2017/09/26

TEKNISESTI PÄTEVÄ





Se ois nyt silleen, että vaikka nämä mun opinnot on ainakin osin vähän hitaanlaisesti edennyt tämän toistuvan lisääntymiseni myötä, niin teknisen työn opettajan opinnot on mulla nyt pulkassa!! Jiihaa!!

Pääaineena mulla on siis käsityötiede, ja tein teknisen työn open perus- ja aineopinnot laajana sivuaineena, mikä antaa mulle aineopettajan pätevyyden tuohonkin hommaan. Sopivasti tietenkin just nyt, kun uudessa opetussuunnitelmassa on kokonaan luovuttu tekstiili ja tekninen -jaottelusta ja puhutaan vain käsityöstä. Tämän myötä myös kaikki kässäopet olisivat jatkossa vain kässäopeja, ei siis teknisen ja/tai tekstiilin opettajia. Noh, aika näyttää että onko tästä tutkinnosta mulle työllistymisen kanssa hyötyä. Itse ajattelisin ja ennenkaikkea tietty toivoisin että on. Ainakin mä nyt ihan oikeasti voisin opettaa kumpaakin.  

Mutta vaikka en voisikaan siis tulevaisuudessa työelämässä leveillä molempien aineiden pätevyydellä, niin olipa kyllä niin superhypermukava ja mielenkiintoinen tutkinto tehdä, että en usko että koskaan asiaa harmittelisin. Erityisesti siksi, että näitä opintoja sai tehdä. Ei niinkään lukea ja päntätä ja kirjoittaa, vaan tehdä. Hankkia ajokilometrejä eri laitteille, kuten meidän opettaja asian ilmaisi. Ottaa näppituntumaa materiaaleihin ja työstötapoihin. Ja siinä missä tekstiilin puolella vain koneneulonta on ollut mulle ennestään kokonaan uusi tekniikka, niin teknisen puolella vain puun työstö käsityökaluin oli edes jossain määrin tuttua. Mutta nyt on kuulkaas kahden vuoden aikana sorvattu, hitsattu, sirkkelöity, porattu, sahattu, pakotettu, taottu, höylätty, kolvattu, hiottu, maalattu ja laserleikkurinkin kanssa kikkailtu. On myös mokailtu (paljon), rikottu, kiroiltu, teippailtu haavoja ja tehty turhaa työtä, mutta ennen kaikkea on opittu. Ja sehän se on ihan parasta, uusien juttujen kanssa puuhailu! Lisäksi meillä oli kerrassaan mainio porukka ns. saman sorvin äärellä, että aika onnistunut sivuainevalinta kaiken kaikkiaan.

Yksi mielenkiintoisimmista opeista on muuten ollut uudenlainen suhtautuminen estetiikkaan. Teknisen työn puolella se ei nimittäin joka työssä korostu ihan samalla tavalla, kuin mihin oon tekstiilipuolella tottunut. Se on ollut virkistävää! Esimerkiksi tuo yllä oleva, öh, pyörillä liikkuva nippusitein koottu muovinpala on yksi kurssityö, josta numeron sai ennen kaikkea sen mukaan kenen auto oli nopein. Ei siis tarvinnut hioa ja viilata, vaan miettiä vain, että miten mä saan kuljetettua tuon sähkömoottorin mahdollisimman nopeasti pyörien päällä pisteestä A pisteeseen B. Mä päädyin panostamaan keveyteen ja se kannatti, taisin olla toiseksi nopein! Rumahana tuo on ku mikä, mutta just se olikin niin virkistävää!



Aika tosi paljon opittavaa tietty yhä on, tai siis sitähän on loputtomiin! Mutta nyt on pohjaa mille voi jatkaa. Ja rohkeutta! Kun jotenkin itelle nuo puu-, metalli- ja elektroniikkatyöt on aina tuntunut jotenkin semmosilta, että käsi leikkautuu irti jo kun pikkasen katteleekin sirkkeliin päin. Mutta nyt tiedän, että ei irtoo, ellen työnnä sitä kättäni sinne suojalaitteiden alle. Tästä on hyvä jatkaa!

Yllä näkyvät laatikot tein muuten viimeisen jakson kurssityönä. Ohjeena oli kehittää jotain tuotetta eteenpäin omia tarpeita vastaavaksi, ja sitten valmistaa se. Tässä tapauksessa tein lelulaatikot, joita meille todellakin tarvittiin! Nämä pyrin valmistamaan niin, että laatikot on kestävät, tarvittaessa pinottavat, liikuteltavat, suljettavat, helposti siivottavat ja omaan makuun sopivat. Laatikoiden etuseinämät/kuviot on toteutettu laserleikkurilla vanerilevylle. Sitten maalasin toisen levyn ja liimasin nämä kaksi vanerilevyä päällekäin. Laatikot kokosin lamelloliitoksin. Vielä pari vuotta sitten olisin veikannut lamelloliitoksen tarkoittavan ehkä jotain italialaista perinnettä. 

Juuh, oppiminen on siistiä! 

-hanne

2017/09/16

TERVETULOA VAUVA!




Heipä hei! 

Hän on täällä <3 Pikkuinen poika, joka ainakin tällä hetkellä on ihan eri näköinen tyyppi kuin veljensä.

Ollaan saatu nyt ihmetellä ja opetella elämää nelihenkisenä perheenä nyt vajaa neljä viikkoa. Arki on taas isyysloman jälkeen startannut ja mä klikkailin sen kunniaksi taas bloggerinkin auki, moro vaan kaikki! Elo on sujunut mukavanlaisesti, isoveli on ottanut roolinsa vastaan paremmin kuin uskalsin toivoa, ja pikkuveli on taas sopivan leppoisa tapaus, joka nukkuu ja syö hyvin, mutta osaa toisaalta vaatia myös syliaikansa, kuten vauvan kuuluukin. Ei tää nyt ihan pelkkää piknikkiä oo tietenkään, mutta ainakin toistaiseksi on kaikki mennyt tosi kivasti!

Instagramin puolella elokuussa muutamasti mainitsinkin, että vauveli antoi sen verran ootella itseensä, että ehdinpä väsäillä ennen syntymää muutamat TO DO -listalla olleet jututkin valmiiksi! Yliaikaisen vauvan kässääjä-äidin iloja!  

 
Isoimpana puuhana oli babynest tai siis vauvanpesä suomalaisittain. Eka ajattelin että en tee pesää, on turhake, sitten mietin että kyllähän siitä varmaan voisi vähän iloa ollakin ja seuraavaksi olin jo materiaaleja hankkimassa. Ja näin lopuksi ajattelen että:

A) Ei ole turhake, on ihan kiva ja näppärä käytössä! Ja siitä on sekin hyöty, että sillä saa aika mukavasti markkeerattua lähistöllä/ympärillä leikkivälle isoveljelle, että pikkuveli nukkuu nyt tässä sohvalla, ole varovainen. Semmoinen vauvan oma turvavyöhyke.
B) Tätä ei ollut tietenkään järkevintä tehdä trikoosta, olkoonkin että käytin Aarrekidin hyvin niukasti joustavaa puuvillatrikoota. Reunatäytteet nimittäin venyttää jonkin verran tuota kankaan kuosia niin, että se näyttää reunoissa hieman haaleammalle kuin pohjassa.
C) Tuollaisen kosteuden pidättävä ja helposti konepestävä irtopohja on erinäppärä vauvan kanssa!
D) En mä tämmöstä kyllä uusiksi halua tehdä, oli aika rasittava homma! Tai jos tekisin, niin kokeilisin ehkä tätä Frutti Di Mutsin ohjetta yksinkertaisemmin toteutettavaan babynestiin.




Muut To Do vauvalle -jutut olikin sitten pienempiä puuhia: Tuttinauha, rapinalelu ja sitten hieman aiemmin jo pujottelemani imetyskorun etsiminen "säilytyksestä", heh! 

Tein aikanaan esikoisellekin tutti-/lelunauhan, johon kirjoin muistoksi vauvan työnimen, joten toki tällekin vauvelille piti tehdä omansa! Esikoista kutsuttiin siis Milliksi vielä päivä ennen ristiäistäkin, ja nyt kuopuksen Omppu -nimi on myös sen verran tiukasti juurtunut, että varsinainen nimi on yhä päättämättä! Noh, onhan tässä ristiäisiin vielä pari viikkoa aikaa...

Myös rapinalelun tein aikoinaan esikoiselle, nyt tämän versio kakkosen päivitin Nappikauppa Punahilkasta ostamillani lisätoiminnoilla. Rapinalelusta löytyykin silikoninen, ommeltava purukulma, toisessa yläkulmassa on sisällä töötti/vinku ja monitoimiripustusrenkaalla lelun saa näppärästi vaunun kuomuun roikkumaan. Lisäksi rapinalelusta löytyy tietenkin sisältä rapinaa (kinkunpaistopussia), imeskelynauhoja sekä tietenkin Onni ja Ilonan vauvalle suorastaan hypnoottinen kankainen TSI-katselukuva, jonka aplikoin kiinni hieman alkuperäistä isompaan kangaspalaan. Pallokangas on Marimekon. 

Imetyskorun/kantokorun osaset on myös Nappikauppa punahilkasta, tämän pujottelussa ei kauaa nokka tuhissut!


Jaahas, sitten taas ruokintahommiin! Palaillaan! <3

-hanne