(pikkuinen Hanne, päässään äidin tekemä, lemppareista lempparein hiirilakki)
Mä oon harrastanut (suurinpiirtein tässä järjestyksessä) tyttökerhoa, pianonsoittoa, kuoroa, ratsastusta, teatteria, karatea, kitaran soittoa, modernia tanssia, hokutoryu jujutsua, kuntosalihommia ja brasilialaista jujutsua. Lisäksi oon tietty kaikkina aikoina lukenut enemmän tai vähemmän ja kirjoitellut vähemmän tai enemmän. Erityisesti liikuntaharrastukset tuppaa mulla jäämään puolitiehen, mutta niin on kyllä jäänyt näköjään musahommatkit, teatterit sun muut.
Mutta käsityöt! Siinäpä on se yksi ja ainut harrastus ja puuha, josta oon ihan aina nauttinut aivan valtavasti, oli kyseessä sitten koulun käsityöt, ohjatut harrastukset tai omat näperrykset. Mä oon aina ajatellut, että oon saanut kässäinnostuksen ikäänkuin äidin maidossa, mutta kaippa se loppujen lopuksi on monen (muunkin) asian summa. Siihen on varmasti tarvittu äidin näyttämää mallia ja kannustusta/ohjausta, sopivassa määrin haasteita ja onnistumisen kokemuksia, hyvä käsityöopettaja, ohjausta laajasti eri tekniikoiden pariin, tietty sitä luontaista innostusta ja ehkä ennen kaikkea mahdollisuus ite kokeilla ja todella tehdä.
(huomatkaa tutun oloinen eilen teini fontti :)
Mä täytin tammikuun lopussa 30, tai kuten isän mielestä asia kuuluu ilmaista; "eräännyin ja lähdin kulkemaan neljättäkymmenettä". (Mä kuitenkin itse suosisin tuota termiä "kolmekymppinen"..) Jotenkin tuo uusi kymmenluku kai innoitti nyt vähän nostalgioimaan, ja kun viikonloppuna vierailin vanhempieni luona, kaivoinkin esiin joitakin ensimmäisiä käsitöitäni. Olipas mukavaa vähän fiilistellä ja yrittää muistella koska ja millä mielin mikäkin työ on syntynyt. Jos olisin silloin blogannut, olisi nämä varmaankin päässeet esille. Hassu ajatus!
Patalaput.
Nämä lienee mun vanhimpia hengissä säilyneitä käsitöitä, kiitos äidin suojelun. Päällimmäisen patalapun virkkausajankohdaksi äiti epäili hieman ennen kouluikää. Mulla on tästä hyvin etäisiä mielikuvia, lähinnä noista väreistä. Mulla on myös epämääräinen fiilis, etten olisi ollut tähän kovin tyytyväinen, siitä kun tuli vähän tommonen suunnikas. Nirkkoreunakin meni miten sattui. Alla oleva on ehkä aavistuksen uudempi, varmaankin ekaluokkalaisena tehty? Tein sen semmoisilla minikokoisilla kangaspuilla, ne oli aivan ihanat! Todellinen jämälankaprojekti! Pidin siitä, että noilla pikku kangaspuilla sain tehtyä hienojakin töitä ihan itte, ilman apua.
Käsityöpussi.
Veikkaanpas että melkein kaikilta teiltä löytyy tämmöinen tai hieman vastaava, ekalla tehty vohvelikangaspussukka? Ah, koulun ensimmäiset käsityöt! Tämän teosta mulla on yksi tosi selkeä muistikuva. Meidän piti tuolloin aina langan loppuessa jonottaa opettajan luo vaihtamaan uusi lanka. Mulla oli langa vähissä ja jonotin jo melkeinpä jonon etunenässä, kun opettaja huomasi lattialla kanavaneulan. "Kenen neula tämä on?" opettaja (semmoinen vanha kansakouluopettaja) kysyi. Mää niin nokkelana tyttönä huudahdin: "mun......ei ainakaan!!" Mielestäni olin hauska, opettajan mielestä nenäkäs ja ärsyttävä (opettaja saattoi olla oikeassa) ja se komensi mut jonon perälle! Mua hävetti niin paljon, että meninkin takas paikalleni jatkamaan työtäni sillä mun onnettomalla langan jämällä niin pitkään kun pystyin. Voi mua! Huonoja sanavalintoja ja tilannearvioita jo vuodesta -90!
Poppanaliinat.
Ala-asteen ensimmäisten luokkien aikoihin kävin joka kesä serkun kanssa käsityökeskuksessa lasten kutomakurssilla. Muistelisin käyneeni ainakin kolmena kesänä näillä kursseilla. Jälkeen päin ajatellen nämä kurssit on vaikuttanut kovasti mun käsityöinnostuksen syntymiseen, kangaspuilla työskennellen ja hyvässä ohjauksessa saa kyllä aikas taatusti onnistumisen kokemuksia! Tuotoksina näillä kursseilla oli ainaskin kaksi mattoa, shaali, ryijy, ripsiliina ja monen monta poppanaliinaa; sekä tapletteja että pidempiä liinoja. Muistelisin, että tuo alempi liina on ensimmäisen kursin tuotoksia, päällimmäinen on taas vähän uudempi. Huomatkaa värimieltymysten muutos!
Reppu.
Tämä on ollut niin mun suosikki! Voi vitsi mikä kangas! Vaikka oikeastaan, jos tuo kangas olisi vähän toisen värinen (tai ylipäänsä vähemmän värinen...), saattaisin pitää kankaan vesivärimaalausta muistuttavasta tulppaaniprintistä kovastikin. Luulisin tämän repun syntyneen ala-asteen (ehkä) nelosluokalla, siinä on vuori ja kaikki! Tekoprosessista en muista juuri mitään, mutta sen kyllä muistan, että reppu oli tosi mieluisa ja olikin valmistumisensa jälkeen ahkerassa käytössä. Oli jotenkin hieno fiilis, kun oli ite onnistunut tekemään jotain näin käyttökelpoista.
Räsynukke.
Tämänkin valmistumisen ajoittaisin ehkä about nelosluokalle tai niille main. Nukke on siis myös koulun käsityötunneilla syntynyt. Aika kova työ tässä oli, kun tehtiin vaatteet ja kaikki! Tämän tekemisestä mulle on erityisesti jäänyt mieleen nuken silmät, muistan että olin ihan superylpeä kuinka hyvin ne onnistuivat, vaikken ollut aikaisemmin kirjonut. Monen muun nukella karsasti paljon pahemmin!
Nuken sukat tein kotona muuten vaan, muistaakseni aikas paljon nuken valmistumisen jälkeen...ehkä vasta ala-asteen loppupuolella? Olin juuri oppinut kantapään tekemisen, joten pitihän sitä vielä lisätreenata.
*****
Hei, mää sain hullun ajatuksen.
Uskaltaisinkohan haastaa teitä muita kässääjiä ja tee-se-itse puuhailijoita muistelemaan myös omia lapsuuden väkerryksiä ja askarteluja?
Ehkä niitä lempparitöitä, tai niitä koulun pakkopullia? Miettimään, mikä on teitä innostanut ja kannustanut, tai miksei niitäkin, mikä on jättänyt traumoja? Tiedän, että täälläkin on monta lukijaa, jotka on palannut käsillä tekemisen pariin vasta aikuisiällä! Löytyykö kaikkien ala-astetöistä tuo sama räsynukke ja vohvelikangaspussi? Tai ehkä puutöinä tehty jakkara? Löytyykö kaikkien muistoista ainakin yksi patalappu, josta ei tullut ehkä ihan niin suora tai pyöreä kun piti? Onko joku tietty työ, ihminen, kokemus, mikä on vaikuttanut suuntaan tai toiseen?
Olispas hauska kuulla teidän muiden kokemuksia!
Muistella
voi vaikka tänne kommentoimalla tai postauksella; kuvin tai sanoin,
yhden tai vaikka kymmenen työn verran. Haastakaa muitakin! Ja jos postaatte, niin vinkatkaa ihmeessä mulle, jooko jooko!
*****
Saa käyttää, mut ei oo pakko hei! (eli Putousta seuraamattomille tiedoksi, että ei siis tarvi tietenkään jos ei pystyjaksavoitaiehdi, mutta jos joo, niin huippuahuippua!)
;)
Mukavaista alkuviikkoa itse kullekin!
-hanne