2015/03/19

VAUNUN VARUSTELUA







Jos tämmönen kotinyhjääjä ja sohvalla jumittaja niinku mä saa vauvan, ni pitää yrittää kaikin tavoin madaltaa tuota kotioven kynnystä ulkomaailmaan, ettei tapahdu totaalista jämähtämistä. Näppärät ja toimivat vaunut onkin kyllä yks varsin oleellinen kynnyksen madaltaja, ainakin mulle! Että niihin kyllä suosittelen panostamista! Meidän vaunut on Brio Smilet pehmeällä kantokopalla ja hoitolaukkuna on Skip Hop Duo Delux. Molemmat ovat ainakin täällä Helsingissä toimineet paremmin kun hyvin!

Mutta vielä mukavempaa on vaunuttelu, kun muutkin lisähärpäkkeet on semmoset mistä ite pitää! 2014 äitiyspakkauksen Aappa-apinat jakanee mielipiteitä, osa pitää niistä kovasti, osa (esim. mä) taas vähemmän kovasti. Siispä muutoin niin mainio makuupussi sai uuden kuosin. 





Siellä hän torkkuu!

Makuupussin kankaaksi valikoitui Marimekon ihana Siirtolapuutarha. Pussin päällystys vaati vähän aikaa ja näpräystä, mutta ei ole mitenkään ylivoimainen projekti kuitenkaan. Suosittelen siis, jos yhtään kuosi mietityttää! On nimittäin aikas tosi paljon hauskempi käyttääkin tuota makuupussia, ja epäilemättä nukkuminenkin sujuu oikein makoisasti siirtopuutarhassa. Maan mainiot ohjeet löytyy tähän projektiin löytyy Tosimummon blogista, täältä.










Vaunuverho on sitten toinen kiva projekti vaunujen varusteluun liittyen. Talven pakkasilla ja viimassa verho on ainakin mun mielestä ollut välttämätön, ja aurinkoisemmilla keleillä se toimii myös hyvin aurinkovarjona. Ja ainakin tää meidän jamppa tuntuu nauttivan unillaan myös sen suomasta rauhasta. 

Mun vaunuverhosuunnitelmat loksahti kohdilleen, kun näin koulussa erilahjakkaan opiskelijakaverini suunnittelemaa ja painamaa, aivan ihastuttavaa ruusunalleprinttiä. Se sopi kuin nakutettu tuohon verhoon! Mulla on samaisesta printistä myös narureppu kässäkassikäytössä (koska kässäkassejahan ei voi koskaan olla liikaa), sen voi kurkata instagramista. Reppu on taiteilijan itsensä tekemä, vaunuverhon taas toteutin kiikuttamalla palan kangasta Janitalle painoon ja ompelin verhon sitten Villa & Villan ohjetta mukaillen. Mä tykkään!



Heijastimia en ollut erityisemmin miettinyt, kun vaunuissa on itsessään jo melko hyvät heijastimet, mutta kun vastaan tulee hieno, niin tokihan se piti saada! Tämä ihanainen kettuheijastin on toisen lahjakkaan opiskelijatoverini käsiäalaa. Ja mikäs sen hienompaa, näitä repolaisia saa ostaa muutkin Maker's Marketista, täältä!

Vaunulelut ei oo meillä vielä ihan just ajankohtaisia, sillä tuo meidän Milli nukahtaa vaunuihin oikeastaan samantien kun sen sinne nostaa. Niinpä tuo Liberoamppari riittää nyt toistaiseksi kateltavaksi niiksi muutamiksi hereilläolosekunneiksi. Mutta silti mulla on jemmassa jo pari, oman äitini rakkaudella säästämiä vaunuleluja mun lapsuudesta. Voiko hienompia ollakkaan! Ja testikatselmuksen myötä myös Milli totesi lelut oikein kiinnostaviksi.

Vielä tarkoitus olisi väsätä soittolelu Onni ja Ilonan katselukankaasta tuonne katosta roikkumaan katseltavaksi ja kuunneltavaksi, jahka jostain löydän narullisen soittorasian. Saako niitä jostain, vai onko näppärintä purkaa joku kirpparilöytö?

-hanne

2015/03/04

MILLIN PIENI JA TUTTINAUHAT

"Työnimi" -tuttinauha nepparilla

Viimeksi kun postailin tuttinauhoista, sain kommentin anonyymiltä, että kai ymmärrän ettei tuttia tarvitse heti suuhun tukkia. Juuh, ymmärrän :) Mutta melko usein tutti kuitenkin on käytössä ainakin jossain vaiheessa tai joissain tilanteissa, ja no, tuttinauha on vaan mitä mukavin pikku kässäpuuha ja vauvavieminen, ainakin mun mielestä. Niitä onkin tullut tehtyä useita ja senpä myötä tuttinauhoja on tosiaan täällä blogissakin vilahdellut. Oon tehnyt aiemmin mm. muutaman amigurumi-tuttinauhoja ja nyt viimeaikoina on ollut hauska tehdä ystävien lapsille tuttinauhoja, joihin oon kirjaillut muistoksi vauvan odotusajan "työnimen". Semmoinen piti myös meille saada! Meillä työnimeksi tarttui heti pian plussan jälkeen Milli, kun totesin raskauden alussa Jokelle, että nyt se on aivan millin pieni. Milli jatkoi elämää meidän puheissa oikeastaan melkeinpä kastepäivään asti, ja nyt se on muistona tuossa mun suosikkinauhassa.

Mutta tosiaan, muutamia tuttinauhoja on tullut tehtyä ja nyt myös käytettyä. Ajattelin, että kirjoitan vähän yhteenvedon omaisesti mun tuttinauhakokeiluista. Kommentteja ja omia hyväksi kokemia malleja/vinkkejä otetaan vastaan!

Helmituttinauha lenkillä

MATERIAALIT JA TEKNIIKAT

Eniten oon tainnut tehdä tuttinauhoja ompelemalla, mutta virkattujakin nauhoja on tullut paljon tehtyä. Ommellessa materiaaliksi nyt käy tietenkin mikä tahansa kangas tai vaikka valmis nauha, virkatessa oon suosinut bambunlankaa, koska se on antibakteerinen materiaali. Molemmissa tapauksissa materiaalin on ehkä hyvä olla sellainen, että sen voisi tarvittaessa pestä pesukoneessa. 

Yhden nauhan oon tehnyt myös helmiä pujottelemalla. Se on sievä, mutta nyt käytössä ehkä vähän kömpelö, jos sitä täytyy esimerkiksi vetää vauvan alta pois. Lisäksi helmien kanssa saa olla supervarovainen, pelkän langan lisäksi kannattanee pujottaa helmet vielä siimaan, niin langan mahdollinen katkeaminen ei aiheuta vaaratilannetta. Muutoinkin tietenkin tuttinauhojen kanssa on tärkää muistaa että kaikki osat on tiukasti kiinnitetty. Turvallisuutta ei voine liikaa korostaa!

Solmimalla tehtyjä tuttinauhoja

Sitten oon tehnyt vielä tuttinauhoja solmimalla. Nämä syntyvät tietenkin aivan super simppelisti ja tuttinauha on helppo purkaa jos haluaa vaihtelua. Solmujen tiukkuus on tietenkin hyvä välillä tarkistaa, ehkä erityisesti tuon nipsun kiinnityksen irtoaminen voisi aiheuttaa mahdollisen nielemisvaaratilanteen vähän isompien lasten kanssa. Mutta ainakin tuon huivituttinauhan solmut kiinnittyi tosi tiukaksi. Toisen solmitun tuttinauhan tekaisin meille ristiäisiin. Olihan tuo vähän ehkä korni, mutta meillä ei muuten vaaleansinistä nähty, niin olipa nyt ainakin tuttinauhassa! Tuossa ei ollut lainkaan nipsua, vaan ajatuksena oli lähinnä, että nauhan sai itselle roikkumaan ranteeseen tai tutti ylipäänsä löytyi helpommin kun siitä roikkui nauha. Rusetin tein mainiolla Lauramaisen täydellinen rusetti -ohjeella. 

Nuo tuttinauhojen nipsut ja tuttirenkaat oon muuten aina ostanut Nappikauppa Punahilkasta. Pakko kehaista, että valikoima on erinomainen ja toimitus aivan supernopea! Ja tuolta löytää myös hyvän valikoiman erilaisia nauhoja, jos haluaa oikein helposti syntyvän tuttinauhan.

Tuttinauhoja lenkillä

RAKENNE

"Rakenteen" puolesta, mä oon tehnyt oikeastaan kahdenlaisia tuttinauhoja. Eniten on tullut tehtyä semmosia, missä on lenkki tai neppari, joiden avulla tuttinauhan saa kiinni joko suoraan lenkkitutiin, tai johon saa kiinni tuollaisen kumilenksun/tuttirenkaan, ja sen avulla sitten tappitutin. Nämä on näppäriä myös sen takia, että jos sattuukin olemaan sellainen vauva jolle ei tutti maistu, saa nauhaan kiinni jotain muuta. Just tuunasinkin jälkeenpäin Kalpa-vauvan tuttinauhaan nepparit, että siitä sai lelunauhan. Kalpa kun ei ole laisinkaan tutista kiinnostunut!

Välillä oon tehnyt myös pelkästään tappitutteihin käyviä tuttinauhoja, joissa on vaan suoraan kiinni tuo kumilenksu. Onhan tuokin toimiva, mutta se ei oikein käy lenkkituttiin, jos sellaista käyttää. Toisaalta näitä on ollut nopea ja helppo tehdä, jos nyt ei ole sattunut olemaan nepparia ja nepparipihtejä käsillä.

"Kalpa" -vauvan työnimituttinauhan muutin nepparilliseksi lelunauhaksi

Tuttinauhoja jotka käyvät vaan tappituttiin




KOKO

Nauhan pituutta tulee aina vähän arvottua. Nauhan olis hyvä olla mun mielestä niin pitkä, että voi vähän valita kiinnityskohtaa, mutta kuitenkin niin lyhyt, ettei nauhan kanssa tule kuristumisvaaraa, tai ettei tuttia tarvi aina kaivella jostain vauvan alta. Sopiva pituus on mun makuun jotain 20-25cm väliltä. 

Tuttinauhan varsinaisen koon kanssa voi toimia maalaisjärjellä; aivan ohut naru voi ehkä vaatia enemmän etsiskelyä, kun taas kauhean massiivinen nauha on tietenkin hankala sijoittaa vauvan vaatteisiin kiinni. Esim. tuo ylempänä näkyvä apina amigurumituttinauha on mun mielestä jo vähän siinä rajoilla, että onko se käytössä vielä näppärä. Mutta nämä lienee myös makuasioita.

*****

Mitkä on teidän tuttinauhaniksit ja lempi materiaali/tekniikat/mallit? Linkkejäkin otetaan innolla vastaan :)

-hanne

2015/02/19

HYPNOPINGVIINI JA KAVERIT



HEI TAAS KAIKKI!!

Ja kiitos tuhannesti kaikista ihanista onnitteluista ja sanoista <3 Me ollaan hiljalleen totuteltu arkeen tämän nyt jo neliviikkoisen murun kanssa. Hän on osoittautunut kohtalaisen perustyytyväiseksi kaveriksi, joka osaa kuitenkin ilmaista myös hyvin tarmokkaasti tahtonsa. Ja mikäs siinä, eipä jää ainakaan äitille epäselväksi, että sitä ruokaa ja nyt heti!

Nyt sitten varoituksen sana, sattuneista syistä mun postaukset tulee varmaan pyörimään tässä lähiaikoina vauvateemaisten käsitöiden ympärillä. Tekeillä on kyllä vähän muutakin, mutta jännästi käsityöinto kohdistuu nyt juuri näihin vauvalle -juttuihin...Kärsivällisyyttä siis te, joilla nämä jutut ei liipaa ihan just sitä suosikkiteemaa :)


NO NIIN, ASIAAN!

Poika on ollut alusta asti varsin innokas ja tarkka tuijottelija. Olin ostanut jo ennen syntymää Paapiin Ketut -kortin, joka oli ollut ystävän vauvalle hoitopydän vieressä tuijotteluhitti. Hyvin toimi se meilläkin! Neuvolasta saatiin myös se perinteinen hymynaama, joka kiinnosti sekin. Mutta sitten sattumalta törmäsin Onni ja Ilonan vauvan katselukortteihin ja tilasin meille sekä TSI-katselukangasta (pihinä ja köyhänä ostin 2. laatuista, mutta toimii hyvin sekin) sekä kaksi korttia, ampparin ja pingviinin

Ja varsinkin tuo pingviini osoittautui aivan täydeksi hitiksi hoitopöydällä! Kaveri nimittäin jaksaa tuijottaa sitä herkeämättä ja suu auki pitkät tovit, ja pingviini se taisi saada ne ensihymytkin vanhempien sijaan. Pingviini saiki nopeasti lisänimen hypno, niin vangitseva se tälle meidän  sankarille oli. 

Nyt kun uskallan jo luottaa siihen, että vauvan voi jättää nukkumaan ilman, että äidin pitää olla siinä koko ajan vieressä tuijottamassa, oon ehtinyt unien aikaan piipahtamaan taas ompelukoneellakin. Yksi ensimmäisistä töistä olikin työstää katselukankaasta tuijottelu kolmio, johon mukaan pääsi tietenkin ystävämme hypnopinviini. Toisena puuhana tein rapistelulelun, joka ei vielä ole aivan ajankohtainen, mutta voi sitäkin tuijotella ja ääni myös jo kiinnostaa. 

 
KOLMION TEKEMISESTÄ

Kolmion sivut ovat siis katselukangasta, joiden taakse silitin vielä tukevaa liimakangasta. Päädyt ovat markiisikangasta, toinen on musta ja toinen valkoinen. Täyte on hyväksihavaittua IKEAN halvimmasta tyynystä revittyä vanua. Kanan taakse sujautin vielä yhden kinkunpaistopussin taiteltuna rapisemaan. Reunojen tunnustelulappuset on Nappikauppa Punahilkasta tilattuja nauhoja.
 

Ensin silitin liimakankaat kiinni, sitten valikoin lappuset, ja ompelin ne reunoihin. Näin laput tulee kiinni leluun kahdella ompeleella, ja pysyvät siis turvallisemmin paikallaan. Lappujen päät kannattaa jättää myös vähän pidemmiksi lelun sisään, niin ei tarvi jännitellä nauhan purkautumistakaan ja sen myötä lappujen irtoamista. Turvalisuus ennen kaikkea!




Ompelin katselukuvat seuraavaksi ympyräksi ja leikkasin sekä ompelin paikoilleen päätykolmiot. Valkoisesta kolmiosta jätin yhden sivun auki täyttämistä varten.  Sitten tukin sisälle vanua ja sujautin tosiaan vielä kanan taakse yhden rapisevan kinkunpaistopussin (taiteltuna). Täyttöaukon ompelin käsin kiinni. Siinäpä se!


RAPINALELUN TEKEMISESTÄ

Ennen näiden lelujen tekoa kyselin käsityöblogit -faceryhmästä sopivia rapinamateriaaleja rapinalelun täytteeksi. Kinkunpaistopussia sielläkin suositeltiin, mutta hyväksitodettuja täytteitä oli myös mm. karkkipaperit ja sipsipussit. Mä päädyin paistopussiin, kun ajattelin että se kestää hyvin pesua, ja mä myös rennosti silitin valmiit neliöt. Eivät olleet siitä moksiskaan!


Tässäkin materiaaleina oli katselukankaan lisäksi liimakangas, hypistelylappuset sekä tosiaan kinkunpaistopussi. Rapinaleluun käytin hieman kevyempää liimakangasta. Liimakankaan kiinnittämisen jälkeen ompelin lappuset kiinni toisen neliön reunoihin. Sitten taittelin ja ompelin molempien neliöiden taakse yhden kinkunpaistopussin. Ajattelin, että kun kinkunpaistopussi on ommeltu kiinni, se pysyy paremmin paikoillaan myös pesukoneessa. Ylimääräisen muovin leikkasin reunoilta pois. Sitten vaan oikeat puolet vastakkain ja reunojen ompelu. Kääntöaukon kannattaa olla aika reilun kokoinen, sillä kinkunpaistopussi tekee neliöstä aika jäykän. Kääntöaukon ompelin taas käsin kiinni. Valmis!


Vielä olisi muutama palanen katselukangasta jäljellä, katotaan mitä niistä syntyy!

-hanne

2015/01/30

TÄÄLLÄ OLLAAN!


Ehkä jo arvasittekin hiljaisuuden myötä, että hän on saapunut! Tämä loputtoman suloinen, pieni poika teki musta äidin ja Jokesta isän reilu viikko sitten. On se vaan aikamoista, miten isoja juttuja tämmönen pieni nyytti voi saada aikaan, ihan vaan ilmestymällä maailmaan. Me ollaan molemmat aivan myytyjä, tietenkin! 

Blogissa nyt on muutenkin ollut tässä viimeaikoina hiljainen tahti, ja se jatkunee ainakin nyt tovin vielä, sillä nyt on aika tuoksutella ja tuijotella vauvaa <3 Mutta monet kässäjutut odottaa jo esittelyä, joten eiköhän sitä pian olla takaisin langoilla (hah, kirjaimellisesti!) Siihen asti, pikakuulumisia voipi vilkuilla instagramista, mistä nämäkin räpsyt ovat. 

Tsaudi ja rakkautta kaikille!

-hanne

2015/01/17

[KÄDENTAIDOT -messupäiväkirja osa 4.] SUOSITUIMMAT LANGAT

Uusi, hajonneen tilalle ostettu kamera venailee yhä sisäänajoa, vauveliini pitkittää vielä maailmaan saapumistaan ja blogi odottaa postauksia, joten taidanpas tarttua viimein yhteen kauankauan luonnoksissa odottaneeseen postauksen raakileeseen. Muuttopuuhahässäkän iskiessä päälle marras-joulukuussa jäi nimittäin vähän nolosti tämä vika kädentaidot messupostaus kokonaan postaamatta! Ja se oli vieläpä se mun suosikki postaus, nimittäin suosituimmat langat! 

Toissa messuilla reipas vuosi sitten kiersin lankakauppoja, ja kysyin myyjiltä, mitä lankaa oli mennyt messuilla eniten. Silloin suosituimmiksi nousi uutuuksien ja erikoisuuksien lisäksi ainakin meikäläisen yllätykseksi kimallelangat. Halusin ehdottomasti toistaa tuon kyselyn nyt 2014 Kädentaidot messuillakin. Niinpä kiersin taas sunnuntaina messujen loppupuolella muutamia lankaputiikkeja ja kysyin 

MITÄ LANKAA ON MENNYT ENITEN? ONKO JOKU NOUSSUT YLITSE MUIDEN?

EIRAN LANGAT
Eiran lankojen kojulla taisi olla useampi paljon myynyt lanka, mutta hetken miettimisen jälkeen Riikka nosti kuitenkin ykkäsiksi Lang Yarnsin Alpaca Superlight -langan sekä Hookedin Zpagetti -kuteen. Eli ehkäpä Eiran Lankojen ohuimman ja paksuimman langan! Yhteisenä tekijänä silmiin pistää näiden kahden välillä kuitenkin selvästi tuo värimaailma, ei mittään hissuttelua nimittäin! Ja tuo Alpaca Superlightista neulottu pipo oli muuten henkäyksen kevyt, ja kuitenkin lämmin. Niin että eipä ihme, jos tuo kerä oli useammankin kassiin hujantanut.



KERÄ
Kerässä myyntivalteiksi oli noussut tweed henkinen LANG Yarnsin Donegal (ylempi kuva) sekä ihastuttavan yllellisen Eden Cottage Yarnsin uutuuslangat (alempi kuva, lankana Bowland DK). Molemmat langat viehättivät kovasti myös sekä omaa silmää että omaa näppituntumaa, vaikka loppujen lopuksi itselleni mukaan lähtikin sitten lopulta vanhan tutun ihastukseni, Isagerin Merilin -lankaa.

SNURRE
Helsinkiläinen Snurre taisikin olla nyt näillä messuilla ekaa kertaa kojuineen! Snurren valikoima tuntuu laajentuneen joka kerta kun heidän putiikkiin tai kojulleen oon osunut, ja niin oli nytkin. Näillä messuilla Snurren tarjonnasta oli eniten liikehtinyt Lamana Piura alpakkalanka, jossa on aivan hämmästyttävät 400m yhdessä 50g kerässä! Niin että siinä kyllä todella saa rahalleen metrivastinetta ja neuloksestaan kevyttäkin kevyemmin. Toisena hittinä oli ollut Madelinetoshin lumoavan väriset langat.

VIHREÄ VYYHTI
Vihreässä vyyhdissä oli myynyt mukavasti hieman perinteisemmät sukkalangat, mutta kuten toissa vuonnakin, oli myös erikoisuude liikehtinyt hyvin. Viimeksi se oli intialaista Sari-lankaa, tällä kerralla Kauri -opossumilanka (!!!) Piti aivan googlettaa mitä opossumi näyttikään (se näyttää tältä). 

Opossumilanka tulee Uudesta-Seelanista, jossa ko. otus aiheuttaa pienestä koostaan huolimatta valtavasti tuhoa. Pelkän hävittämisen sijaan eläimen turkkia on kuitenkin pyritty hyödyntämään. Ja sepä onkin fiksua, sillä opossumin turkilla aivan omanlaisensa ominaisuudet: karva on pehmeää, likaa ja kosteutta hylkivää, pitkäikäistä ja nyppyyntymätöntä. Karva on myös onttoa, mikä tekee siitä hyvin lämpöä eristävää ja kevyttä. Kauri -langassa on mukana mausteena vielä silkkiä ja merivillaa, että eipä ihme jos se houkuttelee ostajia. Myyjän mukaan lankaa on ollut heillä jo tovin myynnissä, ja se on usein se lanka, jota ensin haetaan varovaisesti yksi kerä ja sitten kokeilun jälkeen lisää. Pitänee itsekin kokeilla!

TITITYY 
Titityyn kojulla riitti aina tohinaa kun siellä piipahdin, mutta juu...vetihän se käsinvärjättyjen lankojen väriloiste meikäläistäkin aikalailla puoleensa! Eniten oli Tiinan mukaan liikehtinyt tänä vuonna ehkä erityisesti Madelinetoshin langat, varsinkin Tosh Merino Light ja Tosh Sport. Ja aika tyhjältä tuo hylly jo kyllä vaikuttikin! Pitäis näemmä käydä ottamassa ne kuvat jo alkumessuista! Toinen hyvin liikkunut lanka oli itselleni aivan uusi tuttavuus (ja ihastus, hih) Berrecon Ultra Alpaca Fine.


SUOMEN LANKA

Tällä kertaa kävin kysäisemässä eniten myynyttä lankaa myös Suomen langan kojulta. Mullehan messuilta mukaan lähti kirkkaankeltaista Molla -kalalankaa, jota sai nyt pienelläkin kerällä. Mollaa enemmän oli messuilla kuitenkin liikkunut uusia värejä saanut Moppari. Harmaa oli ollut kuulemma erityinen hitti, ja onhan se omaankin silmään aivan juuri sopivan sävyistä! Sitä kun yhdistäisi vaikka tuohon kirkkaan keltaiseen, niin ai että! 


Yhteenvetona
Näilläkin messuilla tuntui messukansaa viehättäneen ylelliset herkut sekä erikoisuudet. Mutta niinhän se on, harvoin tulee itsekkään ostettua mitään kovin yllättävää pelkästään netissä olevan kuvan perusteella. Mutta kun pääsee ottamaan näppituntumaa vaikka superohkaiseen alpakkaan tai opossumilankaan, niin jo paljon rohkeammin tulee raotettua kukkaron nyörejä. Ai niin, tällä kertaa mikään kaupoista ei nostanut myyntitykkien joukkoon kimallelankoja, jotka viimeksi oli ollut hitti. Niin että ehkä mä en missannut mitään aivan uskomatonta, kun ne viimeksi jätin sitten kuitenkin väliin :) Vai missasinko?


*****

Messuista on jo sen verran aikaa, etten tiedä muistatteko enää edes mikä nousi teillä siellä suosikiksi :) Mutta ehkä helpompi on muistella, että oliko teillä joku vuoden 2014 suosikkilanka? Mulla tuli neulottua viime vuonna paljon aiempaa vähemmän, mutta jos joku pitäisi suosikiksi valita, niin ehkäpä se oli tuo vanha kunnon Louhettaren luolan Väinämöinen, josta tuli tehtyä vuoden aikana huivi, pipo ja kämmenikkäät. Tämän vuoden puolella on puikoille päässyt nyt jo ihan kiitettävä määrä lankoja, että saapi nähdä nouseeko joku niistä suosikeiksi. Blogiin asti tekeleet pääsevät varmaan tässä alkuvuoden aikana, jahka saan tosiaan uuden kameran lyöntiin. Sitten alkaakin todellinen "tämän tein vauvalle" postausputki ;) Siihen asti vilahduksia tulevista voi käydä kurkkimassa instagramista.

Tsaudi! Ja katotaan ehinkö palaileen linjoille vielä yhdessä koossa vai oisko seuraavaksi jo vauva kainalossa!

-hanne

2015/01/07

JOULULAHJATIIMITYÖTÄ


Vieläkin täällä yhdessä koossa! Laskettuaika lähestyy huimaa vauhtia ja tekemistä olisi kauheasti! Tai no, tekemistä ja tekemistä...enemmän ehkä "hei voi kun olis kiva tehdä vauvalle vielä tällainen näperryksen näpräys tämän toisen näpräyksen kaveriksi!". Katsotaan mitä vielä ehtii ja jaksaa!

Jouluksi en tällä kertaa tehnyt oikeastaan mitään lahjoja, vaan jätin muuttohässäkän sun muun säädön keskellä lahjat oikeastaan kokonaan kaupantätien valmistettavaksi. Pitäähän niilläkin jotain tekemistä olla! Mun itse tekemien joululahjojen määrä jäikin lähinnä yhteen myöhässä valmistuneeseen pussukkaan sekä pieniin jouluviemisiin, jotka nekin syntyi tiimityönä Joken kanssa. Ja sepä muuten oli mukavaa, Jokke on kuitenkin aikas näppärä ja toimivalla esteettisellä silmällä varustettu kaveri!


Me tehtiin siis kolme "joulu"-teemaista keittiöpyyhettä jouluviemisiksi. Mun työalueena oli pyyhkeiden ompelu, Jokke taas painoi kuvion.  Kuvio suunniteltiin yhdessä silleen, että mä näytin joitakin "hei tää on tosi kiva, jotain tällaista" -juttuja netistä (kuten nyt vaikka Piipadoon kauniin ristipistopyyhkeen), ja Jokke sitten värkkäsi mallin jollain näppärällä ohjelmalla. Sabluunat leikattiin yhteistuumin. Sit vaan silitystä ja pieni paketointi, johon koristeeksi piti kokeilla tehdä (kuten melkein kaikki muutkin tänä jouluna, hih) No home without you -blogin Kaisalta bongatut kastehelmikoristellut kuusenkoristeet.


Kankaana pyyhkeissä oli muuten Ikeasta ostettu AINA pellavakangas. Ei ehkä parhaiten laskeutuva kangas pyyhkeeseen, mutta jämäkän ja imukykyisen oloinen kuitenkin. Ja kun sävy sekä hinta on kohdillaan, niin enpä voi kuin suositella!



Se mun toinen pieni joululahjaprojekti oli sitten tälle mun tiimityöparille, Jokelle. Jokke oli jo aiemmin syksyllä toivonut penaalia, joka voisi ehkä vähän kestää kosteuttakin, jos esim. tussi sattuisi vuotamaan. Mulla oli jemmassa Marimekon vahakangasta Muija -kuosilla, joka on meidän molempien suosikki Marimekon kuoseista. Siitäpä syntyi penaali varsin pienellä vaivalla ja erihyvän laatikkopussukka -ohjeen avulla. 

Ja olin mä itekkin ollut tosi kiltti tyttö! Sain taas vaikkas mitä! Käsityöhommiin liittyen oikein mieluisa lahjoja oli esim. Veera Välimäen Huivi leikki -kirja, naapurien iloksi ja helpotukseksi nepparipihdit ja vielä vinonauhalaite. Ja anopilta sain niin hienot salmiakkivillasukat että! Olisi kiva kuvailla lahjoja tänne, mutta mepäs tiputettiin meidän kamera lattialle ja sehän meni rikkipoikkikatki. Voi surkeus! Nyt vaan toivotaan pikaista päätöstä vakuutusyhtiöltä, että ehdittäisiin saada uusi kamera ennen vauvaa! 

-hanne

2014/12/23

JOULUPOLKKAKARKKEJA


 
Kovin vähälle on joulunlaitto jäänyt tänävuonna, mutta ei se haittaa, tulee se joulu ilmankin. Pari To Do -listalla roikkunutta joulujuttua ehdin kuitenkin kokeilemaan, ja onhan tässä vielä vuorokausi aikaa tehdä vaikka mitä, hahaa! 
 
Toinen koklaamani juttu oli No home without you -blogista bongaamani kastehelmikulhoilla kaunistetut joulukoristeet askartelumassasta (mun versiot Instagramissa). En taidakkaan olla olenkaan ainut joka näitä on tehnyt tänävuonna! Ja toinen kokeilu oli nämä polkkakarkit. Tämän idean olin tägännyt Pinterestiin varmaan vuosi sitten. Ensimmäinen kokeilu murennetuilla karkkikepeillä ei toiminut lainkaan (karkkimassa jäi liian ohueksi ja murtui), mutta varsinaisilla polkkakarkeilla homma toimi paremmin. Tämä on pikainen homma, jos haluaa vielä kuuseen tai pöydälle pari syötävää koristetta, siis ettei vaan jäisi sokerivajausta jouluna!!

 
Alkuperäinen ohje löytyy TÄÄLTÄ. Siinä on käytetty paljon kauniimpia ja tässä työssä paremmin toimivia polkkakarkkeja. Näillä ainoilla mun löytämillä karkeilla esim. tuo possu näyttää aivan pekonille! Naminami!

Joulupolkkakarkit syntyi simppelisti:
  1. Lämmitä uuni noin 175 asteeseen
  2. Voitele piparkakkumuotit ohuesti öljyllä vaikka ihan vaan sormella sivelemällä. Mulla oli käytössä rypsiöljyä.
  3. Asettele polkkakarkkeja muotteihin, mieluiten tiiviimmin keskelle, kuin muotin reunaa vasten. Reunaa vasten oleva karkkimassa alkaa nopeasti kiehumaan ja sekoittaa kiehuessaan värit. Polkkakarkkeja kannattaa olla mahd. monta; mitä paksumpi karkista tulee, sen paremmin se säilyy ehjänä irrotusvaiheessa.
  4. Laita uuniin noin 4-9 minuutiksi. Seuraa koko ajan karkkeja. Ne sulavat melko nopeasti kunhan pääsevät vauhtiin. Mitä vähemmän karkkimassa pääsee kiehumaan, sen selkeämpinä värit säilyvät.
  5. Anna karkkimassan jäähtyä pieni hetki ja tee sitten coctailtikulla karkkeihin reikä, jos haluat ripustaa karkit. Tikku kannattaa ensin öljytä.
  6. Anna karkkien jäähtyä kokonaan ja irrota ne sitten muoteista VAROVASTI, karkki murtuu varsin helposti tässä kohtaa! Venyttele varovasti muotin reunoja ja paina karkkia reunoistaan hieman alaspäin.



Mun murtunut sydän, snif!


Tuossa ylläoleva polkkakarkkimassa pääsi vähän kiehahtamaan, minkä vuoksi ulkonäkö ei aivan silmiä hivele. Karkin kiilto tulee öljystä, joten sitä kannattaa tosiaan sivellä maltillisesti. Muuten karkit jäävät aika tahmeiksi. 

Naapurin tekemä kaunis olkitähtihimmeli

  

 
Mutta nyt me keskitytään paketointiin ja jouluherkkujen syöntiin, palataan siis joulun jälkeen! 

KIITOS KULUNEESTA VUODESTA TE KAIKKI IHANAT LUKIJAT, BLOGISISARET JA YHTEISTYÖTAHOT! 
IHANAA JOULUA KAIKILLE <3 

Syökää, neulokaa ja nauttikaa!


-hanne ja jokke

2014/12/20

TOIMIKAS



Hellurei aivan liian pitkästä aikaa! 
Nyt on muutettu tavarat uuteen osoitteeseen (huh!), päivätyöt pulkkassa, äitiysloma aloitettu ja kouluhommatkin on tältä syksyltä aikalailla paketissa (toinen huh!). Minkähän takia muuten monet asioiden hoitamiseen viittaavat sanonnat on kauhean talviaiheisia? Homma pulkassa tai paketissa tai hanskassa? Miksei vaikka homma riippukeinussa tai kesämekossa? Kysynpä vaan.

Ja kouluhommista puheenollen, tässäpä mun tämän syksyn aivan suosikkilempparikurssin, kankaankudonnan, kurssityö. Mä oon kutonut viimeksi ala-asteella, mutta muistin kyllä että se on superkivaa. Muistin myös mihin tarvitaan luhaa, polkusia ja viriötä, mutta siinä kohtaa kun alettiin puhumaan niisinnästä ja sidonnasta, niin olin viimeistään aika pihalla. Kankaankudonnan termistö on kyllä jotain, mikä kuullostaa vähintäänkin pahemman luokan koulukiusaamiselta. Miettikää nyt miltä kuullostaa, jos sanon että oon nyt syksyllä koulussa niisinyt, sitonut, pistellyt pirtaan ja suunnitellut poljentaa.

Mutta lupaan etten kiusannut ketään muuta kuin itseäni, suunnittelemalla leveän toimikashuivin, jossa materiaalina on ohut alpakkalanka (DROPS alpaca mix). Oli nimittäin jonnin verran töitä tuon tekemisessä! Mutta sainpas itselleni aivan valtaisan ihanan, ison, pehmeän, lämpimän mutta kuitenkin ohuen kietoutumishuivin! Huivi on lähes 70 cm leveä ja melkein 2 metriä pitkä, joten siihen mahtuu kyllä kietoutumaan. Jokkekin lupasi heti auliisti huivin nähdessään, että voi kyllä kovasti sitä multa lainata. Jokellahan on tunnetusti taustaa huivivarkauksien osalta, joten pitänee olla tarkkana!


Meinasin muuten tässä samalla esitellä teille vähän mun mahaakin, joka on omasta ja Joken mielestä vaatimattomasti maailman ihanin, mutta ei se nyt oikein tästä kuvasta hahmotukkaan. Sen sijaan voitte hyvin nähdä juurikasvusta, kuinka paljon hiukset ehtii kasvaa raskauden alusta täysaikaisuuden kynnykselle asti. Nimittäin aika yllättävän paljon! Ja yllättäen niin ehtii kasvaa mahakin :)


Pulkista ja paketeista tuli muuten vielä mieleen, että aivan kohta on joulu! Kaikessa tässä hässäkässä joulukortit jäi tekemättä, ja joululahjatkin on lähes kokonaan ostostaustaisia, mutta onneksi se joulu tulee ilman käsitöitäkin. Tässä veljen vaimon näyte sellaisesta stressittömästä joulunlaitosta, johon vielä ehkä itekkin ehdin. Yksinkertaista ja valtavan kaunista!

-hanne

2014/11/24

[KÄDENTAIDOT -messupäiväkirja osa 3.] MIELEEN JÄÄNEET JA OMAAN KASSIIN PÄÄTYNEET

Paapiin ihania pehmoja. Mä HALUAN tuollaisen Kili Katti -helistimen!






YLEISTÄ MESSUISTA

Mulle nämä oli kolmannet Tampereen kässämessut. Kuten viime vuonnakin, kiersin messuja siis kaksipäivää, ja suosittelen sitä kyllä kaikille! Yhdessä päivässä en olisi ehtinyt, varsinkin jos haluaa muutakin ohjelmaa kuin pelkkien kojujen kiertäminen. Halleja messuilla on siis kolme A, C ja E, ja lisäksi vielä taidepuoli D hallissa, mutta tuolla en ehtinyt edes piipahtamaan. A ja erityisesti C halli sisälsivät materiaalikojuja sekä enemmän tai vähemmän myös valmiita tuotteita. Ne olivatkin jälleen ne mun ensisijaiset hallit. E hallista taas löytyi erityisesti valmiita tuotteita sekä Deli -puoli. C ja E -halleissa on omat lavansa, joissa pyörii muotinäytöksiä, työnäytöksiä ja haastatteluja.

Tänä vuonna aika meni niin totaalisesti lauantain Kässätreffien kanssa ja sunnuntaina  kojuja kiertäen, että missasin käytännössä kokonaan kaikki työnäytökset ja muotinäytökset Taidon tarinaa lukuun ottamatta. Tarkoitus oli kyllä mennä esim. Molla Millsin & Palonin virkkausta katsomaan sekä vilaista myös Finnish design -muotinäytös, mutta kun ei niin ei!


TUOTTEET JA MATERIAALIT

Kuten viime vuonnakin, suosikkijuttuja on aivan mahdoton täysin valkata, mutta jotkut jutut jää aina jostain syystä paremmin mieleen. Tänä vuonna oli pakko todeta jossain kohtaa, että mun mielen ja silmien liikkeisiin tuntui kummasti vaikuttavan pieni ihmisen alku, joka muistutti mukanaolostaan mm. tunkemalla varpaitaan mun kylkiluiden alle. Ah, mikä fiilis! Huomasin nimittäin messuilla kiinnittäväni huomiota selvästi aiempaa enemmän lasten tarvikkeisiin/vaatteisiin, herttaisiin kangaskuoseihin ja leluihin, vaikkei niitä siellä kait tavallista enemmän ollutkaan?

Neenuskan, Käpysen, Ikasyrin ja Paapiin yhteiskojun kankaita

Johanna K Designin villapöksyjä / Ninnan nukkekodin kalusteita
















Nunnun printtitöitä

Kankaita käpälöinkin taas pitkään erityisesti Neenuskan, Käpysen, Ikasyrin ja Paapiin yhteiskojulla sekä Murun ja Vanja sean kojulla. Sellaisia paitamaisia ruokalappuja tutkin myös useammassakin paikkaa, mutta vielä niitä ei lähtenyt ostoskoriin asti. Johanna K. Designin villapökiä kävin ihastelemassa varmaan kolme kertaa, ennen kuin sain tehtyä päätöksen. Paapiin TSI bambin oon jo kertaalleen tehnyt, nyt ehkä haluaisin kettuperheen. Ja  Kili-Katin! Hienot printit vetää myös aina puoleensa. Nyt monista näytteille asettajista erityisesti Nunnun työt jäivät mieleen.

Bro Åsan kauniit pirtanauhakorut   /   Kimalaisen uskomattomat puuintarsiat työt

En ookkaan tainnut kertoa, että mulla on koulussa alkanut teknisen työn kurssi! Senpä myötä myös puutyöt osui jotenkin aiempaa paremmin silmiin. Bro åsan kaunis kaunis pirtanauha koru ei turhaan ole valittu vuoden 2014 uutuustuotteeksi. Ja sillä siis voi siis oikeasti tehdä pirtanauhaa! Kimalaisen intarsiatyöt on jotain mitä haluaisin vielä joskus osata tehdä! Joskaan en ollenkaan usko, että osaisin tuottaa yhtä taitavaa sommittelua ja ilmeikkyyttä töihini, vaikka oppisinkin itse tekniikan. Ketut oli mun suosikkeja!

Tukuwoolin 100% suomaanlampaan villalankaa / Töysän kenkätehtaan Arctips -huopalapikkaita


Tukuwoolin uutuuslankaa taisi vilahtaa useampaankin ostoskassiin. Olin kuullut etukäteen tästä suomenlaampaan villalangasta, ja odotin jostain syystä vähän pliisumpaa värimaailmaa. Mutta olinpa väärässä! Jotenkin jopa luonnonvärit näytti tavallista voimakkaammille. Töysän Kenkatehtaan huopalapikkaat ja valmistuu mun anoppilan naapurissa, joten toki mun on pitänyt itsellekin sellaiset hommata. Aivan vallan mainiot kengät!


Pegasoksen sadunomaiset keramiikkatyöt / Keraamikko Emilia lylyn Tähtisumu -korut




Keramiikkatyöt ei ole ollut mitenkään erityisesti mun juttu, mutta nyt jäi pari näitäkin mieleen. Pegasoksen eläinhahmoihin oli vangittu jotain niin lapsuudesta tuttua, että ne vetäisi samantien satumaailmaansa mukaan. Tähtisumukorut yhdistää taas herkästi ja kuitenkin jotenkin sopivan rosoisesti hopeahippusia ja keramiikkaa. 

Lankoja ihastelin myös tietenkin, mutta niistä lisää omassa postauksessaan!


SUOMEN KÄSITYÖYRITTÄJÄT 


Suomen käsityöyrittäjien näyttelyn huoneita

Suomen käsityöyrittäjät olivat tänävuonna isosti esillä messuilla. Tältä mahtiporukalta löytyi tänä vuonna niin kodinomaiseksi näyttelyksi koottu Kotimainen onkin kotimaista- näyttely, näytelmän omainen Taidon tarina -muotinäytös, tekijöiden töitä myyvä yhteiskoju kuin monta yksittäistäkin myyntikojua. Vaikka kaikki muut näytökset ja ohjelmat missasin, niin nämä sentäs ehdin paikalle katsomaan!

Taidon tarina -näytös




Royal B*tch Craft Shopin kangasmagneetit /  Lastentuote Vekkulin paikkakuntamagneetit




Suomen käsityöyrittäjien yhteiskojulta mä etsin kuumeisesti kotipaikkakuntaani Nurmoa paikkakuntamagneeteista, mutta löysin vain naapuripitäjän, Lapuan, eikä se nyt tietenkään kelpaa. Voi rähmä! No, ehkä ensi vuonna.


KARKKINEULE -KILPAILU











Novitan, Pirkkan ja Fatzerin #karkkineule  -kilpailu satoa on näkynyt jo monissa blogeissa, eikä mikään ihme, oli nimittäin aika hienoja tekeleitä! Omiksi suosikeikseni nostaisin ehkä Hupsistarallaa -Terhin karkkihuivikaulahuivin lisäksi myös tuon aivan superhienon vauvan jääkarhulämpöpussin sekä nuo söpöt Remix-tossut. Ja about jokaisen salmiakkijuttu! Oma pantteripaitani jäi puolitiehen, mutta enköhän saa sen tänne blogiin asti kuitenkin jossain vaiheessa esille.


OMAAN KASSIIN


Meidän tulokas sai tietenkin omat messutuliaisensa. Johanna K. Designin villapökät pitäisi olla soppelit ensi talvena. Paapiin Hippu -kankaasta tulee taas vielä jotain kovin ihanaa, ja keltaharmaa luomuresori päätynee niiden monien housujen ja paitojen hihansuihin ja lahkeisiin, joita vielä teen. Juu, teen teen!



Suomen Langan Molla -kalalankaa saa nykyisin tämmöisissä näppärissä, pienemmissä, 100g kerissä ja näissäkin metrejä kuitenkin löytyy aikas lailla! Mä ostin kerän keltaista, jos vaikka innostuisin virkkailemaan jotain vaihteen vuoksi. Bro Åsan jo ylempänä esitelty pirtanauha -koru saattaa päätyä joulupukin -listalle, nyt mukaan lähti saman tekijän nerokas ristipistokeksi.





Kerän kojulta sain tulokkaalle kokeiluun Isagerin Merilin -lankaa (näistä tulee vauvan villapökät!!) ja Knitting takes balls -kassin (kiitoos!) Uuden uutukaista Tukuwoolia oli pakko myös napsia ostoskassiin. Pitäis tehdä lapaset!






Jokelle toin tuliaisina lettu- ja vohvelijauhoseosta. Ajattelin, että se voi sitten tehdä mulle taas vastavuoroisesti tästä lettuja. Mikäs sen parempi tuliainen, molemmat hyötyy ;) Teippitarhan kojulla tulee aina messuilla vierailtua. Jokke oli nyt laittanut ostoslistalle toiveeksi täydennystä washiteippivarastoon, sillä tietokone kaipaa kuulemma koristusta. Ja joululahjapaketointi hoitunee myös näillä. Nunnun tiskirätti+voiveitsi yhdistelmä lähti mukaan, sillä näin joulun alla on hyvä olla takataskussa näppäriä jouluviemisiä.

Mites teillä? Jäikö mieleen samoja asioita, vai jotain aivan muuta? Entä löytyykö samoja juttuja ostoskassista?

*******

Vielä mulla olis takataskussa yksi postaus messuista, lankahommia nääs! Meillä olis tässä viikolla vaan semmonen pieni projekti kuin muuttaminen, joten katotaan millä aikataululla ehdin takaisin. Pian toivottavasti! Mukavaa viikkoa kaikille!

-hanne