what, korviksia? [osa 3]

Hei! 400 lukijan raja ylittyi ihan yhtäkkiä, ja kokonaiskävijämäärissä napsahtaa ihan än-yy-tee NYT rikki seuraava satatonnia. Ja sit vielä kohta tulee tosiaan eka vuosikin täyteen! Voi murut! Eipä noilla kävijä- ja lukijamäärillä pitäisi kait olla merkitystä, mutta kyllä mun täytyy sanoa että eilen tein olisi jääny puolitiehen, jos postauksia kävisi lukemassa vain äiti (tietty kiva että käyt, äiti). Ja isä (kyllä, sekin lukee nämä. Kaikki kommentit myös). Niin että kyllä se vaan pistää lämmittämään pienen blogaajan sydäntä, kun saa uuden lukijan tai vaikka kommentin vanhalta lukijalta.

Mutta että pysyttäisiin otsikon alla, niin tässä vielä korviskolmikon viimeisen korvisparin pikaohje.

 

[pikaohje]

Leikkaa nahasta haluamasi muoto, mä tavoittein jotain pisaran ja lehden väliltä. Mun korviksen pituus on kärjestä kärkeen noin 6cm pitkä. Tee nahkarei'ittäjällä reiät, mitä etäänpänä ne ovat toisistaan, sen voimakkaammin lehti painuu rullalle valmiina. Raota hieman isointa lenkkiä ja pujota se nahan rei'istä läpi, ja purista lenkki kiinni. Yhdistä vielä kaksi muutakin lenkkiä sekä korvakoru toisiinsa. Done.

-hanne

käsityöbilehileen viikonlopun pippalot

Mä oon vähä tämmönen sohvaperuna koti-ihminen. Nyt kuitenkin ryhdistäydyin ja raahasin itseni jopa kahteen tapahtumaan samana viikonloppuna: Vanhan kirkkopuiston Knit'n'tag neulegraffiti -tapahtumaan ja Intohimona Askartelu -tapahtumaan. Oikein kunnon käsityöbilehile kun oon!

 

Knit'n'tag tapahtuma olisi mennyt multa tyysti ohi ilman pientä vinkkiä. Sain nimittäin Maisema-arkkitehtuurin opiskelijaklubi Vistasta yhteydenoton jokin aika sitten sormivirkkausohjetta koskien. Vistalla oli varattuna tapahtumassa oma puu, joka sai päivän aikana ylleen postauksen alussa ja tossa yllä näkyvän, mahtavan kolmiulotteisen neuleteoksen. Vistan puu oli yksi harvoja, joiden tekemiseen sai kävijätkin osallistua, ja yhtenä virkkausohjeena oli tuo mun sormivirkkaustyyli. Mäkin kävin virkkaamassa tuohon puuhun oman neulepötkyläni.

Puiden neulegraffitit on muuten paikallaan vielä kuukauden ajan, 27.9. saakka, joten käykää ihmeessä Vanhassa kirkkopuistossa katsomassa! Sieltä löytyy kyllä mitä mielikuvituksellisimpia neulegraffitteja. Voisin itekkin tuosta inspiroituneena tehdä iskun joskus tänne kotikulmille...

 

Sunnuntaina piipahdin Suvilahden Kattilahallissa, Intohimona askartelu -tapahtumassa. Esilleasettajia ei ollut valtaisaa määrää, mutta ehkä hyvä niin, ei nimittäin silti tuottanut haasteita polttaa vähän rahaa...yllättäen! 

Ensimmäiset ostokset tein yhden Helsingin alueen lankakauppasuosikkini, Snurren pöydältä. Snurresta oon aikaisemmin jemmaillut erityisesti matonkuteita, mutta koska meillä kahlataan jo muutenkin matonkuteissa, lähti mulle mukaan tällä kertaan kaksi kappaletta (vähemmän tilaa vieviä) Lamana -alpakkalankakeriä. Niistä syntyy hyvin suurella todennäköisyydellä aivan varmasti jotain :)

Pikkuostokset oli pakko tehdä myös Polkkaponin pöydältä. Ihanien kangasnappien pohjina oli tuollaiset oikeesti vanhat metallinapit, joista sai halutessaan pois takaa sen metallilenkin, jolloin napit soveltuu paremmin vaikkapas skräppihommiin. Päällysettyjä nappeja voi toki itekkin tehdä, mutta näissä oli ihan toisenlaista ajan havinaa kuin kaupan uusissa nappipohjissa, ja ainakin mulle tuo painettu teksti oli uusi ja raikas idea!! Oli pakko ostaa kaksi "käsin tehty" nappia, voisin liittää ne vaikkapa johonkin pipoon tai laukkuun...myyjä sanoi, että Polkkaponin nettisivujen kautta voi tilata nappeja myös haluamallaan tekstillä, tai vaikka nettisivujen osoitteella. Huippua! Mulle yks www.eilentein.com, vaikken mä nyt ihan varma oo mihin sitä tarvisin...mutta kuitenki!

Ja kun kyseessä oli askartelutapahtuma, löytyi paikalta tietty myös Teippitarha. Hienoa, koska oon yrittänyt saada washi-teippitilauksen aikaiseksi ehkä noin puolen vuoden ajan...Yllä olevan kuvan teipit on kuulemma uutuuksia ja vasta tuloillaan nettikauppaan. Mulle lähti nyt mukaan tuollaisia perinteisiä raidallisia ja pilkullisia teippejä, mutta erityisesti tuo toiseksi alimmalla hyllyllä näkyvä mustavalkoinen lintuteippi jäi vähä kaivelemaan...noh, katotaan jos joskus puolen vuoden päästä onnistuisin tilaamaan ;)

Niin että näköjään kannattais saada ittensä useamminkin ylös sohvalta, oli varsin mukava viikonloppu! Kävikös joku teistä näissä tapahtumissa? Tänään putosi postiluukusta myös mainos kädentaitomessuista, sinne varmaan sitte seuraavaksi.

-hanne

Sata. Ja kissan kestävä maljakko.

Ihan alkuun pienenä sivuhuomautuksena haluan kertoa, että tämä on eilen tein postaus nro. 100. Aikamoista. Satun tietämään ainakin kolme tai neljä ihmistä, jotka ovat lukeneet ne kaikki :) Niin ja kuukauden päästä vietetään myös blogin 1v. synttäreitä. Pitänee kehitellä jotain kivaa. Vaikka päivätanssit tai jotain.

Sitten asiaan, vaihteen vuoksi pitkästä aikaa betonihommeleita :) Aikaisemmat takkuilut kokeilut löytyvät täältä ja täältä. Mä lupaan, että nää betonijutut on (ainakin melko) pian läpikoluttu. Mä yritän lopettaa ja jos en pysty, niin haen apua jostain, esimerkiksi vaikka lankakaupan hyllyltä. Nyt nimittäin tuntuu jo niin syksyiseltä, että alkaa taas neulotuttaa. Että kyllä tää tästä kohta helpotta. Mutta tässä ainakin vielä yksi betonityö, kissan kestävä maljakko!

Veikkaanpa, että muissakin kissatalouksissa on sama ongelma kuin meillä. Kun ihastuttavan leikkokukkakimpun iskee tavalliseen maljakkoon, menee noin seitsemän, maksimissaan yhdeksän sekunttia, että jompi kumpi noista ryntää repimään lehtiä, syömään kukkia ja lähes aina - kaatamaan maljakkoa. Mikäs sen hauskempaa. Mut nyt loppuu meillä kukkien jemmailu tiskipöydän syvimpään nurkkaan. Tää maljakko ei kaadukkaan ihan pienestä tönäisystä.

Tämän(kin) toteutus oli vähän niinku äiskän idea. 

Mä tein tästä jo kertaalleen yhden version, mutta koska muoteissa ei ollut lainkaan päästöä (eli reunat ovat täysin pystysuorat), en saanutkaan sisämuottia (lasipullo) laisinkaan irti. No, paitsi hakkaamalla sen palasiksi. Kun tuskailin tätä äitille, se kysyi saman tien, että miksen laittanut sisämuotiksi vaikka juomalasia JA JÄTTÄNYT SITÄ SINNE. No niinpä tietenkin. Oiskohan aavistuksen helpompi pestä maljakon sisäpinta käytön jälkeen, jos se on lasia? Hyvä äiti! No, ei muutakun uutta versiota tulille. Valoin sisälle siis yllänäkyvän hillopurkin ja jatkoin muottia hieman pidemmäksi muovipurkilla. Kun betoni oli riittävän kuiva, nyppäsin tuon sisämuotin jatkeen pois. Ja tadaa, sisältä lasinen, päältä betoninen, järkyn painava maljakko on valmis!

Että nyt rakkaat kissat, go ahead, make my day! Muhahahahaaaa!!!

-hanne

what, korviksia? [osa 2]

Ja tässäpä seuraava pari kolmikkokorviksista. Tästä versiosta tein montakin kokeilua, leikkailin erimoisia muotoja, ja rullailin/ryttysin niitä. Nämä osuivat lähimmäs sitä (ehkä vähän hataraa) ajatusta mikä mulla oli lähtötilanteessa. Ja sovitaan muuten, että korvisten kokoero on optinen illuusio ;)

[pikaohje]

Leikkaa suurinpiirtein ympyrän muotoinen, ehkä hieman soikeahko pala nahkaa. Mulla ympyrän halkaisija oli noin 3,5cm. Rullaa halutulla tavalla. Kärki kannattaa yrittää saada mahdollisimman ohueksi, että se mahtuu hyvin tuohon nyörilukkoon/nauhanpää -kiinnikkeeseen. Sipaise vähän (nahka)liimaa kiinnittämään rullausta. Työnnä kärki nauhanpää -kiinnikkeeseen ja taivuta siivekkeet tiukasti kiinni. Avaa tarvittaessa hieman lenkkiä korvakorun päästä ja yhdistä osat. 

Yritin tänään muuten käydä intoa puhkuen ostamassa itselleni uuden macbookin. Mutta ei se kuulkaa ookkaan niin helppoa pienelle blogaajalle päättää, että mikä versio vastaisi parhaiten omia tarpeita. 13 tuumaista Macbook Airia tavoittelin, mutta sitten Applen sedät ja nuo lähipiirin miehet pisti mun pään pyörälle kaikilla muistin ja kovalevyn kokoon liittyvillä asioilla. Kauheen vaikeeta. Oikein vimpan päälle first world problems -tasoinen haaste! Mutta kyllä mä tästä vielä selviän!

-hanne

what, korviksia?

Mulla ei oo näitä näkynyt sitten yläasteen. Tai no, jossain kohtaa mulla oli meneillään pieni venytysprojekti holkkeja varten, mutta se jäi kesken. En ole ollut siis korvakorutyttö. Paitsi että kesällä yhtäkkiä päätin, että semmonenhan musta tulee. Kai se on tää ikä mikä sen tekee, pitää kokeilla vähän rajojaan ja ettiä itteensä. Kyllähän te tiedätte. 

Tilasin samalta istumalta itelleni jo aiemmin ihailemani Nousevan myrskyn kauniit Musta lintu -korvakorut. Hieman myöhemmin, matkalla Ilosaarirockiin, tajusin yhtäkkiä tarvitsevani ehdottomasti ja välttämättä toisetkin korvikset. Lomalaisen lahosta päästä ei kuitenkaan noussut idean ideaa kuuden tunnin ajomatkan aikana, joten tein siinä matkalla niin törkeät kopiot Modernin mummolan valtaisan ihanista Jonglööri -korvakoruista, että aivan hävettää. Yritän saada aikaiseksi tilattua Karnevaalikaupasta ne aidot ja alkuperäisetkin. Sittemmin on korviskokoelmani karttunut edelleen.

Noh, mut koko jutun pointti on se, että nyt mä voin tehdä myös koruja. Jee sille! Nahka oli helppo materiaali näin alkuun. Mm. Madam B.C. on useampaankin otteeseen tehnyt monenmoisia koruhienouksia nahkasta, ja oon monesti miettinyt että pitäis itekki kokeilla. Mutta kun en oo ennemmin ollut korvakorutyttö (enkä muukaan korutyttö). Mut nyt oon. Jee silleki! 

Mitään kovin erikoisia koruaskarteluvälineitä en oo vielä haalinut käsiini. Joksun Leathermaneista on kuitenkin moneen! Tää eka setti on syntynyt tv:n ääressä, yritys-erehdys -menetelmää käyttäen. Ei nyt mitenkään erityisen nokkelia ratkaisuja tai luovuuden multihuipentumia, mutta käytöön ovat päässeet kaikki. Eipä näissä kummempia ohjeita ole. Leikkaa (tarvittaessa liimaa) ja liitä. Helppoa ja hauskaa. Tässä tarvikekuvat ensimmäiseen pariin (mun suosikkiversioihin). Huomenna ja ylihuomenna noi kaks muuta, nyt pitää taas jatkaa ton telkkarin parissa. 

Tärkeitä juttuja, you know. 

[pikaohje]

Leikkaa kaksi nahkasuikaletta, nuo ovat noin 11,5cm ja 9,5cm pitkiä. Aseta ne päällekäin nyörilukkoon/nauhanpää -kiinnikkeeseen ja taivuta reunasiivekkeet tiukasti kiinni. Avaa lenkit, yhdistele osat ja purista taas kiinni.

-hanne

rättihommia

...taas, mutta tällä kertaa meille omaksi. Joskus tammikuussa tehty bambuinen tähtirätti alkoi jo kovin kyllästyttää, joskin uskomatonta kyllä, se on ahkerasta käytöstä huolimatta säilyttänyt kiitettävällä tavalla värinsä, muotonsa ja hajuttomuutensa. Kysyin tuolta perheen toiselta ihmiseltä mielipidettä uuden rättin väri- ja kuviointimaailmaan. Toiveena oli rätti, jossa olisi  yksi kolmasosa mustaa ja loput harmaata, eikä mitään muuta. Siis varsinainen väriläiskä keittiöön! 

Rätti syntyi kahdessa illassa, joskin näiden kahden illan välillä oli melkein kaksi kuukautta. Hups. Siinä se kuitenkin nyt on. Tehtynä jälleen hyväksi rättilangaksi todetusta Blend Bamboo langasta, rehdisti pylväitä virkkaamalla. Rätti on tällä kertaa abouttiarallaa 26 cm leveä ja 19 cm korkea. Yhdessä rivissä on 50 pylvästä, reunojen ympäri virkkasin kiinteitä silmukoita kerroksen siistimään reunoja ja tuomaan ryhtiä.

Mulla on meneillään muuten tärkeä testi. Yritän selvittää kuinka pienessä ajassa ihminen pystyy katsomaan televisiosarjan 8 ensimmäistä tuotantokauta niin, että käy kuitenkin samalla töissä, ruokkii kissat ja kirjoittaa vähän blogia. Voin kertoa, että kohtuullisen nopeasti, ainakin tähän asti! Katotaan kestääkö kisakunto loppuun asti. Mut sitten kenenkään muun ei tarvitse enää testata tätä! Onneksi telkkaria katsellessa voi yhtäaikaa testata kaikkee muutakin, kuten vaikka uusia lankoja ja korvisten tekoa. 

Palataan siis pian tulosten kera!

-hanne

Suomi!

Kun esittelin tämän Jokelle, sen ensimmäinen kommentti taisi olla "no huh". No ehkä tämä on hieman yliamupuva, myönnän. Mutta jos on lähdössä vuodeksi ulkomaille elämään ja yrittämään, niin silloin kaikki yltiöisänmaallisetkin jutut on ehdottoman kivoja, melkein tyylikkäitäkin. Eikös? Ja minähän siis pysyttelen tiukasti suomessa, vekkipussukka lähti lahjaksi kaverille, sisällään Sisua, xylitolia, Fazerin sinistä sun muuta tuiki tarpeellista maailman matkaajalle.

Pussukka on tehty mukaillen Hipun erinomaista ohjetta vekkipussukan tekoon. Tämä sinivalkoinen versio on noin 25 cm leveä tuosta pussikohdasta, vetoketju on taas 18 cm mittainen. Vuorikangas on suomenlipun sinistä Venezia-vuorikangasta, ja kaikki kankaat on vahvistettu tukevalla puuvillaliimakankaalla. 

Laitan pussukkaan nyt jälkeenpäin vielä sisälle kiinnitettävän rannehihnankin, sillä saajalla oli suunnitelmissa mennä kovaa tämä kädessään Australian yössä.

-hanne

betoniruukku

Tässäpä lisää taannoisen betonisekoilun tuloksia. Tämä betoniruukku on nyt siis tehty siitä HIENObetonista, ja muotti (lasten muoviämpäri) on voideltu öljyn sijaan vaselinille. Pinnasta tuli huomattavasti vähemmän huokoinen, kuin öljyllä liukastetulla muotilla tehdyn betonin pinnasta. Ai että! Ruukku hakee meillä vielä paikkaansa, mutta pidän siitä jo nyt kovasti. 

Nuo tummentumat ruukun pinnassa tuli muuten ilmeisesti siitä, etten pessyt muottia ennen käyttöä erityisen hyvin mullasta. Hups.

Mä oon nyt kyllä ihan betonihurahtanut, kokeilkaa ilmeessä! Nää betonihommat on selvästi sellaisia to be continued -juttuja!

Eli älkää missään nimessä kokeilko, jos on muutenkin liian vähän aikaa. Ja tilaa :)

-hanne

kesäkassi, koska vielä on kesä!

Ehkä aavistus epätoivoa tuossa otsikossa? Esim. siksi koska mulla alkaa maanantaina työt? En myönnä! Tämä kassi syntyi jo loman alussa, mutta nahan löytäminen kahvoihin tuotti ongelmia, ja niinpä kassi jäi odottamaan valmistumistaan. Ja näköjään loman loppumista.

Valmis kassi on kuitenkin söpö ja silleen kätevä, että kun materiaalina oli melko paksu matonkude, painaa kassi tyhjänäkin tuollaisen 800 grammaa. Mutta pidän siitä silti. Ja jos kahvat toteuttaisikin hieman yksinkertaisemmin, vaikka vain virkkaamalla, tekisi tämän kassin helposti parissa tunnissakin.

Ja koska nyt ON vielä kesä, ollaan tässä kuvassa muuten lähdössä kohti Hämeenlinnan kesäteatteria, Sakepearen kootut theokset -esitystä, ja lähes hysteerisiä naurukohtauksia. Olipas mukava kesälomanpäätösreissu! Menkää tekin!

Virkattu kesäkassi

Materiaalit

• matonkudetta 700-800g. Huom. mun käyttämä kude oli melko paksua, joten samalla ohjeella esim. Lilli ontelokudetta käyttämällä kassi jää pienemmäksi
• virkkuukoukku nro 9 (tai riippuen kuteen paksuudesta)
• nahkaa olkaimiin, mun olkaimiin tarvittiin kaksi 10 cm x 86 cm kokoista palaa, sekä pienet suikaleet viimeistelyyn
• ompelukone, nuppineuloja
• nahkarei'ittäjä
• neula ja tukevaa lankaa 
• nahkaliimaa

Ohje

Laukku virkatataan pohjasta aloittaen. Virkkaa 16 ketjusilmukkaa.

1 krs: Virkkaa 3 ks toiseen silmukkaan koukusta laskettuna [kuva 1]. Ettei tähän syntyisi reikää, virkkaa ensin 2 silmukkaa kahden langan ali ja sitten vielä 1 silmukka yhden langan ali. Virkkaa 13 kiinteää silmukkaa (koukkaa silmukka yhden langan ali). Virkkaa toisessa päädyssä aloitussilmukkaan taas 3 ks [kuva 2]. Virkkaa aloitusketjun toiseen reunaan taas pitkin 13 ks (koukkaa taas silmukka vain yhden langan ali). Ensimmäinen kierros virkataan siis aloitusketjun ympärille.

2. krs: Virkkaa 3 silmukan ajan (päätykohta) aina 2 ks yhteen silmukkaan. Virkkaa 13 ks (koukkaa nyt aina kahden langan ali) [kuva 3]. Virkkaa taas päätyyn 3 silmukan ajan aina 2 ks yhteen silmukkaan. Virkkaa 13 ks.

3. krs: Virkkaa päätykohtaan [kuva 4] 2 ks yhteen silmukkaan, 1 ks yhteen silmukkaan, 2 ks yhteen silmukkaan, 1 ks, 2 ks yhteen silmukkaan, 1 ks. Virkkaa 13 ks. Virkkaa päädyssä taas kuten kierroksen alussa: 2 ks yhteen silmukkaan, 1 ks yhteen silmukkaan, 2 ks yhteen silmukkaan, 1 ks, 2 ks yhteen silmukkaan, 1 ks. Virkkaa 13 ks. 

4. krs: Virkkaa (päätykohta) 1 ks, 1 ks, 2 ks yhteen silmukkaan, 1 ks, 1 ks, 2 ks yhteen silmukkaan, 1 ks, 1 ks, 2 ks yhteen silmukkaan. 13 ks, ja taas pääty kuten edellä: 1 ks, 1 ks, 2 ks yhteen silmukkaan, 1 ks, 1 ks, 2 ks yhteen silmukkaan, 1 ks, 1 ks, 2 ks yhteen silmukkaan. Nyt silmukoita pitäisi olla yhteensä 50.

5. krs: Virkkaa (päätykohta) 3 ks, 2 ks yhteen silmukkaan, 3 ks, 2 ks yhteen silmukkaan, 3 ks, 2 ks yhteen silmukkaan, 13 ks. Virkkaa toinen pääty samoin: 3 ks, 2 ks yhteen silmukkaan, 3 ks, 2 ks yhteen silmukkaan, 3 ks, 2 ks yhteen silmukkaan. Ja vielä sivun 13 ks. Nyt silmukoita on yhteensä 56.

6. - 16. krs: Virkkaa kassia rinkinä, aina 1 ks yhteen silmukkaan, ilman lisäyksiä. Reunat kääntyvät näiden kierrosten aikana ylöspäin ja kassi saa muotonsa.

17. krs: kavenna tällä kierroksella yhteensä 4 kertaa, jättämällä kavennuskohdassa 1 silmukka väliin. Jaa kavennukset tasaisesti siten, että kavenna molemmilla pitkillä sivuilla 2 silmukkaa. Omat kavennukseni tein pian päädyn "mutkan" jälkeen, ja toinen kavennuksen taas juuri ennen toista päätyä.

18. - 19. krs: Virkkaa kassia taas rinkinä, aina 1 ks yhteen silmukkaan, ilman lisäyksiä tai kavennuksia.

20. krs: Kavenna tällä kierroksella vielä yhteensä 2 silmukkaa jättämällä kassin molemmilla pitkillä sivuilla noin puolessa välissä 1 silmukka väliin. Muuten virkkaa aina 1 ks yhteen silmukkaan.

21. krs: Mulla oli tässä kohdin jo hämärtynyt kierroksen tarkka alku ja loppukohta. Näin ollen litistin kassi kaksinkerroin, ja arvioin sopivat kohdat kahvojen reijille. Silmukkamäärällisesti mun kassin kahvan aukot tehtiin näin: virkkaa päätyosuutta 11 ks. Tee sitten aukko virkkaamalla 2 kjs, jätä 2 ks väliin. Virkkaa 10 ks kahvojen väliin. Toinen aukko: virkkaa 2 kjs, jätä 2 ks väliin). Virkkaa toinen pääty taas 11 ks. Virkkaa kolmas aukko: 2 kjs, jätä 2 ks väliin. 10 ks taas kahvojen väliin ja neljäs aukko: 2 kjs, jätä 2 ks väliin. Aukkojen pitäisi olla nyt molemmilla puolilla, samoilla kohdilla.

22. - 23. krs: Virkkaa kassia taas rinkinä eteenpäin, aina 1 ks yhteen silmukkaan, ilman lisäyksiä tai kavennuksia. Päättele lanka hyvin.

Kahvat:

Mä halusin nahkaiset kahvat, vaikka niiden tekemisessä oli hieman kovempi homma. Nahan sain kierrätyskeskuksesta ostetusta, hieman kulahtaneen nahkatakin selkäkappaleista.

Leikkaa noin 86 cm x 10 cm kokoiset suikaleet (tai sen mittaiset kun kassiin haluat) ja taita ne kolmin kerroin pituussuunnassa. Kiinnitä nuppineuloilla sauman kohdasta, sillä nuppineulat jättävät nahkaan jäljen. Vaihda ompelukoneeseen paksu ompeluneula ja säädä tikkitiheys riittävän pitkäksi nahkaa ajatellen. Mulla taisi olla joku lähemmäs 4. Ompele kahvojen molemmat reunat, sekä päädyt. Mikäli nahka on kierrätysnahkaa, ja siinä on paksuja saumakohtia, kävelytä neula varovasti näistä kohdin läpi, ettei neula vioitu.

Pujota sitten kahvat kassin reikiin ja arvoi sopivat kohdat, mistä pistellä nahkasuikale kiinni. Pistelyn voi tehdä vain terävällä neulallakin, mutta homma käy huomattavasti helpommin, kun teet reiät valmiiksi. Mulla oli käytössä pienin rei'ittäjäkoko. Pujoja hihnat takaisin paikoilleen.

Pujottele neulalla kestävää lankaa rei'istä yli ja ali läpi, ja kiristä lanka niin että nahkahihnan pää rypyttyy.

Pidä lanka kireänä (että rypyt säilyvät), ja pujota lanka kahvan toisiin reikiin. Pujottele jälleen rei'istä yli ali ja kiristä niin että kahva rypyttyy tältäkin puolelta.

Pistele sitten vielä useaan kertaan lanka kahvan sekä kahvan hännänpään läpi niin, että kahvan pää kiinnittyy tukevasti kiinni.

Kun kahva on saatu paikolleen ja ryppyyn, viimeistellään vielä äsken tehty saumakohta piiloon. Leikkaa nahasta noin 1 cm leveä suikale, joka on niin pitkä, että se yltää kahvan ympäri kahteen kertaan. Levitä suikaleelle kangasliimaa, ja liimaa se paikalleen niin, että se peittää kokonaan sauman ja kahvan hännänpään kokonaan. Kiristä suikale hyvin niin, että kahva pysyy hyvin rypytettynä.

Kun liima on kuivunut, heitä kassi olalle ja nauti kesästä vielä niin kauan aikaa kuin ehdit!

 

-hanne