TUULEE LÄPI

Lankakauppa Kerän toissaviikkoiselta kirjastoautoreissulta lipsahti mun ostoskassiin kolme kerää LANG yarnsin pellavalankaa Linoa (väri Hiekka, 99), joista syntyi Barcelonan reissun aikana erittäin hyvin ilmastoitu paita. Mä tykkään, ei tuu hiki! Tekemisessäkään ei kovin kauaa päässyt vanhenemaan, kiitos pidennettyjen silmukoiden. Ohje on Kerän Jonnalta kinuttu, suosittelen muillekin kyseistä kinuamista. EDIT. Oho, tietämättäni neuloinkin yhtä Jonnan tulevan kirjan ohjeista! Eli viimeistään ensi syksynä on ohje siis saatavilla oikein kansissa! Mä kyllä vähän sooloilin ohjeen kanssa, kiitos ei-niin-sujuvan sisälukutaitoni plus hukassa olevien nro 5 puikkojeni. Mutta hyvä tuli silti!

Btw. Sen kerran kun eksyn kameran eteen ilman luottoautomaattilaukaisijaani Jokkea, niin kuvaussessioni päättyy aina syvään kunnioituksen tunteeseen muotiblogaajia kohtaan. Miten ne tekee sen? Ja melkein joka päivä? Täydellisen hillittyjä ja hallittuja Päivän asu -kuvia. Onko niillä aina joku valokuvaajafrendi mukana, vai saako ne todella automaattilaukaisijalla ja jalustalla otettua ite ne kuvansa? Mä en tajua. Mulla yleensä sadasta kuvasta viisi on käyttiksiä, jos kukaan ei oo sanomassa että hei Hanne nyt sun paita on rutussa, naama vinossa, hiukset suussa ja rajaus enemmän kohti pyllyä kuin selkää. Tai että hei toi kaukolaukaisin sitten näkyy nyt sun kädessä, oliko se tarkoituskin. Joo ei ollut ei. Kiva tausta voisi tietty auttaa, mutta en mä ny viitti mennä yksin tuonne kerrostalon takapihalle jalustan kans heilumaan. Hämmentävää. Käykö täällä muotiblogaajia? Valaiskaa mua! Miten te teette sen? Tai ehkä se sitten on vaan mallista kiinni...Treeniä treeniä!

Kuva-arvoitus. Mitä tässä tapahtuu?

-hanne

BARCELONAN LANGAT

Hellurei!

Pahoittelen hiljaiseloa, se johtuu vain siitä että vietin tuossa tovin BARCELONASSA! Ai että. Jokke houkutteli mut mukaan mitä mainiommalle reissulle Primavera Sound -festareille kera huipun ystäväporukan. Meinasin hannata ensin ja jäädä kotiin, sillä äääää menee niin paljon rahaa blaablaablaa ja vitsi kun töissä on kiire, ei voisi olla yhtään pois päläpäläpää ja onko siellä nyt sitten varppina hyviä bändejä ja ja ja. Lisäksi missasin matkan vuoksi rakkaan ystävän polttarit ja työporukan kehittämis-/virkistyspäiväreissun.

Mutta olipa vaan kiva reissu! Luonnollisesti Primaveran kolmen päivän liput myytiin loppuun suurinpiirtein sinä päivänä kun lopulta päätin että lähden, mutta käänsin sen voitoksi päättämällä, että mähän otankin sitten vain kahdeksi päiväksi lipun jo shoppaan itsekseni lauantain Barcelonan lankakaupoissa! Mun piti kysyä teiltä täällä vinkkiä etukäteen, mutta enpäs enää ehtinyt postailemaan ennen matkaa. Voitte tietenkin näin jälkikäteen vinkkailla, että missä olisi kannattanut käydä. Ehkä sitten ensi vuonna! 

 

Neljästä etukäteen katsomastani liikkeestä yksi oli kai lopettanut (Persones Llanes) ja yksi (La Barcelana) oli mystisesti suljettuna, vaikka aukioloaikojen mukaan putiikin olisi pitänyt olla auki. Harmitus. Pääsin kuitenkin sisään asti viehättäviin Llanarium ja All you knit is love -putiikeihin. Ensimmäisessä oli meneillään neuletapaaminen, myyjä kertoi että kahden viikon päästä heillä järjetetään 24h neulontatapahtuma, huh huh!!  Ja joo, kunnon blogaajan tavoin otin putiikeista nolla kuvaa, pahoittelen!

Molemmista lankakaupoista löytyi yllättävän paljon tuttuja lankoja kuten esim. Rowania, Drops Designia ja Regiaa, sekä mulle ennestään vierasta (mutta näköjään suomestakin saatavaa) Malabrigoa. Hinnat huitelivat melkolailla myös suomen hinnoissa. Malabringon langoista löysin niin kauniin vyyhdin etten voinut jättää sitä kauppaan. Kamera ei tee värille oikein oikeutta, väri vaihtelee syvästä suklaisesta tummanruskeasta aina ihan vaalean ruskeaan. Outo värivalinta mulle, mutta niiiiiin kaunis.

Ja ei tietenkään lankakauppareissua ilman, ettei joku lanka jäisi kaivertamaan mieltä. Tällä kertaa se oli ihastuttavan, paikallisen Greta and the Fibersin (sivut ovat remontissa, mutta käykää katsomassa yrityksen blogi ja Facebook-sivut) merinovilla+silkki (!!) vyyhti. Pehmoista ja pitsisen ohutta ylellisyyttä. Mutta kun ei sattunut kohdalle täydellistä ja inspiroivaa väriä, niin sinne ne nyt sitten jäivät.

 (kuvat: Greta and the Fibers)

Barcelona jäi kyllä mieleen sympaattisena ja kiehtovana kaupunkina. Aika meni suurelta osin Primaverassa palellen (kyllä!! Säät ei aivan nyt osuneet kohdalle), joten pitää mennä vielä joskus takaisin enemmän ajan (rahan) ja kameran kanssa. 

*****

Hei pakko vielä kertoa miten sain kuin sainkin itseni mukaan niihin ystäväni polttareihin, jotka matkan aikana missasin. Otin nääs naamastani kuvasarjan mitä typerimpien ilmeiden kera, tulostin nämä luonnollisessa koossa, leikkelin taustat irti, liimailin naamavärkit tikkujen nokkaan ja annoin mukaan polttareihin. Ja kuulkaas, nyt on meikäläisen leijuvat naamat mukana vaikkas kuinka monessa kuvassa mitä polttareista on otettu! Niin että niin tärkeäksi mä oman naamavärkkini arvostan, kuviin on pakko päästä! Mutta ystävä arvosti elettä ja ainakin kävi selväksi kuinka kovasti olisin halunnut paikalle päästä, myös siis vartaloineni.

:)

-hanne

EIRAN LANGAT

No niin! Mä oon taas innoissani, varokaa vaan! Ootteko jo nähneet tai kuulleet Eiran Tukun lehdestä EIRAN LANGAT? Lehti näki päivänvalon viime viikolla ja mä sain sen kätösiini torstaina, kun kävin neulomassa Kerän Elinan ja Jonnan johdolla tiskirättiä Helsingin kirjastoautossa. Lehti on rakkaudella ja innolla tehty ilmaislehti(!!!), jota työstämässä on ollut Eiran Tukun ja Kerän tytöt sekä tässä numerossa blogaaja-vierailijana yhden ohjeen verran myös meikä! Wuhuu! Oli kyllä kerrassaan jännittävä projekti! Mä sain työstettäväksi Araucanian Botany Lace lankaa, josta tein lehteä varten ohjeen yllä ja alla näkyviin kämmenikkäisiin. Näiden jälkeen langasta syntyi myös tuo aiemmin esitelty Cladonia -huivikin.

Lehtiä on saatavilla Eiran Tukun jälleenmyyntiliikkeistä, Helsingistä löytyy esim. Lankatalo Priimasta, ja Tampereelta tietty Kerästä. Kannattaa syöksähtää hakemaan oma kappale! Niin ja Kerän blogissa on myös nähtävillä ohje lehden kesäiseen Kuin aurinko -toppiin. Mun ehdoton suosikki lehden ohjeista on tuo ihana ihana punainen duffelitakki. Mä en vielä tiedä kelle mä sen teen, mutta teen kyllä!

-hanne

KERÄILYÄ HELSINGISSÄ!

Heihoi, oottekos pistäneet merkille, että Kerän Jonna ja Elina tekevät huomenna torstaina neulerynnäkön Helsinkiin kirjastoautoon tiskiliina-workshopin merkeissä? Meikä ainaskin ajatteli rynnistää puikkoineen heti paikalle, jahka työpaikaltani irtoan.

Kerän blogista poimittua tietoa:

Torstai 16.5. kello 16–21
Tiskirättityöpajat Helsingissä!
Kerä goes Helsinki! Vedämme päivän aikana kaksi tiskiliina-workshopia kirjastoauto Starassa. Opettelemme erilaisia pintaneuleita ja testailemme monenlaisia materiaaleja: voit tuoda mukanasi vaikkapa bambu-, puuvilla- ja pellavalankoja tai ostaa sellaisia meiltä. Tarvitset myös 4–5 mm:n puikot. Ensimmäinen työpaja järkätään Ruskeasuon pysäkillä (Kiskontie/Raisiontie) kello 16–18. Sieltä siirrymme Kruununhakaan, Liisankadun pysäkille, jolla neulomme kello 19–21. Vapaa pääsy, ei ennakkoilmoittautumisia. Tulkaapa mukaan neulomaan luovalla, letkeällä asenteella tiskiliina, joka kestää kulutusta, imee kuin unelma eikä haise. Ja tekniikoita voi toki soveltaa vaikka mihin neulontaan! Lue lisää Helsingin kirjastoautoista täältä: www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Kirjastoauto/Palvelut/Helsingin_kirjastoautot(1010) ja täältä: www.facebook.com/kirjastoauto.Helsinki


-hanne

HANN€N PUSSUKKA

Nyt perin epäsuomalaisesti sanon, että mä oon ehkä vähän ylpeä tästä! Ensinäkin, koska sain ylipäätänsä tehtyä tämän valmiiksi asti! Ihan saavutus sinänsä, kun oon yrittänyt tehdä uutta kännykkäpussia kohta kolme vuotta. Oikeasti. Mä mukamas tituleeraan itteeni jonkinmoiseksi kässääjääksi ja kattokaa, minkämoista kännykkäpussia käytin vielä viime viikolla töissä! Niin noloa. Ja tällä kertaa en sano, että miks tämän tekemistä piti noin kauan roikottaa, että helpostihan se sitten syntyi kun vaan teki...En sano, koska ei se nyt ihan niin helposti syntynyt. Ei tämä nyt mitenkään ylivoimainenkaan ollut, mutta oli tässä vähän väkertämistä...ja minä ja ompelukone...no, sanotaanko, että me ollaan päätetty edetä meidän suhteessa hitaasti. Käydään ensin vähän vaan kahvilla ja leffassa...tiedättehän. Mutta nyt pussini on valmis, ja oon tästä sen verran innoissani, että aloitin tänään työpaikalla omalta osaltani viikkotiimin esittelemällä ensin kännykkäpussini työkavereille. First things first!

Toiseksi ylipistyn siksi, että tämä sopii kuin nenä päähän, tai sanotaanko että kuin kännykkäpussi olalle just mulle ja just mun työpaikalle, jossa saan palkkani mm. siitä että piirrätän melkeinpä päivittäin lapsilla osana arviointia ihmispiirustuksen. Nyt voin sitten itse näyttää lapsukaisille, että kattokaapas tämmösen mä oon piirtänyt joskus pienenä. Voidaan sitten vähän nauraa tuolle mutrusuulle yhdessä. Ja noille E:n viivoille. Koska olihan se nyt ihan mahdoton tehtävä muistaa, että kuinka monta viivaa siihen nyt tulikaan. Kolme on niin epämääräinen luku. Laitoin sitten varmuuden vuoksi muutaman ylimääräisen, niin ei ainakaan lopu kesken. Ja sitten voi tarvittaessa jakaa lisäviivoja vaikka A:han ja H:hon, jos vaikka niistä jää puuttumaan. 

Niin ja kolmantena ylpeyden aiheena on se, että tämä on ihan oikeasti käyttökelpoinen. No, en mä tiedän miten tällainen pussi voisi olla jotenkin toimimaton, mutta kuiteski, tämä toimii erityisen hyvin! Roikkuu tiukasti mun olalla, kun kiidän pitkin sairaalan käytäviä. Tein pussin silleen, että hihnan saa myös pois, jos sille päälle satun tulemaan. Hihnojen päissä on avainrenkaat ja pussin toisessa reunassa on papukaijalukko, jos tarvii saada vaikka avaimet tiukasti matkaan mukaan.

Mutta etten nyt aivan liiaksi ylpistyisi, niin annan itselleni miinuksen kangasvalinnasta. Kävin pussin nääs läpi teippiharjalla tämänkin kuvaussession aikana kolme erillistä kertaa, ja silti kuvissa näkyy...Tadaa! Kissankarvoja! Nyt joudun aloitamaan sitten joka päivä aamuni töissä silittelemällä tuosta hellästi ja rakkaudella irti tuota karvaa. No ei vaiskaa, en mä oikeasti, se sota on hävitty ajat sitten.

No joo, mä oon ehkä aika paljonkin ylpeä tästä.

Ja tässä vielä mun alkuperäinen työ vuodelta -86. Otin hieman taiteilijan vapauksia näin jälkikäteen tuon värimaailman kanssa...Mutta heittäkääpä mulle analyysi tästä kuvasta, jossa on siis meidän perhe. Miten tulkitsette kuvaa, jossa kaikilla ihmisillä on suu alaspäin (paitsi kissalla oikeassa reunassa?!?) ja MITÄ OVAT NUO PALLOT NOILLA IHMISILLÄ NILKOISSA? Huomatkaa, että myös tuo näennäisesti onnellinen kissa on kahlittu nilkastaan. Äidin mukaan mä piirsin yhdessä välissä jostain syystä aina ihmiset tällä tavoin. What? Suupielet väärinpäin ja kahleet jalkoihin? Mikä ihastuttava, iloinen lapsi! Ja kaikesta huolimatta mulla oli oikein onnellinen lapsuus! 

:D

-hanne

ÄIDILLE

Äideille kerran HEI! 

Mä tein meidän äitille äitienpäiväaattosaunaan samaa kuorintavoidetta, jota mun Raisa ystävä teki mulle mun polttarisaunaan. Mä olin aivan ihmeissäni silloin tuon tökötin vaikutuksista. Toki olin lukenut juttuja tuollaisista DIY kuorintavoiteista, mutta silti, miten ihana tuntuma tuli iholle ihan vain tuollaisilla perusaineilla! Tässä hieman muunneltu ja näppituntumalla sekoiteltu ohje Raisan antamasta reseptistä.

DIY kuorintavoide

2-3 rkl oliiviöljyä

1 dl juoksevaa hunajaa

1/2 dl ruokosokeria

1/2 dl fariinisokeria

1 vanilijatanko

Lisää astiaan ensin öljy ja sitten hunaja, sekoita hyvin. Lisää vielä sokerit ja sekoita taas. Mä käytin tässä kahta eri sokeria, mutta lopputuloksen kannalta käynee yhtälailla mikä tahansa hieman karkeampi sokeri. Leikkaa vanilijatanko puoliksi ja halkaise puolikkaat niin että vanilijan siemenet saa kaavittua tangon sisältä. Sekoita siemet kuorintavoiteeseen. Kaada tökötti purkkiin ja laita vielä vanilijatangon puolikkaat kuorintavoiteen sekaan/päälle. Vanilijan tarkoitus on tuoda lähinnä aromia, sen voi korvata yhtälailla vanilijaesanssilla tai jollain muulla esanssilla (esim. sitruuna). 

Käyttö

Levitä kevyesti hieroen ympäri kehoa ja istahda hetkeksi saunaan. Huuhtele huolellisesti, kuivaa ja nauti pehmeästä, kosteutetusta ihosta, sekä ihanien äitien seurasta :)

-hanne

HUIVI JA LANKA

Toiset ne vetää jo t-paitaa päälle ja shortseja jalkaa, mutta mä vasta varovaisesti luovun välihousuista. Tuleeks se kesä nyt sitten oikeasti? Saako vielä postailla neulottuja, villaisia juttuja?

Mutta jos ostaa uuden takin, niin tarvii myös uuden huivin. Vaikka oliskin jo melkein kesä. Ihana ihana Cladonia on odottanut kärsivällisesti vuoroaan ja pääsi nyt puikoille aivan yhtä ihanan Araucania Botany Lacen kanssa. Cladonia löytyi Ravelrystä, mutta muistan nähteeni sen monissa suomalaisissakin blogeissa. Cladonia on kyllä semmonen malli, että semmosen jos joskus osaisi itse suunnitella, niin olisin kyllä yksi onnellinen kässääjätyttö! Botany Lace taas löytyi Kerästä. Mä sain osallistua Keräläisen kautta tässä keväällä yhteen projektiin, jonka myötä tutustuin tähän lankaan. Tässä huivissa tuo vihertävä/sinertävä lanka on Kerästä saatua (muistaakseni väri pt1798), ja keltainen (väri pt2114 ) on taas Botany Lace huumassa omatoimisesti hamstraamaani uutuusväriä. 

Ja sit vielä lankaholistin mainospuhe. Teitä on varoitettu!

Jos vain suinkin pääsette, käykää joskus ottamassa näppituntumaa tuohon Botany Laceen. Se on ehkä jämerin lanka mitä on vähään aikaan vastaan tullut. Chileläistä, käsin värjättyä ihanuutta. Se on varsin ohutta (mikä siis on ainakin mulle vähän sellainen nou nou), mutta sitä neulotaan kuitenkin peräti koon 3 1/2 puikoilla ja Cladonia -huivini tein nro 4 puikoilla. Langassa on tasainen, tiukka kierre, minkä vuoksi se joustaa kovasti. Tämä taas tekee sen, että isohkoista puikoista huolimatta langan jousto vetää valmiin neuleen tiiviiksi. Ja kun tuollaista ohutta lankaa neuloo isommilla puikoilla, niin neuleesta tulee pehmoista ja laskeutuvaa. Saatteko kiinni? Niin ja koska lanka on  merinovillaa, niin se on tietty suuuuperrr lämmintä. Aijaijai!

-hanne

MÄ TEEN AINASKI ÄITILLE SYDÄMEN

Mulla oli taas yövieraana ihana pieni Miksu-serkku, joka "raktorikuskiksi" suhtautuu yllättävän innokkaasti aina näihin mun askarteluehdotuksiin. Me ollaan jo aiemmin askarreltu magneettiautoja, hamahelmijuttuja ja mä oon oon hyödyntänyt Miksun piirustuksia kirjontahommiin. Myös kutistemuovijuttuja me ollaan tehty ennenkin, ne jäi vain silloin kuvaamatta. Nyt Miksu itse ehdotti, että tehtäisiin taas niitä. 

Ja että "mä teen ainaski äitille sydämen". Ja niinhän se teki.

Kutistemuovi on varmaan kaikille jo tuttu? Ekan kerran näin näitä lasten kanssa tehtyjä versioita Craft and creativity -blogissa, ja sieltä löytyy myös tarkempaa ohjeistusta.  Meillä on tässä käytössä huurteinen kalvo, johon tarttuu ihan perus puuvärit. Reikä tehtiin tavallisella paperirei'ittimellä. Tämä on kyllä kiva puuhaa lasten kanssa, ja varsin siistiä, helppoa ja edullista. Näistä tuli nyt avaimenperiä. 

Ja tehtiin me taas hamahelmiäkin. Tuossa yllä näkyy rekka, siitä tulee ehkä magneetti, jos löydän jostain kaapin perältä magneetteja.

Mäkin sain vielä omat avaimenperäni, kun kauniisti pyysin. Oikealla on tietenkin bussi ja keskellä oon minä ja Unto -kissa, kuten kuvasta saattaa tunnistaa. Mun kuva on tehty tavallisilla tusseilla (ei siis pernament -tusseilla), nekin tarttui yllätten huurteiseen kalvoon. EDIT, näköjään nuo tussit eivät kiinnitykkään kuitenkaan kunnolla, vaan kastuessa pyrkivät leviämään kutistetusta työstä. Höh.

-hanne