2013/12/29

OMAN ONNENSA SEPPÄ

 
Hellurei, toverit! 
Mä tässä joulukinkku(j)a sulatellessani muistin yhtäkkiä vuosien takaa yhden toisenkin sulatushommelin. Olin joskus pienenä jollain seurakunnan lastenleirillä, jossa me valettiin tinasta meille ristiriipukset. En yhtään muista minkä ikäinen olin, enkä myöskään muista että saatiinko me itse vuolla perunaan muotti vai ei. Mutta ainakin nyt näin ehkä reipas kakskyt vuotta myöhemmin saan ehdottomasti vuolla itse muottini. Tavoittelin jotain pisarahenkistä asiaa, myös graafisemmat muodot kävi mielessä...Saatanpa jatkaa vielä kokeiluja. Yritän myös tehdä tinahelmiä, mutta niistä ei oikein tullut käyttiksiä. 

Mutta siis, jos vain on yhtään vuoluintoinen, niin tälleen saa kuulkaas erihelposti itselleen teemakorun uudenvuoden juhliin! Ja parasta on se, että riipuksen voi sitten vaikka illan kunniaksi jossain kohtaa sulattaa uusiksi ja valaa siitä sitten tinaa silleen perinteisesti. 



Ohjeistusta.
Tähän tarvitaan tulitikku, peruna sekä tinaa ja kauha. Ja jonkinmoinen veitsi. Mä kaiversin perunaan muotin kuorimapuukon kärjellä. Tikku painetaan perunaan siihen kohtaan kuin mihin halutaan reikä ketjua varten. Peruna kannattaa tikkuineen vielä huuhtaista mahdollisimman kylmällä vedellä ennen valamista. Mikäli valukuoppaan jää vähän nestettä, tekee se tinan pintaan vähän tuommoista karheutta. 

Sitten vaan tinan sulatus ja pikainen (mutta varovainen!) kaato muottiin. Heti kun tina on jähmettynyt perunaan, voi muotin tinoineen kastaa vielä kylmään veteen. Valmis! Ja jos meni pilalle, niin ei muuta kun sama tina vaan uudestaan sulamaan kauhaaan. Myös samaa muottia voi käyttää useamman kerran. 


Tuossa lastenleirillä tehdyssä ristissä on luullaksi kaksi tinaa sulatettuna, kun taas tässä mun mötikässä on yksi perus hevosenkenkätina sulatettuna. 

Semmosta! Mä ajattelin että kun tälleen valaa itselleen just semmosen uudenvuoden tinan kuin haluaa, niin ei tarvi sitten enää sen kummemmin arvuutella, että mitä se tina lupaisi ensi vuodelle.

Se lastenleirillä valettu riipus. Löytyipä vielä vanhasta korulaatikosta.



EDIT ja HUOM:
Henni ja Paula osasivat valaista, että nämä perinteiset uudenvuoden tinat sisältävät paljon lyijyä ja ovat siis myrkyllisiä. Itse en ehkä tämän tiedon myötä ainakaan ihoa vasten pitäisi korua. Puhdas tina olisi parempaa, mutta mistähän semmoista saisi?

- hanne

38 kommenttia:

  1. Vähänkö on taas hauska idea, uskaltaisinkohan toteuttaa tuon kolmevuotiaan kanssa! Mä nään ihan selvästi vähän creepyn naaman tuossa pisarassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en kyllä nää mitään naamaa :o? Yritin oikeen tarkkaan katsoa, mutta en hahmota?

      Poista
    2. Heh, mä luulen löytäväni sen naaman :D Äh, valoinko sittenkin itelleni jonkun creepyn tyypin seurakseni vuodelle 2014?

      Poista
  2. Iiiiihana idea! Ei ole tullut mieleenkààn, ettà uudenvuoden tinoista voisi tehdà korujakin tai muuta tinakasasykermàà mukavampaa. Harmi kun tààlà Italiassa ei harrasteta uudenvuodentinoja, mutta ehkà mà vielà joku vuosi olen Suomessa juuri tuolloin niin silloin pitàà kyllà muistaa blogiasi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, minkähän moinen on Italian uuden vuoden vaihde?

      Poista
  3. Tätä täytyy kokeilla! Uuden vuoden pippalot saivat juuri uuden ohjelmanumeron :)

    VastaaPoista
  4. Tiedän mitä teen tiistai-iltana :) Saattaa olla että uuden vuoden juhliin kannan mukanani säkin perunoita, rasian tulitikkuja ja tinoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D mahtaa olla hieman erikoiset tuomiset...:)

      Poista
  5. Mäkin muistelen sulattaneeni tinoja koruksi. Taisi olla tuo risti silloin suosittu, niistä tuli vaan aika painavia, enkä ripustuskikkaa silloin osannut. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painavia nämä kyllä todella ovat! Onkohan tämä ollut jotenkin yleisempikin lastenleiripuuha joskus?

      Poista
  6. Heeei, mäkin muistan tehneeni tollasen ristin :) hmm, pitäsköhän sitä koittaa itellekin jonkunlainen tehdä :)

    VastaaPoista
  7. Haaste http://nella31.blogspot.fi/ :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, katsotaan joskos ehtisin siihen joskus tarttumaan :)

      Poista
  8. Ei ole todellista, että tämmöistäkin joku keksii. Meillä ei ole omat lapset tinoja sulatelleet, muistan että kyllä lapsuudessa sitä tehtiin. Tosin omat vanhemmat uusiosulattivat edellsen vuotisia tinoja, lapsena se tuntui niin juntilta ja hävettävältä touhulta. Vaikka he kuinka sanoivat että sehän on vaan järkevää käyttää uudestaan materiaalia josta ei ole muuhun kun muilla oli niitä hevosenkengän muotoisia. Ekologista ajattelua vaikka sitä ei sillä nimellä silloin puhuttu.

    Mutta nyt meillä sulatetaan ehdottomasti tänä uuten vuotena tinaa, seuraavana päivänä äiti sulattaa ne sitten koruiksi ja vuoden päästä taas toisinpäin. Eläköön, on riemullista seurata teitä innovatiivisia ihmisiä ja teidän touhujanne eri blogeissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, sun vanhemmat oli aikaansa edelle :)
      Ja hei, tuonne alemmas jo pari oli kommentoinut, että uudenvuoden tinat sisältää paljon lyijyä. Sitä ei siis kannata pitää ihoa vasten. Mukavaa alkanutta vuotta!

      Poista
  9. Ihan huippu idea!! :) Tuota on ehdottomasti kokeiltava töissäkin! :)

    VastaaPoista
  10. Oh, tina-risti! Ihana! Taisit juuri antaa vuoden parhaimman idean!

    VastaaPoista
  11. Hauska idea valaa perunaan, se oli ihan uusi minulle. Mä olen valanut tinaa mm. kipsimuottiin, hiekkamuottiin sekä seepiaan ja tehnyt esimerkiksi sinettileimasimia. Uudenvuoden tina tosin on enemmälti lyijyä ja siksi myrkyllistä. Korujuttuihin ehkä kannattaisi ainakin ostaa ihan puhdasta tinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tuli ihan sama mieleen, että uuden vuoden tina on ongelmajätettä ja niin lyijypitoista, ettei sitä ehkä koruna kannata kantaa - ainakaan lapsen iholla.

      neitinomad

      Poista
    2. Hei! Kiitos teille, mä lisäsin tuonne postaukseen tämän tiedoksi. Oli mulla ehkä joku epämääräinen mielikuva tästä...mutten ei sitten ehkä kuitenkaan ollut :) Mitenköhän me ollaan lastenleirillä tämmösiä tehty? Ehkä silloin ei vielä tiedetty...No, mutta hyvä, kiitos siis tarkennuksesta. Mistä saa muuten puhdasta tinaa?

      Poista
    3. :) Ole hyvä. Tinatanko-sanalla voi hakea. Yksi nettimyyjä löytyi tästä osoitteesta http://shop.silverstudio.fi/product/85/puhdas-tinatanko-999

      Poista
    4. kiitos, jos vaikka sit vuoden päästä meniskin tällä :)

      Poista
  12. Wautsi! Kerrankin jotain järkeä tinan valamisessa!!! Mäkin suosittelen kyllä oikeaa tinaa. Meillä kotosalla oli noi tinan valamiset vähän pannassa tuon lyijyn takia. Metallimiehen tytär kun olen :)

    -Paula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tattista! Ja kiitos sullekin tarkennuksesta, lisäsin tuonne postaukseenkin lisätietoa :)

      Poista
  13. Vastaukset
    1. Kiitos, tai no eihän tää mun idea ollut :D

      Poista
  14. Varsin hauskoja juttuja! Mekin tehtiin aikoinaan yläasteella itse korut, minä taisin tehdä lehden muotoisen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai tälleen samalla tavalla? Mä olin kyllä aika onneton vuolemaan noita muotteja, en kyllä osaisi lehteä tehdä :D

      Poista
  15. Mahtava idea! Mää en oo tommosta koskaan tehnykä! Pitänee kokkeilla.. onkohan meillä ees tinakenkiä missään... perunoita ja tulitikkuja kyllä on.. :D
    Ihanaa vuodenvaihdetta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Eli niinku 2/3 osaa aineista löytyis, eiks niillä jo syntyisi... :)
      Ihanaa uutta vuotta sullekin :)

      Poista
  16. Hih, miä bongasin just tässä yks päivä vastaavalla tekniikalla joskus aikoinaan tekemäni lehmäriipuksen, muistelisin, että siinä muottina käyettiin sitä Edam-juuston punaista muotoiltavaa kuorta! :D

    -piia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitääää???? Niin outoa! Mitähän materiaalia se sitten on? Hämmentävää (ja melkein tekee heti mieli mennä kauppaan ostaan sitä kokeiluun ;)

      Poista