Tadaa! -huivi / -scarf

 

Mä joskus tossa alkusyksystä töissä ollessani värjöttelin tapani mukaan aivan jäässä, ja haaveilin kiihkeästi hartiahuivista, joka olis vähä niinku poncho mutta ehkä aika paljon myös niinku villatakki, ja ehkä tavallaan myös tuubihuivi, mutta vaan tosi leveä. Mut kuitenkin silleen kapee, että se toimis kaulahuivinakin. Mutta sitten sen pitäis kuitenkin saada levitettyä hartioille just mahdollisimman leveeksi. Semmonen, mihin vois kääriytyä ja sitten kuitenkin liikkua ja tehdä töitä ihan helposti. 

Just.

Noh, lopulta epätoivoisina hetkinä inspiksen vallassa lähdin luonnostelemaan ajatusta siirrettävistä napeista ja neulepinnasta, jossa olisi miljoonan monta napinläpeä. Aloin jo tekemään tästä yhtä versiota (tuo vaaleanharmaa palmikkohuivi täällä), mutta malli osoittautui aivan liian monimutkaiseksi ja hitaaksi tehdä tähän akuuttiin ja huutavaan tarpeeseen...Sitten törmäsin netissä pidennettyihin silmukoihin. Jostain syystä nämä on jäänyt multa ihan kokeilematta. Pidennetyt silmukat on huippuja. Niillä syntyy neuletta n-o-p-e-e-s-t-i. Neule myös näppärästi (ja ylläolevien toiveiden mukaisesti) venyy pituutta, ja erityisesti leveyttä. Lisäksi tuo reikäinen pinta sopii täydellisesti mun tarkoituksiin.

Huivin perusidea siis on, että kun koko huivi on yhtä napinläpeä, saa sen napitettua päälleen just niinkun haluamaan. Liikuteltavina nappeina toimii itse päällystettävät kangasnapit yhteen kiinnitettynä. Tietenkin mitkä tahansa napit käyvät yhtälailla. Näitä nappipareja on mun huivissa yhteensä 7 kpl, mutta kuusikin riittänee hyvin. Miten nyt tykkää napitella.

Ihanat peltiset nappipohjat (ja yllättävän edulliset niihin kaupan päällystettäviin muovinappeihin verrattuna...) on tilattu Nappikauppa Punahilkasta. Ostin kerralla vähän isomman satsin, niin ei heti tarvi lähtee nappikaupoille, you know. Pakko kehaista myyjää, laitoin epätoivoissani tilauksen jälkeen myyjälle mailia että mulla on vähän kiire tän tilauksen kanssa, niin sain kauppiaalta samantien vastauksen että he hoitavat tilauksen vielä samana päivänä postiin. Paketti kolahti mulle postiluukusta seuraavana päivänä. Se oli hyvää palvelua se!

Mulla oli tässä lankana tosi paksu ja hieman karvainen Sandnesgarnin Alfa, jossa on 85% villaa ja 15% mohairia. Halusin karvaisen langan sen muhkean fiiliksen vuoksi, ja koska neulomisaikataulu oli tiukka, mulle kelpasi vain lanka mitä neulotaan minimissään seiskan puikoilla. Mutta tämä ohje on superhelppo, joten tämä onnistunee varmasti minkäpaksuisesta langasta tahansa. Ajattelin, että voisin ite kokeilla tehä vaikka ihan Novitan isoveljestä. Vähän vaan lisää silmukoita leveyteen ja pituutta niin paljon että riittää.

Huom. 

Ylläolevat kuvat (todelliseen päivän asu -henkeen otetut, heh heh :D)  on otettu ensimmäisestä huivista. Tein heti perään toisen huivin, josta tein hieman kapeamman. Allaoleva ohje on tähän jälkimmäiseen, noin 5-10cm kapeampaan huiviin! Kuvissa näkyvissä huivissa oli 55 silmukkaa.

 

Huivin ohje

Lanka: Sandnesgarn Alfa (valmistajan sivut)
Menekki: 300g

Puikot: nro 7
Koko: noin 55cm leveä ja 120cm pitkä (ilman venyttelyjä, vähänkin venyttäen mitat ovat selvästi isommat)
Muut materiaalit: 14 kpl päällystettäviä nappeja (leveys 37mm)

Huivi neulotaan koko ajan helmineuleena ja joka toinen kierros pidennettyjä silmukoita. 

Luo rennolla otteella 47 silmukkaa
1. - 3. krs: Neulo helmineuletta eli 1 oikein, 1 nurin koko kierros. Mä aloitin kierroksen aina nurjalla silmukalla.
4. krs: Jatka helmineuletta, neuloen samalla pidennettyjä silmukoita. Ks. alla kuvasarjat pidennettyjen silmukoiden neulomisest oikein (kuvasarja 1) ja nurin (kuvasarja 2)
5. krs: Neulo koko kierros helmineuletta, tällä kierroksella vapautetaan edellisellä kierroksella puikolle otetut pidennetyn silmukan langankierrot, ks. kuvasarja 3. Mä avustin kierteen avaamista (ja samalla kiristin silmukkaa) painamalla peukalolla edellisen kierroksen silmukan päältä, kuten kuvassa 3).

Jatka huivia toistaen kierroksia 4. ja 5. kunnes huivi on halutun mittainen. Pidä huoli, että reunimmaiset silmukat eivät ala kiristämään! Huivista kannattaa tehdä niin pitkä, että se riittää helposti hartioiden ympäri ja vielä jonkin verran päällekäinkin. Neulo loppuun jälleen 3 krs tavallista helmineuletta ja päättele silmukat melko löysästi, ettei reuna ala kiristämään.

Pidennetyt silmukat oikein neulottuna

pidennetyt silmukat nurin neulottuna

pidennettyjen silmukoiden avaaminen seuraavalla kierroksella

Napit

Näiden kangaspäällysteisten nappien yhdistämisen toteutin kokeilujen jälkeen korulenkillä. Tämä ei ehkä kuitenkaan ollut se paras mahdollinen ratkaisu, sillä lenkki takertuu ajoittain vähän villalankaan. Paremmin voisi toimia ihan tavallinen ompelulanka tai vielä paremmin joku joustava, ohut kumilanka. Napit kannattaa valita pidennettyjen silmukoiden koon mukaan.

*****

Hello!

I know I have lots of readers around the world, and I'm being asked sometimes to translate some of the patterns. I won't yet promise to start writing everything also in english (sorry!), but this pattern is so simple that it was quite easy to translate :)

So, the idea with this scarf is that you are able to wear it just the way you like: as scarf, tube scarf, poncho or almost like sweater. I used drop stitches, so almost every stitch can be used as a buttonhole. To button up the scarf I used two buttons which are attached together. That way the buttons can be moved anywhere on the scarf.

Tadaa! -scarf

Yarn: Sandnesgarn Alfa, about 300g
Needles:  7.0mm
Size: about 55cm wide and 120cm long (without stretching)
Buttons: 14 pc big buttons, I used 37mm wide buttons

The whole scarf is knitted with moss stitches. In addition to every other row is knitted with drop stitches.

Cast on 47 st, stitches should be quite loose.

Rows 1-3: knit moss stitches, (purl 1, knit 1) the entire row 

Row 4: continue knitting moss stitches the entire row, knit also the entire row with drop stitches. Look the picture 1 (knit one) and picture 2 (purl one). 

Row 5: continue with moss stitches the entire row. When you are knitting the stitches, open the two yarn loops into one big loop (picture 3). I used my thumb to tighten the stitch little bit at the same time (picture). Make sure that the first and the last stitch of the row is loose enough!

Continue knitting repeating the rows 4 and 5 until the scarf is long enough. That is when you are able to wrap the scarf around your body and the edges go a little on top of each. Knit then 3 rows moss stitches with out drop stitches and bind off. Join the buttons with yarn/ jewelry ring /elastic band. Done :)

Ja hei hoi vielä kaikki kynnelle kykeneväiset, nyt olisi viikonloppuna tarjolla hienoutta meille kässäilijöille, kun huomenna perjantaina starttaa Tampereella Suomen kädentaidot messut. Mä aion vaeltaa messuilla sunnuntaina (tarviiko joku kyytiä helsingistä?). Moikatkaa jos tunnistatte! Ja jos käypi tsäkä, niin tuo mun huivi saattaa olla messuilla näkyvilläkin, osallistuin nääs huiveineni Suuren Käsityölehden ja Pirkanmaan kotityö Lämmöllä -huivikilpailuun ja tulin viidenneksi, je! (Ja tätä kisaa varten otin myös tuon hieman patsastelevan kuvasarjan eri tavoista pitää huivia..) Jostain luin, että ilmeisesti osa kilpailun huiveista on messuilla näkyvillä. En tiiä oisko tuo sitten, mutta sepäs selviää siellä!

-hanne

Kotoliving

Oottekos ehtinyt vielä tutustua tähän?

Keskiviikkona uuden uutukainen Kotoliving -lehti tupsahti mulle postiluukusta, mutta olin malttamattomana käynyt ottamassa lehteen jo näppituntumaa työmatkan varrella R-kioskilla. Ja tämä on kyllä mun mielestä todellakin lehti, johon tutustuminen lähtee nimen omaan siitä näppituntumasta. Siitä miltä karheat ekopaperin näköiset lehdet ja kartonkikannet tuntuvat. Ei semmosta kiiltävää sileyttä, mihin on tottunut aikakausilehdissä. Parhautta! Mä näkisin, että tämän lehden selaamiseen ei tarvita puhtaita käsiä, vaan ehkä mieluiten juurikin hieman jauhoisia tai vähän liimaan ja maaliin tahriintuneita näppejä. Oisko se "kotoisa" kuvaavin sana, sitä tämä lehti kyllä oli!

Kotoliving -lehdessä oli mukavan paljon pieniä juttuja jotka ikään kuin vaati osallistumista lukijaltaan, vaikkei varsinaisia ohjeita lähtisikkään järjestään kokeilemaan. Jo heti ekalla sivulla oli kohta, mihin sai (ja suorastaan piti) kirjoittaa kuka tämän lehden omistaa. Ja kirjoitinkin, vaikka mulla onkin yhdeksänvuotiaan pojan käsiala. Sivuilta löytyi monia asioita, jotka oli suunniteltu pois leikeltäväksi osaksi lahjaa, askartelua tai sitten vaan vaikka siksi, että haluaa kivan kuvan seinälle. Lisäksi lehden eri aihealueiden alla on DIY-ohjeiden lisäksi aina myös "inspiroidu" osio, jossa on varsin paljon linkkivinkkejä, joista aktiivinen kansalainen voi käydä bongailemassa lisää saman sarjan juttuja (ja yllätyksekseni bongasin myös meikäläisen blogsuttimen yhdeltä tämmöseltä listalta, snif!). Ehkä kaikista mukavinta lehdessä oli kuitenkin se, että monet ohjeet oli mietitty silleen, ettei niiden kokeilu vaadi ensin kaupassa käyntiä. Semmosia matalan kynnyksen juttuja, mitä DIY-ohjeet parhaimmillaan onkin.

Ohjeista mulle osa oli uusia, osa tuttuja, osa perinteisiä, mutta uudesta kulmasta katsottuna. Mä aloitin jo yllätyskerän kerimisen, mietin että jos tekisin nuo kämmenikkäät. Tässä joulun alla voisin vihdoin myös kokeilla tuota ruoka-ainepurkkia jouluviemisenä. Lehden viidestä osa-alueesta (näperrys, kotona, keitokset, käsityöt, tyyli & olo) yllätyksekseni käsitöiden lisäksi mun toinen suosikkiosuus olikin keitokset -osio (minkä yleensä skippaan lehdissä kokonaan). Saattoiko vaikuttaa herkkupainotteinen lähestymistapa, en tiedä. Tuskinpa, kuka nyt suklaaresepteistä tykkäisi?

-hanne

Ps. missaan reissun vuoksi tämän viikonlopun Helsingin kädentaitomessut, mutta paikkaan tätä vajetta sitten viikon päästä sunnuntaina Tampereella Suomen kädentaidot -messuilla, jotka ovat kuulemma Suomen parhaat käsityömessut. Nähdäänkö sit siellä?

magneettipostaus!

Magneetit on mahtavia. Eikös?

Joku voisi sanoa, että nyt karkasi Hannelta mopo käsistä näiden magneettien kanssa. Itse sanoisin, että magneetteja ei voi koskaan olla liikaa. Jokke, tuo hieman toimivammalla esteettisellä silmällä varustettu parempi puoliskoni taas sanoisi, että voipas olla, ja karsii osan laatikkoon piiloon. No joo, ihan hyvä, meni jo ehkä vähän sekavaksi tuo jääkaapin ovi. Mutta sekin on magneettien hyvä puoli; niitä on helppo ottaa pois ja jemmata hetkeksi jonnekin aivan muualle. Toinen hyvä puoli on se, että ne on magneetteja - ne tarttuu asioihin. Se on mukavaa se. Mietinpäs tässä, että voisin vaikka tämän vuoden joulukortteihin yhdistää noita dymomagneetteja jotenkin. Hmm ja hmm.

*******

(Valkoinen kortti on Weekday Carnival -blogin Riikan käsialaa, hieman värikkäämpi kortti taas Kanelimaasta. Ja huomasinpas juuri, että Peace -merkki on väärin päin. HUPS :D )

Helminauhamagneetti

1. osta puisia helmiä (mulla oli kolmea kokoa, 10mm, 15mm ja 18mm kokoisia) ja isompiin helmiin sopivia magneetteja (mulla oli käytössä 13mm levyisiä magneetteja)
2. halkaise v-a-r-o-v-a-s-t-i puukolla isoimmista helmistä noin 1/4 osaa pois
3. levitä magneettiin liimaa (esim. epoksiliimaa tai vanha kunnon kotiliimakin käy) ja paina magneetti kiinni helmen leikatulle pinnalle
4. pujottele helmet, jätä nauhaan noin 2cm liikkumavara helmille, että nauhaa saa hyvin mutkiteltua
5. aseta riittävän korkealle jääkaappiin, ettei kissat tiputa helminauhaa alas joka-ikinen-yö

Tästä magneetista tuli mun suosikki! Ensin liimailin joka helmeen magneetteja, mutta huomasinpas sen täysin tarpeettomaksi, tuo pysyy napakasti ovessa ilmankin. Lisäksi nuo magneetit meinaa sivulta katsottuna vähän pilkistää tuolta alta, joten mitä vähemmän magneetteja, sen siistimpi lopputulos.

*******

Hamahelmimagneetti

1. lahjo pieni serkku askartelemaan hamahelmillä
2. silitä hamahelmet kiinni toisiinsa
3. liimaa taakse magneetti
4. tee toinen magneetti, missä lukee mitä tämä magneetti esittää.

*******

 

Dymomagneetit

1. naputtele Dymolla haluamasi lause
2. liimaa kiinni magneettilevyyn
3. leikkaa irti reunoja pitkin

Mä olin melko varma, että olen nähnyt tämmöisiä Dymomagneetteja Pinterestissä tai jossain, mutta en mä nyt sitten löytänytkään mitään tutoriaalia tai postausta näistä. Osaako joku linkatavinkata missä olisin voinut tämän nähdä?? Idea nyt ei sinänsä ole mikään suunnaton, kun ottaa huomioon että Dymonauhaahan myydään kuulemma valmiiksi magneettisenakin versiona. Veikkaanpa kuitenkin, että tämä on vähän halvempi versio.
  

Tässä (sekä washiteippimagneetissa) käytin magneettina Hobbypointista ostettua (tämän tyyppistä) magneettilevyä, josta voi leikata näppärästi haluamansa kokoisia paloja.

*******

Näiden ihanaisten puunappimagneettien alkuperä on NO HOME WITHOUT YOU -blogissa, täällä. Oikeastaan juuri nämä magneetit innosti uudistamaan koko meidän magneettivaraston! Yhtä näistä magneeteista piristin DEKA:n Neon -askartelumaalilla. Maalin pitäisi purkin etiketin mukaan loistaa semmoisessa yökerhojen violetissä UV-valossa. Jokke ehdotti, että asennettaisiin semmoset keittiöön, nyt kun on kerta tää yks magneettikin. Mut ei me nyt kuitenkaan asenneta. 

*******

Washiteippimagneettien alkuperä löytyy täältä. Nämä ovat sinänsä ehkä aavistuksen turhakkeita, kun voisihan teippiä käyttää suoraan oveenkin, mutta hei, onhan ne nyt hauskoja! Teippi, mikä onkin magneetti. Meikäläisen washiteipit on peräisin tietty Teippitarhasta. Kuvan piirustus on muuten hamahelmitraktoristakin vastaavan ihana serkkuseni käsialaa. Mä pyysin ihmispiirosta, sain tämän. Taideteoksen nimi on taitelijan sanoin "isot pojat pissillä". Tämä voisi olla melkeinpä kirjomisen arvoinen teos!

*******

Nuppipalapelimagneetteja varten ostin paloja jo puolisen vuotta sitten käsityömessuilta, mutta unohdinpas koko jutun. Sitten Näpertelyä ja paperinpaloja -blogissa tuli vastaan ihan tismalleen samanlaisista palapelinpaloista tehtyjä jääkaappimagneetteja. Näiden innostamana kaivoin nämä omat palaseni kaapin perältä esiin ja pistin liimaten. Näistä tuli ihan hauskoja, tsekatkaa vaikka toi ampulanssi! Harvinaisen tyytyväisen näköisiä matkustajia auto täys :D Nää menee vähän samaan sarjaan kuin aikaisemmin väkerretyt pikkuautomagneetit.

*******

Oli mulla tuossa tekeillä vielä mustasta kutistemuovistakin semmosia siluettimagneetteja sun muita, mutta ehkä tämä nyt riittää tältä erää. Ettei vaan menisi silleen överiksi, tiettekö. Multa joskus menee, vaikkei uskoisi. Vinkkaan kuitenkin vielä, että ihan just äsken Pari ovea -blogissa oli Katja askarrellut lapseltansa ryöväämistä puupalikoista valtaisan tyylikkäitä magneetteja. Hienoja ovat! Jos mulla olisi lapsi, ryöväisin myös itse ehdottomasti moisia palikoita!

Superia viikonlopun jatkoa kaikille!! Jos ei oo mitään kummempaa tekemistä varattuna, ja magneettikiintiöt on jo täynnä, niin käykää ihastelemassa MUITA IHANIA pipogalleriaa ja pistäkää oma versio puikoille!

-hanne

tuubihuivi/kauluri

Ihanan Kerän popup -kaupan bloggaajaillasta saadut kolme vyyhtiä Debbie Blissin Paloma -lankaa pääsi vihdoin puikoille asti. Miettikääs muuten, mikä on näppituntuma lankaan, joka on 60% baby alpakkaa ja 40% merinovillaa? On nimittäin aikas käsittämättömän pehmoinen lanka se semmoinen.

Lähdin into piukassa neulomaan tuubihuivia helmineuleena, tavoitteena Hupsistarallaa -blogin Terhin tekemä huivi tästä samaisesta langasta. Mutta sitten ekan kerän jälkeen mun käsiin sattui äidiltä löytynyt neulekirja, jossa oli kaikenmoisia neulepintoja ja mulle uusia tekniikoita. Mä mietin ja tuumailin, selasin kirjaa ja suunnittelin, ja lopulta päätin mitä teen: Vuorotellen oikeaa ja nurjaa! Oikein vautsivau idea siis!  Mistä näitä pulppuaa?! Mä en todellakaan tiedä miten tässä nyt näin kävi.

Mutta oikein toimiva huivi tuosta sitten tuli. Vähän niinkuin perus 2 oikein 2 nurin joustinneule, mutta vaan toiseen suuntaan tehtynä: koko huivin ajan vuorotellen 2 kierrosta nurin ja 2 kierrosta oikein, kunnes lanka loppuu. Tuubi on neulottu siis tasona, ja valmis tuubi joustaa isosti ympärysmitassaan, mutta asettuu kaulalle kuitenkin silleen sopivan napakasti. Tuo on vähän niinkuin kauluri, mutta ehkä kuitenkin enemmän tuubihuivi.

Lanka: Debbie Bliss Paloma
Puikot: nro 10 pyöröpuikot (kuitenkin tasona neulottuna)
Menekki: 3 vyyhtiä
Koko: korkeus 39 cm, ympärysmitta noin 58 cm ja venytettynä noin 102 cm

Kaulurista tulikin mieleen, että Jokke kysyi tuossa taannoin puolivakavissaan, että voisinko tehdä sille kaulurin. Ja nyt oli haussa nimenomaan semmoinen kauluri mitä meillä lapsena pidettiin, eli siinä pitäisi olla semmoinen neliönmuotoinen, selän puolelle ja hartioiden yli tuohon rinnalle asettuva kappale, ja sitten tietenkin kaulalle tuleva poolo-osuus. Jostain syystä tämä on meidän mielestä ihan valtavan huvittava ajatus. Ja tavallaan kuitenkin uskoisin, että se voisi olla kai ihan tyylikäskin...mutta me ollaan kyllä nyt valitettavasti molemmat jumitettu siihen koomiseen mielikuvaan semmosesta lapsuuden kaulurista. Saas nähdä syntyykö tästä mielikuvasta missään kohtaa mitään järkevää. Saa linkata, jos on tiedossa tyylikkäitä ja vähemmän huvittavia kaulurimalleja miehelle!

-hanne

sitä vaan että

...meidät ja meikkisten häiden karkkibuffetin voi bongata Häät -lehden syysnumerosta, joka ilmestyipi eilen kauppoihin. Juttu on "viimeisin villitys" osiossa, vaikken nyt ehkä oikein usko, että karkkibuffetti on enää mikään aivan se viimeisin villitys. Soisin sen kuitenkin olevan hyvin pitkäkestoinen villitys. Karkille kerran HEI! Lisäksi haluaisin kertoa, vaikkei tämä ehkä tuukkaan varsinaisena yllätyksenä, että yhtäkkiä onkin melkein talvi. Ja epäilemättä tämän johdosta mun kaakaomieltymys heilahti hetkessä kylmästä kaakaosta kuumaan kaakaoon. Piristää päivää kuin päivää, kokeikaa vaikka. Siihen päälle vielä kermavaahtoklöntti, niin johan saa viikonloppu arvoisensa alun!

-hanne