MESSULIPPUJEN VOITTAJAT

Hei teitähän oli aivan mukavan kokoinen joukkio tavoittelemassa lippuja Seinäjoen käsityömessuille! Vastausten mukaan messuilta te haette insipaariota, materiaalia, ideoita, valmiita tuotteita, potkua joululahjapajaan, messufiilistä, löytöjä, lankaa, messutarjouksia, uusia tekniikoita ja käsityön uusia tuulia, metrilakua sekä kauniita esineitä. Ja tietenkin monet olivat menossa näkemään ja hypistelemään matskuja livenä, tapaamaan tuttuja sekä muita saman henkisiä ja ihailemaan suomalaisia käsityöyrittäjiä. Yksi kommentoija kertoi myös, että messuilla tulee usein fiilis, että mähän voin tehdä mitä vaan! Se on onkin ehkä parasta mitä messuilta voi mukaansa saada!

 

Luotto onnettareni True Random Number Generator arpoi ystävällisesti voittajiksi tällä kertaa Camillan ja Helunan. Heille lähtee tänään liput postissa. Onnea kovasti voittajille :)

Kiitos kaikille osallistujille! Toivottavasti messuilla tavataan! Mulla ois vielä Millin body ompelematta ja itelle tunika tekemättä messuvaatteiksi. Kiire tulee, sillä messut on ihan just kohta pian!!

-hanne

SEINÄJOEN KÄSITYÖMESSUT [arvonta]

Seinäjoen käsityömessuista mulle tulee aina ensimmäisenä mieleen ne (olikohan) vuoden 2003 messut, joilla olin mukana Rustoopuorin työharjoittelijana. Neulahuovutus oli silloin aika uusi ja kova juttu, ja mä myin sekä pidin työnäytöstä aiheesta koko viikonlopun. Perjantaina huovutusinto jatkui kotonakin messupäivän jälkeen, ja mä neulahuovutin seuraavan päivän malleja telkkaria(?!) katsellen. Ei kannattanut, iskin neulan peukalosta läpi. Ne joille neulahuovutusneulan väkäsmäinen rakenne on tuttu,  voivat kuvitella tunteen. Jälki ei ollut kaunista, ja taisinpa soittaa hädissäni äitilleni että apua mitä mä nyt teen. Laastarilla siitä kuitenkin selvittiin ja huovutin vielä kaksi päivää messuilla. Ja mukavaa oli!

Onkin superkivaa päästä nyt useamman vuoden tauon jälkeen taas itsekkin paikalle messuille entiseen kotikaupunkiin, tällä kertaa bloggarina. Pakkaan siis itseni ja vauvani viikon päästä junaan, ja ainakin perjantain ja lauantain minut voi löytää messuilta rattaiden kanssa sinkoilemassa, kameralla sohimassa tai Blogiloungesta neulomasta. Moikatkaa jos törmätään!

Messujen käsiohjelma löytyy täältä. Teemana on tänä vuonna "jotain vanhaa - jotain uutta", eli kierrätys on messuilla isossa osassa mm. työpajojen, esiintyjien ja haastattelujen muodossa. Käykääpä katsomassa esimerkiksi Down to Size -putiikin räsymattopohjaisia pussukoita ja laukkuja! Messuilta löytyy näytteilleasettajien lisäksi näyttelyjä, Käsityökorttelin väkeä sekä Varikko, jossa pyörii työpajat ja työnäytökset. Ite ajattelin ainakin käydä moikkaamassa Molla Millsiä ja katsomassa Rea Järvenpään Reaverse -verstaan toiminta. Taitokujalla haluan käydä pyörähtämässä Näppi-käsityökoulun työpajassa työstämässä eko-huopaa. Blogiloungessa pyörii mun lisäksi muut yhteistyöbloggarit Ilosofiaa, Siskonpaneelisoppaa ja Kotiruusu ja Molla Mills. Ajattelisin, että mukava viikonloppu on tulossa! Tarkemmin messuohjelma löytyy täältä.

Ja sitten se  otsikossa lupaamaani arvonta! 

Tämä toteutuu nyt aikas pika-arvontana, sillä messut kolkuttelee jo ovella! Siis ystävät ja toverit! Arvon kaksi lippupakettia, joissa on molemmissa kaksi päivälippua. Voittajat voivat siis tuoda mukana toverin messupäivää viettämään, tai tulla vaikka itse kahtena päivänä. 

Arvontaan voi osallistua kommentoimalla alle. Kertokaapas vaikka omat messutärppinne? Mitä te yleensä haette käsityömessuilta? Inspistä? Materiaalia? Valmiita tuotteita? Saman henkistä seuraa? Mitkä myyjät/materiaalit/esiintyjät/pajat kiinnostaisi ehkä eniten? 

Arvonta alkaa NYT ja PÄÄTTYY sunnuntaina 27.9. puolelta öin. 

Jätäthän vielä sähköpostiosoitteen, niin saadaan pikaisesti yhteys ja liput postiin :) 

Onnea arvontaan, toivottavasti nähdään messuilla!

-hanne

KIIKKAA KAAKKAA!

Milli tunnistaa joitakin sanoja jo hyvin. Isä ja äiti löytyy yleensä kysyttäessä, samoin vanha kunnon klassikko "lamppu" sekä ystävältä saatu lintukoriste, joka tunnetaan meillä nimellä "titityy linnut". Ja vielä yksi pään kääntyilyä ja innostumista aiheuttava sana on "kiikkaakaakkaa keinu". Koska mikäs sen ihanampaa kuin keinuminen! 

Joskus kolmisen vuotta sitten näin Pinjacolada -blogissa ohjeet lapsen keinun tekemiseen. Keinu oli niin valtaisan hieno, että kun pian postauksen jälkeen tuli kirpparilla vastaan vanha ja kulahtanut kangaskeinu, pistin sen ostoskassiin. Silloin ajattelin että voisin päällystää keinun ja antaa sen vaikka lahjaksi jollekin kaverille, mutta sittemmin keinu unohtui vanhaan tuttuun paikkaan nimeltä Jemma. Nyt kun kesällä käytiin pihalla keinumassa, tuli tuo yhtäkkiä taas mieleen. Ja kappas, tarpeeksi pitkän jemmaamisen jälkeen löytyi keinulle käyttöä ihan omasta kodista! 

Mä en siis tehnyt keinua alusta asti, vaan, purin vanhat kankaat kaavoiksi ja ostin uudet narut. Sattuimoisin meidän keinu muistuttaa kyllä kovasti esikuvaansa (hih)! Kangas on Anttilan alesta hamstrattua Väre -kangasta (nettikaupasta on loppu, mutta itse löysin kangasta ihan kaupan tiskiltä), jonka vahvistin vielä jämäkällä liimakankaalla. Muutoinkin suosittelen keskeisimpiin saumoihin tuplavahvistusta. Naru löytyi Bauhaussista ja siinäpä toistuu sattumoisin vähän samanmoinen sahalaita kuin kankaassa. Solmuna käytin vanhaa kunnon kasia, mutta vaikka kyseessä onkin aikas luotettava ja luistamaton solmu, on noita hyvä välillä tarkistaa. Keinu on meillä kiinnitetty leuanvetotankoon, ja että ovesta pääsee kulkemaan, ruuvasi Jokke vielä tuollaisen pienen koukun seinään, niin keinun saa välillä nostettua sivuun.

Ai niin,  in action -kuvat on aina kivoja, joten toki yritin niitä nytkin ottaa. Yllä voi nähdä, millaisia kuvia saa, kun kuvaa (yrittää kuvata) vauhdikkaasti liikkuvaa (ja kiljuvaa) kohdetta hämärähkössä valaistuksessa ;)

-hanne

VAUNUN VARUSTELUA #2

Kesän aikana Milli on hypähtänyt vaunukopasta rattaisiin, minkä myötä viime kevään vaununvarustelut vaati vähän päivitystä. Ja ilmeisesti keväällä mä onnistuin skippaamaan jokaisen vähänkään sateisen kelin, kun vasta nyt syksyn sateilla on tullut tarve suojella jotenkin vaunukopassa kulkevaa tavaraa kuraroiskeilta. Niin että näillä eväillä siis uusiin varusteluhommiin!

Vaunupeitto on ollut erinäppärä päikkäreillä lasitetulla parvekkeella loppukesän puoliviileillä keleillä. Pipo vaan päähän ja ehkä joku kevyt takki ja muuten peittoa päälle. Peitto vaunuihin syntyi yyberkoleesta Aarrekidin Monsters -kankaasta. Toinen puoli Kangaskapinan edukasta, vaaleanharmaata joustocollegea. Kuvista vähän huonosti välittyy tuon harmaan sävy, mutta se on mun mielestä tosi ihana! Lämmin, ehkä aavistuksen violettiin taittuva harmaa. Peiton koko on 100cm x 80cm. Toisen lyhyen sivun reunan lähistölle ompelin sivusauman sisään nauhat, joiden ajatuksena on kevyesti kiinnittää peitto vaunuihin. Nimittäin jo neitsyt matkallaan (ennen näiden nauhojen lisäämistä) noukin peiton pariin otteeseen maasta ja vielä useammin renkaiden välistä.

Rattaiden pehmuste pehmittää ehkä vähintää yhtä paljon äidin ja isän mieltä, kuin itse käyttäjän istuinta. En siis olleskaan tiedä mitä Brion tädit ja sedät tämän tarpeellisuudesta tuumaisivat, mutta omaan käteen tuo pelkkä rattaiden istuinosa tuntui paitsi kesäkuumalla hiostavalta, niin myös kovalta. Ja siihen nyt pitäis tuo oma sydänkäpynen kipata nukkumaan! Siispä ompelin pehmusteen.

Nyt kun käyttäjä ei vielä juurikaan pääse lätäkköihin mönkimään, valitsin mieluummin pehmeän ja hengittävän materiaalin, likaa hylkivän ja esim. pyyhittävän matskun sijaan. Materiaali onkin ihan vaan lakanakangasta, vahvistettuna tukevalla liimakankaalla. Katsotaan joskos myöhemmin tulee tarve toiselle pehmusteelle toisenlaisista materiaaleista. Pehmusteen välissä on selkänojan kohdalla kaksi ja pepun alla kolme kerrosta 100g vanulevyä. Ai niin, kokeilin pehmusteen toiselle puolelle tehdä kuosia perunalla painamalla, mutta jotenkin tuo pilkullinen puoli näyttää niinkuin pehmusteelle olisi joku rokko pukannut päälle! Ja onhan tuo vähän rauhallisempi tuo yksivärinen muutenkin.

Meinasin teille ohjeenkin vaunupehmusteen tekemiseen väsätä, mutta juurikin silmiin sattui oikein eripätevä tutoriaali JabaDabaRuu -blogissa tähän samaan puuhaan. Tuossa yllä kuitenkin abouttiarallaa mitat omasta Brio Smileihin sopivasta pehmusteesta.

Se kolmas vaunuvarustelu tuli ajankohtaiseksi, kun vähän vauhdikkaasti työnsin vaunuja lätäkön läpi. Siinä kuran roiskuessa tuli mieleen, että mulla matkaa vaunukopassa lähes aina mukana suht tyyris rengasliinakin, jota tuskin kuravesi kaunistaa. Jäin tuumailemaan sopivaa materiaalia suojapussukan tekoon, ja sitten samoihin aikoihin Prisman alekorista käteen sattui tuollainen kangasmainen suihkuverho hurjaan neljän egen hintaan. Mukaan vaan ja saksien alle! 

Tein pussukasta jumppakassihenkisen, jossa nuo olkaimet kiinnittyvät klipsuilla reppuun. Näin saan myös kassin kevyesti kiinnitettyä vaunuihin, kun vedän olkaimet kulkemaan tuosta tangon yli. Joo, olen ehkä vainoharhainen, mutta niin inhottavia tarinoita on tullut vastaan tilanteista, joissa pitkäkyntinen on vaunuista nopsasti napannut jonkun pussukka mukaan. Ehkä tuollainen pieni kiinnitys suo hieman mielenrauhaa!

Pussukan suulle pääsee näppärästi käsiksi etupuolelta ja tarvittaessa sen voi nakata selkäänkin, kuten Jokke tässä ystävällisesti demonstroi. Aivan kiva materiaali muuten tuo suihkuverho! Helppo käsitellä, kevyt, ohut ja kuitenkin kestävä. Tein tuosta myös pienen pussukan hoitolaukkuun. Sinne voipi sitten nakata vaikkapa likaisen ruokalapun tai vaihtovaatteet mahdollisen vesivahingon jälkeen. Mietin myös, joskos tuosta voisi tehdä kevyen sadesuojankin rattaisiin. Saapi nähdä, matskua nimittäin vielä hyvin riittäisi! Tulisko teille mieleen missä muussa ompeluksessa olisi hyötyä vettä hylkivästä kankaasta?

-hanne

TEKSTIILIÄ JA TEKNIIKKAA

Arvatkaas mikä tää on! 

No en mä jaksa oottaa, kerron jo. Se on valaisin, jonka omin pikku kätösin viime syksynä sahasin, hioin, porasin, kaiversin, taivutin, kolvasin/juotin, naulasin, liimasin ja vahasin kasaan teknisen työn didaktiikan kurssilla. Ohjeena oli tehdä valaisin annetuista materiaaleista. Tämän kummallisen puuboksin ajatus on toimia myös minikokoisena valopöytänä. 

Ei siitä tullut häävi, eikä se ole kauheasti käyttöönkään päässyt. Siinä on myös mukana semmoisiakin aivopieruja, että en ehkä takaa kovin pitkää käyttöikää. Mutta ite tein! Jotkut puuntyöstöjutut oli tuttuja, mutta esim. kolvaus ja yleensäkin ledivalon elektroniikkahässäkkän (huomatkaa ammattimainen sanasto!) teko oli aivan uutta. En ollut myöskään työstänyt koskaan aiemmin metallia tai pleksiä. 

Tämän kurssin otin viime syksyn ohjelmistooni siksi, että sen käyminen oli vaatimuksena teknisen työn sivuaineeksi hakemiseen. Loppukeväästä sitten täyttelin hakukaavakkeen tähän vain joka toinen vuosi starttaavaan aineeseen. Ja sillä seurauksella, että minä pääsin kuin pääsinkin sisään!!! Aion lukea teknisen pitkänä, minkä myötä joskus valmistuessani musta tulee sekä tekstiilityön että teknisen työn aineopettaja! Hih hei! 

Hieman jänskättää aloittaa jo nyt koulua, kun tuo oma mönkijä on vasta reipas 7kk. Mutta koulua on onneksi vain pari kertaa viikossa ja muutama tunti kerrallaan, ja pystytään järkkäilemään siten, että Jokke ottaa läpsystä vaihdon vauvan hoidon kanssa näille päiville. Mutta silti! Lisäksi jännittää se, että tekninen työ on kutakuinkin ainut opetettava aine, missä oppilas voi sahata itseltään käden irti. Tai minä. Siis sahata itseltäni, en toivottavasti oppilaalta. Mutta heti tän kässäopekoulun alusta asti tekninen työ on ollut ainut aine, mikä mua on kiehtonut sivuaineeksi ja se kiinnostaakin sitten todella kovasti! 

Niin että ehkäpä jatkossa saan esitellä muutaman muunkin puisen/metallisen/muovisen/elektonisen jutun! Pitäkää mulle ja meille peukkuja!

-hanne