2012/11/21

Messuilua

vasemmalla: Rantakoski Designs           oikealla: Eija Koski, EKoart

           vasemmalla: Seitissä                oikealla: lankakauppa Villavyyhti


Sunnuntai-aamulla raahauduin kahvikuppikädessä autoon, tarkoituksenani liikahtaa veljen vaimon luo ja siellä yhteiseen autokyytiin kohti Tamperetta ja Suomen kädentaidot -messuja. Mutta autoa startatessa moottorista kuului vain vaimea "napunapunapunapu"; akun epätoivon huuto, tuo ah niin kiukkuhermoa kutkuttava ääni! Nokkelana tyttönä osasin heti hakea syyllistä katosta päin, ja pian silmiini sattuikin marraskuun aamuhämäryydessä enää vain himmeästi loistava auton kattovalo. Apukuskin puolella, tietenkin. Ai joo, ne kirjoneulelapaset mitä tein kun viikko sitten tultiin reisusta. Jokke antoi armeliaasti luvan pitää matkalla kattovaloa päällä, että pikkurouva sai neuloa. Ja näköjään unohtaa valon päälle. Huippua!

No, ei muuta kuin julkisiin ja kohti jo odottavaa autokyytiä. Ja sitten sinne tampereelle. Loppupäivä sujui onneksi hieman energisimmissä ja latautuneemmissa merkeissä, vaikka kahden hallin läpi kahlaaminen kahteen kertaan koitteli jo aikalailla mun messukuntoa!

Mulle nämä oli ekat Tampereen messut. Helsingin messut ovat olleen enemmän tai vähemmän pettymyksiä näin tekijän näkökulmasta katsottuna. Seinäjoen messut toimii selvästi paremmin, mutta ne sattuu usein silleen etten ole paikkakunnalla. Mutta Tampereen messuista otan kyllä tästä lähin jokavuotisen tavan! Messut oli niin isot, että uskallan kliseisesti väittää, että kaikille löytyy sieltä varmasti jotakin. Voisinpas myös kuvitella että jokaiselle muodostuu vähän eri kuva siitä, mitkä ovat messujen tämän vuoden "trendit". Sitä kun kummasti kiinnittää huomiota itselleen mielenkiintoisiin asioihin, ja messuilla on kuitenkin varsin laaja skaala näytteilleasettajia.

*****

Mun oma näppituntuma messuilla oli, että kovin trafiikki paikantui usein lanka- ja matonkudekojuille, kun taas ehkä perinteisimmillä askartelukojuilla oli vähän rauhallisempaa, varsinkin Decoupage kojulla. Teippitarhan kojulle ei taas sitten meinannut päässyt edes lähelle, kiitos ihmistungoksen. Perinteisiä huovutustöitä sekä risu/paju/tms punontatöitä näkyi ehkä aiempaa vähemmän, erimoisia pussukoiden tekijöitä löytyi taas sitten laidasta laitaan, mutta sepä ei haittaa lainkaan, pussukat on ihania. Seitissä -nimisen myyjän kojussa pysähdyin ihastelemaan ja nostalgisoimaan (ja lopulta myös ostamaan) Käytöskukkanen -animaatiosarjasta tuttuja Hinku ja Vinku -hahmoja, jotka seikkailivat ruokalapuissa, pyyhkeissä, kasseissa sun muissa tekstiileissä (kuva tuolla ylempänä).

Mulle trendeinä lankojen osalta nousi esiin ehkä erityisesti kotimaiset ja käsinvärjätyt, kirjavat langat. Käpälöin näitä samaisia lankoja mm. Titityyn kojulla sekä Villavyyhdin kojulla. Kerässä lopulta luovutin (olin mukamas päättänyt etten saa ostaa lisää lankoja) ja ostin pari pikkuruista vyyhtiä Louhittaren luolan Mini-Väinämöistä kotimatkaksi taas yksiä Junasukkia varten. Puikot junasukkiin kävin nappaamassa mukaan Poppelin kojulta messutarjouksen innoittamana ja Lankatalo Tapion Kaupasta ostin vielä nro 20 puikot(!) toiseen projektiin. Villavyyhdin kojulla pysähdyin muuten myös hetkeksi tenttaamaan kehruuasioista ja seurasinkin tovin miten villa kiertyi langaksi. Villavyyhdissä järjestetään kuulemma kevään aikana rukkikursseja. Meikä on niin mukana!

Succaplokin kojua (alin kuva) ei tietenkään voinut ohittaa ilman pientä ostosta. Jokelle vinkkinä näin joulun alla, että mä voisin ihan oikeasti tarvita sen sukkaplokin. Ja vaikka pari uutta puikkomittaa. Ja kassin.

Joulukoristeiden osalta erityisesti himmelit tuntui olevan hyvin edustettuina (sekä tee-se-itse versioita että valmiita). Mä olin tuossa aiemmin viikolla ostanut innoissani ohutta messinkiputkea himmeleitä varten. Kuvittelin ollevani kovinkin innovatiivinen, mutta voin kertoa, että en ollut. Messuilla näkyi niitäkin. Pysähdyin kahteenkin kertaan ihailemaan EkoART:n värikkäitä himmeleitä. Ekoart myi kojussaan himmeleiden lisäksi myös tee-se-itse paketteja sekä Himmeli -kirjaa (Eija Koski, Ekoart). Yli sata sivua asiaa ja ohjeita himmeleistä ja niiden tekemisestä, aikamoista.

****

Joululahjavinkkeinä pitää vielä mainita Rantakoski design:n ihan mahtaisan hienot Legendat -sarjan tuotteet, erityisesti nuo pyyhkeet ja saunatakit. Ideasta vastaava Anna Rantakoski kertoikin kun pysähdyin ihastelemaan pyyhkeitä, että idea lähti tarpeesta keksiä miehelle lahjaksi jotain muutakin kuin aina vaan ne villasukat. Hienoutta! Jäälasikukan kauniita koruja kävin tutkimassa myös pariinkin otteeseen. Mua kiehtoi kovasti mainio oivallus tehdä koru, jossa saa kantaa mukanaan pientä palaa aitoa luontoa!


Noh, kaiken kaikkiaan oli kyllä varsin mukava päivä. Pysyin ihan kohtalaisesti budjetissa houkutuksista huolimatta, eikä lisälankaa (eikä varsinkaan matonkuteita!!) tarttunut mukaan kuin vain 40 grammaa, eikä semmosta määrää voi edes huomioida! Nää on näitä hetkiä, jolloin voi olla tyytyväinen itseensä!

****

Pakko vielä mainita yhdestä jutusta joka jäi messuilla mietityttämään. En ole tainnut aiemmin kulkea messuilla kameran kanssa, nyt kuljin. Olikin varsin mielenkiintoista nähdä myyjien suhtautumista, kun kerroin tekeväni messuista blogiini postausta ja kysyin, että voisinko ottaa myyjän kojusta kuvia postausta varten ja/tai linkittää ko. yrityksen postaukseen. Suurin osa suhtautui tähän erittäin myönteisesti, monet kaivoivat tottuneesti muistivihon esiin ja kysyivät blogin osoitetta. Jotkut kohottivat kulmakarvoja, mutta sanoivat että antaa mennä vaan. Muutamat totesivat että kiitos mieluummin ei. Käsitin, että syynä kieltäytymiseen oli jokaisen innovatiivisen idean keksineen yrittäjän pahin painajainen, plagiointi. Kuinka ongelmallista onkaan yrittäjyys, kun periaatteessahan pitäisi varmaankin mainostaa, mutta sitten ei ehkä kuitenkaan uskalla. Tai ehkäpä se koskee vain internetin kautta mainostamista? Varmaankin näin. Ehkäpä internet onkin osalle kokonaisuudessaan edelleen vähän vieras pelikenttä, ja blogit ehkä erityisesti. Ja juu, kyllähän täällä helposti leviää kuvat aika holtittomastikin. Mutta itsehän ainakin saan noin 99 prosenttisesti juurikin netissä ja blogeissa ne "VoiHerranJestasTuoMunOnIhanPakkoSaada" fiilikset, varmaan tuttu tunne muillekin lukijoille ;) 

No mutta pointtina on, että yritetään omalta osaltamme elää niin, ettei kenenkään tarvisi pelätä plagiointia. Kun netti on kuitenkin mun nähdäkseni yhä voimakkaamin se kanava, mikä tuo esiin suurelle yleisölle suomalaisen käsityöyrittäjyyden huimaa kirjoa ja tasoa!

-hanne

28 kommenttia:

  1. Kiitos tästä postauksesta. Minä täällä hieman etäällä (Tampereesta katsotuna) asuvana olen oikein odottanut laajempia postauksia messuilta ja nyt sitten sain. Ja Kekkosteepaita on pakko saada, joten kyllä, netin kautta kannattaa mainostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin että jaksaako tätä mun romaania kukaan lukea, mutta hyvä jos osui kohdilleen, monilla tavoin :) Ois ollu mukava laittaa vielä laajemminkin kuvia, mutta kävin sitten vähän varovaiseksi itsekin, mutta vähän edes tunnelmaa :)

      Poista
  2. Tuo tosiaan on vähän ongelmallista, että tuotteita kuvataan ja laitetaan nettiin. Me yrittäjäthän siis joudumme tekemään sitä itse ihan koko ajan. Verkkokauppaan tuote on pakko kuvata ja siten altistaa plagioinnille.

    Aina välillä tulee vastaan sellaisia käsityöblogeja, joissa on kuvia messuilta ja sitten intoilua siitä, että tällaisen minäkin osaan tehdä ja tämän minä aion tehdä äidille joululahjaksi. Sellaiselle "mainonnalle" me käsityöyrittäjät olemme kovin allergisia. Mutta ainakin minä olen tosi kiitollinen juuri tällaisista blogijutuista, kuin nyt tämä sinun. Kuva ihanasta tuotteesta ja linkki sinne, mistä niitä saa ostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun blogi on yksi niistä blogeista jotka on huimasti avannut mun silmiä ja laajentanut tietoutta (kuullostaa jo ihan huumausaineiden käytölle, heh heh :D) käsityöyrittäjyydestä ja sen hyvistä ja huonoista puolista. Samoin tämän oman blogin myötä lisääntynyt käsitöiden tekeminen ja ennen kaikkea niiden suunnittelu ja ideointi on kyllä tuonnut vähän uutta katsomiskantaa tähänkin harrastukseen...Arvostus kaiken kaikkiaan on kasvanut valtavasti käsityöyrittäjiä kohtaan ja linkityksen tärkeyttä ei voi kyllä liikaa korostaa!

      Poista
  3. Moi! Olen melko vast'ikään löytänyt blogisi. Menit suoraan top-kakkoseen :)Kiitos kivoista lukuhetkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, top kakkoseen, mahtavaa :D Kiitos hirmuisesti <3

      Poista
  4. Olipa mukava 2raportti" messuista. Jaksoin todellakin lukea! Kiitos siitä. En päässyt itse ja tämä tekstisi oli oikeinkin minun tarpeisini. Kiitos vielä kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos oli hyödyksi. Mulla oli oikein reportteri fiilis kun kiersin siellä kamerani kanssa ja painoin mieleen mielenkiintoisia juttua :D ehkä ens kerralla meen vielä semmosen pienen muistilehtiön kanssa, mimmonen vanhoissa leffoissa on aina lehdistön edustajalla :D

      Poista
  5. Vitsit oli ihania noi himmelit ja Villavyyhdin rukki ja Knitting is not a crime-pussi! Itse olin paikalla kaksi päivää "edustamassa" kouluani ja tuntuu, että en ehtinyt kiertää puoliakaan messuista kunnolla. Ihan hyvä asiakin toisaalta sillä ostoksia tuli tehtyä kyllä ihan koko messujen edestä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heh, juu nuo messut ovat vaarallinen paikka talouden kannalta! Pysähdyin kyllä myös ainakin yhden koulunkin kojulla just (muistaakseni Forssan jonkun koulun..?), ajattelin että onpas kyllä varsin järkevää pitää myös alan koulujakin moisessa tapahtumassa esillä!

      Poista
  6. Mukava oli lukea postaustasi messuista. Itse vierailin messuilla lauantaina ilman kameraa. Tungos oli valtava ja tuntuu etten kyennyt näkemäänkään kaikkea. Tuossa jutussakin oli monta sellaista tuotetta jota en ollut bongannut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin ensin että onks sunnuntai ihan tylsä päivä mennä messuille, kun lauantaina on paljon enemmän tapahtumaa, mutta luulenpa että sunnuntaina sai kuitenkin kiertää paljon pienemmän ihmismassan seassa kuin lauantaina...

      Poista
  7. Mun täytyy sanoa, että itse en ymmärrä tuota kuvauskieltoa. Jos löytäisin jonkun todella kivan idean ja haluaisin sen itse toteuttaa, niin painaisin sen hyvin mieleeni, tekisin kotona ja luultavasti bloggaisinkin sen vielä. Siinä vaiheessa vaan en todennäköisesti muistaisi enää lähdettä. Jos taas kuvaisin jonkun tekeleen messuilla ja bloggaisin sen, niin taatusti mainitsisin tekijän. Sitä paitsi meitä on moneen junaan, osa haluaa tehdä itse ja toiset ostaa valmiina. Vaikka kuinka olisi hieno tuote, niin jotkut eivät osta missään nimessä valmista.

    Tästä tuli mieleeni vielä intialainen proffa, jonka luennoilla istuin opiskeluaikoina. Hän sanoi, että suomalaiset ovat siitä erilaisia, että meillä halutaan suojata heti oma idea/keksintö patentilla tms. ja meidän onnistumisemme on kiinni usein siitä yhdestä jutusta. Sen jos joku plagioi ja markkinoi paremmin, niin se on menoa yrityksellemme/ideallemme. Kun taas esim. Intiassa keksitään uusi idea jos joku varastaa sen vanhan. Valitettavan usein suomalaiset vaatesuunnittelijat ja käsityöyrittäjät luottavat johonkin tuotteeseensa niin paljon, että unohtavat markkinoinnin tyystin. Tästä esimerkkinä kaikenmaailman laku- ja muut karkkikorut. Kuinka paljon eri versioita ja tekijöitä niille onkaan tällä hetkellä, mutta vain yksi on onnistunut "brändäämään" itsensä yli muiden.

    Tottakai itsekin nostaisin metelin, jos joku kopioisi lankakauppani nimeä tai logoa, mutta en voi sille mitään, jos joku haluaa myydä samoja lankoja tai toimia muutoin jollakin samalla tavalla kanssani.

    Olipahan avautuminen. :D En siis halua mollata enkä ilkeillä, mutta toivon, että jokainen yrittäjä tiedostaa uhat ja mahdollisuuset ja hakee uusia ideoita ja muutosta koko ajan tulevaisuuden turvaamiseksi. Onnea ja tsemiä siis kaikille käsityöläisyrittäjille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pointtejä nämäkin. Ja totta, jotkut haluaa tehdä itse, mikä on mun mielestä kyllä hyvä juttu sekin, itse tekeminen on terveellistä sekä ekologisuuden, kulttuuriperinteen että mielenterveyden näkökulmasta.

      Luin Jokelle sun kommenttia ja Jokke (joka on siis muotoilija ammatiltaan) kertoi kuulleensa jostain New Yorkkilaisesta firmasta, joka myy desing huonekaluja. Mikäli kuitenkaan ostajalla ei ole varaa ostaa itse tuotetta, saa ko. kaupasta ohjeet miten tuotteen voi valmistaa itse. En tiedä tarkemmin miten firma toimii, eikä tuo tietenkään toimisi esim. pienillä käsityöyrittäjillä, mutta joillakin aloilla ehkä voisikin toimia. Ja kyllä mä olisin tietenkin valmis myös maksamaankin ohjeesta. Samoinhan musiikkibisneksessä on lähdetty plagiointitaistoon eri keinoin, Spotifyn avulla, jossa saa kunnella musaa rajoituksetta pienellä pienellä kuukausihinnalla.

      No, vaatisi tosiaan jalostamista nämä ideat että ne toimisivat ja ennen kaikkia olisivat kannattavia yrittäjille. Et mun mielestä vaikuttanut yhtään ilkeilevältä :) eteenpäinhän tässä on mentävä vähän joka jutussa, vaikka toivon kyllä että perinteiset messumyyjät ja kivijalkakauppiaatkin säilyttää vankasti jalansijaa. On se vaan eri tavalla ihanaa käydä hakemassa tuotteesta sitä näppituntumaa :)

      Poista
  8. Oho, kahteen kertaan molemmat hallit - rispektiä täältä, en jaksanut toiseen enää kunnolla keskittyä :D

    Mua yllätti omassa messukäyttäytymisessäni vähän se, että kun muuten makuni on mennyt simppelimpään suuntaan, niin messuilla silmä tarttui kaikkeen tosi värikkääseen ja vähän kiekuraiseen tavaraan...

    Tampereella oli kyllä selkeästi monipuolisempi tarjonta kuin Seinäjoella - tai no pakostakin, kun tilaa on niin paljon enemmän. Seinäjoella esim. lankamyyjiä tuntuu olevan aika iso osa joukosta. Pillihimmelin ajattelin kyllä tehdä, se onnistunee lasten kanssa vähän helpommin kuin haurailla oljilla askartelu!

    Kopiointi ja "kopiointi" on kyllä aina hankala juttu käsityöyrittäjille. Itsellä kävi muutama vuosi sitten (olisko ollut -08)hassusti kun ompelin joulumyyjäisiin kasan tonttuja, sellaisia laihoa pitkäkoipia joita olin piirellyt vihkojen reunaan aina. Ja sitten siellä myyjäisissä kaikki oli ihan että "oi, onko nämä niitä Tildoja". En itse Tildoista silloin vielä tiennyt, mutta otin kyllä selvää ja totta kai, aika samanlaisilta hoikkeliineilta ne näytti, vaikka erojakin tietysti oli. Tildat vaan oli silloin just lyöneet niin selkeästi läpi, että kaikki muut jo tiesi ne :D Mua harmitti kyllä, kun olin ollut niin tyytyväinen tonttuihini. Enkä sen jälkeen ole ollut halukas niitä tekemään, koska ostaja olisi tietysti ajatellut, että tuo on nyt ottanut mallia sieltä Tildalta. Aina ei mee ihan nappiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kävin kato syömäs siinä välis kaikessa rauhassa, ja sitte mulla oli sääntö, että ekalla kierroksella ei saa vielä ostaa mitään, joten jos halusin jotain, ni oli pakko kiertää uusiksi :D

      Seinäjoella on ehkä vähä se ongelma, että siellä käy ne vuodesta toiseen samat ja varmaan ne varaa pöydät heti edellisten messujen jälkeen...ei sinne varmaan oikein mahdu uusia yrittäjiä :) Kävin just Seinäjoella jollain pohjalaisilla markkinoilla tms. Siellä olivat hyväksi käyttäneet toistakin kerrosta, mahtui paljo enemmän porukkaa ja pöytiä!

      No näinpä! Mä olisin halunnu nähdä sun tontut :) Kyllä mä oon jo miljoona kertaa todennut, että kaikki maailman jutut on jo keksitty kertaalleen. Jos saan mielestäni jonkun kehiteltävän uuden idean, niin välillä saatan googlata että löytyykö sitä jo. Pari kertaa oon sitten jättänytkin kehittelyn, kun huomasin että joku muu on jo sen toteuttanut jotenkin älyhienosti. Mut kyllä mäkin messuilta ideoita haen ja harva juttu on oikeasti niin poikkeuksellinen että joku voisi sen omia. Esim. näitä värikkäitä himmeleitähän näkyi jo vuosisitten monissa sisustusblogeissa, sen vuoksi laajentaminen tee-se-itse paketteihin ja ohjekirjoihin on musta hyvä suunta.

      Poista
  9. Tässä maailmassa tuntuu olevan hirveän vaikea keksiä enää mitään uutta, tuntuu että kaikki ideat on jo toteutettu. Monta kertaa olen itsekin luullut keksineeni jotain todella innovatiivistä kuten nyt esimerkiksi myöskin tämän messinkiputkesta/kupariputkesta tehdyn himmelin :D. Great minds think alike!

    Eikö käsitöiden ole kuitenkin tarkoitus tuoda iloa itselle ja kenties muillekin. Tämä ilo lyttääntyy nopeasti, jos jää liikaa miettimään onko idean jo joku toteuttanut. Nimittäin varmasti on, sen verran paljon meitä tällä pallolla tallaa:)

    Yrittäjyydessä pidemmän korren tuntuu nappaavan se joka brändää parhaiten. Ja silti kopioijia riittää. Niin ja mikä sitten on kopio? Voihan olla että Mirja Karstulassa on keksinyt tehdä käpylehmän ensimmäisenä, mutta Terhipä keksi tehdä niillä kauppaa eka. Ei voi muuta sanoa kuin, että on se yrittäjyys kovaa hommaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just tohon Tiinalle kirjoitinkin, että joka ikinen juttu on kyllä jo kertaalleen keksitty, sen on blogia pitäessä huomannut :D Mutta näinhän ne muodit ja tyylisuuntausetkin menee, ensin näkyy viitteitä jostain, mikä herättää ajatusta ja mielenkiintoa tähän suuntaan, sitten homma alkaa levitä niinkuin kulovalkia...Mulla kävi muuten mielessä silloin kun kommentoin sulle niistä putkista, että onkohan sullakin himmelijutut mielessä ;)

      Brändääminen on kyllä varmaan erityisesti nykyisin ihan valtavan tärkeää ja se varmaan voi jäädäkin monilta käsityöläisiltä tai muilta pienyrittäjiltä puolitiehen ja sitte hyvät tuotteet hukkuu. Ja vaatiihan tää blogihommakin tietynlaista brändäämistä, ainakin jos haluaa saada enemmän lukijoita (tässä nyt on harvemmin kenenkään leipä kiinni :D). Meitäkin on jo niin valtava määrä että hyvin helposti hukkuu sinne muiden sekaan, vaikka olis hienokin blogi ja taitavia juttuja.

      Poista
  10. Pakko jatkaa tuohon Tiinan kommenttiin, jossa hän kertoi tontuistaan, joita luultiinkin "tildoiksi". Itse koin vähän saman tyyppisen hetken, joskin ihan vaan hiljaa itsekseni, juurikin Tampereen messuilla.

    Teen käsitöitä lähinnä vaan omaksi ilokseni ja kun perinteiset himmelit olivat olleet monessa paikassa esillä, ajattelin: "Kyllä määki haluu!", ja hain netistä ohjeet himmelin peruskuvion, oktaedrin, tekoon, jonka pohjalta kehittelin oman yksinkertaisen himmelin. Valitsin materiaaliksi pillit, koska niitä on saatavilla edullisesti ja haluamassaan värissä. Nyt keittiön ikkunalla on jo n. vuoden päivät roikkunut musta pillihimmeli.

    Kyllä sitten oli höntti olo, kun messuilla katselin EKoartin pillihimmeleitä ja tarvikepaketteja (:

    -Karkki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei :D Nää on just näitä, kaikki on jo aiemmin keksitty! Eikä EkoArt:kaan taida olla ainut joka näitä myy, muistaakseni esim Time of the Aquarius on myös näitä myynyt jo pidempään. Mutta toisaalta taas se ekoartin Himmeli -kirja oli ainakin mulle eka kohtaaminen himmeliaiheisen kirjan kanssa :D Laaja katsomiskanta onkin varmaan tärkeää hallita pienyrittäjänä.

      Poista
  11. Kiva messupäivitys. Harmi kun en itse päässyt paikalle. Tuohon kopiointiin näin käsityökasvattajan näkökulmasta, että esimerkiksi peruskoulun opetussuunnitelmaan kuuluu käsityöperinteet. Me tutkimme vanhoja käsitöitä ja ehkä tuomme niitä myös nykyaikaan. Itse luen paljon käsityöblogeja ja oppilaanikin ovat niistä (näistä) innostuneet. Ymmärrän tietysti, että yrittäjän täytyy saada rahaa töistään. Mutta se, että haalitaan ideoita itselle tukahduttaa uuden käsityöperinteen muodostumisen. Nämä meidän ajan käsityöt ovat 100 vuoden päästä sitä käsityöperinnettä mitä tuleville sukupolville opetetaan koulussa. Se, että ryijylle ei ole enää samanlaista käyttöä kuin ennen, niin ovathan käsityö- ja sisustusblogit osoittaneet, että sillä on paikka sisustuksessa. Ei siis ole turhaa, että vuodesta toiseen opetamme 8-vuotialle ryijysolmun. Kommenttini ei nyt ole niin kovin hyvin jäsentynyt, enkä tiedä tuleeko pointtini edes kunnolla esille, mutta haluan kannustaa lapsia ja nuoria juuri ottamaan mallia käsitöistä, mutta samalla luomaan jotain omaa ja uutta siihen lisäksi. En itsekään kaipaa tee näin -ohjeita. Eivätkä kaipaa muutkaan. Vaan innostavia ideoita. Näitä juuri olisin itse tullut messuilta hakemaan. En välttämättä ostamaan valmiita tuotteita.

    - Kässänmaikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, olipas mielenkiintoista kuulla pohdintaa tuoltakin kannalta! En oo kyllä ite osannut ajatella että ehkäpä vaikka nuo kaikkien nyt virkkaamat matonkudekorti on joskus käsityön historiaa, mutta näinhän se taitaa olla! Aika hienontuntuinen ajatus, ja tärkeä pointti.

      Ja kyllä mäkin ehdottomasti haen inspistä messuilta, vaikka ehdottomasti arvosta yrittäjiä ja haluan myös omalta osaltani heitä tukea. Mun mielestä (ainakin omalla kohdalla) monet jutut kuitenkin syntyy silleen että näen vaikka blogeissa/messuilla/lehdissä/netissä kolme tai neljä eri juttua ja sitten nämä yhdessä innostavat johonkin yhteen uuteen ajatukseen. Toki silloinkin yritän mainita lähteen, mutta aika usein yhteys on niin kaukainen näihin "inspiksen yllyttäjiin", ettei valmiilla jutulla ole mitään selkeää yhteyttä enää näihin. Mä oon myös innolla selannut äidin Suuri käsityö -lehtiä jostain 80 luvulta, jolloin olin ite vielä ihan pieni. Haluaisin yhditää näitä vanhempia juttuja uusiin, tämän päivän juttuihin. Sitten taas saataisiin ehkä jotain erilaista aikaan?

      Oot muuten jo toinen täällä blogistaniassa vastaan tullut käsityöopettaja, joka on tuonut esiin mulle ilahduttavaa tietoa siitä että käsityöopettajilla tuntuu olevan ihailtavaa paloa jakaa käsityötunneilla pelkän tekniikan lisäksi myös aitoa innostusta ja kannustusta tekemiseen, kokeilemiseen, uuden luomiseen, ja näiden kautta laajemmin myös kehittää lapselle ajatusta siitä että sinä osaat ja sinä voit itsekin tehdä. Hienoahienoa!

      Poista
  12. just tätä kuvausjuttua itekki jahkasin. että kysyäkkö saisko kuvata vaiko ei. päädyin pitämään kamerani laukussa. koska en jaksanut sitä vaivannäköä. ja selittelyä, etten ole kopioimassa mitään. vain kuvaamassa. jakamassa messutunnelmaa. muistoja.

    tää plagiointijuttu on muutes vaikee. niin ku monet ovat sanoneet, kaikki on tehty, nähty ja koettu. oma just saatu kunkkuidea onkin jo jossain valmiina tuotteena. myytävänäkin. pitäisikö ummistaa silmänsä, jotta ei voisi kukaan sanoa, että apinoit. mutta kun ei voi. ummistaa silmiänsä. kuka tahtoiskaan.

    ei törmätty. koska käppäilin siellä jo lauantaina. siinä tungoksessa. huh. ja ei puhettakkaan, että olisi edes päässyt hiplaamaan suurten tehtaiden lankoja ja kuteita. koska en omaa sujuvaa kyynärpäätekniikkaa. ;) hyvät messut oli. mennään toistekki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mennään ehdottomasti! :)
      Mäkin kyllä arvoin hetken sen kameran kanssa, mutta ajattelin että olin kuitenkin täällä vähän lupaillut raporttia, niin pitihän sitä varten olla kuviakin. Eläydyin sellaiseen "moi mä oon pressiä" rooliin :) Ehkäpä ens kerralla yritän saada pressipassin?? :D

      Ennen en kyllä koskaan miettinyt näitä että onko joku jo tehnyt tämän, mutta nyt kun laitan tekeleeni julkisiksi niin oon yrittänyt olla ehkä liiallisuuksiinkin asti varovainen...ettei just tuu sanomista, tai etten loukkaa toisia. Pitää kuitenkin muistaa varoa ettei liikaa jämähdä tätäkään pohtimaan, ettei mee ilo käsitöistä niinkuin Katja tuolla ylempänä kirjoitti. Ja eihän mun oo kaikkea tietenkään pakko tänne postata :)

      Poista
  13. Oih, olipas tosi kiva messupäivitys! Kiitos siitä :)

    Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että tuo messujen kuvauskielto ei ole enää nykypäivää. Jos joku erityisesti haluaisi kieltää tuotteensa kuvaamisen (ja samalla toki tuotteen sekä yrityksensä ilmaisen markkinoinnin...) niin niinhän voisi sitten tämä kyseinen näytteilleasettaja tehdä. Mutta muuten tuon kuvauskiellon saisi kyllä poistaa! Itsekkin olisin niiiin mielelläni kuvannut montaa minua innostanutta tuotetta, ja myös niitä kaikkia iloisia, asiallisia, mukavia, neuvovia sekä jutustelevia käsityöläisiä, joita messuilla eteeni putkahti. Olisin halunnut mainostaa heitä ja heidän hauskoja tuotteita niillekin jotka messuille eivät pääseet, ja itsellenikin laittaa paremmin muistiin että mikä käyntikortti oli minkäkin tuotteen takana. Mutta en uskaltanut uhmata messujen kuvauskieltoa, minkä takia messuilla ei olisi saanut kuvata muuta kuin sitä hassua lasipuuta. Nyt melkein jo harmittaa, kun olen nähnyt useammassakin blogissa hienoja kuvia messuilta - miksi olin kuuliainen möllykkä, miksipä en uhmannut kuvauskieltoa ja tallentanut messujen ihanuuksia kauniiksi kuviksi, ja muidenkin löydettäviksi...

    Yritinkin tästä jo keskustella jossain FB-ryhmässä, mutta sain heti vastauksen siitä kuinka joku oli pahoittanut mielensä kun joku toinen oli tehnyt saman tapaisia huovutettuja laukkuja, kuin hänkin oli joskus tehnyt. Ei voi mitään, mutta en ymmärrä mitenkä joku voi oikeasti siitä mielensä pahoittaa??? Eikö se ole vaan hienoa, kun on kehitellyt niin hauskan mallin, että muidenkin mielestä se on vaivan ja toteuttamisen arvoinen ihanuus? O_o Noh, maailmaa voi katsella niin monelta kantilta. Minun kantilta katsottuna maailma on täysi mahdollisuuksia, ihanuuksia, ideoita ja hauskuuksia, mitkä ovat vain toteuttamista vaille valmiita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ollos hän hyvä :)
      Kyllä mä ymmärrän tuon kuvauskiellon tai ne periaatteet siinä takana...onhan se tosiaan varmaan käsityöläisestä nihkeää jos joku ottaa kuvan eikä sitten vaikka linkitäkkään alkuperäiseen lähteeseen, meitä blogaajia on niin moneen lähtöön ettei myyjät varmaan voi tietää että millä asialla kukakin liikkuu...Mutta onhan se harmillista just jos itsellä on, niinkuin sanoit, vilpitön halu vain hehkuttaa ja mainostaa itseään innostanutta tuotetta, mutta sitten ei voi. Tai no voi, mutta kuvia saadakseen pitää kysyä se lupa ja tyytyä myös siihen jos vastaus on että ei.

      Mä oikeesti harkittin että tekisin seuraaville messuille itelleni käyntikortteja, ehkäpä sitten antaisin vähän luotettavamman kuvan?

      Hyvä pointti tuokin, että tavallaan versioinnin voi nähdä myös ihailuna, eipä sitä kukaan nyt jaksaisi tylsästä tuotteesta tehdä omaa versiota :) Harmi vaan, ettei se ihailu tuo yrittäjille leipää pöytään :D

      Poista
  14. Minustakin omien tuotteiden kuvaamisen kieltäminen on vähän turhaa mustasukkaisuutta. Ehkä ennen vanhaan, kun ei ollut muita kanavia, oman idean leviämisen saattoi tuollaisilla kielloilla estää. Mutta kuten tuolla edelläkin kommentoitiin, nettiaikana ne ideat leviävät joka tapauksessa: joku ostaa tuotteen ja laittaa siitä kuvan nettiin ja hops se leviää valkean lailla. Eli ihan sama se miten se kuva liikkeelle lähtee, sehän on vaan pr:ää. Meidän omalla osastolla monet kysyivät kuvauslupaa ja kaikille se annettiin ja se on ok, vaikkei kuvaaja mitään olisi ostanutkaan. Mutta kieltämättä se, että kuvia napataan vaivihkaa kulmien alta kyräille, hieman ottaa pannuun! Ehkä ne vaan luuli ettei lupaa heltiäsi :D. Itsekin rakastan imeä vaikutteita eri puolilta ja jalostaa niitä sitten uudella tavalla, haluan suoda sen ilon kaikille. Toki tehdään hommaa harrastelijapohjalta, joten asia ei ole niin " vakava".

    ps. kiitos kommentistasi tuolla blogissain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä, kukaan ei voi estää tuotteen kuvaamista kotona.
      Mun itseasiassa piti kuvata teidänkin pöytä! Tai siis kysyä lupa kuvaamiseen, heh heh :D Mutta näemmä unohdin, meni vähän kintuille aikataulun puolesta se mun toinen kierros :) Pitäisi varmaan muokata tuota kuvauskieltolappua..."kuvaaminen kielletty ilman näyttelleasettajan lupaa. Kysy, luvan voi saada helpostikin. Salaa kuvaaminen on ehdottoman kiellettyä ja varsin typerää. Kiitos" ;)

      Poista