KIIPEILYPUU

 

Ootteko laittaneet merkille, että siinä missä vauvan vaatteet on usein täynnä sydämiä ja hellyttäviä eläinprinttejä, niin eläinten tarvikkeet on usein eläinkuosisia tai tassunjäljillä koristeltuja. Ja minä kun haluaisin vaan yksinkertaisuutta ja yksivärisyyttä! 

Erityisesti kissojen kiipeily/raapimapuu on aiheuttanut päänvaivaa. Se on tuikitarpeellinen (jos haluaa säilyttää sohvat kunnossa) ja kuitenkin aika massiivinen välinen pieneen asuntoon. Olisi siis kiva että se olisi kiva! Mutta kun ei. Ne eläinkaupan tasopuut on A) tyyriitä B) ei yleensä oikein mun silmää mielyttäviä C) liian massiivisia ja D) ainakin meidän kissoille tylsiä, kun ne tykkäisivät kiivetä, eikä vaan loikata tasolta toiselle. On toki kivempiakin markkinoilla, niitä semmoisia tynnyrin muotoisia, mutta niissä ongelmana on kohta B) ja moninkertaisena!

Siispä siis itse tehden (tai laitetaan siis Jokke asialle)! Meidän puu ei ole täydellinen, ja vaatisi vielä vähän fiksausta, ja narukin loppui vähän kesken. Siinä oli myös ehkä aika kova hommakin...mutta se toimii! Sohva säästyy kynsiltä ja kissat saavat kiipeillä. Hintaa tälle tuli ehkä hieman alta 50 egeä. 

 

Materilaaleina meillä on tässä

- Ikean Stolmen pylväs 

- Stolmen ripustuskiinnike, 3 kpl

- aika monta metriä juuttinarua, joka on joskus vuosia sitten tullut ostettua joltain torikauppiaalta

- kuramatto

- tasot, meillä lastulevyä, mutta suositellaan ehdottomasti paksua vaneria

- koristemutterit, 6kpl

- koristemutterin sisään mahtuva ruuvi

- muttereita ja prikkoja kuromaan umpeen levyn ja ripustuskiinnikkeen välisen raon

- ruuveja kattokiinnitystä varten 

- kontaktiliimaa

- maalia

- Pieni vanerikiekko pylvään alaosaan tukemaan narua

Kiipeilypuun runkona toimii siis Stolmen pylväs, joka on kiilattu lattiasta kattoon ja katossa on vielä ruuvikiinnitys. Tasoina toimii lastulevyt ja kas tässä yksi juttu minkä olisi voinut tehdä toisin! Lastulevy on aikas pehmeä materiaali ja tulee varmasti vielä joskus murtumaan meidän keijukaisten hyppiessä puussa tasolta toiselle. Jo valmiiksi pari levyä oli vähän kierossa....parempi matsku olisi siis ihan kunnon vaneri tms.  

Levyt oli sahattu pyöreksi ja jokaiseen tehtiin putken mentävä reikä noin 5cm päähän reunasta. Lisäksi ripustuskiinnikkeiden kiinnitystä varten porattiin levyihin valmiiksi reiät. Pintaan sudittiin hieman maalia. Kuramaton palaset leikattiin tässä vaiheessa, mutta liimattiin vasta lopuksi paikalleen.

Rehellisyyden nimissä sanottava, että tämän kokoaminen oli rasittavaa puuhaa. Ensin pujoteltiin levyt paikalleen putkeen ripustuskiinnikkeen päälle. Sitten levyn päälle tuollainen koristemutteri ja ruuvi levyn alta, ripustuskiinnikkeen läpi koristemutterin sisään. Niin ja parit mutterit sekä prikat väliin. Levyt kiristettiin paikalleen. Sitten vielä asemoitiin paalu paikalleen, pujotettiin pieni vanerikiekko alaosan kiristysmutterin päälle ja porattiin koko höskä kattoon kiinni. 

Seuraavaksi aloitettiin narun kieputus. Tämä se vasta rasittavaa olikin! Narun häntä jätettiin putkea vasten (niin että ensimmäiset kieputuskierrokset asettuu hännän päälle) ja kieputus aloitettiin alhaalta vanerikiekon päältä, koko ajan ylöspäin siirtyen. Aina välillä vasaroitiin narukierteitä tiukemmalle ja koko ajan kiskottiin niin kovasti kun pystyttiin. Kun päästiin levyn alle, vedettiin naru näppärimmästä kohtaa levyn reunan yli ja aloitettiin kieputus seuraavaan väliin.

Naru loppui meiltä kesken juuri  ennen viimeistä putken pätkää, mutta näinpä ei tarvinnut miettiä minne narun pään olisi lopuksi kiinnittänyt - nyt sen sai hyvin kiinni avaamalla yhtä mutteria ja pujottamalla narun pään tuonne levyn ja ripustuskiinnikkeen väliin (kuva yllä). Tuntuu siinä pysyvän tiukasti paikallaan!

Ihan lopuksi asetettiin vielä kuramaton palaset paikalleen. Ne me liimattiin kiinni kontaktiliimalla. Näin kissat pääsee kiipeämään myös niistä tukea ottamalla. Ja jos joku ihmettelee, niin tuo putken yläosassa näkyvä musta kohta on teippiä. Se odottaa vielä fiksausta nätimmäksi...tuossa kohtaa nimittäin Stolmen pylvään sisempi putki tulee ulomman sisältä, ja putken reunat kolisee toisiaan vasten kissojen riehuessa puussa. Teipillä kolina lakkaa, mutta toki tuo voisi olla vähän nätimpikin...

No mutta semmoinen "pieni" puuha! Juu, helpommalla olisi päässyt kukkaron nyörejä raottamalla tai laittamalla pylväs vain täyteen noita tasoja, ilman juuttinarua. Mutta nyt tuo on kyllä saavuttanut kovasti suosiota kissojen keskuudessa sekä kiipelyominaisuuksiensa että köllöttelymahdollisuuden vuoksi. Ja ihmiset tykkää kiipeilypuun siroudesta sekä sohvan ehjistä kankaista!

-hanne

KALENTERIN PÄÄLLYSTYS

Helou taas!

Mä oon aina ollut kalenteri-ihmisiä. Varsinkin lukio- ja AMK-opintojen aikana käytin vimpan päälle aikaa ja harkintaa just sen oikean ja kaikki kriteerit täyttävän kalenterin valintaan ja hankintaan. Kalenterin kannet päällystin yleensä yhtä tarkasti harkitulla kankaalla. Työelämässä käytin työpaikan kalenteria, mutta nyt taas yliopistossa saan hankkia aina ihka oman kalenterin! Jei!

Tänä vuonna päädyin yllättäen Helsingin yliopiston omaan kalenteriin, joka oli nyt paljon kivempi kuin viimevuoden kierreselkäinen läpyskä. Mutta kannet pitää nytkin päällystää, ihan jo senkin takia, että aika moni muukin on päätynyt tähän samaan kalenteriin. Menee pian kalenterit pöydällä sekaisin!

Kansien päällystyksen toteutan yleensä hyvälaatuisella yleisliimalla, joka ei rypistä paperia ja kuivahtaa nopeasti. Esim tuo yllä käyttämäni Scotchin Universal -geeliliima on oikein toimiva. Liimatessa kannattaa olla tarkkana, ettei venytä kangasta liiaksi. Kansien sisäpuolen saa tosi siistiksi, kun lopuksi liimaa ensimmäisen sivun kiinni kanteen, kuten yllä.

Noin! No okei, kirjailuissani päädyin lähes samaan kuin mitä tuossa alkuperäisessäkin kannessa oli, heh! Mutta on se nyt vähän enemmän omannäköinen, ja lisäksi vohvelikankaassa on se hyvä puoli, että vaikka toi kangas on nyt tuohon liimattu, voisin yhä halutessani tehä tuonne taakse kankaan pinaan vähän perinteisempiä vohvelikirjontoja. Ehkä tästä vielä syksyn aikana tuunautuu mitä värikkäin kalenteri. Pitääkin jemmata vähän kirjontalankoja penaaliin mukaan tylsempien luentojen varalle.

Mukavaa viikonloppua toverit, meikä palaa nyt taas kandin alkutyöstöön (jaiks!).

-hanne

SAIPPUA // ARVONTA

Saippuan teko on yks semmonen projekti, mistä mä oon haaveillut kauan. Mutta kun sen aloittaminen on tuntunut vähän vaikealle...Mä yleensä lähen vähän soitellen sotaan kässäprojekteissa, mutta saippuahommissa läträilläänkin vähän villaa voimakkaampien aineiden kanssa. Niin että nyt pitäis ihan oikeasti perehtyä aiheeseen. Sit pitäis olla ko. työhön joutava sauvasekoitin, grammapuntari, lipeää (mistä ihmeestä saa lipeää?!), erilaisia rasvoja ja muotteja. Ja sitten kun mieleen tulee vielä väkisinkin Fight Club ja sen lipeäpalovamma. Hui.

Mutta joskus joku muu tönäisee arkailevan asiat eteenpäin. Mulle tarjottiin tossa joulun alla blogiyhteistyötä, jossa saisin itselleni Saara Kuhan uuden Saippuakirjan* sekä toisen kappaleen teille hyvät ystävät arvottavaksi. Nyt osui tämä kirja niin sopivaan saumaan että!

Eikä se sitten ollutkaan niin vaikeaa. Lipeää tilasin Lahtisen vahvalimosta, sillä luin että sieltä saa parasta lipeää saippuan tekoon. Grammapuntaria lainasin kotoa ja sauvasekoittimenkin jostain sitten kaivaisin. Ja ohjeet tekemiseen sain sitten siitä Saippuakirjasta. Luin kirjan oikeasti kannesta kanteen, ja selasin vielä moneen kertaan osioita, joissa käytiin läpi eri tapoja valmistaa saippuaa, eri öljyjen ominaisuuksia, eri lisukkemahdollisuuksia ja eri reseptejä. Siis todella innostuin asiasta! Tiesittekö esim. että itsevalmistetun saippuan tulee kypsyä ainakin kuukauden päivät ennen käyttöön ottamista saippuan syntymiseen tarvittavan kemiallisen prosessin läpikäymiseksi? Opin kiisselivaiheesta, geelivaiheesta, ylirasvoittamisesta sun muusta. Saaran resepteistä valikoin turvallisen kuuloisen avokadosaippuan, johon rohkaistuin lisäämään vähän vielä tuoretta muussattua avokadoa.

Teko oli yllättävänkin nopsakkaa. Ja ehkä hyvä niin, koska sen verran jänskää kemistin puuhaa se oli ainaski nyt ekalla kerralla, että mulla sydän hakkas ja jalat tärisi koko ajan. Niin että jos homma oliskin kestänyt oikeen tosi pitkään, olis meikäläinen varmaan jossain kohtaa pökertynyt keittiön lattialle. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, mulla säily taju ja tänään aivan järkevän näköistä saippuaa leikasi onnellinen pieni hanne. Mun oma rakas eka saippua!

Ja tosiaan, pitkästä aikaa ARVONTAA! 

Jos joku teistäkin kaipaisi tönäystä saippuan maailmaan tai muuten vaan on aiheesta kiinnostunut, niin laitetaas arpoen yksi kappale Saara Kuhan Saippuakirjaa. Arvontaan voi osallistua kaikki, ja jokainen saa yhden arvan. Arvontaan osallistutaan jättämällä postauksen alle kommentti. Kertokaas mulle samalla, että ootteko koskaan tehneet/harkinneet tekevänne itse saippuaa? Ja anonyymit, muistakaas jättää mailiaosoite tai ainakin nimimerkinpoikasta. 

Arvonta alkaa NYT ja päättyy 13.2.2014 puolelta öin.
Katotaan että oisko mulla silloin jo seuraava satsi saippuaa valmiina!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT, KIITOS OSALLISTUJILLE!!

kuva

- hanne
*saatu blogin kautta

ps. Meikä pisti pystyyn muuten Instagram -tilin Eilen teinille. Aloittelen vasta sen käyttöä, mutta tarkoitus on jatkossa napsia sinne kuvia keskeneräisistä töistä, kouluhommista, tulevista postauksista sun muusta. Saa seurata sielläkin :)

OMAN ONNENSA SEPPÄ

 

Hellurei, toverit! 

Mä tässä joulukinkku(j)a sulatellessani muistin yhtäkkiä vuosien takaa yhden toisenkin sulatushommelin. Olin joskus pienenä jollain seurakunnan lastenleirillä, jossa me valettiin tinasta meille ristiriipukset. En yhtään muista minkä ikäinen olin, enkä myöskään muista että saatiinko me itse vuolla perunaan muotti vai ei. Mutta ainakin nyt näin ehkä reipas kakskyt vuotta myöhemmin saan ehdottomasti vuolla itse muottini. Tavoittelin jotain pisarahenkistä asiaa, myös graafisemmat muodot kävi mielessä...Saatanpa jatkaa vielä kokeiluja. Yritän myös tehdä tinahelmiä, mutta niistä ei oikein tullut käyttiksiä. 

Mutta siis, jos vain on yhtään vuoluintoinen, niin tälleen saa kuulkaas erihelposti itselleen teemakorun uudenvuoden juhliin! Ja parasta on se, että riipuksen voi sitten vaikka illan kunniaksi jossain kohtaa sulattaa uusiksi ja valaa siitä sitten tinaa silleen perinteisesti. 

Ohjeistusta.

Tähän tarvitaan tulitikku, peruna sekä tinaa ja kauha. Ja jonkinmoinen veitsi. Mä kaiversin perunaan muotin kuorimapuukon kärjellä. Tikku painetaan perunaan siihen kohtaan kuin mihin halutaan reikä ketjua varten. Peruna kannattaa tikkuineen vielä huuhtaista mahdollisimman kylmällä vedellä ennen valamista. Mikäli valukuoppaan jää vähän nestettä, tekee se tinan pintaan vähän tuommoista karheutta. 

Sitten vaan tinan sulatus ja pikainen (mutta varovainen!) kaato muottiin. Heti kun tina on jähmettynyt perunaan, voi muotin tinoineen kastaa vielä kylmään veteen. Valmis! Ja jos meni pilalle, niin ei muuta kun sama tina vaan uudestaan sulamaan kauhaaan. Myös samaa muottia voi käyttää useamman kerran. 

Tuossa lastenleirillä tehdyssä ristissä on luullaksi kaksi tinaa sulatettuna, kun taas tässä mun mötikässä on yksi perus hevosenkenkätina sulatettuna. 

Semmosta! Mä ajattelin että kun tälleen valaa itselleen just semmosen uudenvuoden tinan kuin haluaa, niin ei tarvi sitten enää sen kummemmin arvuutella, että mitä se tina lupaisi ensi vuodelle.

Se lastenleirillä valettu riipus. Löytyipä vielä vanhasta korulaatikosta.

EDIT ja HUOM:

Henni ja Paula osasivat valaista, että nämä perinteiset uudenvuoden tinat sisältävät paljon lyijyä ja ovat siis myrkyllisiä. Itse en ehkä tämän tiedon myötä ainakaan ihoa vasten pitäisi korua. Puhdas tina olisi parempaa, mutta mistähän semmoista saisi?

- hanne

ILMAPALLOLYHTY

Talvi yllättää autoilijat ja Joulu yllättää Hannen. Aina! Taas yhtäkkiä on joulukuu! Mulla on (taas) nolla lahjaa hankittuna/tehtynä, nolla joulukorttia tehtynä, nolla joulukoristetta ripustettuna. Mutta glögiä oon onneksi kuitenkin juonut jo pari pulloa, ja oon miettinyt jo muutaman joululahjatoiveenkin, että tavallaan asiat on kuitenkin ihan järjestyksessä.

No mutta! Sitä vaan tulin kertomaan, että ilmapalloilla saa tehtyä hienoja jäälyhtyjä! Näin alunperin 9gag:n ihmeellisessä maailmassa kuvan, jossa oli jäädytettyjä, vedellä ja elintarvikevärillä täytettyjä ilmapalloja. En oo varma haluaisinko pihalle just tommosia jättimäisiä, värikkäitä marmoripalloja, mutta mietin että lyhtyinä nuo olisivat kivat. Googlailinkin oisko samalla idealla tehty jäälyhtyjä, ja onhan niitä (esim. täällä ja täällä).

Kokeilin itekkin. Tuli kivoja!

 ILMAPALLOJÄÄLYHTYJEN TEKO

Materiaalit:

• Ilmapalloja (näissä halkaisija 30cm)
• Vettä
• Kulhoja joihin ilmapallo mahtuu osittain
• Pakkasta
• Oma piha, kynttilöitä

Tähän käy siis mitkä tahansa ilmapallot. Venyttele ilmapalloa ensin vähän ja puhalla se kertaalleen täyteen. Purista sitten ilmapallosta kaikki ilmat pois ja venytä ilmapallon suu hanan päälle. Laske hanasta rauhallisesti jääkylmää vettä ilmapalloon. Tue samalla ilmapalloa pohjasta sekä varmista että ilmpallon suu pysyy hanan päällä. Älä täytä palloa aivan äärimmilleen, sillä vesi laajenee vielä jonkin verran jäätyessään. Solmi pallon suu.

Vie sitten ilmapallot pakkaseen jäätymään. 

Vedellä täytetty ilmapallo ei säilytä kunnolla muotoaan, joten pallon muodon säilyttämiseksi voi sille joko kaivaa lumeen sopivan muotoisen kolon tai asettaa se sopivaan kulhoon. Ks. kuvat alla. HUOM. jos laitat pallon kulhoon, kuivaa sitä ensin vähän, ettei se jäädy kiinni kulhoon.

(mä en ymmärrä miksi noita hymyilyttää pihalla pakkasessa)

Anna pallojen jäätyä rauhassa. Näitä tehdessä meillä oli 8-10 °C pakkasta. Osan palloista annoin olla 10 tuntia, osan peräti 20 tuntia. Kymmenen tuntia jäätyneissä palloissa oli vain noin 1cm paksut seinämät ja 20 tuntia jäätyneessä oli noin 2-5cm paksut seinämät. Ohuemmat pallot särkyivät helposti ja osin myös sulivat melko helposti kynttilän palaessa.

Suosittelenkin siis pitämään palloja pitkään pakkasessa, -10°C noin 20 tuntia. Aika riippuu tietenkin myös pallojen koosta. Näissä halkaisija oli valmiina noin 25 cm. Lyhty on sopivan jäätynyt, kun se on vielä sisältä sula.

Jäädytyksen jälkeen puhkaise ilmapallo ja kuori se lyhdyn päältä (kumi irtoaa ihan helposti). 

Lyhdyn päällä oleva puoli on yleensä paksummin jäätynyt, kuin maata vasten (tai kulhon sisällä) ollut puoli. Käännä siis lyhty nurinpäin, siten että vähemmän jäätynyt puoli on ylöspäin.  Koputtele sitten VAROVASTI lyhdyn pintaan reikä esim. vasaralla nakutellen. Kaada lyhdyn sisällä oleva vesi ja jäähileet pois.

 

VALMIS! Sytytä kynttilät, lämmitä kuppi glögiä ja syö pari piparia. Tulee kai se joulu sieltä taas ilman suurempaa panikointiakin.

- hanne

TEHDÄÄN SILLE UUSI LELU

"Hanne ka Elma on jo tottunu muhun, kato, mä voi jo silittää sitä. Nyt se haisto mun kättä, kato näin se haistoi *pienen pojan haisteluimitaatio*. Pitäiskö meidän tehdä sille uus lelu niin se voi sitten leikkiä sillä? Hmmm mistähän sen tekis, voisko sen tehdä vaikka paperista?"

Meidän kissoilla on kyllä yksi fani yli muiden, mun pieni Miksu serkku. Nyt kun satutaan olemaan yhtä aikaa lomaa viettämässä mun vanhempien luona, niin kissoilta ei kyllä seuraa puutu. Elma ei oo ehkä joka hetki aivan yhtä innoissaan saamastaan huomiosta, mutta leluasiassassa se olisi samaa mieltä. Uusia leluja, kyllä! 

Sen verran tuosta arisokatista löytyy vielä saalistajaa, että nahkalelut on aina hitti. Varsinkin jos niistä roikkuu härpäkkeitä, suikaleita ja muita heiluvia ulokkeita. Elma on erityisen kova tyttö noutamaan, joten parasta on, kun lelu on sellainen jonka saa nakattua kauas, ja jonka tommonen pieni rääpäle jaksaa roudata takaisin heitettäväksi.

Edellinen DIY kissanlelu, kakkapökäleeksi (ulkonäöllisistä syistä) ristitty nahkariepu on yhä aivan parasta mitä Elma tietää. Sen huonopuoli on vaan se, että lelu on sen verta kevyt, ettei se lennä heitettäessä kovinkaan kauas. Mä olinkin jo tovin suunnittelut superpallolelua, joka lentäisi vähän kauemmas ja ehkä hieman jopa pomppisi lattiaan osuttuaan.

Niin että eipä muuta kuin laatikoita kaivalemaan. Materiaaleiksi tähän leluun tarvittiin yksi lapsuusmuistojen laatikosta (snif) kaivettu superpallo sekä hieman nahkaa. Leikkasin nahasta kolme about 25 cm mittaista ja noin 1 cm paksuista suikaletta, sekä yhden lyhyemmän ja kapeamman suikaleen sitomista varten.

Nahkasuikaleet asettelin ristikkäin, laitoin superpallon suikaleiden keskelle ja nostelin siitä suikaleet yksi kerrallaan mahdollisimman tiukasti pallo päälle. Sidoin lopuksi suikaleet nipuksi pienimmällä nahkasuikaleella. Tässä kohtaa pitää tarkistaa että nahka asettuu pallon ympärille niin tiukasti kuin mahdollista.

Sitten vaan lelun hännästä kiinni ja kova heitto. Pallo ei tietenkään pompi ihan samalla tavalla kuin pelkkä superpallo pomppisi, mutta melko hyvin kuitenkin, jos nahan on saanut riittävän tiukalle. Tämäkään lelu ei tietenkään ole esteettisesti kaunein näkemäni asia, mutta Elma ja Miksu tykkäävät, joten tavoite lienee saavutettu?

Onko olemassa kauniita (ja kuitenkin innostavia/toimivia) kissojen leluja? Vinkatkaa mulle jos tiedätte hyvä ohjeita/malleja! Vielä olis nääs lomaa reipas viikko jäljellä.

-hanne

BETONIPÄIVÄ

Klo 12:45

Suunnittelupalaveri ystävän luona. Tai suunnittelu on ehkä turhan mahtipontinen termi...sanotaanko että "aa, hei, tääkin vois olla kiva, ja tää ja tää" -palaveri. Suosittelen selailemaan läpi betoniaiheisia kirjoja ja googlekin tietty auttaa. Meillä oli käytössä Betonin ja mosaiikin taikaa sekä Betoni - hauska harrastus -kirjat. Kannattaa vilaista myös linkkikokoelma "50+ Things to Make from Cement mix and Concrete Blocks".

Klo 14:10

Kirpputorikierros muottien hankkimiseksi (Fida ja SPR -kirpparit) sekä Prismassa käynti, koska nälkähän tässä oli jo ehtinyt tulla.

Klo 16:05

Ruoan tekemistä ja syöminen. Suosittelen mitä lämpimimmin kokeilemaan osana salaattia hunajaisia auringonkukansiemeniä: Paistinpannu ja melko mieto lämpötila, pannulle kourallinen siemeniä sekä pari ruokalusikallista hunajaa.  Sekoittelua, kunnes hunaja on kunnolla sulanut. Sopii melkeinpä mihinkä salaattiin tahansa. Ja myös leivälle. Taivaallista.

Klo 17:55

Ja asiaan. Muottien tutkailua, sovittelua, suunnittelua, ajoittaista harmittelua jos ei löydy just sopivaa, valintojen tekemistä, ja aika monta "hei vitsi oisko ollu vähä hieno tehdä semmonen ja semmonen, äh ku ei oo siihen sopivaa muottia...! No, otetaanko uusiksi kohta uudelleen?" -tilannetta.

Sitten vielä valittujen muottien voitelu. Tällä kertaa me käytettiin voiteiluaineena osassa vaselinia ja osassa sekoitusta, jossa on puolet ruokaöljyä ja puolet fairya.

Klo 19.15

Betonin sekoittamista (sopivan vesi/betoni -suhteen hakemista).

Klo 19:30

Lisää betonin sekoittamista. Isän kätköistä löytyi mitä näppärin porakoneeseen liitettävä öö...betonivatkain? Sillä homma kävi huomattavasti nopeammin.

Klo  19:40

Jee! Vihdoin valuhommia! Betonia muotteihin, keskikohtien arvailua, määrän arviointia, ankaraa koputtelua ilmakuplien poistamiseksi, muutama hervoton naurukohtaus ironneiden teippien sekä betonimäärän virhearviointien vuoksi. Tää on kyllä se paras vaihe!

Klo 20:58

Valmiiden juttujen ihailua.

Klo 21:05

Vielä vähän betonin sekoittamista ja mystisiä kokeiluja. Loppusiivous ja tavarat paikalleen.

Klo 22:10

Valmista! Aurinko laskee betonitehtaamme taakse. No okei, viereen.

*****

Niin että sen verran rankkaa tämmönen betonihomma, koko päivä menee näppärästi näissä puuhissa. Mut oikeesti oli kyllä eri-ihana päivä! Valmiita tuotoksia esitelen sitten ehkä parin päivän päästä. Tsau!

-hanne

KIVI SYDÄMELLÄ

Mutta nyt on kyseessä positiivinen kivi. 

Olin taannoin ystävän polttareissa, joissa yhtenä ohjelmanumerona pidin morsiamelle ja muille halukkaille pienen askartelutuokion, jossa askarreltiin kiviriipus. Me samalta kylältä kotoisin olevat tytöt haluttiin antaa muualle muuttaneelle, ja nyt toiseen sukuun naivalle (mikä sinänsä on tietenkin ihan toivottavaa..) morsiamelle palan kotikuntaa matkalle mukaan. Ja ettei kodin ja juurien merkitys jäisi epäselväksi, on se hyvä vääntää ihan rautalangasta. Ja laittaa vaikka morsiankin vääntämään. Askartelussa käytetyt kivet ovat siis tosiaan ihan konreettisesti sitä kotikuntaa, sillä kivet hain varta vasten Nurmonjoen rannalta ja kirkonmäeltä.

Riipukset oli kaiken kaikkiaan varsin helpot ja nopeat tehdä, kunhan ensin vähän ottaa tuntumaa rautalangan vääntelyyn. Eikä materiaalitkaan paljon kustanna. Tällaiset kivikorut ovat jääneet mulle joskus mieleen Pinterestistä. En ollut silloin valitettavasti laittanut ylös lähdettä, mutta ystävämme googlehan näitä näppärästi etsii. Hyvä tutoriaali löytyykin esimerkiksi täältä ja jos haluaa vähän enemmän kikkailla, niin kannattaa vilaista myös vaikka tämä. Kuvissa näkyvissä koruissa on käytetty 0,8mm paksuista hopeoitua rautalankaa. Myös hieman ohuempi (0,6mm) ja hieman paksumpi toimivat, mutta mä pidin eniten tästä paksuudesta. Se säilyttää hyvin muotonsa, mutta on kuitenkin suhteellisen helposti muokattavissa. Kivien osalta vinkkinä, että mitä rouheampi ja kulmikkaampi kivi, sen helpompi se on kääräistä rautalankaan. 

Yllä näkyvä kivikoru on siis itse morsiamen käsialaa. Ylempi, koukerolla koristeltu kivi on taas polttarivieraan tekemä. Aikas sievät tuli, sanoisin! Ja juu, voihan tällaiset polttareissa askarrelut, kaulalla riippuvat kivet nähdä myös jonkinlaisena ehkä vähemmän positiivisena viittauksena avioliittoonkin, mutta varsin kaunis riippakivi tämä mun mielestä on! 

 

-hanne