HELPPO JA HELPOMPI VALEAMPIAISENPESÄ [ohje]

Huomasinpas facesta tässä taannoin, että tädilläni on ampiaispulma parvekkeella. Oltiin sattumalta tapaamassa piahkoin yo-juhlien merkeissä, niin päätinpäs laittaa virkaten. Kuulemma nämä toimii? Ja kun en osannut päättää kokoa, tein ensin yhden kaksinkertaisella langalla, sitten toisen samalla ohjeella ja yksinkertaisella langalla, ja nyt kokeilumielessä vähän myöhemmin vielä yhden matonkuteella. Ettei jäisi silleen puolitiehen tämä homma!

Sitten toissa viikonloppuna ihanassa Ommelissa törmäsin ihanaan Inkaan, ja sain hetken rupattelun myötä tietää, että en ole ainut joka toisinaan googlaa jonkun oman ohjeensa/kässäilynsä kun miettii että mites se nyt tulikaan tehtyä/on järkevä tehdä, heh! Joten sen tiedon rohkaisemana, tässäpä sitten nämäkin ohjeet tänne muistiin ja jakoon!

Nämä valmistuvat nopsasti, matonkudeversio ihan supernopeasti, mutta lankaisiakin virkkaa illassa helposti muutaman! 

Valeampiaispesä villalangasta virkaten

Lanka: meleerattu harmaa seiskaveikka. Kaksinkertaisella langalla virkattuun pesään menekki noin 30g, yksinkertaiseen noin 15g
Koukku: Kaksinkertaisella langalla virkaten nro 5, yksinkertaisella nro 3,5 (tai käsialan mukaan)
Koko: Kaksinkertaisella langalla virkattuna korkeus noin 12 cm, leveys noin 8 cm. Yksinkertaisella langalla korkeus noin 9 cm ja leveys noin 6 cm

Lisäksi tarvitaan täytettä, esimerkiksi sanomalehti, kahvipaketti tai saumurijäte toimii hyvin.

Aloitus: Tee langasta lenkki (ns.  magic ring aloitus, ohje esim. täällä) ja virkkaa lenkkiin 6 kiinteää silmukkaa. Kiristä lenkki tiukaksi ja sulje kierros piilosilmukalla ensimmäiseen kiinteään silmukkaan. Virkkaa 3 ketjusilmukkaa. 

1. krs: Virkkaa jokaiseen kiinteään silmukkaan 2 pylvästä. Sulje kierros piilosilmukalla. Virkkaa 3 ketjusilmukkaa.

2. ja 3.  krs: Virkkaa *1 pylväs yhteen pyvääseen, virkkaa 2 pylvästä yhteen pylvääseen*, toista *-* koko kierroksen ajan. Sulje kierros piilosilmukalla. Virkkaa 3 ketjusilmukkaa

4. -8. krs: Virkkaa 1 pylväs jokaiseen pylvääseen. Sulje kierros piilosilmukalla. Virkkaa 3 ketjusilmukkaa.

9. krs: (kavennuskierros) Virkkaa *3 pylvästä (yksi pylväs aina yhteen pylvääseen), jätä 1 pylväs välistä*, toista *-* koko kierros. Sulje kierros piilosilmukalla. Virkkaa 3 ketjusilmukkaa.

10. krs: (kavennuskierros) Virkkaa *2 pylvästä (yksi pylväs aina yhteen pylvääseen), jätä 1 pylväs välistä*, toista *-* koko kierros. Sulje kierros piilosilmukalla.

Täytä tässä kohtaa työ esimerkiksi kangassilpulla.

Lopetus: Virkkaa 1 kiinteä silmukka jokatoiseen pylvääseen. Jatka näin kunnes täyttöaukko on suurinpiirtein kiinni. Katkaise lanka mutta jätä pitkä häntä ripustusnarun virkkaamiseen ja päättelyyn. Pujottele langalla muutaman kerran auko kunnolla kiinni. 

Ripustusnaruksi riittänee villalankapätkäkin, mutta varsinkin jos pesä on virkattu kaksinkertaisella langalla, on tässä kohtaa helppo erottaa langat toisistaan ja virkata kummallakin vähän tukevammat nauhat ripustamista varten.

Huom. tässä pesässä täytteenä on paksua pakkausmuovia, mutta lukija vinkkasi että linnut saattavat nokkia muovia pesästä. Jos siis pesä on jossain minne pääsee linnutkin, voi muovitäyte olla linnuille vaaraksi!

 

Valeampiaispesä matonkuteesta virkaten

Lanka: Meleeratun harmaa ontelokude, menekki noin 50g
Koukku: nro 8, tai käsialan mukaan
Koko: Korkeus noin 10 cm ja leveys noin 8 cm

Aloitus: Tee langasta lenkki (ns.  magic ring aloitus, ohje esim. täällä) ja virkkaa lenkkiin 6 kiinteää silmukkaa. Kiristä lenkki tiukaksi ja sulje kierros piilosilmukalla ensimmäiseen kiinteään silmukkaan. Virkkaa3  ketjusilmukkaa.

1. krs: Virkkaa jokaiseen kiinteään silmukkaan 2 pylvästä. Sulje kierros piilosilmukalla. Virkkaa 3 ketjusilmukkaa.

2. ja 3. krs: Virkkaa 1 pylväs jokaiseen pylvääseen. Sulje kierros piilosilmukalla. Virkkaa 3 ketjusilmukkaa.

4. krs: (kavennuskierros) Virkkaa *1 pylväs yhteen pylvääseen, jätä 1 pylväs välistä*. Toista *-* koko kierros. Sulje kierros piilosilmukalla. 

Kuteesta virkattu pesä on niin tukeva, että sitä ei tarvitse erikseen täyttää. Se pysyy kyllä muodossaan!

Lopetus: Virkkaa 1 kiinteäsilmukka joka toiseen pylvääseen. Jatka, kunnes täyttöaukko on suurinpirrtein kiinni. Katkaise lanka, mutta jätä pitkä häntä ripustusnarua varten. Pujottele kuteella muutaman kerran auko kunnolla kiinni. Vedä virkkuukoukun avulla kuteen pää pesän sisään ja sivusta ulos. Tee kuteeseen paksu solmu ja verä ripustuslenkistä solmu pesän sisään. 

Ripusta roikkumaan! Vapiskaa ampparit, tää paikka on jo varattu!

-Hanne

PARSAKALISTIN

Joskus sattuu niin, että tulee mieleen ajatus jonka haluaisi kokeilla toteuttaa ja sitten sattumalta ihan parin päivän päästä törmää ihan just sopivaan saajaan. Niin onhan se sitten pakko saada testata se idea. Vaikka se olisi outo. Tai tosi outo. Etkä tunne sitä saajaa ollenkaan. Niin silti.

Mä nimittäin mietin tuossa aiemmin syksyllä helistimiä. Että virkkaampa tälle pienemmälle poikaselle sitten kans sellaisen söpön helistimen. Vaikka sen pupun, johon löytyy ohjekin Sormustin -blogista. Tai vähän muokkaan ohjetta ja teen vaikkapa pesukarhun tai ketun. Tai oisko apina outo valinta? No, tavallaan kun puurenkaaseen kiinnitetään eläimen irrallinen pää vauvan imeskeltäväksi, niin voiko siinä nyt sitten miettiä että onko jonkun eläimen pää oudompi kuin toinen. No, kana kyllä olisi ehkä vähän hämärä. Tai niin, voishan se olla jotain muutakin kuin eläimen pää. Sitten se voisi olla oikeasti outo vauvan helistimeksi. Esimerkiksi makkara olisi hauska, mutta todella oikeasti outo. Tai banaani? Se ois jo hieno outo! Entä donitsi, tai hei kuppikakku? Siitä sais hauskan! Porkkana vois olla hyvä kans, tai joku sieni. Tai parsakaali! Joo!! Parsakaali olisi just niin hyvä, kun sillä me ainakin viime kierroksella aloitettiin kiinteät. Ja niin varmaan nytkin. Joo. Helistin, jossa olisi parsakaali. Parsakalistin. Haa haa. No, ehkä en kuitenkaan sellaista ala tekemään. 

Paitsi että ihan pian ylläolevan ajatuskulun jälkeen luin Simppeli sormiruokakeittiö -blogia ja facebookryhmää ylläpitävän Marjutin koskettavan blogikirjoituksen uudesta raskaudesta ja alun haasteista. Luettuani ajattelin, tiesin, että virkkaanpa sen sittenkin. Sen parsakaalihelistimen. Marjutin vauvalle. Parsakaali kun on tavallaan Simppelin sormiruokakeittiön maskotti tai vähintäänkin onnenkasvis, ja tuleva vauva oli työnimeltään Parsakalle! Niin että tämän täytyy olla merkki! Että ei muuta kuin työhön. Äitini kysyi jossain kohtaa kun tein koeversiota irrallisesta parsasta, että "siiiiis....tunneksä sen jotenkin?". Eh, en, en ollenkaan. Mutta ei se haittaa! Tunnen yhteyttä, se riittää nyt! Ja niin virkkasin helistimen, josta tuli vähintäänkin hämärä, mutta just hyvä. Osoitteen stalkkasin yhteisen ystävän kautta ja parsakalistin on jo kotiutunut Parsakallea oottelemaan.

Helistimestä sen verran speksejä, että vaikka eka meinasin tehdä parsakaalin vapaasti virkkaamalla, törmäsin kuitenkin Etsyssä niin mainioon ohjeeseen, että päätin hyödyntää sitä hieman soveltaen. Puinen renkula on Nappikauppa Punahilkasta aiemmin ostettu ja lankana on vanha kunnon Blend Bamboo. Sisällä oleva pieni helistin on Sormustimen Annilta lunastettu, kun mulla olevat olivat liian isoja parsan sisään. 

Niin ja tokikaan en ole tuolle omalle pojalle saanut aikaiseksi omaa helistintä, huoh! Suutarin lapsella ei ole, ja niin edelleen. Mutta tarkoitus kyllä on! Ehkä se banaani, se olisi hauska! Silleen osin auki kuorittuna ehkä? Tai sit ne suutarinlapsen kengät? Se oliskin riittävän outo helistin!

Ehkä mä vielä vähän jatkan tän suunnittelua...

-Hanne

TURVALONKEROITA TULOILLAAN! [ja arvonnan voittaja]

Keskiviikkona virkkailtiin hyvää mieltä Oulunkylän Lankamaailmassa. Mä pääsin paikalle nippa nappa viideksi ja kyllä kuulkaas mieltä lämmitti, kun paikalla oli jo silloin yli kolmekymmentä innokasta virkkuria! Parhaimmillaan meitä sitten olikin siellä yli neljäkymmentä, tuolitkin loppui kesken ja Lankamaailman ihana henkilökunta rullaili viimeisille tulijoille toimistotuolejaan. Mä ainakin yllätyin siitä, että lähes joka iikka tuntui olevan paikalla melkein sen koko kaksi ja puolituntia, mitä meillä aikaa oli! Ja työskentely oli sen verran intensiivistä että Lankamaailman kattama kaffipöytäkin pysyi varsin koskemattomana, kun tämä ihana naislauma vaan yksinkertaisesti istui ja virkkasi! No ja jutteli, tietenkin!

Mahtava oli huomata myös se, että paikalle vaikutti tulleen myös monta sellaista, joille virkkaaminen oli vähemmän tuttua ja joille lonkero oli ensimmäinen laatuaan. Ja sitten oli niitä, jotka tullessaan toivat mukanaan kasan jo valmiitakin lonkeroita. Ja kaikkea siltä väliltä! Mun pöydässä istui esimerkiksi yksi, joka työsti ensimmäistä turvalonkeroaan (ja siitä tuli mitä sympaattisin lonkeroinen!) sekä sitten myös koko turvalonkerovillityksen äiti, Annika Pakkanen, joka on siis tehnyt turvalonkeroiden alkuperäisen ohjeen. Annika virkkasikin siinä illan aikana lonkeronsa nro 121!

Lämmin kiitos vielä teille kaikille paikalle tulleille! Teki mieli sielläkin jo kilistää lasia (tai koukkuja?) ja pitää pieni kiitospuhe, heh! Ja iso kiitos myös Terhille joka oitis innostui tähän mukaan sekä Lankamaailmalle joka myös tarttui heti ehdotukseen ja tarjosi meille tilat, tarjoilut ja materiaalit!!

Lankamaailma ottaa muuten vastaan turvalonkeroita 15.6. saakka, minkä jälkeen he pesevät ja toimittavat koko kasan Lastenklinikalle. Mullakin on vielä pari kesken.

Tässä on tuloillaan vasemmalla ensimmäinen ikinä ja oikealla lonkero nro 121!

Ja vielä kerran linkkaan Turvalonkeroista kiinnostuneille, että ohje löytyy TÄÄLTÄ, video-ohjeistuksen lonkeron tekemiseen voi katsoa TÄÄLLÄ, ja Annika Pakkasen turvalonkero -faceryhmä löytyy TÄÄLTÄ :) 

Ja jos muut keskosiin ja muihin tehohoidettaviin vauvoihin liittyvät hyväntekeväisyyskäsityöt kiinnostaa, niin tsekatkaapa esimerkiksi Nuppupeitto ja kenguruhoitomyssy.

*****

Ja hei! Ehdinpä arpoa jo voittajan Emman makeat piirakat -kirjalle kaikkien teidän Laura lähes ammattilaisten, Tauno tuurilla onnistujien, Ulla uuniin polttajien, Krista kokeilijoiden, Sanna soveltajien, Niina nautiskelijaleipojien ja muiden jauhopeukalojen joukosta! Tällä kertaa vanha toverini, True Random Number Generator valkkasi voittajaksi nro 49 joka on Juulia! Onnea voittajalle ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! 

-hanne

TUU MUKAAN VIRKKAAMAAN LANKAMAAILMAAN!

Pysytään yhä niissä hyvää tekevissä käsitöissä! Kuulun facebookissa Turvalonkerot -ryhmään ja sieltä bongasin tässä taannoin idean, jota jäin pyörittelemään. Heitin sen Hupsistarallaa -blogin Terhille ja sitten Lankamaailmaan. Ja kun kaikki innostuivat ideasta yhtälailla, niin nytpä voin heittää sen teillekin! 

Eli, tulkaa meidän kanssa virkkaamaan turvalonkeroita keskiviikkona, 25.5. klo 17:00-19:30, Oulukylän Lankamaailmaan! Lankamaailma löytyy Ogelin liikeskuksesta Helsingin Oulunkylästä. Ajatuksena on kokoontua virkkaamaan turvalonkeroita yhdessä ja hyvään tarkoitukseen. Lankamaailma tarjoaa meille puitteiden lisäksi ohjeet ja materiaalit, jokainen virkkaaja saa kerän turviksiin sopivaa lankaa ja vanua täyttämiseen. Minä ja Terhi voidaan tarvittaessa auttaa, jos virkkaamisesta on kulunut tovi. Sun tarvii vaan tuoda itsesi, virkkausintoa ja oma virkkauskoukku, käsialasta riippuen 2,5, 3 tai 3,5. Tai toki koukun voi hankkia paikanpäältäkin. Tulla voi missä tahansa kohtaa viiden jälkeen, yhden lonkeroisen virkkaamiseen menee ehkäpä tunti. Valmiit lonkerot luovutetaan Lastenklinikalle.

Turvalonkeroista voi lukea lisää täältä, mutta siis pähkinänkuoressa, turvalonkeroiden tarkoitus on tarjota keskosille ja miksei muillekin tehohoidettaville vauvoille jotain muuta mihin tarttua, kuin happiviiksiin tai muihin tärkeisiin piuhoihin. Koska käytössä olleiden turvalonkerojen pesua on vaikea järjestää sairaalassa, saa jokainen vauva oman lonkeronsa kotiutuessaan mukaansa. Siispä lonkeroiden tarve on jatkuva. 

Nähdäänkö siis siellä? Virkkausillan tapahtumasivu löytyy täältä!

-hanne

VIRKATUT KORVAKORUT

Me saatiin tälle kesälle kaksi hääkutsua, molemmat tietty just samalle päivälle ja eri puolille suomea. Voi harmitus! Valittiin lopulta ne häät, jonne oltiin jo ehditty ilmoittautua. Mekon häihin hain tapani mukaan päivää ennen häitä, ja korvikset sekä kortti syntyi edellisenä iltana / hääjuhlien aamuna. Milloinkahan sitä ihminen oppisi aikatauluttamaan elämäänsä järkevämmin?

 

Nämä korvakorut syntyi onneksi aika nopeasti 1,5 nron virkkuukoukulla ja karhunlangalla. Ihan hauskaa puuhaa, ja näitähän voi varioida loputtomiin. Luokkakaverilla oon nähnyt aivan mainiot minikokoiset isoäidinneliökorvakorut, liekkö ehkä ompelulangalla tai muliinilangalla virkatut? Vähän tällä lainatulla ajatuksella nämäkin nyt syntyi. Tein kukkaset, koska ajatus ei nyt ehtinyt sen innovatiivisempiin syövereihin. Mutta näin myöhemmin oon pohtinut, että miltähän näyttäisi korvissa vaikkapa minikokoinen, ompelulangalla virkattu pitsipöytäliina? Riittäisköhän kärsivällisyys kokeilemiseen?

Näitä peruskukkia on helppo varioida, nyt tein nämä kukkaset about tällä tavalla: 

Tee lankaan pieni lenkki. Virkkaa lenkkiin 9 kiinteää silmukkaa ja sulje rinki piilosilmukalla. Kiristä aloituslenkki tiukaksi. Virkkaa 5 ketjusilmukkaa, jätä 1 ks väliin ja virkkaa seuraavaan kiinteään silmukkaan piilosilmukka. *Virkkaa 4 kjs, jätä 1 ks väliin, virkkaa seuraavaan kiinteään silmukkaan ps*, toista *-* vielä 3 kertaa = viisi sakaraa. Virkkaa ensimmäiseen sakaraan 2 ks, 1 puoli pylväs, 2 ks ja siirry seuraavaan sakaraan. Virkkaa siihen taas *2 ks 1 puolipylväs, 2 ks* ja siirry taas seuraavaan. Toista *-* seuraavissakin sakaroissa. Virkkaa 1 ps sakaroiden väliin, vedä lanka nurjalle puolelle. Päättele langat.

Laita pikaliimatippa korvispohjaan ja paina kukka kiinni pohjaan.

Kortiksi syntyi tällä kertaa hieman naivistinen, langalla kirjailtu kortti, jossa kukkien keskellä on kihlajaisten kiitoskortista napattu kuva. Mun piti alunperin kirjailla korttiin kokonainen kukkameri, mutta no, se vähän kiireinen aikataulu...Eiköhän onnittelut menneet perille tuollakin. 

Tsau taas, me lähetään nyt hakemaan karkkia Makuunista!

-hanne

KERÄLLÄ

Tänä vuonna on ilmestynyt kyllä aika monta kivaa kirjaa. Ehkä eniten niistä odotin Kerän Jonnan omaa Kerällä -kirjaa. Ja onhan se nyt vaikka kuinka ihana. Kaunis katsella, helppo lukea ja innostava selata silleen, että (pidentyvä) TO DO -lista on koko ajan toisessa kädessä.

Ja kun mä sain käytyä kirjan läpi, siirtyi selailuvuoroon Jokke, teemoilla "tämän sä voisit tehdä mulle" ja "tämän sä voisit tehdä meille". Joken ensimmäinen valinta "tämän sä voisit tehdä mulle" -listalle oli tuo alla oleva pipo. Lupasin tehdä sen sille synttärilahjaksi, ja synttärithän on maanantaina, että tuleepa samalla testattua kuinka nopeasti tämä syntyy. Mun omalle listalle taas pääsi mm. villatakki tuossa alempana. 

Jotain kirjasta piti tehdä heti, mä tartuin virkattuun muovipussien pussukkaan. Siitä tuli ehkäpä maailman hienoin kissankakkapussien säilytyspaikka. 

Ja siis selvennykseksi, että siellä säilytetään pusseja, joihin joskus tulevaisuudessa tullaan keräämään kissan hiekkalaatikon paakkuja. Eli ei, emme siis jemmaa kotonamme kissojemme kakkoja. Karvoja kyllä sitten senkin edestä, mm. tuon kyseisen pussin kyljessä. Mutta leikitään, ettei me nyt huomata niitä, eikös?

 

Ja ai niin vielä, ne tai siis te jotka kesällä kyselitte tuon mun tekemän, ylempänä näkyvän tuule läpi -postauksen paidan ohjetta, niin tästä kirjastahan se tosiaan löytyy! Jei!

-hanne

ILMA(PALLO)PALLOTTELUA

Toimintaterapeutti minussa haluaisi vähä luennoida esim. tasapainon ja asennonhallinnan kehityksestä, mutta se olis varmaan aika tylsää luettavaa. Mutta sanonpa kuitenkin, että pallopelit on kyllä yksi parhaista keinoista tukea kokoinaisvaltaisesti lapsen motoriikan kehitystä.

Mutta pallot on kyllä aika vaikeita. Ehkä kun ne on niin pyöreitä. Ja niin nopeita. Mutta ilmapallot, ne on toista maata! Varppina jokainen lasten kanssa töitä tekevä toiminta- ja fysioterapeutti vannoo ilmapallojen nimeen, koska: a) ilmapallo liikkuu palloa hitaammin --> pelailu, ja sen harjoittelu, on huomattavasti helpompaa (ja vähemmän kivuliasta, toim.huom.) b) ilmapallolla voi pallotella myös sisällä  c) melkein kaikki lapset innostuu ilmapalloista.

Mä oon pelannut töissä monet erät ilmapallopesistä, -tennistä, -korista, -lentopalloa, ei-saa-ehtiä-maahan-asti -pallottelua ja kokeillut ilmapallonpompottelun ennätyksiä pompotellen kädellä, varpailla, kyynerpäällä, otsalla, pepulla, polvella ja muistaakseni kerran korvallakin, mutta se oli kyllä aika vaikeeta. Kokeiltaa vaikka.



Mutta jos pelaaja onkin kuitenkin vähän taitavempi, voi ilmapallottelua vähän vaikeuttaa, ja tästä päästäänkin vihdoin itse aiheeseen. Jos nääs ilmapalloon lisää tasaisesti painoa, liikkuu pallo vähän nopeammin kuin pelkkä ilmpallo, mutta edelleen kuitenkin hitaammin kuin tavallinen pallo. Ja näin on pelailu asteen verran haastavampaa. Silloin tällöin kaupassa näkyy kangaspussukoita, jotka on tarkoitettu ajamaan tätä samaa asiaa, mutta kollega ehdotti että kokeilisin tehdä itse.

No nyt lipsahti vähän tuonne työelämän puolelle, mutta kyllä nämä toimisi mun mielestä kotonakin? Ilmapallon tuunausta ja jämälankojen hävitystä?

OHJE

Kokeilin tehdä vähän erikokoisia pussukoita, ja pallon kokohan sen loppujen lopuksi määrittää. Jos käytössä on ohuempi lanka tai isompi pallo, kannataa lisätä joko ketjusilmukoiden määrää tai lenkkien määrää.

Lanka: Seitsemän veljestä
Koukku: nro 4
Menekki: 40 g
Ilmapallon halkaisija: 65 cm

Virkkaa 10 kjs ja sulje ringiksi piilosilmukalla. Tee rinkiin kiinteä silmukka, *virkkaa 8 kjs, tee rinkiin ks*. Toista *-* vielä 12 kertaa = 13 ketjusilmukkalenkkiä. Virkkaa 4 piilosilmukkaa ensimmäisen kjs-lenkin sivuun, ja vielä 1 kiinteä silmukka lenkkiin noin puoleen väliin, eli korkeimpaan kohtaan (kierroksen aloituskohta). *Virkkaa 8 kjs, virkkaa 1 ks seuraavan lenkin keskelle.* Toista *-* vielä 11 kertaa.

Kierros suljetaan kuten alla kuvissa: Eli virkkaa 4 kjs (kuva 1), tee kolmoispylväs, eli ota kolme langankiertoa koukulle (kuva 2), Pujota koukku läpi kierroksen aloituskohdasta (kuva 3), ota taas langankierto ja tee pylväs loppuun (= ota lanka koukulle, ja vedä kahden koukulla olevan langan kierron läpi. Toista vielä 3 kertaa). Nyt olet seuraavan kierroksen aloituskohdassa (kuva 4).

Jatka virkaten kierroksia eli virkkaa 8 kjs ja 1 ks seuraavan lenkin puoleen väliin ja sulje aina kierros kuten yllä. Tee yhteensä 20 kierrosta.

Virkkaa viimeinen kierros: *Virkkaa 1 kjs, tee 1 ks seuraavan lenkin puoleen väliin* toista *-* vielä 12 kertaa. Katkaise lanka ja vedä se viimeisestä silmukasta läpi. Päättele langanpäät.

Pujota sitten ilmapallo verkkopussukan sisään (lopetuspään aukosta) ja puhalla palloon sopivasti ilmaa. Katso että pallo asettuu hyvin verkon keskelle. Solmi ilmapallon suu.

Ja sit ois kuulkaa kohta vappu! Mikä mahtava keksintö, ilmainen vapaapäivä! Eikö oo yhtään hullumpi tuo seuraavalla viikolla tuleva helatorstaikaan, vai mitä!

-hanne

PÄÄSIÄISKANANEN

Hellurei, ja rentouttavaa pääsiäistä itse kullekin! Mä ainakin nautin olostani! Kindermunia, höyheniä, lomaa ja kuten Etelä-Pohjanmaalla on Lankalauantaina tapana; trulleja ja pääsiäiskokkoja. Ja mainitsinko jo, että loma?

Äidille tuodun pääsiäismaljakon kaveriksi virkkasin eilen kanan, jonka tärkeänä tehtävänä on pitää lämpimänä pääsiäisaamupalalle keitetyt kananmunat. Ja värjäysinnostuksen pyörteissä (edelleen...) kanaseni sai hieman keltaista väriä ylleen, vaikka oisihan tuo voinut olla kokonaan valkoinenkin. Tämä on nyt toistaiseksi tämmöinen minimalistinen heltaton ja harjaton kana, mutta jos pääsiäisvieraat alkaa kutsua tätä pääsiäisankaksi, pitänee lisätä vielä nekin. Kanaan mahtuu 6-7 munaa. Tässä vielä ohjekin, joskin tämä tulee taas ehkä aavistuksen liian myöhään, hih.

OHJE

Materiaalit:

Kude: Lilli-ontelokude
Menekki: reilu 350g 
Koukku: nro 8 tai 9
Tarvittaessa kangasväriä

Vartalo:

Jätä alkuun pitkähkö pätkä lankaa (viimeistelyä varten) ja virkkaa 32 ketjusilmukkaa. Käänny ja jatka virkaten kiinteitä silmukoita aloittaen koukusta laskettuna toisesta silmukasta. Kerroksen lopussa virkkaa 1 kjs, käänny. Virkkaa taas koko kierros kiinteitä silmukoita (molempien lankojen ali). Virkkaa lopussa jälleen 1 kjs ja käänny. Jatka kuten edellä, virkkaa yhteensä 17 kerrosta, tai kunnes kappale on noin 21 cm korkea (leveys noin 38 cm). Jätä loppuun myös melko pitkä pätkä viimeistelyä varten, katkaise lanka ja vedä se viimeisen silmukan läpi. 

Nokka:

Virkkaa (keltaisella) 3 kjs. Virkkaa sitten 1 kiinteäsilmukka koukusta laskettuna toiseen silmukkaan,  virkkaa sitten seuraavaan silmukkaan puolipylväs. Katkaise lanka ja vedä se silmukan läpi.

Kana taitellaan suorakaiteesta alla olevan ohjeen mukaan:

Taita kappaleen toista reunaa siten, että se yltää suorakaiteen puoleen väliin asti. Virkkaa/pujottele  sitten alareunan reunojen läpi niin, että taitos pysyy paikallaan (kuva 2). Käännä myös toinen reuna puoleen väliin asti ja virkkaa myös tämä alareunoistaan kiinni (kuva 3).

Virkaa/pujottele sitten yläreuna koko matkalta kaksin kerroin reunoistaan kiinni (kuvat 4 ja 5).

Viimeistely:

Mä liukuvärjäsin hieman kanaa, samalla kun värjäsin kudetta nokaa ja kiinnitysnauhoja varten. Kiinnitä nokka paikalleen. Leikkaa ja pujota paikalleen kaksi sopivan mittaista pätkää kudetta, niin että kanan selässä olevan aukon saa suljettua.

Nyt mä lähden tästä ulos kokon ääreen karkottamaan noitia, varokaas vaan!

-hanne

LIUKU

Kun mä tiistai-illalla viimeistelin neljännen matonkuteesta virkatun korin liukuvärjäystä kolmen päivän sisällä, Jokke kysyi multa, että tuleeko näistä mulle nyt sitten "uusi hamahelmiväkertely". Se taas luulee, että mukamas innostuin vähän turhan paljon ja pitkäaikaisesti taannoisiin hamahelmipuuhiin. Ja nyt sitten ehkä näihin liukuvärjättyihin, virkattuihin koreihin. Ei pidä paikkaansa, sanoo Hanne virkatessaan viidettä koria. (Mihin mä nämä kaikki tungen?)

Mutta kuten kuvasta näkyy, nämä on vaatinut vähän tämmöstä tuotekehittelyä, tai enemmänkin värjäystekniikan hiontaa, että saa tuon värin liukumaan, eikä vain töksähtämään. Niin että laitetaan ainakin kolme ekaa harjoittelun piikkiin!

Mut hei, pointtina oli se, että tämäpä vasta on kivaa! Jotenkaan ei ole tullut aiemmin kauheasti näiden värjäystouhujen kanssa puuhailtua. Toki virkatessa voisi raidoittaa väreilläkin, mutta sit pitäis olla kaikkia värejä monta ja voi että on mukamas hankalaa.. Nyt suunnittelmissa on jatkaa tätä ah niin trendikästä liukuväritouhua ehkäpä vessanmatolla, tai miten olis patalaput? Enkä virkatut saunasukat? Tai hei, jos kääntäisi ajatuksen toisinpäin ja ottaiskin värillisen kuteen, jonka liu'uttaisi kloorilla väristä valkoiseksi? Tai miksei ihan tavallisia villasukkiakin voisi liukuvärjätä? Onko joku kokeillut? No, pysytään nyt tälläkertaa vain näissä kuteissa.

ONTELOKUDEKORIN LIUKUVÄRJÄYS

Jos joku muukin harkitsee innostumisen kokeilemista, niin tässä vähän yhteenvetoa tähän astisista kokeiluista. "Tähän astisista" siksi, kun tiiän jo nyt, että ei tämä taida tähän yhteen postaukseen jäädä. Mä kokeilin nyt kahta eri tapaa toteuttaa tuota liukua. Suosittelen tapaa 2. mutta laitetaan molemmat ilmoille. Kokeilin myös kahta eri väriä, molemmat ajavat asiansa.

MATERIAALIT:

- Virkattu kori, esim. tällä ohjeella. Tämän postauksen korit on tehty Lilli-ontelokuteesta (kierrätyspuuvillaa). Seuraavaksi kokeilen trikookuteen värjäystä.

- Ruokasuolaa
- Ämpäri tms. astia värjäystä varten

- Käsinvärjäykseen sopiva väri. Kokeilin kahta:  

 

DYLON -väri (saatavilla perus automarketeista). 

• Plussat: helppo saatavuus, matala värjäyslämpötila. 
• Miinukset: puolet kalliimpi, pidempi värjäysaika, vähän värisävyjä. 

DEKA L batiikkiväri (omani ostin Hobbypointista). 

• Plussat: paljon värisävyjä, edullisempi, lyhyt värjäysaika. 
• Miinukset: löytyy vain askarteluliikkeistä, värjäyslämpötila on korkea.

  

OHJE:

Tapa 1

Valmistele väri paketista löytyvän ohjeen mukaan.  Käytännössä siis keitä vettä, sekoita värijauhe pieneen määrään (noin 1/2 L) kuumaa vettä ja lisää suolaa ohjeen mukaan. Sekoita. Lisää sitten seokseen vielä vettä ohjeen mukaan. Tarkista suositeltava lämpötila. Kastele vielä kori läpikotaisin lämpimässä vedessä.

Kasta sitten kori väriveteen niin syvälle, että väri ulottuu siihen kohtaan, mihin haluat sen korkeimmillaan ulottuvan. Pidä koria vedessä noin 10 sekuntia. Nosta kori ja kaada värivettä jonkin verran pois. Laita kori takaisin väriveteen, anna korin olla värissä pari minuuttia. Nosta kori pois, ja kaada värivettä taas pois. Laita kori takaisin väriveteen, anna sen nyt olla 5-10 minuuttia. Kaada väriä vielä kertaalleen pois, ja anna korin olla värivedessä niin kauan, että värin ohjeessa oleva värjäysaika tulee täyteen (30-45min).

Huutele kori kylmässä vedessä hyvin. HUOM. tässä kohtaa värjätty osio päästää niin paljon väriä, että se tuo sävyä myös värjäämättömään osioon. Huuhtele siis värjätty osio alaspäin, jos haluat välttää valkoisen osion sävyttymisen. Pese sitten kori vielä lämpimässä vedessä, peruspesuaineella (käsin). Suosittelen jättämään kori kuivumaan siten, että värjätty osio on ylhäällä. Tämä lisää ehkä vielä aavistuksen verran liukua.

Tapa 2

Valmistele väri paketista löytyvän ohjeen mukaan. Käytännössä siis keitä vettä, sekoita värijauhe pieneen määrään (noin 1/2 L) kuumaa vettä ja lisää suolaa ohjeen mukaan. Sekoita. Lisää sitten seokseen vielä vettä, mutta noin puolet vähäemmän kuin ohjeessa ohjeistetaan laittamaan. Tarkista suositeltava lämpötila. Kastele vielä kori läpikotaisin lämpimässä vedessä.

Laita värjäysämpäriin värivettä niin vähän, että vain tummimmaksi osioksi haluttava osa jää väriveteen. Anna korin olla näin noin 20 minuuttia. Lisää sitten kuumaa vettä, kunnes värivesi yltää hieman korkeammalle. Anna värjäytyä näin noin 5-10 min. Lisää taas jonkin verran kuumaa vettä, anna värjäytyä noin 2 min. Lisää vielä kerran vettä, anna korin värjääntyä kymmenisen sekuntia.

Huutele kori kylmässä vedessä hyvin. HUOM. tässä kohtaa värjätty osio päästää niin paljon väriä, että se tuo sävyä myös värjäämättömään osioon. Huuhtele siis värjätty osio alaspäin, jos haluat välttää valkoisen osion sävyttymisen. Pese sitten kori vielä lämpimässä vedessä, peruspesuaineella (käsin). Suosittelen jättämään kori kuivumaan siten, että värjätty osio on ylhäällä. Tämä lisää ehkä vielä aavistuksen verran liukua.

Sittenpä vielä näytteitä koreista ja menetelmäkehittelystä:

KOKEILU NRO 1. / VÄRJÄYSTAPA 1. 

 (DYLON-väri, Sunflower yellow)

KOKEILU NRO 2. / VÄRJÄYSTAPA 2. 

(Deko L batiikkiväri, nro 71 Lemon)

KOKEILU NRO 3. / VÄRJÄYSTAPA 2. 

(DEKO L batiikkiväri, nro 102 brilliant red)

Kommentteja vielä...

Tummimman väriraidan värjäysaika tuntui jotenkin ihan hölmön paljon pidemmälle kuin noiden muiden raitojen, mutta kuten ylläolevista kuvista näkyy, lopputuloksessa tämä kuitenkin erottuu vain vähän. Vaaleampien raitojen värjäysaika pitää siis olla huomattavasti lyhyempi ja tuon haaleimman värin vain ihan nopea "dippaus".

Tapa 2. oli mun mielestä siis parempi, koska se oli jotenkin siistimpi (ei tarvinnut lotrata sen väriveden kaadon kanssa), lisäksi pelkän veden lisääminen myös kokoajan konkreettisesti muutti värivettä vaaleammaksi ja näin ehkä osaltaa hieman korosti tuota liukuefektiä. Varsinkin tuossa punaisessa korissa se ensimmäinen värierä oli ihan supertumma ja luonnossa väriero näkyykin hieman voimakkaammin.

Ai niin vielä. Ylläolevan korin tein tuon lasimaljakon ylle sopivaksi. Tämä lähtee äidille pääsiäismaljakoksi, varo vaan!  

-hanne