2012/11/29

kesä

Toiset ne koristaa jo jouluun, ja mä se vaan haikailen kesän perään. No en mä oikeesti, ainakaan ihan kauheesti...kai. Tavallaan olin jopa ihan iloinen kun tänään satoi lunta, jos tulisi edes vähän valoisampaa. Mutta marraskuu on nyt ihanjustmelkein loppu, sitten on jo kohta joulu (jee!) ja sitten tulee taas kesä, eikös? 

Kesän muiston ja marraskuun hyvästelyn kunniaksi tartuin hetken mielijohteesta hieman viiveisesti Hupsistarallaa -blogista bongaamaani kuusi kuvaa kesästä haasteeseen. Tässä tulee. Tarttukaa tekin haasteeseen jos siltä tuntuu!

(teini)MUTANTTI(ninjakilpikonna)VADELMIA. 
Kuvittelenko mä, vai eikö nää oo yleensä ollut pienempiä?

Ensimmäinen hääpäivä ja mökki. 
Me otettiin kuva standilla ja ajastimellä. En muista mitä tässä tarkelleen kävi, mutta jotain mä häsäsin syöksyessäni takaisin asemiin. Todennäköisesti en laskeutunut paikalleni kallioiselle rannalle Joken viereen ihan sudenkorennon keveydellä ja tanssijan sulavuudella...

Vanhempieni luona, ihana ihana puutarha!

Viime kesän teemasää.

Mökillä

Pitkästä aikaa taas kontakti lehmiin ystävien tilalla. 
Ennen näitä maleksi meidänkin kotitalon pelloilla. Snif.


Muuten. Mä yritän tässä vähissä erin hieman päivitellä tämän blogsuttimen ilmettä. Nokkelimmatpokkelimmat jo ehkä huomasi että tutoriaalit on hypännyt ylös välilehtiin ja sinne kaveriksi pääsi myös linkit, jonne on koottu listaa mun suosimista sivuistoista ja kaupoista. 

Oon välillä suunnitellut myös sellaista laajempaa galleriaa, mihin keräisin linkkejä teidän lukijoiden versioista joistakin eilen tein -blogin puuhista. Niitä on nimittäin aina mahtava nähdä ja ne tuo myös paljon tietoa ohjeen toimivuudesta, siinä sovellettavista materiaaleista sekä kehitysideoista. Se on hienoa se. Mutta katotaan, mää huutelen täällä sitten äänekkäämmin jos lähden tällaista toteuttamaan. Mutta toki otan jo nyt mielelläni vastaan kommentteja, olisiko tällaiselle gallerialle kysyntää?

-hanne

2012/11/25

saunasukat

 
Tässä on kuulkaas nopeasti valmistuvat sukat, syntyy yhdessäkin illassa, jos kädet kestää. Mulla ei oikein kestänyt, joten meni kaksi. Äiti joskus mainitsi, että Seinäjoella Kaarakan taitokeskuksessa oltiin virkattu matonkuteesta hauskoja saunatossuja. Mikä huippu idea! Sittemmin oonkin nähnyt moisia tossuja esim. a bit functional -blogissa ja jopa varvassandaalit(!) HuuHaa PuuHaa -blogissa. Noi sandaalit on niin hauskat että niihin voisi vaikka vähän vinkua ohjetta!

Mä tein nyt sitten sukat, tai siis TosSukat, niinkun Jokke sanoi. Sukkapuikoilla ja kantapään, kiilakavennukset ja kaikki. Mä käytin kuteena puuvillaista ontelokudetta, kun ajattelin että se olisi trikookudetta imukykyisempi, ja kun mulle nämä tuli siis nimenomaan sellaisiksi "tulin just suihkusta ja koska jalkojen kuivaaminen on suihkussa mahdotonta, vetäisen nämä jalkaani" -sukiksi. Mutta eiköhän tuo trikookude olisi toiminut ihan yhtälailla, ja lisäksi se olisi ollut paaljon pehmeämpi materiaali kuin ontelokude. Niin että vinkiksi vaan. Mut mä otan nää omat silleen jalkahieronnan kannalta.

Ohje on alla kahteen kertaan, sillä kokeilin tehdä sukat sekä paksummasta Eko-ontelokuteesta (punaiset sukat) että kapeammasta Lilli-ontelokuteesta (harmaat sukat).


ohje saunasukkiin


Materiaalit: EKO-ontelokude, punainen
Puikot: nro 8 ja nro 9 sukkapuikot
Menekki: noin 550g
Koko: menee mun 39 jalkaan, mutta sukka mahtunee paaljon isompaankin jalkaan

Varsi: Luo 20 silmukkaa ja jaa ne tasaisesti pienemmille sukkapuikoille. Neulo sitten sukan varsi joustinneuleena 2 oikein, 2 nurin, yhteensä 12 kierrosta, tai kunnes varsi on halutun mittainen. Vaihda työhön isommat puikot. Aloita sitten kantapää. 
Kantatilkku:  Kantatilkku neulotaan 1. ja 4. puikkojen silmukoilla (=10 silmukkaa), 2. ja 3. puikkojen silmukat jätetään odottamaan. Neulo 1. puikon silmukoilla vielä joustinneuletta. Käänny. *Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo nurin 1. puikon sekä 4. puikon silmukat. Käänny. Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo 1. ja 4. puikkojen silmukat oikein. Käänny.* Toista *-* vielä 4 kertaa = 10 kerrosta kantatilkkua. 
Kantapohja: Neulo nurjaa, kunnes kantatilkun 10:stä silmukasta on jäljellä 4 silmukka. Neulo 2 nurin yhteen. Käänny. Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo 2 s oikein, tee ylivetokavennus: nosta 1s neulomatta, neulo 1s oikein ja pudota neulomatta nostettu silmukka neulotun yli. Käänny. Nosta ensimmäinen taas neulomatta, jatka neuloen nurin. Kun jäljellä on 3 silmukkaa neulo 2 nurin yhteen, käänny. Nosta ensimmäinen s neulomatta, neulo 2 s oikein, tee ylivetokavennus, käänny. Nosta 1. silmukka neulomatta, neulo nurin kunnes jäljellä on 2 silmukkaa, neulo ne nurin yhteen, käänny. Nosta 1. s neulomatta, neulo 2 s oikein, tee ylivetokavennus. Nyt puikolla pitäisi olla jäljellä 4 silmukkaa. Nosta sitten kantatilkun reunasta molemmilta puolilta 6 silmukkaa (tai enemmän, jos muuten jäisi reikä), ja jaa kantapään 4 silmukkaa  1. ja 4. puikoille. Nyt näillä puikoilla on siis molemmilla 8 silmukkaa.
Kiilakavennukset: Neulo ensimmäisellä kierroksella kaikki silmukat oikein (myös 2. ja 3. puikkojen silmukat), ilman kavennuksia. Neulo kantatilkun sivusta nostetut silmukat kiertäen, ettei niihin jää reikää. Toisella kierroksella tee kavennukset: 1. puikon lopussa neulo 2 viimeistä silmukkaa oikein yhteen ja 4. puikon alussa tee ylivetokavennus. Neulo muut silmukat oikein. Neulo sitten taas yksi kierros ilman kavennuksia. Sitten taas 1 kavennuskierros, 1 kierros ilman kavennuksia ja vielä yksi kavennuskierros. Nyt kaikilla puikoilla pitäisi olla 5 silmukkaa. Jatka neuloen sileää niin kauan että varpaat ovat lähes kokonaan peittyneet (mulla taisi olla kantatilkusta laskettuna ehkä 21 kierrosta).
Kärkikavennukset: Kärkikavennukset tehdään joka kierroksella. 1. puikon lopussa neulo 2 viimeistä silmukkaa 2 oikein yhteen. 2. puikon alussa nosta 1 silmukka neulomatta, neulo 1 s oikein, pudota neulomatta nostettu s neulotun yli (=ylivetokavennus). 3. puikon lopussa neulot taas 2 viimeistä 2 oikein yhteen. 4. puikon alussa taas ylivetokavennus. Jatka näin, kunnes jokaisella puikolla on jäljellä 1 silmukka. Katkaise lanka ja pujota se silmukoiden läpi.

Päättele kuteiden päät, mä päättelin kääntämällä ontelokuteen katkaistua päätä hieman itsensä sisään ja pistelin kuteen pään kiinni sukkaan ihan neulan ja langan kanssa muutamalla pistolla pienen matkan verran. Näin saa siistimmän päättelyn kuin perinteisesti pujottelemalla.

*****

Materiaalit: LILLI-ontelokude värit vaaleanharmaa ja vaaleankeltainen (ehkä??)
Puikot: nro 8 ja 9
Menekki: yhteensä noin 260g
Koko: menee mun 39 jalkaan, mutta sukka mahtunee paaljon isompaankin jalkaan

Varsi: Luo 24 silmukkaa harmaalla ja jaa ne tasaisesti pienemmille sukkapuikoille. Aloita sitten sukan varsi joustinneuleena 2 oikein, 2 nurin. Neulo harmaalla 4 krs. Vaihda keltainen kude, neulo 2 krs, sitten harmaalla 2 krs ja vielä keltaisella 2 krs. Jatka sitten harmaalla vartta vielä 8 krs. Yhteensä siis 18 kierrosta, tai kunnes varsi on halutun mittainen. Vaihda työhön isommat puikot. Aloita sitten kantapää. 
Kantatilkku:  Kantatilkku neulotaan 1. ja 4. puikkojen silmukoilla (=12 silmukkaa), 2. ja 3. puikkojen silmukat jätetään odottamaan. Neulo 1. puikon silmukat vielä joustinneuletta. Käänny. *Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo nurin 1. puikon sekä 4. puikon silmukat. Käänny. Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo 1. ja 4. puikkojen silmukat oikein. Käänny.* Toista *-* vielä 4 kertaa = 10 kerrosta kantatilkkua. 
Kantapohja: Neulo nurjaa kunnes kantatilkun 12:stä silmukasta on jäljellä 5 silmukka. Neulo 2 nurin yhteen. Käänny. Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo 2 s oikein, tee ylivetokavennus: nosta 1s neulomatta, neulo 1s oikein ja pudota neulomatta nostettu neulotun yli. Käänny. Nosta ensimmäinen taas neulomatta, jatka neuloen nurin. Kun jäljellä on 4 silmukkaa neulo 2 nurin yhteen, käänny. Nosta ensimmäinen s neulomatta, neulo 2 oikein, tee ylivetokavennus, käänny. Nosta 1. silmukka neulomatta, neulo nurin kunnes jäljellä on 3 silmukkaa, neulo 2 nurin yhteen, käänny. Nosta 1. s neulomatta, neulo 2 s oikein, tee ylivetokavennus. Nosta ensimmäinen taas neulomatta, jatka neuloen nurin. Kun jäljellä on 2 silmukkaa ne nurin yhteen, käänny. Nosta ensimmäinen s neulomatta, neulo 2 oikein, tee ylivetokavennus. Nyt puikolla pitäisi olla jäljellä 4 silmukkaa. Nosta sitten kantatilkun reunasta molemmilta puolilta 6 silmukkaa (tai enemmän, jos muuten jäisi reikä), ja jaa kantapään 4 silmukkaa puikoille 1. ja 4. Nyt näillä puikoilla on siis 8 silmukkaa.
Kiilakavennukset: Neulo ensimmäisellä kierroksella kaikki silmukat oikein (myös 2. ja 3. puikkojen silmukat), ilman kavennuksia. Neulo kantatilkun sivusta nostetut silmukat kiertäen, ettei niihin jää reikää. Toisella kierroksella tee kavennukset: 1. puikon lopussa neulo 2 oikein yhteen ja 4. puikon alussa tee ylivetokavennus. Neulo muut silmukat oikein. Neulo sitten kaksi kierrosta ilman kavennuksia. Sitten taas 1 kavennuskierros. Nyt kaikilla puikoilla pitäisi olla 6 silmukkaa. Jatka neuloen sileää niin kauan että varpaat ovat lähes kokonaan peittyneet.
Kärkikavennukset: Kärkikavennukset tehdään joka kierroksella. 1. puikon lopussa neulo 2 viimeistä silmukkaa 2 oikein yhteen. 2. puikon alussa nosta 1 silmukka neulomatta, neulo 1 s oikein, pudota neulomatta nostettu s neulotun yli (=ylivetokavennus). 3. puikon lopussa neulot taas 2 viimeistä 2 oikein yhteen. 4. puikon alussa taas ylivetokavennus. Jatka näin, kunnes jokaisella puikolla on jäljellä 1 silmukka. Katkaise lanka ja pujota se silmukoiden läpi.

Päättele kuteiden päät, mä päättelin kääntämällä ontelokuteen katkaistua päätä hieman itsensä sisään ja pistelin kuteen pään kiinni sukkaan ihan neulan ja langan kanssa muutamalla pistolla pienen matkan verran. Näin saa siistimmän päättelyn kuin perinteisesti pujottelemalla.

*****

Mä muuten yhdyn kyllä nyt tähän jokaisen blogaajan valitusvirteen. Voi vitsi että on pimeää! Ei meinaa edes keskipäivällä saada sisällä kuvia ilman ihan hulluja valotusaikoja. Nyt epätoivoissani otin kuvia ulkona, heitin vaan grillipihalle maton. Siinä kun seisoin viiden asteen lämpötilassa pihalla matolla, saunasukat jalassa ja ilman housuja(!!), kävi mielessä että onkohan tässä enää mitään järkeä. Eikä niistä kuvista tullut edes hyviä, vaan jouduin uusimaan session seuraavana päivänä. Nyt sentäs tajusin, että voin pitää housut jalassa ja vain kääriä lahkeet ylös. Huoh. Ja kuvat siis otettiin maalla vanhempieni luona, ei sentäs keskellä helsinkiä. Vaikka varmaan vielä joskus senkin teen.

Huvitti myös, kun isä yritti innostaa mua myöhemmin iltapäivällä auttamaan sitä kerämään kasalle risuja, joita oli jäänyt pellon reunan siistimisestä. Kun en heti innostunut, se ehdotti, että voisin ottaa kameran mukaan ja tehdä keräämisestä jutun blogiin. Hmm. Ilmeisesti nää mun ympärillä olevat ihmiset on tullut siihen tulokseen, että blogilla motivoiden mut saa taipuun vaikka millaiselle mutkalle. Hullun touhua, mutta luulenpa että me ollaan aika monet niillä samoilla mutkilla ;) Ja menin mä auttamaan isää keräämään niitä risuja, joskaan en ottanut kameraa joukkoon. Vaikka olis kyllä pitänyt ottaa, sillä ne isän "risut" oli noin kolmimetrisiä puita. Meillä on käytössä vissiin eri mitta-asteikot. Mun risut on käsivarren mittaisia! Nii!

-hanne

2012/11/21

Messuilua

vasemmalla: Rantakoski Designs           oikealla: Eija Koski, EKoart

           vasemmalla: Seitissä                oikealla: lankakauppa Villavyyhti


Sunnuntai-aamulla raahauduin kahvikuppikädessä autoon, tarkoituksenani liikahtaa veljen vaimon luo ja siellä yhteiseen autokyytiin kohti Tamperetta ja Suomen kädentaidot -messuja. Mutta autoa startatessa moottorista kuului vain vaimea "napunapunapunapu"; akun epätoivon huuto, tuo ah niin kiukkuhermoa kutkuttava ääni! Nokkelana tyttönä osasin heti hakea syyllistä katosta päin, ja pian silmiini sattuikin marraskuun aamuhämäryydessä enää vain himmeästi loistava auton kattovalo. Apukuskin puolella, tietenkin. Ai joo, ne kirjoneulelapaset mitä tein kun viikko sitten tultiin reisusta. Jokke antoi armeliaasti luvan pitää matkalla kattovaloa päällä, että pikkurouva sai neuloa. Ja näköjään unohtaa valon päälle. Huippua!

No, ei muuta kuin julkisiin ja kohti jo odottavaa autokyytiä. Ja sitten sinne tampereelle. Loppupäivä sujui onneksi hieman energisimmissä ja latautuneemmissa merkeissä, vaikka kahden hallin läpi kahlaaminen kahteen kertaan koitteli jo aikalailla mun messukuntoa!

Mulle nämä oli ekat Tampereen messut. Helsingin messut ovat olleen enemmän tai vähemmän pettymyksiä näin tekijän näkökulmasta katsottuna. Seinäjoen messut toimii selvästi paremmin, mutta ne sattuu usein silleen etten ole paikkakunnalla. Mutta Tampereen messuista otan kyllä tästä lähin jokavuotisen tavan! Messut oli niin isot, että uskallan kliseisesti väittää, että kaikille löytyy sieltä varmasti jotakin. Voisinpas myös kuvitella että jokaiselle muodostuu vähän eri kuva siitä, mitkä ovat messujen tämän vuoden "trendit". Sitä kun kummasti kiinnittää huomiota itselleen mielenkiintoisiin asioihin, ja messuilla on kuitenkin varsin laaja skaala näytteilleasettajia.

*****

Mun oma näppituntuma messuilla oli, että kovin trafiikki paikantui usein lanka- ja matonkudekojuille, kun taas ehkä perinteisimmillä askartelukojuilla oli vähän rauhallisempaa, varsinkin Decoupage kojulla. Teippitarhan kojulle ei taas sitten meinannut päässyt edes lähelle, kiitos ihmistungoksen. Perinteisiä huovutustöitä sekä risu/paju/tms punontatöitä näkyi ehkä aiempaa vähemmän, erimoisia pussukoiden tekijöitä löytyi taas sitten laidasta laitaan, mutta sepä ei haittaa lainkaan, pussukat on ihania. Seitissä -nimisen myyjän kojussa pysähdyin ihastelemaan ja nostalgisoimaan (ja lopulta myös ostamaan) Käytöskukkanen -animaatiosarjasta tuttuja Hinku ja Vinku -hahmoja, jotka seikkailivat ruokalapuissa, pyyhkeissä, kasseissa sun muissa tekstiileissä (kuva tuolla ylempänä).

Mulle trendeinä lankojen osalta nousi esiin ehkä erityisesti kotimaiset ja käsinvärjätyt, kirjavat langat. Käpälöin näitä samaisia lankoja mm. Titityyn kojulla sekä Villavyyhdin kojulla. Kerässä lopulta luovutin (olin mukamas päättänyt etten saa ostaa lisää lankoja) ja ostin pari pikkuruista vyyhtiä Louhittaren luolan Mini-Väinämöistä kotimatkaksi taas yksiä Junasukkia varten. Puikot junasukkiin kävin nappaamassa mukaan Poppelin kojulta messutarjouksen innoittamana ja Lankatalo Tapion Kaupasta ostin vielä nro 20 puikot(!) toiseen projektiin. Villavyyhdin kojulla pysähdyin muuten myös hetkeksi tenttaamaan kehruuasioista ja seurasinkin tovin miten villa kiertyi langaksi. Villavyyhdissä järjestetään kuulemma kevään aikana rukkikursseja. Meikä on niin mukana!

Succaplokin kojua (alin kuva) ei tietenkään voinut ohittaa ilman pientä ostosta. Jokelle vinkkinä näin joulun alla, että mä voisin ihan oikeasti tarvita sen sukkaplokin. Ja vaikka pari uutta puikkomittaa. Ja kassin.

Joulukoristeiden osalta erityisesti himmelit tuntui olevan hyvin edustettuina (sekä tee-se-itse versioita että valmiita). Mä olin tuossa aiemmin viikolla ostanut innoissani ohutta messinkiputkea himmeleitä varten. Kuvittelin ollevani kovinkin innovatiivinen, mutta voin kertoa, että en ollut. Messuilla näkyi niitäkin. Pysähdyin kahteenkin kertaan ihailemaan EkoART:n värikkäitä himmeleitä. Ekoart myi kojussaan himmeleiden lisäksi myös tee-se-itse paketteja sekä Himmeli -kirjaa (Eija Koski, Ekoart). Yli sata sivua asiaa ja ohjeita himmeleistä ja niiden tekemisestä, aikamoista.

****

Joululahjavinkkeinä pitää vielä mainita Rantakoski design:n ihan mahtaisan hienot Legendat -sarjan tuotteet, erityisesti nuo pyyhkeet ja saunatakit. Ideasta vastaava Anna Rantakoski kertoikin kun pysähdyin ihastelemaan pyyhkeitä, että idea lähti tarpeesta keksiä miehelle lahjaksi jotain muutakin kuin aina vaan ne villasukat. Hienoutta! Jäälasikukan kauniita koruja kävin tutkimassa myös pariinkin otteeseen. Mua kiehtoi kovasti mainio oivallus tehdä koru, jossa saa kantaa mukanaan pientä palaa aitoa luontoa!


Noh, kaiken kaikkiaan oli kyllä varsin mukava päivä. Pysyin ihan kohtalaisesti budjetissa houkutuksista huolimatta, eikä lisälankaa (eikä varsinkaan matonkuteita!!) tarttunut mukaan kuin vain 40 grammaa, eikä semmosta määrää voi edes huomioida! Nää on näitä hetkiä, jolloin voi olla tyytyväinen itseensä!

****

Pakko vielä mainita yhdestä jutusta joka jäi messuilla mietityttämään. En ole tainnut aiemmin kulkea messuilla kameran kanssa, nyt kuljin. Olikin varsin mielenkiintoista nähdä myyjien suhtautumista, kun kerroin tekeväni messuista blogiini postausta ja kysyin, että voisinko ottaa myyjän kojusta kuvia postausta varten ja/tai linkittää ko. yrityksen postaukseen. Suurin osa suhtautui tähän erittäin myönteisesti, monet kaivoivat tottuneesti muistivihon esiin ja kysyivät blogin osoitetta. Jotkut kohottivat kulmakarvoja, mutta sanoivat että antaa mennä vaan. Muutamat totesivat että kiitos mieluummin ei. Käsitin, että syynä kieltäytymiseen oli jokaisen innovatiivisen idean keksineen yrittäjän pahin painajainen, plagiointi. Kuinka ongelmallista onkaan yrittäjyys, kun periaatteessahan pitäisi varmaankin mainostaa, mutta sitten ei ehkä kuitenkaan uskalla. Tai ehkäpä se koskee vain internetin kautta mainostamista? Varmaankin näin. Ehkäpä internet onkin osalle kokonaisuudessaan edelleen vähän vieras pelikenttä, ja blogit ehkä erityisesti. Ja juu, kyllähän täällä helposti leviää kuvat aika holtittomastikin. Mutta itsehän ainakin saan noin 99 prosenttisesti juurikin netissä ja blogeissa ne "VoiHerranJestasTuoMunOnIhanPakkoSaada" fiilikset, varmaan tuttu tunne muillekin lukijoille ;) 

No mutta pointtina on, että yritetään omalta osaltamme elää niin, ettei kenenkään tarvisi pelätä plagiointia. Kun netti on kuitenkin mun nähdäkseni yhä voimakkaamin se kanava, mikä tuo esiin suurelle yleisölle suomalaisen käsityöyrittäjyyden huimaa kirjoa ja tasoa!

-hanne

2012/11/15

Tadaa! -huivi / -scarf

 
Mä joskus tossa alkusyksystä töissä ollessani värjöttelin tapani mukaan aivan jäässä, ja haaveilin kiihkeästi hartiahuivista, joka olis vähä niinku poncho mutta ehkä aika paljon myös niinku villatakki, ja ehkä tavallaan myös tuubihuivi, mutta vaan tosi leveä. Mut kuitenkin silleen kapee, että se toimis kaulahuivinakin. Mutta sitten sen pitäis kuitenkin saada levitettyä hartioille just mahdollisimman leveeksi. Semmonen, mihin vois kääriytyä ja sitten kuitenkin liikkua ja tehdä töitä ihan helposti. 

Just.

Noh, lopulta epätoivoisina hetkinä inspiksen vallassa lähdin luonnostelemaan ajatusta siirrettävistä napeista ja neulepinnasta, jossa olisi miljoonan monta napinläpeä. Aloin jo tekemään tästä yhtä versiota (tuo vaaleanharmaa palmikkohuivi täällä), mutta malli osoittautui aivan liian monimutkaiseksi ja hitaaksi tehdä tähän akuuttiin ja huutavaan tarpeeseen...Sitten törmäsin netissä pidennettyihin silmukoihin. Jostain syystä nämä on jäänyt multa ihan kokeilematta. Pidennetyt silmukat on huippuja. Niillä syntyy neuletta n-o-p-e-e-s-t-i. Neule myös näppärästi (ja ylläolevien toiveiden mukaisesti) venyy pituutta, ja erityisesti leveyttä. Lisäksi tuo reikäinen pinta sopii täydellisesti mun tarkoituksiin.

Huivin perusidea siis on, että kun koko huivi on yhtä napinläpeä, saa sen napitettua päälleen just niinkun haluamaan. Liikuteltavina nappeina toimii itse päällystettävät kangasnapit yhteen kiinnitettynä. Tietenkin mitkä tahansa napit käyvät yhtälailla. Näitä nappipareja on mun huivissa yhteensä 7 kpl, mutta kuusikin riittänee hyvin. Miten nyt tykkää napitella.



Ihanat peltiset nappipohjat (ja yllättävän edulliset niihin kaupan päällystettäviin muovinappeihin verrattuna...) on tilattu Nappikauppa Punahilkasta. Ostin kerralla vähän isomman satsin, niin ei heti tarvi lähtee nappikaupoille, you know. Pakko kehaista myyjää, laitoin epätoivoissani tilauksen jälkeen myyjälle mailia että mulla on vähän kiire tän tilauksen kanssa, niin sain kauppiaalta samantien vastauksen että he hoitavat tilauksen vielä samana päivänä postiin. Paketti kolahti mulle postiluukusta seuraavana päivänä. Se oli hyvää palvelua se!

Mulla oli tässä lankana tosi paksu ja hieman karvainen Sandnesgarnin Alfa, jossa on 85% villaa ja 15% mohairia. Halusin karvaisen langan sen muhkean fiiliksen vuoksi, ja koska neulomisaikataulu oli tiukka, mulle kelpasi vain lanka mitä neulotaan minimissään seiskan puikoilla. Mutta tämä ohje on superhelppo, joten tämä onnistunee varmasti minkäpaksuisesta langasta tahansa. Ajattelin, että voisin ite kokeilla tehä vaikka ihan Novitan isoveljestä. Vähän vaan lisää silmukoita leveyteen ja pituutta niin paljon että riittää.


Huom. 
Ylläolevat kuvat (todelliseen päivän asu -henkeen otetut, heh heh :D)  on otettu ensimmäisestä huivista. Tein heti perään toisen huivin, josta tein hieman kapeamman. Allaoleva ohje on tähän jälkimmäiseen, noin 5-10cm kapeampaan huiviin! Kuvissa näkyvissä huivissa oli 55 silmukkaa.

 


Huivin ohje


Lanka: Sandnesgarn Alfa (valmistajan sivut)
Menekki: 300g
Puikot: nro 7
Koko: noin 55cm leveä ja 120cm pitkä (ilman venyttelyjä, vähänkin venyttäen mitat ovat selvästi isommat)
Muut materiaalit: 14 kpl päällystettäviä nappeja (leveys 37mm)

Huivi neulotaan koko ajan helmineuleena ja joka toinen kierros pidennettyjä silmukoita

Luo rennolla otteella 47 silmukkaa
1. - 3. krs: Neulo helmineuletta eli 1 oikein, 1 nurin koko kierros. Mä aloitin kierroksen aina nurjalla silmukalla.
4. krs: Jatka helmineuletta, neuloen samalla pidennettyjä silmukoita. Ks. alla kuvasarjat pidennettyjen silmukoiden neulomisest oikein (kuvasarja 1) ja nurin (kuvasarja 2)
5. krs: Neulo koko kierros helmineuletta, tällä kierroksella vapautetaan edellisellä kierroksella puikolle otetut pidennetyn silmukan langankierrot, ks. kuvasarja 3. Mä avustin kierteen avaamista (ja samalla kiristin silmukkaa) painamalla peukalolla edellisen kierroksen silmukan päältä, kuten kuvassa 3).

Jatka huivia toistaen kierroksia 4. ja 5. kunnes huivi on halutun mittainen. Pidä huoli, että reunimmaiset silmukat eivät ala kiristämään! Huivista kannattaa tehdä niin pitkä, että se riittää helposti hartioiden ympäri ja vielä jonkin verran päällekäinkin. Neulo loppuun jälleen 3 krs tavallista helmineuletta ja päättele silmukat melko löysästi, ettei reuna ala kiristämään.

Pidennetyt silmukat oikein neulottuna

pidennetyt silmukat nurin neulottuna

pidennettyjen silmukoiden avaaminen seuraavalla kierroksella

Napit

Näiden kangaspäällysteisten nappien yhdistämisen toteutin kokeilujen jälkeen korulenkillä. Tämä ei ehkä kuitenkaan ollut se paras mahdollinen ratkaisu, sillä lenkki takertuu ajoittain vähän villalankaan. Paremmin voisi toimia ihan tavallinen ompelulanka tai vielä paremmin joku joustava, ohut kumilanka. Napit kannattaa valita pidennettyjen silmukoiden koon mukaan.



*****

Hello!

I know I have lots of readers around the world, and I'm being asked sometimes to translate some of the patterns. I won't yet promise to start writing everything also in english (sorry!), but this pattern is so simple that it was quite easy to translate :)

So, the idea with this scarf is that you are able to wear it just the way you like: as scarf, tube scarf, poncho or almost like sweater. I used drop stitches, so almost every stitch can be used as a buttonhole. To button up the scarf I used two buttons which are attached together. That way the buttons can be moved anywhere on the scarf.


Tadaa! -scarf


Yarn: Sandnesgarn Alfa, about 300g
Needles:  7.0mm
Size: about 55cm wide and 120cm long (without stretching)
Buttons: 14 pc big buttons, I used 37mm wide buttons

The whole scarf is knitted with moss stitches. In addition to every other row is knitted with drop stitches.

Cast on 47 st, stitches should be quite loose.

Rows 1-3: knit moss stitches, (purl 1, knit 1) the entire row 
Row 4: continue knitting moss stitches the entire row, knit also the entire row with drop stitches. Look the picture 1 (knit one) and picture 2 (purl one). 
Row 5: continue with moss stitches the entire row. When you are knitting the stitches, open the two yarn loops into one big loop (picture 3). I used my thumb to tighten the stitch little bit at the same time (picture). Make sure that the first and the last stitch of the row is loose enough!
Continue knitting repeating the rows 4 and 5 until the scarf is long enough. That is when you are able to wrap the scarf around your body and the edges go a little on top of each. Knit then 3 rows moss stitches with out drop stitches and bind off. Join the buttons with yarn/ jewelry ring /elastic band. Done :)




Ja hei hoi vielä kaikki kynnelle kykeneväiset, nyt olisi viikonloppuna tarjolla hienoutta meille kässäilijöille, kun huomenna perjantaina starttaa Tampereella Suomen kädentaidot messut. Mä aion vaeltaa messuilla sunnuntaina (tarviiko joku kyytiä helsingistä?). Moikatkaa jos tunnistatte! Ja jos käypi tsäkä, niin tuo mun huivi saattaa olla messuilla näkyvilläkin, osallistuin nääs huiveineni Suuren Käsityölehden ja Pirkanmaan kotityö Lämmöllä -huivikilpailuun ja tulin viidenneksi, je! (Ja tätä kisaa varten otin myös tuon hieman patsastelevan kuvasarjan eri tavoista pitää huivia..) Jostain luin, että ilmeisesti osa kilpailun huiveista on messuilla näkyvillä. En tiiä oisko tuo sitten, mutta sepäs selviää siellä!

-hanne

2012/11/09

Kotoliving


Oottekos ehtinyt vielä tutustua tähän?

Keskiviikkona uuden uutukainen Kotoliving -lehti tupsahti mulle postiluukusta, mutta olin malttamattomana käynyt ottamassa lehteen jo näppituntumaa työmatkan varrella R-kioskilla. Ja tämä on kyllä mun mielestä todellakin lehti, johon tutustuminen lähtee nimen omaan siitä näppituntumasta. Siitä miltä karheat ekopaperin näköiset lehdet ja kartonkikannet tuntuvat. Ei semmosta kiiltävää sileyttä, mihin on tottunut aikakausilehdissä. Parhautta! Mä näkisin, että tämän lehden selaamiseen ei tarvita puhtaita käsiä, vaan ehkä mieluiten juurikin hieman jauhoisia tai vähän liimaan ja maaliin tahriintuneita näppejä. Oisko se "kotoisa" kuvaavin sana, sitä tämä lehti kyllä oli!

Kotoliving -lehdessä oli mukavan paljon pieniä juttuja jotka ikään kuin vaati osallistumista lukijaltaan, vaikkei varsinaisia ohjeita lähtisikkään järjestään kokeilemaan. Jo heti ekalla sivulla oli kohta, mihin sai (ja suorastaan piti) kirjoittaa kuka tämän lehden omistaa. Ja kirjoitinkin, vaikka mulla onkin yhdeksänvuotiaan pojan käsiala. Sivuilta löytyi monia asioita, jotka oli suunniteltu pois leikeltäväksi osaksi lahjaa, askartelua tai sitten vaan vaikka siksi, että haluaa kivan kuvan seinälle. Lisäksi lehden eri aihealueiden alla on DIY-ohjeiden lisäksi aina myös "inspiroidu" osio, jossa on varsin paljon linkkivinkkejä, joista aktiivinen kansalainen voi käydä bongailemassa lisää saman sarjan juttuja (ja yllätyksekseni bongasin myös meikäläisen blogsuttimen yhdeltä tämmöseltä listalta, snif!). Ehkä kaikista mukavinta lehdessä oli kuitenkin se, että monet ohjeet oli mietitty silleen, ettei niiden kokeilu vaadi ensin kaupassa käyntiä. Semmosia matalan kynnyksen juttuja, mitä DIY-ohjeet parhaimmillaan onkin.


Ohjeista mulle osa oli uusia, osa tuttuja, osa perinteisiä, mutta uudesta kulmasta katsottuna. Mä aloitin jo yllätyskerän kerimisen, mietin että jos tekisin nuo kämmenikkäät. Tässä joulun alla voisin vihdoin myös kokeilla tuota ruoka-ainepurkkia jouluviemisenä. Lehden viidestä osa-alueesta (näperrys, kotona, keitokset, käsityöt, tyyli & olo) yllätyksekseni käsitöiden lisäksi mun toinen suosikkiosuus olikin keitokset -osio (minkä yleensä skippaan lehdissä kokonaan). Saattoiko vaikuttaa herkkupainotteinen lähestymistapa, en tiedä. Tuskinpa, kuka nyt suklaaresepteistä tykkäisi?

-hanne

Ps. missaan reissun vuoksi tämän viikonlopun Helsingin kädentaitomessut, mutta paikkaan tätä vajetta sitten viikon päästä sunnuntaina Tampereella Suomen kädentaidot -messuilla, jotka ovat kuulemma Suomen parhaat käsityömessut. Nähdäänkö sit siellä?

2012/11/03

magneettipostaus!


Magneetit on mahtavia. Eikös?

Joku voisi sanoa, että nyt karkasi Hannelta mopo käsistä näiden magneettien kanssa. Itse sanoisin, että magneetteja ei voi koskaan olla liikaa. Jokke, tuo hieman toimivammalla esteettisellä silmällä varustettu parempi puoliskoni taas sanoisi, että voipas olla, ja karsii osan laatikkoon piiloon. No joo, ihan hyvä, meni jo ehkä vähän sekavaksi tuo jääkaapin ovi. Mutta sekin on magneettien hyvä puoli; niitä on helppo ottaa pois ja jemmata hetkeksi jonnekin aivan muualle. Toinen hyvä puoli on se, että ne on magneetteja - ne tarttuu asioihin. Se on mukavaa se. Mietinpäs tässä, että voisin vaikka tämän vuoden joulukortteihin yhdistää noita dymomagneetteja jotenkin. Hmm ja hmm.

*******

(Valkoinen kortti on Weekday Carnival -blogin Riikan käsialaa, hieman värikkäämpi kortti taas Kanelimaasta. Ja huomasinpas juuri, että Peace -merkki on väärin päin. HUPS :D )


Helminauhamagneetti

  1. osta puisia helmiä (mulla oli kolmea kokoa, 10mm, 15mm ja 18mm kokoisia) ja isompiin helmiin sopivia magneetteja (mulla oli käytössä 13mm levyisiä magneetteja)
  2. halkaise v-a-r-o-v-a-s-t-i puukolla isoimmista helmistä noin 1/4 osaa pois
  3. levitä magneettiin liimaa (esim. epoksiliimaa tai vanha kunnon kotiliimakin käy) ja paina magneetti kiinni helmen leikatulle pinnalle
  4. pujottele helmet, jätä nauhaan noin 2cm liikkumavara helmille, että nauhaa saa hyvin mutkiteltua
  5. aseta riittävän korkealle jääkaappiin, ettei kissat tiputa helminauhaa alas joka-ikinen-yö

Tästä magneetista tuli mun suosikki! Ensin liimailin joka helmeen magneetteja, mutta huomasinpas sen täysin tarpeettomaksi, tuo pysyy napakasti ovessa ilmankin. Lisäksi nuo magneetit meinaa sivulta katsottuna vähän pilkistää tuolta alta, joten mitä vähemmän magneetteja, sen siistimpi lopputulos.

*******


Hamahelmimagneetti

  1. lahjo pieni serkku askartelemaan hamahelmillä
  2. silitä hamahelmet kiinni toisiinsa
  3. liimaa taakse magneetti
  4. tee toinen magneetti, missä lukee mitä tämä magneetti esittää.
*******
 

Dymomagneetit

  1. naputtele Dymolla haluamasi lause
  2. liimaa kiinni magneettilevyyn
  3. leikkaa irti reunoja pitkin

Mä olin melko varma, että olen nähnyt tämmöisiä Dymomagneetteja Pinterestissä tai jossain, mutta en mä nyt sitten löytänytkään mitään tutoriaalia tai postausta näistä. Osaako joku linkatavinkata missä olisin voinut tämän nähdä?? Idea nyt ei sinänsä ole mikään suunnaton, kun ottaa huomioon että Dymonauhaahan myydään kuulemma valmiiksi magneettisenakin versiona. Veikkaanpa kuitenkin, että tämä on vähän halvempi versio.
  
Tässä (sekä washiteippimagneetissa) käytin magneettina Hobbypointista ostettua (tämän tyyppistä) magneettilevyä, josta voi leikata näppärästi haluamansa kokoisia paloja.

*******


Näiden ihanaisten puunappimagneettien alkuperä on NO HOME WITHOUT YOU -blogissa, täällä. Oikeastaan juuri nämä magneetit innosti uudistamaan koko meidän magneettivaraston! Yhtä näistä magneeteista piristin DEKA:n Neon -askartelumaalilla. Maalin pitäisi purkin etiketin mukaan loistaa semmoisessa yökerhojen violetissä UV-valossa. Jokke ehdotti, että asennettaisiin semmoset keittiöön, nyt kun on kerta tää yks magneettikin. Mut ei me nyt kuitenkaan asenneta. 


*******



Washiteippimagneettien alkuperä löytyy täältä. Nämä ovat sinänsä ehkä aavistuksen turhakkeita, kun voisihan teippiä käyttää suoraan oveenkin, mutta hei, onhan ne nyt hauskoja! Teippi, mikä onkin magneetti. Meikäläisen washiteipit on peräisin tietty Teippitarhasta. Kuvan piirustus on muuten hamahelmitraktoristakin vastaavan ihana serkkuseni käsialaa. Mä pyysin ihmispiirosta, sain tämän. Taideteoksen nimi on taitelijan sanoin "isot pojat pissillä". Tämä voisi olla melkeinpä kirjomisen arvoinen teos!

*******


Nuppipalapelimagneetteja varten ostin paloja jo puolisen vuotta sitten käsityömessuilta, mutta unohdinpas koko jutun. Sitten Näpertelyä ja paperinpaloja -blogissa tuli vastaan ihan tismalleen samanlaisista palapelinpaloista tehtyjä jääkaappimagneetteja. Näiden innostamana kaivoin nämä omat palaseni kaapin perältä esiin ja pistin liimaten. Näistä tuli ihan hauskoja, tsekatkaa vaikka toi ampulanssi! Harvinaisen tyytyväisen näköisiä matkustajia auto täys :D Nää menee vähän samaan sarjaan kuin aikaisemmin väkerretyt pikkuautomagneetit.

*******

Oli mulla tuossa tekeillä vielä mustasta kutistemuovistakin semmosia siluettimagneetteja sun muita, mutta ehkä tämä nyt riittää tältä erää. Ettei vaan menisi silleen överiksi, tiettekö. Multa joskus menee, vaikkei uskoisi. Vinkkaan kuitenkin vielä, että ihan just äsken Pari ovea -blogissa oli Katja askarrellut lapseltansa ryöväämistä puupalikoista valtaisan tyylikkäitä magneetteja. Hienoja ovat! Jos mulla olisi lapsi, ryöväisin myös itse ehdottomasti moisia palikoita!

Superia viikonlopun jatkoa kaikille!! Jos ei oo mitään kummempaa tekemistä varattuna, ja magneettikiintiöt on jo täynnä, niin käykää ihastelemassa MUITA IHANIA pipogalleriaa ja pistäkää oma versio puikoille!

-hanne