2014/07/31

TURBAANIPYYHE


Terkkuja mökiltä! 

Netti toimii täällä yhtä hyvin kuin lomalaisen pää, mutta ei anneta sen häiritä! Mökillä mulla on aina ahkerasti käytössä pyyheturbaani, sillä aina ei jaksa saunassa pestä hiuksia ja vielä vähemmän kiinnostaa hiusten kuivaaminen. Iso pyyhe kuitenkin painaa paljon ja meikäläisen jännitysherkät hartiat jämähtää nopeasti. Mutta tällainen näpsäkkä tuunattu pyyhe on kyllä erinomainen! 




Tämän kyseisen yksilön on tehnyt mun näppärä anoppi. Anoppi oli alunperin saanut tällaisen siskoltaan, ja on sen pohjalta tehnyt näitä nyt itsekin lahjaksi. Mikä mainio lahja esimerkiksi mökille.

Oma tapani pukea pyyhe on saman tyylinen, kuin normaalinkin pyyhkeen päähän kietaisu. Pää alaspäin, nappikohta niskaan, hiukset tuonne hieman pidemmän ja kapeamman osion sisään, pari rullausta ja pötkylä pään yli niskaan, kuminauhalenkki nappiin kiinni.




Tekoprosessi on simppeli: 
Otetaan tavallinen froteepyyhe, taitetaan se kahtia pitkittäissuuntaisesti ja toinen reuna leikataan kaarevasti puolikkaan pisaran muotoon, kuten yllä kuvassa. Kuva on hieman huonosta kulmasta, mutta pyyhe siis kapenee toiseen päähän päin. Sauma kulkee kauttaaltaan tuossa kaarevassa reunassa. Kapeampaan päähän sauman kohtaan kiinnitetään pieni kuminauhalenksu ja toiseen päähän taas nappi. Siinäpä se. Sauman voi vetäistä joko saumurilla tai perus ompelukoneella. Mainio tapa kierrättää vanhoja pyyhkeitä!

-hanne

2014/07/18

SIVISTYNYT VAUVA


Tuossa juuri ennen blogi(ttomaan)koomaan vaipumistani toukokuussa, uhkailin pistää ilmoille vielä yhden vauvapostauksen. Se jäi silloin laittamatta, joten laitetaanpas nyt.

Baby Sophisticate on vauvan neuletakkimalli, joka on ollut (varmasti monen teidänkin) To Do -listalla tovin, ja nyt vihdoin puikkoillakin. Ystäviemme laskettu aika lähestyi keväällä, ja se mulla olikin mielessä, kun Wanhan sataman kässämessujen Titityy <3 Kerä kojulta sujahti ostoskassiini kaksi vyyhtiä Louhettaren luolan Pohjan neito -lankaa, värinä hopea. Lanka on 100% superwash -merinovillaa, joten se soveltuu erihyvin lasten vaatteisiin. Väri ei kuvassa taaskaan pääse oikein oikeuksiinsa, mutta se on sitä tuttua ja taattua Louhettaren luolan kauneutta alusta loppuun asti.


Itse villatakin ohjehan löytyy Ravelrystä ilmaiseksi, ja mikä vielä parempaa - neuletakki neulotaan top-down tyylisesti pääntiestä alaspäin, ilman sauman saumaa! Ei oo kuulkaas monimutkainen tekele! Ja jos vielä helpommalla haluaa päästä (niinkun mä halusin tietty), niin Äidin lintu -blogista löytyy ohjeen suomennos.

Lisähaastetta sain kuitenkin, kun totesin että alkuperäinen ohje on tehty vieläkin selvästi paksummalle langalle, kuin mitä tämä Pohjan neito on. Kokeilin ensin tehdä neuletta ohjeen suuremman koon mukaan (6-12kk) mutta sekin osoittautui liian pieneksi. Siispä päädyin muokkaamaan ohjetta kauttaaltaan hieman isommaksi. Ja eikö olisi tosi näppärää, jos olisin tuolloin tarkasti laittanut ylös muokkaukset ja voisin ne teille nyt tähän kertoa? Mutta enpä ottanut!! Sorppa!! Jos joku ehdottomasti ne tarvitsee, niin voinen pyytää takin uudelta omistajaltaan pikalainaan ja kokeilla laskeskella silmukoita. 

Väitäisin kuitenkin, että aloituskierroksella silmukoita oli ohjeen isomman koon 34 silmukan sijaan muistaakseni 40 tai 42, ja samassa suhteessa kasvattelin myös muita mittoja. Siltikin takki on aika pikkuruinen, luulisin että menee 2-4kk ikäiselle. Mutta eipä tässä nokkakaan kauan tuhissut ja lankaa meni suurin piirtein puolitoista vyyhtiä. Sitä jäi siis vielä töppösten verran!



-hanne

ps. kiitos kaikille teille takaisintervetulotoivotuksista <3

2014/07/13

HEI TAAS!

Toivottavasti teitä vielä sieltä ruudun takaa löytyy!


Aloittaiskohan sitä pahoitteluilla vai selittelyillä? 
Viimeinen postaus näyttäisi olevan kahden kuukauden takaa! Huh! Siinä kohtaa kun hyvältä ystävältäni oltiin kysytty että "onko sillä Eilen Tein -blogaajalla kaikki kunnossa, kun blogi on hiljentynyt?" tuli viimeistään aika huono omatunto. Vannon, että jos olisin tiennyt että tämä tauko venyy näin kovasti, olisin ihan suosiolla ilmoittanut blogilomasta. Mutta kun oon joka viikko ajatellut, että en mä nyt mitään taukoa pidä, teen ihan kohta postauksen...Juuh, mun ihan kohtat on toisinaan aika pitkiä. Jokkehan olisi tietty tämän voinut etukäteen kertoakin, koska ainakin kotihommien kanssa mä usein "ihan kohta vien ruokalautasen sohvalta tiskipöydälle" ja "ihan kohta viikkaan nää vaatteet tästä kaappiin". Hih.

Taukoiluni takana on kaikenmoista (joista lisää myöhemmin), mutta yhtenä isoinpana asiana se, että mä en oo oikeasti tehnyt yhden yhtä käsityötä! En neulonut, en virkannut, en ommellut, en mitään! Ihan outoa! No, paitsi nyt kuluneen viikon aikana taas vihdoin ja viimein. Nyt on myös vihdoin pari betonimuottia jo jemmassa, neuletyö kohta valmis ja seuraava saippuaresepti valittuna. Että vähitellen, vähitellen! Täytyy myöntää, että jonkin verran iski näköjään käsityöuupumus, kun sai kesäkuun alussa puristettua työllä ja tuskalla viimeiset koulutyöt palautukseen. Kaippa se sitten on tässä käsityöttömyyden takanakin. Mutta tästä se taas lähtee, kesätöitäkin on enää kaksi viikkoa ennen lomaa. Jee sille!


Mä ajattelin, että mun paluupostaukseksi sopii toinen todellinen "ihan kohta" projekti. 

Kaksi vuotta sitten(!!), kesällä 2012 oltiin ystävien maatilalla vierailulla. Sain silloin samaiselta vierailulta mukaan vanhasta navetasta pelastetun ruosteisen lämpölampun. Lampun antanut on ollut blogin innokas lukija, ja antoi lampun ajatuksella että keksisitkö tästä tehdä jotain. No, uskomattoman oivaltava suunnittelmani oli tehdä tästä lampusta lamppu! Ha! Mitä luovuutta! Mutta kun kerta aihio on niin valtaisan hieno ja meillä keittiön katossa lampun menevä kolo, niin mikä jottei! 

Niin ja rehellisyyden nimissä sanottakoon, että Jokke on vastuussa aika monesta työvaiheesta tässä projektissa.


Alkutilanne oli aika vääntynyt ja ruosteinen. Ensimmäisen kerran tämä projekti liikahti eteenpäin silloin kesällä 2012 heti pian lampun saamisen jälkeen. Silloin harjailin lampun kehikon teräsharjalla läpi ja sainkin irti melko suuren osan näppeihin tuntuvasta ruosteesta.



Ruosteen perusteellisempaa poistoa miettiessäni kuin tilauksesta Susanna pisti ilmoille postauksen omasta ruosteenpoistokokeilusta. Siinäpä ratkaisu! Hain apteekista sitruunahappoa, ämpäriin muutama litra lämmintä vettä, 200g sitruunahappoa (Susannan ohjeen mukaan oikea suhde olisi 100g/1 litra) ja seos seisomaan yön yli. Enpä tietenkään ollut tajunnut ottaa kuvaa lopputuloksesta, mutta ylläolevassa kuvassa näkyy jo varsin hyvin irti ravisseen ruosteen määrä! Ja toden totta, seuraavana päivänä huuhtelin ämpäristä lähes ruosteettoman kehikon! Pinta oli toki epätasainen, Jokke sitä myöhemmin vielä hieman hioi tasaisemmaksi.


Sitten lamppu unohtuikin pitkäksi aikaa. Olikohan se alkuvuonna 2013, kun Jokke lopulta harjasi ja hioi lampun kuvunkin siistiksi pahimmasta ruosteesta. Pinta pyyhittiin vielä tinnerillä pinnan puhdistamiseksi. Sitten kuvun sisäpuoli sai pintaansa valkoisen maalin. Sitten, arvatkaa mitä, projetki unohtui taas VUODEKSI!




Helmikuussa 2014 me lopulta todettiin, että nyt me todella nyt tarvitaan se keittiön lamppu. Jokke tarttui työhön, ja maalaili lampun kehikon sekä kuvun ulkopuolen ensin kauttaaltaan pariin kertaan valkoisella pohjamaalilla ja lopuksi vielä parin kerroksen verran kiiltävällä mustalla. 



Ja juu...taisi siinä mennä vielä pari kuukautta, että jostain kaapinperältä saatiin kaivettua esiin punainen kangasjohto ja polttimo, ja värkättiin lamppu vihdoin ja viimein sinne keittiön kattoon. Joskus sitä hiljaa hyvä tulee, mutta ehkä tämä lamppu olisi aivan yhtä kiva nopeamminkin tehtynä!

Mutta nyt on meikä takaisin ruudun takana ja keittiössä uusi hieno kattovalo! 
Ja tällä kertaa palaan takaisin linjoille oikeasti PIAN! ;)

-hanne