JATKOKEHITTELYÄ VAILLA

Tää on näitä "hei voisko semmonen toimia jos..." -tekeleitä, jotka toisinaan tosiaan toimiikin ja toisinaan taas eivät yhtään (ja päätyvät roskiin). Tai sitten kolmantena vaihtoehtona on "melkein/tavallaan toimiminen", jolloin voin aina viedä ne sitten äitille. Äitit on nimittäin siitä(kin) hyviä, että niille voi lahjoittaa sellaisia(kin) juttuja, jotka ovat periaatteessa ihan käyttökelpoisia, mutta sen verran poikkeavat siitä alkuperäisestä päänsisäisestä mielikuvasta, että itsellä jäisi käyttämättä ihan vaan sen harmituksenkin vuoksi. Että kun ei tää nyt oo kuitenkaan just sitä mitä piti. Mutta äitit yleensä tykkää niistä silti.

Niin että äiti, tässä on sulle uusi pannunalunen :)

Se, mikä mulla alunperin oli mielessä, oli neulotun pannunalusen värjääminen semmoisella roisketekniikalla, käyttämällä ruiskuemulsiota ja väripigmenttiä. Ajattelin vähän sellaista "hups tähän on kaatunut jotain mustetta" -tyyppistä isohkoa musteläiskää (vaikka kahviläiskä olisi kyllä uskottavampi, kun eihän mulla mitään mustepulloja ole). Mutta eihän sellaista hienoa läiskää saanut alkuunkaan tällaiselle pinalle.

No, sitten meinasin siirtyä sellaiseen moniväriseen pisararoiskutteluun, mutta rohkeus loppui kesken ja lopputulokseksi jäi hieman roiskeinen pinta, jossa oli lisäksi yksi isompi läiskä (se ensimmäinen värjäyskokeilu). Tartuin lopulta pensseliin, ja nyt tästä tuli tällainen koivun runko -pinta. Joka näyttää muuten nyt näissä kuvissa vähän kivemmalle kuin mitä livenä. Että jos katselisin kotiani koko ajan vaan kameranlinssin läpi, niin voi olla että tulisin myös itse tätä käyttäneeksi.

Mutta ehkä vielä palaan tuohon pisararoiskutteluhommeliin...Ehkä. Tai sitten keksin taas puolessa välissä jotain aivan muuta. Ehkä.

Itse pannunalunen on muuten neulottu kasin puikoilla, aina oikein Suomen Langan aivan mainiosta 24-säikeisestä Moppi-langasta. Lanka on saatu yhteistyökuvioiden pohjalta, johon palajan myöhemmin. Mukava materiaali, joka toimii mm. juurikin tällaisissa (toisinaan) laiskan tekijän nopeissa virkkaus- ja neulontatöissä, mutta siihen matonkuteeseen (mitä usein tulee käytettyä) verrattuna neule on selvästi selvästi pehmeämpää ja laskeutuvampaa paksuudestaan huolimatta. Näin ollen tämä toimii erihyvin myös patalappunakin. Ja koska moppilanka on tuollaista monisäikeistä, on neuleen pinta kauniin elävä.

-hanne

VIIVOITTIMEEN KIRJOITETTU

Nyt ei kyllä liikuta kovin läheisesti käsitöiden maailmassa, mutta jaanpa silti teille nämä nostalgiafiilistelyni,  ja noin 10-12 -vuotiaan Hannen suurimmat salaisuudet. Kesäloman viimeisiä päiviä viettäessäni vanhempieni luona, kävin piipahtamassa Seinäjoella ystäväni mahtavassa Holmström Second Hand -liikkeessä. Siellä hipeilöin muutamaakin kultaiselta ysikytluvulta tuttua tavaraa niin fiiliksissä, että intouduin lopulta kaivelemaan yhden sateisen iltapäivän ajan lapsuudenkotini pöytälaatikoita. 

Ja ah mitä aarteita! Ihan muutamia mainitakseni, tyylikäs, ala-asteella ehkä kolmannella luokalla käyttämäni nahkainen Hanne -penaali (täytteineen tietenkin), korkkaamaton (!!!) Neiti Etsivä Fan Club -muistikirja sekä -viivoitin, ja löytyipä yksi erimakea lompakkokin (siitä kuva löytyy Instagramin -puolelta). Näistä ainakin penaali ja viivoitin pääsee heti takaisin toimintaan mukaan, nyt kun koulukin on jatkumassa taas. Ja melkein tuo lompakkokin pitää ottaa taas hyötykäyttöön.

Ja niitä salaisuuksia! Nimittäin Neiti Etsivä -viivoittimen takaa löytyi teksti "I love you Nick & Mark".  Nick viitannee Backstreet Boys:n jäseneen, mutta Mark, ah, siitä ei ole epäillyksen häivääkään, nimittäin noin kolmen vuoden ajan pienen Hannen sydän kuului tiiviisti Take Thatin Mark Owenille. 

Jokke muuten huomautti, että näköjään olen ollut käytännön ihminen jo nuorempanakin; Viivoittimen "I love you" -teksti on kaiverrettu viivoittimeen pysyvästi, mutta poikien nimet on näemmä vain lyijykynällä kirjoitettu, joten ne voi sitten näppärästi aina tarpeen mukaan vaihtaa. Aika kiva ominaisuus, pitää kai nyt sitten kirjoittaa siihen Jokke, niin ei koulukaverit joudu juoruilemaan. 

Ja jos jotenkin etäisesti liitän tämän nostalgiapläjäykseni myös käsitöihin, niin teittekö/pidittekö te ala-asteella tällaisia salaisuus -pussukoita, joiden sisältä löytyi supersalainen lappunen jossa luki ihastuksen nimi? Meillä näitä oli kaulassa ehkä joskus vitosluokalla. Mulla on näitä useampikin, ompelin kaikki jostain tarkoin valitusta, ihanasta kukkakankaasta. Teki aivan mieli ottaa käteen pieni kangastilkku ja kirjailla itselle tällainen uusi salaisuuspussukka, vaikkei tässä nyt enää suurempia rakkaussalaisuuksia ehkä olekkaan.

Niin ja mikä nimi tämän pussin sisällä olevasta lapusta paljastuikaan....?

No tietenkin se tosirakkaus, Mark!

-hanne

VIRKATUT KORVAKORUT

Me saatiin tälle kesälle kaksi hääkutsua, molemmat tietty just samalle päivälle ja eri puolille suomea. Voi harmitus! Valittiin lopulta ne häät, jonne oltiin jo ehditty ilmoittautua. Mekon häihin hain tapani mukaan päivää ennen häitä, ja korvikset sekä kortti syntyi edellisenä iltana / hääjuhlien aamuna. Milloinkahan sitä ihminen oppisi aikatauluttamaan elämäänsä järkevämmin?

 

Nämä korvakorut syntyi onneksi aika nopeasti 1,5 nron virkkuukoukulla ja karhunlangalla. Ihan hauskaa puuhaa, ja näitähän voi varioida loputtomiin. Luokkakaverilla oon nähnyt aivan mainiot minikokoiset isoäidinneliökorvakorut, liekkö ehkä ompelulangalla tai muliinilangalla virkatut? Vähän tällä lainatulla ajatuksella nämäkin nyt syntyi. Tein kukkaset, koska ajatus ei nyt ehtinyt sen innovatiivisempiin syövereihin. Mutta näin myöhemmin oon pohtinut, että miltähän näyttäisi korvissa vaikkapa minikokoinen, ompelulangalla virkattu pitsipöytäliina? Riittäisköhän kärsivällisyys kokeilemiseen?

Näitä peruskukkia on helppo varioida, nyt tein nämä kukkaset about tällä tavalla: 

Tee lankaan pieni lenkki. Virkkaa lenkkiin 9 kiinteää silmukkaa ja sulje rinki piilosilmukalla. Kiristä aloituslenkki tiukaksi. Virkkaa 5 ketjusilmukkaa, jätä 1 ks väliin ja virkkaa seuraavaan kiinteään silmukkaan piilosilmukka. *Virkkaa 4 kjs, jätä 1 ks väliin, virkkaa seuraavaan kiinteään silmukkaan ps*, toista *-* vielä 3 kertaa = viisi sakaraa. Virkkaa ensimmäiseen sakaraan 2 ks, 1 puoli pylväs, 2 ks ja siirry seuraavaan sakaraan. Virkkaa siihen taas *2 ks 1 puolipylväs, 2 ks* ja siirry taas seuraavaan. Toista *-* seuraavissakin sakaroissa. Virkkaa 1 ps sakaroiden väliin, vedä lanka nurjalle puolelle. Päättele langat.

Laita pikaliimatippa korvispohjaan ja paina kukka kiinni pohjaan.

Kortiksi syntyi tällä kertaa hieman naivistinen, langalla kirjailtu kortti, jossa kukkien keskellä on kihlajaisten kiitoskortista napattu kuva. Mun piti alunperin kirjailla korttiin kokonainen kukkameri, mutta no, se vähän kiireinen aikataulu...Eiköhän onnittelut menneet perille tuollakin. 

Tsau taas, me lähetään nyt hakemaan karkkia Makuunista!

-hanne

TURBAANIPYYHE

Terkkuja mökiltä! 

Netti toimii täällä yhtä hyvin kuin lomalaisen pää, mutta ei anneta sen häiritä! Mökillä mulla on aina ahkerasti käytössä pyyheturbaani, sillä aina ei jaksa saunassa pestä hiuksia ja vielä vähemmän kiinnostaa hiusten kuivaaminen. Iso pyyhe kuitenkin painaa paljon ja meikäläisen jännitysherkät hartiat jämähtää nopeasti. Mutta tällainen näpsäkkä tuunattu pyyhe on kyllä erinomainen! 

Tämän kyseisen yksilön on tehnyt mun näppärä anoppi. Anoppi oli alunperin saanut tällaisen siskoltaan, ja on sen pohjalta tehnyt näitä nyt itsekin lahjaksi. Mikä mainio lahja esimerkiksi mökille.

Oma tapani pukea pyyhe on saman tyylinen, kuin normaalinkin pyyhkeen päähän kietaisu. Pää alaspäin, nappikohta niskaan, hiukset tuonne hieman pidemmän ja kapeamman osion sisään, pari rullausta ja pötkylä pään yli niskaan, kuminauhalenkki nappiin kiinni.

Tekoprosessi on simppeli: 

Otetaan tavallinen froteepyyhe, taitetaan se kahtia pitkittäissuuntaisesti ja toinen reuna leikataan kaarevasti puolikkaan pisaran muotoon, kuten yllä kuvassa. Kuva on hieman huonosta kulmasta, mutta pyyhe siis kapenee toiseen päähän päin. Sauma kulkee kauttaaltaan tuossa kaarevassa reunassa. Kapeampaan päähän sauman kohtaan kiinnitetään pieni kuminauhalenksu ja toiseen päähän taas nappi. Siinäpä se. Sauman voi vetäistä joko saumurilla tai perus ompelukoneella. Mainio tapa kierrättää vanhoja pyyhkeitä!

-hanne

SIVISTYNYT VAUVA

Tuossa juuri ennen blogi(ttomaan)koomaan vaipumistani toukokuussa, uhkailin pistää ilmoille vielä yhden vauvapostauksen. Se jäi silloin laittamatta, joten laitetaanpas nyt.

Baby Sophisticate on vauvan neuletakkimalli, joka on ollut (varmasti monen teidänkin) To Do -listalla tovin, ja nyt vihdoin puikkoillakin. Ystäviemme laskettu aika lähestyi keväällä, ja se mulla olikin mielessä, kun Wanhan sataman kässämessujen Titityy <3 Kerä kojulta sujahti ostoskassiini kaksi vyyhtiä Louhettaren luolan Pohjan neito -lankaa, värinä hopea. Lanka on 100% superwash -merinovillaa, joten se soveltuu erihyvin lasten vaatteisiin. Väri ei kuvassa taaskaan pääse oikein oikeuksiinsa, mutta se on sitä tuttua ja taattua Louhettaren luolan kauneutta alusta loppuun asti.

Itse villatakin ohjehan löytyy Ravelrystä ilmaiseksi, ja mikä vielä parempaa - neuletakki neulotaan top-down tyylisesti pääntiestä alaspäin, ilman sauman saumaa! Ei oo kuulkaas monimutkainen tekele! Ja jos vielä helpommalla haluaa päästä (niinkun mä halusin tietty), niin Äidin lintu -blogista löytyy ohjeen suomennos.

Lisähaastetta sain kuitenkin, kun totesin että alkuperäinen ohje on tehty vieläkin selvästi paksummalle langalle, kuin mitä tämä Pohjan neito on. Kokeilin ensin tehdä neuletta ohjeen suuremman koon mukaan (6-12kk) mutta sekin osoittautui liian pieneksi. Siispä päädyin muokkaamaan ohjetta kauttaaltaan hieman isommaksi. Ja eikö olisi tosi näppärää, jos olisin tuolloin tarkasti laittanut ylös muokkaukset ja voisin ne teille nyt tähän kertoa? Mutta enpä ottanut!! Sorppa!! Jos joku ehdottomasti ne tarvitsee, niin voinen pyytää takin uudelta omistajaltaan pikalainaan ja kokeilla laskeskella silmukoita. 

Väitäisin kuitenkin, että aloituskierroksella silmukoita oli ohjeen isomman koon 34 silmukan sijaan muistaakseni 40 tai 42, ja samassa suhteessa kasvattelin myös muita mittoja. Siltikin takki on aika pikkuruinen, luulisin että menee 2-4kk ikäiselle. Mutta eipä tässä nokkakaan kauan tuhissut ja lankaa meni suurin piirtein puolitoista vyyhtiä. Sitä jäi siis vielä töppösten verran!

-hanne

ps. kiitos kaikille teille takaisintervetulotoivotuksista <3