KEHTO

Kiitos ystävät onnitteluista! Mä vähän ajattelinkin, että ehkä jokunen teistä on jo vähän veikkaillutkin syytä blogin hijaisuudelle :)

Minä sekä mun kaksi veljeä ollaan nukuttu aikoinamme ekat kolmisen kuukautta kehdossa, jonka on tehnyt äidin veli, mun kummisetä, noin 35 vuotta sitten. Äiti antoi silloin hieman mittoja kehtoa varten, sillä perinteiset kehdot on kovin kapeita. Tämä onkin kooltaan varsin tilava, hieman äitiyspakkauksen laatikkoa pienempi. Mä oon aina ajatellut, että nukuttaisin myös itse mielläni lastani kehdossa aluksi. Niinpä kun meidän pieni ilmoitti tulostaan, kaivettiin me Joken kanssa vanha kehto esiin varastosta. Se oli (meidän makuun) hieman koristeellisempi kuin muistin, mutta eipä siinä mitään, kun kerta saatiin lupa sekä äidiltä että tekijältä vähän päivittää sitä meitä varten. Eikun töihin! 

Niin joo. Kuvissa näkyy aina Jokke työn touhussa, mutta ihan oikeesti mäkin tein osani!

Kehdon päätyjen kanssa pohdittiin pitkään, mitä tehtäisiin. Molemmat pois, vai vaan toinen? Jätetäänkö toinen pää hieman korkeammaksi? Vedetäänkö suora linja, vai vähän kaareva? Päädyttiin lopulta symmetrisiin, kaareviin päätyihin, ja mä oon kyllä tyytyväinen! Jokke joutui hieman säätämään, että sai kaariin oikeat suhteet. Mun vaatimaton mielipide kuitenkin on, että lopputulos on täydellinen. Sit vaan hiottiin ja hiottiin, käsin ja koneella (mä hioin kans!)

Maalaus oli kyllä kokonaan Joken homma. Me haluttiin kehdosta vaalea, muttei aivan valkoista. Valittiinkin hyvin vaalea harmaa, joka kyllä loppujen lopuksi olisi voinut olla ehkä kuitenkin asteen verran tummempi. Höhlä. Jätettiinkin harkintaan uudelleen maalaaminen, mutta luulenpa että tässä me kuitenkin pysytään.



Äitikin innostui kaivelemaan kaapeistaan vielä tallessa olevia vanhoja lakanoita, joista osa lienee isän pikkusiskonkin aikaisia. Kissapussilakana pääsee ainakin meille käytöön, sen alla myös mä oon nukkunut silloin...no, aika kauan sitten :)

Onko teillä nukuttu kehdossa, nyt tai silloin aikoinaan?

-hanne

HEI TAAS!

Toivottavasti teitä vielä sieltä ruudun takaa löytyy!

Aloittaiskohan sitä pahoitteluilla vai selittelyillä? 

Viimeinen postaus näyttäisi olevan kahden kuukauden takaa! Huh! Siinä kohtaa kun hyvältä ystävältäni oltiin kysytty että "onko sillä Eilen Tein -blogaajalla kaikki kunnossa, kun blogi on hiljentynyt?" tuli viimeistään aika huono omatunto. Vannon, että jos olisin tiennyt että tämä tauko venyy näin kovasti, olisin ihan suosiolla ilmoittanut blogilomasta. Mutta kun oon joka viikko ajatellut, että en mä nyt mitään taukoa pidä, teen ihan kohta postauksen...Juuh, mun ihan kohtat on toisinaan aika pitkiä. Jokkehan olisi tietty tämän voinut etukäteen kertoakin, koska ainakin kotihommien kanssa mä usein "ihan kohta vien ruokalautasen sohvalta tiskipöydälle" ja "ihan kohta viikkaan nää vaatteet tästä kaappiin". Hih.

Taukoiluni takana on kaikenmoista (joista lisää myöhemmin), mutta yhtenä isoinpana asiana se, että mä en oo oikeasti tehnyt yhden yhtä käsityötä! En neulonut, en virkannut, en ommellut, en mitään! Ihan outoa! No, paitsi nyt kuluneen viikon aikana taas vihdoin ja viimein. Nyt on myös vihdoin pari betonimuottia jo jemmassa, neuletyö kohta valmis ja seuraava saippuaresepti valittuna. Että vähitellen, vähitellen! Täytyy myöntää, että jonkin verran iski näköjään käsityöuupumus, kun sai kesäkuun alussa puristettua työllä ja tuskalla viimeiset koulutyöt palautukseen. Kaippa se sitten on tässä käsityöttömyyden takanakin. Mutta tästä se taas lähtee, kesätöitäkin on enää kaksi viikkoa ennen lomaa. Jee sille!

Mä ajattelin, että mun paluupostaukseksi sopii toinen todellinen "ihan kohta" projekti. 

Kaksi vuotta sitten(!!), kesällä 2012 oltiin ystävien maatilalla vierailulla. Sain silloin samaiselta vierailulta mukaan vanhasta navetasta pelastetun ruosteisen lämpölampun. Lampun antanut on ollut blogin innokas lukija, ja antoi lampun ajatuksella että keksisitkö tästä tehdä jotain. No, uskomattoman oivaltava suunnittelmani oli tehdä tästä lampusta lamppu! Ha! Mitä luovuutta! Mutta kun kerta aihio on niin valtaisan hieno ja meillä keittiön katossa lampun menevä kolo, niin mikä jottei! 

Niin ja rehellisyyden nimissä sanottakoon, että Jokke on vastuussa aika monesta työvaiheesta tässä projektissa.

Alkutilanne oli aika vääntynyt ja ruosteinen. Ensimmäisen kerran tämä projekti liikahti eteenpäin silloin kesällä 2012 heti pian lampun saamisen jälkeen. Silloin harjailin lampun kehikon teräsharjalla läpi ja sainkin irti melko suuren osan näppeihin tuntuvasta ruosteesta.

Ruosteen perusteellisempaa poistoa miettiessäni kuin tilauksesta Susanna pisti ilmoille postauksen omasta ruosteenpoistokokeilusta. Siinäpä ratkaisu! Hain apteekista sitruunahappoa, ämpäriin muutama litra lämmintä vettä, 200g sitruunahappoa (Susannan ohjeen mukaan oikea suhde olisi 100g/1 litra) ja seos seisomaan yön yli. Enpä tietenkään ollut tajunnut ottaa kuvaa lopputuloksesta, mutta ylläolevassa kuvassa näkyy jo varsin hyvin irti ravisseen ruosteen määrä! Ja toden totta, seuraavana päivänä huuhtelin ämpäristä lähes ruosteettoman kehikon! Pinta oli toki epätasainen, Jokke sitä myöhemmin vielä hieman hioi tasaisemmaksi.

Sitten lamppu unohtuikin pitkäksi aikaa. Olikohan se alkuvuonna 2013, kun Jokke lopulta harjasi ja hioi lampun kuvunkin siistiksi pahimmasta ruosteesta. Pinta pyyhittiin vielä tinnerillä pinnan puhdistamiseksi. Sitten kuvun sisäpuoli sai pintaansa valkoisen maalin. Sitten, arvatkaa mitä, projetki unohtui taas VUODEKSI!

Helmikuussa 2014 me lopulta todettiin, että nyt me todella nyt tarvitaan se keittiön lamppu. Jokke tarttui työhön, ja maalaili lampun kehikon sekä kuvun ulkopuolen ensin kauttaaltaan pariin kertaan valkoisella pohjamaalilla ja lopuksi vielä parin kerroksen verran kiiltävällä mustalla. 

Ja juu...taisi siinä mennä vielä pari kuukautta, että jostain kaapinperältä saatiin kaivettua esiin punainen kangasjohto ja polttimo, ja värkättiin lamppu vihdoin ja viimein sinne keittiön kattoon. Joskus sitä hiljaa hyvä tulee, mutta ehkä tämä lamppu olisi aivan yhtä kiva nopeamminkin tehtynä!

Mutta nyt on meikä takaisin ruudun takana ja keittiössä uusi hieno kattovalo! 

Ja tällä kertaa palaan takaisin linjoille oikeasti PIAN! ;)

-hanne

JOULUKALENTERI

Mulla oli suunnitelma semmosesta tee-se-itse -kalenteristä mutta vahingossa söin kalenteriin tarkoitetut karkit. Hupsista vain. Siispä päädyin pikaiseen joulukanterin tuunausoperaatioon. Lopputulos on vähä erikoinen, mutta eiköhän tälläkin (ja äidin lähettämällä ihanalla glitterikalenterilla <3) saada kuitenkin ihan onnistunut lähtölaskenta jouluun.

Näin se syntyi

Ostin ihan perus joulukalenterin, sisällöltään herkullisen mutta ulkokuoreltaan...no, aika värikkään. Valitsin varmuudeksi kalenterin, jossa karkit olisivat luukuissaan vielä pussin tai paperin sisällä. Tukeva pahvirakenne ei ollut myöskään haitaksi.

Pohjamaalasin kalenterin ensin valkoisella askartelumaalilla ja sitten kertaalleen liitutaulumaalilla. Kalenterin värikkyys peittyi hyvin, mutta luukkujen reunojen urat jäivät kuitenkin vielä sopivasti näkyviin.

Valmiiseen kalenteriin olisi tietenkin voinut piirrellä mitä vaan. Mutta mäpäs en piirtänyt mitään muuta kuin vain liidulla luukkujen reunat ja numerot. Miten kekseliästä! Tämän vuoksi kalenteri onkin ehkä hieman erikoinen. Kaksinkertainen maalausoperaatio ja tässä on lopputulos! Mutta less is more, eikös? Kokeilin muuten varmuuden vuoksi vielä miten kalenteri kestää jos liidun pyyhkii pois kostealla sienellä. Onnistui oikein hyvin! 

Näin jälkeenpäin tuli mieleen että olispas tullut ihan superhieno kalenteri, jos olisi vain maalannut pari kertaa kalenterin sillä valkoisella askartelumaalilla, ja lahjonut sitten vaikka jonkun pikkuihmisen maalailemaan valkoiseen pohjaan oman jouluisen taideteoksen!

Nyt on sitten kalenteri korkattu! Jee!

Ja jos joltakin vielä uupuu kalenteri, eikä maalausurakka kiehdo, niin Sort of Pink -blogi oli kerännyt hauskan postauksen tulostettavista joulukoristeista. Sieltä löytyy myös linkki muutamaan tulostettavaan joulukalenteriin.

-hanne

meidän DIY häät [9/10: opastekyltit]

 kuvat: Ne-Na, Likainen parketti

DIY opastekyltit

Miksi/mihin:
Matka kirkolta hääpaikalle on vain noin 1km ja vieraista ehkäpä 85% oli käynyt meillä aikaisemmin vähintään kerran. Monet paljon useamminkin. Eli tavallaan opasteita ei olisi ehkä tarvinnut lainkaan...Mutta kun morsian halusi :) 

Matkan lyhkäisyyden ja tutuuden vuoksi me ei koettu kuitenkaan tarpeelliseksi kirjoitella kyltteihin H <3 J juttuja. Kolmesta kyltistä ensimmäisessä luki "tännepäin", seuraavassa "tuonne" ja viimeisessä "täällä". Ja tuon viimeisen "täällä" kyltin päällä luki siis myös "häät", jos jollekin oli asia oli jäänyt vielä epäselväksi. Juhlapaikan pihalla seisoi sitten isompi tienviitta vähän suuntaa antamaan. Ja kyllä, meillä oli myös puskapissipaikka. Se oli hieno, isä rakensi sinne oikein kulkureitit, aidat ja kaikki.

Materiaalit/määrä:

• Vanhaa lautaa
• Maalia

Miten:
Nämä syntyi melko helposti, kun sattui rakentamaan häitä keskellä lakeuden latomaisemia ja entisellä lypsykarjatilalla. Me käytiinkin repäisemässä parit lahot laudat irti purkua odottavan ladon seinästä. Isä kaivoi vielä esiin vanhan heinäseipään (tuo ison kyltinrykelmän paaluksi) sekä kolme vanhan aitapaalua opastekylttejä varten.

Kyltit olivat itsessään jo ihan sievät, mutta me koristeltiin paria niistä vielä kukkalasipullolla. Myös kynttilälyhdyt olisivat varmasti toimineet jos olisi ollut hämärämpää. Kaaso maalasin kyltteihin tekstit, maalina käytettiin jotain vaan varastosta löytynyttä, valkoista huonekalumaalia.

-hanne

meidän DIY häät [4/10: ikkunankehys -liitutaulu]

kuvat: Ne-Na, Likainen parketti

DIY liitutaulut vanhoista ikkunankehyksistä

Miksi/mihin: 

Häissä tarvitsee, tai ainakin me tarvittiin useampiakin ilmoitustaulu -tyyppisiä juttuja infoa varten. Me ratkaistiin kaikki nämä liitutauluilla. Niistä tuli varsin kivat ja hyvin meidän häiden henkiset. Mä vähän mietin että mihin me ne tungetaan häiden jälkeen, varsinkin tuon jättkikokoisen...Mutta yllättäen meidän pitopalvelu pitikin niistä niin paljon, että osti kaikki jotka vaan suostuimme myymään. Näppärää.

Määrä/materiaalit:

Meillä oli yksi istumajärjestystä varten, yksi ohjema -taulu ja yksi "baarin" puolelle.

• Vanhoja ikkunankehyksiä. Näitä löytyy esim. kierrätyskeskuksista.
• Liitutaulumaalia
• (tekotavasta riippuen) kovalevyä, pohjamaalia

kuva: Ne-Na, Likainen parketti

Miten: 

Nämä ovat siis Joken tekemiä. Jokke teki näitä kahdella tavalla:

Tapa 1: Tämä on se yksinkertaisempi tapa. Pese lasi hyvin. Peitä maalarinteipillä tarkasti kehyksen reunat ja pohjamaalaa lasiosuus. Jokke muisteli että olisi käyttänyt ihan vaan spray -pohjamaalia. Maalaa sitten lasiosuus liitutaulumaalilla parin kerroksen verran. Maalipinnasta tuli hyvä ja kestävän oloinen, vaikka alkuun epäiltiin ettei maali tarttuisi kunnolla lasiin. Tämän tekotavan huonoksi puoleksi mainittakoon, että jos tällaisen liitutaulun tiputtaa lattialle, se menee rikki. Myös pari päivää ennen häitä.

Tapa 2: Suosittelemme yhteistuumin tätä tapaa, vaikka se on vähän työläämpi ja ehkä kalliimpi. Irrota kehysten takaa alaolevassa kuvassa näkyvä kapea lista (siis tuo metalliosion ja lasin välissä kulkeva lista), joka pitää ikkunaa paikoillaan. Irrota siten ikkunalevy. Piirrä lasia mallina käyttäen kovalelylle lasin ääriviivat. Maalaa ko. alue liitutaulumaalilla 2 kertaa. Kovalevyä ei ole tarpeen pohjamaalata, ellei sitten välttämättä halua. Sahaile maalattu osio oikeaan kokoonsa ja aseta kehyksiin. Jokke hoiti kiinnityksen ihan vaan niittipyssyllä, mutta tietenkin ikkunalistatkin voi asetella takaisin paikoilleen jos ne on saanut ehjänä irti. Tämä tekotapa kestää muutaman kolhaisun ja pudottamisenkin.

-hanne

pääsiäismunien maalausta!

Mä halusin maalata pääsiäismunia. Eipä oo tullu tehtyä tätä hommaa sitten villien nuoruusvuosien. Jokke teki mulle ehdotelman, millaisia munia voisin esimerkiksi maalata. Ne on tuossa yllä. No, en osannut. Oikeesti en edes yrittänyt. Ei mulla ollut sopivia maalejakaan. Eikä varsinkaan sopivaa taitoa.

Sitten kuvittelin olleeni nokkela ja keksineeni hauskan idean maalata pääsiäismunia liitutaulumaalilla! Nopea googlaus paljasti kuitenkin taas, että joka ikinen asia on jo ainakin kertaalleen keksitty. Ei sitte. Maalasin niitä kuitenkin. Mä oon aina ollut onneton munien koristelija, varmaankin, koska oon ylipäänsä onneton piirtäjä. Liitutaulumaalimunien kanssa voi ottaa sitten aina uusiksi ja uusiksi. Toisena ei-niin-taitavan-munien-maalaajan koristelukikkana käytin teippejä/tarroja. Tässä taas vaihe vaiheelta mun koko munaprojekti.

Pääsiäismunan tyhjääminen/puhaltaminen

Pääsiäismunien tyhjäämisessä, tai erityisesti reikien tekemisessä, on montaa eri koulukuntaa. Mä kokeilin muutamaakin mentelmää, alla kaksi mun suosikkia. HUOM. muna kannattaa hygieniasyistä pestä hyvin ennen reikien tekoa ja puhaltamista.

Perusideahan on tietenkin tehdä kananmunan yläpäähän pieni, parin millin reikä, ja kananmunan alapäähän taas hieman isompi, halkaisijaltaan noin 3-4mm, reikä. Isommasta reiästä kannattaa aluksi hieman tökkiä munan sisälle esim. sukkapuikolla niin että keltuainen rikkoutuu. Sitten kananmuna tyhjennetään puhaltamalla napakasti pienempään reikään. Tässä voi käyttää myös pilliä. Kun sisusta on puhallettu pois, kannattaa muna pestä hyvin: Valuta munan sisälle vettä isommasta reiästä, ravista hyvin ja puhalla vesi pois. Toista, kunnes vesi on täysin kirkasta. Näin muna ei ala haisemaan.

Reikien tekotapa 1.  
Tee alkuun pieni reikä nuppineulalla, ja suurenna sitten vähitellen reikää pyörittämällä reiässä varovasti ja ikäänkuin poramaisesti terävää veistä, kunnes reikä on halutun kokoinen.

 

Reikien teko, tapa 2. 
Tee nuppineulalla rykelmä pieniä reikiä ympyrän muotoon, työnnä sitten nuppineula varovasti yhden reiän kautta keskelle jääneen kohdan alle ja napsauta varovasti keskikohta irti.

Teipillä koristeleminen:

Jos haluaa että valmiissa munassa näkyvät kuviot ovat muun värisiä kuin valkoisia, pohjamaalaa muna. Liimaile sitten haluamiasi tarroja munaan. Tähti -munassa käytin ehkä hieman jouluisia ääriviivatarroja, jotka liimailin pohjamaalatun munan pintaan siten kun nyt niitä siihen halusin. Sitten maalasin koko munan keltaiseksi.

Kolmio -munassa leikkasin taas ihan vaan vapaalla kädellä teipistä haluamani muotoisia kolmioita. Asettelin ensin kaikki kolmiot pohjamaalattuun munaan oikeille paikoille (että hahmotin oikeat kohdat/etäisyydet). Sitten nypin varovasti joka toisen kolmion pois, maalasin kohdan keltaisella ja maalin kuivuttua liimasin kolmiot takaisin paikalleen. Sitten maalasin koko munan uudelleen mustalla.

Kun päälimmäinen maalikerros oli kuivunut kunnolla, irrotin varovasti tarrat pois, nuppineulalla avittaen.



Pääsiäismunan maalaaminen:

Multa se onnistui siisteimmin työntämällä pääsiäismunan sisälle just niin paksu sukkapuikko, että sen kärki tuli juuri ja juuri näkyviin munan yläpään pienemmästä reiästä. Näin munan sai "kiilattua" paikalleen ja maalaaminen onnistui kerralla, sormia sotkematta.

Ja valmis setti:

-hanne

Joken (spray)maalauskoulussa

Jokke on aikaisemmalta ammatiltaan erikoismaalari. Kaikilla olis hyvä olla joku tuollainen käytännönläheinen koulutus pohjalla, vaikka oliskin sitten päätynyt tekeen ihan muuta. Just vaikka maalari tai kokki tai parturikampaaja tai vaikka automekaanikko. Se vaan on näppärää sitten pidemmän päälle, tälleen niinku oikeassa elämässä. Harmittaa, että ittellä ei oo.

No niin, asiaan. Mä löysin erinomaiselta Lapuan helluntaiseurakunna kirpparilta kesällä jonkinlaisen modernisointiyrityksen läpikäyneen pallolampun, hintaan 2e. Oli pakko se sieltä ostaa pois, se oli niin outo. Mä oon kaipaillut yölamppua ja tästäpä päätin sen nyt räpeltää. Väri oli vaan huono. Jalka pois ja pienellä väännöllä Jokke sai purettua tuon polttimo-osion tuolta myös irti.

VINKKEJÄ SPRAYMAALAUKSEEN

• Älä koskaan milloinkaan maalaa sisällä. Siis asunnossa sisällä. Spraymaalaus vaatii ensinäkin hyvin ilmastoidun tilan; sen hengittely ei ole terveellistä ja aiheuttaa vähintäänkin päänsäryn. Toiseksi, spraymaali leviää pölynä ilmaan ja aikansa leijailtuaan se laskeutuu alas, värjäten laskeutumispaikkansa.

• Jos kuitenkin pikkuvaimo on päättänyt että "mä haluan tehdä sen lampun oikeesti nyt heti!", ja pihalla on miinus 20 astetta, eikä talossa ole verstasta/autotallia, niin kannattaa maalaus suorittaa kylppärin nurkassa. Vuoraa seinät ja lattiat sanomalehdillä ja vedä suihkuverho tiukasti kiinni. Käytä jonkinlaista hengitysnaamaria tms, muuten tuuperrut. Oikeasti. Revi sanomalehdet HETI maalaamisen jälkeen roskiin ja pyyhi rätin ja suihkun kanssa seinät, tasot ja lattiat joka paikasta. Pelkkä huuhtelu ei poista maalipölyä. Tuuleta kämppä. 

• SITTEN TÄRKEIN SÄÄNTÖ! Tämän takia monet (mm. allekirjoittanut) on töpeksinyt maalailunsa. Spraymaalikerrokset (mahdollinen pohjamaali SEKÄ varsinaisen värin maalikerrokset) tulee maalata JOKO noin 20 minuutin kuluessa TAI 7 päivän välein! Jos esim. maalaat tänään muutaman kerroksen ja parantelet sitä sitten ylihuomenna kun pinta on näennäisesti kuivunut, niin maalaus menee täydellisesti vi#&%ksi. Se lähtee lohkeilemaan ja kuplimaan. Eli jos haluat maalata valmiiksi samana iltana, niin odota kerrosten välillä kuivumista vain viitisen minsaa ja suihkuttele sitten heti uusi kerros.

• Spraymaali valuu helposti, ja sehän ei oo nättiä. Valumattoman, tasaisen maalipinnan saat, kun suihkuttaa riittävän kaukaa (25cm), lyhkäisin suihkaisuin ja suihkien maalia ristikkäisin suihkaisuin, vaihtaen aina hieman suihkutuskohtaa. 

MAALAUSVAIHEET:

1. Hio pinta hyvin. Hiomiseen kannattaa käyttää metallipinnoilla mustaa vesihiomapaperia, meillä oli käytössä karkeudeltaan P320 -paperia. Myös hiominen pölyää, tietenkin, joten sekin pitäisi tehdä ulkona. Mutta koska mä haluun ny! ja minus 20, niin mä hioin kädet, kupu ja paperi muovipussissa. Hio kunnes pinta on tasaisesti kaikkialta matta.
2. Pese hyvin kaikki hiomapöly pois. Kuivaa.
3. Teippaa maalarinteipillä aukot sun muut umpeen. 
4. Maalaus tulisi suorittaa noin +20 asteisessa tilassa, joten hakeudu sellaiseen. 
5. Älä koskaan paina suutinta ennen kuin olet ravistanut purkin hyvin, mieluiten suutinpuoli alaspäin.
6. Ravistele siis hyvin pari minuuttia pohjamaalipurkia ja suihkuttele se ristiin rastiin pinnalle, kunnes väri on tasainen. Pohjamaali ei ole pakollinen, mutta suositeltavaa, jos uusi väri on vaaleampaa kuin vanha. Pohjamaali tekee maalista myös pysyvämmän. 
7. Muista 20 min / 7 päivän sääntö!!! Ravista väripurkki hyvin ja suihkuttele sitä pari, kolme kerrosta tai kunnes pinta on sopivan tasainen.
8. Siisti paikat, tuuleta ja anna maalauksen kuivua.
9. Sitten vaan piuhat sun muut paikalleen (jos kyseessä on lamppu..). Jos pinnan tarvitsee kestää hyvin paljon kulutusta, voi päälle suihkuttaa vielä spraylakkaa. Ja tässäkin pitää muistaa 20min / 7 päivän sääntö!

-hanne

DIY Kranssi (nro 2.)

VIELÄ EHDIN ENNEN JOULUA! Tässä kranssi nro 2.
Pinjacolada esitteli tuossa taanoin blogissaan tekemiään ihanaisia "christmas things" koristeitaan, joiden innoittama syntyi ajatus tästä ei-ehkä-niin-jouluisesta puupallo-kranssista. Mietin että laitan tuohon ehkä vielä joulun kunniaksi vaikkapa valkoisen rusetin silkkinauhasta. Hauska ajatus tähän kranssiin voisi olla vaihtopallot: voisin maalata erivärisiä palloja ja vaihtaa niitä esim. turkoosien tilalle tilaisuuden mukaan - jouluksi punaisia, pääsiäiseksi keltaisia jne.

1. Osta puupalloja. Ota paljon rahaa, ne on kalliita. Isoimmat noista on halkaisijaltaan 6cm ja pienimmät 2cm.

2. Hommaa (tai osta) ohutta metalliputkea tai tosi paksua rautalankaa. Mä käytin HobbyPointista ostettua 3mm alumiinitankoa joka taipuu hyvin, mutta on riittävän jämäkkä että säilyttämään muotonsa puupallojen painosta huolimatta.

3. Taivuta vähän putkea ringiksi.

4. Pujottele pallot putkeen ja suunnittele vähän järjestystä ja maalailuja. Ota vaikka kuva valmiista suunnitelmasta niin maalailun jälkeen järjestäminen on helpompaa.

5. Maalaa pallot.
6. Jos kranssi tulee ulkokäyttöön, kannattaa pallot myös lakata. Mä käytin mattaa askartelulakkaa.

7. Pujota pallot takaisin haluttuun järjestykseen.  

8. Pujota putken päät ristiin parin pallon sisään. Valmis!

Huomenna on joulu! Ihanaa ihanaa ihanaa!

Rauhallista joulunaikaa kaikille, juokaa paljon glögiä ja syökää monta piparia!

-hanne

Pinnatuolille väriä

Me ollaan syksyn aikana laiteltu hiljalleen mun pikkuveljen uutta kämppää, käytännössä nollabudjetilla. Tämä meinaa tietty lkeaa, meidän ja muiden vanhoja huonekaluja, kirpputoria ja itse tekemistä. Ja lopputulos on vähintäänkin värikäs. Jokke sanoi just että Villen kämppä ei ole ehkä ihan hirveän miehekäs isoäidinneliö -tyynyinen. Noo...Ville ei ole valittanut, joten näillä mennään.

Sininen pinnatuoli saatiin isän tädiltä. Pinnatuolin hiominen ja maalaaminen vaatisi ehkä aavistuksen enemmän pikkutarkkuutta kuin mitä multa löytyy, eikä jälki ollutkaan ehkä samanlaista kuin vihreässä, Joken maalaamassa tuolissa. Mutta parhaani tein! Myös valkoinen pöytä on mun (aiemmin) maalaama, ja siihen verrattuna tuo sininen tuoli on jo ammattityötä! Suunnitelmissa olisi vielä yksi, ehkä valkoinen pinnatuoli.

-hanne