sukat virkatulla varrella

Nyt on syksy, kohta on talvi. Ja sen myötä, mulla on aina kylmä jalkoihin. Aina.
Ja mä inhoan sitä.

Mutta aina voi myös pitää villasukkia. Suloiset sukat (Stine Hoelgaard Johansen) kirjasta on löytynyt jo monet suloiset sukat mulle tai muille. Nyt oli vuorossa nämä. Lankana käytin Lanettia, kun halusin ohuet sukat. Varresta löytyy erinäisiä jämälankoja, lähinnä Lanettia ja Drops Alpacaa. Ensin neulottiin siis varsinainen sukka, silmukoita oli neljätoista/puikko. Vartta varten poimittiin sukan reunasta 56 silmukkaa.

-hanne

stop being sad!

Tämä on täysin ja kokonaan kopioitu idea sisustustauluun. Ekan kerran tämä(kin) tuli vastaan Pinterestissä. Alkuperäistä AWESOME -taulua on joku kai myynyt joskus Etsyssä, ja sen innoittamana on toinen joku kirjoitellut ohjeet taulun tekemiseen, ne löytyvät täältä. Tuo alkuperäinen taulu on superhieno (näkyvissä tuolla linkin takana yhdessä kuvassa). Mä en löytänyt yhtä kivan mallista taulupohjaa, olisin halunnut kapeamman. Mutta aina ei saa ihan kaikkea. Yllä oleva taulu meni pikkuveljelle tuparilahjana, alinna olevasta taulusta tulee varsinaisen käyttötarkoituksensa lisäksi onnittelukortti ylioppilaalle.

Mun taulupohja on Clas Ohlsonilta ostettu 46cm x 38cm kokoinen, kangas/pahvipohjainen tavallinen taulupohja. Maalina käytin FolkArt akryylimaaleja. Tuossa ylläolevassa taulussa käytin väriä nimeltä School Bus Yellow. Turkoosin taulun värin nimi on taas Sky Blue. En ymmärrä miksi.

Näitä tauluja voi kai tehdä monella eri tyylillä, mä päädyin nyt tähän sabluunasäätämiseen. Ylläolevan linkin teko-ohjeissa tuo sabluuna on toteutettu osissa, mä halusin kuitenkin tehdä yhden ison sabluunan niin ettei maalausvaiheessa tarvi yrittää mittailla että kirjaimet ja rivit on suorassa toisiinsa nähden. Se ei oo oikein mun vahvinta osaamista...Mä tein sabluunapohjan oikean kokoiseksi Photoshopilla. Loin photariin tuon taulun kokoisen pohjan, johon sommittelin tekstin halutulla fontilla ja välistyksellä. Tuo fontti taisi olla, yllättäen, Helvetica bold. Jokke ei ehtinyt mulle tässä kohtaa opastaa mitään näppärää photoshop niksiä 46cmx38cm kokoisen kuvan jakamiseen tulostamista varten, joten mä säädin tuon tehdyn taulupohjan tulostuskuntoon rajaamalla kuvan varmaan aika maallikkotyyliin ottamalla Image -> Canvas Size. Sieltä määrittelin sentit vastaamaan A4 kokoista paperia. Sitten  rajasin kuvan ensin ylävasemmalta lähtien, sitten yläoikealta, alhaalta vasemmalta ja alhaalta oikealta. Tallensin rajatun kuvan aina välissä pdf -tiedostoksi ja otin undo:lla takaisin ja rajasin kuvan seuraavasta kohdasta. Näin sain siis neljä A4:sta, jotka tulostin ja teippailin kasaan yhdeksi isoksi sabluunaksi. Sabluunan päälle vedin vielä kontaktimuovin. Sekava systeemi, mutta en keksinyt miten muuten olisin saanut tulostettua tuon juuri oikean kokoisena. Vinkkejä otetaan vastaan.

Sabluunan tulostamisen jälkeen mä maalasin koko taulupohjan keltaiseksi. Sitten puuduttavin vaihe, kirjainten leikkaaminen. Mä en leikannut kirjainten keskikohtia kokonaan irti (en halunnut näitäkään yrittää käsin kohdistaa), vaan jätin pienet "sillat" pitämään ne paikoillaan ja maalasin sitten lopuksi käsin myös siltojen kohdat valkoisiksi. Kun taulupohja oli kuivunut, kohdistin sabluunan siihen ja maalasin kirjaimet vaahtomuovitupolla töpötellen valkoisiksi. Tämän tein kaksi kertaa, sillä keltainen jäi ekan kerran jälkeen kuultamaan läpi.

Nämä taulupohjat on tosi kevyitä, joten kiinnityksen kanssa ei tarvi kummemmin temppuilla. Veljen taulun taakse laitoin rautalankaa kiinni ihan vaan teipillä. Koska ylläoleva taulu tulee toimimaan myös onnittelukorttina, maalasin sen toisen puolen valkoiseksi onnittelutoivotuksia varten ja liimasin siihen superhypermegaliimalla rautalangan hieman siistimmin kiinni.

Ja meidän kissat oli tietenkin isona apuna tässä projektissa. Vasemmalla ragdoll Unto, oikealle american curl Elma.

-hanne

tähtipatalappu

Tai kukkapatalappu, miten nyt tuon sitten hahmottaa. Törmäsin tähän patalappumalliin Pinterestin ihmeellisessä maailmassa ja pienellä googlauksella löysin ohjeen Kotihiiren blogista. Tässä ohje mun versioon virkatusta patalapusta. Lankana käytin Drops PARIS puuvillalankaa, koukkuna numero nelosta. 

Ohje:

Virkkaa 5 kjs, sulje renkaaksi piilosilmukalla. Virkkaa renkaaseen 13 kiinteää silmukkaa, sulje taas piilosilmukalla. Tee sakarat virkkaamalla 23 kjs, jätä yksi ks väliin ja virkkaa ps seuraavaan kiinteään silmukkaan. Toista vielä kuusi kertaa. Näin saat seitsemän ketjusilmukkalenkkiä.

1. krs: virkkaa 11 ks ensimmäisen lenkin ketjusilmukoihin. Virkkaa 3 ks keskimmäiseen ketjusilmukkaan, 11 ks taas seuraaviin yhteentoista ketjusilmukkaan. Näin saat yht. 25 kiinteää silmukkaa. Toista jokaisessa sakarassa kierros loppuun saakka.  

2. krs: vaihda väri. *12 ks edellisen kierroksen silmukoihin, 3 ks keskimmäiseen silmukkaan, 12 ks seuraaviin silmukoihin* tee kierros loppuun toistaen jokaisessa sakarassa.
3. krs: vaihda väri. *13 ks, 3 ks keskimmäiseen silmukkaan, 13 ks* toista kierros loppuun saakka.
4. krs: *14 ks, 3 ks keskimmäiseen silmukkaan, 14 ks* toista kierros loppuun saakka.
5. krs: vaihda väri *15 ks, 3 ks keskimmäiseen silmukkaan, 15 ks* toista kierros loppuun saakka.
6. krs: vaihda väri *16 ks, 3 ks keskimmäiseen silmukkaan, 16 ks* toista kierros loppuun saakka.
7. krs: *17 ks, 3 ks keskimmäiseen silmukkaan, 17 ks* toista kierros loppuun saakka.
8. krs: vaihda väri *18 ks, 3 ks keskimmäiseen silmukkaan, 18 ks* toista kierros loppuun saakka.

Käännä sitten jokainen sakara oikealle päin kiertäen ja silitä tähti kevyesti muotoonsa.

Viimeistele tähti virkkaamalla ulkoreunaan vielä kierros kiinteitä silmukoita. Tämä kierros kiinnittää samalla sakarat toisiinsa. Mä tein sen näin: virkkaa 9 ks edellisen kierroksen silmukoihin, virkkaa 3 ks keskimmäiseen silmukkaan sakaran kärjessä, virkkaa taas 9 ks seuraaviin silmukoihin. Yhdistä sakarat yhteen kiinteällä silmukalla molempien sakaroiden reunasilmukan läpi. Jatka reunakierrosta seuraavaan sakaraan toistaen: *9 ks, 3 ks keskimmäiseen silmukkaan, 9 ks, 1 ks molempien sakaroiden reunasilmukoiden läpi* Kun kierros on tehty, päättele langat ja tarvittaessa silitä/höyrytä vielä uudelleen. 

-hanne

DIY: avainnauha helmistä

Miksikä näitä nyt sanotaan? Avainnauha? Avainkoru? Helmiavainnauha? Avainkaulanauha? No, idea käy kuitenkin varmaan selväksi. Mä oon töissä sairaalassa, missä joka toinen ovi on lukossa ja avaimia pitääkin kantaa koko ajan mukana. Mulla oli pitkään ammattiliiton sponsoroima avainnauha, kunnes havahduin sen rumuuteen. Ei-rumia ovat taas puuhelmistä tehdyt avainnauhat, joita nyt on paljon liikenteessä. Tietenkin piti "mulle kans!". Tämän helmimallin näin joskus Suuressa Käsityölehdessä, jonkun kilpailun palkintokorussa.  Korun suunnittelijaa en valitettavasti muista, mutta sittemmin tämä sama malli on tullut vastaan monien soveltamana. Mun mielestä tuo korumalli on sopivan "korumainen", olematta kuitenkaan liian juhlava. Päätin soveltaa sitä omaan avainnauhaani ja ensimmäisen kuluttua jo melkein poikki tein pari lisää. Tämä ei kovin monimutkainen projekti ole, mutta tässä nyt kuitenkin tarkempi ohje.

Avainnauha on siis tehty puuhelmistä, joita käytin kolmea eri kokoa, halkaisijaltaan 6mm, 10mm ja 12mm. Näissä avainnauhoissa käytin vain yhtä tai kahta eri väriä, mutta ensimmäisessä tekemässäni avainnauhassa mulla oli kolme eri väriä (alimmassa kuvassa). Varsinainen nauha on vahanyöriä, siis puuvillanauhaa jossa on jonkinlainen käsittely pinnassa (halkaisija 1mm). Nahkanauhaa/nahkajäljitelmänauhaa en ole kokeillut, kun ajattelin että niistä tulisi liian jäykkä koru. Ehkäpä pitää sitäkin kokeilla joskus, nahkahan voisi olla kestävämpi käytössä. Ja hei, huom. huom. Tällä korumallilla nyöriä menee lähes kaksinkertainen määrä korun pituuteen nähden. Ja nyörejä on siis yhteen kolme. Nämä mun avainnauhat ovat valmiina noin metrin mittaisia, joten nyöriä näihin meni yhteensä noin kuusi metriä, leikattuna siis kolmeksi kahden metrin mittaiseksi pätkäksi.

Kerää kolme nyöriä yhteen ja etsi nyörien puoliväli. Tee siihen tavallinen hevosenhäntäsolmu avainrengasta varten. Solmut kannattaa kiristää mahdollisimman tiukaksi jo tekovaiheessa. Solmut kiristyvät kuitenkin vielä käytössä ja nyörikin vähän venyy, joten solmujen väliin jäävä "helmiväli" saattaa käytössä vielä vähän pidentyä.

Aloita pujottelu jommasta kummasta kolmen nyörin nipusta. Jokaiseen nyöriin pujotetaan siis yksi helmi. Vie pujotetut kolme helmeä nyörien puoleen väliin tehdyn hevosenhäntäsolmun juureen, jätä hieman löysää ja tee toinen hevosenhäntäsolmu helmien perään. Toista ja toista ja toista, helmien värejä ja kokoja vuorotellen. Mun avainnauhoissa on molemmilla puolilla yhteensä 13 kolmen helmen rypästä (eli pikaisen laskutoimituksen jälkeen siis yhteensä 78 helmeä/avainnauha).  

Kun molemmat puolet on pujoteltu, solmi nyörit yhteen. Työkaveri huomautti mulle joskus, että turvallisuussyistä avainnauhassa pitäisi olla sellainen liitos että se avautuu, jos avainnauha jää vahingossa kiinni jonnekin. Mun avainnauhassa on nyt kuitenkin tällainen, ei varmaankaan kaikkia turvallisuussääntöjä noudattava solmu, joka ei kyllä kovin helposti katkea/aukea/jousta. Mutta halutessaan kukin voi tietenkin duunailla nuo yhteen jollain lukkosysteemillä joka aukeaa/hajoaa nykäistäessä. Mä nyt aion kuitenkin elää vähän reunalla, ja käyttää avainnauhaa jossa ei ole kuin tavallinen solmu. Pujota vielä avainrengas avainnauhaan, avaimet perään ja voilá!

-hanne

sienessä

Vauhdikkaan kesän ja alkusyksyn myötä meiltä jäi vadelmat ja viinimarjat (äidin) puskiin, mustikat ja puolukat metsiin ja mansikat torimyyjien pöytiin, mutta suppilovahverot me saatiin kotiin asti. Vielä on hieman matkaa pakastimeen...

-hanne/jokke

vauvan peitto isoäidinneliöistä

Meidän kaikki kaverit saa vauvoja ja se meinaa sitä, että mä saan tehdä vauvoille lahjoja. Kuten vaikka vauvanpeittoja. En ole ennen tehnyt isoäidinneliöitä, mutta pieni, suloinen Jouka toi mahdollisuuden kokeilla niitäkin. Neliöiden virkkaus osoittautuikin valtavan, no, koukuttavaksi puuhaksi. Neliön ohjeen kaivoin Novita Oy:n neuleohjeista (klik). Joukan peittoon tein yhteensä 30 neliötä, pituussuuntaan kuusi ja leveyssuuntaan viisi neliötä. Peiton lopullinen koko taisi olla noin 80cmx65cm. Lankoina käytin SandnesGarnin Lanettia sekä Drops Alpaca -lankoja.   

Isoäidinneliöitä on varsin yksinkertaista virkata, mutta hieman enemmän päänvaivaa tuotti niiden yhdistäminen. Netistä löytyi paljonkin erilaisia ohjeita, ketjusilmukkaketjuista neulaamiseen. Mä päädyin yhdistämään neliöt lopulta virkkaamalla. 

Ohje: Ota yhdistettävät neliöt nurjat puolet vastakkain käteen. Nosta molempien neliöiden reunasta (samasta kohdasta) päällimmäiset silmukat koukulle. Ota koukulle vielä langankierto ja vedä se kaikkien koukulla olevien silmukoiden läpi. Virkkaa neliöt yhteen ensin pituussuunnassa, sitten leveyssuunnassa. 

Ulkoreunaan virkkasin vielä kaksi kierrosta kiinteitä silmukoita ja kolmannella kierrokselle nirkkoreunan: *2 ks edellisen kierroksen silmukoihin, 3 kjs, piilosilmukka ensimmäiseen ketjusilmukkaan* toista.

 

- hanne

viirinauha

Kuva: Ne-Na, likainen parketti

Kankaisista viirinauhoista haaveillessani mua muistutettiin että me järjestetään häitä, ei karnevaaleja. Mutta riittävän rauhallisella värimaailmalla näistä tuli mun mielestä tosi kivat. Alkuperäiset teko-ohjeet löytyi täältä (klik). Tuossa ohjeessa kangaskolmiot oli lisäksi vielä tärkätty, me ei koettu tätä kuitenkaan tarpeelliseksi. Lisää teko-ohjeita löytyy googlen kautta, hakusanaksi wedding bunting.

Välineet:

Kankaita kankaita kankaita

Harkkosakset eli ns. siksak -sakset

Pahvinen mallipala

Merkkauskynä

Kanttinauhaa tai muuta, noin 2cm leveää nauhaa

Nuppineuloja

Silitysrauta

Ompelukone

Kokeilun kautta meidän kangaskolmion pitkien sivujen mitaksi valikoitui 26cm ja lyhyen sivun mitaksi 16cm. Saman kokoista pahvikolmiota käytimme kaavana kolmioiden piirtämiseen kankaalle. Kolmiot leikkasimme harkkosaksia käyttäen, harkkosaksilla leikattu reuna on nätti eikä lähde purkautumaan. 

Alkuperäisenä ajatuksena oli käyttää varsinaisena nauhana kanttinauhaa. Mä satuin kuitenkin löytämään kirpparilta ison rullan 2cm leveää puuvillanauhaa, joka kaksin kerroin silitettynä toimi oikein hyvin.  Ja oli huomattavasti edullisempaa.

Kangaskolmioiden kiinnitys tapahtui yksinkeraisesti asettelemalla kolmion yläreuna silitetun puuvillanauhan väliin, parilla nuppineulalla varmistaen. Me jätettiin kolmioiden väliin aina noin 8cm väliä. Sitten vaan ompelukoneella päristelemään, suoraa perusommelta käyttäen.

Ja vielä vinkki: Helpoiten viirinauhat syntyvät, kun niiden toteuttamisen nakittaa jollekin muulle, kuten vaikka kaasolle ;)

Kuva: Ne-Na, likainen parketti

-hanne

servettirenkaat

Kuva: Ne-Na, likainen parketti

Sitten taas häähommia. Servettirenkaat oli yks mun suosikkijuttu, niitä ei nimittäin pitänyt tulla. Mutta sitten kaksi viikkoa ennen häitä häähullu morsio sai ajatuksen vääntää pikkulusikoita ja Jokke joutui pääsi töihin. Yksi tuskainen viikko me kierrettiin kirppareita ja nakitettiin kaikki ystävätkin kiertämään, kirjaimellisesti ympäri suomea. Vanhoja haarukoita löytyy paljon, vanhoja veitsiä löytyy paljon ja vanhoja isoja lusikoita löytyy todella paljon, mutta tiedoksenne, pieniä lusikoita ei. Kai ne on jossain samassa jemmassa sukkien ja hiuspinnien kanssa. Mutta kiitos sinnikkäiden, laatikoitaankin kaivelleiden ystävien ja sukulaisten, saimme kasaan kaikki tarvittavat 140 lusikkaa. Keskimäärin hintaa yhdelle lusikalle tuli n. 20 senttiä. Ja eikun paukuttamaan! 

Servettirenkaiden teko oli melko yksinkertaista, ainakin sitten kun oikeat työvälineet löytyivät. Aluksi lukkopihdeistä jäi lusikoihin jälkiä ja sopivaa pehmustetta piti vähän hakea, samoin oikean kokoista putkea. Lopulta me käytettiin kahta eri kokoista putkea, sillä lusikoissa oli jonkin verran kokoeroja. Niin ja pehmusteena käytimme loppuviimein ihan tavallista paksua pahvilevyä. Pari lusikoista oli alumiinia jotka ei taivuttamista kestäneet vaan napsahtivat poikki heti ensimmäisestä vasaran iskusta, joten näissä hommissa kannattaa vannoa teräksen nimeen! Mutta käytännössä siis lusikka kiinni lukkopihdeillä sopivaan putkeen (pehmusteen kera) ja kumivasaralla naputellen lusikan varsi renkaaksi.   

Periaatteessa servettirenkaat olisi voinut tehdä tietenkin niistä isoista lusikoista tai miksei vaikka haarukoista, joita löytyi pilvin pimein. Niiden vääntäminen olisi ollut ehkä vaan hieman haastavampaa, plus meillä pikkulusikoiden valintaan vaikutti myös meidän servettiliinojen (pieni) koko. Mutta hyvät tuli, ja olihan niillä saatu syötettyä vauvoille pilttiäkin, pitopalvelun unohdettua kattaa lasten paikoille pikkulusikat.  

-hanne/jokke

it's raining yarn!

Näin käy kun menee lankakauppaan ilman muita suunnitelmia kuin hmmm...pitäis tehdä jotkut sukat ja pipo ja varmaan jonkinlainen kaulahuivi, ja ehkä toinenkin pipo...

No, mutta nyt on ainakin lankoja. Mistä sitä aloittaisi?

-hanne

virkatut heijastimet

Heijastimet on aika tärkeitä juttuja. Mut on lapsena traumatisoitu useallakin VARO! OLE VALMISTAUTUNUT! YMMÄRRÄ PELÄTÄ! -videolla, joita ainakin meillä näytettiin jo eskarissa. Esimerkiksi "näin pelastaudut tulipalosta" -video järkytti nuoren mieleni syvästi ja pelkäsin pitkään että meidänkin koti palaa. Lähtemättömästi on mieleen jäänyt myös video joka on kuvattu autosta pilkkopimeällä. Videon aikana annettiin tehtäväksi laskea montako jalankulkijaa videolla näkyi, osalla oli heijastin, osalla ei. Mä olin laskenut ehkä 14 jalankulkijaa ja oikeasti niitä olikin ollut pitkälle päälle kaksikymmentä. Aijaijai. 

Pointtina siis; ei saa järkyttää pikkulapsia, mutta heijastin on hyvä olla olemassa. 

Mä oon hommannut heijastinnauhaa aina sieltä mistä sitä on sattunut saamaan, viimeksi Seinäjoen käsityömessuilta, Kauhavan Kangas-Aitan kojusta. Heijastinnauha on ehkä hieman työläs materiaali virkata; se on kankeaa, melko helposti katkeavaa ja ainakin mulla se käy sormiin. Houkuttelevaa, eikö? No on se silti aikas kiva materiaali.

Ai niin. Virkkaus ei sitten oo mun vahvinta alaa, joten jos tuntuu että mun ohjeissa on amatöörivirheitä, niin tuntuu varmaan ihan oikealta :) Mutta about näin mä oon nämä kuitenkin tehnyt, virkkuukouku oli paremman puutteessa kokoa 1,5, kakkonen olis ollut sopivamman kokoinen.

Kukkaheijastin
Varoituksen sana. Tämän tein jo jokin aika sitten, enkä kirjoitellut silloin ohjetta ylös, joten tää ohje on nyt vähän mututuntumalla ja heijastimesta tihrustaen katsottu/laskettu. Tsori!

Kukan aloitusrinki on virkattu tavallisen avainlenkin ympärille. HUOM. Koska 1. kierroksen silmukkamäärä riippuu avainlenkin koosta, ei mun ohjeen silmukkamäärät välttämättä mätsää muissa heijastinkukkasissa :) Mä oon tehnyt kukan halkaisijaltaan noin 2cm kokoisen avainlenkin ympärille.

1. krs: virkkaa ketjusilmukka avainlenkin ympärille, jatka virkaten kiinteitä silmukoita lenkin ympärille (katso kuva), niin paljon kun vaan saat ikinä mahtumaan. Mulla niitä oli vähä vajaa 30. Kannattaa tehdä silmukoita mahdollisimman paljon, muuten avainlenkki jää paistamaan heijastinnauhan välistä. Sulje kierros piilosilmukalla.
2. krs: 1 kjs, *1 ks aina edellisen kierroksen silmukkaan*, toista koko kierros, 1 ps
3. krs: tässä kierroksessa ohjeen silmukkamäärät ei välttämättä sitten mee tasan. Mä tein kuitenkin (muistaakseni :) näin: *5 kjs, jätä 2 edellisen kierroksen silmukkaa väliin, 2 ks edellisen kierroksen silmukoihin* Toista koko kierroksen ajan. Mulle muodostui näin tehden 7 terälehteä, muistaakseni viimeisessä jouduin jättämään 2 silmukan sijaan kolme silmukkaa väliin että sain silmukat tasan. Mutta aina ei mee tasan onnen lahjatkaan.
4. krs: *virkkaa edellisen kierroksen 5 kjs:kan lenkkiin 7 ks, virkkaa 1 ps terälehtien väliin* toista koko kierros
5. krs:  virkkaa terälehden edellisen kierroksen seitsemään silmukoihin seuraavasti: 2 ks   ensimmäisiin silmukoihin, 3 pp, 2 ks. Terälehtien väliin taas 1 ps. Päättele hyvin.

Pöllöheijastin

1. krs: aloitetaan pohjasta. Virkkaa 5 ktj ja liitä ne ringiksi piilosilmukalla 

2. krs: virkkaa 1 kjs, 9 ks rinkiin, sulje rinki piilosilmukalla 

3. krs: 1 kjs, *2 ks yhteen silmukkaan, 2 ks yhteen silmukkaan, 1 ks* toista vielä x2, 1 ps 

4. krs: 1 kjs, *2 ks, 2 ks yhteen silmukkaan* toista koko kierros, 1 ps 

5-11. krs: 1 kjs, *1 ks silmukkaan* toista koko kierros, 1 ps
12. krs: 1 kjs, 1 ks, 2 ks yhteen silmukkaan ("korvan" levennynkohta), jatka 1 ks yhteen silmukkaan kunnes olet kierroksen vastakkaisella puolella, toisessa "korvassa", virkkaa taas 2 ks yhteen silmukkaan, jatka kierros loppuun toistaen 1 ks, sulje kierros 1 ps
13. krs: 1 kjs, 1 ks, 2 ks yhteen silmukkaan "korvan" kohdalla, jatka *1 ks silmukkaan* toistaen toiseen korvaan saakka, virkkaa 2 ks yhteen silmukkaan, ja jatka kierros loppuun toistaen 1 ks silmukkaan. Sulje kierros piilosilmukalla.

Tässä kohdin tukin pöllön sisään hieman kangasta täytteeksi. Sulje pöllä virkkaamalla aukko kiinni.

Silmät:
1. krs: virkkaa heijastinnauhalla 3 kjs, sulje ringiksi piilosilmukalla. 

2. krs: virkkaa rinkiin 7 ks, sulje piilosilmukalla 

3. krs: vaihda lanka. 1kjs, *1 ks yhteen silmukkaan, 2 ks yhteen silmukkaan* toista koko kierroksen ajan. Sulje piilosilmukalla. 

Kiinnitä silmät neulalla pistellen. Varmaan vois tuohon vielä nokankin virkkailla, mutta mun pöllä jäi nyt nokattomaksi.

-hanne

karkkitötteröt

Tämä ei ole hääblogi. 

Mutta meillä oli just häät, ja me tehtiin sinne paljon kivoja juttuja, joita voi varmaan hyödyntää muuallakin. Näin ollen: Karkkitötteröt karkkibuffettiin! Meidänkin häistä löytyi se jo pian perinteinen karkkibuffetti. Karkkipusseiksi me haluttiin jotain muuhun tyyliin sopivaa, ja yllättäen, itse tehtyä. Mä haaveilin vanhaa popcornitötteröä muistuttavista paperisista, no, tötteröistä. Yritin vääntää niitä ensin epätoivoisesti lahjapaperista liiman ja teipin kerta. En suosittele. Mutta sen sijaan suosittelen vanhaa kunnon skräppipaperia ja nitojaa. Tässä vähän tarkemmin:

 

Meidän tötteröt on tehty Tilda 12x12 tuumaisesta skräppipaperista. Arkit leikkasin neljään osaan, eli noin 15,5 x 15,5cm kokoisiksi neliöiksi. Tildan paperi oli ehkä aavistuksen turhankin jäykkää, mutta toimi loppujen lopuksi hyvin. Tötteröiden tekemistä helpotti huomattavasti pahvinen muotti, jonka ympärille taivuttelin paperin. Näin tötteröt olivat ainakin lähes samankokoisia. Oikean muodon hakemisen jälkeen niittasin tötterön muotoonsa kahdella niitillä.

Tötterön kärjen päädyin vielä taivuttamaan, vaikka olisihan tötterö toiminut varmaan tuollaisenaankin. Mutta mun mielestä tötteröstä sai kärjenkin niittaamalla vielä vähän tukeavamman plus kärki pysyi käännettynä siistimpänä.

-hanne