2014/03/30

KERÄPUSSI



Tää meikän pussukka vaatii vielä ehkä jonnin verran jatkokehittelyä ollaakseen super, mutta on se silti jo nyt varsin kiva ja toivottavasti aika toimivakin. Mä neulon koulussa paljon, ja tuntuu että kaikki mun kauniit kerät hajoaa alta aikayksikön, kun heittelen ne aina vain tuonne repun pohjalle muiden kamojen joukkoon. Keräpussukan/-suojan teko onkin ollut listalla tovin, ja nyt viimein, kun on tuhat ja yksi koulutyötä tehtävänä, näen tarpeellisimmaksi tehdä tämän juuri nyt. Tietty!

 
Tässä pussukassa sain monta käsityöllistä kärpästä yhdellä iskulla varsinaisen pussukan lisäksi. Mä nääs näpsäkästi yhdistin useamman mielessä olleen ajatuksen ja kokeilun samaan työhön. Mä kokeilin:

a) Miltä rullaverho tuntuu ompelumateriaalina 
b) Testasin koneparsintaa mun uudella kirjontapaininjalalla (jee!) ja 
c) Kokeilin laatikkopussin tekemistä, maan mainio ohje löytyy TÄÄLTÄ


Ja sitä jatkokehittelyä tarvitaan:

a) Rullaverhokangas on hyvän jämäkkä materiaali, mutta siihen tulee ryppyjä nopeasti. Lisäksi valkoinen väri ei oo ehkä paras tähän pussiin...miltäköhän tää mahtaa näyttää, kun se on kuukauden päivät pyörinyt mun repussa? En myöskään vuorittanut pussia koska ajattelin että siitä tulisi liian raskas/jäykkä. Ajattelin väärin.

b) Koneparsinta on MAHTAVAA, vaikka tuosta mun "lankakerästä" tulikin aivan liian iso pussin kylkeen. Mut kuiteski. Mä <3 koneparsinta. 

c) Juu...ymmärrän että laatikko ei ehkä oo optimaalisin muoto pyöreille kerille, mutta tykkään tästä silti. Ehkä voisin kokeilla ommella nuo kulmasaumat hieman pyöreiksi? Ja tykkään tästä, vaikka unohdinkin ommella vetoketjun alkuun ja loppuun sellaiset kankaiset lipareet...ymmärrän nyt, että ne ei oo pelkät koristeet, vaan autta(isi)vat huomattavasti vetoketjun käytöä...jooh, eli ens kerralla ne mukaan. Tänne mahtuu puikot mukaan, se oli hyvä. Keriä menee kaksi ja molempien kerien langoille on omat purjerenkaalla vahvistetut ulostuloreiät. Mutta ehkä lisäksi teen kuiteski vielä sellaisen yhden kerän versionkin, siis pyöreän pussukan johon menee just yksi pyöreä kerä.


Koneparsintaa, mun kone on PFAFF Ambition 1.5 ja paininjalka on siis avoin vapaa tikkausjalka

Ai ja nuo lankakerät ovat Wanhan sataman kässämessuilta ostamaani Louhettaren luolan Pohjan neito -lankaa, värinä Hopea. Kaunis kaunis lanka!

Semmosta! Sit ehkä pitäis niitä kouluhommia...Tsau!

-hanne

2014/03/23

OODI HUIVILLE


Mä niin tykkään tästä. Tykkään tykkään tykkään. Mä rakastan huivin lankojen värejä ja mä rakastan tätä huivin mallia! Tämön ihana! IHANA! Mä halaan ja pussailen tätä, ja kietoudun siihen uudelleen ja uudelleen ja tykkään siitä ikuisesti!

Lankana mulla on tässä Louhettaren luolan Väinämöistä*. Valkkasin väreiksi sinisen Farkun ja harmaan Savun. Valinta oli helppo, koska ne nyt sattuivat olemaan ehkä maailman kauneimmat vyyhdit. Tuo sininen, se on kuulkaas ihanimman värinen sininen ikinä ja harmaan sävy on mukavan lämmin. Molempien lankojen väri ja pinta on elävä, mutta kuitenkin rauhallinen. Huivi ei siis pidä nyt sisällään varsinaista värien ilotulitusta, ja raidoitus voisi ehkä päästä paremmin esiin voimakkaammilla kontrasteilla, mutta nämä nyt on vaan aivan mun värit! Huiviin sain Jonnalta Kerästä vyyhdit kumpaakin sävyä, ja sinistä ostin vielä yhden vyyhdin lisää, kun se uupui vähän kesken. Nyt mulla on sitten sitä ihanaa sinistä jäljellä vielä muihinkin puuhiin. Ja jäi sitä harmaatakin nykerö. Jotain kivaa pitää näistä vielä tehdä!




Ja sit tämä malli. Voi Veera Välimäki! Huivi on tietenkin Veeran Stripe Study -huivi. Tämä on itseasiassa mun ensimmäinen Veeran mallin mukaan tehty neule, vaikka multa löytyy kyllä hyllystä myös Veeran kertakaikkisen hieno Lankaleikki -kirja. Sieltä olisi muutama malli ehdottomasti tehtävä, ehkä sitten seuraavan neuloosin iskiessä! Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa myös Veeran Ravelryn neulemallikokoelma

Nyt mä halusin valkata itelleni ison ja selkeän huivin, ja sitä tämä todella on. Huivi on suunnitteltu selkeäksi tehdä, eikä lankoja jää pääteltäväksi kuin kaksi molempia värejä. Huivin jujuina on Veeralle tyypillinen kauniisti laskeutuva ja joustava ainaoikein neulepinta, mielenkiintoinen raidoitus ja lyhennetyt kierrokset. Huivi on kolmiohuivi, mutta raikkaan epäsymmetrinen. Osaisinpa tällaisen vielä joskus itsekin suunnitella!


Tässä nyt yhdistyi kaksi hienoa ja laadukasta suomalaista, Louhettaren luolan Väinämöinen kauniine sävyineen ja neulonnan rokkistaran Veera Välimäen Stripe Study. Lämmin lämmin suositus molemmista! 

Terkut myös Elmalta, että ihana on.

-hanne

*osin siis saatu blogin kautta, osin itse ostettu

2014/03/16

NEULAVIHKO





Vähäkö ois, jos vielä joku päivä löytäisin sen mystisen kätkön, jonne katoaa kaikki mun pinnit, neulat ja pampulat. Siinä olis kuulkaas loppuelämän varastot noita kaikkia! No mut neuloja varten tein nyt oman jemman, josko ne vähän paremmin pysyis tallessa. Voi nimittäin tietenkin olla, että niiden katoamista on edesauttanut se, että oon yleensä jemmaillut niitä esim. lähimpään lankavyötteeseen, housujen taskun suuhun ja pöydän reunalle...Ja saattaapa pari neulaa löytyä myös sohvan käsinojaan painuneenakin. Ja öö...ehkä myös verhosta. Ja sisustuskorin reunasta. Siis paikoista, joihin helposti yllän tästä käsityönurkkauksestani (sohvalta). Tämmösessä neulavihossa neulat pysynevät ehkä vähän paremmassa tallessa ja kulkeutuvat myös näppärämmin kouluun kirjontatunnille. Ei tästä tullu lähellekkään niin hieno kuin syksyisestä ompeluteknologian neulatyynystä, mutta ihan toimiva kuiteski.





Mutta se on mikä tässä neulavihossa on erityisen siistiä on se, että nyt on kyllä monenmoista koulussa opittua tungettuna samaan työhön: Kansien sisäpuoli on värjäyskurssilla värjättyä kangasta, samoin vihon sivujen villa on itse värjättyä ja tietenkin siten myöhemmin myös itse huovuttamaa. Ja kirjonnat on tietty myös itse tehtyjä, joskin tuo kirjontakäsiala vaatii kyllä todella vielä harjoitusta.



Napin valkkasin edesmenneeltä mummaltani peritystä nappikokoelmasta. Ajattelin että se tuo vihkoseen kivan lisän, kun mumma oli kerta itsekin innokas kirjoja. Semmonen mustakin vielä tulee!

-hanne

2014/03/10

KAHVITAUOLLA


No niin, täällä taas, johan tässä vierähti enemmänkin kuin kahvitauon verran postausten välillä! Aikaa ja ennen kaikkea energiaa vie koulun aika tiiviin ohjelmiston lisäksi Jokkeseni todella invalidisoiva selkäkipu. No, vielä viikko ja päästään leikkaukseen, ehkä sitten helpottaa. Mutta nyt just jotenkin tuntuu, että neulomukset ja ompeluksetkin etenee takkuillen, vaikka koko ajan jotain yritän väkertää....Siispä tein taas saippuaa! Mainio ratkaisu!

Nooh, ei sekään nyt tietenkään aivan silleen onnistunut kuin ajattelin, tuossa pitäisi nääs olla pienoista marmorimaista kuviota noiden kahden värin risteymäkohdassa. Mutta on tuo nyt parempi kuin viimekertainen kasvissosekeiton näköinen saippua!


Tämän saippuan rasvoina on kaakaovoita, kookosrasvaa, oliiviöljyä, risiiniöljyö sekä palmuöljyä. Reseptinä on Saara Kuhan Saippuakirjan Hyvä perussaippua -resepti, jota Saara kehuu yhdeksi omaksi lempireseptikseen. Jaoin saippuamassan kahtia ja sekoitin toiseen aavistuksen kahvia sekä hieman kahvinpuruja. Kahvisaippua on kuulemma hieman kuorivaa ja se poistaa hyvin hajuja. Ainakin nyt tässä on kiva, mieto kahvin ja kaakaon tuoksu. Toivottavasti se säilyy!

Ruususuolasaippua

Ai ja sainhan mä viimein käyttöön myös nuo aiemmat saippuaerät! Siis mun itse tekemää saippuaa!! Jee sille! Mun aivan ehdoton suosikki noista mun tekeleistä on tuo ylläoleva suolasaippua. Se ei kyllä kauheasti vaahtoa, mutta eipä tuo haittaa. Suolasaippua on suolan vuoksi hellävarainen ja oonkin sillä nyt kokeen omaisesti pessyt iltaisin kasvojakin, vaikka mulla on varsin atooppinen ja herkkä iho. Mielenkiintoista nähdä, että vaikuttaako tuo saippua suuntaan tai toiseen kasvojen ihon kunnon osalta. Se on myös siitä ihanaa, että se ei tarvitse alleen saippuatelinettä! Suolasaippuan voi iskeä suoraan altaan reunalle, ja se pysyy siinä hyvänä ilman että muuttuu limaiseksi tai valuttaa pitkin allasta semmosta keltaista saippualimaa.

Avokadosaippua ja kehäkukkasaippua

Toinen suosikki on vasemmanpuoleinen avokadosaippua. Se on silkkisen tuntuista ja vaahtoaa ihanasti. Yllättäen tuo oikeanpuoleinen saippuakin (mun ensimmäinen oma reseptikokeilu!!) onnistui ihan kohtalaisesti, saippua vaahtoaa hyvin ja sopivan kovaa, mutta kasvissosekeittomainen ulkonäkö ei oikein houkuttele. Lisäksi sähelsin ilmeisesti aivan liikaa keltaisen värin kanssa, sillä saippuan vaahto on todella keltaista! Lähteehän se huuhdellessa pois, mutta ei se nyt silti oo ehkä kovin toivottava ominaisuus. Huoh. Ehkä mä vielä pitäydyn Saaran resepteissä.
 
Mukavaa alkavaa viikkoa ystävät!

-hanne