Pistäydyin kunnon käsityöharrastajan tavoin tänään Wanhassa Satamassa Kädentaitomessuilla. On aina on mukavaa käydä katsomassa mitä kaikea itse ei ikinä osaisi tehdä. Esillepanijat vaikuttivat olevan hyvin pitkälle samaa sakkia kuin vuosi takaperi, jopa putiikkien sijainnit olivat samat kuin viimeksi. Harmillisen usein myös tavara oli samaa, mutta jos se kerta myy, niin mikäs siinä sitten. Mun saalis jäi kuitenkin varsin suppeaksi. Okei, todella suppeaksi. Jotain kuitenkin mukaan tarttui, joko ajatuksen tasolla tai ihan konkreettisesti.
*****
Kierrätyskeskuksen kojusta ostin pari palaa nahkaa ja muutamia vanhoja nuppipalapelin paloja. Nahkasta ajattelin tehdä jo monissa blogeissa nähdyn nahkarannekkeen. Nuppipalapelin palasia ajattelin tuunailla jääkaappimagneetiksi.
*****
Hauska tuttavuus messuilla oli Korupaja Helmi, jonka messutuotteena oli vanhoista hopealusikoista tehdyt korut, sormukset, korvikset ja kravattineulat. Kyseiseen firmaan voi viedä vaikka oman kummilusikkansa ja hankkia sille uuden elämän sormuksen tai kaulakorun muodossa. Ihana ajatus! Mahtaakohan mun kummilusikka olla enää tallella?
*****
Yhdellä pöydällä oli näytillä Celia -kirjaston koskettelukirjoja. Pöydän takana seisova täti kertoi, että heillä on koko ajan haussa tekijöitä näille kirjoille. Tässäpä olisikin hauska projekti, jossa voisin yhdistää hyödyllisesti sekä omaa toimintaterapeutin ammattia että käsillä tekemistä. Tähän kyllä vielä palaan! Celian sivuilta löytyy ohjeet kirjan tekemiseen, jos joku sellaiseen innostuu.
*****
Monilla pöydillä oli myynnissä Tunisialaisia virkkuukoukkuja. Mä kuvasin jokin aika sitten videon tästä ees taas -virkkauksesta tänne blogiin laitettavaksi, mutta valitettavasti video oli sen verran epätarkka, ettei se läpäissyt mun seulaa. Kuvaan uuden videon kun ehdin, mutta suosittelen kyllä kokeilemaan tätä tekniikkaa, varsin hauskaa puuhaa sekin! Messuilla näkyi monenlaisia lapasia, pipoja ja pussukoita tällä tekniikalla tehtynä.
*****
Semmosta tänään. Huomenna palajan uuden tutoriaalin puitteissa!
-hanne
Siis varmistan nyt, etten ymmärtänyt väärin :) Oletko toimintaterapeutti ammatiltasi?
VastaaPoistaMeidän esikoisella on aistiyliherkkyys ja toimintaterapeutilla sekä SI-terapeutilla ollaan kuljettu nyt pari vuotta. On ollut tarkoitus kirjoittaa blogiin meidän arjesta pojan kanssa, mutta jotenki tätä kaikkea on aika vaikee pukea sanoiksi. :)
Nyt munkin täytyy käydä kattomassa mikä on kosketuskirja. :)
Moi :) Joo, oon toimintaterapeutti ja teen töitä lasten kanssa, arviointipuolella. Mä tietkö mietin kun kirjoitit tuonne sun blogiin että "pitää hakea kutisemattomia lankoja", että onkohan si-pulmaa vai allergiaa :) Olisipa mielenkiintoista lukea blogia siitäkin aiheesta, olisi varmasti antoisaa monella tapaa!
PoistaNoita koskettelukirjoja käytetään erityisesti näkövammaisten/kehitysvammaisten/autististen lasten kanssa ja ovat yleensä tarinansa puolesta aika pienille lapsille suunnattuja, mutta tuollaisen kirjan voisi varmasti rakentaa myös SI-lapsia ajattelen.
Mä oon nimenomaan tosi vähän törmänny SI-aiheeseen ja siks vois kantaa oman kortensa kekoon ja puhua asiasta. :) Niitä arjen juttuja on vaan tosi vaikea kuvailla. Ne on välillä tosi pieniä asioita, joita joutuu miettiä, ettei saa aikaseks hirveetä kohtausta. Ja sitten toisaalta on ne ihmiset, jotka vähättelee, eikä ymmärrä mistä on kysymys. Mulle tää on vähän arka aihe siksi, ettei edes lähipiiri aina ymmärrä mistä on kyse. Mutta mä työstän kirjotusprosessia koko ajan.. :)
VastaaPoistaTuosta koskettelusta kiinnostuin siks, että ekalla terapiakerralla poika ei suostunut laittamaan käsiä kuivan makaroonin sekaan eikä pari vuotta sitten meinannut astua hiekkaan ensimmäisellä uimareissulla. Kaikki tällaset jutut vie useamman kerran totutella. Että ei ehkä niinkään se itse satu, vaan ne kosketus kokemukset. Nyt tosin ollaan jo edistytty hurjasti näissä asioissa.
Mulla itellä on paljon samoja "oireita" kuin pojalla, joten pystyn helposti samaistumaan häneen. Mun lapsuudessa ei vaan tehty tällaisia diagnooseja tai osattu miettiä miks laps ei suostu leikkimään hiekkalaatikossa. :)
Sulla on mielenkiintoinen työ.. teitä tarvitaan! :)
Joo aika huonostihan tuota yhä tunnetaan, joskin enenevissä määrin kuitenkin. Mutta koska se ei oo (ainakaan vielä) virallinen diagnoosi, niin sitä on vaikea muille selittää...Eihän sillä pitäisi olla merkitystä, siis että onko se diagnoosi vai ei, mutta kyllä se vaan auttaisi kun perustelee tuen tarvetta ja sitä että kyseessä ei ole vain "huonosti käyttäytyvä lapsi"...Mutta tavallaan onni onnettomuudessa että pystyt samaistumaan helposti.
PoistaJa on varmasti tosi vaikea kirjoittaa kaikkea sanoiksi, veikkaanpa, että teillä on arjessa noiden sun kuvaamien, tietoisesti mietittävien toimintatapojen lisäksi paljon pieniä juttuja, joita teette pojan oloa helpottamaan, mutta ne tapahtuu niin automaattisesti ettei niitä itse ehkä edes huomaa. Mites niitä sitten kirjoittaisi! :D
Hei, tupsahdin ekaa kertaa blogiisi. Olen toimintaterapeutti myös koulutukseltani. Sattumoisin tein opinnäyteeksi AMK:ssa koskettelukirjan. Se meni tuonne Celia-kirjastoon. Olen tehnyt vuosien varrella aika monta koskettelukirjaa, kivaa puhaa, suosittelen!
VastaaPoistaJee, tervetuloa! :) Mä oon sitten varmaan joskus vähän selaillut sun opinnäytettä :) Ajattelin kyllä että voisin moista jossain kohdin väkertää, ne sanoi siellä messuilla että nyt olis tarvetta esim. hienomotoriikka sisältäville kirjoille, semmosta vois olla hauska suunnitella.
Poista