VAUVALLE, TOIVOO ISOVELI

Yhä täällä yhdessä kasassa!  

Löysin kangaspinoistani harsokankaan, jonka olin joskus huolitellut ja jättänyt odottamaan yhtäkkistä vauvalahjatarvetta ajatellen. Mun mielestä itse painetut/värjätyt harsot on nimittäin kiva ja näppärä vauvavieminen ja niitä onkin tullut jokunen itse tehtyä! 

Tällä kertaa päätin kuitenkin, että tämä tulee vauvalahjaksi omalle vauvalle. Me ollaan ostettu tulevalle isoveljelle valmiiksi "isovelilahja" joka ajateltiin antaa sitten synnärillä tuoreelle isoveljelle. Joten ajattelinpa, että myös isoveli voisi sitten tuoda uudelle pikkuveljelle lahjan. Yhteistuumin me maalattiinkin sitten harso lahjaksi, niin että "Omppuvauva voi nukkua tämän kanssa".

Tästä tuli ihana taidepläjäys! Harsosta löytyy ainakin auto sekä oma nimi että äitin ja isän nimet! Maalaustekniikkana oli sekä penselillä maalaaminen, että pensselien heittely harson päälle. 

Painopasta oli mulla loppu, joten tällä kertaa käytin painamiseen Emotuotannon ruiskuemulsiota väripigmenttien kanssa. Ruiskuemulsio toimikin ihan superhyvin tähän tarkoitukseen! Painopasta jättää nimittäin painokohdan hieman kankeammaksi, ruiskuemulsio taas värjää ilman, että värjätty kohta jää kummemmin tuntumaan. Mä sekoitin käyttöön kolme väriä, joita poikanen vielä sekoitteli lisää vaihtelemalla pensseleitä väreistä toiseen. 

Lattia suojattiin harson alta elmukelmulla, harson reunat teipattiin lattiaan, kaikki tekstiilit poistettiin lähietäisyydeltä ja poikanen vedettiin boksereilleen maalaustilanteeseen. Suosittelen kaikkia näitä toimenpiteitä lämmöllä! Mä mietin, että saatanpa antaa poikaselle vielä pensselin alle jonkun noista valkoisista pienistä bodeistakin, joita meillä on useampiakin kappaleita, sen verran hauskaa puuhaa tämä oli!

-hanne

KUINKA VAATETTAA JA KUVATA TAAPEROA?

Yhteistyössä Nosh Organicsin kanssa

No en kyllä taas yhtään muistanut että tää on näin vaikeaa tämä pienen pukeminen alkukesästä! Kun ensin ei se kesä ja shortsikelit kunnolla suostu tulemaan, niin teet setin joustocollegesta. Koska on niin kylmä. Niin sitten about seuraavalla viikolla ompelet hikihatussa t-paitoja. Ja nyt tuntuu, että tarvisi vielä sitten jotain siltä väliltä, trikoopaitoja ja leggareita. Niitä siis seuraavaksi!

Mutta kääntöpuolena, saanpahan ommella! Nämä vaatteet syntyi pääosin Noshilta jo alkuvuodesta saaduista, keväällä myyntiin tulleista kankaista, jotka nyt vihdoin ja viimein ehdin ottaa paininjalan alle. Lämpimämpien vaatteiden kankaiksi valkkasin NOSH:in ihanaa joustocollegea* keväällä myyntiin tulleista väreistä, keltaisesta ja vihreästä, jotka molemmat on jotenkin tosi kivan voimakkaita värejä vaihteeksi. Ja settiin sekaan tietty vielä omaa lempiväriäni, meleerattu harmaa, heh heh! 

Ja sit taas siihen hieman kesäisemmän setin shortseihin valkkasin kelta-vanilijaraitaista pippuricollegea* sekä kanttaukseen meleerattua harmaata jerseytä. Resori taitaa olla muualta ostettua, koska väri vähän heittää tuosta jerseystä. Ja sitten vielä trikoo t-paita tiikeritaskulla. Tuo just soppelin kokoinen pala tiikerikuosia löytyi tilkkulaatikon pohjalta, ja se on muuten ehkä kaikkien aikojen NOSH:n kuosisuosikkini parin vuoden takaa! Sitä sais tulla joskus lisää!


Tuon kelta-harmaan paidan idiksen lainasin joskus kauan sitten pinterestissä merkkaamastani, ja nyt jo kuolleesta linkistä, jossa värit vaihtuu paidassa hauskasti vähän kaartamalla. Tuli tosi kiva ja sen verran reilu että mahtuu varppina syksylläkin, jos nyt yhtäkkiä tästä eteenpäin oiskin pelkkää paahdetta ja aurinkoa (tuskin). Kaava on taas useamman paidan yhdistelmä ja muokkaus. Vihreät housut on taas muokkaus mun suosikkihousukaavasta, Ottobren Relaxed Fitistä, josta aina vähän suoristan ja kavennan keskietusaumaa.

T-paidan pohjakaavana on Skogsdjur, hihat pätkäistynä ja shortsien pohjalta löytyy Tipi, ilman taskuja. Se olikin aika kiva kaava, ehkä pikkasen kapeampi voisi olla, mutta toisaalta kokokin oli poikaselle vielä pikkasen reilu (98).

Nauratti muuten, kun kävin läpi tähän postaukseen ottettuja kuvia. Se on nimittäin oma taiteenlajinsa, tuo taaperon kuvaaminen! Olkoonkin, että poikanen suhteellisen rauhallinen kaveri ja jo aika tottunut ja innokas kameran edessä seisoja...toki silloinkin, kun on tarkoitus kuvata jotain ihan muuta, kuin poikasta. Niin että yleensä aina kuvien joukosta löytyy muutamia ihan erilailla parhaita mahdollisia kuvia.

Omat tämänkertaisen kuvaustuokion suosikkini on:

"Äiti kato!"

1. Tulee mieleen yksi idis....
2. ....."Juoksen isän luo!!!"
3. "Jokke voitko nostaa Poikasen takaisin tuohon vahvistimisen eteen? Kiitti!"
4. "....Jaaa voitko suoristaa vielä tuon paidanhelman?" "Katoppa taas muru äitiä"
5. Jaaaaaa tulee taas mieleen yks idis :D



Sekä...

"Äiti! Täältä tulee juna! Tuut tuut!"


Sanoisin, että kuvaustuokion parhaat otokset <3

Noshille taas kiitos kankaista! Tiedän, että toistan itteeni hehkuttamalla näiden kankaiden laatua, mutta nämä vaan on yksinkertaisesti sitä parasta, ainakin omalla kokemuksellani. Esimerkiksi nuo viime syksynä ommellut ja todella paljon pidetyt päiväkotivaatteet on kyllä yhä ihan tismalleen samassa kunnossa kuin vastaommeltuna. Ainut vaan, että poikanen kasvaa niistä just kohta ulos!

-hanne

*) kankaat saatu

RAKENNUSTYÖMAASYNTTÄRIT

Tyhjäsin tuossa kameran muistikorttia ja tulipa vastaan helmikuun hämärässä räpsitty kuvapläjäys poikasen 2 vee synttäreiltä, enkä malttanut olla postaamatta näitä, vaikka viiveellä tulevatkin. Oli nimittäin mainiot kemut! Nämä oli ehkäpä viimeiset synttärin, joihin äiti sai päättää teeman ja olisi tietenkin voinut silloin mennä simppelimminkin....mutta kun! Se on vaan niin kivaa se suunnittelu ja väkertäminen! 

Budjetti oli pieni, mutta eipä sitä isoa tarvitakkaan. Tarjoilut syntyi huomioiden suvun ja ystävien ruokarajoitteita, joten kaikki oli laktoositonta, gluteenitonta ja kasvis- tai vegaaniruokaa. Poikasen lempijuttuja huomioitiin taas teeman lisäksi erityisesti jäätelötarjoitun osalta. Ja tuollainen jäätelöbuffetti antaa muutenkin kivasti vapauden toteuttaa omia mieltymyksiään, halusi sitten jäätelöönsä marjoja, hedelmiä ja vaahterasiirappia (=Jokke) tai karkkia joka laatua + kinuskikastiketta (=minä). Ja se on helppo toteuttaa!

Minä vastasin meillä koristeluista, makeasta puolesta sekä yleisestä intoilusta, Jokke taas suolaisen puolen väsäämisestä ja vaimon ylimääräisen intoilun rajoittamisesta. Suolainen kasvispiirakka oli erinomaista ja tuo gluteeniton/laktoositon/vegaani focaccia ihan superhyvää! Se taisi loppua ekana pöydästä! Siihen ohjeena oli ainakin pääosin tämä Maku.fi:n ohje, joskin kirsikkatomaatit pisteltiin naamaan tuoreeltaan. Kakun pohjat taikoi äiti (kiitos taas), minä sitten täytin ja koristelin. Täytteenä oli kaverin vinkkaama, erittäin herkullinen yhdistelmä sitruuna- ja lakurahkaa, päällinen oli lakuvoicremeä. Nam! Niin ja kakkuun hain ideoita Pinterestistä. Sieltä löytyy hillitön määrä construction -teemaisia kakkuja, käykää vaikka katsomassa! Lisäksi tein vanhaa kunnon riisisuklaata. Muovilelut löytyi Class Ohlsonilta ja osin kotoa.

 

Poikaselle tein synttäreille pikaisesti paidan, joka vähän vinkkasi täyttettävien vuosien määrästä. Tuon kuvan kävin muuten tulostamassa ja painamassa Helsingin kaupungin Kirjasto 10 Kaupunkipajan vinyylileikkurilla + prässillä. Täytyy todella suositella tätä palvelua! Mulla oli mukana vain kuvatiedosto tikulla ja paidan etukappale eikä mitään osaamista, kirjaston henkilökunta auttoi kädestä pitäen joka käänteessä! Ja tuo kuva on pysynyt ihan äärettömän hyvin paidassa, ei pienintäkään merkkiäkään repsottamisesta tai murtumisesta. Ja maksoi ehkä reilun euron ja homma hoitui puolessa tunnissa.

Semmoset synttärit! Poikanen itse suhtautui synttäreihin rauhallisesti, joskin lelut olisi pitänyt saada heti pois kakun päältä tietenkin, koska eihän ne sinne kuulu, hassu äiti. Mutta onneksi paketeista kuoriutuneet junanrata, traktorit, kaivurit ynnä muut vei huomion niin, että koristeet sai jäädä paikalleen kunnes äiti malttoi ne sieltä pestä pois. 

-hanne

TAAPEROTAIDETTA POSLIINITUSSEILLA LAHJAKSI

No heipä hei ja ihanaa pääsiäistä, alkanutta kevättä ja ystävänpäivää ja mitäs muuta täs nyt ois ehtinyt välissä mennä! No kaikkea ihanaa kaikille kuitenkin! Tää on tää bloggaushomma siitä jännää puuhaa näin monen bloggausvuoden jälkeen, että vaikka jumittaa ihan kauheasti itse postausten kirjoittaminen/julkaiseminen, niin silti, aina kun jotain uutta kässähommaa tulee tehtyä, tulee myös rutiininomaisesti kaivettua kamera naftaliinista ja mietittyä myös samalla valmiiksi, että mitä tästä kirjoittaisi. Vaikkakin ne kuvat ja ajatukset jäiskin kuitenkin sitten sinne jonnekin pään ja muistikortin perukoille tyhjänpantiksi.

Mutta niinpä siis nytkin nappasin muutamat kuvat, kun poikasen kanssa ennen pääsiäislomia yhdessä koristeltiin mummulle ja mummalle pääsiäisviemiseksi/etukäteisäitienpäivälahjaksi kukkaruukut. Ja tällä kertaa päätin nämä blogiinkin asti saada, jee!

Näistä taaperotaidepläjäyksistä voidaan varmaan olla montaa eri mieltä, mutta musta ne on ihania! Tässä poikanen kertoi piirtävänsä ruukkuun auton kuvia, ylläri! Ruukun pyöreä ja viisto pinta oli tietty tosi hankala piirtoalusta, ja käytännössä mun pitikin pitää ruukkua hieman kallellaan ja pyöritellä sitä työskentelyn aikana, mutta kyllä me aika kivat ruukut saatiin aikaiseksi! Lopuksi pyysin vielä poikasta "kirjoittamaan" nimensä ruukun sisälle pohjaan, ja se olikin helpompi homma tasaisen pinnan vuoksi. Mä kirjoitin sitten vielä ruukun sisälle päivämäärän ja taiteilijan nimen. Mutta seuraavan kerran ostan kyllä neliönmuotoisia ruukkuja!

Tämä oli tosiaan helppo ja nopea homma toteuttaa, ja onnistui tämmösen pikkasen päälle kaksivuotiaankin kanssa! En kyllä tiiä miten miten nuo värit irtoisi iholta tai vaatteista, mutta meillä selvittiin nyt ilman huteja. Ensin ruukut siis puhdistettiin (olisi pitänyt olla etanolia puhdistamiseen, ei ollut, saattanee vaikuttaa värin pysyvyyteen...), sitten piirrettiin ja vuorokauden kuivumisen jälkeen väri poltettiin uunissa kiinni 170 asteessa, 30 min. Eri tusseilla on vähän eri ohjeet kuivumisen ja kiinnittämisen osalta. 

Ruukut ostin Plantagenistä, posliinitussit (Pens by Waco, Porcelain pen) hankin taas Hobby Pointista. Posliinitusseja saa myös netistä tietty ja esim. Suomalaisesta kirjakaupasta. Vielä en tiiä miten nämä kyseiset piirrokset käytössä kestää, mutta periaatteessa niiden pitäisi kestää jopa konepesu, joskin kaupassa kyllä käsinpesua suosittelivat. Ja ruukkuja nyt ei kovin tiheesti muutenkaan tarvi pestä, että eiköhän näistä saada nauttia vielä rippijuhlissakin! Heh!

Ja tosiaan, isoäidit olivat kovin mielissään saamisistaan, tietty. Ja mulla on itellä tallella semmonen ööö ehkä viisitoistavuotta vanha muki kynätelineenä, jossa on mun silloisten hoitolasten omakuvat piirrettynä ympäri mukia. Se on ihana muisto sekin!

Toki noilla tusseilla voisi itekkin tuunata mukeja ja muuta, kuten nyt vaikka Muita ihania Tiina tai No home without you Kaisa on tehnyt, mutta omat piirtelylahjat on ehkä vähän semmoset, että mieluummin ehkä annan tuon pojan nyt vaan taitella, heh.

Palaillaan taas!

-hanne

SYLVA RY:N HYVÄKSI

Nyt on niin kiirusta pitänyt, että viikko sitten jäätelöpaketti on yhä syömättä pakkasessa, kun en vaan ehdi sitä sieltä nautiskella. Samoista syisä oma panokseni jäi nyt vain yhteen huutokohteeseen ompeluryhmä Saumavanvaran järjestämässä hyväntekeväisyyshuutokaupassa SYLVA ry:n, eli Suomen syöpasairaiden lasten ja nuorten yhdistyksen tukemiseksi. Mutta edes se. Ja siis se huutokauppa ON JO KÄYNNISSÄ, ja päättyy tänään keskiviikkona klo 22:00! Se löytyy facebookissa, klik klik

Aihe ja kohde on kauhean tärkeä. Viime vuonna kirjoittelin jo, että oma kontaktipintani lasten syöpään on onneksi, onneksi vain työn kautta. Lasten syöpä sekoittaa koko perheen ja paussittaa tulevaisuuden suunnitelmat. Se ajaa vanhemmat jaksamisen äärirajoille ja kuorii lapsista pieniä taistelijoita. Ja jos taistelun voittaa, jää siltikin loppuelämäksi matkaan pelko uusiutumisesta, sekä valitettavasti toisinaan myös jäljet siitä, mitä rajut hoidot ovat tehneet kehittyvän lapsen aivoille ja keholle. SYLVA ry järjestää vertaistukitoimintaa, antaa tietoa vanhemmille, tukee syöpätutkimusta ja kouluttaa. Ja ennen kaikkea toimii perheen tukena.

Mun tämän vuoden työ huutokauppaan on tuollainen sisäkeinu taaperolle. Omalle poikaselle tein vastaavan yli puolitoista vuotta sitten, ja se on meillä yhä käytössä. Tämä syntyi nyt samalla tavalla ja samoilla mitoilla. Puuosat on kierrätetty siis tehdasvalmisteisesta, vastaavasta keinusta, kankaat ovat kaksinkertaista, liimakankaalla tuettua paksua puuvillaa, saumat tuplasti ommeltu ja köydet ostin uutena. Ja sitä huudetaan jo kovasti, että ei se mulle ainakaan käsiin jää!

 

Käykää siis ihmeessä klikkailemassa itsenne mukaan tuonne facebookiin huutokauppaan! <3 Sieltä löytyy paaaljon huudettavaa aina vaatteista, vauvanlelujen kautta tiskirätteihin, ja kaikki kohteet on saumanvaralaisten omin käsin rakkaudella ja huolella tekemiä. Ja huutokauppa siis päättyy jo tänään kymmeneltä!! Jos ei löydy huudettavaa, niin saman kampanjan kautta voi myös lahjoittaa rahaa suoraan SYLVAlle, täältä, klik klik.

Lämpöä päiväänne <3

-hanne

HYVÄÄ HUUTAMAAN - ROOSA NAUHA PÄIVÄ 2016

Tänään vietetään Roosa nauha -päivää. Siinäpä taas aihe, johon kukaan ei toivo joutuvansa henkilökohtaisesti tutustumaan. Silti joka vuosi yli 5000 naista saa diagnoosiksi rintasyövän, suomen yleisimmän syövän. Se on iso luku! Roosa nauha -kampanjalla tuetaan rintasyövän vastaista työtä. Ihanainen ompeluryhmä Saumanvara järjestää taas tänäkin vuonna hyväntekeväisyyshuutokaupan, jonka tuotto lahjoitetaa lyhentämättömänä Roosa nauhan hyväksi. Viime vuonna kyseinen potti oli yli 16000!!!! euroa! Huudettavana on siis taitavien saumanvaralaisten naisten itsetekemiä tuotteita. 

Huutokaupan löytää TÄÄLTÄ! Ja huutokauppa on siis startannut jo, ja päättyy tänään perjantaina 14.10. klo 22:00

Mun panos tähän huutokauppaan on paita ja tossut. Pitkähkön mallinen ja takaa hieman alemmas kaartuva paita on mintunvihreää jerseytä, Vimman lettikankaasta tehdyn taskun kera. Kaavan pohjalla on Ottobren Skogsdjur, joskin kovasti jo muokattuna. Tossut taasen on samanmoiset kuin mitä tein omalle poikaselle syksyllä päiväkotiin: kaksinkertaista, pehmeää joustocollegea, terän kohdalta tukikankaalla vahvistettuna ja pohja on mustaa, pehmeää kierrätysnahkaa. Paita on kokoa 86 tossut noin 23-24 kokoa (pohja 15cm pitkä).

Mutta menkää siis, ystävät hyvät, ja liittykään huutokaupparyhmään ja tutkikaa kansiot läpi!  

Siellä on hengästyttävän paljon, hengästyttävän hienoja juttuja! Eniten on vaatteita aina vauvoista aikuisiin asti (eniten näyttäisi olevan 0-3 vuotiaiden koossa), sitten löytyy paaaljon asusteita, sisustusjuttuja ja muuta mukavaa. Instagramista löytää jonkin verran huutokohteita hästägillä #saumanvaransydämestä16 Mutta siis vaan jonkin verran, koska itse huutokaupparyhmässä on huudettavana rapiat 900 kohdetta!

Niin että eikun vaan huutamaan, hyvän asian puolesta! Klik klik! :)

-hanne

PÄIVÄKOTILAISEN VARUSTEET

Ja niin se alkoi, pelätty päiväkoti. Kaksi viikkoa harjoittelua ensin yhdessä ja lopuksi erillään, ja sitten äiti palasi kouluun ja lapsi aloitti päiväkotiuransa. Tai no, ehtihän poikanen olla harjoittelun jälkeen peräti yhden päivän hoidossa, kun iski jo se kuuluisa päiväkodinaloitusflunssa, ja loppuviikko ollaankin sitten heti kotona. Huoh. Mutta maanantaina sitten taas. 

Tuo ihana täydellinen poikanen yllätti mut tässäkin asiassa taas suoriutumalla harjoittelusta paljon paremmin kuin äiti ikinä milloinkaan uskalsi toivoa! Vaikka eihän se silti helppoa oo, noin iso muutos...kellekkään meistä! Poikasta eronhetki hetken itkettää ja kotona illat sekä yöt ovat olleet vähän levottomampia. Ja nyt kun me vanhemmat ollaan selviämässä tuosta pahimmasta ahdistuksesta että kuinkahan vaikea se aloitus oikein tuleekaan olemaan ja mimmonen päiväkoti on, iski uusi yllätyksenä tullut ahdistus siitä, että nyt mun oma pieni poika on tuolla toisten, vieraiden aikuisten kanssa viettämässä päiväänsä, enkä mä tiedä että mitä siellä tapahtuu! Millaisia leikkiä poika leikkii ja millaisille jutuille poika nauraa. Mikä ehkä on päivän aikana jännittävää tai mikä innostavaa. Tuntuu että jään paljosta paitsi, vaikkei ne päivät kotona olekkaan ihan aina olleet pelkkää yhdessä olemisen ihanuutta....Mutta tästäkin ahdistuksesta pääsee yli, kuulemma. Vaikka tällä hetkellä vielä se yli pääseminenkin tuntuu jotenkin väärältä! Ei oo helppoa! No, onneksi me saadaan pidettyä hoito kuitenkin nelipäiväisenä ja päivittäinen tuntimääräkin pyörii 5-6 tunnissa. Ja varmasti päiväkoti tuo lopulta paljon hyvää.

Mutta kyllä mulla oli ihan käsityöllisiäkin asioita tässä ajatuksena kertoa! Ompelu ja kässäily on ollut mulle tässä(kin) elämäntilanteessa terapiaa. Kun pitää valmistautua johonkin isompaan muutokseen, antaa käsillä tekeminen aina sellaisen lohdullisen tunteen että tässä tosiaan tehdään jotain konkreettista valmistautumista. Olkoonkin että se olisi vain tossut, reppu tai uudet vaatteet. 

No niin! Se reppu eka! Monet onkin varmasti nähneet näitä Villa & Villa -blogin uskomattoman tyhjentävän ohjeistuksen avulla tehtyjä Kånken -tyylisiä reppuja. Pakko oli itekkin tehdä oma minireppu! En valehtele, tässä oli kyllä hommaa ja väkertämistä. Oli tukikankaiden puuduttavaa kiinnittämistä, palojen leikkailua, neulaamista ja vaiheita vaiheiden perään. Mutta ei mitään mahdotonta onneksi! Haastavinta olikin oikeastaan kankaiden ja värien päättäminen, tai ennen kaikkea haluttujen värien metsästys. Siinä menikin vähän mönkään, kun ihastuin tuohon vetskarin väriin, mutta en löytänyt sen väristä kangasta/nauhaa hihnoihin tai vuoriin. Ni piti ottaa harmaata. Höh. Mutta aika liikkis tästä silti tuli! Ihana kissa (tai poikasen mukaan "kiia") -kangasmerkin ostin Novamelinalta, kankaat on eurokankaasta ja vetoketjut Nappitalosta. Repussa on siis edessä tasku ja sisällä tuollainen yksi lokero/tilanjakaja. 

Tossut taas sitten tein erihyvien Marian Ateljee -blogin ohjeiden/kaavojen avulla! Paitsi että nahkaa käyntinkin vain pohjassa, ja muuten tein tossut Verson puodin ihanasta Mummolan tuntu -joustokollarista. Ja vähän muokkasin kaavaa poikasen jalkaan sopivammaksi, ja tosiaan kankaalle toimivaksi. Instangramin puolella lupasin laittaa kuvat muokkauksista, joten ne on tuossa alla. Muutoin tossut on siis koottu Marian Ateljee -blogin ohjeistuksen mukaan.

Alkuperäiset ohjeet ja kaavat Marian Ateljee

Vaatekerta on jo vähän aiemmin ommeltu. Jostain syystä näitä tehdessä ajattelin koko ajan että nää on päällä sitten ekana päiväkotipäivänä. No, ei ne ollut, hehe! Mutta ens viikolla varppina on! Paita on 1/16 Ottobren Skogsdjur kaavalla tehty koossa 86. Lisäsin paitaan vielä taskun Aarrekidin Rannalle -kuosista. Persikkaisen trikoon oon ostanut Käpyseltä. Legginssit on taas tehty Ottobren Catepilar -kaavalla 86 koossa, ja kangas on Nappinjan ihana Kuura! 

Ai ja kun päiväkotivarusteita tässä esittelen, niin pakko vinkata vielä valokuva-albumista! Nimittäin ainakin tämän meidän poikasen kohdalla päiväkodin aloittamista on helpannut tosi tosi paljon tämmönen albumi pojallee tärkeistä ja tuttuista jutuista, jota on luettu kun on tullut suru. Tai ei sen tietenkään tarvi mikään albumi olla, mutta halusin tehdä tämmösen muutenkin muistoksi, niin sainpa tehtyä sen nyt päiväkodin aloituksen yhteyteen, ja varmaan vielä lisäilen jonkin verran sivuja tähän jälkeenpäinkin. Joka sivulla on siis aina joku teema, siitä kuvia ja sitten tekstinä ns. kuvan lukuohje, jossa on niitä asioita joita poikanen itse kuvasta kommentoi ja jotka eniten kiinnostaa. Esimerkiksi nyt vaikka että "Paapalla on hieno moottoripyörä, ja kun paappa ajaa moottoripyörällä, on paapalla päällä kypärä eli "akka".

Ensimmäiset päivät hoitajat kuljettivat albumia mukana varmuuden vuoksi koko ajan, lopulta sitten vain mun lähtiessä pois. Varsinkin moottoripyörä/traktori -aukeama on ollut tärkeä ja lohdullinen, ja esim. ekoille päikkäreille poika nukahti aukeamaa katsellen. Että tämmöinen on tosiaan ollut meillä ainakin hirmu iso helpotus!

Tsemppiä kaikille muillekin syksyn muutosten tuulissa huojuville <3 

-hanne