TALVEN ISOIMMAT PROJEKTIT

Aattelin esitellä teille kaksi lopputalven/alkuvuoden isointa ja tärkeintä projektia. Molemmat voi tuosta yllä olevasta kuvasta nähdä. Toinen, se tärkein mahdollinen projekti, on vielä kovasti kesken, mutta jo aika hyvällä malilla. Toinen taas on valmis ja päällä!

Ensin se valmiimpi, takki. Oon käynyt koulussa tässä talven aikana ensin Tutkiva vaate- ja kaavasuunnittelu -kurssin ja siihen perään Tutkiva vaatteen valmistus -kurssin osana kässäopen tutkintoani. Ja työtä riitti! Ensin kaavoitus, ratkaisujen pähkäilyt, proto ja sen korjaukset. Sitten materiaalien hankinnat, leikkaaminen ja ite valmistus. Ja vielä kun fiksusti päätin tehdä takin, jossa on kolme kerrosta (miehusta, välivuori, vuori), kaksi tuulilistaa, nepparit, vetoketju ja huppu, niin voin kertoa että tuli tunti jos toinenkin mietittyä ompelujärjestyksiä ja omaa älynvähyyttä.

Mutta valmista tuli ja vieläpä niin, että takki ehtii hetkeksi päällekin ennen lämpimämpiä kelejä. Siitä tuli kiva ja semmoinen kun toivon. Ainut vaan, että töppäsin totaalisesti materiaalivalinnan kanssa! Kävin varmaan kuudesti eri eurokankaissa penkomassa, miettimässä ja juttelemassa. Alkuperäiset väri- ja tekstuuritoiveet hylkäsin nopeesti mahdottomina, ja päätin että tuttu ja turvallinen musta, mutta näköjään senkin kanssa voi mennä pieleen. Päädyin nimittäin pitkän hakemisen ja myyjien suositusten jälkeen Twill -nimiseen puuvillakankaaseen, josta oli Euriksessakin tehtynä kiva parkatakki. Mutta! Kankaassa lieni joku käsittely tms. sillä jo esipesun jälkeen mulla olikin tukevahkon puuvillan sijaan käsissä pehmeää, kissankarvoja imevää ja melko helposti rypistyvää puuvillaa. Ai että nyppi, ja nyppii vieläkin, kun aamusin ulkovaatteiden pukemisritulaaleihin kuuluu nyt kiinteesti tarraharjaus. Mutta näillä mennään, takki on kuitenkin muuten kiva ja mahakin mahtuu sinne vielä hyvin!

Ja sit tää toinen projekti! <3 Mä totesin tässä taannoin Jokelle, että mun voimakkaimmat raskausoireet on näköjään käsityöinnon lopahtaminen ja bloggausjumitus! Ihan sama kuin viimekierroksella. Mutta kyllä tästä taas rämmitään! Nyt puolenvälin paremmalla puolella (ja takin valmistuttua....) alkaa taas jo helpottamaan. Ja ostin mä uuden saumurinkin!

Mutta tämmöisiä kuulumisia siis tänne. Elokuussa me päästään toivottavasti taas tutkimaan elämän ihmeellisyyksiä nelihenkisenä perheenä! Se on se uuteen ihmiseenkin tutustuminen jo vallan jännää, ja nyt sitten saadaan seurata vielä mimmonen isoveli tuosta esikosta kuoritutuu. Ja miten sitä sitten ite riittää ja venyy. Ruuhkavuodet, täältä tullaan!

-hanne

TAAPEROTAIDETTA POSLIINITUSSEILLA LAHJAKSI

No heipä hei ja ihanaa pääsiäistä, alkanutta kevättä ja ystävänpäivää ja mitäs muuta täs nyt ois ehtinyt välissä mennä! No kaikkea ihanaa kaikille kuitenkin! Tää on tää bloggaushomma siitä jännää puuhaa näin monen bloggausvuoden jälkeen, että vaikka jumittaa ihan kauheasti itse postausten kirjoittaminen/julkaiseminen, niin silti, aina kun jotain uutta kässähommaa tulee tehtyä, tulee myös rutiininomaisesti kaivettua kamera naftaliinista ja mietittyä myös samalla valmiiksi, että mitä tästä kirjoittaisi. Vaikkakin ne kuvat ja ajatukset jäiskin kuitenkin sitten sinne jonnekin pään ja muistikortin perukoille tyhjänpantiksi.

Mutta niinpä siis nytkin nappasin muutamat kuvat, kun poikasen kanssa ennen pääsiäislomia yhdessä koristeltiin mummulle ja mummalle pääsiäisviemiseksi/etukäteisäitienpäivälahjaksi kukkaruukut. Ja tällä kertaa päätin nämä blogiinkin asti saada, jee!

Näistä taaperotaidepläjäyksistä voidaan varmaan olla montaa eri mieltä, mutta musta ne on ihania! Tässä poikanen kertoi piirtävänsä ruukkuun auton kuvia, ylläri! Ruukun pyöreä ja viisto pinta oli tietty tosi hankala piirtoalusta, ja käytännössä mun pitikin pitää ruukkua hieman kallellaan ja pyöritellä sitä työskentelyn aikana, mutta kyllä me aika kivat ruukut saatiin aikaiseksi! Lopuksi pyysin vielä poikasta "kirjoittamaan" nimensä ruukun sisälle pohjaan, ja se olikin helpompi homma tasaisen pinnan vuoksi. Mä kirjoitin sitten vielä ruukun sisälle päivämäärän ja taiteilijan nimen. Mutta seuraavan kerran ostan kyllä neliönmuotoisia ruukkuja!

Tämä oli tosiaan helppo ja nopea homma toteuttaa, ja onnistui tämmösen pikkasen päälle kaksivuotiaankin kanssa! En kyllä tiiä miten miten nuo värit irtoisi iholta tai vaatteista, mutta meillä selvittiin nyt ilman huteja. Ensin ruukut siis puhdistettiin (olisi pitänyt olla etanolia puhdistamiseen, ei ollut, saattanee vaikuttaa värin pysyvyyteen...), sitten piirrettiin ja vuorokauden kuivumisen jälkeen väri poltettiin uunissa kiinni 170 asteessa, 30 min. Eri tusseilla on vähän eri ohjeet kuivumisen ja kiinnittämisen osalta. 

Ruukut ostin Plantagenistä, posliinitussit (Pens by Waco, Porcelain pen) hankin taas Hobby Pointista. Posliinitusseja saa myös netistä tietty ja esim. Suomalaisesta kirjakaupasta. Vielä en tiiä miten nämä kyseiset piirrokset käytössä kestää, mutta periaatteessa niiden pitäisi kestää jopa konepesu, joskin kaupassa kyllä käsinpesua suosittelivat. Ja ruukkuja nyt ei kovin tiheesti muutenkaan tarvi pestä, että eiköhän näistä saada nauttia vielä rippijuhlissakin! Heh!

Ja tosiaan, isoäidit olivat kovin mielissään saamisistaan, tietty. Ja mulla on itellä tallella semmonen ööö ehkä viisitoistavuotta vanha muki kynätelineenä, jossa on mun silloisten hoitolasten omakuvat piirrettynä ympäri mukia. Se on ihana muisto sekin!

Toki noilla tusseilla voisi itekkin tuunata mukeja ja muuta, kuten nyt vaikka Muita ihania Tiina tai No home without you Kaisa on tehnyt, mutta omat piirtelylahjat on ehkä vähän semmoset, että mieluummin ehkä annan tuon pojan nyt vaan taitella, heh.

Palaillaan taas!

-hanne