RUISTA RANTEESEEN [ohje]

Mä olin just kirjoittamassa, että nyt se syksy on kuulkaas ihan kohta täällä, mutta huomasinpa, että pihalla ukkostaa. Just. Meni nyt vähän pohja tältä mun postaukselta...olin nimittäin ajatellut fiilistellä tässä syksyn tuloa, ja laittaa siihen liittyen tänne bloginkin puolelle kämmenikkäiden ohjeen, jonka tein viime keväänä  Eiran tukun Eiran langat -lehteä varten. No, selvä, vielä se kesä sinnittelee, mutta siitä huolimatta yöllä pyöräilessä alkaa jo sormia ja korvia paleltaa (perustuu tositapahtumiin).

Tein itelleni viime keväänä kahdetkin kämmenikkäät tällä ohjeella. Allaolevissa kämmenikkäissä sijoitin tuon nappi-kiristysnauhahässäkän kämmenen puolelle (ja ranneosuuden taisin neuloa muutaman sentin pidemmäksi). Näiden mun omien lisäksi todistettavasti ainakin kahdet muutkin kämmenikkäät on onnistuneesti tällä ohjeella tehty (tattista Sanna!). Jee!

Ruista ranteeseen -kämmenikkäät

Koko: Nainen (keskikokoinen käsi)
Sukkapuikot: nro 3 ja nro 3 1/2
Lanka: Araucania Botany Lace, väri PT 2114 (keltainen)
Menekki: 50g
2 kpl nappeja

Ohje

vasen käsi:
Luo 48 silmukkaa puikoille nro 3. Jaa silmukat tasaisesti neljälle sukkapuikolle ja aloita kevennetty joustinneule suljettuna neuleena: *1 krs: neulo 1 o, 1 n koko kierroksen ajan. 2 krs: neulo kaikki silmukat oikein.* Toista 1 ja 2 kierrosta,  kunnes joustinosuus on noin 2,5cm korkea. Vaihda puikot nro 3,5 ja jatka neuloen sileää neuletta. Kun kappaleen korkeus on noin 5 cm, tee kavennukset neulomalla 2 silmukkaa oikein yhteen 1. sekä 3. puikojen alussa. Jatka sileää neuletta, kunnes kappaleen korkeus on noin 15cm. Aloita peukalokiila: Neulo normaalisti, kunnes 2. puikon lopussa on jäljellä 4 silmukkaa. Ota vasemmalle puikolle langankierto edellisen kierrosten silmukoiden välistä, ja neulo se kiertäen oikein. Neulo 2 s oikein, ota jälleen langankierto ja neulo se oikein. Neulo vielä 2 s oikein. Toista lisäykset vielä joka 4. kierros kolme kertaa, ja joka 3. kierros kolme kertaa. Neulo vielä viimeisen lisäyksen jälkeen 2 kierrosta oikein. Neulo sitten kiilan alkuun asti, nosta peukalokiilan 16 silmukkaa apulangalle ja luo kiilan kohdalle 3 silmukkaa. Neulo näillä 47 silmukalla 3 kierrosta oikein.

Kavenna sitten kiilan kohdalla neulomalla 2 oikein yhteen (=46s). Jatka neulomista, kunnes kappaleen kokonaiskorkeus on 25 cm. Vaihda työhön puikot nro 3 ja neulo kevennettyä joustinneuletta kuten alussa 2cm. Päättele, varmista ettei päättelykierros jää kiristämään.

Oikea käsi:

Neulo kuten vasen, mutta tee peukalokiila kolmannen puikon alkuun neulomalla ensin 2 s oikein ja aloittamalla sitten lisäykset.

Peukalo:

Siirrä apulangan 16 silmukkaa puikoille nro 3,5. Nosta vielä peukalon juuresta 5 silmukkaa kiertäen, niin ettei peukalon juureen jää reikää. Jaa 21 silmukkaa kolmelle puikolle. Neulo suljettuna neuleena 3 kierrosta. Kavenna sitten peukalohangassa 1 silmukka neulomalla 2 o yhteen. Jatka neulomista vielä 4 kierrosta. Vaihda puikot nro 3, neulo kevennettyä joustinneuletta noin 1 cm. Päättele silmukat, varmista ettei päättelykierros jää kiristämään.

Kiristysnauha:

Luo puikoille nro 3 seitsemän silmukkaa. *Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo 6 o (oikea puoli). Käänny. Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo  1n, 1o, 1n, 1o, 2n (nurja puoli).* Toista, kunnes kappale on noin 13 cm korkea. Neulo sitten oikealla puolella 2 o, päättele kolme silmukkaa, neulo taas 2 o, käänny. Neulo 2n, luo kolme silmukkaa, neulo 2n, käänny. Päättele silmukat. Höyrytä nauha suoraksi.

Viimeistely:

Kiinnitä kiristysnauha kämmenikkään sisään haluamaasi kohtaan siten, että kiristysnauhan nurjapuoli asettuu kämmenikkään sisäpintaa vasten. Kiinnitä sitten nappi kämmenikkään oikealle puolelle, samaan kohtaan kuin kiristysnauha on kiinnitetty sisäpuolella. Päättele langat, höyrytä kämmenikkäät kevyesti.



RYE -mittens (fingerless)

Size: Female ( medium size hand) 
Double pointed needles: No. 3 and 3 ½ (mm)

Yarn: Araucania Botany Lace, color PT 2114 ( yellow), about 50g
Materials: 2 buttons

k = knit

p = purl

k2tog = Knit two together

M1 = Make one; pick up and knit

CO = Cast on

Left hand:
Cast on 48 stitches on needle size 3. Divide the stitches evenly to four needles and start knitting rib:

Round 1: Knit 1 , purl 1 through the whole round.

Round 2: knit all stitches.

Repeat rounds 1 and 2 until the rib is about 2,5cm high. Change needles to size 3.5mm and continue knitting in stockinette st. When the work is approximately 5cm high, decrease 2 stitches by knitting k2tog at the beginning of needles 1. and 3. Continue in stockinette st until the work is approx 15cm high.  

Start with the thumb gusset: Knit until there’s 4 st left on the second needle. M1, k 2 sts, M1, k 2 sts. Repeat increases on every 4th round, three more times (=20st on the second needle) and every 3rd round three times (=26st on the 2nd needle). Knit two rounds. Then, knit to the start of the thumb gusset, lift 16 stitches on a thread. CO 3 st. Continue in stockinette st with these 47 stitches three rounds. Then knit until there’s 5 st left on the 2nd needle, k2tog ( = 46 st ). Continue in stockinette st until the mitts is about 25 cm high. Change to No. 3 needles and knit rib about 2 cm. Cast off (not too tight!)

Right hand :
As left, but knit the thumb gusset on the 3rd needle: Knit 2 st on the 3rd needle and start with infrease as abov.

Thumb:
Slip the 16 sts to needles size 3.5 mm. Pick up and knit 5 stitches at the base of the CO stitches to complete the round. Divide 21 stitches on three needles. Knit stockinette st 3 rounds. Then k2tog. Continue in stockinette st for 4 rounds. Change No. 3 needles and knit rib about 1 cm. Cast off.

Drawstring:
Cast on No. 3 needle 7 stitches. *Slip the first stitch as if to knit , knit 6 (right side). Turn. Slip 1, p1, k1, p1, k1, p2 (wrong side).* Repeat *-* until the string is about 13 cm high. Then (on the right side) knit 2, cast off 3, knit 2. Turn. P 2, cast on 3 stitches, purl 2, turn. Cast off. Steam the ribbon straight.

Finishing:
Attach the ribbon so that the ribbon's wrong side settles against the inner surface of the mitts. Then attach the button to the right side of the mitts, at the same point as the ribbon is attached on the inner side.

 
-hanne

BETONIA [osa 3.]

 

Siten kuulkaas vielä viimeinen kuvapläjäys betonipäivän jutuista, ja muutenkin kesän lopuista betonituotoksista. Näköjään tämä kesän alussa päälle puskeva betonikuume alkaa olla yhtä vakavaa, kuin joka syksyinen neuloosi! Ängen nyt nämä kaikki tähän samaan postaukseen, voimia toverit! Jos kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin tämä postaus sisältää mun lyhyellä matematiikalla laskettuna yli 11 000 sanaa. Tiedoksi vain.

Tämä kulhon muotteina toimi kaksi lasista jälkiruokakulhoa. Toinen (ulompi muotti) oli tasapintainen, toinen (sisämuotti) taas ulkopinnaltaan kohokuvioinen, josta syntyi betonikulhon sisäpinnan kuviointi. Huono puoli tällaisen sisämuotin käytössä oli se, että sitähän ei irti saanut, kuin vain hajottamalla. Mutta tuo kuvioitu pinta on ihana.

Viimeistelin tällä kertaa kulhon sisäpinnan maalilla. Se samalla kiinnittää betonia, ja estää murtumista. Vetäisin ensin kulhoon pohjamaaliksi valkoisen spraymaalin. Se ehkä toi tuolle toiselle maalille paremman pohjan, mutta ois tuo varmaan onnistunut ilmankin...Toisena, peittävämpänä maalina toimi valkoinen emalimaali. 

Ohjeen tähän alustaan löysin täältä. Tästä tuli ihan ok, ja ajattelin että se toimisi näppärästi pannunalusena...mutta mutta...Halusin testata miten matta spraylakka toimisi betonin pinnassa. Suunnittelin laittavani lakkaa betonikelloon, ja halusinkin ensin testata vaikuttaako se betonin väriin (vaikuttaa se vähän, ja jätti myös pinnan hieman kiiltäväksi vaikka mattalakka olikin...en laittanut siis kelloon). Testasin siis lakkaa tähän, ja mitäs ajattelette, voiko tällaiselle lakkapinnalle laskea kuumia kattiloita? No ei voi ei. Mutta eipä tämä tullut mieleen ennen lakkausta. Meinasin jo nakata tämänä ei-enää-käyttökelpoisen pannunalusen metikköön, vaan äiti sitten kekkasinkin, että tämä voisi toimia myös kynttilän alusena. Hyvä äiti!

Tämä on sitten taas nuppivastaavan, Minnan tekeleitä. Se on siis maljakko, tehty samoilla muoteilla joilla tein vuosi sitten oman, kissan kestävän maljakkoni. Myös Minnan maljakko on osoittanut kuulemma kissankestäväksi pystyssä pysymisen osalta, mutta maljakko on kuitenkin joutunut evakkoon, sillä toinen kissoista yrittää nuolla(!?) sitä koko ajan. Hmm? Betoniraukkautta ilmassa ehkä sielläkin?

*****

Ja ei betonipäivää ilman muutamia epäonnistuneita betonitöitä. Tällä kerralla voidaan puhua aika monestakin muutamasta. Suurinosa jäi nyt kuvaamatta, mutta voitte kuvitella kuinka hyödyllinen on betonikello, josta tuli liian paksu kellokoneiston tapille, tai tuoli jonka istun on halki. Tai kynttilänjalkayritelmä, jonka sisällä on korkin pala (korkin oli tarkoitus tehdä kynttilänjalkaan aukko kynttilää varten, ei irrota ja upota keskelle betonia..).

Tämä oli vähän harmillinen juttu. Muotti oli superhieno, ja me odotettiin siltä paljon. Mutta muotin materiaali reagoikin yllättäen betonin kanssa, jonka seurauksena valmiissa työssä oli tuollainen lila pinta. No, värjäytynyt pinta olisi voinut olla ihan sievä vähän tasaisempana, mutta värisävy vaihtelee laidasta laitaan ja lisäksi harmillisesti betoni osin murtui noiden harjanteiden päältä.

Kokeiltiin myös pitsin käyttöä betonitöissä. Näissä kuvissa pitsi on vielä paikallaan havainnollistamassa, kuinka joillain tekijöistä (Minnalla) pitsi asettui kauniisti suoraan ja sille kohtaa kuin pitkin.

Ja toisilla taas (mulla) pitsi asettui kaikesta säätämisestä huolimatta vinoon. Totesinpa myös oman pitsityöni osalta, että betonitöissä vielä suurempiaukkoinen pitsi tekisi hienompaa jälkeä.

Betonitöissä usein tavattu no-ei-kyllä-tullu-ny-aivan-sellainen-kun-meinasin -ilme. Ensi viikolla alkaa koulu (jee!), saapa nähdä kuinka tutuksi tämä ilme siellä tulee.

-hanne

BETONIA [osa 2.]

Tämä betoninen kello ei oo varsinaisesti betonipäivän tuotoksia. Yritin kyllä kelloa jo silloinkin, mutta en aivan onnistunut. Tai tavallaan en päässyt lähellekkään. Eli uutta yritystä matkaan vaan, Joken pienoisella avustuksella (eli mä valoin betonin, Jokke teki muut hommat). Ja tästä tulikin kiva. Jee! Betonina käytin tällä kertaa melko karkeaa betonia, en siis hienobetonia. Se käyttäytyi vähän tuolla tavalla rouheammin. Ensin harmittelin, että kello meni pilalle tuon epätasaisen pinnan vuoksi...mutta nyt mä ehkä pidän siitä juurikin tuon rikkonaisuuden vuoksi.

Haasteena tämän kellon kanssa oli erityisesti muotin löytäminen. Halusin ehdottomasti, että reunojen pitää olla täysin suorat, ja semmosta muottia olikin kuulkaas vaikea löytää. Ja vaikka olisinkin löytänyt, niin enpäs oo laisinkaan varma, että betonin olisi saanut irti muotista, jossa ei ole yhtään päästöä (eli reunat eivät kallistu lainkaan).

Aikani vinguin mielestäni vain hiljaisesti ja itsekseni tätä isoa ja merkittävää ongelmaa, mutta saattoinpa ehkä ääneenkin muutaman valitussävyisen äännähdyksen päästää, sillä aivan pyytämäni tuo armas mieheni tarttui puuhaan. Muotti syntyi viiluvanerista ja ruuveista. Kuivumisen jälkeen betonin saikin helposti irti ruuvit avaamalla.

Harmillisesti en tullut kuvanneeksi muotin muita osia! Mä en ymmärrä miksen, mullahan on aina kamera mukana! No, yritetään sanoin...Muotissa oli siis neljä seinää ja pohja. Koneiston syvennyksen tein maitopurkilla, ja kellon läpi kulkeva reikä syntyi taas sopivan paksuisella pultilla. Nämä koottiin yhteen siten, että pultti kulki ensin maitopurkin pohjan läpi ja sitten muotin pohjana toimivan viilulevyn läpi  (kellotaulua vasten oleva levy). Näiden kahden väliin jäi vajaan parin sentin rako betonia varten. Lisäksi muotin sivureunojen ja maitopurkin reunojen väliin jäi ympäriinsä vajaan kolmen sentin rako betonille.

Koneisto riittävän pitkällä tapilla löytyi lopulta Clas Ohlsonilta. Samoin kellon viisarit. Viisareista napsaisin sentin verran pois että mahtuivat pyörimään, ja maalailin ne spraymaalilla valkoiseksi. Jokke olisi halunnut viisareihin jonkun värin valkoisen sijaan, mutta kun kaapista nyt löytyi vain valkoista maalia, joten sillä mentiin nyt. Ehkä mä vielä syksyn kunniaksi innostun vaihtamaan tähän vaikka keltaiset viisarit.

Huomatkaa, sanat "syksyn" ja "kunniaksi" samassa lauseessa. Mikäköhän muhun on mennyt?

-hanne

KÄSITYÖKORTTELI NARINKKATORILLA [31.8.2013]

Kiitos ihan aluksi teille, te kaikki ihanatihanat, edellisen postauksen kommenteista! Tuun kyllä varmasti ainakin ajoittain kirjoittelemaan myös koulun sujumisesta. Vaikka nyt vielä ehkä tuntuukin siltä, että tässä on varmasti käynyt joku erhe, ja kun parin viikon (!!!!) päästä yritän koulun penkille, käy ilmi, että saamani kutsukirje olikin osoitettu jollekin toiselle Hannelle. Jolla on myös sama toinen nimi. Ja sama sukunimi. Ja sosiaaliturvatunnus. Joo...mua hieman ehkä jännittää tämä aika iso muutos. Mutta hyvällä tavalla. Silleen että vähän mahan pohjassa kutkuttaa ja ehkä pikkasen illalla valvotuttaa.

Hei mutta asiaan! 

Hyvät ja rakkaat kässäsiskot, luin hiljattain tapahtumasta, jonka tahtoisin teidänkin tietoisuuteen. Joukkio suomalaisia kädentaitajia ja käsityöyrittäjiä on yhteistuumin pystyttämässä Helsinkiin Narinkkatorille omat markkinat, Käsityökorttelin, 31.8., eli jo parin viikon päästä! Tapahtuma on toteutettu pienen joukon talkootyönä ja voimanponnistuksena.  Idean synnystä ja konkretisoitumisesta voi lukea enemmän Susannan blogista, josta minäkin asiasta luin. Tämmöinen veto kuvastanee hyvin ainakin mun käsitystä suomalaisista käsityöyrittäjistä: Vaatii loputtomasti rohkeutta, sinnikkyyttä ja intoa polkaista homma käyntiin, ja saada se vieläpä kannattamaan. Ja lisäksi  pitää tietenkin vielä osata, ideoida, tehdä ja osata lisää. Tästä syystä ainakin mua innostaa tämä tapahtuma.

Ja tiedoksi vielä, että nyt meillä kaikkilla muillakin on mahdollisuus ottaa pienesti osaa näihin talkoisiin, ja samalla hieman ehkä tukea tällä tavoin käsityöyrittäjiä. Nimittäin tämän talkoovoimin toteutun tapahtuman markkinointi hoidetaan myös suurelta osin talkootyöllä. Voit osallistua mainostustalkoisiin tykäämällä Käsityökorttelista facebooksivuilla, voit vinkata tapahtumasta naapurin Sirkalle ja työkaveri Mirkulle. Ja jos pidät blogia, voit osallistua myös mainostustalkoisiin tekemällä postauksen aiheesta. Blogaajille on tässäpä vielä pieni porkkana, blogin kautta mainostustalkoisiin osallistuneilla on mahdollisuus myös voittaa itselleen Käsityökorttelin myyjien töitä (heh, tai siis tuotteita. Yritäjät hoitanee edelleen itse työnsä). Kilpailusta, ja siihen osallistumisesta voi ja kannattaa lukea lisää täältä.

Ja ehkä ennen kaikkea, tapahtumaa ja sen yrittäjiä voi tukea menemällä paikan päälle markkinoille ihastelijan ja ostajan roolissa. Mä ainakin meen! Torille saapuvia myyjiä voi etukäteen tutkailla tästä. Eläköön käsityö!

-hanne

MUUTOKSIA

Yhdeksän vuotta sitten mä valitsin toimintaterapeutiksi opiskelun käsitöiden opiskelun sijaan. Se oli silloin hyvä päätös se. Mutta näköjään jotkut asiat pitää kokeilla kattoa loppuun asti. Näinpä meikäläinen haisteleekin syksyllä uusia tuulia Helsingin yliopistossa, käsityönopettajan opinnoissa!

Aika tosi jännittävää lähteä taas opiskelemaan, varsinkin kun toimintaterapeutin paperit käteen saatuani vannoin, etten ikuna milloinkaan enää opiskele (hupsista!). Saa nähdä miten tämän yli-ikäisen fuksin pää pärjää opiskelun ja ehkä ennen kaikkea opiskelijan talouden kanssa...Tahto on kuitenkin kova, opintojen laaja sisältö innostava ja on myös erimukavaa tutustua taas uusiin ihmisiin. Että semmosia kuulumisia nyt, katotaan kuinka mun käy. 

Mutta vaikka omassa elämässä tulee nyt vähän muutoksia, niin tämä rakas (ja pian kaksivuotias!!) Eilen teini jatkaa tietenkin kuten aina ennenkin. Paitsi että Jokke on sitä mieltä, että kunhan saan käytyä koulussa noita kaavoitus- ja ompelukursseja, voin muuttaa blogin nimeksi "Eilen tein Jokelle vaatteita". Mä taas ehdottaisin, että Jokke vois samalla alkaa pitämään kilpailevaa blogia "Eilen tein paljon töitä, että saan elätettyä opiskelevan vaimoni." Mä ainakin lukisin sitä blogia! Ettekös tekin??

Yllä on pikaisesti napatut kuvat pääsykokeiden toisen vaiheen näyttötehtävästä. Mä tein lahjaksi suunnitellun meikkipussin, johon on integroituna kyljessä peili. Jos jotakuta kiinnostaa, niin tarkka ohjeistus näyttötehtävään löytyy täältä.

-hanne

BETONIA [osa 1.]

Kuvat yllä Minnan

Nyt on kuulkaas semmonen postaus vuorossa, että mulla ei oo näiden hienouksien kanssa valitettavasti oikein osaa eikä arpaa. No, paitsi että olin luonnollisesti mitä ihaninta ja tietty myös mitä inspiroivinta seuraa taannoisena betonipäivänä ystävälleni Minnalle. Eikös? Päivän tuotoksina saimme myös muita hienouksia, sekä kuten toisinaan betonihommissa, myös niitä ei-niin-hienouksia. Näihin muihin palataan myöhemmin.

Minnalla oli siis mielessä betoniset vetimet, joihin tulisi vähän korkkiakin. Muottina nupeille toimi jääpalamuotti, joka tarttui mukaan kirpparilta betonipäivän alkupuolella. Siihen vain hieman voiteluainetta pintaan (tällä kertaa vaselinia), muotteihin betonia ja ruuvi pystyyn. Vähän jännitettiin, että miten nuo ruuvit pysyvä suorassa pehmeässä betonissa, mutta näyttivät onneksi jämähtävän varsin nopsasti paikalleen. Varteen laitettu korkki antanee myös kiinnitysvaiheessa hieman anteeksi, jos ruuvi onkin aavistuksen vinossa. 

Sanoisin, että ehkäpä hienoimmat vetimet ikinä.

 Kuvat yllä Minnan

Osaan muoteista ei laitettu ruuvia, ja ne päätyivätkin jääkaappimagneetiksi. Riittävän voimakkaat magneetit löytyivät Clas Ohlsonilta. Liimana näissä on nyt pikaliimaa, mutta kaksikomponenttiliima toimisi kuulemma ehkäpä paremmin. 

Kuva yllä Minnan 

Myös tämän vetimen muottina toimi jääpalamuotit. Minna vuoli muotin reunaan pienen loven ruuvia varten niin, että ruuvi ei jää koholle, vaan pääsee uppoamaan puolittain betoniin. Näitä ruuveja piti hieman tukea paikalleen/suoraan kovettumista odoteltaessa. Betonin kuivuttua toinen ruuvi vain irti, liimaa väliin ja puolikkaat kohdilleen.

Että semmosia juttuja me ainakin saattiin aikaan. No, siis Minna sai, mutta mä ehdottomasti toimin henkisenä tukena. Mun omat tekeleet vaatiivat vielä vähän työstöä, joten laitan ne näytille jahka saan valmista!

Ja tulipa vielä mieleen, että huomenna on perjantai, ja sehän meinaa sitä, että huomenna on perjantai! Siinäpä teille viikon viisaus! :)

-hanne

KEN ON HEISTÄ KAIKKEIN KAUNEIN?

Morjenttes!

Ihan vahingossa meikäläinen lipsahti pienelle blogitauolle kesäloman viimeisiksi koomailupäiviksi, mutta nyt ollaan taas terävänä täällä ruudun toisella puolella. Sanaa "terävä" käytän tässä yhteydessä ehkä aika vapaalla otteella. Tämä syksy tuo kuitenkin ainakin mulle tulessaan sen verran suuria juttuja ja muutoksia, että pitäis todellakin saada nyt pitkän loman jälkeen taas otetta sellaisistakin haasteellisista asioista kuin tiskaaminen, pukeutuminen ja illalla nukkumaan meneminen.

Mutta kuului mun loppulomaan kuului muutakin kuin yöpaidassa roikkumista ja puoleen päivään asti nukkumista. Pääsin nääs kahdenkin muruseni aivan täydellisiin häihin eri puolille suomea nauttimaan, tanssimaan, SYÖMÄÄN, kuvailemaan ja liikuttumaan. Mainitsinko jo syömisen?

Jälkimmäisissä häissä sain osallistua mitä makeimpaan kakkubuffettiin, siis muutenkin kuin vain lusikkani kera. Morsiuspari toivoi nääs noin kymmeneltä näppärän matkan päässä oleilevalta vieraalta häälahjaksi kakkua! Tekemiseen sai vapaat kädet, joskin kaksi toivetta hääpari esitti: He toivoivat häihin Barbie ja Ken -kakut. Mä varasin tuota pikaa Kentsukakkusen itselleni. Tuo mun Ken harrastaa DJ hommia, mikä on sattumalta myös sulhasen harrastus. Aikamoista.

Työhön kävin apinan raivolta. Ensin tein tärkeimmät, eli tietenkin DJ-kuulokkeet, takin ja hääteemaväriset housut (äiti auttoi). Sitten vaan Kinuskikissalta aivan mainio lakritsi-lime-valkosuklaakakun resepti kouraan, googlesta parit referenssikuvat dj-laitteista esiin ja eiku menoksi! Sen verran innostuin tästä projektista, että sattuipa mielestäni lipsahtamaan, ettei musta oikein löydy kokin tai leipurin vikaa (Jokke nyökyttää vieressä). Hieman pieleen menikin meikäläisen kakun mittasuhteet suhteessa DJ-Kentsuliin, samoin tanssilattiaa edustavan kakkuosan "kiille" muistuttaa enemmän perunamaata kuin parkettia, mutta semmosta sattuu. Mutta ei ainakaan jäänyt liian löysäksi tuo päällinen, kovettui kuulkaas jo matkalla kauhasta kakun päälle. 

 

Dj-pöydän soittimiin paneuduin syvimmällä mahdollisella kokkailurakkaudella mitä musta löytyy, ja erityisesti mikseriin olinkin sen verran tyytyväinen, että taisinpa häissä pakottaa houkutella sulhasen popsimaan tuon lakritsitoffee -laitteen suihinsa.

Tämän kakkubuffetin toteutustapa oli kaiken kaikkiaan isommankin hehkutuksen arvoinen. Mähän voin kuitenkin puhua sekä häävieraiden että leipojien näkökulmasta. Miettikää nyt, teillä on joku kymmenen kakkua valittavana, mä maistoin ainaskin viittä ja Joken lautaselta vielä paria lisää. Ei kaivannut kuulkaas kahvipöytä mitään muuta täytettä! Morsiusparikin vaikutti erityytyväisiltä saamiinsa kakkuihin ja säästäähän tässä parisen euroakin hääkustannuksista. Ja ainakin mä nautin ihan valtavasti myös tästä suunnittelu- ja leipomisprojektistakin! Tämä ei tietenkään onnistu joka häissä, sillä kaukaa tulevien vieraiden olisi liian haasteellista tuoda kakkuja, mutta näissä häissä tämä toimi hyvin. Alla vielä kuvia muiden huimista taidonnäytteistä. Mun suosikki oli tuo All you need is love -kakku, joka sattui olemaan kesän toisen morsmaikun tekele. Tietää siis varmasti mistä puhuu!

Ja lopuksi vielä onnellisen morsiammen kengät. Näillä kengillä laitettiinkin illalla sitten oikein kunnolla koreasti!

-hanne