2015/10/18

VASARA JA NAULOJA





Nyt alkaneen sivuaineen, teknisen työn opintojen ensimmäinen kurssi, puuteknologia, on onnistuneesti läpi kahlattu!

Täytyy sanoa, että pari päivää koulua viikossa tässä vauvaloman loppupuolella sopi mulle paremmin kuin hyvin. Surin kyllä etukäteen menetettyjä päiviä vauvan kanssa ja koulun tuoman stressin paluuta tähän mukavan leppoisaan kotona oloon. Mutta pöh, turhia murehdin! Jokke on saanut nauttia eri tavalla Millin kanssa olosta ja mä saanut oppia uutta. Ja kaiken kaikkiaan ainakin tämä ensimmäinen kurssi on ollut oikein hallittava työmäärältään. Ilman stressiäkin on siis selvitty! 

Kurssilla me käytiin läpi siis puutyön perusteita, sekä käsityövälineitä että noita yhä vähä jänskättäviä tällä-voin-periaatteessa-irrottaa-käteni -koneita, kuten sirkkeliä, oikohöylää ja vannesahaa. Kivaa kivaa kaikki, enkä irrottanut kättäni! Kurssin aikana me tehtiin kolme työtä ja lisäksi päästiin samantien opetusharjoittelunkin pariin kolmosluokkalaisten teknisen työn tunneille. 



Ihan ekana meidän piti rakentaa samanmoinen laatikko, minkä teko meidän piti sit samantien kolmosluokkalaisille ohjeistaa. Tai ei nyt ihan samanlainen, suunnittelijan vapauksia toki pitää olla! Mutta laatikko on siis varsin yksinkertainen ja karkea, ja tehty niillä välineillä mitä kolmosluokkalaisilla on käsillä. Jokkea vähän nauratti tuo mun laatikko rakoilevine liitoksineen ja aikas pikaisesti hiotuin pintoineen, mutta hei, mä tykkään! 

Toinen myös kokonaan käsityövälineillä koottu työ oli tommonen knokkeri. Se on kait jonkunmoinen lelu ja siitä lähtee kova kolina kun sitä heiluttaa. Tässä lähtökohtana oli valmis samanmoinen työ, laudan palanen sekä mitat miten lauta tulee sahata niin, että se tulee kokonaisuudessaan käyttöön. Sit vaan tekemään!



Kolmas työ oli mun suosikki. Meille annettiin käteen pätkä raakalautaa, josta lähettiin työstämään eka liimalevyä ja sitten leikkuulautaa, kukin oman suunnitelmansa mukaan. Mun leikkuulauta ei nyt varsinaisesti oo leikkuulauta, vaan juustotarjotin. Toi mänty oli niin pehmoista, että siihen jäi pienestäkin kopauksesta jälki, niin aattelin että juustotarjottimena se ehkä pärjäis pidempään. Mulla oli tommonen aika minimalistinen työn suunnittelussa, ja opettaja vähä vihjailikin että voisin vielä jotain lisätä. Siispä upotin tarjottimen kylkeen vielä muutaman magneetin, johon veitset saa kiinni. Ei se täydellinen ole, mutta sisältää paljon uusia opittuja asioita ja rakkautta!

Kaiken kaikkiaan oli kyllä tosi mukavaa! Harvoin saa oppia yhtä paljon uutta näin lyhyessä ajassa. Nyt ois tietty kauhee palo tehä lisää puutöitä, mutta nää hommat on vähä haastavia kerrostalokaksiossa, heh. Mutta ehkä mä jotain keksin. Nyt seuraavaksi meillä alkaa metalliteknologia, uujea! Se on, jos mahdollista, vielä vieraampaa mulle kun puutyöt. Jänskättävää!
-hanne

8 kommenttia:

  1. Tuo magneetti-idea on kyllä mainio! Pitää kyllä itekin koettaa johonkin tuotteeseen soveltaa, jotenkin sitä tekemisissä tahtoo jumahtaa samoihin kaavoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos! :) Ja joo jumahtaminen se tuntuu aina välillä vaivaavan käsitöissä kuin käsitöissä!

      Poista
  2. Oi, tulee niin kaipuu ala-asteen puutyötunneille! Eipä niitä sen jälkeen ole tullut tehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heh no sama homma! Tää oli paljon kivempaa kun muistin!

      Poista
  3. Voih! Oon aina unelmoinut omasta verstaasta kun kerrostalolaisena ei oikein pysty puutöitä tuunailemaan :/ Hieno tuo kilkutinkolkutin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma verstas olis kyllä aika kiva :D mutta joo, puutöitä varten sais kyllä olla enemmän tiloja tarjolla, kun harvallapa on mahdollisuus muuten puuntyöstöön... vaikka se vois olla harrastus siinä missä vaikka jääkiekko tai kuvataide...

      Poista
  4. Toi juustotarjotin on hieno, mä voisin heti ostaa! :D

    VastaaPoista