2013/10/19

TUTKIMUSMATKA


Hellurei!
Mä oon junassa testaamassa teoriaa, että käsityöt saa ventavieraat ottamaan suhun kontaktia. Juteltiin tästä eilen luokkakavereiden kanssa ja kaikilla oli vastaavia kokemuksia. Mites teillä? Yhdelle luokkakavereistani jopa konduktööri oli tarjoutunut pitämään vyyhtiä kerimisen aikana (!). Mä otin varmuuden vuoksi kolme käsityötä mukaan, niin ei jää ainakaan siitä kiinni.

No okei, oikeesti mä oon matkalla siksi, että oon menossa Tampereelle Tampereen kirjaston Käsin tehty -tapahtumaan neulomaan ja vähän juttelemaan. Alla vielä tapahtuman ohjelma (joka siis kopsattu tuolta tapahtuman nettisivuilta), että jos satutte oleen kulmilla, niin tulkaa tekin!




Pääkirjasto Metso klo 11-15

Klo 12 Uusien neulonta- ja virkkauskirjojen vinkkausta, pääkerros Olotila
kirjastonhoitaja Tuija Mäki

Klo 13  Kakunkoristelunäytös, Pietilä-sali
Vuoden käsityöläisen ja kakkutaitelija Emma Iivanaisen työnäytöksessä kuorrutetaan kerroskakku tasaisesti sokerimassalla ja tehdään kakunkoristeeksi kaunis kukkakoriste.

Klo 14 Käsityöbloggaajien paneelikeskustelu, Pietilä-sali
Mukana Eilen tein -blogin Hanne, Pehmeitä Paketteja -blogin Sanna ja Piipadoo-blogin Piia ja Paula.


Klo 12-15  Näpsä-kädentaitopaja, SatuhuoneNäpsä-pajassa tehdään hauskoja reppukoruja, jotka voi kiinnittää heilumaan koulureppuun tai -laukkuun.

Klo 12-15 Neuletapaaminen kirjaston kahvilassaOta oma neuletyö mukaan.

Klo 11-15 Kädentaitopajoja pääkerroksen aulassa:

  • Monitoimitalo 13:n ohjaajien opastuksella taiteillaan poistokirjoista hienoja kirjanmerkkejä, jotka sopivat lapsille, aikuisille ja vaikkapa Isänpäivälahjaksi.
  • Lankakauppa Kerän henkilökunnalta saa opastusta japanilaisten tawashi-pesusienten virkkaamisen saloihin.
  • Aulassa on pienet kangaspuut ja iloisen värisiä kuteita. Kudo oma raitasi yhteiseen poppanatyöhön.
Omituisten käsityöesineiden tunnistuskilpailu.Palkintona arvotaan vapaalippuja Suomen Kädentaidot -messuille

Lastenosastolla on esillä hellyyttävien amigurumihahmojen näyttely

Tapahtuman järjestäjinä Tampereen kaupunginkirjasto yhteistyössä Lankakauppa Kerä, Monitoimitalo13 sekä Taito Pirkanmaa ry.

Että semmosta! Kerron sitten, kuinka mun tutkimuksen kävi!

-hanne

28 kommenttia:

  1. Lähes päivittäin neulon tai virkkaan jotain lähijunassa, mutta aniharvoin kukaan ottaa kontaktia. Ehkä viitisen kertaa viimeisen parin vuoden aikana. (Mutta ilman käsityötä ei varmaan kukaan olis puhunut mitään, joten sikäli vilkasta.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy kyllä myöntää, etten itekkään ole ottanut kontaktia, kun olen nähnyt jonkun vaikka neulomassa ratikassa. Mutta jollain pidemmällä matkalla junassa muistelen kyllä joskus jotain kommentoineeni. Ehkä se kommentointi vaatii vähän pidemmän matkan :D

      Poista
  2. Lähestulkoon vuosi sitten ystäväni kanssa käytiin Tallinnassa. Laivamatkalla istuttiin kahvilan tuoleilla ja kutimet kilkkasi. Ja kyllä - muutamia ihmisiä pysähtyi juttelemaan kanssamme. Paluumatkalla kolme noin 25 vuotiasta ( 2 miestä ja yks nainen ) istuivat saman pöydän äärelle ja aloittivat myös juttelun kanssamme. Toinen miehistä jopa halusi kokeia neulomista! Ja siitä todisteena ystävänsä otti kuvankin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, aika mahtavaa! :D Ja ilmeisesti siis suomalaisia? Aika hauska. Ehkä ihmiset reagoi helpommin jos julkisesti neulomispaikka on vähän yllättävämpi...Esim. junassa neulominen on vähän tavallisempaa, mutta ehkä laivalla tai varsinkin kahvilassa neulominen on sen harvinaisempaa, että ihmiset tulee sitä helpommin ihmettelemään?

      Poista
  3. Ihanaa Hanne. Onnittelut mukanaolosta paneelissa. Kiva myöhemmin kuulla miten junassa kävi ;-) terkuin Riitta by http://www.nuppuhome.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, oli aika hauska tapahtuma tuo :) Laitan varmaan vielä blogiinkin, mutta KUKAAN ei tullut mulle mitään kommentoimaan junassa, toisaalta tajusin vasta matkan lopussa, että mulla oli ollut koko ajan nappikuulokkeet päässä :D Se ehkä pitää aika tehokkaasti ihmiset loitolla... ;) Mutta kirjastolla neuloessa moni tuli kyllä juttelemaan, vaikkei kaikki tuntunut edes tietävän että siellä oli varsinaisesti neulontatapaaminen meneillään :)

      Poista
  4. Vai että tällaista ois ollu tarjolla ihan naapurissa :) Harmi etten tiennyt tästä aikaisemmin, oisin ehkä kerännyt rohkeutta ja käynyt katsomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Munhan siis piti tietenkin tästä jo hyvissä ajoin infota, mutta jäipä taas hieman viiimetippaan!

      Poista
  5. Tottahan se on. Ainakin tämmöiselle vanhemalle naiselle uskaltaa ihmiset tulla juttelemaan, kun näkevät neuleen käsissä. Yllättävän usein se on jopa miespuolinen. Kerran sairaalan käytävällä tuli vanhempi mies sanomaa, että on niin ihana katsella kun nainen neuloo. Tuli siitä hyvä mieli itsellekin.
    Voi harmi kun en asu Tampereella, olisi ollut niin mielenkiintoinen tapatuma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, tämäpä oli mielenkiintoinen tieto tähän mun tutkimuksen tueksi! Kiitos :) Ite jotenkin olisin ajatellut että ne jotka kommentoi jotenkin, ovat itsekin tuttuja käsitöiden kanssa. Mutta toisaalta, nyt kun sanoit, kun kavereiden kanssa tästä koulussa juteltiin, niin monilla taisi olla kyllä kokemuksena just että kommentoija oli mies...

      Poista
  6. Hyvä tutkimus, tota vois itsekki koittaa ;) Toinen, jolla saa vieraat ottamaan itseensä kontaktia, on valtavan söpön ja puheliaan lapsen omaamimnen ja koiranpennun (varsinkin lapinkoiran) ulkoilutus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä mietin että voiskohan tässä olla mun gradun aihe, jos vähän vielä laajentais tutkimusta?? :D Ja joo, tuon lapsien ja eläinten vaikutuksen oon kyllä itekkin huomannut moneen kertaan, lapsien osalta oon itse ottanut monesti kontaktia ja eläinten kanssa oon ite paljon matkustanut. Mulla oli jonkin aika sitten vielä Kiinanharjakoira. Sen kanssa liikkuessa tuli ihmiset melkeinpä päivittäin kommentoimaan jotain, joko sen karvattomuutta, vaatteita tai söpöyttä :)

      Poista
  7. Mulla on yhden kaverin kanssa tapana käydä joskus pienellä ostosretkellä jossakin, ja mennään aina linkillä. Muutamia kertoja on ihmisiä tullu jutteleen, ehkä herttaisimpana kaks mummua jokka oli kovin vaikuttuneita mun sukan kantapään siisteistä silmukoista, ja kehuivat miten hienoa on ku nuoret neuloo, sanoivat arvostavansa kovasti. Joskus ohikulkijat on huudellu jotain hauskoja kun ollaan samaisen kaverin kanssa oltu kesäsin jossaki puistoissa neulomassa ja rupattelemassa, viettämässä aikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ihanat mummut <3 :D Ja onpa jotenkin kiva ajatus (varsinkin näin syksyn koleilla ilmoilla...) että vois kesällä käydä tosiaan vaikka piKnikillä neulomassa. Eipä oo tullut mieleen. Pitää laittaa korvan taakse, että ensi kesänä neulontapiknik :)

      Poista
  8. joo, kyllä miustakin tuntuu että ihmiset helpommin ottaa kontaktia, kun teen neuletta jossain julkisella paikalla. Kivan kuuloinen tapahtuma, harmi että Tampere on niin kovin kaukana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ainakin nyt helpommin kuin nyt muuten...Oli kyllä aika hauska tapahtuma, näiden ongelma on vaan aina juurikin tuo, että osalle ne ovat aina liian kaukana :)

      Poista
  9. In my last work, I usually had to travell to Madrid by train...what I usually use to knit or crochet...and sometimes usually buy beautiful yarns in Madrid.
    Love travelling by train. It gave a lot of opportunities.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sounds lovely :) Did people ever commented to you about your crafts? And yeah, traveling with train is great, you can do so many things, like write posts to you blog :D It is shame that in Finland traveling with train is quite expensive...

      Poista
  10. Pitää paikkansa, lemmikit tai käsityöt ovat hyvä veruke keskustella ventovieraan kanssa. Ainakin sain huomiota Prahan puistonpenkillä kutoessa - kysymykset ei kylläkään liittyneet käsitöihin. Itse haluaisin aina keskustella toisen käsitöitä julkisesti tekevän kanssa...
    Raisa H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kans, mä oon monta kertaa istunut ratikassa jonkun neulovan tytön vieressä ja miettinyt että viittisinkö sanoa sille jotain :) Hölmöä etten oo viittinyt, kun ite kuitenkin tykkäisin jos jokus sanois jotain :) Seuraavan kerran kyllä sanon!
      Ja aika hauska tuo sun kokemus, että ihmiset lähestyi, muttei kuitenkaan kommentoinut käsitöitä...Ehkä käsityöt teki susta vaan sit muuten helpostilähestyttävän oloisen :)

      Poista
  11. Mulle on junassa mummot joskus kommentoineet - ne näyttää aina yhtä onnellisilta siitä, että joku nuorempikin ihminen osaa neuloa. Vähintään saa osakseen hyväksyviä hymyjä tai nyökkäyksiä. Suloista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon huomannut saman, siis että mummot arvostaa :) Nytkin lauantaina tuolla treen kirjastossa kässätapahtuman neuletapaamisessa pyöri pitkään yks mummeli, joka vaan kiersi meitä ja kommentoi töitä sekä sitä kuinka kiva on, että nuoret neuloo :) symppismummot <3 Mä haluan olla sit ite joskus just tommonen :D

      Poista
  12. Mä neulon paikallisjunissa aina silloin tällöin ja viimeksi tänään aamulla. Kyllä se tuntui herättävän huomiota, mutta ei kylläkään kommentteja. Jälkeenpäin tajusin, että se saattoi kyllä olla myös mun iso vauvamasu, mikä sitä huomiota keräsi. Ihmiset nimittäin väistivät mua kuin valtamerilaivaa, kun hivuttauduin penkiltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, voi olla :) Mutta kyllä kieltämättä tällä munkin reissulla muutama jäi seurailemaan mun tekemistä, vaikkei mitään kommentoinutkaan.

      Poista
  13. Just työkaveri kertoi, että oli eilen junassa tehnyt origamikukkia ja sitten joku teinipoika oli tullut Parkanosta kyytiin ja hetken katsottuaan alkanut kysellä, että mitä sä teet ja pyytänyt, että saisiko hänkin kokeilla. Olivat sitten loppumatkan yhdessä taitelleet kukkia ja työkaverini oli kovin hämmentynyt..
    -betoniminski :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, no onpa kiva! Siis sekä se että poika oli innokas tekemään, että se että kaverisi otti tekemiseen mukaan. Mahtavaa, tällaista lisää!

      Poista
  14. Kiitos käynnistäsi Tampereella, oli mukavaa seurata keskusteluanne. Innoituin itsekin blogin kanssa. ;)

    VastaaPoista