2013/02/25

JumppaDiscoHanne


Hellurei taas kaikki!
Meinasin olla ensin näitä postaamatta, mutta koska pidän käsityöblogia, jossa voin esitellä tekemiäni käsitöitä, niin eiköhän nämä hieman kyseenalaiset käsityötkin voi tänne kelpuuttaa. Kaikesta huolimatta. Kävin nimittäin viikko sitten ostamassa Lankamaailmasta neon pinkkiä (Jaiks!) Svarta Fåretin FREJA -akryylilankaa (isompi Jaiks!), ja neuloin niistä säärystimet sekä verkkokämmenikkäät (isoin Jaiks!). Jämistä tein vielä hiusdonitsin. 


Mulla on kuitenkin selitykseni! 
Lauantaina nääs tanssittiin kahden ystävän synttäribileitä 80-luvun teemassa. JumppaDiscoHannen asustukseen kuului säärystimien ja kämmenikkäiden lisäksi aidosti about kasikytluvulta peräisin olevat lenkkarit, nahkainen vyölaukku sekä ylisuuri mikkihiiripaita, joka kävi läpi pienen modauksen. Asua täydensi neon oranssi toppi, neonkeltainen toppi (toimi vesiraja -hameena) sekä sähkön siniset sukkahousut. Kirpparilta lähti vielä mukaan setti rannerenkaita, joista kaksi pääsi pienellä tuunauksella korviksiksi. Sitte vähän kreppirautaa hiuksiin, ponnari korkeelle pään päälle ja keltaista kynsilakkaa kynsiin. Avot!

Olipas virkistävää vetää päälleen jotain todella epätyypillistä. Tämän rooliasun rohkaisemana nähtiin Hanne myös tanssilattialla, ja semmosta ihmettä ei kuulkaas yleensä päästä julkisilla paikoilla todistamaan! Hieman ehkä hölmöltä tuntui näinkin paljon neuloa yhden illan asua varten, mutta panostus palkittiin, ja erimukavan illan lisäksi mää pokasin vielä parhaan asun palkinnon. Saatoin kyllä ehkä alleviivata illan aikana muutaman kerran, että olen ihan tätä iltaa varten tehnyt nämä ja nämä, mutta silti! Voittoon, vaikka sitten säälipistein!

Lyhyesti, säärystimet syntyi nelosen puikoilla, silmukoita oli 48. Neuloin säärystiminen alkuun ja loppuun noin kymmenisen kiekkaa 2 oikein 2 nurin joustinneuletta, ja keskelle 3 oikein 2 nurin joustinneuletta. Säärystimen kokonaispituus oli about 36 cm. 

Kämmenikkäät tein myös nelosen puikoilla. Silmukoita oli yhteensä 26, kämmenikkään alkuun ja loppuun neuloin viitisen riviä oikein-nurin -joustinneuletta. Verkkokuvio syntyi toistaen koko ajan *2 oikein yhteen, langankierto puikolle*. peukun reiän tein päättelemällä about puolessa välissä kämmenikästä 4 silmukkaa ja seuraavalla kieroksella lisäsin samaan kohtaan 4 s. Ei, en tehnyt peukalokiilaa, vaikka äiti onkin opettanut että aina kannattaa tehdä. Mutta kun mä ajattelin, sit olis kyllä jo lipsahtanut ylipanostamisen puolelle! Kämmenikkään kokonaiskorkeus oli noin 12 cm.

Hei lämpimät terkut vielä Kerän lauantaisen neuletapaamisen naisille, joiden seuraan pääsin lauantaina pistäytymään, kun pikaviisiitillä tampereella sattui sopiva rako. Oli kyllä erityisen mukavaa sielläkin, vaikka en näiden neonvärien, verkkohanskojen ja akryylilankojeni kanssa ollutkaan ehkä kovin vakavasti otettava neuloja. Tosi ymmärtäväisesti kaikki kuitenkin muhun suhtautui. Meen kyllä uusiksikin, toivottavasti pian!

-hanne

2013/02/21

(EI NIIN) UUSI NEULEKIRJASTO


Nostalgisissa tunnelmissa näköjään edelleen (ja kiitos vaan kaikille tuonne edellisen postauksen kommentipoksiin jo muistelunsa jättäneille, huippua)!

Ootteko koskaan käyneet kirppareilla / kierrätyskeskuksissa (tai mummolassa) selailemassa noita vanhoja kässäkirjoja? Seinäjoella ollessani piipahdin jälleen kerran Hyllykallion SPR:n kirpparin hyllyjä selailemassa. Sieltä löytyy aika kasa tommosia abouttiarallaa 30-vuotiaita neulekirjoja ja kansioita, joista löytyy esim. ohjeita symppaattisiin lastenvaatteisiin ja taidokkaisiin kirjoneuleisiin, ristipistokaavioita, vanhoja tekniikoita ja sun muuta. Mä oon noita kirjoja jo ennenkin hamstrannut, ja nyt lähti taas kaksi kirjaa mukaan, 1e kappalehintaan. Hupsista vaan! Nyt ostetut UUSI NEULEKIRJASTO -kirjat on vähän "uudempia", tuolta 80-luvun loppupuolelta. Aiemmin mukaan on lähtenyt noita alimmassa kuvassa oikealla näkyviä keltaisia kirjoja, joissa julkaisuvuodet asettuu tuonne 70-80 -luvun taitteeseen.



Joo, voi olla ettei esim. tuo punainen tiikerineule oo ihan just nyt pääsemässä mun puikoille. Mutta nämä ovat kuitenkin sen verran vanhoja ohjeita, ettei näitä oikein netistä löydä. Hamsteri minussa pitääkin ajatuksesta, että voin jemmata kasvavaan käsityökirjakokoelmaani palan tällaista käsityöhistorian havinaakin. Eihän sitä tiedä jos vaikka vuoden päästä oliskin pakko saada tommonen tiikerineule. Tai toi merimiesneule. Vaikka Jokelle?

Käykääs ihmeessä tsekkaamassa löytyiskös aarteita! Mut hei seinäjokiset, äläkää ny sitte tryykäkkö kaikki mun apajoota tyhyjäämähän!



-hanne

2013/02/18

LAPSUUS KÄSILLÄ [haaste?]



(pikkuinen Hanne, päässään äidin tekemä, lemppareista lempparein hiirilakki) 

Mä oon harrastanut (suurinpiirtein tässä järjestyksessä) tyttökerhoa, pianonsoittoa, kuoroa, ratsastusta, teatteria, karatea, kitaran soittoa, modernia tanssia, hokutoryu jujutsua, kuntosalihommia ja brasilialaista jujutsua. Lisäksi oon tietty kaikkina aikoina lukenut enemmän tai vähemmän ja kirjoitellut vähemmän tai enemmän. Erityisesti liikuntaharrastukset tuppaa mulla jäämään puolitiehen, mutta niin on kyllä jäänyt näköjään musahommatkit, teatterit sun muut.

Mutta käsityöt! Siinäpä on se yksi ja ainut harrastus ja puuha, josta oon ihan aina nauttinut aivan valtavasti, oli kyseessä sitten koulun käsityöt, ohjatut harrastukset tai omat näperrykset. Mä oon aina ajatellut, että oon saanut kässäinnostuksen ikäänkuin äidin maidossa, mutta kaippa se loppujen lopuksi on monen (muunkin) asian summa. Siihen on varmasti tarvittu äidin näyttämää mallia ja kannustusta/ohjausta, sopivassa määrin haasteita ja onnistumisen kokemuksia, hyvä käsityöopettaja, ohjausta laajasti eri tekniikoiden pariin, tietty sitä luontaista innostusta ja ehkä ennen kaikkea mahdollisuus ite kokeilla ja todella tehdä.

(huomatkaa tutun oloinen eilen teini fontti :)

Mä täytin tammikuun lopussa 30, tai kuten isän mielestä asia kuuluu ilmaista; "eräännyin ja lähdin kulkemaan neljättäkymmenettä". (Mä kuitenkin itse suosisin tuota termiä "kolmekymppinen"..) Jotenkin tuo uusi kymmenluku kai innoitti nyt vähän nostalgioimaan, ja kun viikonloppuna vierailin vanhempieni luona, kaivoinkin esiin joitakin ensimmäisiä käsitöitäni. Olipas mukavaa vähän fiilistellä ja yrittää muistella koska ja millä mielin mikäkin työ on syntynyt. Jos olisin silloin blogannut, olisi nämä varmaankin päässeet esille. Hassu ajatus! 




Patalaput.
Nämä lienee mun vanhimpia hengissä säilyneitä käsitöitä, kiitos äidin suojelun. Päällimmäisen patalapun virkkausajankohdaksi äiti epäili hieman ennen kouluikää. Mulla on tästä hyvin etäisiä mielikuvia, lähinnä noista väreistä. Mulla on myös epämääräinen fiilis, etten olisi ollut tähän kovin tyytyväinen, siitä kun tuli vähän tommonen suunnikas. Nirkkoreunakin meni miten sattui. Alla oleva on ehkä aavistuksen uudempi, varmaankin ekaluokkalaisena tehty? Tein sen semmoisilla minikokoisilla kangaspuilla, ne oli aivan ihanat! Todellinen jämälankaprojekti! Pidin siitä, että noilla pikku kangaspuilla sain tehtyä hienojakin töitä ihan itte, ilman apua.


Käsityöpussi.
Veikkaanpas että melkein kaikilta teiltä löytyy tämmöinen tai hieman vastaava, ekalla tehty vohvelikangaspussukka? Ah, koulun ensimmäiset käsityöt! Tämän teosta mulla on yksi tosi selkeä muistikuva. Meidän piti tuolloin aina langan loppuessa jonottaa opettajan luo vaihtamaan uusi lanka. Mulla oli langa vähissä ja jonotin jo melkeinpä jonon etunenässä, kun opettaja huomasi lattialla kanavaneulan. "Kenen neula tämä on?" opettaja (semmoinen vanha kansakouluopettaja) kysyi. Mää niin nokkelana tyttönä huudahdin: "mun......ei ainakaan!!" Mielestäni olin hauska, opettajan mielestä nenäkäs ja ärsyttävä (opettaja saattoi olla oikeassa) ja se komensi mut jonon perälle! Mua hävetti niin paljon, että meninkin takas paikalleni jatkamaan työtäni sillä mun onnettomalla langan jämällä niin pitkään kun pystyin. Voi mua! Huonoja sanavalintoja ja tilannearvioita jo vuodesta -90!



Poppanaliinat.
Ala-asteen ensimmäisten luokkien aikoihin kävin joka kesä serkun kanssa käsityökeskuksessa lasten kutomakurssilla. Muistelisin käyneeni ainakin kolmena kesänä näillä kursseilla. Jälkeen päin ajatellen nämä kurssit on vaikuttanut kovasti mun käsityöinnostuksen syntymiseen, kangaspuilla työskennellen ja hyvässä ohjauksessa saa kyllä aikas taatusti onnistumisen kokemuksia! Tuotoksina näillä kursseilla oli ainaskin kaksi mattoa, shaali, ryijy, ripsiliina ja monen monta poppanaliinaa; sekä tapletteja että pidempiä liinoja. Muistelisin, että tuo alempi liina on ensimmäisen kursin tuotoksia, päällimmäinen on taas vähän uudempi. Huomatkaa värimieltymysten muutos!


Reppu.
Tämä on ollut niin mun suosikki! Voi vitsi mikä kangas! Vaikka oikeastaan, jos tuo kangas olisi vähän toisen värinen (tai ylipäänsä vähemmän värinen...), saattaisin pitää kankaan vesivärimaalausta muistuttavasta tulppaaniprintistä kovastikin. Luulisin tämän repun syntyneen ala-asteen (ehkä) nelosluokalla, siinä on vuori ja kaikki! Tekoprosessista en muista juuri mitään, mutta sen kyllä muistan, että reppu oli tosi mieluisa ja olikin valmistumisensa jälkeen ahkerassa käytössä. Oli jotenkin hieno fiilis, kun oli ite onnistunut tekemään jotain näin käyttökelpoista.

Räsynukke.
Tämänkin valmistumisen ajoittaisin ehkä about nelosluokalle tai niille main. Nukke on siis myös koulun käsityötunneilla syntynyt. Aika kova työ tässä oli, kun tehtiin vaatteet ja kaikki! Tämän tekemisestä mulle on erityisesti jäänyt mieleen nuken silmät, muistan että olin ihan superylpeä kuinka hyvin ne onnistuivat, vaikken ollut aikaisemmin kirjonut. Monen muun nukella karsasti paljon pahemmin!



Nuken sukat tein kotona muuten vaan, muistaakseni aikas paljon nuken valmistumisen jälkeen...ehkä vasta ala-asteen loppupuolella? Olin juuri oppinut kantapään tekemisen, joten pitihän sitä vielä lisätreenata. 

*****

Hei, mää sain hullun ajatuksen.  
Uskaltaisinkohan haastaa teitä muita kässääjiä ja tee-se-itse puuhailijoita muistelemaan myös omia lapsuuden väkerryksiä ja askarteluja? 

Ehkä niitä lempparitöitä, tai niitä koulun pakkopullia? Miettimään, mikä on teitä innostanut ja kannustanut, tai miksei niitäkin, mikä on jättänyt traumoja? Tiedän, että täälläkin on monta lukijaa, jotka on palannut käsillä tekemisen pariin vasta aikuisiällä! Löytyykö kaikkien ala-astetöistä tuo sama räsynukke ja vohvelikangaspussi? Tai ehkä puutöinä tehty jakkara? Löytyykö kaikkien muistoista ainakin yksi patalappu, josta ei tullut ehkä ihan niin suora tai pyöreä kun piti? Onko joku tietty työ, ihminen, kokemus, mikä on vaikuttanut suuntaan tai toiseen?

Olispas hauska kuulla teidän muiden kokemuksia!

Muistella voi vaikka tänne kommentoimalla tai postauksella; kuvin tai sanoin, yhden tai vaikka kymmenen työn verran. Haastakaa muitakin! Ja jos postaatte, niin vinkatkaa ihmeessä mulle, jooko jooko!

*****

Mähän voisin oikein vielä virallisesti haastaa muistelotalkoisiin vaikkapas Hupsistarallaa Terhin, juuri villin loikan käsityöyrittäjäksi tehneen Nousevan Myrskyn Liisan, Neulovan Nartun elikkäs Soilen, just 4v. täyttävän Piipadoo -blogin Piian ja Paulan, ja lähtiskös No Home Without You -blogin Kaisa mukaan, jonka neulomisura käynnistyi viime syksynä aikas kunnioitettavalla rykäyksellä!

Saa käyttää, mut ei oo pakko hei! (eli Putousta seuraamattomille tiedoksi, että ei siis tarvi tietenkään jos ei pystyjaksavoitaiehdi, mutta jos joo, niin huippuahuippua!)

;)

Mukavaista alkuviikkoa itse kullekin!

-hanne

2013/02/14

SYDÄN


IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ TEILLE LUOTTOLUKIJAT, KÄSSÄSISKOT, BLOGIMURUT, KOTIJOUKOT, SATUNNAISET BLOGIIN EKSYJÄT JA ÄIDIN MARKKINOINNIN TULOKSENA SIVUILLE SATTUNEET!

HAPPY VALENTINE'S DAY EVERYONE!

*****

Sydämen malli löytyi googlekuvahaun kautta yllättäen tutulta sivulta, Santun Majasta. Juu juu, hamahelmiä yhä. Avaimenperät/mitkäliekoristeet tein kolmelle kollegalle, meidän lounastreffijengille. Tekis ehkä vähän mieli väittää, että koska me työssämme nähdään ja arvioidaan monenmoisia tikku-ukkopiirustuksia, piirsin tähänkin ukot ikäänkuin vitsikkäästi työhömme viitaten, mutta valitettavasti tosiasia on, että tuo on ehkä suurinpiirtein se mihin mun piirustustaidot riittää. Toi toinen vasemmalta oon minä, niinkuin saatatte tunnistaakkin. Mä oon siinä rakkautta täynnä ja sydämet silminä, sillä ystävät on mitä parhain juttu, eiks je!

-hanne

2013/02/11

TOINENKIN SULLE [peruskauluri]


Oiskohan teidän taannoiseen äänestyspäätökseen vaikuttanut, jos olisin kertonut, että Jokelle valmistui samaan aikaan toinenkin kaulurisysteemi? Noo, eipä se olisi tehnyt tuota Noki-kauluria yhtään huonommin Jokelle sopivaksi...mutta mä olisin ehkä saanut pari sääliääntä lisää? (Joohan?) No mutta, tähän kauluriin! Muistattekos, kun loppuvuodesta kysyin vinkkilinkkejä peruskauluriin? Jokke toivoi tuolloin (tuntemattomasta syystä) sellaista lapsuuden kauluria, jossa olisi tommoiset neliöläpät edessä ja takana. Ah, nostalgiaa! Lisäksi kaulurin piti olla kolmivärinen. Selailin teidän vinkkaamia linkkejä läpi (kiitosta vain ystävät!), mutta en löytänyt niin perussimppeliä mallia kuin halusin, joten päädyin kuitenkin sooloilemaan.

Kaulurista tuli vähintäänkin hämärä, mutta sitten kuitenkin ihan kiva. Värimaailma  ja värien sijoitus on Joken sanelemaa. Parhaat sävyt löytyivät vanhasta kunnon Rowanin creative focus worsted -langasta, joskaan tuo takakappaleen oranssi/kupari ei kuulemma ollut ihan täysin halutun sävyinen. Langat löytyivät osin Menitasta, osin Kerästä


Halusin että kauluria voisi pitää kumminpäin vaan, joten tein etu- ja takakappaleen identtisiksi. Toisaalta tuolloin harmillisesti tuo takakappale tulee hieman olkapäiltä yli etupuolelle, kun me yritettiin tavoitella lopputulosta, jossa kaulurin vähän kummalliset värit paljastuisi kokonaisuudessaan vain jos kääntäisi selän. Mutta ehkäpä monikäyttöisyys on kuitenkin oleellisempaa?

Peruskauluri


Lanka: Rowanin Creative focus worsted (tummanharmaa 00402, tummansininen 01660 ja kupari 02190)
Puikot: Nro 5
Menekki: Sinistä ja punertavaa noin 40g kumpaakin ja kauluriosuus noin 70g (painot ovat tosi summittaisia)
Koko: about aikuiselle sopiva, etu/takakappale on 33cm leveä ja noin23 cm korkea (alareunasta olkapäälle), kaulus noin 33cm korkea

Etu- ja takakappale:
Etu- ja takakappale neulotaan samalla tavalla. Luo 58 silmukkaa. Neulo koko ajan aina oikein, nosta ensimmäinen silmukka aina neulomatta. Kun kappale on noin 63 krs tai noin 19 cm korkea, aloitetaan kaula-aukon teko:  Neulo oikein 18 silmukkaa, päättele keskeltä 22 silmukkaa. Neulo loput 18 silmukkaa oikein. Jatka neulomalla ensin toinen olka valmiiksi. Jatka aina oikein neuletta, kavenna aina joka toisella kierroksella pääntien reunasta 1 x 2 silmukkaa ja 3 x 1 silmukkaa. Kun silmukoita on jäljellä 13, neulo vielä kaksi kierrosta ilman kavennuksia ja päättele silmukat. Neulo toinen olka samalla tavalla.

Neulo vielä toinen vastaava kappale.

Kaulus:
Luo taas 58 silmukkaa. (Huom. tässä kaulurissa kaulus on varsin korkea (33cm). Jos haluat matalemman kauluksen, pienennä hieman silmukkamäärää.) Neulo aina oikein noin 134 kierrosta, tai kunnes kappale on niin korkea, että se yltää hyvin kaulan ympärille (mulla noin 43cm). Päättele silmukat.

Viimeistely:
Liitä kaulus putkiloksi pistelemällä tai silmukoimalla aloitus ja lopetus kierros yhteen. Liitä sitten etu- ja takakappale yhteen olkasaumoistaan. Lopuksi liitä kaulus etu- ja takakappaleeseen (kaula-aukkoon). Että kappaleet saa yhdistettyä siististi, kannattaa merkkata nuppineuloilla etu- ja takakappaleiden keskikohdat. Jaa sitten vielä kauluri kaula-aukko neljään osaan ja merkkaa kohdat nuppineuloilla. Aseta sitten kaulus paikalleen siten, että kauluksen neljä nuppineulaa asettuvat etu- ja takaosien olkasaumojen kohdille sekä keskikohtiin. Minä yhdistin kappaleet neulalla ja langalla, virkkuukoukulla olisi varmaan myöskin saanut melko siistin sauman.


Kauluri on mitä helpoin tehdä, rasittavin ja vaikein osuus on aivan ehdottomasti tuon kauluksen liittäminen etu- ja takakappaleeseen (mietin muuten tosi pitkään että miksikä tuota kaulusta voi sanoa. Kirjoitin jo postauksen käyttämällä termiä "kaulaosuus". Jokke sitten ehdotti, että miten olis "kaulus". Hmph.). Helpompi olisi ollut tehdä kauluri tietenkin poimimalla kaula-aukosta silmukat puikoille ja neulomalla oikein nurin niin kauan että riittää. Mutta jotenkin ainaoikein neulos miellytti enemmän silmää, joten tällä mentiin tälläkertaa.

****

Hei torstaina olisi ystävänpäivä! Jenkkiblogit ja -sivustot pursuilee jo sydämiä, nuolia ja rakkautta, mutta suomen blogistaniassa se näkyy vähemmän. Muistatteko te ystäviä ystävänpäivänä muutenkin kuin lämpimillä ajatuksilla?

-hanne

2013/02/08

TADAA!



Uusin Suuri Käsityö -lehti ja mun Tadaa! huivi mallin päällä. Voi että. Snif. Haluan kiittää tästä huomioinnista akatemiaa, sekä tietenkin vanhempiani ja puolisoani vuosien tuesta ja kannustuksesta. Kiitos.

No ei vaiskaa, mut erityisen mieltä ilahduttava juttu tämä kyllä on (ja pieni jee! -huuto). Lehdessä siis esitellään muutama huivi viime syksyisen Suuri Käsityö -lehden, Pirkanmaan Kotityön ja Tampereen messujen järjestämän Lämmöllä huivi -kilpailun huiveista ohjeineen. Meikän lehteen päässyt (toinen jee!) huivi sijoittui viidenneksi (kolmas jee!).

Ja ainakin yhtä paljon mieltä lämmittää teidän versiot näistä mun väkerryksistä. Pakko ihan linkittää aiheeseen sopien  Maikin Kontissa -blogin Maikin  versio samaisesta huivista, siinä huivi on toteutettu tavallisilla napeilla ja ohuemmalla langalla, näyttää toimivan tosi tosi kivasti. Ja tästäpä tuli taas sitten mieleen, että nyt mä kyllä lupaan ja vannon (ja jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön) että alan hiljalleen väkertämään tuonne ylös tutoriaalit ja linkit -sivujen lisäksi myös sellaista sivua, missä olisi linkkejä teidän versioihin.


Ihanaa perjantaita ja viikonloppua kässäsiskot rakkaat!

-hanne

2013/02/04

ORAVANPYÖRÄ


On varmaan tuttu paikka teillekin? Ollaan ehkä tavattu siellä joskus?
Ostat materiaalit johonkin juttuun, ja sitten matskut loppuukin iihan vähää vaille kesken (esim. 20 cm ennen työn valmistumista), ja sun on pakko ostaa sitä lisää. Sitten tällä jämämateriaalilla (jota jäi aika paljon) päätät tehdä yhden toisen jutun, mutta materiaali loppuukin kesken sen jämätyön, ja nyt sun pitäisi TAAS ostaa vielä vähän lisää, että saat jämätyön valmiiksi...Vaikka tiedät jo valmiiksi, että sitten matskua jää todennäköisesti taas vähän yli.



Joululomalla tein vihdoin valmiiksi tilaustyönä maton ystävälle, ja kude loppui kesken VIIMEISEN RIVIN. Ja vaikka kuinka temppuilin, en saanut sitä riittämään. Normaalisti olisi voinut jättää vipan rivin tekemättäkin, mutta tuossa Kauhavan Kangas-Aitan ohjeen mukaan (vähän muunnellen) tehdyssä kauniissa Helminauha-matossa tämä olisi valitettavasti haitannut, kun päädyt olisi jäänyt ärsyttävän epäsymmetriseksi. No ei muutakun kilo eko-ontelokudetta kudetta lisää, että sai viimeisen 20cm virkattua! Jäljelle jääneestä "jämä"kuteesta (noin 900g...) tein sitten toisen maton samaiselle tilaajalle, mutta kuinkas sitten kävikään (rumpujen pärinää) kude loppui KESKEN! Matto olisi saanut olla vielä pidempi. No, me tehtiin nyt kuitenkin yhteistuumin päätös, että tämä saa riittää näiden mattojen osalta.

Jälkimmäisestä matostakin tuli kuitenkin onneksi varsin sopusuhtainen, ja yksinkertainen pylväskuvio näyttää aikas sievältä. Niin ja tuo ensimmäinen Helminauha -matto sopi paikalleen kuin nakutettu ja näyttää tosi tosi kivalle myös ilman kissoja, niin että loppu hyvin, kaikki hyvin.

Ja arvaattekos miten kävi oman vessan maton kohdalla?
Joululomalla piipahdin Kauhavan Kangas-Aitassa, josta löytyy aina erikivoja kuviollisia kuteita. Pidättäydyin houkutuksesta ostaa varsin kasaria viherviolettivalkopunasiniturkoosia kudetta ja tyydyin hieman hillitympään mustavalkoraidalliseen kuteeseen. Lähdin tekemään meillekin vessaan mattoa noiden yllä olevien innoittamana....Ja siitä tuli liian lyhyt! Voi jehna! Tarkoitus oli tehdä suorakulmio, eikä tommonen vähän venähtänyt neliö.

Mutta juonenkäänteenä voin kertoa, että tällä kertaa vältinkin tuon oravanpyörän, sillä kun ostaa kuteet paikasta jossa käy kaksi kertaa vuodessa, ei tarvi miettiä että pitäisikö sitä käydä hakemassa lisää. Ja sitäpaitsi tuo matto kun on muutenkin ehkä vähän kyseenalainen. Joken mielestä sitä ei nimittäin voi katsoa, kun siitä menee silmät sekaisin. Lisäksi kude (niinkuin melki aina kuviolliset kuteet) oli super epätasalaatuista. Paksuuden vaihdellessa myös reunat pyrkii kiemurtelemaan, vaikka kuinka pätkin kuteesta ohuimmat kohdat pois (kuvassa matto on just höyrytetty ja venytetty, se auttoi noin tunnin verran). Toisaalta näistä ohuista pätkistä sai virkkattua vielä korin vessaan. Siitäkin tuli mutkikas ja kiemurteleva, niin että tavallaan se sopii tosi hyvin maton pariksi!




Eli positiivista viikonalkua vaan teillekin :) Onneksi kuitenkin tällä viikolla ilmestyy uudet numerot Suuri käsityö-, Novita- ja Kotoliving -lehdistä. Sepäs on niin mukavaa, ettei edes tuo mun kiemurareunainen, liian lyhyt ja silmät sekoittava vessanmatto haittaa! Jiihaa!

-hanne