2014/12/23

JOULUPOLKKAKARKKEJA


 
Kovin vähälle on joulunlaitto jäänyt tänävuonna, mutta ei se haittaa, tulee se joulu ilmankin. Pari To Do -listalla roikkunutta joulujuttua ehdin kuitenkin kokeilemaan, ja onhan tässä vielä vuorokausi aikaa tehdä vaikka mitä, hahaa! 
 
Toinen koklaamani juttu oli No home without you -blogista bongaamani kastehelmikulhoilla kaunistetut joulukoristeet askartelumassasta (mun versiot Instagramissa). En taidakkaan olla olenkaan ainut joka näitä on tehnyt tänävuonna! Ja toinen kokeilu oli nämä polkkakarkit. Tämän idean olin tägännyt Pinterestiin varmaan vuosi sitten. Ensimmäinen kokeilu murennetuilla karkkikepeillä ei toiminut lainkaan (karkkimassa jäi liian ohueksi ja murtui), mutta varsinaisilla polkkakarkeilla homma toimi paremmin. Tämä on pikainen homma, jos haluaa vielä kuuseen tai pöydälle pari syötävää koristetta, siis ettei vaan jäisi sokerivajausta jouluna!!

 
Alkuperäinen ohje löytyy TÄÄLTÄ. Siinä on käytetty paljon kauniimpia ja tässä työssä paremmin toimivia polkkakarkkeja. Näillä ainoilla mun löytämillä karkeilla esim. tuo possu näyttää aivan pekonille! Naminami!

Joulupolkkakarkit syntyi simppelisti:
  1. Lämmitä uuni noin 175 asteeseen
  2. Voitele piparkakkumuotit ohuesti öljyllä vaikka ihan vaan sormella sivelemällä. Mulla oli käytössä rypsiöljyä.
  3. Asettele polkkakarkkeja muotteihin, mieluiten tiiviimmin keskelle, kuin muotin reunaa vasten. Reunaa vasten oleva karkkimassa alkaa nopeasti kiehumaan ja sekoittaa kiehuessaan värit. Polkkakarkkeja kannattaa olla mahd. monta; mitä paksumpi karkista tulee, sen paremmin se säilyy ehjänä irrotusvaiheessa.
  4. Laita uuniin noin 4-9 minuutiksi. Seuraa koko ajan karkkeja. Ne sulavat melko nopeasti kunhan pääsevät vauhtiin. Mitä vähemmän karkkimassa pääsee kiehumaan, sen selkeämpinä värit säilyvät.
  5. Anna karkkimassan jäähtyä pieni hetki ja tee sitten coctailtikulla karkkeihin reikä, jos haluat ripustaa karkit. Tikku kannattaa ensin öljytä.
  6. Anna karkkien jäähtyä kokonaan ja irrota ne sitten muoteista VAROVASTI, karkki murtuu varsin helposti tässä kohtaa! Venyttele varovasti muotin reunoja ja paina karkkia reunoistaan hieman alaspäin.



Mun murtunut sydän, snif!


Tuossa ylläoleva polkkakarkkimassa pääsi vähän kiehahtamaan, minkä vuoksi ulkonäkö ei aivan silmiä hivele. Karkin kiilto tulee öljystä, joten sitä kannattaa tosiaan sivellä maltillisesti. Muuten karkit jäävät aika tahmeiksi. 

Naapurin tekemä kaunis olkitähtihimmeli

  

 
Mutta nyt me keskitytään paketointiin ja jouluherkkujen syöntiin, palataan siis joulun jälkeen! 

KIITOS KULUNEESTA VUODESTA TE KAIKKI IHANAT LUKIJAT, BLOGISISARET JA YHTEISTYÖTAHOT! 
IHANAA JOULUA KAIKILLE <3 

Syökää, neulokaa ja nauttikaa!


-hanne ja jokke

2014/12/20

TOIMIKAS



Hellurei aivan liian pitkästä aikaa! 
Nyt on muutettu tavarat uuteen osoitteeseen (huh!), päivätyöt pulkkassa, äitiysloma aloitettu ja kouluhommatkin on tältä syksyltä aikalailla paketissa (toinen huh!). Minkähän takia muuten monet asioiden hoitamiseen viittaavat sanonnat on kauhean talviaiheisia? Homma pulkassa tai paketissa tai hanskassa? Miksei vaikka homma riippukeinussa tai kesämekossa? Kysynpä vaan.

Ja kouluhommista puheenollen, tässäpä mun tämän syksyn aivan suosikkilempparikurssin, kankaankudonnan, kurssityö. Mä oon kutonut viimeksi ala-asteella, mutta muistin kyllä että se on superkivaa. Muistin myös mihin tarvitaan luhaa, polkusia ja viriötä, mutta siinä kohtaa kun alettiin puhumaan niisinnästä ja sidonnasta, niin olin viimeistään aika pihalla. Kankaankudonnan termistö on kyllä jotain, mikä kuullostaa vähintäänkin pahemman luokan koulukiusaamiselta. Miettikää nyt miltä kuullostaa, jos sanon että oon nyt syksyllä koulussa niisinyt, sitonut, pistellyt pirtaan ja suunnitellut poljentaa.

Mutta lupaan etten kiusannut ketään muuta kuin itseäni, suunnittelemalla leveän toimikashuivin, jossa materiaalina on ohut alpakkalanka (DROPS alpaca mix). Oli nimittäin jonnin verran töitä tuon tekemisessä! Mutta sainpas itselleni aivan valtaisan ihanan, ison, pehmeän, lämpimän mutta kuitenkin ohuen kietoutumishuivin! Huivi on lähes 70 cm leveä ja melkein 2 metriä pitkä, joten siihen mahtuu kyllä kietoutumaan. Jokkekin lupasi heti auliisti huivin nähdessään, että voi kyllä kovasti sitä multa lainata. Jokellahan on tunnetusti taustaa huivivarkauksien osalta, joten pitänee olla tarkkana!


Meinasin muuten tässä samalla esitellä teille vähän mun mahaakin, joka on omasta ja Joken mielestä vaatimattomasti maailman ihanin, mutta ei se nyt oikein tästä kuvasta hahmotukkaan. Sen sijaan voitte hyvin nähdä juurikasvusta, kuinka paljon hiukset ehtii kasvaa raskauden alusta täysaikaisuuden kynnykselle asti. Nimittäin aika yllättävän paljon! Ja yllättäen niin ehtii kasvaa mahakin :)


Pulkista ja paketeista tuli muuten vielä mieleen, että aivan kohta on joulu! Kaikessa tässä hässäkässä joulukortit jäi tekemättä, ja joululahjatkin on lähes kokonaan ostostaustaisia, mutta onneksi se joulu tulee ilman käsitöitäkin. Tässä veljen vaimon näyte sellaisesta stressittömästä joulunlaitosta, johon vielä ehkä itekkin ehdin. Yksinkertaista ja valtavan kaunista!

-hanne