2013/02/04

ORAVANPYÖRÄ


On varmaan tuttu paikka teillekin? Ollaan ehkä tavattu siellä joskus?
Ostat materiaalit johonkin juttuun, ja sitten matskut loppuukin iihan vähää vaille kesken (esim. 20 cm ennen työn valmistumista), ja sun on pakko ostaa sitä lisää. Sitten tällä jämämateriaalilla (jota jäi aika paljon) päätät tehdä yhden toisen jutun, mutta materiaali loppuukin kesken sen jämätyön, ja nyt sun pitäisi TAAS ostaa vielä vähän lisää, että saat jämätyön valmiiksi...Vaikka tiedät jo valmiiksi, että sitten matskua jää todennäköisesti taas vähän yli.



Joululomalla tein vihdoin valmiiksi tilaustyönä maton ystävälle, ja kude loppui kesken VIIMEISEN RIVIN. Ja vaikka kuinka temppuilin, en saanut sitä riittämään. Normaalisti olisi voinut jättää vipan rivin tekemättäkin, mutta tuossa Kauhavan Kangas-Aitan ohjeen mukaan (vähän muunnellen) tehdyssä kauniissa Helminauha-matossa tämä olisi valitettavasti haitannut, kun päädyt olisi jäänyt ärsyttävän epäsymmetriseksi. No ei muutakun kilo eko-ontelokudetta kudetta lisää, että sai viimeisen 20cm virkattua! Jäljelle jääneestä "jämä"kuteesta (noin 900g...) tein sitten toisen maton samaiselle tilaajalle, mutta kuinkas sitten kävikään (rumpujen pärinää) kude loppui KESKEN! Matto olisi saanut olla vielä pidempi. No, me tehtiin nyt kuitenkin yhteistuumin päätös, että tämä saa riittää näiden mattojen osalta.

Jälkimmäisestä matostakin tuli kuitenkin onneksi varsin sopusuhtainen, ja yksinkertainen pylväskuvio näyttää aikas sievältä. Niin ja tuo ensimmäinen Helminauha -matto sopi paikalleen kuin nakutettu ja näyttää tosi tosi kivalle myös ilman kissoja, niin että loppu hyvin, kaikki hyvin.

Ja arvaattekos miten kävi oman vessan maton kohdalla?
Joululomalla piipahdin Kauhavan Kangas-Aitassa, josta löytyy aina erikivoja kuviollisia kuteita. Pidättäydyin houkutuksesta ostaa varsin kasaria viherviolettivalkopunasiniturkoosia kudetta ja tyydyin hieman hillitympään mustavalkoraidalliseen kuteeseen. Lähdin tekemään meillekin vessaan mattoa noiden yllä olevien innoittamana....Ja siitä tuli liian lyhyt! Voi jehna! Tarkoitus oli tehdä suorakulmio, eikä tommonen vähän venähtänyt neliö.

Mutta juonenkäänteenä voin kertoa, että tällä kertaa vältinkin tuon oravanpyörän, sillä kun ostaa kuteet paikasta jossa käy kaksi kertaa vuodessa, ei tarvi miettiä että pitäisikö sitä käydä hakemassa lisää. Ja sitäpaitsi tuo matto kun on muutenkin ehkä vähän kyseenalainen. Joken mielestä sitä ei nimittäin voi katsoa, kun siitä menee silmät sekaisin. Lisäksi kude (niinkuin melki aina kuviolliset kuteet) oli super epätasalaatuista. Paksuuden vaihdellessa myös reunat pyrkii kiemurtelemaan, vaikka kuinka pätkin kuteesta ohuimmat kohdat pois (kuvassa matto on just höyrytetty ja venytetty, se auttoi noin tunnin verran). Toisaalta näistä ohuista pätkistä sai virkkattua vielä korin vessaan. Siitäkin tuli mutkikas ja kiemurteleva, niin että tavallaan se sopii tosi hyvin maton pariksi!




Eli positiivista viikonalkua vaan teillekin :) Onneksi kuitenkin tällä viikolla ilmestyy uudet numerot Suuri käsityö-, Novita- ja Kotoliving -lehdistä. Sepäs on niin mukavaa, ettei edes tuo mun kiemurareunainen, liian lyhyt ja silmät sekoittava vessanmatto haittaa! Jiihaa!

-hanne

24 kommenttia:

  1. Voi kun on makeita taas! Varsinkin tuo kori on niin söpppänä! Miksei meidän lähellä ole kudepaikkoja!!! (tulipas huutomerkkejä!)

    VastaaPoista
  2. Jotenkin tuttua ja toisaalta niin lohdullista kuulla etten ole ainoa jolla meinaa käydä samaan tapaan vähän joka projektin suhteen. Tuo Helminauha- matto on aikas ihana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon todella, ettei me olla yksin, neulesiskoseni!
      Helminauha on kyllä kaunis kaunis malli, ei liian reikäinen, mutta kuitenkin mielenkiintoisempi kuin pelkkä pylväsmatto.

      Poista
  3. :D Mulle kävi just noin oman matonkude-maton kanssa :D Päätin tehdä jämäkuteesta tyynynpäällisen, ja kude loppui kesken sitten just kun ois pitäny yhdistää kaks kappaletta toisiinsa, eli ts. päätellä osat yhteen... Ehkä teen vielä jonkun kompromissin, jääköön keskeneräinen työ lojumaan kaappiin taas ennalta määrittelemättömäksi ajaksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou nou :D
      Mä olin joskus kauan sitten töissä yhessä pienessä kässäliikkeessä. Sieltä sai ostaa matonkuteita silleen että jos ei tarvinnut loppuvyyhtiä, sen sai palauttaa! Niin näppärää!

      Poista
    2. Eikö Kauhavan kangas-aittaan saa lähettää myös ylimääräiset kuteet takaisin, vai onko mulle puhuttu mitä sattuun?

      Poista
    3. no voihan se kyllä ollakin, pitää kysäistä kun seuraavan tulee siellä käytyä :)

      Poista
  4. Mulle käy noin aina kun teen sukkia tai lapasia. Sittekkun osta uuden kerän ja alotan siitä tekemään jotain niin sama oravanpyörä jatkuu... :D Samaa vikaa kyllä matonkuteen kanssa ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä selvästi yksi käsityömaailman isoimpia vitsauksia :D

      Poista
  5. Tämä kuulostaa nyt jotenkin vahongoniloiselta, mutta kiitos päivän piristyksestä! Sun kirjoituksia on aina hauska lukea ja tämä sattui vielä lohduttamaan sopivasti. Ehkä omasta tuittuilevasta villasukasta voisi löytää jotain positiivista ilman, että tarvitsisi koko ajan purkaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, hienoa että onnistuin piristämään. Mä välillä mietin että vaikutanko kauhean negatiiviselta, kun tuntuu että aina valitan :D Mutta tää on semmosta positiivista valitusta, mukavan harrastuksen pienen pieniä haittapuolia, jotka kuitenkin tavallaan vaan kannustaa harrastamaan lisää :)
      Tsemiä tuittelevan villasukan kanssa!

      Poista
  6. Hei upeita mattoja (ja kissoista tietty plussaa)! Kuulostaa harvinaisen tutulta tuo noidankehä loppuviin materiaaleihin liittyen. Yleensä kaikki jämälankaprojektit on vieläpä juuri niitä pahimpia, joita varten täytyy useaan otteeseen käydä ostamassa lissää lankaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tattista :)
      Ja tuo on niin totta, jämälankaprojektit on kyllä yksi suuri käsityömaailman huijaus! Meidän pitäis kyllä ehdottomasti paljastaa tuo maailmalle!! :D

      Poista
  7. Hei bongasinpas Tadaa! -huivisi uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä! Tämän innoittamana oli pakko blogata myös oma tekemäni versio huivista, joka valmistui viime kuun puolella. Kiitos kivasta ohjeesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee :) Kivan kivan version olit tehnyt, on tosi kiva aina nähdä miten ohje toimii muilla ja vieläpä erilaisella langalla! Linkkasin sitä vähän tuonne mun blogiin, toivottavasti on ookoo :)

      Poista
  8. Tämä sama pätee myös ruoanlaitossa, juteltiin eräs päivä ystäväni kanssa kaalikierteestä. Että kun keräkaalia ei kuitenkaan saa kerralla upotettua ruokaan, ja sitten jämä jääkaapissa ei riitä seuraavaan ja on pakko ostaa uusi kaalinpää ja...
    Mutta tosi mahtavia mattoja olet tehnyt, ja tuo kori on myös ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tää on kyllä niin totta! Mä ajaudun ehkä erityisesti tortillojen kanssa tähän kierteeseen. Tokalle päivälle jää aina ehkä vähän jauhelihaa ja niitä tortillalettuja, mut salsaa pitää ostaa lisää ja pilkkoa vihanneksia, sit taas seuraavana päivänä olis salsaa ja valmiiksi pilkottuja kasviksia, mutta letut on loppu....ja niin edelleen! On tää raskasta :D

      Ja kiitos kiitos :)

      Poista
  9. Tuo noidankehä on niin tuttua täälläkin. Varsinkin ns. jämälangoista kun on alkanut tekeen jotain ihanaa ohjetta ja ainahan se lanka kesken loppuu ja on pakko lähteä hakeen lisää samaista lankaa. Mutta ihmiselle joka rakastaa lankoja ei se ole mikään harmittava asia :)
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo joku jo ylempänäkin heitti nuo jämälangat, ne on kylläs pahin kaikesta! Ja voi sitä ironian määrää kun joudut jämälankaprojektiin ostamaan lisää lankaa...Vaikka tottahan tuokin, jotenkin sitä kuitenkin aina salaa nauttii tuosta langan ostamisesta...:D
      Mukavaista viikonloppua sinnekin :)

      Poista
  10. Ihastuin valtavasti tuohon virkattuun koriin! Aivan mahtava väriyhdistelmä! <3
    Blogisi on muutenkin ihana ja inspiroiva :)

    VastaaPoista