2013/04/06

LAPSUUS KÄSILLÄ [yläasteella]

Muistatteko vielä Lapsuus käsillä -haasteen, jonka heitin jokin aika sitten ilmoille? Huippua, että niin monet teistä tarttui haasteeseen kommenttilaatikossa ja blogeissa! Esim. Kastehelmi-,  Susannan työhuone-, Ei mikään ole turhaa- ja Puikkoillen, koukkuillen -blogeissa on muisteltu vanhoja hienouksia.  

Hupsistarallaa -blogin Terhi oli tarttunut haasteeseen oikein kaksin käsin, ja teki postauksen ensin ala-asteaikaisista töistä ja sitten yläasteaikaisista töistä. Mää tietty haluan kans! Tuossa ekassa postauksessa kun oli vain ala-astejuttuja. Ensin en kyllä muistanut kuin kaksi työtä yläasteelta, mutta kun pääsin pääsiäisenä vanhempien luo penkomaan paikkoja, niin jo vain alkoi löytyä tuttuja juttuja, joten tässä tulee satsi yläasteaikaisia kässäilyjä.


Ullan pikku liina
Tämän muistin ehkä ensimmäiseksi, katkerin mielin. Ullan "pikku" liinan valitsin yläasteella virkkaustyöksi NIMEN perusteella. En ollut kauhean innostunut liinan virkkauksesta, joten otin työn alle liinan, joka lupasi olla pieni. Mutta jännä juttu, ei se ollut. Niin että terkkujaa vaan Ullalle sinne jonnekin; mun mielestä pieni tarkoittaa halkaisijaltaan ehkä noin 20cm leveää liinaa, ei tuollaista 50 senttistä, kiitosta vain. Virkkasin tätä mielestäni ikuisuuden (murrosikäisen teinin mittapuulla mitattuna) eikä siitä edes tullut hyvä! Reunat kupruilee niin ettei liinaa taida pelastaa edes tiukka pingotus. Kovia takaiskuja nuoren kässääjän elämässä.


Olohousut
Mulla on tuntuma että housut olisi ollut jonkinlainen pikainen välityö yläasteella, tai ehkäpä tein nämä ihan vaan muuten vaan kotona? Ainakin nämä on nopeasti tehdyn oloiset...Kuvassa housut istuu tietenkin kohtalaisesti, mutta kun näitä hetken pitää, asettuu tuo haarojen väli tuosta etumuksesta vähän silleen kuin mulla olisi hieman...no, jotain miehekkäämpää mukana housuissa. Viehättävän näköistä kerrassaan, voinette kuvitella! Nämä ovat kuitenkin äärimmäisen mukavat, ja jalassa edelleen aina kun lomailen vanhempieni luona. Ja kiitos löyhähkön mallin, näihin mä mahdun edelleen!


Olkalaukku
Tämä laukku oli mun pitkän suunnittelun tulos ja kuten kankaasta näkyy, sitä on pidetty PALJON. Muistan, että olin tähän kauhean tyytyväinen. Ei siinä mitään ihmeellistä ole, tuollainen peruslaukku, aika perustytölle, mutta se oli juuri sellainen kuin halusin. Tämän tein yläaste aikana (ehkä loppuvaiheissa?) kotona itsekseni. Tai no, todennäköisesti äidin avustuksella. Päällykangas on ohuehkoa villakangasta, sisällä on vuori ja kankaiden välissä on vielä kolmas kangas joka on jonkinlaista tykkyä materiaalia, niin että laukku pysyy hyvin muodossaan.


Säärystimet
Yläasteaikoina tuli myös neulottua aika paljon. Mutta hyvät ystävät, värien käyttö ei ole koskaan ollut mun vahvimpia puolia. Yläasteella olin näemmä jumittunut neulehommissa erityisesti tuollaiseen tylsähköön vihreään. Vai johtuikohan se vain ysikytluvusta? Äiti löysi mulle ylläolevien säärystimien lisäksi esim. kaulahuivin, jossa vuorotteli kahta erisävyistä vihreää ja tiedän että mulla on vanhempien luona toinenkin (puolivamis) kaulahuivi, samalla vihreällä tehtynä. Ja jossain kaappien perällä makaa isälle tehdyt sinivihreät(?) sormikkaat. Ja aina raitoja.


Kynsikkäät/lapaset
Ja juuri kun sain kerrottua jumittaneeni vihreyteen ja raitoihin, niin näiden kanssa on otettu kyllä kaikki aseet käyttöön. Huomatkaa nirkkoreuna, kirjoneule, joustinnele, raidoitus ja kynsikäs/lapanen -yhdistelmä. Peukalokiilakin löytyy, tottakai, eikä yhtään vihreää! Mulla ei oo mitään käryä minkä numeron näistä sain mutta yritystä on ollut ainakin kahdenkympin edestä! 


Gaala -mekko
Tämä mekko syntyi luullakseni yhdeksännellä, sillä tein mekon ysiluokkalaisten gaalaan, joka oli meidän koulussa ikään kuin yläasteversio vanhojen tanssiaisista. Harmikseni en löytänyt kuvia missä mulla olisi tuo mekko yllä, joten päädyinkin sovittamaan mekkoa. Saatatte arvata, että tuosta sovitusyrityksestä olisi saanut tänne varsin hupaisan kuvasarjan, mä oon aivan ilmeisesti nimittäin kerännyt kilon tai kaksi tässä viimeisen neljäntoista vuoden aikana (!!?) Mutta luontainen itsesuojeluvaisto piti mut kuitenkin kaukana kamerasta tämän yrityksen aikana, joten ei, ette nyt näe kuvia, joissa minä yritän pujottatua ainakin kolme numeroa liian pieneen mekkoon mitä mielenkiintoisimmin menetelmin.

Mä muistelen, että en olisi ollut ihan kauhean tyytyväinen lopputulokseen, mutta tämän mekon tekeminen on jäänyt kyllä mieleen mieluisana projektina. Erityisesti siksi, että meillä oli tosi vapaat käden mekon kanssa. Mulla oli selkeä visio mallista ja sen värimaailmasta, ja sain tehdä mekon juurikin tämän vision mukaan. Mä ajattelisin että se on aikas tärkeää, varsinkin juurikin yläasteella.

Olisinkohan mun käsityöinnostus jatkunut, jos olisi pitänyt tehdä aina just niinkuin opettaja sanoi, ja just niistä kankaista, mitä opettaja antoi? Äiti muisteli yhtä mun ala-asteen työtä (joka jäi kuvaamatta siihen ekaan postaukseen..), että olin kerran tullut yhden kankaanpainantatyön kanssa itkien kotiin siksi, kun opettaja oli käskenyt mun painaa työhön lisää kuvioita ja tämä oli mun mielestä pilannut koko työn. Montakohan tällaista kokemusta tarvitaan, että käsityöinnostus hiipuu pois? Niin että kolme HEI huutoa kaikille niille kässäopettajille, jotka tukevat luovuuteen ja vapauteen!

*****

Hei ja pakko vielä mainostaa, mä olin tänään Villavyyhdin järjestämällä värttinäkehruu -kurssilla, JEEE!!! Ja keskiviikkona heti perään meen rukkikehräämään. Ja nyt jo kuulkaas mulla kököttää tässä sylissä muotopuoli ja ah niin rakas eka oma lankavyyhti! Laittelen tarkempaa raporttia tästä jahka ehdin :)

-hanne

25 kommenttia:

  1. Nämä lapsuuden ja nuoruuden aikaisten käsitöiden esittelyt on ihania! Harmi että itse unohdin pääsiäisenä kaivella vanhempieni luona varastoja, siellä kun majailevat kaikki vanhat käsityöni... Mutta ehkäpä vielä jonain päivänä teen kans tällaisen postauksen. :) Ihan itsenikin kannalta olis kiva kun tulis kuvattua vanhat käsityöt muistoksi.

    Olet tehnyt kyllä yläasteaikaisissakin käsitöissäsi tarkkaa jälkeä! Ja musta tuo pitsiliina on ihana! Eikö kannattais kokeilla pingottaa? Nään sen jo sieluni silmin kesäisessä kahvipöydässä... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin tuli tämä valokuvailu mieleen kunnolla vasta vipana lomapäivänä, ja nyt harmittaakin kun en ehtinyt ihan joka paikkaa kaivelemaan. Mutta on kyllä kieltämättä kiva saada näistä kuvia talteen, joten suosittelen kyllä kuvailemaan jos vaan on suinkin mahdollista:)

      Ja kiitos, ehkä mä vielä kokeilen pingotusta, luulen etten yläasteaikaan ole tuota pingottanut, ehkä vain höyryttänyt?

      Poista
  2. Miullekin kävi kuten Annikalle eli unohdin pääsiäisenä etsiskellä sieltä kotikotoa noita vanhoja juttuja, muistin kyllä sen taas muutaman päivän päästä kotona, mutta nyt täytyy varmaan laittaa ihan kalenteriin muistutus seuraavan visiitin varalle! :) Nää siun on kyllä hienoja, tuskin pystyisin tuohon pitsiliinaan itse vieläkään!

    -piia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verta tärkeitä juttuja nämä tälläiset, että todellakin kannattaa laittaa ihan kalenteriin :) Mutta kieltämättä näitä ihmisten muisteluja on ollut niin kiva lukea että pidän peukkuja että muistat vielä joskus kuvailla :)

      Mä vähän tutkailin tuota liinaa, en tiiä osaisinko itsekkään enää koukun kanssa tommoisia vääntää...enkä tosiaalta ehkä edelleenkään omaa sellaista pitkäjänteisyyttä että jaksaisin :D

      Poista
  3. Onpa sievä liinan malli <3 Tuli heti mieleen, että liinan voisi tärkätä laakeaksi maljaksi, jonka reuna, tuo kupruava osa, siis, kääntyy ulos- ja alaspäin, vähän niinkuin knallin lieri.

    Kauniita töitä, varsinkin tuo mekko. Harmittaa vallan, kun itse ei ole tullut kouluaikaan tehtyjä käsitöitä säästeltyä... olivat niin kivoja siihen aikaan, että käytin kaiken puhki :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kiitos vinkistä, pitääpä pitää mielessä jos en saa pingottamallakaan tuota liinaa ojennukseen :)

      Ja eihän noita mitenkään säästellä pitäisi, joten sehän on ihan parasta jos työt on ollut niin mieluisia että ne on tullut käytettyä puhki! :D

      Poista
  4. Ihana haaste, taidan kaivella omia kätköjäni ja jatkaa haastetta :)
    Taidokkaasti tehtyjä käsitöitä siulla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ja hei, kaivele ihmeessä, se on kyllä hauskaa ja nostalgista puuhaa :) Ja jos teet postaukseksi asti niin vinkkaa mulle, muiden juttuja on kyllä ollut aivan tosi kiva lukea :)

      Poista
  5. Voi ei, just tämä on se huonoin mahdollinen juttu mitä voi käydä kässätunneilla. Mutta onneksi et aivan ilmiselvästi neulevammautunut loppuiäksi ;)

    VastaaPoista
  6. Vannoin seitsemännellä luokalla että ikinä en käsitöitä tee eikä minusta ainakaan opettajaa tule. Kuinkas sitten kävikään...

    Se on joskus aikamoista veitsenterällä tasapainoilemista tämä kässänopettajan homma. Miten saada oppilaan alkumielikuvasta, joka usein on erittäin luova ja vapaa, valmis työ joka olisi tarkoituksenmukainen ja oppilaan taidoille sopiva. Ei liian helppo eikä liian vaikea. Oppilaita parhaimmillaan (tai pahimmillaan) 18 ryhmässä ja tunteja muutama viikossa. Pahoitin juuri yhden oppilaan mielen kun en voinut ostaa hänelle silkkiä työhönsä, käytettävissä olevat määrärahat/oppilas eivät päätä huimaa..

    Mutta ettei mene marmatukseksi niin enpä taitaisi toista ammattia silti valita. Onneksi sinäkin olet selvinnyt koulukäsityöprässistä, ilmeisen suuremmitta vammoitta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kyllä kuvitella, että tarvitaan aikas paljon sekä teknistä osaamista että pedagogista silmää tuohon taiteiluun, en mä muista että mistä opettaja mulle esim. kaavat taikoi tuohon mekkoon, mutta jostain kuitenkin. Ei sitä silloin osannut mitenkään ihmetellä, eikä tietenkään myöskään riittävästi arvostaa! Mulle henk.koht. on jäänyt mieleen vain mukavia tai erittäin mukavia muistoja kässästä, täysin vammoitta siis selvisin ja saan todennäköisesti paljon opettajaa kiittää tästä nykyisestäkin innosta! :)

      Poista
  7. Muistan vieläkin ihan selvästi kuinka kässänope haukkui mun tekemän paidan kaula-aukon toteutuksen. Ja minä kun olin itse niin ylpeä että se onnistui...

    Ja oon niin kateellinen tuosta sun kursseilusta!!! Oon täällä Oulun kupeessä miettinyt pääni puhki että miten pääsisin värttinä- ja kehruukursseille. Jos ei olis kolmen kuukauden ikäinen poika vieressä niin oisin varmaan lähtenytkin tuolle sun mainitsemalle kurssille... Voi harmitus maksimus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei :( Onneksi olet kuitenkin aivan ilmeisesti kässäilyn maailmassa pysynyt :)

      Ajattelisi, että jostain sieltäkin päin jokin kurssittaja löytyisi? Tämä ei nyt ehkä lohduta, mutta suosittelen kyllä kovasti tällaista kurssia :D Joskin varmaan aika ihmeellistä kurssia käydään teillä ihan arjessakin pikkuisen kanssa...:) Toivottavasti mahdollisuus vielä aukeaa!

      Poista
  8. Mä en ole käsitöistä pienenä paljon perustanut. Muistan, että ala-asteella käsitöissä mun bravuuri oli "hämähäkki" eli se kauhea lankasotku kankaan alapuolella kun yrittää ommella jotain. Yläasteeltakaan ei muistu mitään erityistä onnistumista mieleen.
    Lukion jälkeen menin puoleksi vuodeksi talouskouluun (lähinnä hengaamaan), mutta siellä se käsityöinnostus sitten nappasi minutkin mukaansa. Sain parin lyhyen kurssin aikana tehtyä vaikka kuinka paljon kaikenlaista. Ja aika paljon niistä on vieläkin käytössä. Meillä oli yhden kurssin aiheena "kodintekstiilit" ja ihan tosi, saimme itse miettiä, mitä tarvitsemme, minkälaista, mistä materiaalista jne... Minulla on siltä kurssilta käytössä mm. iso kasa astiapyyhkeitä, tyynynliinoja ja päiväpeitto. Siis ihan perus suoraan reunaan päärmettä -ompelut. Mutta siitä se lähtee. On ihanaa kun saa aikaan jotain sellaista, mitä voi oikeasti käyttää ja jälkikin miellyttää itseä. Toiset suunnittelivat tuntitolkulla, tekivät pieniä yksityiskohtia ja viimeistelivät. Minä päästin sarjana tulemaan mm. noita astiapyyhkeitä. Ja siinä juuri oli sen kurssin ja opettajan hienous. Kaikki saivat tehdä sellaisella tyylillä mikä itselle tuntui hyvältä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämähäkki! :D Aika tuttu tunne kyllä mullekin...valitettavasti edelleen :D

      Varmaan aika mukava päästä suunnitteleen ja tekemään tuollaisia oikeesti hyödyllisiä juttuja, ja vielä sillä omalla tavalla ja tyylillään! Mun mielestä ainakin tehdyn jutun käyttötiheys on suorassa yhteydessä onnistumisen kokemuksen voimmakkuuteen :)

      Poista
  9. Ihanaa, että sulla on noi kaikki tallella!
    Multa löytyy vain ensimmäinen ikinä tekemäni villapaita ja siitä onkin postaus ollut jo suunnitteilla Tilkkumatkaajiin nyt tekeillä olevan villapaidan kaveriksi. Se kun tulee olemaan toinen ikinä tekemäni paita, näiden kahden välillä onkin kulunut aikaa lähes 30 vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos näiden säilymisestä kuuluu kokonaan porukoille ja niiden isolle talolle.. :D Pitääpä jäädä kuulolle tuosta villapaidasta, ootko todella tehnyt sen siis kouluaikoina?? Mulla ei ikinä olisi riittänyt kärsivällisyys, hyvä jos nytkään riittää! Onnea paidoista :)

      Poista
  10. olit taitava jo nuorena! ;) suosikkini on nuo kynsikkäät/lapaset! ne sisälsi paljon kaikkea neulonta-juttua :D

    mutta tuo ensimmäinen liina on musta hieno! voisitko tehdä jonkilaista helppo-mallista ohjetta tollaisen tyylistä liinaa? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kynsikkäissä oli kyllä laitettu kaikki likoon...vitsi kun muistais mitä opettaja niistä tykkäsi :D

      Hui, en tiiä osaisinko, vaikka pylväitä ja ketjusilmukoitahan tuokin tietenkin pääasiassa on...Pitää laittaa korvan taa, jos vaikka joskus yllättäisin itseni ja tarttuisin uudelleen Ullan Pikkuliinaan... :D Googlella sitä jo aiemmin yritin tavoitella, mutta on varmaan niin vanha malli ettei enää löydy.

      Poista
  11. Näitä on aina niin hauska katsoa :D Mulla on ollu sun viime lapsuus käsillä postauksen jälkeen tekeillä jo pitkään postaus mun nuoruuden maalauksista, mut enpä ole saanut aikaiseksi, jospa tästä nyt intoutuisin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Innostu ihmeessä! Näitä on kyllä munkin mielestä hauska lukea, ja myös kaivaa ja kuvata! :)

      Poista
  12. Katselen kadehtien miten hienoja töitä olet jo ylä-asteella tehnyt. Itse on saisi tehtyä noita edes tänäpäivänä. Niin ja niistä opettajien värien, kankaiden ja töiden määräämisestä, ne on tuttuja minulle. Nopeasti muistan jonkin olkalaukun johon opettaja määräsi sinisen kankaan, sininen ei ole koskaan kuulunut suosikki väreihini joten se siitä laukusta. tai se tilkkutäkki mihin määrättiin keltainen, sininen, punainen ja vielä vihreä kangas ja se on ollut alusta asti käyttämättömänä vanhempien varastossa. Ehkä juuri näiden töiden takia oma käsityöinnostukseni lähti vasta 10 vuotta ylä-asteen loppumisen jälkeen vauhtiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mä itse kun noita katselin, niin jouduin kyllä toteamaan että ompelun osalta en kyllä oo tuosta enää yhtään kehittynyt...harmillisen vähän tulee sitä harrastettua!

      Tuo on kyllä harmillista, vaikka ymmärrän tietenkin että kouluilla on tiukat budjetit...Mutta silti...Mitä jos kankaat olisikin valkoisia ja ne saisikin vaikka värjätä itse? Mä muistan että ala-asteella piti käyttää sitä mitä ope sanoi, mutta yläasteella sai vaikuttaa itse tosi paljon, ja se oli kyllä silloin tosi tärkeää!

      Poista
  13. Hienoja taas! Voi että näitä kattellessa harmittaa, etten valinnut niitä tekstiilitöitä ala- enkä yläasteella. :/ Kutomaan jo opettelin ja olihan siinä hommansa! Nyt pitäs vielä ompelusta päästä kärryille, mutta aina niin nihkeetä alottaa nollasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua taas välillä harmittaa etten päässyt puukässään tai mikä onkaan, tekninenkäsityö. Miksei voinut ottaa molempia? Mä ajattelisin että kutomisen ja virkkaamisen opettelu onnistuu jos on tahtoa ja sinnikkyyttä (ja ehkä pari youtube videota :D), mutta tuossa ompelussa tuntuu olevan aika tosi paljon kaikkia kikkoja ja niksejä, joita ei oikein voi tietää kuin vain kuulemalla ne joltain...tai ehkä mä vaan lohdutan itteeni tällä ajatuksella :D Oon harkinnut jotain kansalaisopiston kurssia, jos vaikka sieltä saisi lisäpotkua ompeluun. Vitsi kun vaan riittäisi aikaa!

      Poista