VINORAITAA JA KAAVOJEN PIIRTELYÄ

(Blogiyhteistyö)

Ompelumaniani ja kangashamstraukseni jatkuu, saaden yhä vakavempia muotoja, kuten mielivaltainen kaavojen piirtely. Asiaa ei lainkaan helpota se, että sellainenkin ihana suomalainen kangasputiikki kuin Ikasyr tarjoaa kesän uutuuskuosejaan kokeiltavaksi. Sain valita kuoseista mieluisinta, ja Vinoraitahan se sieltä mulle huuteli, vaikka suorastaan nerokas Giant dotskin houkutteli myös. Vauvalle valitsin keltavalkoista Vinoraitaa* ja mulle mustaharmaata Vinoraitaa*, ja molemmat laadukasta, sopivan napakkaa luomujerseytä. Siis kangasta mun makuun!

Mulle syntyi jälleen kerran tunikaa (imetysmahdollisuudella), koska oon nyt päättänyt muuntua mekkoihmiseksi. Vauva taas sai pöksyt ja jumpsuitin. Ja kaavoja tuli piirreltyä sen verran vapaalla kädellä, että laitanpa tänne nuo haaremihousuhenkisten pöksyjen kaavat ladattavaksi.

Me tykätään Millin kanssa sellaisista housuista, jotka on helppo pukea, ja jotka ei mistään yhtään paina tai purista. Nyt teki mieli lisäksi jotain todella simppeliä. Kahlailin omasta kaavalehtivarastosta sopivaa kaavaa pöksyihin, jotka olisivat rennot ja vähän haaremihousuhenkiset (muttei kuitenkaan aivan superlöysät) ja joissa etu- ja takakappale olisi tismalleen samanmoiset. En löytänyt sopivaa, joten niinpä piirtelin kaavat vertailemalla muutamia valmiskaavoja ja ostohousuja, sekä Millin mittoja. Yhden kokeilu+muokkauksen jälkeen Milli saikin supersimppelit ja mukavan rennot pökät.

Laitan kaavan tuohon alle, sen voipi siitä latailla omaan käyttöön, jos haluaa. Lisäksi surautin pöksyihin resorit (tai no tässä tapauksessa vaan joustocolleget) vyötärölle ja lahkeisiin. Vyötäröresorin korkeus on mulla noin 6cm ja lahkeiden resorin noin 4cm.

Kaavan kuvaa klikkaamalla pääsee lataaman kaavan pdf tiedostona. 

Tulostaessa kannattaa katsoa että skaalaus on 100%

 

Toinen vinoraitapuuha vauvalle oli jumpsuit. Tässä kaavana oli Ottobre 4/12 lehden Jumpsuit koossa 68. Muokkailin kuitenkin kaavaa kapeammaksi, ja lisäksi lisäsin lahkeisiin sekä niska-haaramittaan pikkasen pituutta. Hupun vuoritin. Lahkeissa, hihansuissa, hupussa ja kanttauksessa käytin kaapista löytynyttä harmaata trikoota, joka lienee mahdollisesti Paapiilta messuilta ostettua. Ikasyriltä löytyy myös samanmoista, ehkä asteen verran tummemman harmaana. Sävy on sama kuin tuon mustan vinoraidan harmaissa raidoissa.

Tykkään kovasti tuosta keltaisesta! Se on ihanan kirkas ja siinä on häivähdys punertavuutta, muttei kuitenkaan oranssiin asti. Sopii tuolle meidän sinisilmäiselle pojulle.

Oman tunikani piirtelin aiempien kokeilujeni pohjalta. Lauriida -blogista bongasin aiemmin hauskan kulmikkaan taskumekkosen jota piti kokeilla, vaikka kaava ei nyt ihan ekalla kerralla tietty nappiin osunutkaan. No mutta saumurisauman purkaminenhan kasvattaa vaan mukavasti pitkäjänteisyyttä, ja mekostakin tuli lopulta kiva! 

Tätä mallia voisin ehkä vielä jatkokehitellä, harkitsin joskos lisäisin tuonne tuonne taskujen sivulle kulmiin napinlävet, ja lonkkien kohtaan sivuille jotkut isot värikkäät napit, niin taskut saisi ikäänkuin napeilla kiinni. Oisko kiva?

Ja lopuksi vielä koska kesä ja <3


- hanne

*saatu blogiyhteistyön kautta

KIIPEILYPUU

 

Ootteko laittaneet merkille, että siinä missä vauvan vaatteet on usein täynnä sydämiä ja hellyttäviä eläinprinttejä, niin eläinten tarvikkeet on usein eläinkuosisia tai tassunjäljillä koristeltuja. Ja minä kun haluaisin vaan yksinkertaisuutta ja yksivärisyyttä! 

Erityisesti kissojen kiipeily/raapimapuu on aiheuttanut päänvaivaa. Se on tuikitarpeellinen (jos haluaa säilyttää sohvat kunnossa) ja kuitenkin aika massiivinen välinen pieneen asuntoon. Olisi siis kiva että se olisi kiva! Mutta kun ei. Ne eläinkaupan tasopuut on A) tyyriitä B) ei yleensä oikein mun silmää mielyttäviä C) liian massiivisia ja D) ainakin meidän kissoille tylsiä, kun ne tykkäisivät kiivetä, eikä vaan loikata tasolta toiselle. On toki kivempiakin markkinoilla, niitä semmoisia tynnyrin muotoisia, mutta niissä ongelmana on kohta B) ja moninkertaisena!

Siispä siis itse tehden (tai laitetaan siis Jokke asialle)! Meidän puu ei ole täydellinen, ja vaatisi vielä vähän fiksausta, ja narukin loppui vähän kesken. Siinä oli myös ehkä aika kova hommakin...mutta se toimii! Sohva säästyy kynsiltä ja kissat saavat kiipeillä. Hintaa tälle tuli ehkä hieman alta 50 egeä. 

 

Materilaaleina meillä on tässä

- Ikean Stolmen pylväs 

- Stolmen ripustuskiinnike, 3 kpl

- aika monta metriä juuttinarua, joka on joskus vuosia sitten tullut ostettua joltain torikauppiaalta

- kuramatto

- tasot, meillä lastulevyä, mutta suositellaan ehdottomasti paksua vaneria

- koristemutterit, 6kpl

- koristemutterin sisään mahtuva ruuvi

- muttereita ja prikkoja kuromaan umpeen levyn ja ripustuskiinnikkeen välisen raon

- ruuveja kattokiinnitystä varten 

- kontaktiliimaa

- maalia

- Pieni vanerikiekko pylvään alaosaan tukemaan narua

Kiipeilypuun runkona toimii siis Stolmen pylväs, joka on kiilattu lattiasta kattoon ja katossa on vielä ruuvikiinnitys. Tasoina toimii lastulevyt ja kas tässä yksi juttu minkä olisi voinut tehdä toisin! Lastulevy on aikas pehmeä materiaali ja tulee varmasti vielä joskus murtumaan meidän keijukaisten hyppiessä puussa tasolta toiselle. Jo valmiiksi pari levyä oli vähän kierossa....parempi matsku olisi siis ihan kunnon vaneri tms.  

Levyt oli sahattu pyöreksi ja jokaiseen tehtiin putken mentävä reikä noin 5cm päähän reunasta. Lisäksi ripustuskiinnikkeiden kiinnitystä varten porattiin levyihin valmiiksi reiät. Pintaan sudittiin hieman maalia. Kuramaton palaset leikattiin tässä vaiheessa, mutta liimattiin vasta lopuksi paikalleen.

Rehellisyyden nimissä sanottava, että tämän kokoaminen oli rasittavaa puuhaa. Ensin pujoteltiin levyt paikalleen putkeen ripustuskiinnikkeen päälle. Sitten levyn päälle tuollainen koristemutteri ja ruuvi levyn alta, ripustuskiinnikkeen läpi koristemutterin sisään. Niin ja parit mutterit sekä prikat väliin. Levyt kiristettiin paikalleen. Sitten vielä asemoitiin paalu paikalleen, pujotettiin pieni vanerikiekko alaosan kiristysmutterin päälle ja porattiin koko höskä kattoon kiinni. 

Seuraavaksi aloitettiin narun kieputus. Tämä se vasta rasittavaa olikin! Narun häntä jätettiin putkea vasten (niin että ensimmäiset kieputuskierrokset asettuu hännän päälle) ja kieputus aloitettiin alhaalta vanerikiekon päältä, koko ajan ylöspäin siirtyen. Aina välillä vasaroitiin narukierteitä tiukemmalle ja koko ajan kiskottiin niin kovasti kun pystyttiin. Kun päästiin levyn alle, vedettiin naru näppärimmästä kohtaa levyn reunan yli ja aloitettiin kieputus seuraavaan väliin.

Naru loppui meiltä kesken juuri  ennen viimeistä putken pätkää, mutta näinpä ei tarvinnut miettiä minne narun pään olisi lopuksi kiinnittänyt - nyt sen sai hyvin kiinni avaamalla yhtä mutteria ja pujottamalla narun pään tuonne levyn ja ripustuskiinnikkeen väliin (kuva yllä). Tuntuu siinä pysyvän tiukasti paikallaan!

Ihan lopuksi asetettiin vielä kuramaton palaset paikalleen. Ne me liimattiin kiinni kontaktiliimalla. Näin kissat pääsee kiipeämään myös niistä tukea ottamalla. Ja jos joku ihmettelee, niin tuo putken yläosassa näkyvä musta kohta on teippiä. Se odottaa vielä fiksausta nätimmäksi...tuossa kohtaa nimittäin Stolmen pylvään sisempi putki tulee ulomman sisältä, ja putken reunat kolisee toisiaan vasten kissojen riehuessa puussa. Teipillä kolina lakkaa, mutta toki tuo voisi olla vähän nätimpikin...

No mutta semmoinen "pieni" puuha! Juu, helpommalla olisi päässyt kukkaron nyörejä raottamalla tai laittamalla pylväs vain täyteen noita tasoja, ilman juuttinarua. Mutta nyt tuo on kyllä saavuttanut kovasti suosiota kissojen keskuudessa sekä kiipelyominaisuuksiensa että köllöttelymahdollisuuden vuoksi. Ja ihmiset tykkää kiipeilypuun siroudesta sekä sohvan ehjistä kankaista!

-hanne

NOSH UUTUUDET JA ASTETTA KIVEMMAT IMETYSMEKOT

Kuvat lainattu NOSH:n sivuilta

(Blogiyhteistyö) 

Vähän ennen mun äitiyslomaa Jokke vihjaili nätisti, että nyt kun oot enemmän kotosalla, niin sähän voisit hankkia vaikka jotain kivoja mekkoja kotivaatteiksi. Voi ehkä olla, että takapuolesta roikkuvat vanhat collegehousut (Jokke kutsuu niitä vaippahousuiksi) ja nukkaantunut paita ei aivan mee kivoista kotivaatteista. Olin itekkin aivan intona, että joo nythän mä alan vähän satsaamaan, itsenikin iloksi....ja sitten tuli muutto, joulu ja vauva, niin niinhän niiden mekkojen hankinta jäi.

Olinkin jo tuomittu kulkemaan vaippahousuissani, kunnes yhtäkkiä syttyi ompelumania ja samaan syssyyn sain vielä NOSH:lta mahdollisuuden päästä ottamaan näppi- ja ompelutuntumaa NOSH:n naisten kankaiden kesäuutuuksiin! Kokeiluja varten sain palaset Kide -jerseytä sekä Maxiraitaa sekä vielä ripauksen aquan väristä resoria. 

Ja tadaa!! Mulla on kaksi aivan superkivaa tunikaa/mekkoa! Mä tykkään näistä niiiiin paljon, ovat ihania kumpainenkin! Nyt saa lentää meikän vaippahousut roskiin. Näiden mekkkojen ominaisuuksiin kuuluu ihanuuden lisäksi myös imetyshelppous, mikä on tietenkin tärkeä ominaisuus tässä elämäntilanteessa.

Ensin syntyi mekko, jossa kankaana on harmaan/vanilijan värinen Kide*. Kide on napakkaa mutta pehmoista jerseytä, sellaista, että kun sitä vähän hiveltää, niin tietää että nyt on laatua käsillä. Printti toimisi erinomaisesti myös legginssinä, mutta mä halusin tästä ehdottomasti mekon. Kaavan pohjalla on Ruskamekko imetysluukulla. Maustin ja muokkasin kaavaa parilla muullakin valmiskaavalla ja sekä mututuntumalla. Mekko on päällä istuva mutta rento, sopivan lämmin ja kuitenkin kevyt. Eikä imettäessä kummemmin vilku!

Toinen saamani kangas oli Maxiraitaa, harmaan/aquan värisenä*. Maxiraitaa olin jo aiemminkin vilkuillut NOSH:n kangasvalikoimista, joten innoissani kävin nyt sen työstöön. Tämä kangas on yhtä pehmeää, hieman joustavampaa ja ehkä aavistuksen ohkaisempaakin jerseytä kuin Kide. Pyörittelin pitkään kangasta kädessä ja ajattelin, etten saisi tästä reilusta metrin palasesta tunikaa. Mutta kappas vaan, syntyihän siitä semmoinen, ja vahingossa vielä melko pitkähihainenkin, vaikka alunperin ajattelin t-paitahihaista.

Tätä jälkimmäistä tunikaa tehdessä aloin jo valmiiksi murehtia, että jääkö nämä ihanat käyttämättä sitten kun ihmetys loppuu. No, voihan noita imetysluukkuvaatteita käyttää ilman imetystäkin, mutta päätin kuitenkin toteuttaa tämän tunikan imetysluukun sijaan tekemällä pääntielle syvän nepparilistan. Naps vaan, niin onnistuu imetyskin! Jälkeenpäin tuli mieleen, että jos tuonne nepparilistan alle miehustaan lisäisi vielä kangassuikaleen, ei imettäessäkään vilkkuisi kuin kivat kankaat. Mutta mitäs sitä turhia ujostelemaan!

Tässäkin kaavan pohjalla oli Ruskamekko (lähinnä kädentien osalta), ja muutoin kaavat syntyi taas parin muun valmiskaavan, yhden kauppaostoisen topin sekä mututuntuman perusteella. Pääntien kanttauksen, nepparilistan sekä helmaresorin tein tuosta aquan värisestä resorista*, joka on muuten niin mukavan ohkaista resoria, että se sopii täydellisesti kanttauksiin.

Hei hei siis vaippahousuille! Ja vaikka koko ajan puhunkin kotimekoista, niin kyllä nämä todella jäävät päälle kaupungillekin lähdettäessä. Olipa erimukava ja todellakin tarpeeseen tullut projekti. Ja tämän sekä edellisen postauksen pohjalta voin kyllä todella antaa aivan vilpitömän suosituksen NOSH:in kankaista! Iso plussa vielä luomukankaista ja vastuullisuudesta! 

-hanne

*saatu blogiyhteistyön kautta