2013/04/13

RUKKIKURSSILLA


Mukavaista lauantai-iltaa ystävät!
Nyt on pakko hieman hehkuttaa taannoista rukkikehruukurssia. Keskiviikkona vetäisin buranaa naamaan pitämään kurissa keväistä vierastani flunssaa, ja kipaisin rukkikurssille Villavyyhtiin. Mä olin edellisenä iltana kokenut valaistumisen villan käsittelyn kanssa värttinäkehruuta harjoitellessani, ja odotinkin näitä opintoja innolla. Mä oon epäilemättä isältäni perinyt mieltymyksen vekottimiin, joiden tarkoituksena on hoitaa joku työ aiempaa nopeammin ja näppärämmin (poikkeuksena tähän neulekone, jonka kokeilemiseen en oo toistaiseksi tuntenut vetoa). Niinpä epäilin jo valmiiksi, että pitäisin ehkä rukilla kehräämisestä vielä enemmän kuin värttinällä kehräämisesti.

Ja kyllä, kyllä, näinhän se oli!

Vaikka onhan molemmissa puolensa tietenkin...rukilla kehrääminen on (mun mielestä) helpompaa, ergonomisempaa ja paaljon nopeampaa; kärsimättömänä ihmisenä pidin siitä, että rukin kanssa sai aikas nopeasti valmista, tai ainakin valmiimpaa. Toisaalta taas värttinällä kehräämisessä on jotain erittäin meditatiivistä, eikä sen kanssa oikein voi lipsahtaa liialliseen tehokkuuteen, käsillä tekemisenhän pitäisi kuitenkin olla ennen kaikkea rentouttavaa puuhaa. Mainittakoon vielä, että värttinä maksaa vähintäänkin 500€ vähemmän kuin rukki, ja mahtuu vaikka käsilaukun pohjalle, toisin kuin rukit...Mutta silti!


Kurssilla käytettiin modernia rukkia, jotka eroavat perinnerukeista kokonsa ja ulkonäkönsä lisäksi myös sillä, että niissä on useimmiten kaksi poljinta, mikä helpottaa kovasti hommaa. Yllä Villavyyhdin Jenni näyttää mallia. Tällä kurssilla keskityttiin nyt yksisäikeisen langan kehräämiseen, lisäksi me saatiin ottaa näppi- ja jalkatuntutumaa erilaisiin rukkeihin. Mä ihastuin Schachtin Ladybug -rukkiin, joka oli simppeli hallita ja sieltä edullisemmasta päästä. Ja arvatkaa nyt vaan, mikä siintää tämän materialistin hankintatoiveissa tulevaisuudessa...Onneksi tähän akuuttiin innostukseen auttaa Villavyyhdin rukit, joita saa käydä kaupassa polkemassa.

Yllä siis ihastuttava Ladybug. Joo, punainen ei ole mun väri ja suosisin ehkä ennemmin kokonaan puista vehjettä, mutta tämä se on kuitenkin nyt ajatuksissani kehrännyt vielä ehkä hieman möykkyistä ja yli- tai alikierteistä lankaa, mutta omaa, itsetehtyä lankaa kuitenkin.

Tuonne värttinäkehruu -postaukseen oli pari jo kommentoineet pitävänsa myös kehräämisestä. Onko teistä muista kukaan kokeillut? Suositteko värittinää vai rukkia? Entäpäs perinnerukkia vai moderniarukkia?

-hanne

37 kommenttia:

  1. Oooooi en malta odottaa ensi kesää, silloin nimittäin pääsen kunnostamaan vanhan perinnerukin ja kehräämään!
    En vielä ole kokeillut, mutta kiinnostusta (ja villaa) on ollut jo varmaan vuoden verran...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, hienoa, onnea matkaan :) Ootko siis kunnostamassa ihan itseksesi, vai ootko menossa mahdollisesti jollekin kurssille (oon ymmärtänyt että sellaisia on jossain päin suomea olemassa)? Mun vanhempien luota löytyisi kans perinnerukki, ja harkitsin myös, että vähän tutkailisin sitä kunhan pääsen käymään siellä seuraavan kerran...kaikkien osien pitäisi olla aikalailla paikallaan, joten saa nähdä jos uskaltaisin sitä kokeilla!

      Poista
  2. Kehrääminen on ihanaa! Värttinän kanssa en tullut toimeen ollenkaan, mutta muutaman vuoden ajan olen tyytyväisenä polkenut Louëtin S10-rukkia. Se on moderni, hyväkäytöksinen rukki, saatavilla yhdellä tai kahdella polkimella.

    Olethan huomannut Ullan kehruunumeron? http://www.ullaneule.net/ekstra11/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaa, mä vähän googlailin tuota S10 rukkia myös! Se on nimittäin ulkonäöllisesti yksi tyylikkäimmistä rukeista mitä oon nähnyt, niin veikeä! Eikä pahan hintainenkaan. Pitäis vaan päästä koittaan sitä joskus.

      Mä kuulin että Ullalla olisi kehruunumero, mutta unohdin jo koko homman, kiitos kovasti linkistä!! Siellä näytti olevan sultakin sananen sun rukista :) Pitääpäs paneutua!

      Poista
  3. Kehrääminen on meditaatiota parhaimmillaan! Harrastan isänäidinäidin vanhalla perinnerukilla, enkä ole koskaan noita moterneja vempeleitä päässyt kokeilemaan. Pitäis!

    Opettelin itse aikanaan, värttinästä aloitin. Enkä todellakaan osaa laskea mitään välityssuhteita ja blaablaa, mää kehrään vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todella, onhan tuo neulominenkin rentouttavaa mutta tässä on jotain vielä rauhoittavampaa! Mä taas odotan että pääsisin vanhempien luo vierailulle, jossa on hyväkuntoisen näköinen perinnerukki. Toivotaan että kaikki osat löytyy, olisi hauska päästä sitäkin kokeilemaan!

      Niin ja mitä välityssuhteita...? :D Ehkä mäkin nyt alkuun kehrään vaan..! Ja hatun nosto sulle, jos olet todella ihan itsekseni vain opetellut, vau!

      Poista
  4. Kerropa lisää siitä ahaa-elämyksestä: miten sinuiksi villan kanssa! Pliis! ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis, hoksasin kuinka saan värttinällä kehrätessä vedettyä kuitua suoraan topsista, eli ettei tarvi etukäteen venytellä villaa soiroiksi ja kääriä käden ympärille. Ensin en saanut mitenkään vedettyä topsista kuitua tasaisesti, mutta sitten hoksasin, että se ainakin mulla johtui siitä, että mulla oli liikaa kierrettä säikeessä. Kun vähän löysäsin sitä, sain vedeltyä kuitua helpompi ja nopeammin. En mä osaa oikein tarkasti selittää...yhtäkkiä se vaan onnistui ja sitten homma kävikin paljon helpommaksi. Edelleen värttinä karkailee helposti väärään suuntaan ja silloin säie helposti katkeaa, mutta aikas paljon nopeutui kuitenkin tämä prosessi!

      Poista
  5. Kehräys on ihanaa, tykkään itse rukista. Monestakin syystä joista isoin on varmaan nopeus, olen aivan liian kärsimätön kehräämään värttinällä isompia määriä. Kehräys on meditatiivista ja ihanaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mulla on vähän sama, värttinäkehräys on ihanan rauhoittavaa, mutta jos tavoitteena on saada aikaan oikein lankaa niin sitten ehkä kääntyisin kyllä rukin puoleen :)

      Poista
  6. Modernia ruokkia olis ihan pakko päästä kokeilemaan. Nyt ei villavyyhdin kurssiaikataulut sopineet kalenteriin. Josko ens syksynä! Olen siis kehrännyt vaan omalla perinnerukilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulisin että sulta kyllä sujuis sitten modernin rukin käyttö ihan tuosta noin vain, jos perinnerukki on jo tuttu! Eiks ne oo paljon vaikeampia hallita?

      Mutta Villavyyhtiin saa siis mennä kokeilemaan niitä moderneja rukkeja, ja jos hommaa omat rullat, niin saa kuulemma käydä oikein lankaakin tekemässä. Että jos sulla on mahis mennä sinne, niin varmasti pääset kokeilemaan ilman kurssiakin, vaikka onhan kurssit tietenkin aina mukavia ja antoisia sitten monella muullakin tavalla :)

      Poista
    2. Juu, kyllähän perinnerukilla ajaminen on väliin menoa ees ja taas, kun pyörä alkaa pyörimään väärinpäin, jos poljentoa on epätasaista. Jennin luo vois tosiaan mennä kokeilemaan joskus, on vaan vähän tätä välimatkaa. Olen muuten hänen vanha tekstiiliopettaja :-)

      Poista
    3. Mä pääsen ehkä viikonloppuna vähä tutkaileen meidän vanhaa perinnerukkia, jännittävää! Jenni veti mukavasti kurssinsa, lieneekkö sitten saanut vanhalta tekstiiliopettajalta mallia opettamisesta :)

      Poista
  7. Oioi viimeksi kaksi vuotta sitten on tullut kehrättyä mutta kyllä sitä onkin jo ikävä! "Fantasialankojen" teko on hauskaa ja saa tällaisestä ideattomasta käsityöläisestä esiin villin puolen, omistan lankaa johon on kertauksessa lisätty metallilankaa ja helmiä, videonauhaa, vanhoja sanomalehtipaloja, kaikkea mitä vaan kaapista silloin löytyi!! Niin hauskaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, kuullostaa aikamoiselta :D Pitääpä laittaa korvantaa tuollainen!

      Poista
  8. Mä etenin muutamassa kuukaudessa sen kaaren jossa kävi kehräyskurssin ja totesin että kehrääminen on kivaa, sen jälkeen että oma perinneviistorukki on liian oikukas ja halusin katsoa uutta "jotain halpaa" (ja järkytyin siitä miten hirvittävän hintaisia rukit on). Sit kotiin lopulta tulikin melkein tonnin arvoinen Suzie pro :D
    Oon kyllä ihan hulluna kehräämiseen!
    Kehrään ainoastaan rukeilla, en oo vielä koskenutkaan värttinöihin kehräysmielessä. Mulla kyllä on kaks värttinää jemmassa, kun aattelin että opetan töissä nuorille kehräystä niiden avulla. En oo vaan vielä saanut aikaiseksi että itse opettelisin sitä eka. Koen sen jo lähtökohtaisesti liian hitaaksi enkä haluais uhrata mitään mun kivoista kuiduista harjoitteluun, enkä tokikaan myöskään ostaa mitään tyhmää kuitua varastoon. Dilemma!

    Btw, pystyrukki ei mitenkään automaationa oo moderni. Noi mallit toki on, mut pystyrukkeja on ymmärtääkseni maailmalla käytetty hyvinkin pitkään. Suomessakin kuulema vankiloissa on ollut käytössä pystyrukkeja jo ties-minä-vuonna, aikana jolloin tuomio lusittiin kehräämällä x määrä materiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, voi ei, toivottavasti en itse ihan heti lähde samaan kaareen (eli päädy nopeasti oman rukin hankkimiseen, ja vieläpä pro versioon...), se tekisi aika hyvää lovea mun säätötiliin ja meidän kämpän tyhjänä oleviin neliöihin...mutta täytyy sanoa, että ymmärrän täysin! Mulla on nyt villa loppu ja oon koko viikonlopun tuskaisena pyöritellyt käsissä tyhjää värttinää, ja harkinnut että lähtisin Villavyyhtiin käymään :D Minä ja lompakkoni emme olleenkaan osanneet varautua siihen kuinka koukuttavaa hommaa tämä olisi!

      Ja oolrait, kiitos tiedosta! Näissä rukeissakin olisi nyt niin paljon opiskeltavaa! Jos mä joskus joudun vankilaan, niin ehdotan tuota mun tuomioksi, ehdottomasti :D

      Poista
  9. Pikkuisena kokeilin aitoa alkuperäistä suomalaista rukkia leikeissä ja sivusta seurasin kun mummini täti kehräsi oikeasti. Siinä mun kokemukset vuodelta 1965, noin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kehruuhommassa mua viehättää kovasti myös juurikin tämä historian havina, mikä siihen liittyy. Kuinka monta sukupolvea kehrääminen yhdistääkään! Mä oon itse kanssa pienennä leikkinyt perinnerukilla, mutta todellakin vain leikkinyt, ilman villaa :) Enkä ole muistaakseni koskaan nähnyt kenenkään kehräävän sellaisella. Se olisi kyllä vielä hienoa nähdä!

      Poista
  10. Mä tykkään myös kehräyksestä! Värttinää olen vasta päässyt kokeilemaan. On vaan niin hidasta hommaa eikä aikaa muka tunnu riittävän, joten en ole pitkään aikaan saanut mitään valmiiksi. Rukista siis haaveilen... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä joo kieltämättä todella todella hidasta...tällä hetkellä ajattelen, että värttinällä kehrääminen on antoisaa ihan sen kehräämisen vuoksi, ei niinkään lopputuloksen (koska sitä ainakin mun tapauksessa tulee niin vähän ja hitaasti...), kun rukin kanssa kuvittelisin että myös se varsinainen tuotos on erittäin hyödyllistä :) Kannattaa kyllä hakeutua kokeilemaan rukkitouhuja, jos vaan suinkin on mahdollista!

      Poista
  11. Siis apua, mun on kyllä NIIIIN pakko päästä kans tämmösille kursseille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä lämmöllä kokeilemaan. Ei tää oo varmaan kaikkien juttu, ja katsotaan minne asti oma innostus vie, mutta jo kokemuksenakin ja kehräämisen perinteen arvokkuuden vuoksi sitä on ollut äärimmäisen hienoa kokeilla!

      Poista
    2. On niin hienoa,kun vanhoja taitoja pidetään yllä, opetellaan ja myös kehitetään <3

      Poista
  12. Itselläni on sekä värttinä että rukki. Rukkini on Louëtin S10 eli moderni pystyrukki. Tykkään tosi paljon! Kehrääminen on ihanaa puuhaa! Itse hankin oman rukkini hollantilaisesta nettihuutokaupasta, hintaa rukille tuli n. 100 e + postituskulut. Jos siis kaipailee rukkia, suosittelen katsomaan ebaysta ym, voi löytyä halvemmalla käytetty hyvä rukki. Tosin Louëtin rukit ovat kyllä uutenakin halvimmasta päästä. Suomesta niitä voi ostaa uutena Villa Laurilasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vitsi...pitäis kyllä nyt sitten vielä paneutua tuohon louetin rukkiinkin, sitä kuitenkin tasaisesti kehutaan ja se on vieläpä erihieno! Mä yritin jo kertaalleen ebayta, mutten löytänyt yhtään...olikohan mulla jotenkin väärät hakusanat? Pitää koklata uusiksi. Kiitos vinkistä ja tiedoista! :)

      Poista
  13. Täältä löytyy värttinä, upouusi rukki ja minun mummonmummon tai hänen äitinsä vanha rukki. Kaikilla on tehty ihanaa lankaa. Modernin rukin suurin etu on kaikenlainen helppous. Mutta tuntuuhan se nyt ihan eriltä kehrätä mummonmummonäidin rukilla. Siinä ei vaan ole kuin yksi pieni rulla, johon mahtuu vain 40g lankaa kerrallaan. Varoituksen sana: neulomisaika jännästi hupenee ja lankavarasto jännästi kasvaa vaan, kun alkaa kehräämään. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voin kuvitella että fiilis on kehrätessä erilainen vanhalla rukilla, tulee epäilemättä paljon lämpimämpää lankaa, ainakin niinkuin tunnearvoltaan :)

      Ja joo, juuri tuota mä pelkään...aivan kuin nyt ennestään ei vielä olisi ylipursuilevat lankavarastot...huoh.

      Poista
  14. Hei! Taidettiin olla samalla rukkikurssilla. :)Mä pakersin alkuun sillä "vaikeimmalla" majacraftilla siinä päätyseinällä suunnilleen itkua alkuun vääntäen kun ei meinannu millään onnistua. Oma perinnerukkini (googlaus kertoi sen olevan kiikkalainen) toimii, ja oon kehrännyt sillä yhden rullallisen säijettä (100g pinkinkirjavaa kuitua), ja ilmeni ongelma kun siinä on vaan 2 rullaa joista toinen on vähän rikki. Pitäisi uskaltaa kokeilla navajokertausta joskus, vaikuttaa youtuben perusteella veikeältä. Aika paksua lankaa kehräyksestäni kyllä taitais kolmisäikeisenä tulla, varsinkin alkupäästä. :D
    Minäkin ihastuin Ladybugiin, ja toinen (mun mielestä) hyvä oli se missä oli pyörä "väärinpäin".

    t. Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!
      No niinhän me oltiin, terve vaan! :D Mä kyllä symppasin sua kun kokeilin sitä rukkia, se oli ainakin meikäläiselle selvästi vaikeempi käyttää kun se ihana Lady ;) Ja vitsi kun mä en oo päässyt vielä kurssin jälkeen rukin ääreen...pyöritin viikonloppuna vanhempieni luona vähän perinnerukkia, mutta siitä siis puuttui se naru mikä pistää rullaan ja lyhtyyn vauhtia...ei siis toivoakaan vielä langasta :D Hienoa että sun rukki oli kunnossa ja on päässyt heti käyttöön! Oliko kovin paljon vaikeampaa kuin noilla moderneilla?

      Poista
  15. No jopa löytykin kiva aihe täältä! :) Itse kehräsin kouluaikana rukilla ja sillä modernilla, ei tainnut opettajat edes opettaa tuota värttinällä kehräämistä, olisi ollut kyllä kiva edes kokeilla. Modernilla rukilla sain itse tasaisempaa lankaa, eikä mennyt hermo niin kovin, mutta tietty tolla vanhallakin ois kiva jotain osata :) Kehräsin lampaanvilla-koirankarvalankaa siskoni koirista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, ei kyllä ainakaan meidän kouluissa ollut rukki- tai värttinäjuttuja, aikamoista! Mulla ei oo koiraa, mutta voiskohan tuollaisen pitkäkarvaisen kissan karvaa käyttää...? :D

      Poista
    2. Joo, siis ammattikoulussa valmistuin tektiilialan artesaaniksi, niin siellä oli erinäisiä kursseja käsitöiden erikoistekniikoista ja tuo oli oikein hyödyllinen tuo kehruukurssi :) Jos saat kissasta sitä pehmeää "pohjavillaa" ni kai se toimii samoin, koirankarvakin on siitä pohjavillasta :)

      Poista
    3. Aa, no mä mietinkin että ootteko vaikka jossain yläasteella oikein kehrännyt :) Pitää kyllä alkaa ottaa talteen tuota kissojen nöyhtäkarvaa, jos vaikka joskus sais lampaan karvaan miksaamalla siitä jotain aikaiseksi :)

      Poista
  16. Mä laitoin nyörit ihan jostain perus Kotiväen kaltaisesta puuvillalangasta kaksinkertaisena. Mummuni meinasi, et paksumpikin naru voisi olla ihan hyvin, kun hälle soittelin ja hehkutin et nyt mä oon kehrännyt. :)Vähän vaikeempi oli alkuun päästä kun moderneilla (poislukien se kökkörukki :D ), vaikeempi oli saada tasainen rytmi polkemiseen ja pyörä pyörimään oikeaan suuntaan... Kyllä se nyt jo alkaa luonnistua, kun on saanut ämmänkin oikeaan asentoon -koskee sekä kehrääjää että rukin osaa, hihi. xD

    -Tiina-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kiitos vinkistä, ehkäpä kokeilen itekkin saada sitten tuon meidän vanhan rukin lyöntiin, en vain tiedä löydänkö siihen rullia...yksi siinä on, mutta se ei kyllä aivan riitä :)

      Poista