2013/02/18

LAPSUUS KÄSILLÄ [haaste?]



(pikkuinen Hanne, päässään äidin tekemä, lemppareista lempparein hiirilakki) 

Mä oon harrastanut (suurinpiirtein tässä järjestyksessä) tyttökerhoa, pianonsoittoa, kuoroa, ratsastusta, teatteria, karatea, kitaran soittoa, modernia tanssia, hokutoryu jujutsua, kuntosalihommia ja brasilialaista jujutsua. Lisäksi oon tietty kaikkina aikoina lukenut enemmän tai vähemmän ja kirjoitellut vähemmän tai enemmän. Erityisesti liikuntaharrastukset tuppaa mulla jäämään puolitiehen, mutta niin on kyllä jäänyt näköjään musahommatkit, teatterit sun muut.

Mutta käsityöt! Siinäpä on se yksi ja ainut harrastus ja puuha, josta oon ihan aina nauttinut aivan valtavasti, oli kyseessä sitten koulun käsityöt, ohjatut harrastukset tai omat näperrykset. Mä oon aina ajatellut, että oon saanut kässäinnostuksen ikäänkuin äidin maidossa, mutta kaippa se loppujen lopuksi on monen (muunkin) asian summa. Siihen on varmasti tarvittu äidin näyttämää mallia ja kannustusta/ohjausta, sopivassa määrin haasteita ja onnistumisen kokemuksia, hyvä käsityöopettaja, ohjausta laajasti eri tekniikoiden pariin, tietty sitä luontaista innostusta ja ehkä ennen kaikkea mahdollisuus ite kokeilla ja todella tehdä.

(huomatkaa tutun oloinen eilen teini fontti :)

Mä täytin tammikuun lopussa 30, tai kuten isän mielestä asia kuuluu ilmaista; "eräännyin ja lähdin kulkemaan neljättäkymmenettä". (Mä kuitenkin itse suosisin tuota termiä "kolmekymppinen"..) Jotenkin tuo uusi kymmenluku kai innoitti nyt vähän nostalgioimaan, ja kun viikonloppuna vierailin vanhempieni luona, kaivoinkin esiin joitakin ensimmäisiä käsitöitäni. Olipas mukavaa vähän fiilistellä ja yrittää muistella koska ja millä mielin mikäkin työ on syntynyt. Jos olisin silloin blogannut, olisi nämä varmaankin päässeet esille. Hassu ajatus! 




Patalaput.
Nämä lienee mun vanhimpia hengissä säilyneitä käsitöitä, kiitos äidin suojelun. Päällimmäisen patalapun virkkausajankohdaksi äiti epäili hieman ennen kouluikää. Mulla on tästä hyvin etäisiä mielikuvia, lähinnä noista väreistä. Mulla on myös epämääräinen fiilis, etten olisi ollut tähän kovin tyytyväinen, siitä kun tuli vähän tommonen suunnikas. Nirkkoreunakin meni miten sattui. Alla oleva on ehkä aavistuksen uudempi, varmaankin ekaluokkalaisena tehty? Tein sen semmoisilla minikokoisilla kangaspuilla, ne oli aivan ihanat! Todellinen jämälankaprojekti! Pidin siitä, että noilla pikku kangaspuilla sain tehtyä hienojakin töitä ihan itte, ilman apua.


Käsityöpussi.
Veikkaanpas että melkein kaikilta teiltä löytyy tämmöinen tai hieman vastaava, ekalla tehty vohvelikangaspussukka? Ah, koulun ensimmäiset käsityöt! Tämän teosta mulla on yksi tosi selkeä muistikuva. Meidän piti tuolloin aina langan loppuessa jonottaa opettajan luo vaihtamaan uusi lanka. Mulla oli langa vähissä ja jonotin jo melkeinpä jonon etunenässä, kun opettaja huomasi lattialla kanavaneulan. "Kenen neula tämä on?" opettaja (semmoinen vanha kansakouluopettaja) kysyi. Mää niin nokkelana tyttönä huudahdin: "mun......ei ainakaan!!" Mielestäni olin hauska, opettajan mielestä nenäkäs ja ärsyttävä (opettaja saattoi olla oikeassa) ja se komensi mut jonon perälle! Mua hävetti niin paljon, että meninkin takas paikalleni jatkamaan työtäni sillä mun onnettomalla langan jämällä niin pitkään kun pystyin. Voi mua! Huonoja sanavalintoja ja tilannearvioita jo vuodesta -90!



Poppanaliinat.
Ala-asteen ensimmäisten luokkien aikoihin kävin joka kesä serkun kanssa käsityökeskuksessa lasten kutomakurssilla. Muistelisin käyneeni ainakin kolmena kesänä näillä kursseilla. Jälkeen päin ajatellen nämä kurssit on vaikuttanut kovasti mun käsityöinnostuksen syntymiseen, kangaspuilla työskennellen ja hyvässä ohjauksessa saa kyllä aikas taatusti onnistumisen kokemuksia! Tuotoksina näillä kursseilla oli ainaskin kaksi mattoa, shaali, ryijy, ripsiliina ja monen monta poppanaliinaa; sekä tapletteja että pidempiä liinoja. Muistelisin, että tuo alempi liina on ensimmäisen kursin tuotoksia, päällimmäinen on taas vähän uudempi. Huomatkaa värimieltymysten muutos!


Reppu.
Tämä on ollut niin mun suosikki! Voi vitsi mikä kangas! Vaikka oikeastaan, jos tuo kangas olisi vähän toisen värinen (tai ylipäänsä vähemmän värinen...), saattaisin pitää kankaan vesivärimaalausta muistuttavasta tulppaaniprintistä kovastikin. Luulisin tämän repun syntyneen ala-asteen (ehkä) nelosluokalla, siinä on vuori ja kaikki! Tekoprosessista en muista juuri mitään, mutta sen kyllä muistan, että reppu oli tosi mieluisa ja olikin valmistumisensa jälkeen ahkerassa käytössä. Oli jotenkin hieno fiilis, kun oli ite onnistunut tekemään jotain näin käyttökelpoista.

Räsynukke.
Tämänkin valmistumisen ajoittaisin ehkä about nelosluokalle tai niille main. Nukke on siis myös koulun käsityötunneilla syntynyt. Aika kova työ tässä oli, kun tehtiin vaatteet ja kaikki! Tämän tekemisestä mulle on erityisesti jäänyt mieleen nuken silmät, muistan että olin ihan superylpeä kuinka hyvin ne onnistuivat, vaikken ollut aikaisemmin kirjonut. Monen muun nukella karsasti paljon pahemmin!



Nuken sukat tein kotona muuten vaan, muistaakseni aikas paljon nuken valmistumisen jälkeen...ehkä vasta ala-asteen loppupuolella? Olin juuri oppinut kantapään tekemisen, joten pitihän sitä vielä lisätreenata. 

*****

Hei, mää sain hullun ajatuksen.  
Uskaltaisinkohan haastaa teitä muita kässääjiä ja tee-se-itse puuhailijoita muistelemaan myös omia lapsuuden väkerryksiä ja askarteluja? 

Ehkä niitä lempparitöitä, tai niitä koulun pakkopullia? Miettimään, mikä on teitä innostanut ja kannustanut, tai miksei niitäkin, mikä on jättänyt traumoja? Tiedän, että täälläkin on monta lukijaa, jotka on palannut käsillä tekemisen pariin vasta aikuisiällä! Löytyykö kaikkien ala-astetöistä tuo sama räsynukke ja vohvelikangaspussi? Tai ehkä puutöinä tehty jakkara? Löytyykö kaikkien muistoista ainakin yksi patalappu, josta ei tullut ehkä ihan niin suora tai pyöreä kun piti? Onko joku tietty työ, ihminen, kokemus, mikä on vaikuttanut suuntaan tai toiseen?

Olispas hauska kuulla teidän muiden kokemuksia!

Muistella voi vaikka tänne kommentoimalla tai postauksella; kuvin tai sanoin, yhden tai vaikka kymmenen työn verran. Haastakaa muitakin! Ja jos postaatte, niin vinkatkaa ihmeessä mulle, jooko jooko!

*****

Mähän voisin oikein vielä virallisesti haastaa muistelotalkoisiin vaikkapas Hupsistarallaa Terhin, juuri villin loikan käsityöyrittäjäksi tehneen Nousevan Myrskyn Liisan, Neulovan Nartun elikkäs Soilen, just 4v. täyttävän Piipadoo -blogin Piian ja Paulan, ja lähtiskös No Home Without You -blogin Kaisa mukaan, jonka neulomisura käynnistyi viime syksynä aikas kunnioitettavalla rykäyksellä!

Saa käyttää, mut ei oo pakko hei! (eli Putousta seuraamattomille tiedoksi, että ei siis tarvi tietenkään jos ei pystyjaksavoitaiehdi, mutta jos joo, niin huippuahuippua!)

;)

Mukavaista alkuviikkoa itse kullekin!

-hanne

56 kommenttia:

  1. Ahahahaha IHANIA! :) Muistelin näitä sun juttuja lukiessani juurikin omia käsitöitäni ja sieltähän se nakki napsahti tähän suuntaan. Mulla ei oo neulomismuistoja, mutta löytyy mm. ovivalo (oli muuten kova juttu ala-asteella), makkaratikut ja kyllä, sorvattu jakkara. Ehkä yksi upein oli vanerilaatikko, jossa oli nappi. Ja kun sitä painoi, alkoi soida happy birthday oikein kimakalla piippityksellä. Miksi?

    En voi tehdä tätä kun vasta muutaman kk päästä, kun menen koluamaan vanhempieni varastoja Ouluun. Haluan nimittäin kuvamateriaalit kuntoon. :) Ihana postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hähää :)
      Ovivalo!!?? Ja happy birthday laatikko??!! Teillä on ollut luova opettaja! Aika tommosia teknisen kuuloisia vempeleitä, aivan toista kun räsynuket :D Näköjään siis koulun kässäjutuissa ON eroja!

      Mä jään kuullolle, tää on kieltämättä ehkä vähän hidas haaste toteuttaa, kun ehkä aika harvalla on näitä lapsuuden aarteita enää omassa kodissa....vaikka ovivalo kuullostaa kyllä erihyödylliseltä! :D Mutta siis hienoa jos jaksat tarttua!

      Poista
  2. Oh wow, eli melkeinpä samoja juttuja tehty, vaan lienevätkö tallella vanhempien nurkissa? Yht'äkkiä muistan vain yhden ristipistoliinan, joka on kulkeutunut omaankin kotiin. Ja saako paljastaa? Mä olin ihan huono koulukässässä!

    -Paula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, nää on näitä ala-asteen klassikoita! Mäkin ajattelin ettei näitä enää juurikaan löydy, mutta yllättäen äiti taikoi esiin ties mitä!
      Ja saa paljastaa! Sehän on nyt sitten vaan kaksin verroin hienompaa että oot yhä kässän parissa vaikka se sit muksuna olisikin ollut vähä enemmän haastavaa :)

      Poista
    2. Haluaisin myös löytää sen mieheni luokanopettajaopinnoissa tekemän neulotun pallon, johon lopulta jouduin armahtamaan ja kutomaan loppuun. Se on melkein myös teemaa "lapsen tekemä". Toki ensiksi hän ajatteli, että voisi tehdä vaikka kaulahuivin, mutta onneksi tavoitteet muokkautuivat realistisemmiksi.

      -Paula

      Poista
  3. Hih, täytyypä seuraavan kerran kotikotona käydessään vähän penkoa laatikoita ja kuvata. Ihan hirveitä ne mun tekeleet kyllä on!!!! Sulla on ollut ihan tajuttoman hienoja jo pienenä! Toi vohvelipussukin niin tyylikäs, mä tein semmosen kamalan värioksennuksen missä on kaikkee sekaisin, no just semmosen minkä varmaan nytkin tekisin xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää vähän luulen, että ne mun epäonnistuneimmat työt on lentänyt ajat sitten roskiin taiteilijan toimesta...Niin että voi olla vähän vääristynyt tämä osaamisen taso ;) Muistan ite, että aloitin useinkin erilaisia projekteja, ja sit ku ne ei onnistu, kippasin alun tylysti roskiin ja siirryin muihin puuhiin :D

      Mutta mä muuten oikein erikseen mainitsin äidille että kato nyt, miten mä oon voinut tehdä tästä vohvelikangaspussukasta näin hillityn...Jotenkin olisin kuvitellut että olisin juurikin myöskin vaan survonut sen täyteen lankoja. Liekkö ollut opettajalla näppinsä pelissä! :D

      Poista
  4. Ihania :D Me tehtiin jossain (koulussa?) vohvelikankaasta liina, se on äitillä vieläkin taikinankohotusliinana :) Yläasteelta jäi mieleen, kun halusin tehdä superison lattiatyynyn tilkuista. Opettaja lupasi että koulu kustantaa vanut. kun vihdoin pitkän kankaiden valinnan ja nysväämisen jälkeen sain sen valmiiksi, en saanutkaan täytteitä! Jossain se makaa tyhjänä edelleen. En valinnut seuraavana vuonna enää kässää.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Katkeruutta! Oikeasti, onpa tosi tyly juttu opettajalta, noinpa sitä onnistui ope karttamaan oppilaan muihin hommiin..

      Mäkin muuten itseasiassa tein joskus yläasteella sellaisen tilkuista kootun ison lattiatyynyn. Tai siitä piti tulla semmonen melko pieni tyyny, mutta jotenkin laskin väärin ja siitä tulikin ihan suunnaton! Mutta mä kyllä sain koululta täytteet siihen, ja se olikin pitkään meillä käytössä mun koiran petinä :)

      Veikkaan muuten, että tyttären tekemällä vohvelikangasliinalla kohotetusta taikinasta tulee erityisen hyviä pullia!!

      Poista
    2. hei mua kans huijattiin kässäntunneilla! seiskalla sanottiin, että valitkaa kässä, niin sit myöhemmin kasilla tai ysillä kudotaan matto. valitsin sit sen kässän valinnaiseksi, vaikka meidän kiva ope, joka oli seiskan syksyllä, oli kevään pois, koska koulussamme oli hometta ja opella oli astma ja ei ollu varmaa että tuleeko se enää takasin. sit se sijainen anto mulle seiskaluokan keväällä vaan kasin. ja sain sit kuitenkin ysin päättäreissä stipendin käsitöistä, ja toi kasi oli päättötodistuksessa englannin lisäks ainoo kasi, muut oli ysei ja kymppei. argh. mut siis mun oikee mitä mä tulin selittämään, oli että sit kasilla tää kiva ope oli taas paikalla, ja sano meille, että ysillä saadaan tehdä matto, oikein kangaspuilla, joita oli muutamat meidän luokassa. sit ku pääsin vihdoin sinne ysille ni me saatiin ihan super urpo opettaja ja meille kerrottii että sinä vuonna ei kudota mattoja. edelleen pännii kun en oo missään sit saanu mahdollisuutta käyttää kunnon kangaspuita! mutta ehkä mä vielä joku kerta saan mahollisuuden kutoa tosi hienon maton. oon silleen kade mun kämppikselle, kun se toi just meidän uuteen kotiin semmosen itetehdyn maton :D mutta kaikesta tästä vääryydestä huolimatta mä tykkään edelleen tehä kaikkee käsin :)

      mun kaikista eka semmonen, mitä oikeesti käytin, oli varmaan neulottu kaulahuivi. se oli ihan järkyttävän ruma, ja mulla loppu into neulomisesta, kun se hieno lanka josta mä sitä väsäsin, loppu kesken, ja sit piti laittaa jotain rumaa. mutta sisulla sain sen kuitenkin valmiiksi! :D

      Poista
    3. Herranjestas mikä vääryys!! Pitäis saada mustaa valkoisella tuollaiset lupaukset! Hienoa ettet ole kuitenkaan kovin pahoin traumatisoitunut. Mä suosittelen lämpimästi, että ikäänkuin semmoisena korjaavana ja eheyttävänä kokemuksena marssit vielä joskus jonnekin käsityökeskukseen ja paukutat itsellesi täydellisen maton! Siinä saa samalla kivasti aggressioita purettua ;)

      Poista
  5. Ihanaa, että joku on onnistunut säilyttämään kouluaikaiset käsityönsä noin hyvin! Meikäläisen kaikki onnettomat väkerrykset ovat vuosia sitten jo kadonneet tai tarkoituksella kadotetut. :D

    Paljon onnea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      No, äitillä on tässä jemmaamisessa aikas iso osa, mun omissa kaapeissa oli tallella vain tuo vohvelikangaspussukka. Meidän lapsuuden koti on onneksi sen verta iso että siellä on riittänyt tilaa mun väkerryksille!

      Mutta kyllä mullakin on lentänyt noita paljon roskiinkin...erityisesti ne mun omat pikku kokeilut, jotka harvoin onnistui kunnolla. Ne aina yllättävän nopeasti "katosi"... :D

      Poista
  6. Muistelen, että mun eka käsityöni koulussa olisi ollut sellainen kissa, jonka runko tehtiin vessapaperirullasta ja ympärille virkattiin ketjusilmukalla narua "turkiksi". Sitten yhden meidän luokalla olleen pojan koordinaatio ei vielä riittänyt ketjusilmukoiden virkkaamiseen ja se sai vessarullakissan turkiksi valkoista tekoturkista. Mä olin niiiiin kade!!!
    XD

    Mä olen jo jonkin aikaa miettinyt, että pitäisi metsästää vohvelikangasta ja kirjoa siihen jotain kivaa. Varmaan samoilla väreillä mentäisiin kuin silloinkin, eli pastellilla... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, mikä vääryys :D
      Mä sain joululahjaksi semosen vohvelikangaskirjonta -kirjan, ja mulla on jo kangastakin ostettuna (joskin vähän tylsästi mustaa..), mutta todella, ajattelin kokeilla jälleen tätä ah niin nostalgista puuhaa :)

      Poista
  7. Jos mä vaan joku päivä innostun niin kaivan tuolta yläkaapin laatikosta mun vanhoja käsitöitä ja kerron niistä mun blogissa. :)tää oli niin mukava lukee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, oispa hienoa jos innostuisit, on varsin mielenkiintoista kuulla mitä muut on tehnyt, ja miten ne on onnistunut :D Jos päädyt postaileen, niin vinkkaa mulle, tuun sit vähä vierailulle :)

      Poista
  8. Ennen kuin pääsin edes loppuun asti postauksessasi, mietin että minun on ihan pakko kaivaa näitä vanhoja käsitöitä kaapin perukoilta, toivottavasti niitä löytyy. Tämä on ihan huippuidea! Mummuni opetti virkkaamaan, mutta niitä pyöreitä patalappuja, joista olisi pitänyt tulla neliö, ei varmana ole enää tallessa. Mutta muistan ne hetket erityisesti, kun seinäkello tikitti, mummu istui isossa keinutuolissa ja minä pienessä lasten keinutuolissa, ja siinä vierekkäin virkattiin. Ja jokaisen kerroksen jälkeen sanoin mummulle, että kato kuinka paljon olen tehnyt :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no hyvä hyvä :) Mä kirjoittaessani huomasin koko ajan miettiväni että onkohan muutkin tehnyt tämmösiä ala-asteella jne, joten päätin sitten oikein kysyä! Mä olin muuten yllättynyt kuinka paljon meiltä noita mun juttuja loppujen lopuksi löytyikään, osa jäi vielä kuvaamattakin. Äiti oli hyvin säilönyt :)

      Ja ihania muistoja on sulla jäänyt, voisin kuvitella että tuommoiset kokemukset on vielä paljon paljon arvokkaampia kuin ne "ei niin neliskulmaiset" patalaput :) Mummut kunniaan!

      Poista
  9. Tuo reppu on minusta aivan sikahieno!! Voisin käyttää sellaista nytkin jos mulla vaan olisi :D Ihana kangas!

    Meidän käsityötunneilla tehtiin just noita vohvelikangas-juttuja ja yläasteelta muistan kun sai tehdä jonkun vaatteen. Minä tein pyjamahousut ja halusin tehdä kaks eriväristä lahjetta mutta en saanut! Loppupeleissä opettaja suostui siihen että toinen on sininen ja toisessa oli joku kuviollinen sininen kangas, mutta punainen ja sininen (vai mitkä lie ne mun ekat valinnat oli) ei kelvannu. Ja loppupeleissä opettaja antoi väärät ohjeet ja tein kaks samaa lahjetta josta sitten sävelsin ja tuli ihan käyttökelpoiset kivat housut lopuksi kuitenkin.

    Niitä minikangaspuita ja virkkaamisen taidon opin mummulassa. Minua aina harmitti kun kaikki muut kaverit oli neulonut suurella tuskalla lapaset koulussa, ja meillä ei koskaan neulottu! Ensimmäisen kerran neuloin sitten 14 vuotiaana mummun luona ja se oli minusta hirveä homma :D Innostuin sitten neulomisesta vasta kakskymppisenä kun kokeilin uudestaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no mä itseasiassa vähän tämmäsinkin sitä mun selkään, että miltä se näyttäis :D

      No voi vitsi, terkkuja vaan sun opelle, miksei muka saa teho semmosta kun haluaa? Ja vielä kun kyseessä on pyjamahousut...ymmärtäisin jos teillä olis ollu tekeilä vaikka jotkut juhlahousut :D No onneks tuli käyttishousut kuitenkin...mutta oisko ollu vähä hienot semmoset erivärilahkeiset!!

      Ihana että sulla on ollut mummu joka on voinut opettaa jotain tommosta :)

      Poista
  10. Käyppä kurkkaa. Mä tein jo samanlaisen jutun mun blogii. Tää oli niin kiva että oli pakko heti laittaa tuulemaan. :) Kiitos sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh sä oot ollut nopee!! Mahtavuutta! Kävin jo töistä vähän salaa kurkkimassa, pitääpäs pistäytynyä nyt uudelleen tarkemmin tutkimaan. Kiitos vaan itellesi!

      Poista
  11. Hei just jouluna katselin joskus ala-asteella tekemääni säkkikankaista joulutonttua, jonka äitini joka vuosi edelleen virittää keittiön oveen, että tuo täytyy kuvata ja blogata! :) Ehdottomasti siis täytyy tähän haasteeseen tarttua kunhan pääsen kaivelemaan koti-kodin nurkkia, josko jotain muutakin vielä tallessa olisi! Parhaiten koulun kässätunneilta on jäänyt mieleen opettajan lausahdus "Vika istuu koneen ja tuolin välissä." ja pahvinen kyltti seinällä jossa luki: neula alas, langanpäät suoriksi, paininjalka alas, matkaan! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mahtavaa! Mä muuten unohdin kokonaan joulukoristeet! Niiden joukosta olisi löytynyt kyllä helmi jos toinenkin!! :D

      Ja sulla on ollut kyllä nokkela opettaja :D Mä haluaisin aina ompelukoneen kanssa syyttää kangasta tai lankaa tai mitä tahansa muuta...mutta kaippa se on myönnettävä että vika löytyy juurikin sieltä mistä opettajasi sanoi sen löytyvän... :)

      Poista
  12. Tämä oli kyllä hieno kooste. :) Voi olla, että lapsuusaikaisia väkerryksiä löytyisi äidin kätköistä, mutta kyllä mun parikymppisenäkin tekemät saattaisivat kelvata esiteltäväksi tässä sarjassa... XD Pöytäkangaspuita muuten on vieläkin myynnissä... Oppisikohan sitä laittamaan sellaiseen loimet jne. ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos kiitos :)
      Mä en rajannut varsinaisesti tuota ikää, joten käy myös parikymppisenä tehdyt työt :D
      Vitsi, tekis kyllä vähän mieli semmosia pikkukangaspuita...Mä kaivoin kyllä esiin ne mun lapsuuden pikkupuut, mutta niiden kaikki muoviosat mureni käsiin :( Saiskohan ne jotenkin korjattua...en tiiä. Meillä tai siis mun vanhempien kotona olis itseasiassa semmoset oikeetkin kangaspuut, mutta ne on purettuna. Mä aina välillä haaveilen että saatas joskus paikalle joku joka osais koota ne. Oispas kiva pitkästä aikaa paukuttaa puilla!

      Poista
  13. Ihan huippu postaus ja mahtava käsityötaituri olet ollut jo vuosia sitten. :) Kovin tutuilta näytti muutamat käsityöt, varsinkin vohvelikirjonta, matot ja minikangaspuilla tehty pannulappu. Mää tein omilla minikangaspuilla into piukkana barbeille varmaan 10 mattoa! :D Isommillakin kangaspuilla valmistui muutamat matot ja poppanat, kun reippaana 1. luokkalaisena talsin koulun jälkeen eläkeläisten sekaan mattoja paukuttamaan. :)

    Ah, tulipa muistelot sun postauksen ansiosta. Täytynee äitin luona käydessä penkoa vähän varastoja, josko vanhoja käsitöitä löytyisi jostain jemmasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos, mutta kuten tossa jo jollekin ylempänä kommentoin, luulen että ne vähemmän onnistuneet työt on kyllä päätynyt taiteilijan toimesta "kateisiin", että tämä voi vähän antaa vääristyneen kuvan...:D

      Mullakin oli barbinmattoja liuta, hei, eihän barbilla voi koskaan olla liikaa mattoja??! Aikas moista että oot pikkunassikkana uskaltaunut mummojen sekaan, mä kävin vaan niillä lasten kurreissa :)

      Poista
  14. Tuli niiiiin nostalginen olo tästä postauksesta! Harmittaa hirmuisesti, että meidän kotona ei ole jemmailtu oikeen mitään, kun muutettiin niin useasti aikanaan. Muistan, kuinka tehtiin ala-asteella kaikki tytöt sellaiset Blossom-hatut. Muistatko sen TV-sarjan, jossa oli tyttö nimeltä Blossom? Lisäksi tehtiin hiusdonitseja, jotka oli kovassa käytössä kanssa (muotitietoinen jo vuodesta-83!).

    Lapasista toisen taisi neuloa äiti, kun en itse mitenkään onnistunut sitä saada valmiiksi. Opettaja ihmetteli kovin, notta oletpas Anna edistynyt nopeasti, kun tämä toinen lapanen on niin kovin hieno. Edelleen tekisi mieli laittaa äiti kutomaan aina sen toisen parin sukista tai lapasista. Oma into kestää vain yhden tekoon ja sitten mieli halajaisi jo uusiin projekteihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, hyvä, niin pitikin tulla!
      Muutot on kyllä harmillisia siitä että silloin on pakko laittaa kamaa menemään, toisaalta ne ovat mukavia, siitä samasta syystä :D

      Blossom, aaa! Me ei kyllä tajuttu että vois tehä semmosia hattuja, näppärää! Mut donitseja löytyi kyllä multakin, eikai tytöllä voi koskaan olla niitä liikaa??!

      Mulla on kyllä vähän sama, tai lapsena tein kyllä muistaakseni työni itse, mutta nyt todella voisin ottaa äitiä apuun...itseasiassa talvellahan mä muuten otinkin vähän äitiä apuun, laitoin sen neulomaan yhden lapasen toisen varren :D

      Poista
  15. Minulle muistuu mieleen erilaiset nuppineulatyynyt, joita ala-asteella tehtiin. Ehkä opettajallamme oli jokin kiero fetissi nuppineulatyynyihin, sillä teimme niitä useita erilaisia. Parhaiten muistan kaktuspuun ja sammakon, jossa nuppineulat sijoitettiin sammakon avoinna olevaan suuhun. Ah, niitä aikoja! Ekoilta rättikässätunneilta muistan myös ompelukoneajokortin, koska kauhuissani pelkäsin ajavani maalissa odottavan piirrosmummon päälle ja tikkaavani hänet hengiltä. Onneksi osasin kuitenkin pysäyttää ajoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ala-asteiden tunnettu riesa, opettajien nuppineulatyyny -fetissi :D Mä en kyllä äkkiä muista kuin yhden nuppineulatyynyn, ehkä tuo epidemia ei ollut levinnyt meille asti? :) Ompelukoneajokortti kyllä meilläkin ajettiin, ja muistaakseni myös ilman hengiltä tikkauksia :)

      Poista
  16. Ihanat muistelot! Mulla käsityöinnostajana oli koulun kässäntuntien lisäksi omat mummot, jotka neuloi paljon. Edelleen aina joskus neuloessa mietin, että "tämänkin mumma mulle opetti". Ja siitä tulee hyvä mieli.

    Bloggasin muuten jokin aika sitten samasta aiheesta, kun bongasin kotikotoa yläasteella neulomani repun. Se on vähän samaa pastellisävymaailmaa kuin tuo sunkin oma ja löytyy täältä:
    http://thingstomakeanddooo.blogspot.fi/2012/02/reppu-selassa-elama-edessa-vuonna-1995.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania muisteloja! Mulla molemmat mummot tekee ja teki paljon käsitöitä, mutta enemmän muistan äidiltä saaneeni oppia...Mutta vietin kyllä tuossa ihan taannoin kivan neulontahetken 83-vuotiaan mummani kanssa. Se oli mukavaa se! Mummat kunniaan!!

      p.s. ihan pikkusen superhieno se sun reppu!!

      Poista
  17. Minä olen ollut käsityöihminen niin kauan kuin muistan, ja hoitopaikan lapsuudenystävä on kertonut sellaisiakin käsitöitä joita olen tehnyt enkä edes muista :D Ja täytyy sanoa että yksinhuoltaja-maajussi-isä ei ole kyllä opettanut yhtään mitään, joten ihan itse pelkällä innolla olen opetellut. Mummon kanssa muistan joskus ommelleeni penaalin (tai mummo ompeli?), noita vohvelitöitä on koulussa tehty ja mulla oli ihan itsellä sellaset minikangaspuut. Ja sain sellasen kirjasen lahjaksi jossa opetettiin tekemään ystävänauhoja. Yläasteella muistan ommelleeni housut ja topin itselleni. Ristipistotöitä ja kanavatöitä oon tehnyt ihan tauluiksikin asti. Ja sitten jostain syystä koko lukion ja yliopiston ajan oon ollut tekemättä mitään. Unohdin täysin koko käsityöhommat. Onneksi se tekeminen löytyi ihan vahingossa taas nyt lasten myötä, loppua ei enää näy... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aikas pitälle oot päässyt käsitöiden maailmassa sillä omalla innollasikin! Ja ah, ystävänauhat! Ne unohdin kokonaan, onhan niitäkin tullut tehtyä vaikka kuina :D
      Mulla oli muuten kans lukio ja yläaste, ehkä erityisesti lukioaika sellaista hiljaisempaa aikaa käsityörintamalla...lieneekö murrosiällä vaikutusta?? Mutta hyvä että saatiin taas juonesta kiinni :) Kiitos muisteloista :)

      Poista
  18. Voi vitsi! Tulipa noista kuvista monta koulun kässätunti projektia mieleen ja ovat olleet myöskin kovassa käytössä. Meillä tehtiin vohvelikankaasta käsi-/keittiöpyyhe, joka oli pitkään käytössä ja repun sijasta merimiessäkki, jota myöskin muistan käyttäneeni paljon. Pitkulaisen tyynyn väkersin tilkuista hirsipuu (?)tekniikalla ja se on ollut vanhempieni mökillä koristetyynynä siitä asti. Mollamaijakin on tullut tehtyä, mutta sille ei kirjottu kasvoja vaan ne taidettiin piirtää kynällä, jos muistan oikein. Traumoja tuli neulomisesta, kun villasukkaparista toinen oli ainakin kaksi numeroa toista isompi ja lapasissa peukalot kirjaimellisesti keskellä kämmentä :D Nämä traumat selätin vuosi sitten, kun polvileikkauksen immobilisoimana oli keksittävä jotain tekemistä sairausloman ajaksi. Oli kiva huomata, että neulominen on kivaa ja että olen siinä myös hyvä, vaikkakin vielä kovin hidas. Yläasteikäisistä kässäntuntitekelistä muistan erityisesti kesäisen mekon, jonka ompelin ja jota tuli käytettyä monesti. Teknisten töiden puolella taivuttelin metalliputkesta rungon retkituoliin, joka spray-maalattiin ja kässässä siihen tehtiin kankaasta istuinosa. Kyseinen tuoli kuuluu myös kesämökin varustukseen vielä 15 vuoden jälkeen :) Aikuisiällä askartelu ja käsityöt on ollut kausiluonteista puuhastelua, mutta aina mieluista puuhaa. Nyt on tulevalle keväälle ja kesälle tiedossa monta projektia verhoista vauvan aktivointimattoon ja neulottuihin tyynynpäällisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, kuullostaa siltä että jo sun lapsuuden työtkin on päässyt tehokkaasti käyttöön! Hienoa hienoa! Ja hyvä että oot päässyt traumoista, kaikki ei valitettavasti aina pääse.
      Kuullostaa että sulla on mukava kevät tulossa :) Kiitos muisteloista!!

      Poista
  19. Vaikket minua haastanutkaan, niin haluan silti tarttua tähän aiheeseen. Hirmuisen vähän on mitään vanhoja tekeleitä tallessa, mikä on kaiken kaikkiaan todella harmillinen asia, mutta nyt erityisesti, kun ne olisi hyvä saada valokuvattuya blogiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vähä niinku yritin haastaa kaikki mahdolliset, tai haaste oli siis erittäin vapaasti tartuttava ja kaikille lämpimästi suositeltava :) Kiva jos tartut! Toivottavasti löydät jotain kuvattavaa, mutta tietty sanallisestikin saa kertoa muistot ja mielikuvat :)

      Poista
  20. Sattuipa tää sun haaste kivaan saumana, kun itsellä menee kaikki vapaa-aika tehdessä käsitöitä ja ei-vapaa aika taas niitä miettiessä. :D

    Tänne vähän kirjailin aatoksiani: http://eiturhaa.blogspot.fi/2013/02/kassahommia.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuullostaa tutulle :D (joskaan ei kerrota sitä pomolle!!) :D Mä tuun vierailulle!! :)

      Poista
  21. Kylläpäs on tutun näköisiä käsitöitä ja hymy huulilla :) t. Eija M (nykyinen S)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, mahtavuutta!! :D Muistatko, mahtoikohan nuo mun aboutarviot tekoajankohdista yhtään täsmätä?

      Poista
  22. Ihana postaus ja haaste.
    Ikiakryylista ja peltipuuvillasta huolimatta
    minäkin olen jatkanut kässäämistä aikuis- ja
    keski-ikään asti.
    Tein monenlaista äidin opastuksella jo pienenä.
    Aloittaessani koulun opettaja arvioi minut numerolla 6.
    Olinhan kuuden vanha.
    En lannistunut, ei tullut koulukässästä
    milloinkaan mieleistä, mutta jatkan yhä.
    Ystäviäni ovat nykyään muutamat kässäopet ja
    mikä hupaisinta, opetan itsekin sitä kässää,
    onneksi en anna siitä kenellekään numeroa:)
    Koetan innostaa ja arvostaa,
    antaa melkolailla vapaat kädet ja
    suvaitsevaiset ajatukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa ettet lannistunut! Jotenkin mä ajattelisin, ettei kässässä saisi antaa numeroa vaikka vain jäljen perusteella. Tai oikeastaan ei saisi antaa numeroa lainkaan, vaan vain just innostaa ja kannustaa luovuuteen ja tekemiseen!

      Poista
  23. Samoja käsitöitä löytyy myös omasta lapsuudesta! Täältä voi lukea lisää :) http://puikkoillenkoukkuillen.blogspot.fi/2013/03/kassahissaa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, onkohan nämä jollain valtakunnallisella ala-asteen kässävaatimuslistalla?? :) Hienoa, mä tuun heti vierailulle!

      Poista
  24. No niin, haasteeseen vastattu ja oikein kahdessa osassa :D

    1 ja 2

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä itseasiassa jo huomasin, en voinut olla huomaamatta kun äiti luki sitä vieressä ja nauroi niin ettei meinannut tuolilla pysyä :D Kiitos tästä!

      Poista
  25. Arvaa mitä, mulla on kaapissa just samanvärinen vihreä-ruskea-keltaraitainen poppanaliina, äidin tekemä! Mistä lie kirjasta on malli kun on tosiaan prikulleen samat värit ja raitojen leveydet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, oho, liekkö sitten joku super suosittu malli kultaisen ysikytluvun alussa! :D

      Poista
  26. Kyllä meiltäkin löytyy! :)

    http://wisteriawalk.wordpress.com/2013/04/15/joskus-olin-tosi-taitava/

    VastaaPoista