Mulla on semmonen mumma, että se ei meinaa muistaa syödä, jos joku ei ole kirjottanut sille kalenteriin että syö. Mutta villasukan kantapää sujuu yhä tosta vaan, ja ristipistotöissä jälki on uskomattoman tasaista, vaikka ne syntyvät ilman ompelukehikkoa. Ja joka liinan reunat on käsin pallistettu (=käännetty).
Pistää miettimään, että mihinkähän sitä sitten itse pystyy 83-vuotiaana. Toivottavasti muuhunkin kuin avaamaan läppärin kannen uusimpien blogipostauksien tsekkaamiseksi, heh! Oispas kiva itekkin voida silloin vielä sukittaa ja liinoittaa koko suku. Mä oon tämänkin talven kulkenut melkeimpä kokonaan mumman tekemissä villasukissa. Uusimmat sain jalkaani tänään.
Osa mumman joululahjasukkakasaa jouluna 2011. En muista monetko parit tässä oli, mutta niin monet kuitenkin, että kun mumman lasten, lasten puolisojen ja lasten lasten sukat oli paketoitu, alettiin sukkia jakamaan niille satunnaisille vierailijoille, jotka sattuivat meillä siinä joulun alla pyörähtämään. Tämän vuoden kasa oli aiempaa pienempi, mutta kyllä siinäkin reilusti toista kymmentä sukkaparia oli.
Myös ristipistoliina taitaa löytyä jo meidän jokaisen kaapista, osalta useampikin. Mieluiten mumma käyttää liukuvärjättyjä lankoja, mutta sekin on kuulkaas tarkkaa puuhaa. Äiti kertoi just, että tuosta alla olevasta väristä mumma oli saksinut pois kaikki vaaleimmat osiot. Eivät ilmeisesti sopineet värisuunnitelmaan :)
Yllä siis mumman käsin kääntämät reunat. Eipä riittäisi mun kärsivällisyys.
Mä taidan tästä mennä jatkaan noiden käsitöiden tekemisen treemaamista vielä muutaman kymmenen vuotta! Palaillaan taas, ystäväiset!
-hanne
Ihana, että Mummasi on vielä kätevä käsistään! Osalle vanhuksista käsityöt on iso ilo ja tärkeä osa päivää.
VastaaPoistaMiun oma mummo sairastaa alzheimeria ja on onneksi vielä silleen "omatoiminen" ja muistaa meidät mutta on menettänyt käsityötaidot sairauden myötä. :(
Niinpä! Oma äitini ainakin pyrkii aktiivisesti kuljettamaan mummalle uusia liinoja ja lankakeriä, että mummalla riittäisi touhuiltavaa. Se pitää mielenkin virkeänä. Meiän mummalla on vaskulaarinen dementia, ja siinä näköjään on ainakin toistaiseksi nuo käsityötaidot säilyneet, vaikka on kyllä niissäkin tahti hidastunut...Tsemppiä sun mummolle!
PoistaNo voisko tästä muka olla tykkäämättä! *tykkää*
VastaaPoistahih <3
PoistaMeillä oli myös semmoinen mummu joka kutoi joka ikinen joulu juuri sopivat villasukat kaikille. Näin aikuisena tulee tippa silmäkulmaan joka kerta kun muistelee mummun villasukkia vaikka niitä ei olekaan saanut enää pariinkymmeneen vuoteen. Äiti on jatkanut viime vuosina mummun perintöä, ja on vienyt lahjaksi serkkujenkin lapsille ja serkuillekin villasukkia. Vahvistettu kantapääkin on mummun sukista opittu. :)
VastaaPoistaHyvä mummu! Kyllä tämä on semmoinen perinne mitä olisi kiva itsekin joskus sitten jatkaa! Toivotaan nyt kuitenkin että mumma saisi vielä ainakin jonkin aikaa itsekkin sitä yllä pitää. Ja nuo liinat ovat siitä kivoja, että ne eivät kovin nopeasti kulu käytössä puhki, niistä saadaankin nauttia vielä varsin pitkän aikaa!
Poista<3
VastaaPoista:)
PoistaMummoni se mulle opetti neulomisen jalon taidon. Ihka ensimmäinen neulonta työ oli patalappu. Se oli ihan järkyttävän näkönen, mut siitä mä sain innostuksen neulomiseen. Mummo se neulo aikoinaan todella paljon sukkia ja lapasia, mut ei se enää. On vanha jo ja eikä jaksa. Asiasta viidenteen. Sulla on kiva blogi :) Oon tällanen taustalla oleva lukija.
VastaaPoistaHyvä mummo! Ajattelisi, että vaikkei itse enää jaksa tai pysty tekemään, niin on tärkeää tietää että on saanut taitoa ja intoa siirrettyä eteenpäin :)
PoistaJa jee, kiitos, kiva kuulla ja tietää :)
Munkin mumma kutoi vielä 90-v juhlissa otetuissa kuvissa. Sitten alkoivat voimat vähitellen hiipua ja näkö oli niin heikko, että tummassa langassa meinasi silmukat kadota. Se otti mummalla koville, ettei enää saanut sukkia tehtyä ilman apua.
VastaaPoistaHyvä teidän mumma!
-Paula
oho, varsinainen supermumma teillä! Varmasti oli raskasta luopua harrastuksesta, mutta varmaan aikamoiset lankametrit oli mummasi ehtinyt vuosien varrella kuluttaa! Siinä olisi meille kaikille tavoiteltavaa!
PoistaHän on kyllä todella taitava! :)
VastaaPoistaniin kyllä on, ja ihailtavan tarkka jäljestä, vaikka vähempikin riittäisi tuolla ikää :)
PoistaHuikean hienoja niin sukat luin liinatkin! Ihana mumma sinulla! Kerro mummalle meiltä lukijoilta terkut, että ollaan ihan että VAU! :)
VastaaPoistahih, kiitos kovasti kivoista sanoista, aika ihana mumma se kyllä on :) Mun äiti lupasi viedä mummalle terkut ja näyttää näitä kommentteja :)
PoistaAivan upeita liinoja! Mummastasi ja hänen kaltaisistaan olisi esimerkiksi meille kaikille.
VastaaPoistaNiinpä, tässä on itselle vähän tavoitetta :)
PoistaUpea mumma sulla! :)
VastaaPoista:) niinpä!
PoistaSamankaltaisia kertomuksia..äitini on 87 ja villasukkia on puikoilta ulos tullut koko suvulle vuosien varrella - kuinka paljon lienee. Joululahjaksi jokainen sai sukat. Nuorempana ei ehkä aina arvostanut satasella lahjaansa,hävettä ihan sanoa, mutta kyllä nyt varmasti tietää lahjan arvon. Äiti ei enää muista kuinka villasukan kantapää tehdään ja muutenkin tekemisen halu on hiipunut. Olen ajatellut, että villasukan neulomisen perinnettä pitää jatkaa:)
VastaaPoistaMä ajattelinkin että näitä meidän mummoja löytyy varmasti enemmänkin täältä suomenmaasta :) Mä ajattelisin, että sehän se paras arvostus lahjalle on, kun tulee olo että se on ollut niin arvokasta että haluaa itse jatkaa sitä perinnettä :)
PoistaMeidänkin Mummi virkkasi vielä 90 vuotiaana, sitten ei enää pystynyt. Mummi teki myös meille vaatteita kun olimme pieniä, ompelija kun oli. Myös lapsenlapsille. Intohimoni käsitöihin olen varmaan häneltä perinyt. Miehen Mummon sukkia on meillä vieläkin käytössä, joitakin käyttämättömiäkin taitaa vielä löytyä. Eläköön Mummot!!
VastaaPoistahuh huh, 90 on kyllä jo aika paljon! Onhan se hienoa, että näiden saatujen lahjojen lisäksi saa periä vielä innostuksen käsitöihin. Todellakin, eläköön mummot :)
PoistaMummot on parhaita!
VastaaPoistaniinpä ne on!
PoistaSinulla on ihana ja taitava mumma! Minun ainoa isoäitini kuoli kun olin lapsi. Sen takia meillä on ollut aina pula villasukista.
VastaaPoistaVoi ei, villasukkien puute on kyllä hankala homma, vaikka niinhän se on tuo isoäidittömyyskin. Suosittelen kyllä lämpimästi kokeilemaan puikkoja käsiin, ties jos vaikka ainakin toinen pula vähän korjaantuisi :)
PoistaMinunkin mummu ja vaari oli kovia käsityöihmisiä, mummu jaksaa vieläkin tehdä. Nyt itse kun olen myös käsitöihin "syttynyt" niin lähetti mummu minulle nypläystyynynsä. Eli pitsin nypläys kurssille siis.. :)
VastaaPoista:D Ihana mummu! Kurssille kuule vaan, tai oiskos vielä parempi mennä ihan mummun kurssille :) Nypläys on kyllä taito jota ei ihan joka käsityöväkertäjäkään osaa (esim allekirjoittanut..:)
PoistaVoi suloisuutta! <3 Useampikin ystävä ja tuttava on kääntynyt sitten minun puoleeni, että jos voisin niitä villasukkia, kun ei ole enää ketään muuta, joka osaa... Mutta onhan meitä neulojia yhä, onneksi. :)
VastaaPoistaHeh, onkohan tää sitten sitä sellaista katoavaa kansanperinnettä? Me neulojat taotaan kohta hulluna rahaa kun ihmiset ei enää itse osaa neuloa...:D No ei ehkä sentäs...mutta on tämä kyllä säilyttämisen arvoinen taito :)
PoistaKertakaikkisen taitava mumma. Onneksi mulla on samanmoinen. :)
VastaaPoistaHyvä! :)
PoistaSinulla on uskomattoman taitava Mumma!
VastaaPoistaItse perehdyin juuri viime viikolla ristipistojen maailmaan ja voin kertoa, että todella vaikeaa oli. Vaikka ristipistot ovat itsessään helppoja pistoja, kuvioiden tekeminen niillä oli ainakin minulle todella haastavaa (vaikka paljon olen erilaisia käsitöitä elämässäni tehnyt ja harrastanut).
Oma anoppini pitää muuten myös koko suvun lapset villasukissa ja harrastaa paljon erilaisia käsitöitä.
Kädentaitaja mummat ja mummot taitavat vaan valitettavasti olla katoavaa kansanperinnettä. Eläköön-huuto jokaiselle taitavalle Mummolle!
Noi mumman liinat on siis kyllä sellaisia, missä on valmiiksi silleen himmeellä piirrettynä ne kuviot (väri lähtee sit pesussa pois), mutta silti, jo tuon tasaisen jäljen tekeminen on ainakin mulle varsin vaikeaa!
PoistaJa totta, totta...pitää vaan sitte meiän kaikkien kässääjien yrittää pitää omalta osaltaan yllä mummojen kansanperinnettä ja sukittaa sukattomia :D
Voi ei, kyllä tuli nyt ikävä syksyllä kuollutta mummoani. Hänkin oli kova käsityöläinen, ei ole lähimmässä suvussa kovinkaan montaa joka ei omistaisi hänen virkkaamaansa päiväpeittoa, sukkia tai ristipistotyötä. Ettei olisi arkkuunkin lähtenyt puikot mukanaan.
VastaaPoistaSulla on kyllä hyvät edellytykset edetä taidoissasi mummasi mittoihin :)
Voi :( mutta onhan se kuitenkin kiva että tämmöisistä käsityömummoista jää oikein konkreettisia muistoja jälkeen, on ne sitten liinoja sukkia tai päiväpeittoja :)
PoistaMä lupaan yrittää parhaani :D
Ihania! Mummot on ihan parhaita! Voi kun joskus osaisi tehdä tuollaisia liinoja, huikean hienoja!!
VastaaPoista:) Onhan nuo kyllä, vaativat myös kauheasti kärsivällisyyttä tekijältään...ehkä itekki vielä joskus pystyisi tommosiin :)
PoistaMummat, mummot, mummit, mammat, muorit kunniaan!
VastaaPoistaTotta!
PoistaVoi mitä käsitöitä! Kyllä mummot on vaan ihan parhaita!
VastaaPoistaNe on kyllä aikas moisia!
PoistaIhanaa, että käsityöt vielä sujuu. Mummut on niin parhaita! Paljon olen omaltanikin oppinut.
VastaaPoistaSe on kyllä tosi kiva joo että on tuollainen taito säilynyt. Pysyy mieli virkeämpänä kun on jotain tuollaista puuhailtavaa!
PoistaJoo on se kyllä aikamoista, miten monet perustavamman laatuiset asiat, kuten nyt vaikka syöminen unohtuu, mutta ei se kantapää...on tuo käsitöiden teko varmasti ollut silloin rakas harrastus, niinkuin sanoit, joskin myös varmaan vähän ehdottomuuskin, että sai pidettyä jalat lämpimänä. Mäpä tuun lukemaan, mielenkiintoinen aihe oman ammatinkin puolesta :) kiitos kommentista!
VastaaPoistaMulle teki mummo muutama vuosi takaperin iltapuvunkin satiinista. Mummot rok! Ja on muuten ihania noi ristipistot ja etenkin nuo liukuvärjätyillä tehdyt! :)
VastaaPoistaOu vau! Oikein iltapuvun! Ompelukoneen ääreen ei ehkä meidän mummasta enää olisi, vaikka sekin on joskus ollut tuttu laite :) Aikamoinen mummo sullakin :)
PoistaVau, upeita!! :) Taitaja Mumma! :) Ihanaa olisi itsekin tulevaisuudessa olla tuollainen rakkaiden ilostuttaja, joka kutoo ne parhaimmat sukat ja tumput, mutta musta taitaa tulla vaan pullantuoksuinen ;D
VastaaPoistaNo mutta pullantuoksuisuus on kyllä myös ehdottomasti erityisen tärkeä mummon ominaisuus! Jätät vaikka ne sukat toiselle mummalle ja teet itse suvun parhaat pullat ja piiraat!
PoistaKyllä nuo mummot ja muut on sitten ihania! Mullakin on sellainen sukkakone, joka huolehtii koko suvun viluvarpaista :) Ja onneksi onkin, itsehän en tosiaan osaa neuloa ollenkaan.
VastaaPoistaNo hyvä sit että mummalta sujuu :) Mä en oikeasti kyllä käsitä, että miten nämä mummat jaksaa väsymättä noita sukkia! Mä varmaan kyllästyisin...Mut meidän onneksi mummat eivät näköjään kyllästy :D
PoistaVoi miten kaunista pistelyä! Sukkakasa näyttää samalta kuin minun isomummuni kotona - varsinainen teräsmummo hänkin: yli yhdeksänkymppinen, puolikuuro ja -sokea, mutta sukkapareja syntyy tuosta vain ihan näppituntumalla. Mummot kunniaan!
VastaaPoistaNo huh huh! on kyllä todellakin teräsmummo! Terkkuja vaan hälle!
PoistaOlipa kiva postaus, ja melkein nousi kyynel silmään. Mä en muista Mammani tehneen käsitöitä, mutta äitini kutoi nuoruudessaan pellavaliinat, lakanakankaat ja matot, ja päytäliinojakin oli kirjallut aika monia. Mulla oli lapsena aina äidinneulomat villapaidat ja -takit, ja sitten myöhemmin piirtelin lasteni jalan ääriviivat paperille, ja laitoin postiin, ja takaisin tuli just sopivankokoiset, Mummin neulomat sukat. Nykyisin osaan useammankin sortin kantapään teon, mutta muistelen soittaneeni äidille aika usein, ja puhelimessa on käyty kerta jos toinenkin kantapään kavennukset läpi.
VastaaPoistaÄitini sai pahan aivoinfarktin vuonna 2000, mutta senkin jälkeen neuloi vielä lapasia, ja vaikka ne eivät enää olleetkaan kuin koneella neulotun tasaisia, ihmettelin kuitenkin, miten hyvät oli niistä saanut. Opettelipa hän tiekkarin käytönkin infarktin jälkeen. Äiti kuoli nelisen vuotta myöhemmin, ja onhan täällä vieläkin hänen tekemiään sukkia, mutta niitä ei enää kukaan käytä, kun en anna. Ne ovat jo muistoja, eivätkä käyttötavaraa. Onneksi sitten opin sen sukanteonkin, joten ei sentään varpaat palele, ja toivottavasti tyttärenikin joskus selättää neulomisen salat, vaikka tällä hetkellä tuntuu tuo twitter ja you tube vievän kaiken liikenevän ajan :)
Kivaa keväänjatkoa, ja kiitti kivasta blogista! Täällä tulee poikettua aina silloin tällöin, vaikka olenkin toosi onneton kommentoimaan.
T. Iiris
Kiitos kauniista kommentistasi, sulla on ollut kyllä aikas taitava käsityöläinen äitinä! Ja sinnikäs! Ihana että olet saanut varjeltua viimeisiä sukkia muistoina, voin kuvitella että ne ovat tosi tärkeitä. Mun mumma on itseasiassa aika huonossa kunnossa nyt, toivotaan parasta. Nämä juuri saadut sukat ovatkin nyt erityisen hellässä käytössä.
PoistaToivottavasti tyttäresi liittyy joskus myös lankahullujen laumaan ;)
Ja kiitos kovasti, ei se kommentointi ole laisinkaan edellytys :) Mutta kiva tietenkin kuulla kertaalleen, että käyt ajoittain poikkeamassa :) Ihanaa kevättä sullekin!
Ihana mumma!! <3 Jos innostaa, tempaisin käyntiin keskeneräisten käsitöiden haasteen blogissani ja haastan sut mukaan. Täältä löytyy: http://santunmaja.blogspot.fi/2013/03/keskeneraisten-kasitoiden-haaste.html
VastaaPoistaeiks je ookkin :)
PoistaJa kiitos haasteesta, mä oon perinteisesti laiska noiden haasteiden kanssa mutta tää vois kyllä sopia mulle ku nenä päähän :D
Mulla mummo kans kutoi viimeisiin päiviin saakka sukkia. Mummo se oli joka mulle opetti ihan pikku tyttönä neulomisen salat. Hän tosin on nukkunut jo pois, mutta olen iloinen, että kaikista kymmenistä lapsen lapsista hän huomasi minun palon käsitöihin jo pienenä ja jaksoi kärsivällisesti opettaa alle kouluikäistä :) <3
VastaaPoistaIhana mummo! Kai se on vaan niin että kyllä hullu toisen tuntee ;) Sulla on jäänyt mummostasi sitten aivan ainutlaatuisia muistoja :)
PoistaHei, löysin blogisi Pinterestin kautta. Ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Ihanan raikas blogi ja näyttää siltä, että olet kiinnostunut samankaltaisista asioista kuin itse. Upea blogi, ei voi muuta sanoa!
VastaaPoistaMinun blogini löytyy http://maisonmimizan.blogspot.fi/, ei kyllä ole niin hieno kuin sinun :)
t. Jaana
Ai hauska, pinterestin kautta! :) Kiitos ihan tosi paljon ihanasta kommentista :) Mä tuun vastavierailulle!
Poista