2013/01/06

TONTUN TEHTAASTA [1/2]

Tänään me pakattiin ahdettiin koko pieni perhe, plus kaikki nuo mun käsityönyssykätpussukat Avensiksen kyytiin ja käännettiin nokka kohti Helsinkiä ja omaa kotikoloa. Kyllä tämmönen melkein kahden ja puolen viikon joululoma pitäisi olla lakisääteinen! Vielä mä vähän viipyilen kuitenkin näissä joululahjahommeleissa. Tämmöseksi käsityöväkertäjäksi mä teen aika vähän ite joululahjoja. Ehkä jotain pieniä jouluviemisiä joo, mutta "isommat" lahjat haen yleensä ihan vaan kaupasta. Tylsää ehkä. Tänä vuonnakin syntyi ihan vain muutamia lahjoja, mutta ne on kyllä sitten rakkaudella tehtyjä!


NOKKOSPESUKINNAS


Meillä luettiin lapsena paljon satuja. Yksi mun aivan ehdoton lemppari oli H.C. Andersenin Villijoutsenet. Lumoava tarina tytöstä, jonka ilkeä äitipuoli (kukas muukaan) taikoi tytön yksitoista rakasta veljeä joutseniksi. Taian murtaakseen tytön täytyi punoa ja solmustella veljilleen nokkosista paljain käsin pitkähihaiset panssaripaidat* ja pysyä mykkänä** koko tämän ajan. Tarinaan kuuluu tietenkin myös tyttöön rakastuva kuningas, noitasyytökset ja tuomio kuolemaan roviolla. Mutta vaikuttavinta on kirjan loppu, se kuinka tyttö punoo paitoja viimeiseen asti matkallaan roviolle, yhdentoista joutsenveljensä puollustaessaan häntä kiivaasti. Ja kuinka vain hetkeä ennen tytön päätymistä roviolle hän lopulta viskaa nokkospaidat veljiensä ylle, murtaen taian. Kuningas ja tyttö saivat toisensa, mutta nuorimman veljen, tytölle rakkaimman veljen paita ei koskaan ehtinyt kokonaan valmistua, vaan jätti pojan toisen käden ikuisiksi ajoiksi joutsenen siiveksi.

Mulla menee edelleen kylmät väreet.

Mä muistan kuinka keräsin pikkutyttönä nokkosia ja mietin kuumeisesti kuinka saisin tehtyä niistä paitoja. Poltin jopa tahallani käteni nokkosiin leikin aikana, sillä kirjassa tytön kädet ja käsivarret olivat isoille rakoille palaneet nokkosten vuoksi.  Mä olin ehkä aika dramaattinen lapsi. 

Arvata saattaa, etten epäröinyt tilaamista hetkeäkään, kun Lankakauppa Kerä kertoi hieman ennen joulua Facebook -sivuillaan, että heille on saapunut myyntiin nokkoslankaa***. NOKKOSLANKAA! Voi kuinka kovasti minussa innostui se kahdeksanvuotias tyttö! Vaikka ainakin ensimmäinen vyyhti päätyikin "vain" pesukintaiksi ja jouluviemisiksi (ohje superhelppoon pesukintaaseen löytyy Kerän blogista), pyörittelen yhä ajatusta joskos kuitenkin tekisin nokkoslangasta vielä jotain muutakin, jotain mitä kahdeksanvuotias Hanne olisi halunnut tehdä. 

Nokkoslanka oli materiaalina juuri sellaista, kuin toivoinkin sen olevan. Se on aidosti luonnonväristä, karheaa, ja käy ainakin mulla pitkään neuloessa hieman käsille, tai siis iholle. Yhtään vähempää en siltä odottanutkaan. Käytössä lanka käy kuitenkin nopeasti paljon pehmoisemmaksi (tein itsellenikin yhden pesukintaan). Ei nyt silkkiseksi, mutta sellaiseksi, mitä yksitoista prinssiä voivat pitää yllään paitoina, jossain kaukana kaukana täältä.


* juttelin tästä sadusta mun veljen kanssa. Ville jäi heti nokkelana poikana miettimään, että oliko paidat suunniteltu/tehty joutsenille vai ihmisille sopiviksi. Hyvä kysymys! Miten heität tavallisen paidan joutsenen ylle?

** miettikääs neulovanne 11 paitaa niin ette saisi puhua koko aikana! Ei onnistuisi multa, hyvä jos yhden etukappaleen puoleen väliin asti pääsisin, heh heh

*** nyt nokkoslanka näytti olevan lopussa Kerästä, mutta ehkäpä sitä tulee joskus vielä lisää?



TADAA! -HUIVI


Äitille olin päättänyt tehdä Tadaa -huivin jo aikapäivät sitten, mutta en ollut osannut päättää väriä. Niinpäs annoin äidille joululahjaksi yhden nappiparin ja niiden mukana lapun, jossa kerroin tekeväni huivin, kunhan käymme yhdessä valitsemassa sopivan värin. Huivissa on tällä kertaa lankana hieman aiemmin käyttämääni ohkaisempi ja karheampi Fritidsgarn. Teinkin huivin 57 silmukalla, lankaa meni sama 300g. Hyvä tuli silläkin!

Nappeina on taas Nappikauppa Punahillkasta hankitut päälystettävät napit, nappipareista toinen on kuviollinen, toinen taas sinistä pellavaa.









-hanne

10 kommenttia:

  1. Humpsahdin tänne blogiisi viime päivinä, kiitos inspiroivista postauksista!

    H.C. Andersenin kyseinen satu on jäänyt miullekin mieleen, muistan kuinka hoitotätini aikuinen tytär luki sitä meille eräänä kesänä. Ihan hoo moilasena sitä kuuntelin ja lapsen mielikuvitus lisäsi tarinaan väriä melkoisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva kun humpsahdit!
      Tuo on kyllä aikamoinen satu, sai vielä aikuisenkin mielen liikahtamaan kun sitä tuossa lomalla taas selasin!

      Poista
  2. Olipas mielenkiintoinen tarina nokkoslangan takana :) Tuo joutsensatu on jäänyt minulta lapsena kokonaan kuulematta, mutta voin kuvitella että pistää mielikuvituksen laukkaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitoinkin kerän tytöille kommentiksi, etten muista että lankamateriaali olisi koskaan aikaisemmin mua tuolla tavalla sykähdyttänyt!

      Poista
  3. kiva postaus, tervetuloa piipahtamaan mun uudessa blogissa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pitääpäs tulla piipahtamaan :)

      Poista
  4. Tämä satu oli myös minun lemppareita, muistelen kuinka itkin aina lopussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on niin kaikkea, löytyy rakkautta, jännitystä, petollisuutta, vääryyttä ja urhoollisuutta :)

      Poista
  5. Mulla oli kans Andersenin satukirja pienenä, semmonen oikeen paksu kokoelma. En tätä satua muista, mutta monta siellä oli jotka oli melko karuja. Toisaalta tykkäsinkin karusta meiningistä, että eipä sillä. Huivi on aivan ihana, pitänee kokeilla joskus. Tosin nuo napit vaan mietityttää, että saisko niitä ostettua valmiina jostain muualta kuin tuolta mainitsemastasi kaupasta. Pitääpä alkaa scouttaamaan. On muuten supermainio tää sun blogi, aina pitää feedlystä ekana käyä kattoon että onko "eilenteinillä" jotain uutta :) Munkin uutuutta saa käyä kattelemassa, täällä, kliks. Iloista vuodenalkua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää vanhat sadut on kyllä välillä aika kovaa kamaa :D
      Ja huiviin voi ehdottomasti käyttää ihan mitä tahansa nappeja, siis ihan semmosia tavallisia reikänappejakin, kunhan napit ovat vaan riittävän isoja (ehkä noin 4 cm halkaisijaltaan). Napit voi kiinnittää toisiinsa löysästi langalla pistellen :)
      Ja kiitti :D Eilen teini yrittää parhaansa! Mä tuun vierailulle, jee :)

      Poista