RYIJY JA KUINKA SEN TEIN

No blogaamisestahan ei tuu yhtään mitään mutta käsitöistä muuten kyllä, ja nyt kun vihdoin sain valmiiksi tämä lähes vuoden kestäneen ja varmasti työläimmän koskaan tekemäni lankatyön, oli ihan ihan ihan ihan pakko saada se tänne asti! Että tässä tulee! Ja sitä paitsi instan puolella lupasin vähän avata prosessia. 

Ellikkäs! Se oli viikkoa ennen jouluaattoa 2017, kun pikkuveli kirjoitti joulupukille, että toivoisi ryijyä joululahjaksi. Noh, ihan viikossa se ei synny, sen tajusin jo ilman kummempaa ryijykokemustakin. Annoin siis lahjakortin jossa lupasin tehdä ryijyn. Yhdessä ideoitiin muutama kuva-aihe ja loputa pähkäiltiin pitkään Fight club -elokuvan Marla Singerin klassisen röökikuvan ja Yksin kotona -elokuvien Kevinin kuvan kanssa, ja päädyttiin Marlaan. Alun perin meinasin tehdä ryijyn sekatekniikalla, mutta tästä tulikin ihan perinteisin ryijysolmuin tehty työ. Aloitin tekemisen siis joskus maaliskuussa 2018. Välillä tein joka ilta monta tuntia, vällillä oli kuukauden tai parin taukokin. Mutta luulen, että jos olisin tehnyt tätä päivittäin, niin silti se olisi vienyt jokusen kuukauden. Esim. kollaasikuvassa alla ainakin keskimmäisen rivin kuvat on otettu viikon välein, ja viikon aikana tein muistaakseni joka päivä ainakin vähän.

(Ja kyllä, söin aika paljon herkkuja tätä tehdessä. Namsk.)

Valmiin työn koko oli noin 50cm x 70cm.

Eli, hidasta on, mutta tekeminen on teknisesti (oikeesti!) helppoa ja varsin koukuttavaa. Ja näin se siis syntyi! 

RYIJYN TEKEMINEN

1. Mallikuva. Aloitin googlailemalla sopivaa kuvaa. Hakusanoihin laitoin mm. Marla Singer + black white + stencil, sillä ajatuksissa oli tuollainen mustavalkokuva. Toki kuvankäsittelyohjelmalla voi itsekkin muokata kuvasta stencil -tyyppisen, jos semmosta haluaa.

2. Kuvan muokkaaminen pikseleiksi. Kun sopiva kuva löytyi, latasin sen suber yyber näpsäkälle sivustolle, jossa voi mistä tahansa kuvasta tehdä kirjontamallin (ilmaiseksi ja online!). Ite saa päättää pistojen määrän ja värien määrän, ja kokeilla erilaisia vaihtoehtoja, käykää ihmeessä katsomassa ja testaamassa sivusto Pixel Stitch! Kokeilin erilaisia pistojen määriä (kauhistelin kokonaismäärää) ja lopulta sain tehtyä mallin jossa oli mahd. vähän pistoja mutta kuitenkin tunnistettava kuva. Tämä versio oli noin 70 pistoa leveä ja 100 pistoa korkea. Sit vaan latasin pikselöidyn kuvan! (muutamia muokkauksia tein vielä sit prosessin aikana).

3. Materiaalien hankinta. Ryijypohjia on olemassa erimoisia, mä halusin ehdottomasti pohjan, joka sallii kaikenlaisen sooloilun ja rytmittelyn pistojen kanssa. Niinpä päädyin ostamaan Hoppy pointista helsingistä Smyrna kanavakangasta. Tämä sama pohja soveltuu siis myös kanava- ja ristipistotöihin. Tätä myydään kahdella erilaisella tiheydellä, mä käytin tuota väljempää pohjaa koska tiesin että haluan paksuhkoja solmuja. Käyttämäni musta lanka on Novitan seiskaveikkaa ja valkoinen Adlibriksen Socki lankaa. Molempia kului paljon, oisko ollut 500g per väri?

4. Kuvio pohjaan. Hahmottelin permanent -tussilla (permanent, ettei väri irtoo lankaan solmua tehdessä!) pohjaan ryijyn kuvion. Toki voi seurata vain tuosta ruudukostakin ja välillä teinkin niin, mutta tekemistä (ja sooloilua/lintsaamista!) helpottaa kun piirtää työn pohjaan. Ja koska mulla oli käytössä pääosin vain kaksi väriä, en tokikaan piirtänyt joka pistoa, vaan isot saman väriset alueet merkkasin vain reunoja myöden.

6. Lintsaa! Koska työ on iso, siis sekä kooltaan että työmäärältään, mun työskentely pohjautui lintsaamiseen aina kun mahdollista. Eli. Kaikki pikkasenkaan isommat samanväriset värialueet tein vain joka toiselle riville. Oikeastaan suurin osa siis työstä on tehty vain joka toiselle riville ja lähinnä osa kasvoista  ja käden tummat viivat on tehty joka riville. Lintsaaminen vähentää työmäärää _huomattavasti_. Mutta huom! Että ryijyn tiheys säilyisi samana, tein joka toiselle riville tehdessäni tuplalankamäärällä verrattuna joka rivin pistoihin. Eli, joka riville tehdessäni mulla oli valmiissa nukassa/solmussa neljä lankaa, joka toiselle tehdessäni kahdeksan lankaa. Alla kuvio, jossa on punaisella merkattu ne mallikuvan pikselit, joihin oikeasti tein solmun. Huomaatte, että lintsasin aina kun mahdollista, heh!

7. Huolittelu. Muista kääntää reunat sivuilta pari senttiä (mä käänsin tehdessä niin, että reunassa tein solmun myös käänteen läpi). Työn ylä- ja alareunaan taas kannattaa jättää kunnon kääntövara, koska ainakin tämmönen isompi työ on hyvä tukea pujottamalla ohut puurima käänteisiin. Pienempi työ säilyttänee ryhtinsä ilmankin.

YLEISTÄ RYIJYN TEKEMISESTÄ

- Käsin ommellun ryijyn tekemiseen tarvitset siis tukevan ja isosilmäisen neulan, ryijypohjan, (villa)lankaa ja ryijynukkulastan.

- Ryijysolmun/ryijynukan tekemiseen löydät hyviä ohjeita esim. kuvien ja videoin kera täältä. Yllä olevassa kuvassa näkyy mun uusi ryijyprojekti, jossa on käytössä sama ryijypohja. Siihenkin merkkasin kuvioiden äärilaidat valmiiksi. Ryijysolmujen paikan merkkaan aina kahdella täplällä, ja itse solmu muodostuu siis tuon mun kömpelön tikkupiirustuksen tavoin, eli kahden vierekkäisen säikeen/täplän ympärille. Ilmeisesti yleensä tähän kyseiseen pohjaan solmut tehdään paljon väljemmin, mutta hyvin onnistui tosiaan tällä mun tiheämmällä solmutuksellakin.

- Ryijyä tehdessä on ehdottomasti järkevintä edetä alhaalta ylöspäin ja aina vasemmalta oikealle. Tällöin aiemmin tehty ryijynukka on mahd. vähän tiellä. Mutta ei se nyt mahdotonta ole tästä ajoittain vähän poikeata, kuten esim. kollaasikuvasta näkyy. Samoin tein suusta tulevan savualueen viimeisenä ja nyt aloitin uuden ryijyn, jossa etenen ihan miten sattuu, heh!

- Suosittelen ryijynukkalastan käyttöä! Ensin ajattelin että en halua sitä käyttää, koska sen käyttö tuntui aluksi kömpelöltä ja lisäksi halusin ettei ryijyssä näkyisi rivit niin selkeästi. Mutta tasamittaisen nukan aikaan saamiseksi lasta kyllä auttaa. Mä käytin ihan vaan perusviivoitinta. 

- Ryijyssä voi käyttää monenmoista lankaa, mutta huomaa, että esim. pörröinen ja löyhäkierteinen lanka antaa aivan erilaisen vaikutelman kuin vaikka napakkakierteinen sukkalanka. Myös langan paksuus vaikuttaa ilmeeseen. Eli jos haluaa tiheyden näyttävän kauttaaltaan samalta, olisi lankojen hyvä olla edes sinnepäin samanpaksuisia. Mulla tuossa savussa on mukana myös ohuen ohutta pörrölankaa, ja se kyllä heti toi vähän erilaista fiilistä pintaan.

 

Kysykää jos tulee mieleen jotain kysyttävää! Nyt en laittanut tarkemmin ohjetta itse tekemiseen (siiis solmun tekemiseen), vaan yleisemmin ryijyn tekemiseen omasta kuvasta käsin. Mutta olisiko ollut vielä tarkemmalle ohjeelle tarvetta?

Ja mähän siis otin heti toisen ryijyn työn alle ja itse asiassa Jokkekin innoistui tekemään omaa ryijyä (sekatekniikalla), että kohtalaisen koukuttavaa hommaa on, ja ainakin instagramin puolella siis pyöritään jatkossakin myös ryijyjen parissa!

-hanne

PIPARKAKKUMUOTTI LAPSEN PIIRUSTUKSESTA

Mulla on meneillään työläs mutta antoisa viimeinen (!!!) opetusharjoittelu näissä kässäopeopinnoissani. Harjoittelut on aina olleet mielenkiintoisia ja tämä harjoittelu on vasta puolessa välissä, mutta tiedän jo nyt että siitä saan ehdottomasti eniten irti monellakin tasolla. Yksi kerrassaan hieno homma on ollut 3D mallintamiseen ja tulostamiseen tutustuminen, ja jopa sen opettaminen! Ja vaikka en nyt heti oo itelleni 3D printteriä ostamassa, heh, (niitähän saa käyttää monissa kirjastoissa ihan ilmaiseksi, vink vink), niin jälleen kerran, innostuin! 

Isänpäivän kynnyksellä tartuin ohjaavan opettajani kertomaan kouluprojektiin, jossa olivat tulostaneet oppilaiden suunnittelemia piparimuotteja. Mä pyysin esikoista piirtämään "keksin, jonka haluaisit isälle antaa isänpäivänä", ja sain kulmikkaan tuotoksen, joka on ehkä mörkö, tai sitten kummitus. Saattoi toi halloweenin läheisyys vähän vaikuttaa teemaan enenmmän kuin isän miettiminen, mutta mitäs siitä, hieno tuli! 

Sitten pikkasen näytin kuvalle photoshoppia, muutin kuvan mallinnosohjelman ymmärtämään muotoon Inkscape -ohjelmalla ja lopuksi mallinsin piparkakkumuotin Tinkercad -ohjelmalla, joka on muuten erittäin helppo käyttää, ilmainen ja selaisemma toimiva 3D mallinnosohjelma! (www.tinkercad.com). Siten vain tekele auki 3D tulostimen omalla ohjelmalla,  tallennus tikulle ja tulostumaan. 

Jaaaaa kun sain tulosteen ulos, ohjaava opettajani kysyi (kuultuaan ensin miten olin piparkakkumuotin tehnyt), että olinko tietoinen että oli olemassa ILMAINEN NETTISIVU JOKA TEKEE SUORAAN KUVASTA PIPARKAKKUMUOTIN JA TARJOILEE SEN TAKAISIN VALMIINA TIEDOSTONA PRINTTERIN OHJELMALLE AVATTAVAKSI. Jeep, en tiennyt, koska muuten en ehkä olisi käyttänyt puuhaan sitä noin kolmea tuntia, jonka nyt käytin. Mutta ei siinä. Teille nyt kuitenkin tiedoksi, että älkää tehkö kuten minä, vaan tehkää järkevämmin!

Eli, jos teillä on pääsy kirjaston 3D tulostimelle, niin tässäpä vinkki vaikkapa jouluiseksi lahjaksi kummille tai isovanhemmille! Paras on, kun lapsen (tai hei, vaikka sun oma!) piirustus on valkoisella paperilla, piirrettynä mustalla tai muulla selkeäkontrastisella värillä. Sitten skannaat tai nappaat kuvan piirustuksesta (niin ettei kuvassa näy kuin valkoinen tausta ja piirustus), ja lataat sen sivustolle www.cookiecaster.com (klikkaa kohdasta Trace niin pääset lataamaan kuvan), muuttele kokoa ja leikkuupinnan korkeutta/paksuutta halutunlaiseksi ja tallenna tiedosto tikulle. Sit vaan tikun kanssa kirjastoon jossa on printteri. Henkilökunta auttaa varmasti tulostamisen käynnistämisessä (tiedosto tulee ensin avata tulostimen ohjelmalla ja tallentaa tikulle uudelleen. 

Tulostaminen on vielä tämän päivän pienillä koneilla hiiiiiiiiidasta. Esim vaikka tässä mun omassa tulosteen täyttö ja kerrosten rakentuminen oli säädetty mahd. pienelle (minkä vuoksi tulostusjälkikin on tuollaista vähän epätasaisempaa) kesti tämän tulostaminen melkein puolitoista tuntia. 

Mutta muotista tuli hauska ja ennenkaikkea isälle rakas. Niin ja kekseistä tuli hyviä ja karkkisia, kuten kuuluukin. More is more!

-Hanne

Ps. HUOMENNA TAMPEREELLE KÄDENTAIDOT -MESSUILLE!!! JEEEEEE!!!

SALAMATOSSUT

Miljoona kuvaa yksistä tossuista, mutta näitä oli varsin hauska kuvata, erityisesti kun esikoinenkin oli niin kamerasuotuisa! Jännästi, kun kuvaus piti sisällään Autot -elokuvan katselua ja pikkuautojen esittelyä...Mutta mitäpä sitä ei bloggeri ja hänen lapsensa tekisi kuvien eteen! 

Nämä valmistuivat siis jo tammikuussa, esikoiselle kolmevuotislahjaksi. Hän pitää cars autoista, jos voitte uskoa! Antohetkellä ilon kiljahduksia aiheutti kyllä enemmän tossuista löytyneet Muumi- ja Puuha Pete karkkiaskit, mutta kyllä nämä ovat mieluisat olleet. Kuulemma näillä pääsee kovaa! Päiväkodin tädit kiittää epäilemättä, hih!

Tossut on tehty taas Marian Ateljee -blogin hieman poikasen jalkaan sopivammaksi muokatulla kaavalla, koossa ehkä jotain 25. Kankaana on NOSH:n farkkucollegea, jokin kauan sitten hamstrattu pala, oiskohan värin nimi ollut chili? Juuri sopiva kuitenkin, niin materiaaliltaan kuin väriltään.

Kuvat aplikoin yksinkertaiseen kankaaseen. Silmiä piti tehdä muutamassa vaiheessa. Ensin kiinnitin valkoisen kankaan (liimakankaalla), ja kirjoin silmät ompelukoneella. Tämän olisi toki voinut tehdä käsinkin, mutta laiskotti. Sitten aplikoin valkoisella langalla silmien yläosan kiinni ja lopuksi kiersin mustalla silmien alaosan sekä nuo ikäänkuin silmäluomien reunat. Salamat kiinnitin kantapäähän aplikoimalla. Pohjaan olisin halunnut mustaa nahkaa, mutta varastoista ei löytynyt riittävän isoa palaa, niin ruskealla mentiin.

Hyvät tuli tossuista! Pitää muuten vielä vilauttaa kakkua jonka tein synttäreille! Sankari nimittäin esitti jo hyvissä ajoin toiveensa karkkikakusta. Ei sen tarkempaa ohjeistusta, kunhan on karkkikakku. Ja hän kuulemma söisi sen niin että kuuluisi vain namnamnam ja kaikki ihmettelisivät "mihin kakku hävisi?? Aaaa synttärisankari söi sen". Tämän ohjeistuksen ja parin googeloinnin pohjalta syntyi tällainen versio. Täytteenä jonkinlainen mukaelma Kinuskikissan Kinuski-vadelmatäytteestä. Päällä ensin voikreemi, sitten valutettua kinuskia ja, no, karkkia. Reaktiosta päätellen onnistuin täyttämään kakkutoiveen!

-hanne

LIIKENNEMATTOREPPU

Mä oon saanut jo esikoisen alkuraskaudesta asti olla osana ryhmää, jossa meitä on sellainen sopivan kokoinen joukkio samanikäisten lasten äitejä. Tämä ryhmä on ollut parhain mahdollinen vertaistuki, tietotoimisto ja henkinen tukiverkko. Edelleen tämän porukan puoleen käännyn kun meinaan repiä hiukset päästäni tahtoikäisen kanssa tai kun kaipaan vaikka kokemuksia haalareista. Mutta myös silloin kun etin parasta kakun täytettä, suosituksia hyvästä kirjasta tai kun tarvii jonnekin purkaa ärsytys/jakaa hyvä fiilis. Ja onpa meillä oma ompelulaniporukkakin!

Ja tämä siis liittyy postaukseen siten, että me ollaan myös tehty tämän superporukan sisällä joitakin lahjavaihtoja lapsille, viimeksi nyt kun nämä meidän lapset täytti kolme. Meille arpa antoi lahjansaajaksi tällä kertaa Jaskan, joka sattumoisen tykkää myös autoista, jos voitte kolmevuotiaasta pojasta uskoa! Jaskan äiti ompelee myös, joten ajattelin että teenkin tälläkertaa jotain muuta kuin vaatetta (joita oon siis aiemmissa lahjavaihdoissa tehnyt).

Mulla on ollu mielessä lelureppu, joka toki käy moneen muuhunkin käyttöön, mutta siis myös semmoseen että repun voi ottaa vaikka junareissuille mukaan, pakata täyteen puuhaa ja sitten kohteessa avata leikkikäyttöön. Kun ompeluryhmä Saumavaran viime syksyn huutokaupassa näin Villa & Villa -blogin mahtavan käärittävän liikennematon, alkoi ajatus tarkentua tämmöseksi liikennemattorepuksi, jonka saa avattua kokonaan. Repun pohjalla on vielä tunneli, josta pääsee ajamaan läpi.

Ja tästä tuli kyllä tosi kiva! Upposi ainakin sekä meidän poikaan että lahjansaajalle! Reppu on malliltaan tosi simppeli, jätin kaikki taskut ynnä muut pois. Ompelujärjestys vaatii vielä vähän hiontaa jos meinaan tehdä tällaisen uudelleen...sitä pitää siis pohtia, nyt vuorin kiinnitys vetoketjuun meni vähän kikkailuksi eikä jälki ollut oikein priimaa.

Repussa hyödynsin kerrankin kierrätysmatskuja! Vain metrivetoketjun ostin tätä varten Jyväskylän kangaskaupasta. Sininen kangas on vanhaa pöytäliinaa, nauhat purit vanhasta mainosrepusta joten vältyin kaikilta solkien kiinnittelyiltä, ompelin vain sellaisenaan tähän reppuun kiinni! Tukikankaat ja nahkanpalan kaivelin omista varastoista. Liikennematto on taas sitten vahankangasmaista matskua, jonka kaveri diilasi mulle Villa & Villa -blogin Jaanan vinkkaamana Turun Jätti-Rätistä (MUOKS ja netistä sitä löytää Tampereen vaahtomuovista). Ostin sitä sen verran ison palan että siitä riittää nyt muutamaankin liikennemattoprojektiin. Kankaan tausta on harsomaista kangasta eikä kudottua, joten se ei taida olla yhtä kestävää kuin semmoset pöytäliinakernit, mutta toivotaan että se kuitenkin kestää tässä käyttökohteessa.

Nyt pitäisi sitten löytää inspis jossain kohtaa vielä toisen repun tekemiseen, että oma poikanenkin saa tällaisen. Tätä on nimittäin koeajon jälkeen muutamasti jo kaipailtu, ja ois se junamatkakin muutaman viikon päästä tiedossa! 

Mukavaa alkuviikkoa ja just startannutta helmikuuta kaikille!

-hanne

LÄMMINTÄ KÄTTÄ JA PUHTAAT PÖYDÄT

Tämä oli ensin hyvää joulua -postaus, sitten välipäiväpostaus, sitten uudenvuoden postaus ja nyt on tammikuutakin menty jo viikko! Hups vaan! Syytän kaikkea sitä joulusuklaan määrää! No, napsin lopulta joulukuvat postauksen raakileesta pois, heh, ja esittelenkin vain nämä kaksi käsityöllistä hurahdusta, ommellut lapaset ja kestorätit!

Tänä vuonna itsetehdyt lahjat jäi ihan muutamiin pieniin juttuihin, mutta haittaako se, jos ne on näin ihania! Kukkakuosilliset, ommellut lapaset ehti olla vuodenpäivät To do -listalla, mutta kun saatiin tietää, että meidän isompi poikanen siirtyy joulun jälkeen isojen ryhmään(!!) päiväkodissa, hylkäsin aiemmat kestorättilahjasuunnitelmat ja halusin ennemmin antaa hoitajille lämpimän kädenpuristuksen kuluneesta puolesta toista vuodesta.

Olin siis jo aiemmin suunnitellut ompelevani lapaset nimen omaan kukkakuosista. Jotenkin mua viehätti ajatus että talvellakin saa upottaa kätensä kukkasiin. Ja ihanimmat kukkakuosit löytyy ehdottomasti Nuppu Printiltä! Kipaisinkin vielä ainakin toistaiseksi Helsingistä löytyvään Kuusi Colleciveen kukkakaupoille. Mukaan valkkasin mustavalkoista Sydäntalvea joustokollarina. Vuoriksi leikkein jo aiemmin Kangaskapinasta hankkimaani tummanharmaata merinovillaa. 

Niin ja kaavana käytin Tehtaamo -blogin superhyvää lapaskaavaa! Resoria vielä ranteeseen ja Kismet "kiitos" tekstillä lapasten väliin mukaan. Näistä tuli kerrassaan ihanat! Tätä Sydäntalvea jäi vielä semmoinen pieni palanen, että saan siitä ehkä itellenikin samanlaiset, jahka ehtisin taas ompelukoneen ääreen.

Ja sen verran tosiaan innostuin näistä, että kun aiemmin suunntitelemani lahja veljen vaimolle meni puihin, hyödynsin vielä uudelleen Kuusen tarjontaa ja ostin toistakin Nupun kuosia, tällä kertaa harmaata Kanervaa trikoisena. Näistä tuli, jos mahdollista, jotenkin vieläkin ihastuttavammat lapaset! Mukaan ompelin vielä tuollaisen kaulurin/tuubihuivin, ja sekä lapasissa että tuubihuivissa on merinovillavuori.

Toisena juttuna sitten nämä ommellut kestorätit, olkoonkin että oon vuosia jäljessä tämän villityksen kanssa!

Mutta siis, ennen kun saatiin tietää päiväkodin ryhmänvaihdosta, olin tosiaan alustavasti suunnitellut ompelevani hoitajille muutamat kestorätit muistamiseksi. Ja koska olin jo hankkinut vähän materiaalejakin näihin, ompelinkin muutamat rätit pieniksi joulukukkasiksi. Osaan näistä kokeilin ottaa pojatkin mukaan tekemiseen siten, että pienemmän poikasen jaloilla painettiin rätteihin sydän ja isompi poikanen askarteli puuvärien ja paperileikkureiden kanssa rätteihin vyötteet. Tämä kyseinen on mummalle viety rätti.

Kuosipuoli on Verson puodin Satukumpua joustofroteisena ja nurjapuoli on bambutrikoota Myllymuksuilta. Näistäkin tuli tosi kivat! Harjoituskappale jäi omaan käyttöön ja oon tykännyt siitä sen verran, että suunnittelin surauttelevani näitä jonkin verran varastoonkin, nämä nimittäin syntyy nopsasti ja on kiva pikkuvieminen jokaiselle, joka joskus pyyhkii pöytiä tai pölyjä. Ja ihania kuosejahan on rajattomasti, joten näistä saa vaikka minkälaisia! Nämäkin siis ehdottomasti jatkoon!

Nyt mulla on työnalla muuten pitkästä aikaa neulehommia, akuuttiin tarpeeseen! Joulusuklaatkin on jo syöty, joten yritän saada blogiinkin asti ne, jahka valmistuvat. Tsau!

-hanne

PARSAKALISTIN

Joskus sattuu niin, että tulee mieleen ajatus jonka haluaisi kokeilla toteuttaa ja sitten sattumalta ihan parin päivän päästä törmää ihan just sopivaan saajaan. Niin onhan se sitten pakko saada testata se idea. Vaikka se olisi outo. Tai tosi outo. Etkä tunne sitä saajaa ollenkaan. Niin silti.

Mä nimittäin mietin tuossa aiemmin syksyllä helistimiä. Että virkkaampa tälle pienemmälle poikaselle sitten kans sellaisen söpön helistimen. Vaikka sen pupun, johon löytyy ohjekin Sormustin -blogista. Tai vähän muokkaan ohjetta ja teen vaikkapa pesukarhun tai ketun. Tai oisko apina outo valinta? No, tavallaan kun puurenkaaseen kiinnitetään eläimen irrallinen pää vauvan imeskeltäväksi, niin voiko siinä nyt sitten miettiä että onko jonkun eläimen pää oudompi kuin toinen. No, kana kyllä olisi ehkä vähän hämärä. Tai niin, voishan se olla jotain muutakin kuin eläimen pää. Sitten se voisi olla oikeasti outo vauvan helistimeksi. Esimerkiksi makkara olisi hauska, mutta todella oikeasti outo. Tai banaani? Se ois jo hieno outo! Entä donitsi, tai hei kuppikakku? Siitä sais hauskan! Porkkana vois olla hyvä kans, tai joku sieni. Tai parsakaali! Joo!! Parsakaali olisi just niin hyvä, kun sillä me ainakin viime kierroksella aloitettiin kiinteät. Ja niin varmaan nytkin. Joo. Helistin, jossa olisi parsakaali. Parsakalistin. Haa haa. No, ehkä en kuitenkaan sellaista ala tekemään. 

Paitsi että ihan pian ylläolevan ajatuskulun jälkeen luin Simppeli sormiruokakeittiö -blogia ja facebookryhmää ylläpitävän Marjutin koskettavan blogikirjoituksen uudesta raskaudesta ja alun haasteista. Luettuani ajattelin, tiesin, että virkkaanpa sen sittenkin. Sen parsakaalihelistimen. Marjutin vauvalle. Parsakaali kun on tavallaan Simppelin sormiruokakeittiön maskotti tai vähintäänkin onnenkasvis, ja tuleva vauva oli työnimeltään Parsakalle! Niin että tämän täytyy olla merkki! Että ei muuta kuin työhön. Äitini kysyi jossain kohtaa kun tein koeversiota irrallisesta parsasta, että "siiiiis....tunneksä sen jotenkin?". Eh, en, en ollenkaan. Mutta ei se haittaa! Tunnen yhteyttä, se riittää nyt! Ja niin virkkasin helistimen, josta tuli vähintäänkin hämärä, mutta just hyvä. Osoitteen stalkkasin yhteisen ystävän kautta ja parsakalistin on jo kotiutunut Parsakallea oottelemaan.

Helistimestä sen verran speksejä, että vaikka eka meinasin tehdä parsakaalin vapaasti virkkaamalla, törmäsin kuitenkin Etsyssä niin mainioon ohjeeseen, että päätin hyödyntää sitä hieman soveltaen. Puinen renkula on Nappikauppa Punahilkasta aiemmin ostettu ja lankana on vanha kunnon Blend Bamboo. Sisällä oleva pieni helistin on Sormustimen Annilta lunastettu, kun mulla olevat olivat liian isoja parsan sisään. 

Niin ja tokikaan en ole tuolle omalle pojalle saanut aikaiseksi omaa helistintä, huoh! Suutarin lapsella ei ole, ja niin edelleen. Mutta tarkoitus kyllä on! Ehkä se banaani, se olisi hauska! Silleen osin auki kuorittuna ehkä? Tai sit ne suutarinlapsen kengät? Se oliskin riittävän outo helistin!

Ehkä mä vielä vähän jatkan tän suunnittelua...

-Hanne

VAUVALLE, TOIVOO ISOVELI

Yhä täällä yhdessä kasassa!  

Löysin kangaspinoistani harsokankaan, jonka olin joskus huolitellut ja jättänyt odottamaan yhtäkkistä vauvalahjatarvetta ajatellen. Mun mielestä itse painetut/värjätyt harsot on nimittäin kiva ja näppärä vauvavieminen ja niitä onkin tullut jokunen itse tehtyä! 

Tällä kertaa päätin kuitenkin, että tämä tulee vauvalahjaksi omalle vauvalle. Me ollaan ostettu tulevalle isoveljelle valmiiksi "isovelilahja" joka ajateltiin antaa sitten synnärillä tuoreelle isoveljelle. Joten ajattelinpa, että myös isoveli voisi sitten tuoda uudelle pikkuveljelle lahjan. Yhteistuumin me maalattiinkin sitten harso lahjaksi, niin että "Omppuvauva voi nukkua tämän kanssa".

Tästä tuli ihana taidepläjäys! Harsosta löytyy ainakin auto sekä oma nimi että äitin ja isän nimet! Maalaustekniikkana oli sekä penselillä maalaaminen, että pensselien heittely harson päälle. 

Painopasta oli mulla loppu, joten tällä kertaa käytin painamiseen Emotuotannon ruiskuemulsiota väripigmenttien kanssa. Ruiskuemulsio toimikin ihan superhyvin tähän tarkoitukseen! Painopasta jättää nimittäin painokohdan hieman kankeammaksi, ruiskuemulsio taas värjää ilman, että värjätty kohta jää kummemmin tuntumaan. Mä sekoitin käyttöön kolme väriä, joita poikanen vielä sekoitteli lisää vaihtelemalla pensseleitä väreistä toiseen. 

Lattia suojattiin harson alta elmukelmulla, harson reunat teipattiin lattiaan, kaikki tekstiilit poistettiin lähietäisyydeltä ja poikanen vedettiin boksereilleen maalaustilanteeseen. Suosittelen kaikkia näitä toimenpiteitä lämmöllä! Mä mietin, että saatanpa antaa poikaselle vielä pensselin alle jonkun noista valkoisista pienistä bodeistakin, joita meillä on useampiakin kappaleita, sen verran hauskaa puuhaa tämä oli!

-hanne

KASTELUN KESTÄVÄT KANKAISET YRTTIRUUKUT [ohje]

 

Meillä päiväkoti jatkuu vielä kaksi viikkoa, mutta kerrankin!!! oon aikaisessa muistamisten kanssa! Paitsi että sitten yhtäkkiä hoksasin että jos ajattelin postata tästä niin, että siitä olisi jollekin muullekin hyötyä, niin oonkin jo myöhässä...Monilla nimittäin päiväkotitätien ja opettajien muistamiset on käsillä huomenna, heh.  No, tässä kuitenkin tulee! Soveltuuhan tämmönen muutenkin kivaksi kesäviemiseksi ja nämä kyllä valmistuu nopsasti!

Ellikkäs, vastaan tuli jo aikaisemmin facen ompeluryhmässä kuva kankaisesta yrttiruukusta juurikin päiväkotiin vietäväksi. Äitilleni pyörittelin tätä ideaa että oispa kiva, vielä jos siitä saisi jotenkin kosteuden kestävän. Niin äitihän heti tiesi vinkata, että näitähän on jo aiemminkin tehty, kahvipaketilla vuoritettuna! Pikainen googlaus toi vastaan esim. tämän Marttojen ohjeen. 

Vielä kun varastoista löytyi sopivat palaset Marimekon Siirtolapuutarhakangasta, ja sain kavereilta kerättyä kahvipusseja (meidän omat oli vähän turhan kovaa muovia), niin pakko oli päästä heti ompelemaan. Ja napsinpa kuvat ja mitat samalla tännekin.

 OHJE

Tähän tarvitaan siis vain kahvipussi ja palanen kangasta. Mikäli käytössä on hyvin vaalea tai/ja ohut kangas, voi tukikankaan laitto olla suositeltavaa jo siksi ettei kahvipussi näkyisi läpi. Näissä mun pusseissa ei ole kuitenkaan tukikangasta (ohjeen vaalea kangas on todella paksua). Tällä ohjeella tehtynä pussin sauma asettuu pussin sivuun.

Leikkaa puuvillakankaasta 19 cm x 32,5 cm kokoinen pala. HUOM, Mitat sisältävät aikas tarkalleen 1 cm saumanvarat! Pese kahvipussi huolellisesti fairyllä ja lyhennä se 19 cm korkeaksi.

Ompelu

Taita kangas kaksinkerroin, oikeat puolet vastakkin. Ompele yhteen lyhyet sivut sekä pohjasauma. HUOM. tarkistusmittaa tässä kohdin käyttämäsi kahvipaketin ympärysmitta. Kangaspussukan tulisi olla tarkalleen samanlevyinen, tai muutaman millin pienempi. Tämä siksi, että ommellessa kahvipussi ei veny lainkaan, kun kangas taas saattaa aavistuksen venyttyä paininjalan alla. Mikäli kankainen ulkopussi on hieman kahvipussia isompi, syntyy ommellessa vekkejä. 

Seuraavaksi ommellaan pohjan muoto. Merkkaa nuppileulalla pussin toinen sivutaite kohdistamisen helpottamiseksi. Taita sitten pussin alakulmat kaksinkerroin siten, että sivusauma/sivutaite kohdistuu tarkalleen pohjan sauman kanssa päällekäin. Neulaa kulma paikalleen.

Merkkaa kynällä (tai nuppineuloilla) 6cm (tai muutamaa milliä vajaa) suora viiva ommelta varten. Viivan pitäisi asettua kohtisuoraan sivusaumaan nähden. Ompele viivaa pitkin ja leikkaa ylimääräinen kulma pois. Toista toiseenkin alakulmaan. HUOM. Tarkista ommellessa, että pohjasauma kääntyy kummassakin kulmassa samaan suuntaan. 

Käännä pussi oikeinpäin ja silitä tarvittaessa.

Mä vielä tässä kohtaa liimasin kahvinpussin pohjan (ks. kuva alla), että sain siitä jämäkämmän. Eli taitoin pohjan taitokset paikalleen ja kiinnitin ne pikaliimalla.

 

Seuraavaksi kahvipussi sujautetaan kankaisen ulkopussin sisään. Käännä kankainen reuna ulkopussin ja kahvipussin väliin siten, että ruukusta tulee noin 12,5 cm korkea (tai korkeampi/matalampi, oman maun mukaan), taita sitten kahvipussin reuna myös kappaleiden väliin tarkalleen yhtä korkeaksi kuin kankainen ulkopussi. 

Neulaa taite huolellisesti, ja tarkista samalla ettei kumpaankaan pussiin jää vekkejä. Ompele pussin yläreuna muutaman millin päästä yläreunasta. Venytä kangasta tarvittaessa hieman ompelun aikana. 

 

Mä kokeilin tehdä tähän yhteen kesäviemisiksi tarkoitettuun pussukkaan myös irrotettavan ripustuslenkin. Toteutin sen ompelemalla ensin haluamani mittaisen kangassuikaleen ripustuslenkiksi ja kiinnitin siihen napin. Sen jälkeen ompelin pussukan toisen pidemmän sivun keskelle pystyyn napinläven. Toki ripustuslenkin voi ommella suoraan kiinni pussiinkin, mutta halusin kokeilla tätä irrotettavaa, että pussia voisi jatkossa käyttää kummin päin vaan ja tarvittaessa ilman lenkkiä.

Lenkkikokeilu onnistui ihan hyvin, mutta huomiona ehkä, että koska pussukan materiaalit on joustamattomia ja kankeitakin, pitää napinlävestä tehdä selvästi nappia isompi, ja nappia kiinnitettäessä on hyvä jättää kunnon "kaula", että napittaminen onnistuu

VALMIS!

Kahvipussi tekee yrttiruukusta mukavan jämäkän ja tosiaan veden kestävän, joten yrttiä (tai miksei kukkastakin) voi kastella suoraan ruukkuun päin. Ja pussukan voi myös tietenkin käsinpestä.

Päiväkodin tätien yrtit on vielä ostamatta, ja mahdollisesti lisään näihinkin vielä tuon napitettavan ripustuslenkin. Kortteina toimii poikasen kädellä painetut, jokseenkin liikuttavan muotopuoliauringot ja kortin takana on kiitokset hyvästä hoidosta. 

Näistä tuli aika kivat! Kangasta jäi vielä juuri sen verran, että taidanpa vielä itellenikin ompsaista yrttiruukun.

Hei ja ihanaa kesäkuuna alkua kaikille!!

-hanne