TURBAANIPYYHE

Terkkuja mökiltä! 

Netti toimii täällä yhtä hyvin kuin lomalaisen pää, mutta ei anneta sen häiritä! Mökillä mulla on aina ahkerasti käytössä pyyheturbaani, sillä aina ei jaksa saunassa pestä hiuksia ja vielä vähemmän kiinnostaa hiusten kuivaaminen. Iso pyyhe kuitenkin painaa paljon ja meikäläisen jännitysherkät hartiat jämähtää nopeasti. Mutta tällainen näpsäkkä tuunattu pyyhe on kyllä erinomainen! 

Tämän kyseisen yksilön on tehnyt mun näppärä anoppi. Anoppi oli alunperin saanut tällaisen siskoltaan, ja on sen pohjalta tehnyt näitä nyt itsekin lahjaksi. Mikä mainio lahja esimerkiksi mökille.

Oma tapani pukea pyyhe on saman tyylinen, kuin normaalinkin pyyhkeen päähän kietaisu. Pää alaspäin, nappikohta niskaan, hiukset tuonne hieman pidemmän ja kapeamman osion sisään, pari rullausta ja pötkylä pään yli niskaan, kuminauhalenkki nappiin kiinni.

Tekoprosessi on simppeli: 

Otetaan tavallinen froteepyyhe, taitetaan se kahtia pitkittäissuuntaisesti ja toinen reuna leikataan kaarevasti puolikkaan pisaran muotoon, kuten yllä kuvassa. Kuva on hieman huonosta kulmasta, mutta pyyhe siis kapenee toiseen päähän päin. Sauma kulkee kauttaaltaan tuossa kaarevassa reunassa. Kapeampaan päähän sauman kohtaan kiinnitetään pieni kuminauhalenksu ja toiseen päähän taas nappi. Siinäpä se. Sauman voi vetäistä joko saumurilla tai perus ompelukoneella. Mainio tapa kierrättää vanhoja pyyhkeitä!

-hanne

SIVISTYNYT VAUVA

Tuossa juuri ennen blogi(ttomaan)koomaan vaipumistani toukokuussa, uhkailin pistää ilmoille vielä yhden vauvapostauksen. Se jäi silloin laittamatta, joten laitetaanpas nyt.

Baby Sophisticate on vauvan neuletakkimalli, joka on ollut (varmasti monen teidänkin) To Do -listalla tovin, ja nyt vihdoin puikkoillakin. Ystäviemme laskettu aika lähestyi keväällä, ja se mulla olikin mielessä, kun Wanhan sataman kässämessujen Titityy <3 Kerä kojulta sujahti ostoskassiini kaksi vyyhtiä Louhettaren luolan Pohjan neito -lankaa, värinä hopea. Lanka on 100% superwash -merinovillaa, joten se soveltuu erihyvin lasten vaatteisiin. Väri ei kuvassa taaskaan pääse oikein oikeuksiinsa, mutta se on sitä tuttua ja taattua Louhettaren luolan kauneutta alusta loppuun asti.

Itse villatakin ohjehan löytyy Ravelrystä ilmaiseksi, ja mikä vielä parempaa - neuletakki neulotaan top-down tyylisesti pääntiestä alaspäin, ilman sauman saumaa! Ei oo kuulkaas monimutkainen tekele! Ja jos vielä helpommalla haluaa päästä (niinkun mä halusin tietty), niin Äidin lintu -blogista löytyy ohjeen suomennos.

Lisähaastetta sain kuitenkin, kun totesin että alkuperäinen ohje on tehty vieläkin selvästi paksummalle langalle, kuin mitä tämä Pohjan neito on. Kokeilin ensin tehdä neuletta ohjeen suuremman koon mukaan (6-12kk) mutta sekin osoittautui liian pieneksi. Siispä päädyin muokkaamaan ohjetta kauttaaltaan hieman isommaksi. Ja eikö olisi tosi näppärää, jos olisin tuolloin tarkasti laittanut ylös muokkaukset ja voisin ne teille nyt tähän kertoa? Mutta enpä ottanut!! Sorppa!! Jos joku ehdottomasti ne tarvitsee, niin voinen pyytää takin uudelta omistajaltaan pikalainaan ja kokeilla laskeskella silmukoita. 

Väitäisin kuitenkin, että aloituskierroksella silmukoita oli ohjeen isomman koon 34 silmukan sijaan muistaakseni 40 tai 42, ja samassa suhteessa kasvattelin myös muita mittoja. Siltikin takki on aika pikkuruinen, luulisin että menee 2-4kk ikäiselle. Mutta eipä tässä nokkakaan kauan tuhissut ja lankaa meni suurin piirtein puolitoista vyyhtiä. Sitä jäi siis vielä töppösten verran!

-hanne

ps. kiitos kaikille teille takaisintervetulotoivotuksista <3

HEI TAAS!

Toivottavasti teitä vielä sieltä ruudun takaa löytyy!

Aloittaiskohan sitä pahoitteluilla vai selittelyillä? 

Viimeinen postaus näyttäisi olevan kahden kuukauden takaa! Huh! Siinä kohtaa kun hyvältä ystävältäni oltiin kysytty että "onko sillä Eilen Tein -blogaajalla kaikki kunnossa, kun blogi on hiljentynyt?" tuli viimeistään aika huono omatunto. Vannon, että jos olisin tiennyt että tämä tauko venyy näin kovasti, olisin ihan suosiolla ilmoittanut blogilomasta. Mutta kun oon joka viikko ajatellut, että en mä nyt mitään taukoa pidä, teen ihan kohta postauksen...Juuh, mun ihan kohtat on toisinaan aika pitkiä. Jokkehan olisi tietty tämän voinut etukäteen kertoakin, koska ainakin kotihommien kanssa mä usein "ihan kohta vien ruokalautasen sohvalta tiskipöydälle" ja "ihan kohta viikkaan nää vaatteet tästä kaappiin". Hih.

Taukoiluni takana on kaikenmoista (joista lisää myöhemmin), mutta yhtenä isoinpana asiana se, että mä en oo oikeasti tehnyt yhden yhtä käsityötä! En neulonut, en virkannut, en ommellut, en mitään! Ihan outoa! No, paitsi nyt kuluneen viikon aikana taas vihdoin ja viimein. Nyt on myös vihdoin pari betonimuottia jo jemmassa, neuletyö kohta valmis ja seuraava saippuaresepti valittuna. Että vähitellen, vähitellen! Täytyy myöntää, että jonkin verran iski näköjään käsityöuupumus, kun sai kesäkuun alussa puristettua työllä ja tuskalla viimeiset koulutyöt palautukseen. Kaippa se sitten on tässä käsityöttömyyden takanakin. Mutta tästä se taas lähtee, kesätöitäkin on enää kaksi viikkoa ennen lomaa. Jee sille!

Mä ajattelin, että mun paluupostaukseksi sopii toinen todellinen "ihan kohta" projekti. 

Kaksi vuotta sitten(!!), kesällä 2012 oltiin ystävien maatilalla vierailulla. Sain silloin samaiselta vierailulta mukaan vanhasta navetasta pelastetun ruosteisen lämpölampun. Lampun antanut on ollut blogin innokas lukija, ja antoi lampun ajatuksella että keksisitkö tästä tehdä jotain. No, uskomattoman oivaltava suunnittelmani oli tehdä tästä lampusta lamppu! Ha! Mitä luovuutta! Mutta kun kerta aihio on niin valtaisan hieno ja meillä keittiön katossa lampun menevä kolo, niin mikä jottei! 

Niin ja rehellisyyden nimissä sanottakoon, että Jokke on vastuussa aika monesta työvaiheesta tässä projektissa.

Alkutilanne oli aika vääntynyt ja ruosteinen. Ensimmäisen kerran tämä projekti liikahti eteenpäin silloin kesällä 2012 heti pian lampun saamisen jälkeen. Silloin harjailin lampun kehikon teräsharjalla läpi ja sainkin irti melko suuren osan näppeihin tuntuvasta ruosteesta.

Ruosteen perusteellisempaa poistoa miettiessäni kuin tilauksesta Susanna pisti ilmoille postauksen omasta ruosteenpoistokokeilusta. Siinäpä ratkaisu! Hain apteekista sitruunahappoa, ämpäriin muutama litra lämmintä vettä, 200g sitruunahappoa (Susannan ohjeen mukaan oikea suhde olisi 100g/1 litra) ja seos seisomaan yön yli. Enpä tietenkään ollut tajunnut ottaa kuvaa lopputuloksesta, mutta ylläolevassa kuvassa näkyy jo varsin hyvin irti ravisseen ruosteen määrä! Ja toden totta, seuraavana päivänä huuhtelin ämpäristä lähes ruosteettoman kehikon! Pinta oli toki epätasainen, Jokke sitä myöhemmin vielä hieman hioi tasaisemmaksi.

Sitten lamppu unohtuikin pitkäksi aikaa. Olikohan se alkuvuonna 2013, kun Jokke lopulta harjasi ja hioi lampun kuvunkin siistiksi pahimmasta ruosteesta. Pinta pyyhittiin vielä tinnerillä pinnan puhdistamiseksi. Sitten kuvun sisäpuoli sai pintaansa valkoisen maalin. Sitten, arvatkaa mitä, projetki unohtui taas VUODEKSI!

Helmikuussa 2014 me lopulta todettiin, että nyt me todella nyt tarvitaan se keittiön lamppu. Jokke tarttui työhön, ja maalaili lampun kehikon sekä kuvun ulkopuolen ensin kauttaaltaan pariin kertaan valkoisella pohjamaalilla ja lopuksi vielä parin kerroksen verran kiiltävällä mustalla. 

Ja juu...taisi siinä mennä vielä pari kuukautta, että jostain kaapinperältä saatiin kaivettua esiin punainen kangasjohto ja polttimo, ja värkättiin lamppu vihdoin ja viimein sinne keittiön kattoon. Joskus sitä hiljaa hyvä tulee, mutta ehkä tämä lamppu olisi aivan yhtä kiva nopeamminkin tehtynä!

Mutta nyt on meikä takaisin ruudun takana ja keittiössä uusi hieno kattovalo! 

Ja tällä kertaa palaan takaisin linjoille oikeasti PIAN! ;)

-hanne

HARSOHULLUTUS

En kyllä äkkiä muista koska olisin viimeksi innostunut niin kovasti kässähommasta, kuin nyt innostuin harsojen tuunaamisesta! Miten outo innostumiskohde! Mä uhosin Jokelle perustavani vielä harsotehtaan tänne, ja harsotan kaikkien kavereiden vauvat ja vaikka ne kaveritkin! Kivaa, helppoa ja helposti kivaa!

Kaikki lähti siitä, että kasasin leijonapojan tulevalle äidille vaippakakkua, ja halusin sinne harsoja mukaan. Kuukausi aiemmin olimme tehneet toisen leijonapojan äidille vaippakakun, ja sinne ostimme tyylikkäitä Smålfolk -harsoja mukaan. Mutta nyt en löytänyt muita yhtä hienoja, enkä halunnut ostaa samoja. Ostin siis Prismasta Pikku Piian harsopaketin ja ajattelin että laitan vaan niitä perusvalkoisia harsoja vaippakakkuun, mutta sittenpä tuli mieleen että perunanpainanta on mulla vielä kokeilematta! Ainakin Kotipalapeli ja Piipadoo tuli äkkiseltään mieleen inspislähteeksi. Päädyin  käyttämään tuota samaa puolikuuta, ylläri ylläri, ja vitsi että tuli kiva! Tein vielä  toisellekin vauveliinille perunapainantaharson, kolmioireunuksilla.

Ja kun kerta tuunaamisen alkuun oli päästy, ja laatikossa pyöri pussi DEKA -batiikkiväriä, niin päätinpä koklailla liukuvärjäystäkin. Värjäyksen tein abouttiarallaa hieman samaan tyyliin kun viime kevään kokeilut (täällä ja täällä): Tein eka superlaihan väriseoksen pieneen vesimäärään ja dippasin sinne koko harson. Sitten sekoitin veteen lopun värijauheen ja upotin alareunan väriin. Sitten aina muutaman minuutin välein lisäsin reippaalla otteella kuumaa vettä väriseokseen ja syötin harsoa hiljalleen aina vähän pidemmälle veteen.

Vaikea sanoa että kuinka hyvin tuo painoväri pysyy harsoissa, voi hyvinkin olla, että se ahkerassa käytössä vähitellen kuluu. Liukuvärin uskoisin sen sijaan pysyvän oikein hyvin. Mutta ens tuunauskerralla hommaan kyllä vaan vähän laadukkaampia harsoja tai ompelen ne ite! Ikean harsot tuntui jo huomattavasti parempilaatuisilta. Onko vinkkejä muista hyvistä, valkoisista ja kohtalaisen edullisista harsopaketeista? Tai onko kokemusta mistä saisi hyvää harsokangasta, jos vaikka itse ompelisi?

Ja vielä ne vaippakakut. Näihin meni molempiin se Pampersin 58 vaipan paketti ja molempiin tein vielä tuttinauhat mukaan. Sinisen vaippakakun tuttinauhaan kirjailin "ihanin" ja tuossa keltaisessa lukee vauvan sympaattinen työnimi.

Mulla olis vielä yksi vauvajuttu esittelemättä, mutta muuttuuko tämä pian vauvablogiksi, jos on kolme perättäistä "tein kaverin vauvalle" -postausta?

:D

-hanne

LEIJONAPOJAT

Mun kaksi rakasta rakasta työkaveria saavat molemmat pojan, toinen jo syntyi, ja toinen seuraa perässä ihan kohta! Jee! Syksyllä kässämessuilta mukaan lähti Murun ihastuttavaa Leo -luomupuuvillaneulosta, josta nyt ompelin pojille Ottebre 3/2013 lehden Star Star -leikkipuvun kaavoilla kesäpotkarit. Nämä on niin liikuttavat!

Ja ihana on tosiaan kangaskin! Näihin Murun neuloksiin mä oon päässyt käsiksi oikeastaan vain messuilla, mutta ainaskin tällä hetkellä niitä näyttäisi myyvän myös Vanja Sea, rajoitetun erän verran. Leon lisäksi mun omaa silmää miellyttää erityisesti myös Parvi -neulos. Siitäkin vois saada vaikka mitä ihanaa! 

Apua, lanka-addikti mussa tuntuu saaneen pikkusisaren, kangasaddiktin!! Vaviskaa, te asuntomme pienet neliöt ja lompakkoni vähäiset kolikkoni!

-hanne