OSAAN MÄ VIELÄ NEULOA!

Enpä olisi arvannut, että kun keväällä ostin saumurin vähän niinkun heräteostoksena, niin ompelu pyyhkäisikin mut aivan totaalisesti mukaansa! Mut! Mä kuitenkin tituleeraan itteeni ensisijaisesti neulojana ja aiemmin ompelin vaan silloin kun piti. En innostunut edes koulun ompelukursseilla. Ja sitten nyt yhtäkkiä, huhheijaa! Mut sitä piti kertomani, että mä osaan edelleen myös neuloa! Niin että vaikka puikkoparat ovat vähän päässeet pölyä keräämään, niin kyllä nekin vielä töihin pääsee. Ois parikin juttua kesken ja muutama oottaa aloitusta.

Ja jotain on valmistunutkin, itse asiassa jo jokin aika sitten. Se on odottanut kaapissa sileytystä, joka jäi nyt sitten loppupeleissä kuitenkin tekemättä, ja sikspä nuo reunatkin vähä kuvissa rullautuu, jaiks! Kun kävin tossa syksyllä Snurressa Puikkomaisterin kirjan julkkareissa, niin me juhlijat saatiin napata mukaamme kaksi kerää Lamana Piuraa*.  Ostin vielä kolmannenkin kerän, sillä kerrankin tiesin het mitä näistä syntyy. Olin nääs aiemmin jo ihastunut Veera Välimäen Huivileikki -kirjan nerokkaaseen Kappa -huiviin, ja sehän se oli puikoille saatava. Aika tommonen kevyt "neulonpa pitkästä aikaa" -työ, kun aloituissilmukkamäärät huitelee pitkästi yli sadan ja lopussa määrä on, no, paljon. Mutta jos jaksaa tikuttaa isoa silmukkamäärää sileänä neuleena, kaposella langalla, niin malli sinänsä on helppoakin helpompi.

 

Mä tein ite huivin siis kolmesta kerästä ja siitä tulikin vähän kirjan versiota lyhyempi. Mutta mun makuun tämäkin oli jo valmiiksi aivan riittävän muhkea ja pitkä. Piura oli mukava lanka neuloa, aavistuksen pörröinen niin, että sitä voi neuloa vähä isommillakin puikoilla (olikohan mulla neloset?) mutta neuleen pinta on kuitenkin sileää ja kutittamaton. Ja huivi on henkäyksen kevyt ja sitten kuitenkin lämmin! Ja Kapan nerokkuushan se näkyy kuvista, se käy tuubihuiviksi, pontchoksi ja kaulahuiviksi. Mä tykkään!

Niin että jos armoton neuloosi painaa päälle, eikä kuitenkaan marraskuun summentamat aivot pysty monimutkaisiin malleihin, niin eikun kuulkaas vaan Kappaa puikoille! 

ps. Joken vinkki kuitenkin on, että huivia ei kannatta käyttää viimeisessä kuvassa näkyvällä tavalla. Näyttää kuulemma hylkeelle. Mut onneksi hylkeet on suloisia!

-hanne

*) saatu

PAITA JA PEPPU + ARVONTA [NOSH blog-tour 2015]

Postaus toteuttettu yhteistyönä NOSHin kanssa.

Joskus sitä saa läpsiä itteensä poskille, kun oon niin huono sanomaan "ei" mielenkiintoisten haasteiden ja tarjousten edessä, vaikka aika ois jo valmiiksi kortilla. Mutta kuulkaas nyt en läpsinyt! Onneksi tartuin! Olipa nääs taas niin mukava pähkiä kankaita, suunnitella kokonaisuuksia ja tietenkin vielä se tärkein; ommella, ommella, ommella! Ja vielä mukavemman tästä tekee se, että tällä kertaa saan tarjota myös arvontavoiton myötä kahdelle teistä ystävät toverit, mahdollisuuden kankaiden hamstraukseen viidelläkymmenellä eurolla. Siitä lisää postauksen lopussa!

Elikkäs, ootte ehkä jo törmänneet NOSHin järkkäämän blogikierrokseen SIRKUS ja VILSKE -uutuuskuosien sekä joululahjaompeluinspiraation ympärillä. Maanantaina kierroksen strattasi Miiinullekko, minkä jälkeen (hieman itelle paineitakin kerännyt) innostava kierros on jatkutut Helmoja ja hepeneitä-, Hommahuone- ja  Weekend Chic blogeissa. Meikäläinen sai kunnian sulkea kierroksen! Nosh itse ilahduttaa ja inspiroi meitä ompeluintoisia kuosiensa lisäksi myös tarjoamalla kolme naisten ja kolme lasten kaavaa ladattavaksi ilmaiseksi! Lasten kaavat löytyvät täältä ja naisten kaavat täältä. Jee ja vautsi vau!

 

Ja  niistä kankaista siis! NOSH lahjoitti mulle siis saumurin jalan alle vapaavalintaisen setin uutuuskuoseja ja näihin mätsääviä kankaita. Pähkäilin tosi pitkään kangasvalintojeni kanssa. Olin jo kertaalleen klikkailut koriin sini-harmaata Sirkus -kuosia ja pitkään harkitsin myös navyn väristä Vilskettäkin, kun sitten kuitenkin päätin, että tartunpas vähän itselleni epätyypillisempään värivalintaan. Niinpä postiluukusta kolahti pätkä puuterin väristä Vilske* -kuosia sekä sen seuraksi melkeimpä lempimatereiaaliksi noussutta farkkucollegea Navyn* värisenä sekä vielä pätkä Puuterin värisenä*. Lisäksi valkkasin vielä meitä äitejä varten joulukuussa ilmestyvää harmaavalkoista miniraitaa*.

Koska viikon teemana oli lahjaompelu, lähdinkin miettimään ketä voisin haluta lahjoa ompeluksilla. Kuluneen vuoden aikana on useastakin ystävästä tullut vielä enemmän läheinen, kun meitä on yhdistänyt nyt myös äitiys. Yksi tämmöisistä rakkaista kavereista on lapsuuden ystävä ja Millin kummitäti, jolta oon tässä vuoden aikana saanut sekä seuraa, sympatiaa ja hoitoapuakin. Päätinkin surauttaa meidän lapsosille tiimivaatteet, niin voisivat sitten viilettää yhdessä menemään kuin paita ja peppu. Niin ja jotain pientä tiimivaatetta myös meille äideillekin!

Tuolle omalle minilleni halusin tehdä Vilske -kuosista hieman jouluisenkin paidan. Kangas oli tosi muokava työstää ja tällaisena rentona paitana se toimii tosi hyvin! Kaavana tässä on parin kaavan pohjalta muokkautunut peruspaidan malli. Settiin tein lisäksi pöksyt farkkucollegesta. Niistä tuli vähän turhankin istuvat, mutta ehkäpä tuo kovasti pystyasentoa treenaava kaveri kasvaisi tässä lähiaikoina enemmän pituutta kuin leveyttä! Pöksyistä löytyy Vilskekuosinen takatasku sekä käännettävät lahkeet, joiden toinen puoli on puuterin väristä farkkucollegea.

Sitten taas tuolle ystäväni suloiselle minille halusin ehdottomasti tehdä tunikan, koska niitä en pääse omalleni ompelemaan. Kaavana on tässä Ottobren Birdie birdie -tunika. Tein tunikan varmuuden vuoksi kokoa isompana, joten siitä tulikin melkeimpä mekko pienelle mallilleni, mutta mahtuupa ainakin pitkään! 

Vilskekuosista tein legginssit Ottobren Ruusununpuna -kaavalla. Ai ja tässäpä muuten tuli mulla pieni ajatusvirhe! Vilskekuosi on nimittäin 100% puuvilla, ja vaikka se joustaakin jonkin verran, niin se ei ehkä kuitenkaan oo sitä optimaalisinta leggarikangasta. Mutta toki tämä asia tuli tajuntaani vasta kun olin leikellyt kappaleet. Noh, onneksi tein taas kokoa liian isot, niin menevät nyt tällä vipeltäjällä vähän löysempinä leggareina niin kauan kuin menevät. Leggareiden lahkeisiin tein framilon kuminauhalla rypytykset ja tunikan hihansuut tein kaksinkertaiseksi kuten pöksyissäkin, niin hihansuissa voi kääntää vähän hempeämpää väriä esiin. Pääntien huolittelin alavaralla.  Seteistä tuli tosi kivat! Niissä on ripaus joulua, tumma sininen sekä vauhdikas kuosi ovat myös aika armeliaita arjessa lasten kanssa. 

Ja voin muuten kertoa, että oli aikas vilske silloinkin kun toteutettiin tätä kuvaussessiota. Ei nimittäin näköjään riitä yksi kuvausassistentti, kun kuvattana on 10 ja 14 kk ikäiset toverukset, joista toinen on varsin vauhdikas ja välitön, toinen taas vähän varovaisempaa ja juuri seisomaan opetelevaa mallia. Siinä ehtii toinen hieromaan omenaa kameran standiin ja tunikaansa, kun toisen harmistunutta mieltä yritetään kääntää voiton puolelle. Ja tietenkin taas viimeisistä auringonsäteistä saatiin kisata!

Niin että kun tuli lopuksi aika kuvata meille äideille tehdyt joululahjaompelukset, oli meillä jo hiki päällä! Parilla räpsyllä oli pärjättävä, koska toinen taas vaati äidin syliä ja toinen halusi kiivetä tuolille hyppimään. Huh! 

Mutta siis, jos haluatte jotain toooosi pikaista ja simppeliä  ommella kaverille lahjaksi, niin kuulkaas tuubihuivi! Niitähän ei voi olla liikaa! Maailman yksinkertaisin ohje löytyy vaikkapa täältä. Meidän huivit surauttelin 60 cm korkeista ja noin 150 cm pitkistä pätkistä harmaa-valkoista miniraitaa, joka tulee myyntiin joulukuussa. 

 

Ja sitten sokerina pohjalla se arvonta! NOSH lahjoittaa siis arvottavaksi kaksin kappalein 50e arvoista lahjakorttia (ja psst blogitourin muissakin blogeissa on meneillään samanmoiset arvonnat!). 

Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen. Muistakaa laittaa mukaan sähköpostiosoite, mikäli sitä ei löydy profiilista. Niin ja anonyymeille nimimerkit myös :) Kertokaapas vaikka minkälaisia joululahjasuunnittelmia teillä on takataskussa, vai onko?

ARVONTA ALKAA NYT JA PÄÄTTYY VIIKON PÄÄSTÄ PERJANTAINA 20.11. PUOLELTA ÖIN. 

Onnea kaikille arvontaan!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT, KIITOS KAIKILLE OSALLISTUJILLE!

Nyt lähden kuulkaas sitten Tamperetta kohden käsityömessujen vilskeeseen! Jos olette lauantaina tulossa paikalle ja on sopiva rako, niin laittakaahan korvantaa, että klo 13.00 ainain minä, Hupsistarallaa Terhi ja Mehukekkereiden Veera ollaan pistäytymässä bloggareiden meeting pointtiin neulomaan. Tuo mystinen piste sijaitsee kuulemma A-hallissa pohjoispäädyssä, kahvila Bremerin yhteydessä. Nähdäänkö siellä?

-hanne

*) saatu

PUIKKOJUMI JA KUINKA SIITÄ PÄÄSTÄÄN

Mä päästän teidät heti jännityksestä ja kerron. Siitä pääsee hamstraamalla lisää lankaa! Who knew! Mä olin neulonut viimeksi ehkä tammi, vai helmikuussa? Jokatapauksessa semmonen 3-4kk neulottamuus. Varmaan pisin neulontatauko koko blogin olemassaolon aikana! Toki kädet on ollut täynnä vauvaa (vaikeuttaa hieman puikkojen pitelyä) mutta kyllä tässä on ollut ihan sellainen selkeä innon puutekkin. Toinen toimiva kikka puikkojumin selättämäiseen on toisten neulojien kanssa yhteenlyöttäytyminen. Mä yhdistin nämä kaksi näppärästi osallistumalla Snurren bloggaajien tapaamiseen.

Ja tadaa - mä neulon taas!

Ihana Snurre on tosiaan muuttanut uusiin tiloihin, aivan Kampin kauppakeskuksen kulmille. Aivan erinäppärä sijainti, varsinkin kun Kamppi on ainakin mulle yks niitä helpoimpia kauppakeskuskohteita vauvan ja vaunujen kanssa. Myös Snurreen pääsee muuten erittäin hyvin vaunujen kanssa.

Ja olipa kiva päästä taas lankojen sekä kanssaneulojien keskelle! Juttelun ja herkuttelun lomassa huomasin palaavani kerta toisensa jälkeen Louhettaren luolan Tuulen Tyttären eteen tuijottelemaan yhtä tiettyä sinistä. Tiettekö, silleen silmät hieman kiiluen, pää raksuttaen ja sormet lompakkoa hapuillen. Ja niinpä se siitä sitten lopulta kassiin pääsi. Olkoonkin, että tajusin sen olevan hyvin samansävyistä kuin aiemmin työstämäni Väinämöinen. Mutta kun väri on ihana ja  käy sekä mulle että Millille, niin näin siinä nyt kävi. Katotaan kumpi siitä sitten jotain saa. Ostin vaan yhden vyyhdin, mutta koska metrejä on 500, niin kyllä siitäkin aikaan saa vaikka mitä! Blogitapaamisen yhteydessä me saatiin valkata itsellemme vielä kaksi kerää ihanaista Lamanan Piuraa*, ja mä ostin vielä lisäksi kolmannen.

Ja tiedättekö minkä työn valkkasin itelleni neulottavaksi tauon jälkeen? Veera Välimäen Kapan! Niin että neulotaan sitten ilmeisesti sen tauonkin edestä, sillä Kapassahan pelkästään aloitussilmukoiden määrä huitelee pitkälle yli sadan ja huivin lopussa silmukkamäärä lienee yli kaksin- ellei peräti kolminkertainen. Huivi on siis valtava, kaksimetrinen putkilo! Ja se neulotaan (mun mittapuun mukaan) minilangalla! Just tommonen kevyt "neulompa vähä jotain pientä pitkästä aikaa" -työ. Laskeskelin, että keskimäärin yhden kierroksen neulomiseen mulla menee joku 5 minsaa (alussa tietenkin vähemmän ja lopussa paljon enemmän), ja jos lasken kirjan ilmoittamalla kierrostiheydellä / 10cm niin tämän tekemiseen hurahtaa viimeistelyineen semmonen vähän vajaa 60 tuntia. Huhheijaa! No, nyt on valmiina noin 30cm että ehkä se tästä, hiljalleen, ilta kerrallaan. Kai joku teistä on joskus saanut tuon valmiiksikin? Eikös?

Mutta ai että kun on taas kiva neuloa!

Kiitos vielä Annelle ja Mikolle kutsusta ja muille blogaagille seurasta ja inspiraatiosta :)

-hanne

*saatu

TAKATALVI?

Ajattelin jo, että postaan tämän huivin vasta ensi syksynä, mutta mitä sitä turhaan pitkittämään, vaikka huivi oliskin aaaaivan eri vuodenaikaan suunniteltu ja kuvatkin kuukauden takaa. Koska miksei sitä nyt voisi kääriytyä viileinä kevätiltoinakin pehmeään villaan ja palmikoihin? Kun huiviprojekti alkoi syksyllä (jep!) tämän nimeksi piti tulla Nietos. Mutta ehkäpä Takatalvi onkin nyt osuvampi nimi, kiitos hitauteni ja hieman erilaisen loppu- ja alkuvuoden. Ehkä suunnittelen sitten syksyllä tähän pipon kaveriksi, niin tulee postattua tämä myös talvea ajatellen.

Huiviprojekti siis alkoi syksyllä yhteistyönä Eiran lankojen kanssa. Sain valita haluamani langat tähän jo tovin mielessä olleeseen huiviin. Pitkään keriä pyörittelin, mutta päädyin lopulta luottomerkkiin Lang Yarnsiin sekä Langin luottolankaan, Novenaan*. Novenan kaveriksi muhkeutta tuomaan otin mukaan Alpaca Superlight* -langan. Ja aika ihanuus tästä tuli, merinovillaa ja alpakkaa! Huivi on muhkea ja iso, mutta kevyt (185g). Novenahan on erinomaisen neuloutuva (onko se sana?) lanka, ja superlight luisui työssä mukana aivan yhtä nätisti. Ja yllättäen myös purkaminen onnistui langan karvaisuudesta huolimatta helposti (tämä on tärkeä ominaisuus, koska ei työtä ilman kertaalleen alusta aloittamista...)

TAKATALVI -HUIVI

Novena, vaaleanharmaa, 5 kerää (noin 120g)

Alpaca superlight, harmaa, 3 kerää (noin 75g)

6 puikot tai käsialan mukaan, sekä apupuikko palmikkoa varten


OHJE

Huivi neulotaan molemmilla langoilla yhtä aikaa neuloen. Luo löyhästi tai joustavalla aloituksella (esim. Twisted german cast on) 140 silmukkaa. Neulo 3 kierrosta helmineuletta (= 1s oikein, 1s nurin). Jatka helmineuletta koko huivin ajan molemmissa reunoissa aina kolmen silmukan verran, neuloen 1s oikein, 1s nurin, 1s oikein.

Helmineulekierrosten jälkeen aloita sekä palmikkokuvio että toisen reunan kavennukset. Ensimmäinen rivi neulotaan huivin nurjalta puolelta.

Nurjapuoli:
Neulo 3 s helmineuletta (1 s oikein, 1 s nurin, 1 s oikein). Neulo 4 s oikein ja aloita neulominen alla olevan kaavion mukaan. Toista kaavion kuvio yhteensä yhdeksän kertaa. Neulo sitten vielä 3 s oikein. Jäljellä olevilla neljällä silmukalla neulo helmineulereuna sekä kavennus: Neulo 1 s oikein, 2 s nurin yhteen, 1 s oikein.

Oikeapuoli:
Neulo reunaan 3 s helmineuletta (1s oikein, 1s nurin, 1s oikein). Neulo vielä 3 s nurin ja jatka kaavion mukaan neulomista, toista kaavio yhdeksän kertaa. Neulo vielä 4s nurin sekä helmineulereuna (1 s oikein, 1 s nurin, 1 s oikein).

Kavennukset toistuvat siis joka kierroksella nurjalla puolella, minkä myötä palmikkoketjut kaventuvat hiljalleen pois. Jatka oikealla puolella palmikon neulomista aina niin kauan, että palmikon muodostavasta kuudesta silmukasta ensimmäinen kaventuu pois. Jatka tämän jälkeen lopuilla palmikkosilmukoilla neulomista oikealla puolella oikein ja nurjalla nurin, kunnes kaikki ko. palmikon silmukat kaventuvat pois. Näin jokaisen palmikkoketjun loppuun jää siis pieni häntä sileää neuletta (ks alin kuva).

Kun jäljellä on 4 silmukkaa, päättele silmukat. Höyrytä huivi ja erityisesti helmineulereunat huolellisesti.

Neulontakaavio:

Siinäpä se! Huivi on perusidealtaan varsin simppeli, ja ainakin meikän hermoille sopii paremmin tällainen huivi mikä aloitetaan maksimisilmukkamäärällä ja kavennellaan siitä vähitellen ;) Huivi on myös helposti muokattavissa, kokeile vaikka erilaisilla palmikoilla tai silmukkamäärillä. Huomaa kuitenkin että mitä enemmän palmikossa on silmukoita, sen pidempi palmikon häntä on. 

Kiitos vielä Eiran langoille tämän mahdollistamisesta! Sainpas vihdoin tämänkin huivin valmiiksi asti sieltä ideavihkosten sivuilta. Jee! 

-hanne

*saatu blogiyhteistyön kautta

TOIMIKAS

Hellurei aivan liian pitkästä aikaa! 

Nyt on muutettu tavarat uuteen osoitteeseen (huh!), päivätyöt pulkkassa, äitiysloma aloitettu ja kouluhommatkin on tältä syksyltä aikalailla paketissa (toinen huh!). Minkähän takia muuten monet asioiden hoitamiseen viittaavat sanonnat on kauhean talviaiheisia? Homma pulkassa tai paketissa tai hanskassa? Miksei vaikka homma riippukeinussa tai kesämekossa? Kysynpä vaan.

Ja kouluhommista puheenollen, tässäpä mun tämän syksyn aivan suosikkilempparikurssin, kankaankudonnan, kurssityö. Mä oon kutonut viimeksi ala-asteella, mutta muistin kyllä että se on superkivaa. Muistin myös mihin tarvitaan luhaa, polkusia ja viriötä, mutta siinä kohtaa kun alettiin puhumaan niisinnästä ja sidonnasta, niin olin viimeistään aika pihalla. Kankaankudonnan termistö on kyllä jotain, mikä kuullostaa vähintäänkin pahemman luokan koulukiusaamiselta. Miettikää nyt miltä kuullostaa, jos sanon että oon nyt syksyllä koulussa niisinyt, sitonut, pistellyt pirtaan ja suunnitellut poljentaa.

Mutta lupaan etten kiusannut ketään muuta kuin itseäni, suunnittelemalla leveän toimikashuivin, jossa materiaalina on ohut alpakkalanka (DROPS alpaca mix). Oli nimittäin jonnin verran töitä tuon tekemisessä! Mutta sainpas itselleni aivan valtaisan ihanan, ison, pehmeän, lämpimän mutta kuitenkin ohuen kietoutumishuivin! Huivi on lähes 70 cm leveä ja melkein 2 metriä pitkä, joten siihen mahtuu kyllä kietoutumaan. Jokkekin lupasi heti auliisti huivin nähdessään, että voi kyllä kovasti sitä multa lainata. Jokellahan on tunnetusti taustaa huivivarkauksien osalta, joten pitänee olla tarkkana!

Meinasin muuten tässä samalla esitellä teille vähän mun mahaakin, joka on omasta ja Joken mielestä vaatimattomasti maailman ihanin, mutta ei se nyt oikein tästä kuvasta hahmotukkaan. Sen sijaan voitte hyvin nähdä juurikasvusta, kuinka paljon hiukset ehtii kasvaa raskauden alusta täysaikaisuuden kynnykselle asti. Nimittäin aika yllättävän paljon! Ja yllättäen niin ehtii kasvaa mahakin :)

Pulkista ja paketeista tuli muuten vielä mieleen, että aivan kohta on joulu! Kaikessa tässä hässäkässä joulukortit jäi tekemättä, ja joululahjatkin on lähes kokonaan ostostaustaisia, mutta onneksi se joulu tulee ilman käsitöitäkin. Tässä veljen vaimon näyte sellaisesta stressittömästä joulunlaitosta, johon vielä ehkä itekkin ehdin. Yksinkertaista ja valtavan kaunista!

-hanne

OODI HUIVILLE

Mä niin tykkään tästä. Tykkään tykkään tykkään. Mä rakastan huivin lankojen värejä ja mä rakastan tätä huivin mallia! Tämön ihana! IHANA! Mä halaan ja pussailen tätä, ja kietoudun siihen uudelleen ja uudelleen ja tykkään siitä ikuisesti!

Lankana mulla on tässä Louhettaren luolan Väinämöistä*. Valkkasin väreiksi sinisen Farkun ja harmaan Savun. Valinta oli helppo, koska ne nyt sattuivat olemaan ehkä maailman kauneimmat vyyhdit. Tuo sininen, se on kuulkaas ihanimman värinen sininen ikinä ja harmaan sävy on mukavan lämmin. Molempien lankojen väri ja pinta on elävä, mutta kuitenkin rauhallinen. Huivi ei siis pidä nyt sisällään varsinaista värien ilotulitusta, ja raidoitus voisi ehkä päästä paremmin esiin voimakkaammilla kontrasteilla, mutta nämä nyt on vaan aivan mun värit! Huiviin sain Jonnalta Kerästä vyyhdit kumpaakin sävyä, ja sinistä ostin vielä yhden vyyhdin lisää, kun se uupui vähän kesken. Nyt mulla on sitten sitä ihanaa sinistä jäljellä vielä muihinkin puuhiin. Ja jäi sitä harmaatakin nykerö. Jotain kivaa pitää näistä vielä tehdä!

Ja sit tämä malli. Voi Veera Välimäki! Huivi on tietenkin Veeran Stripe Study -huivi. Tämä on itseasiassa mun ensimmäinen Veeran mallin mukaan tehty neule, vaikka multa löytyy kyllä hyllystä myös Veeran kertakaikkisen hieno Lankaleikki -kirja. Sieltä olisi muutama malli ehdottomasti tehtävä, ehkä sitten seuraavan neuloosin iskiessä! Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa myös Veeran Ravelryn neulemallikokoelma. 

Nyt mä halusin valkata itelleni ison ja selkeän huivin, ja sitä tämä todella on. Huivi on suunnitteltu selkeäksi tehdä, eikä lankoja jää pääteltäväksi kuin kaksi molempia värejä. Huivin jujuina on Veeralle tyypillinen kauniisti laskeutuva ja joustava ainaoikein neulepinta, mielenkiintoinen raidoitus ja lyhennetyt kierrokset. Huivi on kolmiohuivi, mutta raikkaan epäsymmetrinen. Osaisinpa tällaisen vielä joskus itsekin suunnitella!

Tässä nyt yhdistyi kaksi hienoa ja laadukasta suomalaista, Louhettaren luolan Väinämöinen kauniine sävyineen ja neulonnan rokkistaran Veera Välimäen Stripe Study. Lämmin lämmin suositus molemmista! 

Terkut myös Elmalta, että ihana on.

-hanne

*osin siis saatu blogin kautta, osin itse ostettu

MARRASKUU -huivi

Mä oon viivytellyt tän huivin postaamista, että joskos olisin saanut kirjoitettua tähän ohjeenkin samaan syssyyn, mutta menköön nyt!  Pitäis nimittäin vähän koeneuloa ja tarkistella...helpottais myös jos olisin silloin neuloessa vähän kirjoitellut ylös mitä tuli neulottua, hih. Ja huivi kuiteski valmistui jo melkein pari kuukautta sitten. 

Tän neulomisen aloitin nimensä mukaisesti marraskuussa, joka viime vuonna kestikin mun arvion mukaan ainaski kolme kuukautta. Huivi valmistui silleen, että sain nämä kuvat otettua sen joulukuun yhden ainokaisen lumisateen jälkeen.

Jos neulonta-ajankohta oli synkkä, niin lanka oli kyllä sitten kaikkea muuta. Huivi syntyi nääs Kerästä kokeiluun saaduilla, aina yhtä ihanan Isagerin langoilla. Tällä kertaa puikoilla oli Alpaca 2:sta*, joka on kyllä aivan super juurikin huiveihin. Ja vois olla ehkä myös paitoihin. Tai pipoon? Sormikkaisiin? Se on paljon pehmoisempaa kuin aiemmin testaamani Tvinni, mutta siinä on sitten kuitenkin sitä samaa rouheutta. Huiviin riitti kaksi 50g kerää, ja molempia värejä jäi vielä nöttöset jäljelle. Joken mielestä nöttönen ei oo oikea sana, mutta siinä se on kyllä väärässä.

Jos muuten joskus pimeys ahdistaa, ja jos sattuu niin kurjasti ettei lankakaan piristä, niin voin kyllä  lämpimästi suositella neulomaan pallomeressä tai riippukeinussa. Ja uskotteko, että erityisesti pallomeressä oli kyllä mitä mukavin neuloa, kun pallot tukee kädet just semmoseen asentoon kun ne haluat. Ei siis tarvi ku vaan vähä sormia liikutella. AH! Mä testasin ja hyväksi totesin tämän marraskuussa viikonloppuvierailulla Turussa ystävien yhteisessä toimintaterapiayrityksessä, Terapia Taikamatossa. MÄ HALUAN OMAN PALLOMEREN. Ei mulla muuta. Mukavaa alkavaa viikkoa!

:)

*saatu blogin kautta

-hanne