2013/01/29

SULLE!


Edellisen postauksen äänestyksen murskaäänin voittanut Jokke kiittää eilen tein -lukijakuntaa tuesta, ja kantaa nyt ylpeänä uutta tuubihuiviaan (johon mä pidätän lainaoikeuden)! Äsken kun vielä tarkistin tuoreen tilanteen, jakautui äänet 24-4 Joken hyväksi, lisäksi 5 ääntä yhteiseen käytöön/kummalle tahansa, ja yksi ääni Ink Your Self blogin Sofialle (joka siis äänesti itseään huivin saajaksi, miksipäs ei!). Tappio ei ole kuitenkaan karvas, sillä voin kyllä täysin yhtyä eniten toistuneeseen perusteluun - itse tehdyt neuleet näyttää kivalle miehellä! Lisäksi esim. Antsu ♥ lupasi äänen Jokelle vain jos teen itselleni uuden samanlaisen. Kaisallakin oli muuten oikein varteenotettava ehdotus - huivi olisi mun, mutta Jokke saisi lunastaa käyttöoikeuden esim. tunnin hartiahieronnalla. Pitänee yrittää jonkinlaista jälkiperintää tuosta käyttöoikeudesta!

Kuvassa Jokella on samaisesta Kokko -langasta tehty kämmenikäs (vai kämmekäs??), lanka loppui harmillisesti kesken toisen kämme....no siis tuon tommosen lapashommelin, joten juu, aivan selvästi joutuu tuota lankaa lisää hankkimaan. Kiitos ystävät kannanotosta, tiesin että teihin voi luottaa!

;)

-hanne

2013/01/27

MULLE VAI SULLE?

Ihanat Keräläiset muisti mua jouluna ylläripylläripaketilla, josta kuoriutui kaksi vyyhtiä Louhittaren luolan aivan mahtista Kokkoa; paksua ja tuhtia, melkeinpä semmosta huovutetun tuntuista lankaa. Paksuudesta huolimatta valmis neule laskeutuu kuitenkin pehmeästi. Lanka on kotimaista, käsin värjättyä ja aidon villan tuoksuista.

No joo, ei musta oo lanka-arvostelijaksi! Mä vaan pidän liiaksi langasta. Vähän niinkuin yrittäis arvostella suklaata. "Tää suklaa oli tosi hyvää, koska tää on suklaata. Kiitos nam." Ja sitten kun käsiin sattuu tämmöstä suomalaista laatulankaa, niin se nyt sitten on vaan...laadukasta. Nih! 

Mutta sen vielä sanon, että erityisesti pidin tästä langan väristä (noki); musteen sinistä, luumua, vähän savuista harmaata ja pilkahdus vaaleampaa sinistä ja vihertävämpää sävyä. Kuvat ei oikein tee sille oikeutta. Halusinkin tehdä jotain missä olisi paljon sileää pintaa, niin että väri pääsisi oikeuksiinsa. Päädyinpäs simppeliin, yksinkerroin pidettävään tuubihuiviin.

Mä tein tämän itselleni. Todellakin tein! Mutta sitten Jokke, joka heti alkuunsa oli myös tykästynyt langan väriin, sovitti huivia ja vitsi että se sopii sille. Oikeastaan paremmin kuin mulle. Blääh. Jokke ehdotti että antaa teidän äänestää, kumpi huivin saa! Vitsi mikä veijari! Mutta Jokkehan tätä nyt on sitten käyttänyt. Noh, pitää varmaan laittaa uutta puikoille!

NOKI -huivi


Lanka: Kokko (Louhittaren luola)
Puikot: nro 8, nro 9 olisi voinut olla vielä sopivampi
Menekki: noin 160g (vajaa kaksi vyyhtiä)
Koko: ympärys 65 cm, korkeus 43 cm

Huivi neulotaan siis tasona, molemmissa reunoissa on kolmen silmukan verran helmineuletta, ettei reunat kiperry. 

Luo 45 silmukkaa. 

1. krs: Neulo 1 n, 1 o, 1 n (=helmineule reuna), ota puikolle langankierto, tee ylivetokavennus (=nosta 1 s neulomatta, neulo 1 s oikein, nosta neulmatta nostettu neulotun yli). Neulo 2 s oikein, neulo 2 oikein yhteen, ota langankierto. Neulo 27 s oikein. Ota langankierto, tee ylivetokavennus, neulo 2 s oikein, neulo 2 oikein yhteen, ota langankierto, neulo 1 n, 1 o, 1 n (=helmineule reuna). Käännä työ.
2. krs: Neulo 1 n, 1 o, 1 n, neulo kaikki silmukat nurin, kunnes jäljellä on 3 s, neulo ne 1 n, 1 o, 1 n, käännä työ. HUOM! Neulo langankierrot siten, että pudota kierre puikolta (eli avaa kierre) ja neulo vasta sitten nurin. Näin syntyvästä rei'ästä tulee isompi. 

Toista kierroksia 1 ja 2 kunnes huivi on noin 66 cm pitkä (tai halutun pituinen). Työ kannattaa ehdottomasti päätellä silmukoimalla. Näin saumakohta jää huomaamattomaksi. Hyvä piirrosohje silmukointiin löytyy esim  Käsityöpaikasta. Otin myös itse kuvat, mutta tummassa langassa on tietty tosi vaikea saada langan pujottelua näkyviin...Tässä nyt kuitenkin kuvat. Muokkailin värejä niin että silmukointi hahmottuisi paremmin.

Alkutilanne. Yläpuolella työn aloitusreuna ja alhaalla puikolla  on työn viimeiset silmukat. Tässä silmukointilanka (punainen) on pujotettu jo seuraavaan silmukkaan (vihreä) siten, että silmukointilanka on pujotettu takakautta silmukan läpi etupuolelle.


Sama vähän tarkemmin, tässä kohtaa vihreän silmukan voi jo pudottaa puikolta.


Seuraavaksi etsitään  työn aloitusreunasta vastaavalta kohdalta silmukka, ja pujotetaan silmukointilanka ko. silmukan alta.

Pujota silmukointilanka sitte uudelleen vihreän silmukan läpi, etukautta silmukan taakse. Kiristä syntynyt silmukka yhtä kireäksi kuin työn muut silmukat.



Pujota silmukointilanka taas seuraavan silmukan läpi ja jatka kuten yllä.




Työ kannattaa aivan ehdottomasti viimeistellä kevyesti höyryttämä tai kastelemalla, että reunojen reikäkuviointi tulee kunnolla esiin.

-hanne

2013/01/23

MILJOONA MILJOONA MILJOONA


RUUSUA, tuoksua tuoksua tuoksua rakkauden! Noin. Ajattelin, että teidän on helpompi orientoitua tähän postaukseen, jos tuo kipale soisi teidänkin päässä. Eli hamahelmihommia taas heti edellisen perään (koska työssäkäyvä ihminen ei pysty vielä tähän vuoden aikaan ottamaan viikolla ulkokuvaa valoisana aikana...viikonloppuna tiedossa siis kaulurihommia!).

Mun hamahelmivarasto on pienessä hetkessä räjähtänyt käsiin. Kuukausi sitten mulla oli yksi purkki missä oli tuo perus värisekoitus (sininen, vihreä, punainen, keltainen, valkoinen, musta). Laskin just että värejä löytyy nyt noiden lisäksi 12 muuta väriä + pastellinsävyinen värisekoitus. Hmm...Vielä olis siis pari vihkoa ja kupinalusta tehtävänä, että saisi varastoja vähän hupenemaan.


Hamahelmin koristeltu vihko


Tarvikkeet

Vihko: mulla oli käytössä Moleskinen ruskea muistivihko (13cmx21cm). Vihon kannen on hyvä olla riittävän tukevaa paperia, joka ei taivu liiaksi. Myös kovakantinen sopii hyvin.
Hamahelmiä ja alustat (silitysrauta ja leivinpaperia): Tässä työssä oli käytössä viittä eri väriä
Liima: Mä käytin Bisonin pikaepoksiliimaa. Se on loputtoman kestävä liima, suosittelen! Liiman on hyvä olla todella kestävää, mutta niin jähmeää, ettei se valu hamahelmien rei'istä läpi levitettäessä.

  • Suunnittele ja rakenna kuvio. Kuvion voi suunnitella tietty itse ruutupaperille jos on semmoiseen sattunut saamaan lahjoja. Hieman lahjattomammat piirtäjät (minä) voi hakea tukea  Googlen kuvahausta, mä käytin hakusanoina esim. hakusanoilla pixel + rose, hamabeads + rose, cross stitch + rose jne. Ja tietty myös tekstit onnistuvat.
  • Peitä kuvio leivinpaperilla ja silitä kahden pisteen lämpötilalla, kunnes helmet vähän sulaa ja takertuu toisiinsa. Irrota kuvio alustasta ja silitä myös toiselta puolelta. Mä pyrin tässä työssä vähän ylisilittämään hamahelmet (työn väärältä puolelta). Näin hamahelmien välinen liitos on mahdollisimman tukeva ja työ littana/vähän vähemmän ulkoneva vihon pinnasta.
  • Silittämisen jälkeen kannattaa laittaa hamahelmityö hetkeksi painoon ettei työhön jää kupruja.
  • Levitä liimaa koko hamahelmityön taakse (varo ettei liima valu rei'istä!), ja paina työ kiinni vihon kanteen. Jätä vielä hetkeksi painoon. Done!


Joku tämmöinen voisi olla myös hauska lahja ystävänpäivänä? Saatanpas koristella työpaikan kalenterinkin jotenkin tällä tyylillä. Nyt nukkumaan, öitä ystävät!

-hanne

2013/01/17

SONIC THE HEDGEHOG



Kysynpä vaan, että mistä nämä tämän päivän pikkulapset tekee sitten isona nostalgian kyynel silmäkulmassaan hamahelmiaskarteluja ja ristipistotöitä, kun ei niillä ole pelejä, joissa olisi niin vähän pikseleitä että ne voi näppärästi laskea kuvasta! Eivät tiedä mitä menettävät!

Mun lapsuuden legendaarisin peli on ehdottomasti Sonic the Hedgehog, joskaan itse en ollut aivan niin voimakkaasti peli lumoissa, kuin mitä pikkuveli Ville oli. Silloin kun ei saanut pelata, Ville piirsi pelin kenttiä ja Sonic sarjakuvia, leikki Sonicia ja leikki Sonicin pelaamista. Mainittakoon kuitenkin, että Villellä oli tämän vastapainoksi lapsena myös monia muitakin aktiivisia lempileikkivaiheita, kuten Turtles-, Röllipeikko- ja herrasmies(??!)-leikkivaihe, niin että oikein tasapainoinen ja asiallinen nuorimies siitä sitten kasvoi. Mun ehdoton suosikkivaihe noista oli kyllä tuo herrasmiesvaihe; Kaveri (tais olla silloin kolme- tai neljävuotias) kulki aamusta iltaan vakosamettitakki päällä, paapan vanha kirkkohattu päässä, kävelykeppi kädessään ja käyttäytyi herrasmiesmäisesti. Se olisi saanut kestää pidempäänkin!


Mulle on ollut nämä hamahelmihommat vähän vieraampia, mutta kun eksyin Minä itte -blogin Inkan Pinterestin hamahelmi kokoelmaa selaamaan, aukeni mulle ovet hamahelmien maailmaan aivan uudella tavalla. Käykääs nyt aivan katsomassa, mitä kaikkea niistä voikaan tehdä! Oli tietty pakko saada kokeilla edes jotain itse, ja mikä soveltuukaan paremmin hamahelmitöihin, kuin juurikin nämä vanhat pikselimössöpelit. Näistä tuli nyt kupinaluset, ja kenelleppäs muullekaan, kuin herrasmiesveljelle. Mä silitin kupinaluset silitysraudalla molemmilta puolilta ja aika pitkäänsä, niin että alustoista tuli riittävän tukevat.


Näihin Sonic -kupinalusien kuviin sai mallia loogisesti pelin Item Box -laatikoista/telkkareista (tämä oli itse asiassa Villen oma idea), joita keräiltiin pelikentistä niiden päälle pyörimällä (jep!). Pikselimääräkin oli melko sama kuin pelin laatikon kuvissa. Samaan henkeen tehtyjä pelikupinalusia löytyy vaikka kuinka, mainittakoon nyt esim. Super Mario, Space Invaders, Pac Man ja Legend of Zelda.



Vasemmalla: Sonic siili (tämän laatikon poksauttamalla sai lisäelämän). Oikealla: Pelin pääpahis Dr. "Eggman" Robotnik, joka on muuttanut kaikki Sonicin eläinystävät roboteiksi. Tuhma tuhma tohtorisetä! (Tähän laatikkoon ei kannattanut koskea - siitä kuoli tai menetti vähintäänkin kaikki sormukset!)


Vasemmalla: Kengät, joilla sai hetkeksi supernopeuden. Oikealla: Pelin aikana kerätään kultaisia sormuksia. Tästä laatikosta niitä sai kymmenen kerralla.

Vasemmalla: Kupla, joka suojasi Sonicia muutaman iskun verran vihollisilta. Oikealla: Sonicin ympyröivä tähtisumu (??!) joka teki Sonicista hetkeksi kuolemattoman ja vihollisille taas erityisen kuolettavan.

(sairaslomailleelle Jokelle kiitos kuvista!)

-hanne

2013/01/14

ARVONNAN VOITTAJA(T)

(kuvat: Succaoplokki)

Joo-o, kyllä fiilis oli kuin ison muotiblogin blogaajalla konsanaan, kun katteli tuota arvonnan kommenttimäärää!! Mahtavuutta, lämmin kiitos jokaiselle teille jotka kerroitte suunnitelmistanne, niitä oli erittäin hauska lukea! Kiitos myös kauniista sanoista ja kannustuksesta.

Näin joitakin teidän huomisen tekemisistänne mainitakseni, teillä oli suunnitelmissa tehdä vuokrasopimus uuteen kämppään, töitä, happea kemian tunnilla, verhot, kirpparikierros, Pilvenreunalla-takki, itsensä ja lähellä olevat ihmiset onnellisiksi, siivouksia, lenkin, ristisanatehtäviä, itselle pesän sohvannurkkaan, lumilinnaa, joulunpoistosiivouksen, ystävänpalveluksen, legorakennelmia, urotyö, enkelin lumeen, tallihommia, aamutoimet navetassa, ystävänpäiväkortteja, kirjakäännöstä, venematkan paratiisisaarelle, gradua/opparia, matkoja junalla/autolla/veneellä sekä tietty valtava valtava määrä käsitöitä. Toivottavasti kaikki toteutuivat suunnitellusti? Mun omat suunnitelmat toteutuivat melkein, unirytmin korjauksesta pidin (onneksi) kiinni, mutta Joken kaulurin saumat kävi niin hermoille, että sen lopullinen valmistuminen siirtyi viikolla eteenpäin (nyt se on valmis!)

Mutta sitten voittajiin! Kommentteja oli siis yhteensä peräti 311, kun kokonaisluvusta laski pois sähköpostitarkennukset sekä mun parit kommentit. Ystävällinen numerogeneraattori toimi onnettarena ja arpoi seuraavat voittajat Succaplokin mahtikoruille:





Onnea onnea Hensu-Marja sekä Andi

Hensu-Marjaa pyydän vielä laittamaan mulle mailia tuohon sivupalkin osoitteeseen, 
niin saan paketit postiin! 


Succaplokin Aleksille iso kiitos arvontasponssista! Mun oli pakko vielä kokeilla omien Mini-Paavokorviksieni puikkomittaominaisuuksia, hihiii. Toimii, mutta luoja varjelkoon, etten ikinä erehdy neulomaan mitään 0,75 puikoilla! Niin ja vinkkiviitosena vielä teille kolmellesadalleyhdeksälle ilman Olga-korua ja Paavo-korviksia jääneille osallistujille, että bongasinpas tuolta Succaplokin facebook -sivuilta, että Succaplokin Punomo -verkkokaupassa on 18.1. asti ilmainen toimitus! 

Mä taidan kotiuttaa tuolta vielä Ropotti -puikkomitan tai Pirkko -puikkomittakaulakorun, ennen kuin uppoan tähän sohvan nurkkaan virkkaamaan vessanmattoani. Palaillaan taas ystävät!

-hanne

2013/01/12

JEMMA & VINKKI


JEMMA. Mä laskin just, että meidän pienen pienessä kaksiossa mulla on ainakin 8 paikkaa, jossa mulla on kässäjuttuja jemmassa, ja jokaisessa jemmassa on tavaraa (=lankaa/kuteita/puikkoja/kankaita/askarteluhärpäkkeitä/hamahelmiä/maaleja yms) vähintään kauppakassillisen verran, pääosin paljon enemmänkin. Mua ärsyttää tää nyssyköiden ja jemmojen määrä, mutta minkäs teet. Mieluummin loppuu tila kuin harrastus! Lohdutukseksi voi kuitenkin yrittää saada nämä kaikki jemmat mahdollisimman kivan näköisiksi. Olkkarista löytyy jo pari HAY:n laatikkoa, String hyllyn kaapisto on myös yksi mun jemmoista.

Eilen kävin ostamassa itselleni synttärilahjaksi (synttärit on vasta kuun lopussa, mutta että ehtii ostaa monta lahjaa, pitää aloittaa ajoissa) uuden ihanan jemman, nimittäin kuulkaas jättikokoisen, pestävän (!!!) paperipussin. Näin näitä Helsingissä ihanassa Pinossa jo tovi sitten, mutta jostain syystä en vielä silloin malttanut moista kotiuttaa. Ehkä mä en ollut vielä silloin tarpeeksi pitkään katsellut tuolla samalla paikalla ollutta, repeytynyttä ja ruttuista kassinyssykkää, joka reppana teki kaikkensa pitääkseen sisällään mun matonkudevaraston. Nyt pääsi vihdoin vanha kassinyssykkä kassien taivaaseen, ja matonkudevarastona saapi toimia tämä Essentialin näppärä paperikassi. Ja tänne kuulkaas mahtuu! Kävi jopa yllättäen ilmi, että mun matonkudevarasto onkin aivan liian pieni, pussi ei tullut edes puolilleen! Tämä on kyllä mun uusi suosikki jemma!


Ja ai niin, mainitsinko jo, että ostin näitä tietenkin heti kaksi, toisen vähän pienemmän olkkariin sellaiseksi "meneillään olevien käsitöiden" jemmaksi. Oikeastaan taidan hakea vielä kolmannenkin, sellaisen pienen pussukan, valkoisen tai ruskean, tuohon sohvan käsinojalle. Sinne voipi sitten jemmata mittanauhat, sakset ja muun pikkukaman. Näin teen! 

Suosittelen kyllä lämpimästi ottamaan näihin pusseihin vähän näppituntumaa. Pussien materiaali on veikeää, tuollaista paksun paperin tuntuista, mutta sitten kuitenkin tosi jämäkkää ja sitkeää. Pussin suuta voi kääriä ylös ja alas tarpeen mukaan, pussia voi rututa ja suoristaa. Värejä näytti Pinosta löytyvän neljää erilaista, valkoista, harmaata, mustaa ja ruskeaa. Kokoja löytyy taas kolme, XL, L ja M.

(kuva: Saara Salmi / Virkkuri)

VINKKI. Hauskinta on, kun jäät juttelemaan täysin vieraan ihmisen kanssa ja sitten käykin ilmi molemmin puolin että "ai hei sä oot se, mää tiedän sut!". Näin pääsin tutustumaan eilen samaisella Pinon reissulla Molla Millssiin. Molla Mills on mulle tullut vastaan aiemmin Joken kautta, Jokke oli nähnyt Molla Millssin virkattuja hienouksia koulussaan ja kehotti mua googlaileen näitä. Ja siis se mun vinkkiviitonen on nyt se, että kuulinpas eilen, että Molla Mills työstää parhaillaan parin kuukauden päästä julkaistavaa VIRKKURI kirjaa, josta tulee Virkkuri-kirjasarjan ensimmäinen osa. Kirja on raikkaalla otteella virkkausta lähestyvä virkkausopas ja sen teemana graafinen virkkaus. Yllä olevassa kuvassa on vähän esimakua siitä mitä tuleman pitää. Mahtavuutta, sanon minä!

Mä niin pidän näistä tämmöisistä kirjoista; Suomalaista osaamista, uusia ideoita, visuaalisesti näyttävässä paketissa. Mä tiedän että tämän vuoden aikana tulee ilmestymään parikin tämmöistä mielenkiintoista uutuutta. Vapise String hyllykköni, täytettä on tiedossa!! Näihin palaan kyllä sitten lähempänä.

 -hanne

2013/01/08

TONTUN TEHTAASTA [2/2]


SAUNASUKAT


Sitte vielä toinen setti joululahjahommia!
Mun molempien veljien avo/aviopuolisot saivat saunasukat, tai siis tosSukat. Tällä kertaa tein sukat trikookuteesta ja hieman kirjoneulomallakin. Pelkäsin että sukista tulisi liian paksut kahdella kuteella tehtynä, mutta ainakin mun jaloissa ne tuntui hyviltä kun niitä vähä koklailin. Silmukkamäärää piti vähän säätää kuteiden paksuuden mukaan, käytin loppujen lopuksi varressa 20 silmukkaa ja jalkaterässä 22 silmukkaa. Ja ai niin, mä tein tuon varren tälläkertaa joustin neuleen sijaan neulomalla silmukat oikein kymmenisen kierrosta, jolloin reuna kääntyy tolleen rullalle.



ELMAN LELU


Hieman ehkä pökälemäisestä ulkonäöstään huolimatta tämä on ollut kyllä yksi joulun leikityimmistä lahjoista. Elmalla on ennestään yksi aivan suosikki lelu, jota se roudaa perässään loputtomuuksiin. Lelussa olevan narun, ja siitä johtuvan kuristumisvaaran vuoksi en kuitenkaaan uskalla oikein jättää tuota lelua valvomatta, lisäksi tällä lelulla noutoleikin leikkiminen on vähän hankalaa (Elma luulee olevansa koira). Siispä tein samantyyppisen, mutta naruttoman ja kepittömän version. Se on tuo aito nahka ja hapsut, mikä tuossa tai siis näissä leluissa kait Elmaa viehättää. Lelu syntyi varsin nopeasti noin 30 cm mittaisesta ja 7 cm leveästä nahkasuikaleesta, jonka päät leikkasin hapsuille ja keskelle tein peräkkäin kolme tiukkaa solmua.

Tää on kyllä ollut niin hitti lelu! Elma jaksaa loputtomiin leikkiä, jossa se roudaa tuon pökäleen meille syliin ja odottaa että me nakataan se taas niin kauas kuin vaan mahdollista. Kattokaa ny mikä petoeläimen irvistys!

GGGGRRRRRRRRMIAU!!!










Ja ah niin älykkäästi harittava katse. Viidakon tappavin ja nokkelin hirviö, epäilemättä!

-hanne

 
P.S. Jos ette oo vielä käynyt osallistumassa arvontaan, niin käykäähän kertomassa mitä aiotte tehdä huomenna! Succaplokin Olga -koru ja Paavo -korvikset odottelee täällä jo kuumeisesti uuteen kotiin pääsyä :) Ja hei, mikäli kommentti ei tule näkyviin sen postaamiseen jälkeen, klikatkaa kommenttilaatikon yläpuolelta kohtaa "lataa lisää..." niin saatte näkyviin uudemmatkin kommentit. Hip hei!

2013/01/06

TONTUN TEHTAASTA [1/2]

Tänään me pakattiin ahdettiin koko pieni perhe, plus kaikki nuo mun käsityönyssykätpussukat Avensiksen kyytiin ja käännettiin nokka kohti Helsinkiä ja omaa kotikoloa. Kyllä tämmönen melkein kahden ja puolen viikon joululoma pitäisi olla lakisääteinen! Vielä mä vähän viipyilen kuitenkin näissä joululahjahommeleissa. Tämmöseksi käsityöväkertäjäksi mä teen aika vähän ite joululahjoja. Ehkä jotain pieniä jouluviemisiä joo, mutta "isommat" lahjat haen yleensä ihan vaan kaupasta. Tylsää ehkä. Tänä vuonnakin syntyi ihan vain muutamia lahjoja, mutta ne on kyllä sitten rakkaudella tehtyjä!


NOKKOSPESUKINNAS


Meillä luettiin lapsena paljon satuja. Yksi mun aivan ehdoton lemppari oli H.C. Andersenin Villijoutsenet. Lumoava tarina tytöstä, jonka ilkeä äitipuoli (kukas muukaan) taikoi tytön yksitoista rakasta veljeä joutseniksi. Taian murtaakseen tytön täytyi punoa ja solmustella veljilleen nokkosista paljain käsin pitkähihaiset panssaripaidat* ja pysyä mykkänä** koko tämän ajan. Tarinaan kuuluu tietenkin myös tyttöön rakastuva kuningas, noitasyytökset ja tuomio kuolemaan roviolla. Mutta vaikuttavinta on kirjan loppu, se kuinka tyttö punoo paitoja viimeiseen asti matkallaan roviolle, yhdentoista joutsenveljensä puollustaessaan häntä kiivaasti. Ja kuinka vain hetkeä ennen tytön päätymistä roviolle hän lopulta viskaa nokkospaidat veljiensä ylle, murtaen taian. Kuningas ja tyttö saivat toisensa, mutta nuorimman veljen, tytölle rakkaimman veljen paita ei koskaan ehtinyt kokonaan valmistua, vaan jätti pojan toisen käden ikuisiksi ajoiksi joutsenen siiveksi.

Mulla menee edelleen kylmät väreet.

Mä muistan kuinka keräsin pikkutyttönä nokkosia ja mietin kuumeisesti kuinka saisin tehtyä niistä paitoja. Poltin jopa tahallani käteni nokkosiin leikin aikana, sillä kirjassa tytön kädet ja käsivarret olivat isoille rakoille palaneet nokkosten vuoksi.  Mä olin ehkä aika dramaattinen lapsi. 

Arvata saattaa, etten epäröinyt tilaamista hetkeäkään, kun Lankakauppa Kerä kertoi hieman ennen joulua Facebook -sivuillaan, että heille on saapunut myyntiin nokkoslankaa***. NOKKOSLANKAA! Voi kuinka kovasti minussa innostui se kahdeksanvuotias tyttö! Vaikka ainakin ensimmäinen vyyhti päätyikin "vain" pesukintaiksi ja jouluviemisiksi (ohje superhelppoon pesukintaaseen löytyy Kerän blogista), pyörittelen yhä ajatusta joskos kuitenkin tekisin nokkoslangasta vielä jotain muutakin, jotain mitä kahdeksanvuotias Hanne olisi halunnut tehdä. 

Nokkoslanka oli materiaalina juuri sellaista, kuin toivoinkin sen olevan. Se on aidosti luonnonväristä, karheaa, ja käy ainakin mulla pitkään neuloessa hieman käsille, tai siis iholle. Yhtään vähempää en siltä odottanutkaan. Käytössä lanka käy kuitenkin nopeasti paljon pehmoisemmaksi (tein itsellenikin yhden pesukintaan). Ei nyt silkkiseksi, mutta sellaiseksi, mitä yksitoista prinssiä voivat pitää yllään paitoina, jossain kaukana kaukana täältä.


* juttelin tästä sadusta mun veljen kanssa. Ville jäi heti nokkelana poikana miettimään, että oliko paidat suunniteltu/tehty joutsenille vai ihmisille sopiviksi. Hyvä kysymys! Miten heität tavallisen paidan joutsenen ylle?

** miettikääs neulovanne 11 paitaa niin ette saisi puhua koko aikana! Ei onnistuisi multa, hyvä jos yhden etukappaleen puoleen väliin asti pääsisin, heh heh

*** nyt nokkoslanka näytti olevan lopussa Kerästä, mutta ehkäpä sitä tulee joskus vielä lisää?



TADAA! -HUIVI


Äitille olin päättänyt tehdä Tadaa -huivin jo aikapäivät sitten, mutta en ollut osannut päättää väriä. Niinpäs annoin äidille joululahjaksi yhden nappiparin ja niiden mukana lapun, jossa kerroin tekeväni huivin, kunhan käymme yhdessä valitsemassa sopivan värin. Huivissa on tällä kertaa lankana hieman aiemmin käyttämääni ohkaisempi ja karheampi Fritidsgarn. Teinkin huivin 57 silmukalla, lankaa meni sama 300g. Hyvä tuli silläkin!

Nappeina on taas Nappikauppa Punahillkasta hankitut päälystettävät napit, nappipareista toinen on kuviollinen, toinen taas sinistä pellavaa.









-hanne

2013/01/02

huomenna teen? [ARVONTA]

Hei hyväskää tätä vuotta kaikille! Toivottavasti kaikilla on silmät ja sormet tallella rakettien jäljiltä? Meidän kahdeksan snapcracklepop ja pumpampöm -halparakettia paukahti taivaalle yhtä näyttävästi kuin jos sinne olisi viskannut sadetikun ja viheltänyt perään, mutta eikös se ajatus ole tärkein? Ja räjäytyis sujui muutoin mallikkaasti, kiitos sytytystaituri -Joken. Tunnelmaa loi kolmevuotiaan kiivas "HYVÄJOKKEHYVÄJOKKE!" kannustus ja hieman myöhemmin naapureiden _vähän_ näytävämpi ilotulitus. Kiitos siitä. Ja ruoka oli hyvää. Namsk. Ja sehän oli kaikilla tiedossa, että jos vetää kaiken ruoan ennen vuoden vaihdetta, niin ne kaikki kalorit jää sinne edellisen vuoden saldon puolelle, niin ei tarvi sitten niistäkään huolehtia. Onneks, tuli nimittäin vedettyä taas herkku jos toinenkin.



Mutta hei, lupailin jo aikaisemmin arvontaa! Laitetaas semmonen pystyyn ihan vaan uuden vuoden kunniaksi! Mun mielestä on kiva arpoa aina jotain semmoista mistä on itse erittäin innoissaan, ja kun itse tuossa just hehkuin noista pöllökorviksista, niin päätinpäs kysäisin Succaplokkia yhteistyöhön tähän arvontaan. Succaplokki on siis yhden miehen (!) kotimainen yritys, joka tekee meille kässääjille tuikitarpeellisia käsityötarvikkeita pilke silmäkulmassa, muistuttaen että KNITTING IS NOT A CRIME siskot hyvät! Valikoimaa voi selailla Etsyssä tai täällä suomenmaata tallaaville helpommin Punomossa. Succaplokkitehtaan kuulumisia voipi seurailla facebookissaAleksille kerran HEI!




Palkintoja olisi nyt tarjolla kaksin kappalein, koska kaksi onnekasta on aina tuplasti iloisempaa kuin yksi onnekas. Onnekkaista toiselle lähtee OLGA maatuska kaulakoru ja toiselle mustat MINI-PAAVO pöllökorvikset. Molemmat korut toimivat luonnollisesti (!?) myös puikkomittoina. Kuinkas muutenkaan. 

Viime arvonnassa kysyin teiltä että mitä te eilen teitte. Kysytääs nyt sitten tässä uuden uutukaisen vuoden alussa, että mitä te teette huomenna. Mä en oikein usko noihin uuden vuoden lupauksiin, joten otetaankin siksi nyt vähän tämmönen kapeempi aikaväli :) ELI.


Arvontaan voi osallistua kuka vain ja kaikki saavat yhden arvan.  
Lukijaksi liittymisestä ja arvonnan eteenpäin linkittämisestä saa multa virtuaalisen pusun. Muiskista!

Arvontaan osallistutaan jatkamalla lausetta: "Huomenna teen...." 

postauksen loppuun kommenttilaatikkoon. 
Arvonta alkaa NYT ja päättyy 13.1.13 puolelta öin.


ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!
Kiitos kaikille osallistujille, teitä on hurja määrä!
Onnekkaat julkaistaan maanantain 14.1. aikana.

Anonyymit muistaa tietty keksiä itelleen nimimerkin, ja jos sähköpostiosoite ei löydy näpsäkästi vaikka blogger -profiilista, niin myös sähköpostiosoitteen jättäminen on suositeltavaa. 

*****

Mä voin aloittaa, vaikken nyt varsinaisesti voi osallistua arvontaan. Snif.
Huomenna teen itselleni palveluksen ja yritän korjata unirytmiäni heräämällä viimeistään klo 10.00. On nimittäin päässyt rytmi vähän tässä lomalla lipsumaan. Huomenna teen myös valmiiksi Joken kaulurin. Siitä tulee outo, mutta toivottavasti myös melko hieno. 


Onnea kaikille arvontaan!

-hanne