JOULULAHJUKSIA

Mähän en oo koskaan tehnyt mitenkään isoa määrää joululahjoja ite, mutta joka vuosi aina jotain ja poikkeuksetta aina ihan just ennen joulua. Yleensä päättelen vipoja juttuja aattoaamuna, eikä se poikkeus ollut tämäkään vuosi. Hei, miksi rikkoa perinteitä! Ja jos ihan totta puhutaan, niin kaksi aikomistani lahjoista on itseasiassa vielä tekemättäkin...heh!  

Äitille tunika

Päätin jo kesällä että teen kyllä äitille lahjaksi tunikan. Kangasta haeskelin hiljalleen syksyn aikana ja marraskuussa totesin, että paras voisi olla mun melkeimpä suosikkimateriaaliksi noussut NOSH:n farkkucollege aquan värisenä. Mutta silti vielä emmin ostamista, pelkäsin että väri olisi liian vihertävä ja pastelli, eikä semmonen harmahtavan sinertävä. Jahkailin pitkään ja sitten vielä posti hukkasi hetkeksi paketin. Niin että sakseni upotin kankaaseen lopulta kolme päivää ennen aattoa. Harkitsin kyllä, että joskos antaisinkin tunikan puolivalmiina, ajattelin nimittäin että joitakin muutoksia siihen kuitenkin ehkä pitäisi tehdä...Mutta kun kerta ompelutti, niin tein valmiiksi asti. Jätin vain sellaisia väljyyksiä että muokkaus olisi mahdollista.

Väri oli muuten sitten just tosi hyvä, ja lahja muutenkin tosi mieluinen! Sovituksen jälkeen me äitin kans päätettiin kuitenkin yhteistuumin tehdä muokkaukset sekä pääntielle että helmaan. Pääntielle olin alun perin tehnyt huolittelun alavaralla, mutta vaikka se kuvissa näyttää kivalle, niin käytössä se oli vähän toimimaton ja tönkkö ratkaisu tälle paksuhkolle kankaalle. Lisäksi olkasaumaa piti vähän suoristaa, joten mä purin alavaran pois, ja tein huolittelun kapealla resorinsuikaleella. Istuu paljon paremmin!

Alkuperäinen helma (yllä) taas päätyi muokkaukseen, koska se oli jotenkin liian raskas siron äitini päälle. Niinpä surautin saumurilla sivut kapeammaksi, ja napsaisin helmasta pätkän pois. Käänsin helmaa sen verran, että sinne voipi pujottaa kuminauhan, tai sitten helman voi jättää tuolleen auki. Kumpi on teidän mielestä parempi? Taskupussit on Vimman ihanaa Lettiä ja tunikan malli jälleen sekoitus Ruskamekkoa, Annukan aurinkoisen piilotaskutunikaa ja Noshin taskumekkoa. Kokonaisuudessaan tästä tuli tosi tosi kiva!

Veljelle pipo

Veli oli kirjoittanut joulupukin listaan toiveeks "pipon, joka sopii kaiken kanssa". Törmäsin vähän ennen joulua Nupu nupu -blogin tyylikkääseen Nökö-pipoon, ja se valikoitui esikuvaksi, kun lähtin automatkalla joululoman viettoon neulomaan pipoa. Langaksi olin kotoa napannut mukaan Lang yarnsin ihanaa Novenaa, se on pipossa kevyt, ja sitä sattui mulla olemaan pari kerää kahdessa eri harmaan sävyssä. Kuten esikuvaansa, tätäkin pipoa voipi pitää tuolleen vähän myssynpänä tai sitten vähän skarpimmin päätä myöden. Neulepinnaksi valkkasin Broken Seed Stitchin, josta oonkin halunnut kokeilla pipoa.

En nyt tiiä täyttääkö tämä aivan veljen vaatimuksia kaiken kanssa sopivuudesta, mutta hieno ja mukavan tuntuinen tästä ainakin tuli! Mää voisin tästä kirjoitella ohjeenkin jossain kohtaa, niin jäis itellekin talteen. 

Veljelle ja isälle...pussillinen kissanhiekkaa?

Toisinsanoen, kosteuden kerääjä autoon! Fb-ompeluryhmissä levisi villityksen lailla just ennen joulua nämä helposti valmistuvat pussukat, joiden fuktiona on siis estää kostealla ilmalla auton ikkunoiden huurustuminen. Ja taikana näissä toimii silicakissanhiekka. Ei siis sellainen harmaata paakuuntuvaa hiekkaa, vaan sellaista kirkasta silicageelihiekkaa. Mä käytin S-marketin omaa.

Sujautin hiekkaa vanhan sukkahousun lahkeeseen (sisäpussi ei kuulemma ole pakollinen, mutta ei siitä haittaakaan ole), ompelin lahkeen umpeen molemmista päistään. Sitten ompelin puuvillasta noin 20cmx25cm pussin, jonka yhteen saumaan kiinnitin vielä tuollaisen lenkin. Ajattelin että lenkistä voi kosteuden kerääjän ripustaa autoon roikkumaan tai vaikka sitoa kiinni jonnekin. Auton ollessa parkissa nämä siis kannattaa sijoittaa lähelle laseja, mutta turvallisuussyistä liikkeessä ne on hyvä nakata vaikka lattialle.

Omiin pusseihin kirjoitin vielä mukaan tällaisen saatteen:

AUTOILIJA!

Huurtuuko auton lasit?

Pääseekö naapurit starttaamaan ennen sinua?

Väsyttääkö odottelu ja tuulettimien huudatus?

Oletko aina halunnut kasan kissanhiekkaa autoosi?

Ei hätää! Ongelmasi on ratkaistu!

Uusi, mullistava supermegahuurusieppari on täällä! 

Sinun tarvitsee vain sijoittaa tämä tyylikäs ja huomaamaton pussi autoosi, ja huuru on poissa!

Supermegahuurusieppari kerää kosteuden autostasi ja näin saat heittää hyvästi sumeille laseille ja odottelulle! Supermegahuurusieppari sisältää uskomatonta keksintöä, silica-kissanhiekkaa, joka suorastaan imaisee helposti laseihin tiivistyvän vesihöyryn itseensä. Ja mikä parasta, kun sen teho hiipuu, voit kuivata pussin uunissa tai saunan jälkilämmössä 

ja se toimii taas kuin uusi!

Kokeile heti ja ihastu!

Koska olemme varmoja että ihastut tuotteeseemme, sillä ei ole lainkaan palautusoikeutta!

Hyvää joulua!

Semmosta! Katotaan että saankohan ne kaksi puuttuvaa lahjaa vielä joskus valmiiksi...ensijouluksi nyt ehkä ainakin?

-Hanne