2013/03/16

MUMMA


Mulla on semmonen mumma, että se ei meinaa muistaa syödä, jos joku ei ole kirjottanut sille kalenteriin että syö. Mutta villasukan kantapää sujuu yhä tosta vaan, ja ristipistotöissä jälki on uskomattoman tasaista, vaikka ne syntyvät ilman ompelukehikkoa. Ja joka liinan reunat on käsin pallistettu (=käännetty). 

Pistää miettimään, että mihinkähän sitä sitten itse pystyy 83-vuotiaana. Toivottavasti muuhunkin kuin avaamaan läppärin kannen uusimpien blogipostauksien tsekkaamiseksi, heh! Oispas kiva itekkin voida silloin vielä sukittaa ja liinoittaa koko suku. Mä oon tämänkin talven kulkenut melkeimpä kokonaan mumman tekemissä villasukissa. Uusimmat sain jalkaani tänään.


Osa mumman joululahjasukkakasaa jouluna 2011. En muista monetko parit tässä oli, mutta niin monet kuitenkin, että kun mumman lasten, lasten puolisojen ja lasten lasten sukat oli paketoitu, alettiin sukkia jakamaan niille satunnaisille vierailijoille, jotka sattuivat meillä siinä joulun alla pyörähtämään. Tämän vuoden kasa oli aiempaa pienempi, mutta kyllä siinäkin reilusti toista kymmentä sukkaparia oli. 


Myös ristipistoliina taitaa löytyä jo meidän jokaisen kaapista, osalta useampikin. Mieluiten mumma käyttää liukuvärjättyjä lankoja, mutta sekin on kuulkaas tarkkaa puuhaa. Äiti kertoi just, että tuosta alla olevasta väristä mumma oli saksinut pois kaikki vaaleimmat osiot. Eivät ilmeisesti sopineet värisuunnitelmaan :)




Yllä siis mumman käsin kääntämät reunat. Eipä riittäisi mun kärsivällisyys. 

Mä taidan tästä mennä jatkaan noiden käsitöiden tekemisen treemaamista vielä muutaman kymmenen vuotta! Palaillaan taas, ystäväiset!

-hanne

64 kommenttia:

  1. Ihana, että Mummasi on vielä kätevä käsistään! Osalle vanhuksista käsityöt on iso ilo ja tärkeä osa päivää.

    Miun oma mummo sairastaa alzheimeria ja on onneksi vielä silleen "omatoiminen" ja muistaa meidät mutta on menettänyt käsityötaidot sairauden myötä. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Oma äitini ainakin pyrkii aktiivisesti kuljettamaan mummalle uusia liinoja ja lankakeriä, että mummalla riittäisi touhuiltavaa. Se pitää mielenkin virkeänä. Meiän mummalla on vaskulaarinen dementia, ja siinä näköjään on ainakin toistaiseksi nuo käsityötaidot säilyneet, vaikka on kyllä niissäkin tahti hidastunut...Tsemppiä sun mummolle!

      Poista
  2. No voisko tästä muka olla tykkäämättä! *tykkää*

    VastaaPoista
  3. Meillä oli myös semmoinen mummu joka kutoi joka ikinen joulu juuri sopivat villasukat kaikille. Näin aikuisena tulee tippa silmäkulmaan joka kerta kun muistelee mummun villasukkia vaikka niitä ei olekaan saanut enää pariinkymmeneen vuoteen. Äiti on jatkanut viime vuosina mummun perintöä, ja on vienyt lahjaksi serkkujenkin lapsille ja serkuillekin villasukkia. Vahvistettu kantapääkin on mummun sukista opittu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä mummu! Kyllä tämä on semmoinen perinne mitä olisi kiva itsekin joskus sitten jatkaa! Toivotaan nyt kuitenkin että mumma saisi vielä ainakin jonkin aikaa itsekkin sitä yllä pitää. Ja nuo liinat ovat siitä kivoja, että ne eivät kovin nopeasti kulu käytössä puhki, niistä saadaankin nauttia vielä varsin pitkän aikaa!

      Poista
  4. Mummot on kyllä mestareita kädentöissä. Niitä on paljon harjoiteltu ilmeisesti... Luulisi, että ruoka olisi samanlaisessa asemassa, mutta ei. Meilläkin pikkumummo tekee kantapäät heittämällä ja kiinnitti juuri käsinnypläämät pitsit pellavanreunaan millipistoin (87v.), muuten muisti pätkii niin, ettei meinaa löytää huoneistosta keittiötä;) Liittyneeköhän tämä käsityön taitaminen heillä omaan aikaan ja mielihyvän kokemukseen sen kaiken elämän ankaruuden keskellä. Käy Mäntylässä lukemassa, mitä ajattelin kädentöiden merkityksestä varhaiskasvatuksessa, jos haluat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo on se kyllä aikamoista, miten monet perustavamman laatuiset asiat, kuten nyt vaikka syöminen unohtuu, mutta ei se kantapää...on tuo käsitöiden teko varmasti ollut silloin rakas harrastus, niinkuin sanoit, joskin myös varmaan vähän ehdottomuuskin, että sai pidettyä jalat lämpimänä. Mäpä tuun lukemaan, mielenkiintoinen aihe oman ammatinkin puolesta :) kiitos kommentista!

      Poista
  5. Mummoni se mulle opetti neulomisen jalon taidon. Ihka ensimmäinen neulonta työ oli patalappu. Se oli ihan järkyttävän näkönen, mut siitä mä sain innostuksen neulomiseen. Mummo se neulo aikoinaan todella paljon sukkia ja lapasia, mut ei se enää. On vanha jo ja eikä jaksa. Asiasta viidenteen. Sulla on kiva blogi :) Oon tällanen taustalla oleva lukija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä mummo! Ajattelisi, että vaikkei itse enää jaksa tai pysty tekemään, niin on tärkeää tietää että on saanut taitoa ja intoa siirrettyä eteenpäin :)
      Ja jee, kiitos, kiva kuulla ja tietää :)

      Poista
  6. Munkin mumma kutoi vielä 90-v juhlissa otetuissa kuvissa. Sitten alkoivat voimat vähitellen hiipua ja näkö oli niin heikko, että tummassa langassa meinasi silmukat kadota. Se otti mummalla koville, ettei enää saanut sukkia tehtyä ilman apua.

    Hyvä teidän mumma!

    -Paula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oho, varsinainen supermumma teillä! Varmasti oli raskasta luopua harrastuksesta, mutta varmaan aikamoiset lankametrit oli mummasi ehtinyt vuosien varrella kuluttaa! Siinä olisi meille kaikille tavoiteltavaa!

      Poista
  7. Hän on kyllä todella taitava! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin kyllä on, ja ihailtavan tarkka jäljestä, vaikka vähempikin riittäisi tuolla ikää :)

      Poista
  8. Huikean hienoja niin sukat luin liinatkin! Ihana mumma sinulla! Kerro mummalle meiltä lukijoilta terkut, että ollaan ihan että VAU! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hih, kiitos kovasti kivoista sanoista, aika ihana mumma se kyllä on :) Mun äiti lupasi viedä mummalle terkut ja näyttää näitä kommentteja :)

      Poista
  9. Aivan upeita liinoja! Mummastasi ja hänen kaltaisistaan olisi esimerkiksi meille kaikille.

    VastaaPoista
  10. Samankaltaisia kertomuksia..äitini on 87 ja villasukkia on puikoilta ulos tullut koko suvulle vuosien varrella - kuinka paljon lienee. Joululahjaksi jokainen sai sukat. Nuorempana ei ehkä aina arvostanut satasella lahjaansa,hävettä ihan sanoa, mutta kyllä nyt varmasti tietää lahjan arvon. Äiti ei enää muista kuinka villasukan kantapää tehdään ja muutenkin tekemisen halu on hiipunut. Olen ajatellut, että villasukan neulomisen perinnettä pitää jatkaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ajattelinkin että näitä meidän mummoja löytyy varmasti enemmänkin täältä suomenmaasta :) Mä ajattelisin, että sehän se paras arvostus lahjalle on, kun tulee olo että se on ollut niin arvokasta että haluaa itse jatkaa sitä perinnettä :)

      Poista
  11. Meidänkin Mummi virkkasi vielä 90 vuotiaana, sitten ei enää pystynyt. Mummi teki myös meille vaatteita kun olimme pieniä, ompelija kun oli. Myös lapsenlapsille. Intohimoni käsitöihin olen varmaan häneltä perinyt. Miehen Mummon sukkia on meillä vieläkin käytössä, joitakin käyttämättömiäkin taitaa vielä löytyä. Eläköön Mummot!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. huh huh, 90 on kyllä jo aika paljon! Onhan se hienoa, että näiden saatujen lahjojen lisäksi saa periä vielä innostuksen käsitöihin. Todellakin, eläköön mummot :)

      Poista
  12. Sinulla on ihana ja taitava mumma! Minun ainoa isoäitini kuoli kun olin lapsi. Sen takia meillä on ollut aina pula villasukista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, villasukkien puute on kyllä hankala homma, vaikka niinhän se on tuo isoäidittömyyskin. Suosittelen kyllä lämpimästi kokeilemaan puikkoja käsiin, ties jos vaikka ainakin toinen pula vähän korjaantuisi :)

      Poista
  13. Minunkin mummu ja vaari oli kovia käsityöihmisiä, mummu jaksaa vieläkin tehdä. Nyt itse kun olen myös käsitöihin "syttynyt" niin lähetti mummu minulle nypläystyynynsä. Eli pitsin nypläys kurssille siis.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ihana mummu! Kurssille kuule vaan, tai oiskos vielä parempi mennä ihan mummun kurssille :) Nypläys on kyllä taito jota ei ihan joka käsityöväkertäjäkään osaa (esim allekirjoittanut..:)

      Poista
  14. Voi suloisuutta! <3 Useampikin ystävä ja tuttava on kääntynyt sitten minun puoleeni, että jos voisin niitä villasukkia, kun ei ole enää ketään muuta, joka osaa... Mutta onhan meitä neulojia yhä, onneksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, onkohan tää sitten sitä sellaista katoavaa kansanperinnettä? Me neulojat taotaan kohta hulluna rahaa kun ihmiset ei enää itse osaa neuloa...:D No ei ehkä sentäs...mutta on tämä kyllä säilyttämisen arvoinen taito :)

      Poista
  15. Kertakaikkisen taitava mumma. Onneksi mulla on samanmoinen. :)

    VastaaPoista
  16. Sinulla on uskomattoman taitava Mumma!

    Itse perehdyin juuri viime viikolla ristipistojen maailmaan ja voin kertoa, että todella vaikeaa oli. Vaikka ristipistot ovat itsessään helppoja pistoja, kuvioiden tekeminen niillä oli ainakin minulle todella haastavaa (vaikka paljon olen erilaisia käsitöitä elämässäni tehnyt ja harrastanut).

    Oma anoppini pitää muuten myös koko suvun lapset villasukissa ja harrastaa paljon erilaisia käsitöitä.

    Kädentaitaja mummat ja mummot taitavat vaan valitettavasti olla katoavaa kansanperinnettä. Eläköön-huuto jokaiselle taitavalle Mummolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi mumman liinat on siis kyllä sellaisia, missä on valmiiksi silleen himmeellä piirrettynä ne kuviot (väri lähtee sit pesussa pois), mutta silti, jo tuon tasaisen jäljen tekeminen on ainakin mulle varsin vaikeaa!

      Ja totta, totta...pitää vaan sitte meiän kaikkien kässääjien yrittää pitää omalta osaltaan yllä mummojen kansanperinnettä ja sukittaa sukattomia :D

      Poista
  17. Voi ei, kyllä tuli nyt ikävä syksyllä kuollutta mummoani. Hänkin oli kova käsityöläinen, ei ole lähimmässä suvussa kovinkaan montaa joka ei omistaisi hänen virkkaamaansa päiväpeittoa, sukkia tai ristipistotyötä. Ettei olisi arkkuunkin lähtenyt puikot mukanaan.

    Sulla on kyllä hyvät edellytykset edetä taidoissasi mummasi mittoihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi :( mutta onhan se kuitenkin kiva että tämmöisistä käsityömummoista jää oikein konkreettisia muistoja jälkeen, on ne sitten liinoja sukkia tai päiväpeittoja :)
      Mä lupaan yrittää parhaani :D

      Poista
  18. Ihania! Mummot on ihan parhaita! Voi kun joskus osaisi tehdä tuollaisia liinoja, huikean hienoja!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Onhan nuo kyllä, vaativat myös kauheasti kärsivällisyyttä tekijältään...ehkä itekki vielä joskus pystyisi tommosiin :)

      Poista
  19. Mummat, mummot, mummit, mammat, muorit kunniaan!

    VastaaPoista
  20. Voi mitä käsitöitä! Kyllä mummot on vaan ihan parhaita!

    VastaaPoista
  21. Ihanaa, että käsityöt vielä sujuu. Mummut on niin parhaita! Paljon olen omaltanikin oppinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä tosi kiva joo että on tuollainen taito säilynyt. Pysyy mieli virkeämpänä kun on jotain tuollaista puuhailtavaa!

      Poista
  22. Mulle teki mummo muutama vuosi takaperin iltapuvunkin satiinista. Mummot rok! Ja on muuten ihania noi ristipistot ja etenkin nuo liukuvärjätyillä tehdyt! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou vau! Oikein iltapuvun! Ompelukoneen ääreen ei ehkä meidän mummasta enää olisi, vaikka sekin on joskus ollut tuttu laite :) Aikamoinen mummo sullakin :)

      Poista
  23. Vau, upeita!! :) Taitaja Mumma! :) Ihanaa olisi itsekin tulevaisuudessa olla tuollainen rakkaiden ilostuttaja, joka kutoo ne parhaimmat sukat ja tumput, mutta musta taitaa tulla vaan pullantuoksuinen ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta pullantuoksuisuus on kyllä myös ehdottomasti erityisen tärkeä mummon ominaisuus! Jätät vaikka ne sukat toiselle mummalle ja teet itse suvun parhaat pullat ja piiraat!

      Poista
  24. Kyllä nuo mummot ja muut on sitten ihania! Mullakin on sellainen sukkakone, joka huolehtii koko suvun viluvarpaista :) Ja onneksi onkin, itsehän en tosiaan osaa neuloa ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä sit että mummalta sujuu :) Mä en oikeasti kyllä käsitä, että miten nämä mummat jaksaa väsymättä noita sukkia! Mä varmaan kyllästyisin...Mut meidän onneksi mummat eivät näköjään kyllästy :D

      Poista
  25. Voi miten kaunista pistelyä! Sukkakasa näyttää samalta kuin minun isomummuni kotona - varsinainen teräsmummo hänkin: yli yhdeksänkymppinen, puolikuuro ja -sokea, mutta sukkapareja syntyy tuosta vain ihan näppituntumalla. Mummot kunniaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh huh! on kyllä todellakin teräsmummo! Terkkuja vaan hälle!

      Poista
  26. Olipa kiva postaus, ja melkein nousi kyynel silmään. Mä en muista Mammani tehneen käsitöitä, mutta äitini kutoi nuoruudessaan pellavaliinat, lakanakankaat ja matot, ja päytäliinojakin oli kirjallut aika monia. Mulla oli lapsena aina äidinneulomat villapaidat ja -takit, ja sitten myöhemmin piirtelin lasteni jalan ääriviivat paperille, ja laitoin postiin, ja takaisin tuli just sopivankokoiset, Mummin neulomat sukat. Nykyisin osaan useammankin sortin kantapään teon, mutta muistelen soittaneeni äidille aika usein, ja puhelimessa on käyty kerta jos toinenkin kantapään kavennukset läpi.
    Äitini sai pahan aivoinfarktin vuonna 2000, mutta senkin jälkeen neuloi vielä lapasia, ja vaikka ne eivät enää olleetkaan kuin koneella neulotun tasaisia, ihmettelin kuitenkin, miten hyvät oli niistä saanut. Opettelipa hän tiekkarin käytönkin infarktin jälkeen. Äiti kuoli nelisen vuotta myöhemmin, ja onhan täällä vieläkin hänen tekemiään sukkia, mutta niitä ei enää kukaan käytä, kun en anna. Ne ovat jo muistoja, eivätkä käyttötavaraa. Onneksi sitten opin sen sukanteonkin, joten ei sentään varpaat palele, ja toivottavasti tyttärenikin joskus selättää neulomisen salat, vaikka tällä hetkellä tuntuu tuo twitter ja you tube vievän kaiken liikenevän ajan :)
    Kivaa keväänjatkoa, ja kiitti kivasta blogista! Täällä tulee poikettua aina silloin tällöin, vaikka olenkin toosi onneton kommentoimaan.
    T. Iiris

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista kommentistasi, sulla on ollut kyllä aikas taitava käsityöläinen äitinä! Ja sinnikäs! Ihana että olet saanut varjeltua viimeisiä sukkia muistoina, voin kuvitella että ne ovat tosi tärkeitä. Mun mumma on itseasiassa aika huonossa kunnossa nyt, toivotaan parasta. Nämä juuri saadut sukat ovatkin nyt erityisen hellässä käytössä.

      Toivottavasti tyttäresi liittyy joskus myös lankahullujen laumaan ;)

      Ja kiitos kovasti, ei se kommentointi ole laisinkaan edellytys :) Mutta kiva tietenkin kuulla kertaalleen, että käyt ajoittain poikkeamassa :) Ihanaa kevättä sullekin!

      Poista
  27. Ihana mumma!! <3 Jos innostaa, tempaisin käyntiin keskeneräisten käsitöiden haasteen blogissani ja haastan sut mukaan. Täältä löytyy: http://santunmaja.blogspot.fi/2013/03/keskeneraisten-kasitoiden-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. eiks je ookkin :)
      Ja kiitos haasteesta, mä oon perinteisesti laiska noiden haasteiden kanssa mutta tää vois kyllä sopia mulle ku nenä päähän :D

      Poista
  28. Mulla mummo kans kutoi viimeisiin päiviin saakka sukkia. Mummo se oli joka mulle opetti ihan pikku tyttönä neulomisen salat. Hän tosin on nukkunut jo pois, mutta olen iloinen, että kaikista kymmenistä lapsen lapsista hän huomasi minun palon käsitöihin jo pienenä ja jaksoi kärsivällisesti opettaa alle kouluikäistä :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana mummo! Kai se on vaan niin että kyllä hullu toisen tuntee ;) Sulla on jäänyt mummostasi sitten aivan ainutlaatuisia muistoja :)

      Poista
  29. Hei, löysin blogisi Pinterestin kautta. Ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Ihanan raikas blogi ja näyttää siltä, että olet kiinnostunut samankaltaisista asioista kuin itse. Upea blogi, ei voi muuta sanoa!

    Minun blogini löytyy http://maisonmimizan.blogspot.fi/, ei kyllä ole niin hieno kuin sinun :)

    t. Jaana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai hauska, pinterestin kautta! :) Kiitos ihan tosi paljon ihanasta kommentista :) Mä tuun vastavierailulle!

      Poista