2018/02/25

SALAMATOSSUT




Miljoona kuvaa yksistä tossuista, mutta näitä oli varsin hauska kuvata, erityisesti kun esikoinenkin oli niin kamerasuotuisa! Jännästi, kun kuvaus piti sisällään Autot -elokuvan katselua ja pikkuautojen esittelyä...Mutta mitäpä sitä ei bloggeri ja hänen lapsensa tekisi kuvien eteen! 

Nämä valmistuivat siis jo tammikuussa, esikoiselle kolmevuotislahjaksi. Hän pitää cars autoista, jos voitte uskoa! Antohetkellä ilon kiljahduksia aiheutti kyllä enemmän tossuista löytyneet Muumi- ja Puuha Pete karkkiaskit, mutta kyllä nämä ovat mieluisat olleet. Kuulemma näillä pääsee kovaa! Päiväkodin tädit kiittää epäilemättä, hih!



Tossut on tehty taas Marian Ateljee -blogin hieman poikasen jalkaan sopivammaksi muokatulla kaavalla, koossa ehkä jotain 25. Kankaana on NOSH:n farkkucollegea, jokin kauan sitten hamstrattu pala, oiskohan värin nimi ollut chili? Juuri sopiva kuitenkin, niin materiaaliltaan kuin väriltään.

Kuvat aplikoin yksinkertaiseen kankaaseen. Silmiä piti tehdä muutamassa vaiheessa. Ensin kiinnitin valkoisen kankaan (liimakankaalla), ja kirjoin silmät ompelukoneella. Tämän olisi toki voinut tehdä käsinkin, mutta laiskotti. Sitten aplikoin valkoisella langalla silmien yläosan kiinni ja lopuksi kiersin mustalla silmien alaosan sekä nuo ikäänkuin silmäluomien reunat. Salamat kiinnitin kantapäähän aplikoimalla. Pohjaan olisin halunnut mustaa nahkaa, mutta varastoista ei löytynyt riittävän isoa palaa, niin ruskealla mentiin.



Hyvät tuli tossuista! Pitää muuten vielä vilauttaa kakkua jonka tein synttäreille! Sankari nimittäin esitti jo hyvissä ajoin toiveensa karkkikakusta. Ei sen tarkempaa ohjeistusta, kunhan on karkkikakku. Ja hän kuulemma söisi sen niin että kuuluisi vain namnamnam ja kaikki ihmettelisivät "mihin kakku hävisi?? Aaaa synttärisankari söi sen". Tämän ohjeistuksen ja parin googeloinnin pohjalta syntyi tällainen versio. Täytteenä jonkinlainen mukaelma Kinuskikissan Kinuski-vadelmatäytteestä. Päällä ensin voikreemi, sitten valutettua kinuskia ja, no, karkkia. Reaktiosta päätellen onnistuin täyttämään kakkutoiveen!



-hanne

2018/02/05

LIIKENNEMATTOREPPU



Mä oon saanut jo esikoisen alkuraskaudesta asti olla osana ryhmää, jossa meitä on sellainen sopivan kokoinen joukkio samanikäisten lasten äitejä. Tämä ryhmä on ollut parhain mahdollinen vertaistuki, tietotoimisto ja henkinen tukiverkko. Edelleen tämän porukan puoleen käännyn kun meinaan repiä hiukset päästäni tahtoikäisen kanssa tai kun kaipaan vaikka kokemuksia haalareista. Mutta myös silloin kun etin parasta kakun täytettä, suosituksia hyvästä kirjasta tai kun tarvii jonnekin purkaa ärsytys/jakaa hyvä fiilis. Ja onpa meillä oma ompelulaniporukkakin!

Ja tämä siis liittyy postaukseen siten, että me ollaan myös tehty tämän superporukan sisällä joitakin lahjavaihtoja lapsille, viimeksi nyt kun nämä meidän lapset täytti kolme. Meille arpa antoi lahjansaajaksi tällä kertaa Jaskan, joka sattumoisen tykkää myös autoista, jos voitte kolmevuotiaasta pojasta uskoa! Jaskan äiti ompelee myös, joten ajattelin että teenkin tälläkertaa jotain muuta kuin vaatetta (joita oon siis aiemmissa lahjavaihdoissa tehnyt).

Mulla on ollu mielessä lelureppu, joka toki käy moneen muuhunkin käyttöön, mutta siis myös semmoseen että repun voi ottaa vaikka junareissuille mukaan, pakata täyteen puuhaa ja sitten kohteessa avata leikkikäyttöön. Kun ompeluryhmä Saumavaran viime syksyn huutokaupassa näin Villa & Villa -blogin mahtavan käärittävän liikennematon, alkoi ajatus tarkentua tämmöseksi liikennemattorepuksi, jonka saa avattua kokonaan. Repun pohjalla on vielä tunneli, josta pääsee ajamaan läpi.


Ja tästä tuli kyllä tosi kiva! Upposi ainakin sekä meidän poikaan että lahjansaajalle! Reppu on malliltaan tosi simppeli, jätin kaikki taskut ynnä muut pois. Ompelujärjestys vaatii vielä vähän hiontaa jos meinaan tehdä tällaisen uudelleen...sitä pitää siis pohtia, nyt vuorin kiinnitys vetoketjuun meni vähän kikkailuksi eikä jälki ollut oikein priimaa.

Repussa hyödynsin kerrankin kierrätysmatskuja! Vain metrivetoketjun ostin tätä varten Jyväskylän kangaskaupasta. Sininen kangas on vanhaa pöytäliinaa, nauhat purit vanhasta mainosrepusta joten vältyin kaikilta solkien kiinnittelyiltä, ompelin vain sellaisenaan tähän reppuun kiinni! Tukikankaat ja nahkanpalan kaivelin omista varastoista. Liikennematto on taas sitten vahankangasmaista matskua, jonka kaveri diilasi mulle Villa & Villa -blogin Jaanan vinkkaamana Turun Jätti-Rätistä (MUOKS ja netistä sitä löytää Tampereen vaahtomuovista). Ostin sitä sen verran ison palan että siitä riittää nyt muutamaankin liikennemattoprojektiin. Kankaan tausta on harsomaista kangasta eikä kudottua, joten se ei taida olla yhtä kestävää kuin semmoset pöytäliinakernit, mutta toivotaan että se kuitenkin kestää tässä käyttökohteessa.



Nyt pitäisi sitten löytää inspis jossain kohtaa vielä toisen repun tekemiseen, että oma poikanenkin saa tällaisen. Tätä on nimittäin koeajon jälkeen muutamasti jo kaipailtu, ja ois se junamatkakin muutaman viikon päästä tiedossa! 

Mukavaa alkuviikkoa ja just startannutta helmikuuta kaikille!

-hanne