2013/05/14

HANN€N PUSSUKKA


Nyt perin epäsuomalaisesti sanon, että mä oon ehkä vähän ylpeä tästä! Ensinäkin, koska sain ylipäätänsä tehtyä tämän valmiiksi asti! Ihan saavutus sinänsä, kun oon yrittänyt tehdä uutta kännykkäpussia kohta kolme vuotta. Oikeasti. Mä mukamas tituleeraan itteeni jonkinmoiseksi kässääjääksi ja kattokaa, minkämoista kännykkäpussia käytin vielä viime viikolla töissä! Niin noloa. Ja tällä kertaa en sano, että miks tämän tekemistä piti noin kauan roikottaa, että helpostihan se sitten syntyi kun vaan teki...En sano, koska ei se nyt ihan niin helposti syntynyt. Ei tämä nyt mitenkään ylivoimainenkaan ollut, mutta oli tässä vähän väkertämistä...ja minä ja ompelukone...no, sanotaanko, että me ollaan päätetty edetä meidän suhteessa hitaasti. Käydään ensin vähän vaan kahvilla ja leffassa...tiedättehän. Mutta nyt pussini on valmis, ja oon tästä sen verran innoissani, että aloitin tänään työpaikalla omalta osaltani viikkotiimin esittelemällä ensin kännykkäpussini työkavereille. First things first!


Toiseksi ylipistyn siksi, että tämä sopii kuin nenä päähän, tai sanotaanko että kuin kännykkäpussi olalle just mulle ja just mun työpaikalle, jossa saan palkkani mm. siitä että piirrätän melkeinpä päivittäin lapsilla osana arviointia ihmispiirustuksen. Nyt voin sitten itse näyttää lapsukaisille, että kattokaapas tämmösen mä oon piirtänyt joskus pienenä. Voidaan sitten vähän nauraa tuolle mutrusuulle yhdessä. Ja noille E:n viivoille. Koska olihan se nyt ihan mahdoton tehtävä muistaa, että kuinka monta viivaa siihen nyt tulikaan. Kolme on niin epämääräinen luku. Laitoin sitten varmuuden vuoksi muutaman ylimääräisen, niin ei ainakaan lopu kesken. Ja sitten voi tarvittaessa jakaa lisäviivoja vaikka A:han ja H:hon, jos vaikka niistä jää puuttumaan. 


Niin ja kolmantena ylpeyden aiheena on se, että tämä on ihan oikeasti käyttökelpoinen. No, en mä tiedän miten tällainen pussi voisi olla jotenkin toimimaton, mutta kuiteski, tämä toimii erityisen hyvin! Roikkuu tiukasti mun olalla, kun kiidän pitkin sairaalan käytäviä. Tein pussin silleen, että hihnan saa myös pois, jos sille päälle satun tulemaan. Hihnojen päissä on avainrenkaat ja pussin toisessa reunassa on papukaijalukko, jos tarvii saada vaikka avaimet tiukasti matkaan mukaan.


Mutta etten nyt aivan liiaksi ylpistyisi, niin annan itselleni miinuksen kangasvalinnasta. Kävin pussin nääs läpi teippiharjalla tämänkin kuvaussession aikana kolme erillistä kertaa, ja silti kuvissa näkyy...Tadaa! Kissankarvoja! Nyt joudun aloitamaan sitten joka päivä aamuni töissä silittelemällä tuosta hellästi ja rakkaudella irti tuota karvaa. No ei vaiskaa, en mä oikeasti, se sota on hävitty ajat sitten.

No joo, mä oon ehkä aika paljonkin ylpeä tästä.

Ja tässä vielä mun alkuperäinen työ vuodelta -86. Otin hieman taiteilijan vapauksia näin jälkikäteen tuon värimaailman kanssa...Mutta heittäkääpä mulle analyysi tästä kuvasta, jossa on siis meidän perhe. Miten tulkitsette kuvaa, jossa kaikilla ihmisillä on suu alaspäin (paitsi kissalla oikeassa reunassa?!?) ja MITÄ OVAT NUO PALLOT NOILLA IHMISILLÄ NILKOISSA? Huomatkaa, että myös tuo näennäisesti onnellinen kissa on kahlittu nilkastaan. Äidin mukaan mä piirsin yhdessä välissä jostain syystä aina ihmiset tällä tavoin. What? Suupielet väärinpäin ja kahleet jalkoihin? Mikä ihastuttava, iloinen lapsi! Ja kaikesta huolimatta mulla oli oikein onnellinen lapsuus! 

:D

-hanne

46 kommenttia:

  1. Voi hyvä ihme mä nauran täällä yksinään. Lähinnä tuolle viimeiselle analyysintapaiselle tuosta piirustuksesta :D Oikein hurmaavaa! Mun piirustus jostain pääjalkaisesta on edellenkin vanhempieni seinässä. Mikä lie lapsen mielessä, kun tällaisia taideteoksia piirtelee. Oikein ihana pussukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, hurmaava todellakin, mikäs sen hurmaavampaa, kuin surulliset ihmiset ja kahleet :D Meillä on kyllä tallella kokonaisia "kirjojakin" (eli vihkosia), jotka oon piirtänyt ja sitten kertonut äidille että mitä niissä tapahtuu. Ne ovat vähintäänkin yhtä hämmentäviä :D

      Poista
  2. Tuosta pussukasta kyllä saakin olla ylpeä!
    Ehkä se on ollut taiteilijan vapautta lapsenakin, tuo mutrusuu. Tai sitten olet ollut vaatimaton, etkä ole halunnut näyttää muille miten onnellista teillä on, etteivät tule kateellisiksi. Tässä tämmöinen syväluotaava kyökkipsykologinen profiili. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos :)
      Erittäin hyvä tulkinta!! Sopisi hyvin tähän suomalaiseen perinteeseen; "kel onni on, se onnen kätkeköön" :D :D

      Poista
  3. Ihan mahtava pussukka, sietääkin olla ylpeä! Ja huippu tuo piirros, nauratti aika kovastikin. :D Lasten aivoitukset on niin arvaamattomia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :D Lapsen suusta saa kai kuulla totuuden, entä kynästä? :D

      Poista
  4. Hehheh...repesin! Pallot jalassa on ihan mahtavat! :D Ja pussukka on hieno, saakin olla ylpe!

    -piia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kiitti :) Harmi näin jälkikäteen, etten valinnut kirjailtavaksi jotain noista, joilla tuo pallo on selkeästi jalassa, siitä olisi saanut mielenkiintoiset keskustelut aikaan meidän työpaikan psykologin kanssa :D

      Poista
  5. Mahtava pussukka ja ihan mieletön tuo kuva analyyseineen :D joku pelottava pallojalka varmaan tehnyt sinuun silloin vaikutuksen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin mäkin epäilisin :) Mua viehätti lapsena kovasti kaikki jännittävät ja vaaralliset sadut, että ehkäpä mä tässä yritän tuoda meidän perhe-elämään vähän lisää draamaa :D

      Poista
  6. Päivän piristys toi sun taideteos :D
    Vois vähän olla joku perheterapeutti ihmeissään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heh, olis kyllä mielenkiintoinen kuulla ammattilaisen analyysi tästä :D

      Poista
  7. No hei, ei kai sitä turhaan kutsuttaisi kissanelämäksi, ellei se olis niin paljon muksempaa kuin ihmisten... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, totta! :D Vaikka ehkä hieman tuollainen ylihysteerinen hymy tuo on, tulee mieleen Jokeri, "why so serious?" :D

      Poista
  8. Ihana pussukka! Mulla ei oo vieläkään, ja kännykkä on kyllä sen näköinenkin.. ;) Pallojalkaiset, ehheh, nauran täällä minäki! =)

    VastaaPoista
  9. Heehehehee, tää on niin hieno! Mut vähän kyllä näyttäis siltä, että teidän koko perhettä ois kohdannut joku suru ja murhe!

    Mut katoin itseäni peilistä ja mietin, että:
    A. kun ei hymyile, suu on kyllä enemmän noin päin kuin edes suorana viivana
    B. jos katsot ihmisen (hymyilemätöntä tai peruslukemilla olevaa) naamaa lapsen vinkkelistä, siis alhaalta ylös, niin kyllähän suu näyttää enemmän siltä että suupielet menee kohti leukaperiä.
    En tiedä, onko tässä jotain perää vai ajattelenko vaan liikaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein oikein syväluotaava analyysi! Ehkä ehkä, tai sitten meidän perhettä on todella kohdannut joku suuri murhe ja suru....ainakin kolmevuotiaan vinkkelistä. Esim. nyt vaikka hetkellisesti ärsyttävä isoveli :)

      Poista
  10. Mua naurattaa täällä ihan hulluna :D mulla on joku hämärä mielikuva pallo kahleesta jossain animaatiosarjassa noilta ajoilta... voiskohan olla rosvo Rudolf tai joku muu.. Ehkä se on tehnyt sun mieleen niin kovan vaikutuksen. Mä en itse suostunut lukemaan vuosiin punahilkkaa, kun 4 vuotiaana olin katsomassa sitä lasten teatterissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, voi olla! Yritin miettiä että mikä semmonen ohjelma vois olla, mutta toisaalta mä en saanut kauheasti katsoa silloin ees telkkaria...mutta ehkä joku satukirja?? Mun pitää ehkä vielä selvittää tämä mysteeri :D

      Poista
  11. Hieno on pussukka, erityisesti arvostan sen vuoksi että olen itsekin viime aikoina harrastanut pitkän tauon jälkeen treffeja ompelukoneen kanssa ja opettelut tuntemaan kyseistä konetta uudestaan. Hitsi että mua jännitti eilen kokeilla saumuria!

    Ja sitten se kaikkein tärkein, täällä me mun miehen kanssa nauretaan kyyneleet silmissä. Siis tuolle analyysintapaiselle. Oli pakko näyttää kuva miehellekin ja lukea teksti. Oot ihan huippu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mä siis käytin vähä sekä saumuria että ompelukonetta, niin että tavallaan mulla oli heti niinku tuplatreffit oikein :D Noi on aika jännittäviä laitteita, menevät niin paljon kovempaa kuin vaikka sukkapuikot :D

      Ja heh, hienoa :) Kiitti <3

      Poista
  12. Ooh, vihdoinkin joku toinenkin, joka on lisännyt E:hen varmuuden vuoksi muutaman ylimääräisen viivan! Myös minä olin pienenä sitä mieltä, että pari viivaa sinne tänne, ei se niin justiinsa voi olla. :)

    Pussukka on kyllä kovin sympaattinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää perustaa joku sellainen kansalaisaloite, että E:hen sais lisää viivoja, tai että sais ite määritellä sen määrän! Jooooo kannatetaan!
      Kiitos :)

      Poista
  13. Moi! Löysin itseni tänne jostain blogien suuresta maailmasta ja täytyy sannoo että lukasin eilen illalla tämän läpi.. Oot huippu! :D nyt suunnittelen kesähuivin ( tuo pinkkituubihuivi) tekoa. Ja ehkä ostan samalla langat härpäkehuiviin.. Hihi. Kiitos ideoista! Tulen myös jatkossa vierailemaan täällä. Oikein hyvää kesänodotusta. Terveisin hanne ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, HANNE!!! Meitä ei liikaa ole :D
      Kiva että löysit tänne ja jos vielä viihdyt, niin mikäs sen mukavempaa! Hyväisää kesänodotusta sinnekin :)

      Poista
  14. Haha, ihan paras piirustus ja ihana kännykkäpussi! Noita lapsuudenaikaisia piirroksia voisi kyllä analysoda vaikka kuinka pitkälle, sieltä voisi paljastua kaikenlaisia jänniä alitajuntaisia juttuja. :D Täällä ilmoittautuu yksi ylimääräisten viivojen piirtelijä lisää - kolme on tylsä luku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hih, kiitos :) Noita vanhoja piirustuksia on kyllä hauska tutkia, vitsi kun näkis jotenkin ajassa taaksepäin, että mitä mun päässä on oikein liikkunut...:)

      Mä ehdotin tuonne jo ylemmäs, että pitää tehdä kansalaisaloite, että saataisin E:hen lisää viivoja! :D

      Poista
  15. Aivan mahtava pussukka, ja piirustus :D Kyllä kelpaa ihmisille esitellä tommosta! Ja noi E-viivat, se oli mullekin se hankaluus, niitä vaan jostain aina tuli ylimääräisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :D Ehdottomasti kansalaisaloite että saadaan E:n viivamäärää lisättyä tai vapautettua kokonaan! :D

      Poista
  16. Parempi pallojalkainen kuin persjalkainen? ;D Ehkä alkuperäisessä kuvassa esitellään perheen vakavasti otettavia juuria. :) Hieno pussukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, toisaalta, näin hän se on nähtävä :) Ja ehkä todella otin jo lapsena juuret vakavasti. HYVIN vakasti. Kiitti :)

      Poista
  17. Ai hiisi että hihityttää tuo piirustus, jalkapalloineen kaikkineen. Mainio! :D

    VastaaPoista
  18. Ihana pussukka! Aivan mahtava idea tuo piirustuksen ikuistaminen kirjomalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mä näin muistaakseni ekan kerran tämän piirustusten kirjomis -idean toteutettuna MUITA IHANIA blogissa. Kerrassaan ihana tapa ikuistaa piirustuksia :)

      Poista
  19. Ah, mä nauran ÄÄNEEN täällä sun kahlituille ihmisille!! Ps. I love the pussukka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DD Joo, ei mitään kukkia ja aurinkoja, vaan kahleita! Vähä särmää elämään!

      Poista
  20. ;D Ehkäpä juuri siksi, kun oli onnellinen lapsuus, piti olla vähän jännitystä ja särmää...;D
    TOSI MAKEE pussukka!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaa! Vähäkö! Näinhän sen on oltava! :D Kiitos!

      Poista
  21. Selailin tässä blogiasi taakse päin (hyvin paljon kuten huomaat:)) Ja täytyy sanoa että kahleista minulle tuli tälläien teoria mieleen: Hahmot joilla on pallo jalassa ovat selkeästi ylempänä kuin muut. Ehkä kahleet ovat sitä varten ettei loppuperhe leijailisi pois...

    VastaaPoista