KANDITYÖ INSPIROITUMISESTA - TULE VASTAAMAAN!

Oi inspiraatio! Joskus se iskee salamana kirkkaalta taivaalta, joskus se kypsyy ja syntyy hiljalleen. Ja ainakin mun kohdalla se aikas usein löytyy, yllätys yllätys, käsityöblogeista! Ja vähän näistä aatoksista käsin lähdin tekemään kandidaatin tutkielmaa käsityöopettajan opinnoissani. Ja nyt, ystävät hyvät, tarvitsen teidän apua!

Teen siis tutkimusta käsityöblogien tuomasta inspiraatiosta. Toivoisin kovasti, että ehtisitte klikkaamaan itsenne allaolevaan linkkiin ja vastaamaan kyselyyni. Se ei ole pitkä! Ja toisaalta, jos innostutte oikein kovasti vastailemaan, niin kyselyyn voi vastata useammankin kerran! Pidän kyselyä auki 7.2. iltaan saakka. 

Pääset kyselyyn tästä
Kysely on suljettu, iso kiitos kaikille vastanneille!

Kiitokseksi ja kannustukseksi arvon kaikkien vastanneiden ja kyselyn lopuksi yhteystietonsa jättäneiden kesken lisää inspiraatiota tuomaan lumoavan kauniin Neuleiden neljä vuodenaikaa -neulekirjan. Arvon kirjan 8.2. ja ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti.

Mikäli sinulle tulee kysyttävää kyselyyn tai tutkimukseen liittyen, haluat antaa siitä palautetta tai muuten kommentoida, niin voit jättää viestiä tähän postauksen kommenttiosioon tai mailitse eilentein(at)gmail.com

Kiitos valtavasti jokaiselle vastaajalle!

-hanne

YKSIVUOTIAS!

Voiko olla, että vuosi sitten me vietettiin ensimmäistä kokonaista päivää kotona pienen nyytin kanssa. Minä hormonihuuruissani itkeskelin vähän väliä että tää, tää on vauva, oikee vauva ja se on meidän vauva! Ja nyt tuo vauva on jo taapero. Huh heijaa! Ja vaikka mä haikaillen hyvästelen tuota vauvavuotta, niin toki sitä yhdenvuoden etappia piti juhlistaa! Meillä kotona, ystävien, kummien ja sukulaisten voimin. Oli niin mukavaa, että päässä soi yhä Putte Possun nimipäivät "ja siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana!" Paitsi että olinhan mä!

Tarjolla kekkereillä meillä oli eeeerittäin herkullista, Joken valkkaamaa ja äidin leipomaa Sitruunaista ricotta mantelikakkua, tuulihattuja lohitäytteellä á la Hanne, gluteenittomia kasvispizzoja á la Jokke (nää loppui pöydästä ekana), rumpukakku lime-valkosuklaa-päärynä täytteellä, hedelmävati banaanidelfiineillä ja Kinuskikissan Beanut butter -kuppikakkuja tai siis koirankakka -kuppikakkuja, kuten me niitä kutsuttiin. Hei mä en oikeesti tiedä mikä tossa päällisessä meni pieleen! Hyvää se oli silti! Ni ja sokerina pohjalla tai siis sokerina pillin nokassa oli Painted by Cakes -blogin vaahtokarkkitikkarit, joista tulikin vahingossa vähän karkkisempia kuin esikuvansa.

Leipomusten lisäksi en ihan kauhean massiivisiin koristeluihin lähtenyt, mutta jotain pientä kuitenkin! Keittiöön heitettiin tunnelmaa tuomaan Marimekon Bo boo -autoverho ja ompelin samaan sävyyn ohuesta pahvista viirinauhan. Eteisen matto alkoi myös kyllästyttää oikein urakalla, joten käytiin nappaamassa Anttilasta kolme pientä villamattoa, jotka pistesin villalangalla yhden yön pikkutunneilla kiinni toisiinsa. 

Sankarille tarvittiin sitten tietenkin vielä synttäriasu. Housut olin ommellut jo ennen joulua Metsolan Diamonds trikoosta. Kaavana on tässä Ottobre 1/13 Tiikeri, johon lisäsin tommoset hauskat sivutaskut. Paidan kaava taitaa olla muokkaus Ottobren 4/11 Baby Basic  -kaavasta ja lisäsin siihen henkselit ja rusetin. Rusetin silleen, että sen saapi helposti purettu pois, jolloin paita menee arkenakin. Hyvät tuli, ja sankari oli söpö, niinkuin aina, tietenkin!

**********

Sitten kuulkaas jo etukäteen huikkaan, että tarvin ihan kohta teidän apua, rakkaat lukijat! Teen käsityöopen opintojani ja nyt olisi kandi työn alla! Kandityön aiheena mulla on käsityöblogien tuoma inspiraatio ja teen aiheen tiimoilta pienen tutkimuksen, johon kaipailen teidän vastauksia. Postaan aiheesta tarkemmin toivon mukaan viikonloppuna, ja postauksessa on linkki varsinaiseen kyselyyn. Niin että pysykää kuulolla eiks je, ja voitte jo valmiiksi virittäytyä tunnelmaan muistelemalla mieleenne jonkin teitä kovasti inspiroineen käsityöaiheisen blogipostauksen :) Palataan pian!

-hanne

KAIKKI JÄRJESTYY

Joskus kymmenisen vuotta sitten mun kaverin kaveri väsäsi ja tulosti itse taroja, joissa oli peppipitkätossumainen surullinen hahmo, ja vieressä teksti "kyllä se siitä". Näitä tarroja sitten liimailtiin sinne tänne tsemppaamaan ihmisiä. Mä muistan, että liimasin ite yhden tarran silloisen kouluni lähelle bussipysäkille. Muutaman päivän päästä tarran reunaan oli joku kirjoittanut vihreällä tussilla "niinpä...". Tarra oli siis mitä ilmeisemmin koskettanut jotain pysäkillä värjöttelevää niin syvästi, että talvipakkasilla tämä oli kaivanut laukustaan kynän, lisätäkseen tarraan sen herättäneen tuntemuksen. Ja kuulin myös, että joku oli liimannut tarran jonkun kaupan ilmoitustauluun, ja tuon kaupan henkilökunta huolehti tarkasti ettei tarra peittyisi ilmoitustaululla muiden ilmoitusten alle.

Tämä tarra tuli mieleen, kun tuossa jokunen yö sitten pyörin sängyssä ja mietin alkavaa kevättä, opintoja ja niiden tuomaa työmäärää, opintojen yhdistämistä kotihoitoon, keskeneräisenä roikkuvaa kandityötä, rahaa, kelahakemuksia ja no, kaikkea sitä mitä ei pitäisi miettiä silloin kun pitäisi nukkua. Päätin siinä sitten, että meikä tarvii kyllä nyt kevääksi kouluun uuden penaalin, tsemppitekstillä. 

Ja vaikka aamulla ei murheet taaskaan olleet ollenkaan niin isoja miltä ne yöllä tuntui, koulun alkukin tuntuu oikeastaan vaan innostavalta, niin sen penaalin kirjoin silti. Sillä kyllä kaikki järjestyy.

-hanne

JOULULAHJUKSIA

Mähän en oo koskaan tehnyt mitenkään isoa määrää joululahjoja ite, mutta joka vuosi aina jotain ja poikkeuksetta aina ihan just ennen joulua. Yleensä päättelen vipoja juttuja aattoaamuna, eikä se poikkeus ollut tämäkään vuosi. Hei, miksi rikkoa perinteitä! Ja jos ihan totta puhutaan, niin kaksi aikomistani lahjoista on itseasiassa vielä tekemättäkin...heh!  

Äitille tunika

Päätin jo kesällä että teen kyllä äitille lahjaksi tunikan. Kangasta haeskelin hiljalleen syksyn aikana ja marraskuussa totesin, että paras voisi olla mun melkeimpä suosikkimateriaaliksi noussut NOSH:n farkkucollege aquan värisenä. Mutta silti vielä emmin ostamista, pelkäsin että väri olisi liian vihertävä ja pastelli, eikä semmonen harmahtavan sinertävä. Jahkailin pitkään ja sitten vielä posti hukkasi hetkeksi paketin. Niin että sakseni upotin kankaaseen lopulta kolme päivää ennen aattoa. Harkitsin kyllä, että joskos antaisinkin tunikan puolivalmiina, ajattelin nimittäin että joitakin muutoksia siihen kuitenkin ehkä pitäisi tehdä...Mutta kun kerta ompelutti, niin tein valmiiksi asti. Jätin vain sellaisia väljyyksiä että muokkaus olisi mahdollista.

Väri oli muuten sitten just tosi hyvä, ja lahja muutenkin tosi mieluinen! Sovituksen jälkeen me äitin kans päätettiin kuitenkin yhteistuumin tehdä muokkaukset sekä pääntielle että helmaan. Pääntielle olin alun perin tehnyt huolittelun alavaralla, mutta vaikka se kuvissa näyttää kivalle, niin käytössä se oli vähän toimimaton ja tönkkö ratkaisu tälle paksuhkolle kankaalle. Lisäksi olkasaumaa piti vähän suoristaa, joten mä purin alavaran pois, ja tein huolittelun kapealla resorinsuikaleella. Istuu paljon paremmin!

Alkuperäinen helma (yllä) taas päätyi muokkaukseen, koska se oli jotenkin liian raskas siron äitini päälle. Niinpä surautin saumurilla sivut kapeammaksi, ja napsaisin helmasta pätkän pois. Käänsin helmaa sen verran, että sinne voipi pujottaa kuminauhan, tai sitten helman voi jättää tuolleen auki. Kumpi on teidän mielestä parempi? Taskupussit on Vimman ihanaa Lettiä ja tunikan malli jälleen sekoitus Ruskamekkoa, Annukan aurinkoisen piilotaskutunikaa ja Noshin taskumekkoa. Kokonaisuudessaan tästä tuli tosi tosi kiva!

Veljelle pipo

Veli oli kirjoittanut joulupukin listaan toiveeks "pipon, joka sopii kaiken kanssa". Törmäsin vähän ennen joulua Nupu nupu -blogin tyylikkääseen Nökö-pipoon, ja se valikoitui esikuvaksi, kun lähtin automatkalla joululoman viettoon neulomaan pipoa. Langaksi olin kotoa napannut mukaan Lang yarnsin ihanaa Novenaa, se on pipossa kevyt, ja sitä sattui mulla olemaan pari kerää kahdessa eri harmaan sävyssä. Kuten esikuvaansa, tätäkin pipoa voipi pitää tuolleen vähän myssynpänä tai sitten vähän skarpimmin päätä myöden. Neulepinnaksi valkkasin Broken Seed Stitchin, josta oonkin halunnut kokeilla pipoa.

En nyt tiiä täyttääkö tämä aivan veljen vaatimuksia kaiken kanssa sopivuudesta, mutta hieno ja mukavan tuntuinen tästä ainakin tuli! Mää voisin tästä kirjoitella ohjeenkin jossain kohtaa, niin jäis itellekin talteen. 

Veljelle ja isälle...pussillinen kissanhiekkaa?

Toisinsanoen, kosteuden kerääjä autoon! Fb-ompeluryhmissä levisi villityksen lailla just ennen joulua nämä helposti valmistuvat pussukat, joiden fuktiona on siis estää kostealla ilmalla auton ikkunoiden huurustuminen. Ja taikana näissä toimii silicakissanhiekka. Ei siis sellainen harmaata paakuuntuvaa hiekkaa, vaan sellaista kirkasta silicageelihiekkaa. Mä käytin S-marketin omaa.

Sujautin hiekkaa vanhan sukkahousun lahkeeseen (sisäpussi ei kuulemma ole pakollinen, mutta ei siitä haittaakaan ole), ompelin lahkeen umpeen molemmista päistään. Sitten ompelin puuvillasta noin 20cmx25cm pussin, jonka yhteen saumaan kiinnitin vielä tuollaisen lenkin. Ajattelin että lenkistä voi kosteuden kerääjän ripustaa autoon roikkumaan tai vaikka sitoa kiinni jonnekin. Auton ollessa parkissa nämä siis kannattaa sijoittaa lähelle laseja, mutta turvallisuussyistä liikkeessä ne on hyvä nakata vaikka lattialle.

Omiin pusseihin kirjoitin vielä mukaan tällaisen saatteen:

AUTOILIJA!

Huurtuuko auton lasit?

Pääseekö naapurit starttaamaan ennen sinua?

Väsyttääkö odottelu ja tuulettimien huudatus?

Oletko aina halunnut kasan kissanhiekkaa autoosi?

Ei hätää! Ongelmasi on ratkaistu!

Uusi, mullistava supermegahuurusieppari on täällä! 

Sinun tarvitsee vain sijoittaa tämä tyylikäs ja huomaamaton pussi autoosi, ja huuru on poissa!

Supermegahuurusieppari kerää kosteuden autostasi ja näin saat heittää hyvästi sumeille laseille ja odottelulle! Supermegahuurusieppari sisältää uskomatonta keksintöä, silica-kissanhiekkaa, joka suorastaan imaisee helposti laseihin tiivistyvän vesihöyryn itseensä. Ja mikä parasta, kun sen teho hiipuu, voit kuivata pussin uunissa tai saunan jälkilämmössä 

ja se toimii taas kuin uusi!

Kokeile heti ja ihastu!

Koska olemme varmoja että ihastut tuotteeseemme, sillä ei ole lainkaan palautusoikeutta!

Hyvää joulua!

Semmosta! Katotaan että saankohan ne kaksi puuttuvaa lahjaa vielä joskus valmiiksi...ensijouluksi nyt ehkä ainakin?

-Hanne