"lahjaksi toivomme rahaa"

...eikä siinä mitään. Niin mäkin aina toivon jos vaan suinkin voin jotain lahjaksi toivoa. Ja onhan se helppo toive antajallekin, mutta niiiiiiin tylsä. Viimeiset pari kertaa me ollaan annettu tuo kahiseva lahja edes aavistuksen tuunattuna. Kummityttö sai ylioppilaslahjansa lennokeiksi taiteltuna, ja ystäväpariskunta sai häälahjansa viiden euron seteleinä, sydänorigameiksi taiteltuina, koristepallossa. Tavoitteena oli tukkia tuo pallo niin täyteen kaikkea mahdollista, että sitä olisi mahdoton avata ilman että helmiä ja sydämiä saa noukkia lopun päivää lattioilta. Pitäähän sitä nyt vähän lahjansa eteen tehdä töitä? Muutakin kuin mennä naimisiin?

Mä en oo oikein kortti-ihmisiä ja hääpari oli aavistuksen persoonallisemmasta päästä, joten kortti ratkaistiinkin tässä tapauksessa simppelisti kahdella dymo-nauhalla, johon toiseen naputeltiin onnittelut ja hääparin nimet, ja toiseen "toivoo Hanne ja Jokke". Dymo-nauhat sullottiin nauhojen sun muiden sekaan. Pikaiset kuvat lahjasta otettiin noin 20 minuuttia ennen vihkimisen alkua. Koska se on ärsyttävää jos tulee kiire.

Rahan taittelin dollari-sydän-origami -ohjetta soveltamalla eurolle sopivaksi, ja pienten 3D sydänorigamien kuvitettu ohje löytyi täältä. Tämän postauksen myötä eilen tein tekee valloituksen myös youtubeen, sillä halusin laittaa kummankin taitteluohjeen tänne, mutta vaiheiden näyttäminen kuvina olisi ollut aavistuksen työlästä.

Viiden euron sydänorigamin taitteluohje:

 

Tuon minisydänorigamin ohjeen postaan kun Joksu saa revittyä nauhalta mun yskimiset ja "eiku eiku":t pois....

-hanne

yllätys, sis. yllätys!

 

Ystävänpäivä! 

Ei ehkä mitenkään erityisen merkityksellinen päivä meidän pienen perheen kulttuurissa, mutta voihan sitä silti muistaa toista edes pienellä, kivalla yllätyksellä. Ja jos yllätykset on aina kivoja, niin kuinka kiva onkaan yllätys yllätyksen sisällä! Näin joskus tämän "ohjeen" 9gag -sivustolta ja nyt oli soppeli hetki kokeilla.

  

Ja näin se syntyi:

1. avaa Kinderin foliokuori v-a-r-o-v-a-s-t-i-!


  2. halkaise sitten suklaamuna puoliksi veitsellä avittaen

3. avaa yllätyskotelo ja vaihda sisällä oleva lelu omaan lahjaan tai viestiin

4. lämmitä veistä kiehuvan kuumassa vedessä, sivele kuumalla veitsellä varovasti ja vauhdilla toisen munanpuolikkaan reunat, niin että suklaa hieman sulaa. Paina puolikkaat varovasti takaisin yhteen

5. aseta suklaamuna takaisin foliokuoreen ja nipistele/käännä reunat taas yhteen mahdollisimman siististi.

6. (pidä mielessä mikä munista on muokattuversio) anna lahjaksi ystävälle

Tässä kohdin mä muistin että olin unohtanut laittaa Kinderin sisään leffalipun lisäksi pienen pusipusiviestin Jokelle. Eli viimeisenä vinkkinä, kannattaa ostaa varoiksi yksi ylimääräinen Kinderi. Ihan vaan jos joku meneekin pieleen. Ei muuta kun alusta vaan!

MAKOISAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE!

-hanne

sPaCE inVAdeRs!

No niin. Tein tämän, koska mun olisi pitänyt tehdä kaikkea muuta. Ihan toimiva hiirimatto tuo oli ilman tuunaustakin, mutta mulla on mennyt työaikaa hukkaan, kun oon töissä juutunut tuijottamaan tuota mustaa alustaa pohtien erilaisia tapoja koristella sitä. Eli tavallaan tuunasin näin myös itsestäni paremman työntekijän.

O niinkuin ohje:

[kirjailtu] space invaders -hiirimatto

Varsinainen hiirimatto ostettu IKEAsta, hurjaan 0,95e hintaan. Merkkaus on tehty perus muliinilangalla ja terävällä neulalla. Jos on oikein näpsäkkä ja tarkkakätinen, voi varmaankin kirjailut tehdä ihan tuosta vaan ilman sen kummempia suunnitelmia. Mutta jos on niitä (meitä), joilla viivat menee viivottimellakin vinoon, niin saattaa ehkä joutua panostamaan enemmän. Mä tein ensin fotarilla suunnitelman ja tulostin sen malliksi:

Kuvan siirtämistä hiirimattoon piti hetken tuumailla. Vapaalla kädellä siitä ei olisi tullut mitään, viivottimella en jaksanut. Pois revittävällä kankaalla kokeilin, mutta menetin hermoni. Silitysraudalla, tai siis lämmöllä siirrettävää kirjontakynää ei voinut käyttää, sillä tuo hiirimaton pehmeä, muovinen pohja tuskin olisi siitä pitänyt. Päädyin lopulta käyttämään apuna tuommoista muovista verkkoa, jossa on reijät reilun millin välein toisistaan. En tiedä tarkalleen mihin tuo verkko on tarkoitettu, mutta mä ostin sen HobbyPointista, että jossain askartelupuuhassa tuota kai voi käyttää. Kynänä käytin valkoista, ohutkärkistä maalikynää, sillä tavallinen kangaskynä tuntui hinkkautuvan irti hiirimaton pinnasta.  Teippasin muovisen reikämaton siis kevyesti hiirimattoon kiinni ja pistelin kynällä pienet pisteet/merkit reijistä suunnitelman mukaan (KUVAT 1 ja 2)

Suunnitelmissa oli ensin pistellä avaruusoliot ristipistoin, mutta paremmin tähän sopi sitten kuitenkin puolipistot, joskin tein niitä ilmeisesti väärään suuntaan kuin mitä netistä löytyvät ohjeet neuvoo...mutta onko tuolla nyt sitten väliä? Neula kannattaa pistää hieman pisteen alta ja oikealta (KUVA 3), ja toinen pisto taas yläpuolelta vasemmalta (KUVA 4), niin että tuo valkoinen jälki jää hyvin piiloon (KUVA 5). Lankaa kiristettäessä on hyvä muistaa, ettei kiristä sitä liikaa ja siten revi pohjan muovia rikki. Toisaalta lankojen ei saisi jäädä pohjassa tai pinnalla liian löysäksi, ettei langat häiritse hiirimaton paikalla pysymistä tai hiiren käyttöä. Täydellistä tasapainoa siis!

 Ja sitten vielä valmiina, edestä ja takaa.

-hanne

eilisen parhaat asiat

Vähemmän mieluisasta vaalituloksestakin pääsee nopeasti yli, kun viettää vaalivalvojaisia ihanien ystävien ja erinomaisen ruoan kanssa. Suosittelisin mielelläni teille kokeiltavaksi kaikkia eilisen hyviä asioita, mutta koska ystäviä on vaikea tässä tarjoilla, niin tyydyn suosittelemaan vain tuota ruokapuolta. 

Pikkusuolaisen roolin veti meillä erittäin onnistuneesti simppeli, mutta sitäkin ylistetympi Hannan ja Noran Fetapiirakka, joka fetan lisäksi sisältää paprikaa, sipulia ja pinaattia. Hanna on ollut tämän blogin "kummi" alusta saakka, ja pikkutriviana kerrottakoon, että tuo eilen tein -teksti tuossa ylhäällä on Hannan kynästä. Sain Hannalta luvan kirjoitella tänne tuon kasvispiirakan ohjeen, kiitosta vain! Tekovaiheista ei nyt ole valitettavasti kuvia, kun kävin niin mielenkiintoista ja kiivasta keskustelua ehdokkaista piirakkaa tehdessäni, että kamera unohtui kokonaan. Hups.

Jos kotoa löytyy yleiskone, syntyy tämä piirakka ihan muutamassa minuutissa, sillä perus ideana on sotkea vain aineet keskenään, mutta eipä tuo kauaa viennyt ilman yleiskonettakaan. Sittenpä sitä reseptiä:

Hannan ja Noran Fetapiirakka

Pohja:

100g voita

1 muna

1tl leivinjauhetta

2-3dl hiivaleipäjauhoja

Sekoita aineet keskenään ja taputtele piirakkavuokaan. Meillä aineet sekoitettiin ihan sujuvasti tavallisella sähkövatkaimella. Jos sekoitat pohjan ainekset yleiskoneella, kannattaa voin olla jääkaappikylmää.

Täyte:

1 paprika

2 sipulia

1 pussi pakastepinaattia

1-2 purkkia Arlan Apetina fetaa (sitä leikattavaa fetaa)

Munamaito:

2 munaa

2dl maitoa

Mausteita oman maun mukaan. Suolaa ei välttämättä tarvita, sillä feta on itsessään niin suolaista

(juustoraastetta)

Silppua sipulit ja paprika yleiskoneella/tehosekoittimella/käsin ja sekoita joukkoon vielä pinaatti. Täyte saa siis olla varsin hienojakoista. Levitä kasvikset pohjan päälle ja pilko sekaan vielä feta kuutioksi. Kaada päälle munamaito, ja halutessasi voit ripotella piirakan päälle vielä juustoraastetta. Paista piirakkaa uunissa 200 asteessa noin 35 minuuttia.

Toinen illan onnistujista löytyi Kinuskikissan sivuilta. Resepti näihin erinomaisiin minttusuklaamuffinsseihin (siis pätkismuffinsseihin!!!) löytyy täältä. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen meillä oli muffinssin päällä kermakuorutteen sijaan sulatettua valkosuklaata.

Niin että oikein oli onnistunut ilta meillä, ja ehkä kuuden vuoden päästä vielä parempi :)

-hanne

Joken (spray)maalauskoulussa

Jokke on aikaisemmalta ammatiltaan erikoismaalari. Kaikilla olis hyvä olla joku tuollainen käytännönläheinen koulutus pohjalla, vaikka oliskin sitten päätynyt tekeen ihan muuta. Just vaikka maalari tai kokki tai parturikampaaja tai vaikka automekaanikko. Se vaan on näppärää sitten pidemmän päälle, tälleen niinku oikeassa elämässä. Harmittaa, että ittellä ei oo.

No niin, asiaan. Mä löysin erinomaiselta Lapuan helluntaiseurakunna kirpparilta kesällä jonkinlaisen modernisointiyrityksen läpikäyneen pallolampun, hintaan 2e. Oli pakko se sieltä ostaa pois, se oli niin outo. Mä oon kaipaillut yölamppua ja tästäpä päätin sen nyt räpeltää. Väri oli vaan huono. Jalka pois ja pienellä väännöllä Jokke sai purettua tuon polttimo-osion tuolta myös irti.

VINKKEJÄ SPRAYMAALAUKSEEN

• Älä koskaan milloinkaan maalaa sisällä. Siis asunnossa sisällä. Spraymaalaus vaatii ensinäkin hyvin ilmastoidun tilan; sen hengittely ei ole terveellistä ja aiheuttaa vähintäänkin päänsäryn. Toiseksi, spraymaali leviää pölynä ilmaan ja aikansa leijailtuaan se laskeutuu alas, värjäten laskeutumispaikkansa.

• Jos kuitenkin pikkuvaimo on päättänyt että "mä haluan tehdä sen lampun oikeesti nyt heti!", ja pihalla on miinus 20 astetta, eikä talossa ole verstasta/autotallia, niin kannattaa maalaus suorittaa kylppärin nurkassa. Vuoraa seinät ja lattiat sanomalehdillä ja vedä suihkuverho tiukasti kiinni. Käytä jonkinlaista hengitysnaamaria tms, muuten tuuperrut. Oikeasti. Revi sanomalehdet HETI maalaamisen jälkeen roskiin ja pyyhi rätin ja suihkun kanssa seinät, tasot ja lattiat joka paikasta. Pelkkä huuhtelu ei poista maalipölyä. Tuuleta kämppä. 

• SITTEN TÄRKEIN SÄÄNTÖ! Tämän takia monet (mm. allekirjoittanut) on töpeksinyt maalailunsa. Spraymaalikerrokset (mahdollinen pohjamaali SEKÄ varsinaisen värin maalikerrokset) tulee maalata JOKO noin 20 minuutin kuluessa TAI 7 päivän välein! Jos esim. maalaat tänään muutaman kerroksen ja parantelet sitä sitten ylihuomenna kun pinta on näennäisesti kuivunut, niin maalaus menee täydellisesti vi#&%ksi. Se lähtee lohkeilemaan ja kuplimaan. Eli jos haluat maalata valmiiksi samana iltana, niin odota kerrosten välillä kuivumista vain viitisen minsaa ja suihkuttele sitten heti uusi kerros.

• Spraymaali valuu helposti, ja sehän ei oo nättiä. Valumattoman, tasaisen maalipinnan saat, kun suihkuttaa riittävän kaukaa (25cm), lyhkäisin suihkaisuin ja suihkien maalia ristikkäisin suihkaisuin, vaihtaen aina hieman suihkutuskohtaa. 

MAALAUSVAIHEET:

1. Hio pinta hyvin. Hiomiseen kannattaa käyttää metallipinnoilla mustaa vesihiomapaperia, meillä oli käytössä karkeudeltaan P320 -paperia. Myös hiominen pölyää, tietenkin, joten sekin pitäisi tehdä ulkona. Mutta koska mä haluun ny! ja minus 20, niin mä hioin kädet, kupu ja paperi muovipussissa. Hio kunnes pinta on tasaisesti kaikkialta matta.
2. Pese hyvin kaikki hiomapöly pois. Kuivaa.
3. Teippaa maalarinteipillä aukot sun muut umpeen. 
4. Maalaus tulisi suorittaa noin +20 asteisessa tilassa, joten hakeudu sellaiseen. 
5. Älä koskaan paina suutinta ennen kuin olet ravistanut purkin hyvin, mieluiten suutinpuoli alaspäin.
6. Ravistele siis hyvin pari minuuttia pohjamaalipurkia ja suihkuttele se ristiin rastiin pinnalle, kunnes väri on tasainen. Pohjamaali ei ole pakollinen, mutta suositeltavaa, jos uusi väri on vaaleampaa kuin vanha. Pohjamaali tekee maalista myös pysyvämmän. 
7. Muista 20 min / 7 päivän sääntö!!! Ravista väripurkki hyvin ja suihkuttele sitä pari, kolme kerrosta tai kunnes pinta on sopivan tasainen.
8. Siisti paikat, tuuleta ja anna maalauksen kuivua.
9. Sitten vaan piuhat sun muut paikalleen (jos kyseessä on lamppu..). Jos pinnan tarvitsee kestää hyvin paljon kulutusta, voi päälle suihkuttaa vielä spraylakkaa. Ja tässäkin pitää muistaa 20min / 7 päivän sääntö!

-hanne