PUIKKOJUMI JA KUINKA SIITÄ PÄÄSTÄÄN

Mä päästän teidät heti jännityksestä ja kerron. Siitä pääsee hamstraamalla lisää lankaa! Who knew! Mä olin neulonut viimeksi ehkä tammi, vai helmikuussa? Jokatapauksessa semmonen 3-4kk neulottamuus. Varmaan pisin neulontatauko koko blogin olemassaolon aikana! Toki kädet on ollut täynnä vauvaa (vaikeuttaa hieman puikkojen pitelyä) mutta kyllä tässä on ollut ihan sellainen selkeä innon puutekkin. Toinen toimiva kikka puikkojumin selättämäiseen on toisten neulojien kanssa yhteenlyöttäytyminen. Mä yhdistin nämä kaksi näppärästi osallistumalla Snurren bloggaajien tapaamiseen.

Ja tadaa - mä neulon taas!

Ihana Snurre on tosiaan muuttanut uusiin tiloihin, aivan Kampin kauppakeskuksen kulmille. Aivan erinäppärä sijainti, varsinkin kun Kamppi on ainakin mulle yks niitä helpoimpia kauppakeskuskohteita vauvan ja vaunujen kanssa. Myös Snurreen pääsee muuten erittäin hyvin vaunujen kanssa.

Ja olipa kiva päästä taas lankojen sekä kanssaneulojien keskelle! Juttelun ja herkuttelun lomassa huomasin palaavani kerta toisensa jälkeen Louhettaren luolan Tuulen Tyttären eteen tuijottelemaan yhtä tiettyä sinistä. Tiettekö, silleen silmät hieman kiiluen, pää raksuttaen ja sormet lompakkoa hapuillen. Ja niinpä se siitä sitten lopulta kassiin pääsi. Olkoonkin, että tajusin sen olevan hyvin samansävyistä kuin aiemmin työstämäni Väinämöinen. Mutta kun väri on ihana ja  käy sekä mulle että Millille, niin näin siinä nyt kävi. Katotaan kumpi siitä sitten jotain saa. Ostin vaan yhden vyyhdin, mutta koska metrejä on 500, niin kyllä siitäkin aikaan saa vaikka mitä! Blogitapaamisen yhteydessä me saatiin valkata itsellemme vielä kaksi kerää ihanaista Lamanan Piuraa*, ja mä ostin vielä lisäksi kolmannen.

Ja tiedättekö minkä työn valkkasin itelleni neulottavaksi tauon jälkeen? Veera Välimäen Kapan! Niin että neulotaan sitten ilmeisesti sen tauonkin edestä, sillä Kapassahan pelkästään aloitussilmukoiden määrä huitelee pitkälle yli sadan ja huivin lopussa silmukkamäärä lienee yli kaksin- ellei peräti kolminkertainen. Huivi on siis valtava, kaksimetrinen putkilo! Ja se neulotaan (mun mittapuun mukaan) minilangalla! Just tommonen kevyt "neulompa vähä jotain pientä pitkästä aikaa" -työ. Laskeskelin, että keskimäärin yhden kierroksen neulomiseen mulla menee joku 5 minsaa (alussa tietenkin vähemmän ja lopussa paljon enemmän), ja jos lasken kirjan ilmoittamalla kierrostiheydellä / 10cm niin tämän tekemiseen hurahtaa viimeistelyineen semmonen vähän vajaa 60 tuntia. Huhheijaa! No, nyt on valmiina noin 30cm että ehkä se tästä, hiljalleen, ilta kerrallaan. Kai joku teistä on joskus saanut tuon valmiiksikin? Eikös?

Mutta ai että kun on taas kiva neuloa!

Kiitos vielä Annelle ja Mikolle kutsusta ja muille blogaagille seurasta ja inspiraatiosta :)

-hanne

*saatu