NEULEFESTARIT 2016

PomPom

Lanitium ex machina

la Bein aimée

Louhettaren luola

Mä näin myös Stephen Westin!!

Niin siinä sitten hieman yllättäen kävikin, että lauantaina klo 7:00 mä tönötin Seinäjoen matkakeskuksen pihassa odottamassa Onnibussia kohti Jyväskylää ja neulefestareita! Että festaritunnelma olisi autenttinen, oli unta takana levolliset kolme tuntia, kun hampaita tekevä poikanen vaaaaalvoi. Mutta ei sitä ole ennenkään festareilla pieni univelka haitannut!

Neulomattomille lyhyesti tiivistettynä, neulefestarit oli siis lankakauppa Titityyn järkkäämä viikonlopun mittainen tapahtuma, joka piti sisällään mm. lankamarkkinat jossa oli myyjiä ympäri eurooppaakin, paljon erilaisia kursseja joita piti mm. kansainvälisesti tunnetut neulesuperstarat, meet&greet tapaamisia, neulekulkue ja lauantaina vielä iltabileet. Tämmösiä pippaloita ei ole ennen suomessa neulesaralla nähty!

Lentävä lapanen

Mun matkalle lähdön ratkaisi se, että sainkin yllättäen Mehukekkereiden Veeran peruutuspaikan Jonna Hietalan Tarinallisen neulekuvan salat -kurssille. Vähä stressiä pukkasi, kun kurssille kehotettiin ottamaan mukaan suosikkilankaa ja neule kuvausharjoitusta varten, eikä mulla ollut kesälomareissulla (jostapäin festareille lähdin) mukana yhtä ainokaista neuletta!!! No, äkkiä työ puikolle (joka ei kyllä ehtinyt valmistua), äidin juuri neulomat sukat varalta mukaan ja luonnollisesti olin vielä pakotettu ostamaan festareilta kerän ihanaista lankaa kuvausrekvisiitaksi! Kova kohtalo!

Ootteko huomanneet, että aika harvoin joutuu katumaan sitä että päättääkin lähteä jonnekin? Näin se oli taaskin, oli nimittäin kokonaisuudessaan tosi innostava ja ihana päivä! Hieman harmitti sää (satoi koko aamupäivän niin että pihalla ei voinut istuskella ja neuloa) ja oma aikataulu. Lauantaina illalla ois nimittäin ollut festareiden iltabileet, jonne ois ollut tosi kiva jäädä! Mutta en saanut järkättyä yöpaikkaa ja Jyväskylästä ei päässyt enää puolilta öin Seinäjoelle takaisin. Joten höh ja illalla Onnibussilla takas kotio.

Mutta siis! Aamupäivä vierähti mukavasti Hupsistarallaa -Terhin seurassa lankakojuja ja Toivolan vanhan pihan myymälöitä kierrellen. Ja käytiin toki festarihenkeen vetämässä roskaruokaakin! Iltapäivän puolella tuli vihdoin aurinko esiin, jolloin ehittiin pieni tovi myös istuskella pihalla neuloen. Tähän oisin voinut käyttää enemmänkin aikaa, mutta se sade. Sitten pitikin jo suunnistaa kurssia kohti. Mä olisin halunnut kauheasti päästä kokemaan neuleguru Stephen Westin kurssin ihan vaan kun oon ymmärtänyt että kaveri on mitä inspiroivin ja innostavin kurssittaja, ja just nyt kaipaisin kyllä inspistä tuonne neulesaralle. Mut hei, näin mä Stephenin ohimennen kuitenkin!! Eikä sitä oikein olisi voinutkaan olla näkemättä, on nimittäin sen verran värikäs kaveri. Kun Stephen käveli ohi, mun vieressä istunut nainen kattoi perään ja totes hymyillen, että "Stephenille on unohtunut taas pyjama päälle" :D Kyllä! Enkä oo ikuna nähnyt ketään joka kantaa pyjaman yhtä tyylikkäästi! Mutta siis, oisin tosiaan halunnut Stephenin kurssille, mutta se oli täynnä, tietenkin. Mutta odotin innolla myös valokuvauskurssia, uskon että se oli sisällöltään mulle kuitenkin vielä osuvampi kuin Stephenin värikurssi. 

Tämmösiä kameraansa uppoutuneita, neuleita asettelevia tyyppejä käyskentelikin sitten Vanhan pappilan takapihalla lauantaina iltapäivästä. Jonnan kuvauskurssi oli tosi antoisa! Mukaan tartui tietoa, niksejä ja kikkakolmosia, ja ehkä tärkeimpänä into kehittää itseään kuvaajana. Niin ja pienoinen kuume paremman objektiivin perään....Kurssin alkupuolella käytiin läpi kuvaamista lähtien aina ihan kameran teknisestä puolesta ja ehdittiin sivuamaan vähän kuvien käsittelyäkin. Sekä tietenkin niitä tekijöitä jotka tuo tunnelmaa ja tarinaa neulekuvaan. Aikaa oli varattu myös kuvien ottamiseen ja niitä käytiin ihan lopuksi vähän läpi. Aiheesta riittäisi tietenkin opiskeltavaa loputtomiin, mutta aika paljon ehdittiin kolmessa tunnissakin!

Yllä muutama kuva joita napsin kurssin aikana. Ja siis myös se mun ostos! Enemmänkin olisi langat huudellut mua, mutta nyt oli tiukka opiskelija/kotihoidontuki -budjetti mulla matkassa. Tämä kyseinen kerä on muuten Pom Pom -nimisen uuden käsityöputiikin antia. Ihastuttavan värisiä, käsinvärjättyjä namilankoja (ja mä päädyin harmaaseen....), joista osa oli tämmöistä Terhin sanoin "nöftälankaa". Kyseisen langan nimi on Donegal Sock ja se on käsinvärjätty. Ihastuin tähän niin, että vasta kotona muistin että mähän olin alun perin suunnitellut ostavani Titityyltä Isagerin lankoja....hups!

Mukava päivä siis kaikenkaikkiaan! Toivottavasti tämmöinen järkätään uudelleenkin! Sitten kyllä järjestän itteni paikanpäälle pitkän kaavan kautta! En tiedä mikä fiilis olisi jäänyt neulefestareista, jos olisin vaan sateisen aamupäivän aikana pyörähtänyt festareilla ilman että olisi osallistunut millekkään kurssille (niinkuin jossain vaiheessa meinasin tehdä), mutta nyt ainakin mukaan tarttui niin mukavasti intoa, että lipsahtaa kohta pitkästä aikaa neuloosin puolelle! Ja mikäs sen ihanampaa! Kiitos Titityylle järkkäämisestä, Jonnalle kurssista ja Terhille seurasta! Ens vuonna uusiksi?

-hanne

SYKSY TULEE, OLENKO VALMIS?

Syysjuttuja pitäisi jo miettiä, vaikka mieli on vielä aikaslailla kesässä! Vähän stressaakin tuo syksyn läheisyys, kun se tuo mukanaan tiiviimmin pyörivää koulua ja poikasen päiväkodin aloituksen. Äitiä meinaa ahdistaa! Mutta tämän postauksen syyskosketus on kuitenkin kerrassaan miellyttävä ja pehmoinen, sehän nimittäin sisältää NOSH:in syysennakkomalliston kankaita, joita sain ennakkoon vähä kokeilla. Toivottavasti syksy starttaisi sitten yhtä ihanasti!

Nyt tavoitteena oli tehdä käyttövaatetta pienillä jujuilla, tavallista arkea piristämään. Mä napsuttelinkin syksyn kankaista kokeiltavaksi itseäni varten joustocollegea tumman turkoosina mustilla raidoilla* sekä mustaa jerseytä*, ja poikasta varten taas jerseytä meleerattuna harmaana* sekä sinisenä*. Kotoa löytyikin jo omista aiemmista hamstrauksista korallia resoria ja korallia farkkucollegea.

Musta on tässä puolentoista vuoden aikana kuoriutunut todellinen tunika/mekkotyttö! Tämmönen perusmekkonen, laadukkaasta kankaasta tehtynä on aika monipuolinen käyttövaate! Mä löhöön tämmönen päällä kotisohvalla, kipaisen kaupassa ja koulussa, ja vähän siistimpien kenkien ja kampauksen kanssa menee tämmönen juhlavampanakin asuna. Pitkät hihat teit syksyä ja talvea ajatellen, mutta kylläpä tämä on päällä ollut ihan kesäpäivänäkin. Noshin joustocollegea en ookkaan tainnut ennen kokeilla, eikä kyllä taaskaan tarvinnut pettyä! Kangas on ihanan pehmoista ja napakkaa, ja siinä on mukavasti joustoa. Mä tykkään myös siitä, että raidat on kankaaseen kudottuna pelkän painamisen sijaan. Ne siis näkyvät yhtälailla nurjalla ja kangasta voisikin käyttää myös vaikka nurinpäin.  Mun kokemuksen mukaan tämmöset matskut pitää myös värinsä valtavan hyvin, kun lanka on läpivärjättyä.

Tän mekon juju syntyi tuosta olan rakenteesta, jonka tein mustasta jerseystä. Mutta sanonpa vaan, että olipahan taas kikkailua tuon kaavoitus, jos ottaa huomioon kuinka simppelin näkönen ja oikeastaan aika huomaamaton tuo on! Opiskelijakollega oli bongannut tuon rakenteen jostain ja toteutti sen keväällä meidän vaatetuksen kurssilla omaan paitaansa. Mä apinoin rakenteen omaan tunikaani ja tein pääntielle vähän kaartoa alavaran avulla. Olan kaksinkertainen musta jersey on vahvistettu (vähän liiankin tukevaksi...) tukikankaalla. Sivusauman taskupussit on myös mustaa jerseytä.

Kiva tästä tuli, yhtä aikaa jotenkin raikas mutta kuitenkin klassinen. Ja vielä kun verhoan kalkkunakoipeni sukkahousuihin, lienee kokonaisuus vielä miellyttävämpi! Joustokollaria mulla oli 120cm ja se riitti tähän just ja just! Alunperin olin kyllä aatellut tehdä tästä kankaasta vielä jotain samisteluvaatetta poikasellekin, mutta enpä mä tätä muistanut kun tilasin kankaan! Pyörittelin kankaan jämiä epätoivoissani, että joskos niistä ois jotain vielä poikaselle saanut, mutta ei! Jokke sitten lohdutti, että kyllä niistä säärystimet vois just ja just pojalle saada. Heh, ehkä nyt ei! No, kiva että tuli kerrankin käytettyä kangas aikalailla viimeiseen soiroon asti!

Poikaselle tein myös perusvaatetta, joka toimisi jo nyt kesällä, että myös sitten myöhemmin syksyllä. Noshin puuvillajerseyt tai tuttavallisemmin trikoot, on mukavan napakkaa ja aika paksuakin laatua, niin että paita ja leggarit toimivat varmasti läpi talven. Settiin kuuluu siis legginssit, paita sinisellä pääntiellä, valenappilistalla ja korallinvärisillä resoreilla sekä shortsit nyt loppukesää ajatellen. Mulla on nyt voimakas viehätys meleerattuihin kankaisiin ja tämmönen ihan perusharmaakin toimii kyllä tosi tosi kivasti muihin väreihin yhdistettynä. Tai hei, vaikka ihan pelkästäänkin! 

Paidan kaava on Ottobren Skogsdjur, jossa on hauska, hieman takaa pidempi helma. Leggareissa on kaavana Catepilar ja shortsit on muokattu Relaxed fit -kaavan pohjalta. Kaikki koossa 86 ja söpöyttä täynnä tietty! Napit on mun äidin kiinni pistelemät (tattista vaan avusta taas!) ja langoissa toistuu paidan värit. Vähän meinasi paita + leggarit tuoda ensin mieleen yökkärit, mutta kun vaatteet täytti taaperolla, tuli tästä tosi kiva setti! Shortsit on toimittanut jo mm. rippijuhlavaatetuksen virkaa, paita on ollut nyt kolme päivää (!!) putkeen päällä ja housut on jo kahdesti pestyt. Näistä tuli lempparisetti!

Toivoisin kuitenkin että syksyn tulo saisi vielä viivytellä pitkään! Mulla ois postauksiakin jonoksi asti, pitäisi nyt vaan kunnolla malttaa ottaa kesältä aikaa niiden kirjoittamiseen...kesä älä lopu vielä!

-hanne

p.s Ootteko menossa Jyväskylän kesän neulefestareille?  Mun ei pitänyt päästä, ja nyt ehkä voisinkin päästä, mutta apua ne alkaa jo huomenna! Katotaan saanko järkättyä itseni mukaan vaikko enkö! Veikkaan että tiedossa on kuitenkin mitä mukavin tapahtuma!

EDIT. Mä pääsen neulefestareille!! JeeJeeJee! Lauantaina Jyväskylä kutsuu, siellä nähään!

*) Kankaat saatu