2017/12/15

PARSAKALISTIN


Joskus sattuu niin, että tulee mieleen ajatus jonka haluaisi kokeilla toteuttaa ja sitten sattumalta ihan parin päivän päästä törmää ihan just sopivaan saajaan. Niin onhan se sitten pakko saada testata se idea. Vaikka se olisi outo. Tai tosi outo. Etkä tunne sitä saajaa ollenkaan. Niin silti.

Mä nimittäin mietin tuossa aiemmin syksyllä helistimiä. Että virkkaampa tälle pienemmälle poikaselle sitten kans sellaisen söpön helistimen. Vaikka sen pupun, johon löytyy ohjekin Sormustin -blogista. Tai vähän muokkaan ohjetta ja teen vaikkapa pesukarhun tai ketun. Tai oisko apina outo valinta? No, tavallaan kun puurenkaaseen kiinnitetään eläimen irrallinen pää vauvan imeskeltäväksi, niin voiko siinä nyt sitten miettiä että onko jonkun eläimen pää oudompi kuin toinen. No, kana kyllä olisi ehkä vähän hämärä. Tai niin, voishan se olla jotain muutakin kuin eläimen pää. Sitten se voisi olla oikeasti outo vauvan helistimeksi. Esimerkiksi makkara olisi hauska, mutta todella oikeasti outo. Tai banaani? Se ois jo hieno outo! Entä donitsi, tai hei kuppikakku? Siitä sais hauskan! Porkkana vois olla hyvä kans, tai joku sieni. Tai parsakaali! Joo!! Parsakaali olisi just niin hyvä, kun sillä me ainakin viime kierroksella aloitettiin kiinteät. Ja niin varmaan nytkin. Joo. Helistin, jossa olisi parsakaali. Parsakalistin. Haa haa. No, ehkä en kuitenkaan sellaista ala tekemään. 








Paitsi että ihan pian ylläolevan ajatuskulun jälkeen luin Simppeli sormiruokakeittiö -blogia ja facebookryhmää ylläpitävän Marjutin koskettavan blogikirjoituksen uudesta raskaudesta ja alun haasteista. Luettuani ajattelin, tiesin, että virkkaanpa sen sittenkin. Sen parsakaalihelistimen. Marjutin vauvalle. Parsakaali kun on tavallaan Simppelin sormiruokakeittiön maskotti tai vähintäänkin onnenkasvis, ja tuleva vauva oli työnimeltään Parsakalle! Niin että tämän täytyy olla merkki! Että ei muuta kuin työhön. Äitini kysyi jossain kohtaa kun tein koeversiota irrallisesta parsasta, että "siiiiis....tunneksä sen jotenkin?". Eh, en, en ollenkaan. Mutta ei se haittaa! Tunnen yhteyttä, se riittää nyt! Ja niin virkkasin helistimen, josta tuli vähintäänkin hämärä, mutta just hyvä. Osoitteen stalkkasin yhteisen ystävän kautta ja parsakalistin on jo kotiutunut Parsakallea oottelemaan.

Helistimestä sen verran speksejä, että vaikka eka meinasin tehdä parsakaalin vapaasti virkkaamalla, törmäsin kuitenkin Etsyssä niin mainioon ohjeeseen, että päätin hyödyntää sitä hieman soveltaen. Puinen renkula on Nappikauppa Punahilkasta aiemmin ostettu ja lankana on vanha kunnon Blend Bamboo. Sisällä oleva pieni helistin on Sormustimen Annilta lunastettu, kun mulla olevat olivat liian isoja parsan sisään. 

Niin ja tokikaan en ole tuolle omalle pojalle saanut aikaiseksi omaa helistintä, huoh! Suutarin lapsella ei ole, ja niin edelleen. Mutta tarkoitus kyllä on! Ehkä se banaani, se olisi hauska! Silleen osin auki kuorittuna ehkä? Tai sit ne suutarinlapsen kengät? Se oliskin riittävän outo helistin!

Ehkä mä vielä vähän jatkan tän suunnittelua...
-Hanne

21 kommenttia:

  1. Ai että tää jotenkin piristi mua älyttömästi. Hih.

    VastaaPoista
  2. Heh :D Suutarin kengät kuulostaa hyvältä plääniltä ;)

    VastaaPoista
  3. Upeaa, että välität! Ja hieno lopputulos :)

    VastaaPoista
  4. Hei tää on paras! :D Nimikin niin osuva!

    VastaaPoista
  5. Ihana ja hauska idea! Katsoin ensin, että tuossa ylimmässä kuvassa oli oikea parsakaali tuossa helistimen päässä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D kiitos! Tuo mun käyttämä ohje oli kyllä huippu, sillä sai jotenkin tosi realistisen näköisen parsakaalin!

      Poista
  6. Täälläkin meni täydestä! 😁

    VastaaPoista
  7. Ihana! Ja ajatus saajasta . .jezz.

    VastaaPoista
  8. Oi kun hieno ja hauska idea! Heti herahti vesi kielelle kun parsakaali on niin hyvää ja on niin aidon näköinen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! Tuo ohje oli kyllä tosi hyvä kun sillä sai niin aidon näköisen tehtyä! Parsakaali on kyllä hyvää!! :)

      Poista