenkien ja kampauksen kanssa menee tämmönen juhlavampanakin asuna. Pitkät hihat teit syksyä ja talvea ajatellen, mutta kylläpä tämä on päällä ollut ihan kesäpäivänäkin. Noshin joustocollegea en ookkaan tainnut ennen kokeilla, eikä kyllä taaskaan tarvinnut pettyä! Kangas on ihanan pehmoista ja napakkaa, ja siinä on mukavasti joustoa. Mä tykkään myös siitä, että raidat on kankaaseen kudottuna pelkän painamisen sijaan. Ne siis näkyvät yhtälailla nurjalla ja kangasta voisikin käyttää myös vaikka nurinpäin.  Mun kokemuksen mukaan tämmöset matskut pitää myös värinsä valtavan hyvin, kun lanka on läpivärjättyä.

Tän mekon juju syntyi tuosta olan rakenteesta, jonka tein mustasta jerseystä. Mutta sanonpa vaan, että olipahan taas kikkailua tuon kaavoitus, jos ottaa huomioon kuinka simppelin näkönen ja oikeastaan aika huomaamaton tuo on! Opiskelijakollega oli bongannut tuon rakenteen jostain ja toteutti sen keväällä meidän vaatetuksen kurssilla omaan paitaansa. Mä apinoin rakenteen omaan tunikaani ja tein pääntielle vähän kaartoa alavaran avulla. Olan kaksinkertainen musta jersey on vahvistettu (vähän liiankin tukevaksi...) tukikankaalla. Sivusauman taskupussit on myös mustaa jerseytä.

Kiva tästä tuli, yhtä aikaa jotenkin raikas mutta kuitenkin klassinen. Ja vielä kun verhoan kalkkunakoipeni sukkahousuihin, lienee kokonaisuus vielä miellyttävämpi! Joustokollaria mulla oli 120cm ja se riitti tähän just ja just! Alunperin olin kyllä aatellut tehdä tästä kankaasta vielä jotain samisteluvaatetta poikasellekin, mutta enpä mä tätä muistanut kun tilasin kankaan! Pyörittelin kankaan jämiä epätoivoissani, että joskos niistä ois jotain vielä poikaselle saanut, mutta ei! Jokke sitten lohdutti, että kyllä niistä säärystimet vois just ja just pojalle saada. Heh, ehkä nyt ei! No, kiva että tuli kerrankin käytettyä kangas aikalailla viimeiseen soiroon asti!





Poikaselle tein myös perusvaatetta, joka toimisi jo nyt kesällä, että myös sitten myöhemmin syksyllä. Noshin puuvillajerseyt tai tuttavallisemmin trikoot, on mukavan napakkaa ja aika paksuakin laatua, niin että paita ja leggarit toimivat varmasti läpi talven. Settiin kuuluu siis legginssit, paita sinisellä pääntiellä, valenappilistalla ja korallinvärisillä resoreilla sekä shortsit nyt loppukesää ajatellen. Mulla on nyt voimakas viehätys meleerattuihin kankaisiin ja tämmönen ihan perusharmaakin toimii kyllä tosi tosi kivasti muihin väreihin yhdistettynä. Tai hei, vaikka ihan pelkästäänkin! 

Paidan kaava on Ottobren Skogsdjur, jossa on hauska, hieman takaa pidempi helma. Leggareissa on kaavana Catepilar ja shortsit on muokattu Relaxed fit -kaavan pohjalta. Kaikki koossa 86 ja söpöyttä täynnä tietty! Napit on mun äidin kiinni pistelemät (tattista vaan avusta taas!) ja langoissa toistuu paidan värit. Vähän meinasi paita + leggarit tuoda ensin mieleen yökkärit, mutta kun vaatteet täytti taaperolla, tuli tästä tosi kiva setti! Shortsit on toimittanut jo mm. rippijuhlavaatetuksen virkaa, paita on ollut nyt kolme päivää (!!) putkeen päällä ja housut on jo kahdesti pestyt. Näistä tuli lempparisetti!


Toivoisin kuitenkin että syksyn tulo saisi vielä viivytellä pitkään! Mulla ois postauksiakin jonoksi asti, pitäisi nyt vaan kunnolla malttaa ottaa kesältä aikaa niiden kirjoittamiseen...kesä älä lopu vielä!

-hanne


p.s Ootteko menossa Jyväskylän kesän neulefestareille?  Mun ei pitänyt päästä, ja nyt ehkä voisinkin päästä, mutta apua ne alkaa jo huomenna! Katotaan saanko järkättyä itseni mukaan vaikko enkö! Veikkaan että tiedossa on kuitenkin mitä mukavin tapahtuma!

EDIT. Mä pääsen neulefestareille!! JeeJeeJee! Lauantaina Jyväskylä kutsuu, siellä nähään!

*) Kankaat saatu