2013/04/09

VÄRTTINÄKURSSILLA



Lauantaina vietin mitä mukavimman päivän värttinäkehruukurssilla Helsingissä Villavyyhdissä. Olin jotenkin unohtanut, kuinka antoisaa on uuden oppiminen. Tai kuten tässä tapauksessa, uuden oppimisen yrittäminen.  Mutta kuitenkin. Ja yllätyin, kuinka onnellinen sitä voi olla ihan vaan siitä, että saa päivän lopuksi pidellä käsissään itse kehräämäänsä lankavyyhtiä. Olkoonkin muotopuolilankaa, joka näyttää sitä että se olisi kehrätty käyttäen apuna raastinta ja vähän vasaraa.

Sunnuntaina langan pesemisen ja kuivaamisen jälkeen kuljin vyyhti kädessäni ympäri kämppää, silittelin sitä välillä, ihailin, vähän nauroin sille ja silittelin taas. Hannen pieni vammavyyhti. Mietin joskos neuloisin siitä jotain. Pitäisi vaan päättää, että jos neuloisin, niin käyttäysinkö nro 3 puikkoja, vai nro 10 puikkoja, koska suurin piirtein tällä välillä langanpaksuus vaihtelee.



Mulle koko värttinäkehruu oli täysin mystinen toimitus ennen kurssin alkua. En varmaan olisi tunnistanut edes tuota hassua hyrrää värttinäksi. Mutta se se on kuulkaas on. Värttinä. Kurssilla käytiin myös läpi, että millainen on se värttinä, johon Prinsessa Ruusunen satuttaa sormensa, ja kuinka virheellistä tietoa Disneyn kuvittajat värttinästä tarjoaa, aika perusteellinen kurssi siis! Ylläolevassa kuvassa on mun ihan ensimmäiseksi kehrätty säie. Siitä se sitten lähti. 


Tältä näyttää kehrääminen värttinällä, muutaman vuoden harjoittelun jälkeen. Värttinään pyöräytetään vauhtia, jolloin se jää pyörimään hyrrän tavoin ilmassa, kiertäen samalla villakuituun kierrettä. Kuullostaa helpolta? Tässä kehrääjänä tietenkin Villavyyhdin Jenni, meidän muiden touhu ei ollut ihan yhtä sutjakkaa, mutta eipä se tietenkään voisikaan olla. Kurssikaveri, Kerroksia -blogin Pitko sanoi osuvasti, että Jennin homma näytti siltä, että villatopsin sisällä on piilossa lankakerä, mistä Jenni vetelee rennosti valmista lankaa. Siltä se tosiaan näytti, kun oma värttinä taas siinä rinnalla karkaili pyörimään väärään suuntaan ja kopsahteli kesken kaiken lattialle.


Yllä meikä kertaamassa lankaa yksisäikeisestä kaksi säikeiseksi. Se oli vähän helpompaa, ainakin jos ei hukannut heti alussa langan päitä kerän sisään, kuten allekirjoittanut. Kuvasta kiitos Tarja Kuismalle!


Kuva: Tarja Kuisma

Ja onnellisesti valmista, kerrattu lanka värttinästä vyyhdinpuille ja valmis vyyhti kainaloon. Mä itse lähdin kurssille lähinnä siksi, että ajattelin että kun tietää vähän miten lanka syntyy, ymmärtää myös muutenkin paremmin miten se missäkin neuleessa käyttäytyy. Syvälliseen ymmärrykseen on vielä matkaa aika monen lankatopsin verran, mutta jo nyt kyllä osaa arvostaa jokaista vyyhtiä taas asteen enemmän (koska vielä aiemminhan en pitänyt langasta juuri lainkaan....eiku...).


Siinä se on. Mun pikkuruinen vyyhti. Huomenna jatkan Villavyyhdissä Jennin opastuksella rukkikehruuta, saas nähdä mitä siitä tulee. Mutta jo nyt pidän tästä, kehräämisestä siis. Loputtoman rentouttavaa hommaa, ja vaikka tämä vaatii HIRVEÄSTI harjoittelua, niin näköjään tämmöiseen pörrölankaankin voi olla pieni kässääjä kovin kovin tyytyväinen. Jos teillä on mahkuja osallistua joskus vastaavalle kurssille, niin suosittelen kyllä lämmöllä kokeilemaan.

Kiitokset kurssikavereille seurasta ja kannustuksesta, Tarjalle kuvailujeesistä & kuvista, ja tietty Jennille opastuksesta!

-hanne

14 kommenttia:

  1. Tänään löysin sun ihanan blogin ja heti lisäsin suosikkeihini. Ihan tekisi mieli selailla kaikki vanhatkin postaukset läpi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, kiitos :) Tervetuloa mukaan :)

      Poista
  2. On se kyllä niin hauska laji: ensin pyöräyttelee möykkyjä värttinälle, siirtää koko kapineen turhautuneena syrjään - ja minuutin kuluttua on pakko jatkaa taas. :)

    Ulla 3/08:ssa oli kehräämisen alkeista juttu, jossa sanottiin mm. näin: "Kehräämällä itse saat juuri sellaista lankaa kuin haluat." :D Vielä tällä hetkellä tuo menee mulla muotoon "...sellaista lankaa kuin ansaitset." ;))

    Ei muuta kuin hauskaa rukkikurssia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis niin totta! Siis tuo sun ylempi kommentti, EI Ullan kommentti :D:D Mä en malta olla kehräämättä, paitsi nyt on pakko kun villa loppui. Mutta! Mä sain ahaa elämyksen tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen, mä opin yhtäkkiä miten saa kehrättyä suoraan topsista! Okei, se ei tietenkään näytä tuolta Jennin touhulta, ei tasapaksua ja välillä niin ohutta että lanka katkeaa, mutta kuitenkin :)

      Rukkikurssi oli antoisa ja arvaa mitä, mun mielestä helpompi! Ehkä tuo mun aiempi ahaa oivallus auttoi, mutta rukin kanssa sain huomattavasti nopeammin säiettä, siis ihan säiettä, ei möykkyjä ja nöyhtää :)

      Poista
  3. Tuo on kyllä jännää hommaa. Mäkin kävin vajaa vuosi sitten värttinäkehruukurssin ja aina välillä on pitänyt sen jälkeen harjoitella. Rukkia en ole päässyt vielä kokeilemaan... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo on jotenkin tosi koukuttavaa, mulla on just nyt villa loppu, ja luon koko ajan haikeita silmäyksiä mun värttinään, sormet niin syyhyäis päästä vähän pyöritteleen... :D

      Poista
  4. Vastaukset
    1. No mä ajattelinkin että kyllä täältä kehrääjiä löytyy! :D

      Poista
  5. Hei, minäkin kehräilen! Tai pitäisi aktivoitua sen kanssa, kun on tullut hankittua villoja kilokaupalla. Kävin myös syksyllä Jennin värttinäkurssin. Rukkkikehruu tuli tutuksi jo 70- luvun lopussa. Sinulla on kiva blogi, tulin lukijaksesi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos ja tervetuloa :)
      Huh, kilokaupalla villaa kuullostaa aika paljolta :D Toivottavasti mä en seuraavaksi innostu tuosta villan keräämisestä...lankaa löytyy jo aivan tarpeeksi täyttämään tätä pientä kämppää :D

      Poista
  6. WOU! Olen joskus kauan kauan aikaa sitten kokeillut kehräämistä. Nyt mulla on ollut jo jonkun aikaa hakusessa rukki. Sitä en ole vielä löytänyt, mutta kunhan sen löydän niin sitten alan minäkin kokeilemaan.

    Aivan ihana blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin oon vähän haeskellut, löytyisikö käytettyä rukkia jostain, modernia siis, mutta eipä niitä taida kovin paljoa olla liikkeellä...pitänee alkaa säästämään uuteen! Niin ja kiitos <3

      Poista
  7. Olen aina haaveillut oppivani kehräämään..
    Takuulla ihanaa saada jonkinmoista lankaa valmiiksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin kyllä ihan yllättynyt kuinka iloinen ja tyytyväinen olin tuosta ekasta vyyhdistä. Viehätys epäilemättä häviää ajan kuluessa, mutta nyt ainakin innostaa kovasti tuo langan teko :)

      Poista